Browsing by Subject "ruokamyrkytys"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Pihlajasaari, Annika; Leinonen, Elina; Miettinen, Ilkka; Rimhanen-Finne, Ruska; Simola, Maria; Tuutti, Enni; Huusko, Sari; Zacheus, Outi (Ruokavirasto, 2019)
    Ruokaviraston julkaisuja 2/2019
    Vuosina 2014–2016 Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran (nyk. Ruokavirasto) ylläpitämään elintarvike- ja vesivälitteisten epidemioiden rekisteriin luokiteltiin tehtyjen epidemiaselvitysten perusteella yhteensä 144 elintarvike- tai talousvesivälitteistä epidemiaa, joista 132 (92 %) oli elintarvikevälitteisiä. Talousvesivälitteisiä epidemioita raportoitiin samana ajanjaksona 12. Elintarvikkeiden välityksellä ilmoitettiin sairastuneen yhteensä 2 761 henkilöä ja talousveden välityksellä 1 201 henkilöä. Kuten aikaisemminkin 2000-luvulla norovirus oli vuosina 2014–2016 yleisin raportoitu elintarvikevälitteisten epidemioiden aiheuttaja. Norovirus aiheutti 42 (32 %) elintarvikevälitteistä epidemiaa. Suurimmat elintarvikevälitteiset epidemiat aiheutti norovirus ravintolaruokailun välityksellä vuosina 2015 (100 sairastunutta) ja 2016 (131 sairastunutta) sekä EHEC ja EPEC rukolan välityksellä vuonna 2016 (237 sairastunutta). Yleisimmät raportoidut välittäjäelintarvikkeet olivat kasvikset ja kasvistuotteet. Ne aiheuttivat 12 (9 %) epidemiaa. Toiseksi yleisin välittäjä oli liha ja lihavalmisteet (11 epidemiaa; 8 %). Jopa 70 %:ssa epidemioista välittäjäelintarvike jäi tuntemattomaksi tai välittäjäksi epäiltiin useita ruokia. Saastuneen raaka-aineen käytöllä oli selvä yhteys 18 (14 %) epidemian syntyyn. Raportoiduista epidemioiden taustalla olleista puutteista ja virheistä 28 % liittyi lämpötilaan. Liian pitkä elintarvikkeiden säilytysaika vaikutti 16 %:ssa tapauksista epidemian syntyyn. Infektoituneen keittiötyöntekijän osallistuminen ruoanvalmistukseen ja puutteellinen käsihygienia oli syynä 20 %:iin elintarvikevälitteisistä epidemioista ja näissä kaikissa tapauksissa aiheuttajana oli norovirus. Elintarvikevälitteisten epidemioiden Ruokaviraston julkaisuja 2/2019 | Elintarvike- ja vesivälitteiset epidemiat Suomessa vuosina 2014–2016 tapahtumapaikaksi raportoitiin useimmiten ravintola, kahvila tai hotelli (78 kpl; 59 %) ja toiseksi yleisimmin koti (12 kpl; 9 %). Kampylobakteerit aiheuttivat suurimman osan (5 kpl) tunnistetuista vesiepidemioista. Norovirusten epäillään aiheuttaneen kaksi vesivälitteistä epidemiaa. Yhdessä epidemiassa epäiltiin Dientamoeba fragilis -alkueläintä ja sapovirusta aiheuttajaksi. Suurin talousvesivälitteinen epidemia havaittiin Nurmijärvellä vuonna 2015. Sairastuneita raportoitiin 700. Taudinaiheuttajiksi epäiltiin mm. kampylobakteeria. Vuosien 2014–2016 aikana taudinaiheuttaja jäi tuntemattomaksi 54 (41 %) elintarvikevälitteisessä ja neljässä vesiepidemiassa. Uimavesivälitteisten epidemioiden raportointi alkoi vuonna 2012. Suomessa esiintyi kesällä 2014 useita uimavesivälitteisiä epidemioita, joissa sairastui lähes 1 500 henkilöä. Suurin osa epidemioista aiheutui noro- tai adenovirusten saastuttamasta uimavedestä tai uimarantaympäristöstä. Epidemiat aiheuttaneet virukset olivat päätyneet uimarannoille uimarantojen käyttäjien oman toiminnan seurauksena. Kesän 2014 jälkeen lisättiin viranomaisille suunnattua ohjeistusta uimavesivälitteisten epidemioiden ehkäisemiseksi ja selvittämiseksi.
  • Pihlajasaari, Annika; Leinonen, Elina; Markkula, Annukka; Miettinen, Ilkka (THL); Rimhanen-Finne, Ruska (THL); Summa, Maija; Zacheus, Outi (THL) (Ruokavirasto, 2021)
    Ruokaviraston julkaisuja 7/2021
    Vuosina 2017–2019 Ruokaviraston ylläpitämään elintarvike- ja vesivälitteisten epidemioiden rekisteriin luokiteltiin tehtyjen epidemiaselvitysten perusteella yhteensä 169 elintarvike- tai talousvesivälitteistä epidemiaa, joista 96 % oli elintarvikevälitteisiä. Talousvesivälitteisiä epidemioita raportoitiin samana ajanjaksona 7. Elintarvikkeiden välityksellä ilmoitettiin sairastuneen yhteensä 2 900 henkilöä ja talousveden välityksellä 567 henkilöä. Kuten aikaisemminkin 2000-luvulla, norovirus oli vuosina 2017–2019 yleisin raportoitu elintarvikevälitteisten epidemioiden aiheuttaja. Norovirus aiheutti 57 (35 %) elintarvikevälitteistä epidemiaa. Suurimmat elintarvikevälitteiset epidemiat aiheutti norovirus hoitolaitosruokailun välityksellä vuonna 2018 (292 ja 110 sairastunutta). Yleisimmät raportoidut välittäjäelintarvikkeet olivat kala ja kalavalmisteet sisältäen äyriäiset ja simpukat. Ne aiheuttivat 14 (9 %) epidemiaa. Toiseksi yleisin välittäjä oli liha ja lihavalmisteet sekä kasvikset ja niistä valmistetut tuotteet (kumpikin 12 epidemiaa; 7 %). Yli 70 %:ssa epidemioista välittäjäelintarvike jäi tuntemattomaksi tai välittäjäksi epäiltiin useita ruokia. Saastuneen raaka-aineen käytöllä oli selvä yhteys 33 (20 %) epidemian syntyyn. Raportoiduista epidemioista 22 %:n taustalla oli lämpötilaan ja säilytysaikaan liittyviä puutteita ja virheitä. Infektoituneen keittiötyöntekijän osallistuminen ruoanvalmistukseen ja puutteellinen käsihygienia oli syynä 19 %:iin elintarvikevälitteisistä epidemioista ja näissä melkein kaikissa tapauksissa aiheuttajana oli norovirus. Elintarvikevälitteisten epidemioiden tapahtumapaikaksi raportoitiin useimmiten ravintola, kahvila tai hotelli (90 kpl; 56 %) ja toiseksi yleisimmin koti (12 kpl; 7 %). Norovirukset aiheuttivat suurimman osan (3 kpl) tunnistetuista talousvesiepidemioista. Yhdessä epidemiassa epäiltiin sapovirusta aiheuttajaksi. Suurin talousvesivälitteinen epidemia havaittiin Nousiaisissa vuonna 2018. Sairastuneita raportoitiin 463. Taudinaiheuttajiksi epäiltiin mm. sapoviruksia. Vuosien 2017–2019 aikana taudinaiheuttaja jäi tuntemattomaksi 67 (41 %) elintarvikevälitteisessä ja kolmessa talousvesiepidemiassa. Uimavesivälitteisten epidemioiden raportointi alkoi vuonna 2012. Suomessa raportoitiin vuosina 2017– 2019 neljä uimavesivälitteistä epidemiaa, joissa sairastui noin 200 henkilöä. Kolme epidemioista aiheutui noroviruksen ja yksi kampylobakteerin saastuttamasta uimavedestä tai uimarantaympäristöstä. Ulostevahingon saastuttamalla allasvedellä oli mahdollinen yhteys kylpyläympäristön epidemiaan. Jätevedellä saastunut luonnonvesi aiheutti yhden epidemian. Kahdessa uimarantaympäristöön liittyneessä epidemiassa uimaveden saastumisen syytä ei saatu selville.
  • Hallanvuo, Saija; Johansson, Tuula (Evira, 2010)
    Opas sisältää perustietoa Suomen kannalta merkittävistä elintarvikkeisiin liittyvistä taudinaiheuttajista: bakteereista, viruksista, loisista ja prioneista. Oppaassa on kuvattu aiheuttajakohtaisesti terveydellisiä haittavaikutuksia, esiintymistä ihmisissä, eläimissä, elintarvikkeissa ja ympäristössä, raportoituja epidemioita Suomesta ja ulkomailta, ruokamyrkytykseen johtaneita tekijöitä ja valvontaa. Valvontaa tarkastellaan elintarvikkeen koko elinkaaren ajalta ja pyritään osoittamaan ne "pellolta pöytään" -ketjun riskikohdat, joissa saastuminen ja mikrobien lisääntyminen yleensä tapahtuu. Valvontatoimenpiteisiin ryhdyttäessä on kuitenkin aina tarkistettava ajantasainen lainsäädäntö. Opas on päivitetty versio EVI-EELA julkaisusta 1/2003 (Opas elintarvikkeiden ja talousveden mikrobiologista vaaroista).
  • Saastamoinen, Sonja (Helsingin yliopisto, 2022)
    Mausteet ovat monipuolinen ryhmä raaka-aineita, joita käytetään niiden moninaisten käyttötarkoitusten puolesta laajasti elintarviketuotannossa ja -teollisuudessa. Mausteina käytetään erilaisten kasvien osia, esimerkkinä pippuri on marja ja kanelia saadaan puolestaan puun kaarnasta. Suomessa tehdyn maustetutkimuksen perusteella suosituimmiksi mausteiksi nousivat mustapippuri, paprikajauhe, chilimauste ja curry. Yrteistä käytetyimpiä ovat basilika ja oregano. Mausteet kuivatetaan, jotta niiden säilyvyys parantuu, minkä takia ne säilyvätkin mikrobiologisen laatunsa puolesta pitkään. Mausteisiin liittyvät bakteriologiset riskit johtuvatkin ruokamyrkytysbakteerikontaminaatiosta, joka voi tapahtua niin alkutuotannossa kuin myöhemmin varastoinnin, prosessoinnin, tai jakelun tai sen jälkeisissä vaiheissa. Vaikka mausteet yleisesti mielletään turvallisiksi, tiedetään että mausteissa esiintyvät patogeeniset bakteerit voivat aiheuttaa ruokamyrkytysepidemioita. Kirjallisuuskatsauksen perusteella merkittävimmäksi bakteeriksi nousi salmonella. Salmonellan prevalenssi on vaihdellut eri tutkimuksissa aina 0,5 % jopa 18,2 %. Viime vuonna Eurooppaan tuotujen mausteiden valvontanäytteen oton perusteella salmonellan prevalenssiksi saatiin 0,83 %. Mustapippurin havaittiin olevan bakteriologisesti korkeimmassa riskissä, sillä jopa 80 % vuonna 2021 tehdyistä RASFF-hälytyksistä liittyivät mustapippureihin. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on kuvata mausteisiin liittyviä bakteriologisia riskejä ja niiden hallintaa sekä kuvata mausteisiin liitettyjen bakteereiden aiheuttamia ruokamyrkytysepidemioita. Työssä keskitytään vain kuivattuihin mausteisiin ja yrtteihin eikä tuoreita mausteita, nestemäisiä tai esimerkiksi suolaa käsitellä. Rajaus johtuu siitä, että kuivatut mausteet eroavat ominaisuuksiltaan huomattavasti muista maustetyypeistä. Kirjallisuuskatsauksessa keskitystään käsittelemään mausteissa esiintyviä bakteereita, vaikka mausteista voidaankin löytää muitakin mikrobeita. Mausteet on yhdistetty useisiin ruokamyrkytysepidemioihin, joiden merkittävimmät aiheuttajat ovat salmonella ja Bacillus cereus. Mausteiden globaalisuus saattaa vaikeuttaa ruokamyrkytysten selvittämistä, sillä mausteet ovat voineet mennä jakelussa useaan maahan ja näin aiheuttaa laajan kansainvälisen epidemian. Maailmalla salmonella aiheuttamat ruokamyrkytysepidemiat ovat yleisempiä, mutta Suomessa B. cereus on todennäköisempi aiheuttaja. Mausteista on myös löydetty muu muassa Escherichia colia, Staphylococcus aureusta ja Clostridium perfringenstä, mutta ne eivät ole merkittävässä roolissa mausteiden taudinaiheuttajina. Mausteiden kuivaaminen madaltaa mausteiden vesiaktiivisuutta, joka puolestaan estää bakteerien lisääntymistä. Kuivattaminen ei kuitenkaan tapa bakteereita vaan osa niistä voi säilyä elinvoimaisena. Säteilytyksen on havaittu olevan erittäin tehokas keino vähentää bakteereiden ja itiöiden määrää mausteissa. Tehokkuudestaan huolimatta säteilytystä ei käytetä, joten sen tilalle on kehitetty muita dekontaminaatiomenetelmiä muun muassa höyrykäsittelyä tai mikroaaltoja. Vaikka mausteita ei pidetä suurena uhkana ruokamyrkytysten aiheuttajana, kasvaneet RASFF-hälytykset antava viitteitä siitä, etteivät mausteet ole täysin riskittömiä. Erityisesti salmonellan lisääntyminen hälytyksissä on huolestuttavaa ihmisten terveyden kannalta.
  • Liimatainen, Lotta (Helsingin yliopisto, 2021)
    Listeria monocytogenes on lähinnä elintarvikkeiden välityksellä tarttuva bakteeri, joka aiheuttaa listerioosin. Ihmisellä listerioosi voi ilmetä kuumeisena suolistotulehduksena tai invasiivisena muotona, jossa bakteeri leviää keskushermostoon aiheuttaen aivokalvontulehduksen, verenkiertoon aiheuttaen verenmyrkytyksen tai odottavasta äidistä sikiöön. Riskiryhmiä listerioosille ovat raskaana olevat, ikääntyneet, ja henkilöt, joiden immuunipuolustus on heikentynyt. Listeriaa esiintyy tietyissä elintarvikkeissa enemmän, esimerkiksi raakamaitotuotteissa sekä raaoissa kalatuotteissa. Listerioosin välttämiseksi riskiryhmille onkin olemassa ruokavaliosuosituksia, jotka vaihtelevat hieman eri maittain. Etenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana on tullut ilmi uudenlaisia välittäjäelintarvikkeita, joita ei välttämättä suosituksissa ole otettu huomioon. Tässä kirjallisuuskatsauksessa on tarkoituksena verrata Suomen, Ruotsin, Iso-Britannian, Yhdysvaltojen, Kanadan, Australian ja Uuden-Seelannin raskaana olevien henkilöiden ruokavaliosuosituksia toisiinsa ja viimeisen 25 vuoden aikana havaittuihin listerian välittäjäelintarvikkeisiin, sekä arvioida suomalaisten ruokavaliosuositusten ajantasaisuutta. Kirjallisuuskatsauksessa vertailtujen maiden ruokavaliosuosituksissa havaittiin eroja, johtuen muun muassa näissä maissa todetuista listerioosiepidemian lähteistä tai elintarvikkeista, joissa listeriaa on toistuvasti havaittu, sekä maiden omasta ruokakulttuurista. Osittain ruokavaliosuositukset olivat yhteneviä, esimerkiksi raakamaitotuotteet olivat kaikissa maissa riskiryhmiltä kielletty. Eroja eri maiden välillä oli kuitenkin myös runsaasti, esimerkiksi raakojen kalatuotteiden kohdalla. Eri maiden suosituksissa ruoan käsittelyn ja valmistuksen suhteen havaittiin myös pieniä eroja, esimerkiksi kaikissa maissa ei ollut mainintaa elintarvikkeiden viimeisen käyttöpäivän huomioimisesta. Suomalaisissa Ruokaviraston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laatimissa riskiryhmien ruokavaliosuosituksissa ei ole tällä hetkellä otettu huomioon kaikkia uusia välittäjäelintarvikkeita, kuten esimerkiksi jäätelöä tai verkkomeloneja. Esimerkiksi myös leikkelelihat ovat aiheuttaneet useampia listerioosiepidemioita, ja ne ovat useamman maan ruokavaliosuosituksissa kiellettyjä kuumentamattomina. Suomalaisissa suosituksissa tällaiset tuotteet sen sijaan katsotaan turvallisiksi, ellei niitä syö lähellä viimeistä käyttöpäivää. Suomalaiset suositukset riskiryhmien listeriariskielintarvikkeista eivät välttämättä ole täysin ajan tasalla. Kansainvälisen kirjallisuuden perusteella 16-27 % listerioositapauksista esiintyy raskaana olevilla. Suomessa vuosina 2006–2020 varmistetuista listeriatartunnoista vain 1,35 % oli odottavilla äideillä. Listerioosin ilmaantuvuus suomalaisilla odottavilla äideillä on siis alhaisemmalla tasolla, kuin kirjallisuus antaa olettaa. Kaikkia raskaana olevien listerioositapauksia ei tilastoida Suomessa eikä ulkomailla, sillä listerioosi voi aiheuttaa vain lieviä flunssankaltaisia oireita odottavalle äidille, eikä esimerkiksi alkuraskaudesta tapahtuvaa aborttia välttämättä osata yhdistää listerioosiin ja näihin oireisiin. Koska Suomessa listerioosin ilmaantuvuus raskaana olevilla on matalalla tasolla, voidaan olettaa, että ruokavaliosuosituksilla voi olla vaikutusta tähän. Olisi hyvä tutkia miten neuvoloiden antama tieto listeriasta vaikuttaa raskaana olevien ruokailutottumuksiin, esimerkiksi seuraamalla odottavien äitien ruokailutottumuksia neuvolakäyntien yhteydessä.
  • Piilola, Piela (Helsingin yliopisto, 2021)
    Kananmuna on suosittu ja terveellisenä pidetty elintarvike sekä Suomessa että muualla maailmassa. Kananmunissa piilee myös ruokamyrkytysvaara: kananmunien on todettu olevan merkittävin yksittäinen lähde Salmonella-bakteerien aiheuttamille ruokamyrkytyksille maailmalaajuisesti. Kananmuna voi saastua salmonellabakteereilla jo alkutuotannossa, tai myöhemmin elintarvikeketjun aikana. Salmonellavalvonta ja -torjunta on tärkeä osa koko kananmunan matkaa alkaen jo munintakanan vanhemmista, päättyen vasta kuluttajan vatsaan. Salmonella on maailmanlaajuisesti merkittävä ruokamyrkytyksiä aiheuttava bakteeri, arvion mukaan jopa 78 miljoonaa ihmistä sairastuu salmonelloosiin vuosittain. Salmonelloosin oireita voi olla esimerkiksi kuume, ripuli, pahoinvointi ja oksentelu. Immuunivajeesta kärsiville henkilöille, kuten vanhuksille, salmonelloosi voi olla tappava. Salmonellan torjuntaan on tartuttu eri puolilla maailmaa erilaisilla tavoilla. Suomalainen ja eurooppalainen pyrkimys on tuottaa mahdollisimman puhdas kananmuna. Suomessa on muihin EU-maihin verrattuna tiukka salmonellavalvontaohjelma, johon kuuluvilla näytteillä pyritään estämään salmonellalla saastuneiden kananmunien päätyminen kuluttajille. Tässä on onnistuttu hyvin, Suomessa salmonellaa on munintakanaloissa vain vähän: Suomessa todetaan 0-4 salmonellapositiivista kanalaa vuosittain, EU:n laajuisessa tutkimuksessa esiintyvyys suomalaisissa munintakanaloissa oli n. 0,4%, kun EU:n keskiarvo oli 30%. Yhdysvalloissa ja esimerkiksi Japanissa on toisenlainen lähestymistapa: jokainen kuluttajalle kuorellisena myytävä kananmuna pestään pesuaineilla sekä käsitellään esimerkiksi desinfiointiaineella tai öljyllä. Sekä kananmunien pesemisellä että pesemättä jättämisellä pyritään takaamaan kuluttajalle mahdollisimman turvallinen ja puhdas kokonainen kananmuna. Pestyt kananmunat ovat tutkimusten mukaan pinnaltaan puhtaampia sekä silmämääräisesti että mikrobiologisesti, mikäli pesuprosessi onnistuu. Pesun epäonnistuessa puhtaatkin kananmunat saattavat saastua salmonellalla. Myös hyvin onnistunut pesuprosessi saattaa vaurioittaa kananmunan luontaista puolustusmekanismia, johon kuuluu esimerkiksi kuoren uloin, vahamainen kerros kutikula. Vaurioitunut kananmuna on herkempi kontaminoitumaan bakteereilla. Tutkimusta kananmunien mikrobiologisesta laadusta ja siihen vaikuttavista tekijöistä on tehty paljon. Pesuprosessien haittoja sekä hyötyjä on tutkittu, ja tiedetään millaisia hyötyjä sekä riskejä kananmunien käsittelyyn tai käsittelemättä jättämiseen liittyy. Kuitenkaan ei ole saatavilla selvää vertailevaa tutkimusta siitä, aiheuttavatko pestyt ja käsitellyt vai käsittelemättömät kananmunat enemmän ruokamyrkytyksiä väestössä, vaan päätökset kananmunien pesemisestä tai pesemättömyydestä on tehty pitkälti sen mukaan, mihin toimintatapaan maassa on aiemmin totuttu. Suomessa alkutuotannon salmonellavalvonta on todistetusti onnistunutta, sen ansiosta esimerkiksi vuonna 2021 tehtiin takaisinveto, kun yhdessä munintakanalassa todettiin salmonellapositiivinen näyte. Suomessa salmonellaa esiintyy niin vähän, ettei kananmunien pesulle ole tarvetta. Turha käsittely rasittaa sekä luontoa että kananmunatuotannon taloutta, eikä siksi ole tarkoituksenmukaista.