Browsing by Subject "ruokailu"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-11 of 11
  • Ristimäki, Elina (Helsingfors universitet, 2011)
    Aims: The recent conversations about disappearing family meals, mental problems of the youngsters and family meals' protective effect on youngsters problems have been the base of this study. The main aim of this study is to find out, what kind of position family meals do have in the youngsters' lives. Study questions are: 1. What kind of conceptions youngsters have of family meals? 2. What kind of hands-on experience youngsters have about family meals? 3. How youngsters feel family meals on a emotional level? a. Are meals positive moments with the family or do they just limit timetables? b. Do the youngsters need family meals if they do not have those in their families? Why? Why not? Methods: The data was collected using stimulated recall -interviews and basic themed interviews. The data was collected from thirteen 8th graders from Pirkanmaa and Kanta-Häme. The interviews were analyzed with the qualitative content analysis. Results and conclusions: The youngsters' concepts of the meals and the family meals were quite traditional, assuming that those are warm, varied and eaten with company. The situation of the family meals was good and those were eaten nearly every day in the most of the families. The youngsters thought that the family meals were important social moments with the family and they were able to talk about important things with the family during the meals. They also felt that the daily eating rhythm was good and they did not felt that the meals would have been somehow restrictive. Even so that the pupils felt the family meals were important, the pupil whose family did not eat family meals did not long those meals. He felt that he was able to share his thoughts and experiences also in other ways. It is important that youngsters have this channel of communication.
  • Kaljonen, Minna; Lyytimäki, Jari (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5/2016
    Ruokavaliota ja ruokailutottumuksia muuttamalla voidaan vaikuttaa merkittävästi ruoan tuotannosta ja kulutuksesta aiheutuviin ympäristövaikutuksiin. Tässä selvityksessä tarkastelemme ilmastovalintamerkinnän soveltuvuutta ruoan ympäristövaikutuksista viestimiseen ja ruokavalintojen ohjaamiseen lounasruokailussa. Tarkastelemme miten ilmastovalinnan käyttöönotto Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) henkilöstöravintolassa on vaikuttanut ruokailijoiden lounasvalintoihin sekä ravintolakeittiön toimintaan vuoden aikana. Lähtöoletuksemme on, että aiemmat tottumukset ja rutiinit ohjaavat vahvasti lounasruokailua. Tarkastelemme miten ilmastovalintamerkintä tiedollisen ohjauksen muotona voi vaikuttaa tällaiseen rutinoituneeseen toimintaan. Selvityksen pohjalta arvioimme merkinnän toimivuutta ja tunnistamme keskeisiä kehittämiskohteita. Asiakaskyselystä ja ryhmähaastatteluista saatujen tulosten mukaan ilmastovalinnan käyttöönotto on saanut aikaan joitakin positiivisia muutoksia. Se on nostanut ruoan ympäristö- ja ilmastovaikutukset keskusteluun sekä lisännyt merkin kriteerit täyttävien annosten määrää henkilöstöravintolan lounastarjonnassa. Merkintä on kuitenkin vain harvoin tärkein lounasvalintaa ohjaava tekijä. Asiakkaiden merkintään kiinnittämä huomio on jopa heikentynyt ajan myötä. Sekavaksi koettu ja osin huomaamaton viestintä ovat vahvistaneet tätä ilmiötä. Ilman viestinnällisiä väliintuloja ja herätteitä ilmastovalintamerkintä katoaa muun ravintolassa olevan informaation sekaan. Asiakaskyselyn mukaan SYKEn henkilöstöravintolassa on kasvispainotteisen ruokavalion noudattajia enemmän kuin Suomen väestössä keskimäärin. Kyselyn tulosten mukaan kasvisruokavaliota noudattavat ja ympäristöystävällisyyttä ruokavaliossaan painottavat asiakkaat huomioivat ilmastovalintamerkin muita aktiivisemmin. He kuitenkin näkivät kasviruokareseptien ja monipuolisuuden kehittämisen tärkeämpänä kuin merkinnän sinänsä. Keittiön henkilökunnan mukaan ilmastovalintamerkin välivaiheeseen kehitetyt tiukat raaka-ainepohjaiset kriteerit kuitenkin rajoittavat monipuolisen kasvisruoan kehittämistä. Selvityksen tulokset korostavat aistinvaraisen arvioinnin merkitystä kasvisten käytön edistämisessä. Ilmastoystävällisten ruokien valinnasta on tehtävä helppoa ja viesti ilmastovalinnasta on vietävä konkreettisesti linjastolle, lämpimien ruokien ääreen. Lisäksi on panostettava kasvisruokien herkullisuuteen. Merkin kriteerejä on kehitettävä, jotta kasvisten monipuolinen käyttö olisi mahdollista. Parhaimmillaan ilmastovalintamerkintä voi kannustaa ravintoloita kasvisruokareseptien kehittämiseen ja luovuuteen, ja asiakkaita hyödyntämään merkin välittämää tietoa ilmastoystävällisestä ruoanlaitosta myös kotona.
  • Viinisalo, Mirja (Kuluttajatutkimuskeskus, 2005)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 91
  • Varjonen, Johanna; Peltoniemi, Ari (Kuluttajatutkimuskeskus, 2012)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 1/2012
    Suomessa on vahva kodin ulkopuolella syömisen perinne, joka perustuu työpaikoilla, kouluissa ja päiväkodeissa tarjottuihin aterioihin. Vapaa-ajan ulkona syöminen on huomattavasti tuoreempi ilmiö, joka on yleistynyt talouden kasvun, kaupungistumisen ja palvelujen tarjonnan monipuolistumisen seurauksena. Ulkona syöminen jatkaa osaltaan kehitystä, jossa kotien ruoanvalmistuksen vaivaa pyritään vähentämään, mutta ulkona syömiseen liittyy myös vahva sosiaalinen ulottuvuus. Aiemmat tutkimukset ovat keskittyneet paljolti ruokapalvelujen tuottajien intressiin. Tässä tutkimuksessa kodin ulkopuolista ruokailua tarkastellaan kuluttajien näkökulmasta. Vastauksia etsitään kysymyksiin, miten ulkona syöminen asettuu arjen käytäntöihin, millaisiin ruokailutilanteisiin se liittyy, mikä sen asema on ruokailun kokonaisuudessa ja millaista kehitystä edellä mainituissa seikoissa on tapahtunut. Tutkimuksessa pohditaan lisäksi ulkona syömisen määrittelyä, sillä se nähdään ravintolaruokailua laajempana käsitteenä. Tutkimuksen empiirisessä osassa kodin ulkopuolista ruokailua tarkastellaan kolmen erityyppisen kvantitatiivisen aineiston avulla, jotka valottavat ulkona syömistä eri näkökulmista. Aineistoina käytettiin Tilastokeskuksen laatimien ajankäyttötutkimusten ja kulutustutkimusten sekä MaRan teettämien ravintolaruokailun trenditutkimusten aineistoja eri vuosilta. Tulokset osoittavat, että noin 40 % kaikista ulkona syödyistä aterioista liittyy työaikaan tai opiskeluun, jolloin ne ovat osa päivittäistä rutiinia. Vapaa-ajalla kodin ulkopuolella ruokailun yleisimpänä syynä ovat sosiaalinen kanssakäyminen eli ystävien tai perheen tapaaminen ja kestitys sekä lomamatkalla olo. Ravintoloiden suurkuluttajia ovat 25-35-vuotiaat lapsettomat parit ja yksin asuvat. Vastaavasti vähiten ulkona syövät yli 55-vuotiaat pariskunnat ja yksin asuvat. Nämä ovat kuitenkin viime vuosina lisänneet ulkona syömistä viikonloppuisin. Toisessa kotitaloudessa ruokailu näyttää olevan monille yhtä yleistä kuin ravintolassa ruokailu. Ruokailun rytmit ovat tasoittumassa. Lounasaika erottuu vielä selvästi arkisin, mutta ei viikonloppuisin. Silloin ei enää ole erotettavissa yhteistä lounas- tai päivällisaikaa vaan niiden väliin on kehittynyt "lunneri". Pääkaupunkiseudulla ravintoloissa ruokailu on noin kaksi kertaa yleisempää kuin muualla maassa viikonloppuisin. Viikolla ero on pienempi, mikä osoittaa työhön liittyvän ruokailun yleisyyttä koko maassa. Ravintoloissa, kahviloissa tai pubeissa seurustelun merkeissä vietetty aika on vuosikymmenten kuluessa tasaisesti vähentynyt. Ulkona syömiseen käytetyt kulutusmenot kasvavat kotitalouden käytettävissä olevien tulojen mukana. Suurin ero alimpien ja ylimpien tuloluokkien välillä on ruokaravintoloiden annoksiin käytetyissä kulutusmenoissa. Sen sijaan pizzerioihin ja hampurilaisravintoloihin käytetyissä rahamenoissa ei ole suuria eroja tuloluokkien välillä.
  • Niemi, Milla; Eronen, Visa; Aitto-oja, Sanna; Nummi, Petri (Ympäristöministeriö, 2009)
    Suomen ympäristö 28/2009
    Syysmuutolleen kerääntyvät kurjet näyttävät hyödyntävän muutamia suuria peltolakeuksia, joille niitä kertyy sadoittain, parhaimmille jopa tuhansia. Viljapelloilla liikkuvat ja ruokailevat kurjet voivat aiheuttaa tuntuvia vahinkoja. Niiden vakavuus vaihtelee vuosittain. Jos puinnit tehdään kovin myöhään, ovat kurjet ja puimurit pelloilla samaan aikaan. Tämä julkaisu sisältää Helsingin yliopiston metsäekologian laitoksen tutkijoiden monivuotisen kurkiprojektin tulokset. Julkaisussa selvitetään kurkien aiheuttamia viljelysvahinkoja ja niiden ennaltaehkäisyä. Ongelman ratkaisu edellyttää perusteellista kurkien ruokailualueiden ominaisuuksien ja ruokailukäyttäytymisen tutkimusta sekä ennaltaehkäisyn keinojen kokeilua ja kehittämistä. Kurkia voidaan houkutella ruokailemaan kurkipelloilla viljapeltojen sijasta. Silloin niiden aiheuttamat vahingot jäävät vähäisemmiksi. Lintudirektiivi edellyttää lintujen aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisyn keinojen kehittämistä. Ennaltaehkäisy on lintudirektiivin tarkoittama muu tyydyttävä ratkaisu sille, että linnun rauhoituksesta myönnettäisiin poikkeuksia. Kun käytössä on ennaltaehkäisyn keino, joka ei vaikuta juurikaan linnun elämänkiertoon, ei sillä ole vaikutusta lajiin. Linnut saadaan toimimaan niin, ettei vahinkoja esimerkiksi viljelyksille aiheudu.
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka; Suomen Akatemian projekti (Helsingin Yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka, 2004)
  • Sillanpää, Miina (Suomen Sosialidemokraattinen työläisnaisliitto, 1922)
    Toveritar : työläiskotien perhelehti
  • Leinonen, Alina (Helsingin yliopisto, 2021)
    This study discloses practices born with the COVID-19 pandemic, to which consumers have had to adapt on short notice. Earlier research has recognised that consumers have experienced changes in how they buy and eat food during the pandemic. Buying food online increased and in-person grocery shopping habits changed to evade the risk of illness. Eating shifted from eating varyingly in different places to eating at home. Consumers also started to pay interest in food and food preparation. This study examines how consumers experience buying food and eating during the pandemic. Research material consists of social media comments (n=133) made anonymous. The comments were published in October 2020. The comments were replies to a question asking what changes you have experienced in food related functions during the pandemic. The research material was analysed using qualitative methods and content analysis. Phenomenological tradition guided the whole of this study. In phenomenology experiences and their meanings are fundamental. The COVID-19 pandemic changed buying food and eating in four different sectors. Buying food was planned more, executed more cautiously, and carried out more often through online services. Eating happened more at home. This increased eating with family and eating alone. Eating more often at home also increased interest in food preparation. The social aspect of eating was perceived as important. People missed eating with loved ones and colleagues. The pandemic might permanently modify the ways we buy food and eat. It has already accelerated the digitalisation of buying food, as consumers have started to buy food online. Under-standing the effects of this global pandemic is important, as is the ability to prepare for them in the future.
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka; Suomen Akatemian projekti (Helsingin Yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka, 2004)
  • Valdes, Päivi (2006)
    Tutkielmassa tarkastellaan ruuan sosiaalisia representaatioita kuuden avainsanan avulla. Avaisanat ovat ruuanlisäaineet, geenimanipuloitu ruoka, luomuruoka, ruoka, jota syön, Italiassa tuotettu ruoka, muissa EU-maissa tuotettu ruoka. Tutkimuksen empiirinen osa on tehty Italiassa 1999. Menetelmänä on käytetty assosiatiivista verkostomenetelmää, jota Suomessa on käytetty vielä vähän. Menetelmän avulla pyritään osoittamaan ruuan assosiaatioiden avulla ruuan sosiaalisia representaatioita Italiassa. Tutkimuksen tavoitteena on tutkia ruokaan ja syömiseen liittyvää dilemmaattisuutta ajattelussa. Aineisto on analysoitu SPAD-t ohjelmalla. Luokitelluille assosiaatioille tehtiin tyypillisyys-, korrespondenssi ja klusterianalyysit. Tärkeimpinä lähteinä on käytetty Moscocovicin sosiaalisten representaatioiden teoriaa, ruuan sosiologiaa ja menetelmän osalta Annamaria De Rosaa.
  • Niemi, Milla; Eronen, Visa; Koivisto, Ari; Koskinen, Pirjo; Nummi, Petri; Väänänen, Veli-Matti (Ympäristöministeriö, 2007)
    Suomen ympäristö 29/2007
    Valkoposkihanhesta on tullut vajaassa parissa kymmenessä vuodessa pääkaupunkiseudun nurmikoita ja rantoja näkyvästi hallitseva laji. Ilmiö ei ole irrallaan samanlaisesta kehityksestä koko Itämeren piirissä. Valkoposkihanhi on asettunut jäädäkseen alueen linnustoon. Tämän julkaisun tarkoitus on koota yhteen Helsingin yliopiston metsäekologian laitoksen tekemän ja ohjaaman valkoposkihanhen seurannan tulokset ja kokemukset erilaisista menetelmistä niiden aiheuttamien haittojen torjunnassa. Tarkoitus on ollut hakea lintudirektiivin tarkoittamaa muuta tyydyttävää ratkaisua sen sijaan, että ongelmia ratkaistaisiin poikkeamalla valkoposkihanhea koskevista rauhoitussäännöksistä. Ennaltaehkäisyn keinoja tulisikin ottaa käyttöön ja kehittää niitä edelleen.