Browsing by Subject "ruokavaliot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Kaljonen, Minna; Salminen, Jani; Alhola, Katriina; Knuuttila, Seppo; Toivonen, Marjaana; Furman, Eeva (Finnish Environment Institute, 2020)
    SYKE POLICY BRIEF / 31.08.2020
  • Gould, Merivuokko (2006)
    Kasvissyönti on viimevuosina muuttunut harvinaisesta ääri-ilmiöstä melko tavalliseksi ja tunnetuksi valinnaksi. Useimmilla on joku tuttu tai ainakin tutun tuttu, joka on kasvissyöjä. Kasvisruokaa tarjoillaan monissa ravintoloissa ja ruokakaupoista löytyy monenlaisia täysipainoisen kasvisruokavalion koostamisessa tarvittavia tuotteita. Kuitenkin lihansyönti on kulttuurissamme lähes itsestäänselvyys, ja siitä kieltäytyminen aiheuttaa monenlaisia ongelmatilanteita. Tässä tutkimuksessa on muun muassa pyritty kartoittamaan kasvissyöjien kokemuksia näistä tilanteista. Vastauksia on etsitty seuraaviin kysymyksiin: Millaisia piirteitä kasvissyöjillä on? Minkälaisia tarinoita löytyy kasvissyöjäksi päätymisen taustalta? Muodostavatko kasvissyöjät yhteisön tai yhteisöjä? Millaista on elää kasvissyöjänä lihansyöntikulttuurissa? Onko kasvissyöntikulttuuria olemassa? Tässä tutkimuksessa kasvissyönti näyttäytyy kulutus- ja elämäntapavalintana, jolle löytyy monenlaisia perusteluja. Näiden perustelujen taustalla on kuitenkin erilaisia tapoja miten valintaan on päädytty. Vastausta onkin etsitty myös kysymykseen: minkälaiset tekijät ovat vaikuttaneet siihen, että nämä ihmiset ovat tehneet tällaisen, ”valtavirrasta” poikkeavan, elämäntapavalinnan ja pitäytyneet siinä? Tutkimuksen aineiston muodostaa 33 elämäkerrallista kirjoitusta. Yhdeksän niistä on kirjoitettu osana ympäristöpolitiikan opintosuoritusta ja loput kerättiin internetissä olevan keskustelupalstan ja kahden sähköpostilistan avulla. Kirjoittajat ovat pääasiassa nuorehkoja kaupunkilaisia, mukana on myös muutama keski-ikäinen. Suurta osaa kirjoittajista yhdistää myös korkea koulutus ja aktiivisuus internetissä. Kahdeksan heistä on miehiä, loput naisia. Tutkimusote on laadullinen ja aineiston analyysimenetelmänä on käytetty yhdistelmää tematisoinnista ja tyypittelystä. Tässä tutkimuksessa kasvissyöjät jaetaan kolmeen tyyppiin: ”osallistuvat kasvissyöjät”, ”tiedostavat kasvissyöjät” ja ”hyvän olon kasvissyöjät”. ”Osallistuvat kasvissyöjät” kannattavat vahvasti eläinten oikeuksia, tasa-arvoa ja solidaarisuutta. He pyrkivät toteuttamaan näitä ihanteitaan koko elämäntavallaan. ”Tiedostavat kasvissyöjät” perustelevat valintaansa erityisesti ekologisuudella. Kasvissyönti nähdään ympäristöä vähemmän rasittavana ratkaisuna. ”Hyvän olon kasvissyöjät” kokevat olonsa fyysisesti paremmaksi noudattaessaan kasvisruokavaliota. Erityisesti ”osallistuvat kasvissyöjät” ja ”tiedostavat kasvissyöjät” kokevat lihansyöntikulttuurissa elämisen ajoittain raskaana. Vanhemmat, sukulaiset, ystävät ja tuttavat paheksuvat tai väheksyvät usein heidän valintaansa. Voimia näiden tilanteiden ratkaisemiseen kasvissyöjät saavat toistensa tuesta sekä arvoistaan ja oikein tekemisen tunteesta. ”Hyvän olon kasvissyöjät” ovat valinnassaan vähemmän ehdottomia, joten heille yhteentörmäystilanteita ei sattunut niin paljon. Yhtenäistä kasvissyöntikulttuuria, johon kaikki kasvissyöjät kokisivat kuuluvansa, ei ole olemassa. Kasvissyöjätyypit voidaankin nähdä kasvissyöntikulttuurin alakulttuureina. Erityisesti ”osallistuvat kasvissyöjät” ovat kulttuuriltaan yhtenäisiä. Myös ”tiedostavilla kasvissyöjillä” on merkittäviä yhteneväisyyksiä elämäntavoissaan. ”Hyvän olon kasvissyöjät” ovat heterogeenisempi joukko, eikä heillä ole erityistä kulttuuria. Valtaosa tutkimuksen kasvissyöjistä on aktiivisia internetin käyttäjiä ja virtuaalisilla yhteisöillä onkin suuri merkitys kasvissyöntikulttuurille. Yhteisöllisyydestä löydetään turvaa epävarmassa maailmantilanteessa.
  • Kaljonen, Minna; Lyytimäki, Jari (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5/2016
    Ruokavaliota ja ruokailutottumuksia muuttamalla voidaan vaikuttaa merkittävästi ruoan tuotannosta ja kulutuksesta aiheutuviin ympäristövaikutuksiin. Tässä selvityksessä tarkastelemme ilmastovalintamerkinnän soveltuvuutta ruoan ympäristövaikutuksista viestimiseen ja ruokavalintojen ohjaamiseen lounasruokailussa. Tarkastelemme miten ilmastovalinnan käyttöönotto Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) henkilöstöravintolassa on vaikuttanut ruokailijoiden lounasvalintoihin sekä ravintolakeittiön toimintaan vuoden aikana. Lähtöoletuksemme on, että aiemmat tottumukset ja rutiinit ohjaavat vahvasti lounasruokailua. Tarkastelemme miten ilmastovalintamerkintä tiedollisen ohjauksen muotona voi vaikuttaa tällaiseen rutinoituneeseen toimintaan. Selvityksen pohjalta arvioimme merkinnän toimivuutta ja tunnistamme keskeisiä kehittämiskohteita. Asiakaskyselystä ja ryhmähaastatteluista saatujen tulosten mukaan ilmastovalinnan käyttöönotto on saanut aikaan joitakin positiivisia muutoksia. Se on nostanut ruoan ympäristö- ja ilmastovaikutukset keskusteluun sekä lisännyt merkin kriteerit täyttävien annosten määrää henkilöstöravintolan lounastarjonnassa. Merkintä on kuitenkin vain harvoin tärkein lounasvalintaa ohjaava tekijä. Asiakkaiden merkintään kiinnittämä huomio on jopa heikentynyt ajan myötä. Sekavaksi koettu ja osin huomaamaton viestintä ovat vahvistaneet tätä ilmiötä. Ilman viestinnällisiä väliintuloja ja herätteitä ilmastovalintamerkintä katoaa muun ravintolassa olevan informaation sekaan. Asiakaskyselyn mukaan SYKEn henkilöstöravintolassa on kasvispainotteisen ruokavalion noudattajia enemmän kuin Suomen väestössä keskimäärin. Kyselyn tulosten mukaan kasvisruokavaliota noudattavat ja ympäristöystävällisyyttä ruokavaliossaan painottavat asiakkaat huomioivat ilmastovalintamerkin muita aktiivisemmin. He kuitenkin näkivät kasviruokareseptien ja monipuolisuuden kehittämisen tärkeämpänä kuin merkinnän sinänsä. Keittiön henkilökunnan mukaan ilmastovalintamerkin välivaiheeseen kehitetyt tiukat raaka-ainepohjaiset kriteerit kuitenkin rajoittavat monipuolisen kasvisruoan kehittämistä. Selvityksen tulokset korostavat aistinvaraisen arvioinnin merkitystä kasvisten käytön edistämisessä. Ilmastoystävällisten ruokien valinnasta on tehtävä helppoa ja viesti ilmastovalinnasta on vietävä konkreettisesti linjastolle, lämpimien ruokien ääreen. Lisäksi on panostettava kasvisruokien herkullisuuteen. Merkin kriteerejä on kehitettävä, jotta kasvisten monipuolinen käyttö olisi mahdollista. Parhaimmillaan ilmastovalintamerkintä voi kannustaa ravintoloita kasvisruokareseptien kehittämiseen ja luovuuteen, ja asiakkaita hyödyntämään merkin välittämää tietoa ilmastoystävällisestä ruoanlaitosta myös kotona.
  • Lehtonen, Heikki S.; Aakkula, Jyrki; Fronzek, Stefan; Helin, Janne; Hildén, Mikael; Huttunen, Suvi; Kaljonen, Minna; Niemi, Jyrki; Palosuo, Taru; Pirttioja, Nina; Rikkonen, Pasi; Varho, Vilja; Carter, Timothy R. (Springer Nature, 2021)
    Regional Environmental Change 21: 7
    Shared socioeconomic pathways (SSPs), developed at global scale, comprise narrative descriptions and quantifications of future world developments that are intended for climate change scenario analysis. However, their extension to national and regional scales can be challenging. Here, we present SSP narratives co-developed with stakeholders for the agriculture and food sector in Finland. These are derived from intensive discussions at a workshop attended by approximately 39 participants offering a range of sectoral perspectives. Using general background descriptions of the SSPs for Europe, facilitated discussions were held in parallel for each of four SSPs reflecting very different contexts for the development of the sector up to 2050 and beyond. Discussions focused on five themes from the perspectives of consumers, producers and policy-makers, included a joint final session and allowed for post-workshop feedback. Results reflect careful sector-based, national-level interpretations of the global SSPs from which we have constructed consensus narratives. Our results also show important critical remarks and minority viewpoints. Interesting features of the Finnish narratives compared to the global SSP narratives include greater emphasis on environmental quality; significant land abandonment in SSPs with reduced livestock production and increased plant-based diets; continued need for some farm subsidies across all SSPs and opportunities for diversifying domestic production under scenarios of restricted trade. Our results can contribute to the development of more detailed national long-term scenarios for food and agriculture that are both relevant for local stakeholders and researchers as well as being consistent with global scenarios being applied internationally.
  • Seppänen, R; Karinpää, A (Kansaneläkelaitoksen sosiaaliturvan tutkimuslaitos, Kansaneläkelaitoksen kuntoutustutkimuskeskus, 1986)
    Kansaneläkelaitoksen julkaisuja ML:58
    Kansaneläkelaitoksen Mini-Suomi-terveystutkimus kohdistui maan 30 vuotta täyttänyttä väestöä edustavaan 8 000 hengen otokseen. Sen yhtenä osana toteutettiin lyhyt ravintohaastattelu sekä itsetäytettävä ravintokysely, joiden avulla pyrittiin selvittämään väestön ruoankäyttötaajuutta sekä eräiden keskeisten elintarvikkeiden, mm. maidon, leivän ja leivän päällä käytetyn rasvan määrää ja laatua. Ravintokyselyn tuloksista laskettiin summapisteet, ja niiden pohjalta muodostettiin ravintoindeksi, joka kuvasi käytetyn ruokavalion ravitsemuksellista laatua. Ravintokyselyn perusteella muodostettiin lisäksi varhaisaamiaisen laatua sekä raffinaattien käyttöä kuvaavat indeksit. Ruokavalion laatua selvitettiin sukupuolen, iän, sosioekonomisen aseman, koulutusasteen ja asuinalueen mukaan. Nuorempien henkilöiden, varsinkin naisten ruokavalion laatu oli parempi kuin iäkkäämpien. Eniten hyvän ja monipuolisen ruokavalion syöviä oli kuitenkin korkeamman koulutusasteen ja sosioekonomisen aseman omaavien joukossa.
  • Väänänen, Virpi; Mäkelä, Johanna (Kuluttajatutkimuskeskus, 2007)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 9/2007
  • Huan-Niemi, Ellen; Kaljonen, Minna; Knuuttila, Marja; Niemi, Jyrki; Saarinen, Merja (Scientific Agricultural Society of Finland, 2020)
    Agricultural Food Science 29 4 (2020)
    This study examined what kind of policy instruments and actions are needed for sustainable dietary change and how a large-scale dietary change would impact the climate, thus analysing the economic impacts of transitioning from animal-based diets to alternative plant-based diets. The transition would require the support of horizontal measures that can be implemented throughout the food system. Shifting the emphasis toward the drivers of food demand and consumption will increase the role of new policy instruments and the actors involved in the food system. Collaborative research between environmental and nutritional sciences with economics and policy analysis is necessary to link nutritional health and environmental objectives with economic and social impacts. Less resource-demanding diets would reduce the impact from the food system and lower greenhouse gas (GHG) emissions. Drastic changes in diets and food consumption in Finland would have an impact on primary agricultural production, but the output from the food processing industry would only be slightly affected. However, a successful transition would involve considerable investments in the agricultural and food industry.
  • Kaljonen, Minna; Salminen, Jani; Alhola, Katriina; Knuuttila, Seppo; Toivonen, Marjaana; Furman, Eeva (Suomen ympäristökeskus, 2020)
    SYKE POLICY BRIEF / 31.08.2020