Browsing by Subject "ruoppaus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-10 of 10
  • Västilä, Kaisa; Väisänen, Sari; Koskiaho, Jari; Lehtoranta, Virpi; Karttunen, Krister; Kuussaari, Mikko; Järvelä, Juha; Koikkalainen, Kauko (MDPI, 2021)
    Sustainability 13, 16
    Conventional dredging of ditches and streams to ensure agricultural drainage and flood mitigation can have severe environmental impacts. The aim of this paper is to investigate the potential benefits of an alternative, nature-based two-stage channel (TSC) design with floodplains excavated along the main channel. Through a literature survey, investigations at Finnish field sites and expert interviews, we assessed the performance, costs, and monetary environmental benefits of TSCs in comparison to conventional dredging, as well as the bottlenecks in their financing and governance. We found evidence supporting the expected longer-term functioning of drainage as well as larger plant and fish biodiversity in TSCs compared to conventional dredging. The TSC design likely improves water quality since the floodplains retain suspended sediment and phosphorus and remove nitrogen. In the investigated case, the additional value of phosphorus retention and conservation of protected species through the TSC design was 2.4 times higher than the total costs. We demonstrate how TSCs can be made eligible for the obligatory vegetated riparian buffer of the European Union agri-environmental subsidy scheme (CAP-AES) by optimising their spatial application with respect to other buffer measures, and recommend to publicly finance their additional costs compared to conventional dredging at priority sites. Further studies on biodiversity impacts and long-term performance of two-stage channels are required.
  • Lehikoinen, Petteri (Helsingfors universitet, 2013)
    Kosteikot ovat biodiversiteetiltään yksi maailman rikkaimmista habitaateista. Kosteikkojen ja niillä elävien vesilintujen tuottamien ekosysteemipalvelujen laajuuteen ja tärkeyteen on havahduttu vasta viime aikoina. Kosteikkoja ja niiden linnustoa uhkaavat maailman laajuisesti maankäyttö sekä makeiden vesistöjen pilaantuminen. Viimeisen vuosisadan aikana maailman kosteikkojen määrä on vähentynyt puoleen ja niiden tila on heikentynyt. Kosteikkolinnuston elinolot ovat heikentyneet ja linnusto on taantunut. Kosteikkoja rakentamalla ja kunnostamalla on voitu parantaa linnuston elinolosuhteita. Etenkin keinotekoisten kosteikkojen merkitys on ollut suuri luontaisten kosteikkojen tilan heikkenemisen myötä. Vain vähän tiedetään miten luonnollisten kosteikkojen hoitotoimet vaikuttavat linnustoon paikallisella tasolla. Niukasti tietoa on myös saatavilla päättäjille hoitotoimien kustannustehokkuudesta. Tässä työssä tutkittiin Etelä-Suomen kosteikkojen hoitotoimien vaikutuksia levähtävään ja pesivään linnustoon. Työn tarkoituksena oli selvittää eri hoitotoimien vaikutuksia ravinnonhankinnaltaan erilaisiin lintukiltoihin ja -ryhmiin. Yhtenä tutkimuksen päätavoitteena oli luoda käsitys hoitotoimien kustannustehokkuudesta sekä mihin resurssit kannattaa käyttää. Tutkimusalue käsitti 21 Etelä-Suomen linnustollisesti arvokasta kosteikkoa. Kosteikkoja kunnostettiin vuosina 2004–2012 kahdessa hoitojaksossa. Hoitojaksoja ennen ja niiden jälkeen kosteikkojen pesivä ja levähtävä linnusto selvitettiin. Suomen ympäristökeskus vastasi hoitotoimista ja linnustolaskennoista Uudenmaan ja Kymenlaakson ELY-keskusten kanssa. Kosteikkoja kunnostettiin pääasiassa avoimuutta lisäämällä laidunnuksen, puustonraivauksen, niiton ja äestyksen sekä ruoppauksen avulla. Muutolla levähtävä linnusto selvitettiin läpi muuttokauden noin viiden päivän välein suoritettujen laskentojen avulla ja pesivä linnusto selvitettiin viiden käyntikerran kartoitusmenetelmällä. Kohteiden linnut eriteltiin hoidettuihin osa-alueisiin sekä niiden ulkopuolelle jääviin hoitamattomiin osa-alueisiin. Kontrollialueina toimivat hoitamattomat kohteet ja osa-alueet. Lasketut linnut yhdistettiin ravinnonhankintansa perusteella kymmeneen kiltaan, jotka olivat puolisukeltajasorsat, sukeltajasorsat, kalansyöjävesilinnut, joutsenet, hanhet, kahlaajat, naurulokki, rantakanat ja kaulushaikara, avomaavarpuslinnut sekä pensaston ja ruovikon varpuslinnut. Kolmea viimeksi mainittua kiltaa tarkasteltiin vain pesimäaikana. Erikseen tarkasteltiin kansallisesti uhanalaisia sekä lintudirektiivin liitteen I lajeja. Hoitotoimien sekä niihin käytettyjen kokonaiskustannusten vaikutuksia kiltakohtaisiin lintumääriin tarkasteltiin lineaarisilla sekamalleilla. Syysmuuttoaineistossa kaikkien lintukiltojen määrät kasvoivat niitto- ja äestysalan myötä; laidunnuspinta-ala lisäsi hanhien ja kahlaajien lukumääriä. Kaikkien kiltojen lukumääriä lisäsi laidunala keväällä, lisäksi niitto- ja äestys - sekä ruoppausala lisäsivät kahlaajien lukumääriä. Kalansyöjien lukumäärät vähenivät ruoppausalan kasvun myötä, mutta yhteys oli tilastollisesti vain suuntaa antava. Pesimäaineistossa ruoppausala x kilta-interaktio osoittautui tilastollisesti merkitseväksi, mutta kiltakohtaisesti tarkasteltuna vaikutukset olivat suuntaa antavia; rantakanat ja kaulushaikara runsastuivat ja kalansyöjävesilinnut vähenivät. Sekä uhanalaisten että lintudirektiivin liitteen I lajien lukumääriä kasvatti laidunnus keväällä ja syksyllä. Hoitotoimiin käytettyjen kokonaiskustannusten suhteen runsastuivat syksyllä puolisukeltajasorsat, hanhet ja kahlaajat. Keväällä kokonaiskustannuksilla oli positiivinen yhteys puolisukeltajasorsien, kahlaajien ja naurulokin lukumääriin. Pesimäaineistossa kokonaiskustannukset kasvattivat naurulokin lukumääriä. Suuntaa-antavasti kokonaiskustannukset lisäsivät rantakanojen ja kaulushaikaran määriä sekä vähensivät kalansyöjävesilintujen määriä. Erityisesti huomioitavaa on, että hoitotoimilla havaittiin vain positiivisia merkitseviä tuloksia lintukiltoihin. Laidunnus oli tärkein yksittäinen hoitotoimi, mikä liittynee sen ympäristöä monipuolistavaan vaikutukseen. Hoitotoimista eniten hyötynyt kilta oli kahlaajat, mutta kaikki killat hyötyivät jostain hoitotoimesta. Hoitotoimien positiiviset vaikutukset liittynevät avoimuuden lisääntymiseen sekä karjan läsnäoloon, jotka voivat parantaa lintujen ruokailuolosuhteita sekä lisätä turvallisuutta. Kokonaiskustannukset paljastivat että naurulokki ja puolisukeltajasorsat hyötyivät hoitotoimista kokonaisuutena, sillä ne eivät poikenneet muista killoista yksittäisiä hoitotoimia tarkasteltaessa. Vähiten hyötyivät sukeltajasorsat sekä kalansyöjävesilinnut. Tutkimus osoittaa, että hoitotoimilla voidaan parantaa taantuneiden kosteikkolintujen elinolosuhteita. Koska hoitokohteet ovat Etelä-Suomen parhaimpia lintuvesiä, on hoitotoimien biologinen merkitys suuri. Vaikutukset eivät ole pelkästään kansalliset, vaan kunnostuksesta hyötyvät Suomenlahden muuttoreittiä pitkin pohjoiseen muuttavat kosteikkolinnut –aina Siperiaan asti. Yksi tärkeimmistä huomioista on, että hoidon loputtua kosteikkojen tila heikkenee. Hoitoa tulisi jatkaa, jottei saatuja hyötyjä menetettäisi. Tulevaisuudessa olisi tärkeää suunnitella mittavat hoitotoimet myös tutkimuksen kannalta, jolloin hoitotoimien vaikutuksia voitaisiin tutkia tarkemmin. Tärkeää olisi löytää keinot sukeltajasorsien ja kalansyöjien elinolojen parantamiseksi.
  • Paavilainen, Pekka (Uudenmaan ympäristökeskus, 2008)
    UUDra 13/2008
    Lapinjärvi on matala savisamea järvi Itä-Uudellamaalla. Järven valuma-alueella on jo pitkään harjoitettu aktiivista maataloutta, ja lähinnä sen seurauksena järvi on rehevöitynyt. Rehevöityminen ilmenee veden laadun heikkenemisenä, ajoittaisina sinilevien massakukintoina, ajoittaisina happikatoina ja järven hitaana umpeenkasvamisena. Järven rehevöitymiskehitys herätti Lapinjärven kunnassa tarpeen ryhtyä toimiin haitallisen kehityksen pysäyttämiseksi, jolloin luotiin Lapinjärven kunnostus- ja käyttösuunnitelma -hanke. Hankkeen tarkoituksena on laatia kattava kunnostus- ja käyttösuunnitelma, jonka toimenpiteiden avulla saadaan vähennettyä ulkoista kuormitusta, pysäytettyä järveä vaivaava rehevöityminen, parannettua järven veden laatua ja lisättyä Lapinjärven virkistyskäyttöarvoja. Lapinjärven kunnostussuunnitelma –hankkeen esiselvitysvaiheessa on tutkittu syitä järven haitalliseen kehitykseen, laadittu valuma-aluekartoitus, seurattu vedenlaadun kehitystä sekä järveen tulevaa ja järvestä poistuvaa kuormitusta. Lapinjärven kunnostussuunnitelmassa on esitetty keinoja ulkoisen kuormituksen vähentämiseksi maataloudessa, metsätaloudessa sekä haja-asutuksessa. Itse järvellä rehevöitymistä vähentävistä toimenpiteistä on käyttökelpoisimmiksi todettu hoitokalastukset. Järvelle on suunniteltu myös rantaalueiden ruoppauksia, talviaikaisia ilmastuksia tarpeen mukaan sekä paikallisia niittoja. Virkistyskäyttöarvon parantamiseksi on suunniteltu järven kiertävä ulkoilupolku, minkä yhteydessä kunnostetaan nykyiset venerannat ja uimaranta, sekä perustetaan uusi uimaranta ja veneranta. Ulkoilupolun yhteyteen on suunniteltu järven rannalle lintutorni, levähdyspaikka grilleineen ja matonpesupaikka. Lapinjärven kunnostus- ja käyttösuunnitelma sisältää seurantasuunnitelman, jonka avulla voidaan seurata järven tulevaa kehitystä, ja muuttaa toimenpiteitä tarpeen mukaan.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2007)
    Ympäristöministeriön raportteja 11/2007
    Ympäristöministeriö asetti ”Orgaaniset tinayhdisteet ja ruoppaukset” –työryhmän seuraamaan ruoppausten yhteydessä tehtäviä orgaanisten tinayhdisteiden esiintymistä, kulkeutumista ja vaikutuksia koskevia tutkimuksia ja selvityksiä. Työryhmän tuli lisäksi arvioida ongelman laajuutta ja merkitystä sekä tehdä ehdotuksia jatkotoimiksi. Työryhmän mietintö sisältää Suomen ympäristökeskuksen laatiman taustaselvityksen sekä työryhmän sen pohjalta tekemän tilannearvion ja toimenpide-ehdotukset. Mietinnössä on tarkasteltu mm. yhdisteiden käyttöä ja käyttörajoituksia, esiintymistä sedimenteissä ja eliöissä, ympäristö- ja terveysvaikutuksia sekä niiden huomioimista ruoppaus- ja läjityshankkeissa sekä muodostettu tarkastelujen pohjalta kokonaiskuva orgaanisista tinayhdisteistä Suomen vesialueilla. Yhdisteitä esiintyy yleisesti merisedimenteissä satamien, pienvenesatamien, telakoiden ja laivaväylien läheisyydessä. Yhdisteet ovat peräisin lähinnä laivojen ja veneiden pohjien eliöiden torjunta-aineista. Päästörajoitusten myötä maalien ympäristökuormitus on vähentynyt ja vähenee lähivuosina edelleen. Useimmat ruoppaukset kohdistuvat orgaanisten tinayhdisteiden kuormittamille alueille. Sedimenttien mahdollinen pilaantuneisuus ja tarvittavat riskinhallintatoimet arvioidaan nykyään ruoppaus- ja läjityshankkeiden suunnittelussa ja lupakäsittelyssä. Pohjaeliöstö esim. simpukka- ja kotilopopulaatiot, ovat pilaantuneimmilla alueilla todennäköisesti taantuneet. Myös kaloissa havaitaan kohonneita pitoisuuksia samoilla alueilla kuin sedimentissä. Sisävesien tausta-alueilla sedimentin ja kalaston orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet ovat pieniä tai niitä ei ole havaittu. Vaikutukset kalakantoihin ovat epätodennäköisiä. Merkittävää rikastumista ravintoketjussa ei ole todettu. Suomalaiset altistuvat yhdisteille pääasiassa syömällä kalaa. Väestötasolla altistus jää huomattavasti alle EFSA:n (Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto) suosituksen eikä tavanomaisen kalankäytön pitäisi aiheuttaa terveysriskiä. Mietinnössä on esitetty tilannearvioon perustuen lähes 20 toimenpide-ehdotusta, jotka liittyvät niin puutteellisten tietojen täsmentämiseen, pilaantuneiden massojen käsittelyyn, puhdistusruoppauksiin kuin lainsäädännön ja sen toimeenpanon kehittämiseen.
  • Jaakkonen, Satu; Korhonen, Tapio; Lyytikäinen, Satu; Mäenpää, Milla; Tuomainen, Jouko (Suomen ympäristökeskus, 2007)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 3/2007
  • Hakala, Veera (Länsi-Suomen ympärsitökeskus, 2007)
    LSUra 3/2007
    Merenkurkun maankohoamissaaristo hyväksyttiin heinäkuussa 2006 Unescon maailman luonnonperintöluetteloon. Merenkurkun saaristo ja rannikko ovat erinomainen esimerkki siitä, miten maankohoaminen muovaa maisemaa. Koko Pohjanmaan rannikko on pääpiirteissään hyvin matalaa ja loivaa, minkä lisäksi rannat mataloituvat entisestään maankohoamisen vaikutuksesta. Maankohoamisen vaikutuksia ovat myös matalien lahtien umpeenkasvu sekä rantaviivan siirtyminen uuden vesijättömaan syntymisen myötä. Rantojen pitkään jatkunut rakentaminen on vaikuttanut monin tavoin maisemaan. Tässä tarkastelussa käsiteltäviä rantarakentamisen keskeisimpiä muotoja ovat rantojen pientalorakentaminen ja pienvenesatamat, jotka liittyvät läheisesti toisiinsa. Matala rannikko, maankohoaminen ja rantarakentaminen yhdessä tuottavat jatkuvan tarpeen rannan muokkaukselle ja ruoppaustöille. Myös rantarakentamisen lisääntyminen kasvattaa osaltaan paineita rannan käytölle. Ruoppaaminen aiheuttaa ympäristöhaittoja, kuten vesien samentumista ja rehevöitymistä sekä maisemallisia haittoja. Maankohoamisrannikon maiseman ja luonnon säilymisen kannalta on olennaista, että virkistyskäytön ja veneilyn tarpeet voidaan tyydyttää ympäristöä mahdollisimman vähän muuttaen. Raporttiin on koottu tiedot rannikon pienvenesatamien kartoituksesta sekä maisemalliseen tarkasteluun perustuvia esimerkkejä erilaisten venesatamien suunnittelusta. Selvityksen tarkastelualue ulottuu Kristiinankaupungista Kokkolaan. Alueen pienvenesatamat on kartoitettu ympäristöhallinnon Hertta-paikkatietojärjestelmään Vesistötyöt-tietokantaan. Kartoitus on toteutettu kesällä 2006 pääosin rantayleiskaavojen perusteella, mutta työssä on hyödynnetty myös muita kirjallisia lähteitä ja maastohavaintoja. Pienvenesatamien kartoitus on kuitenkin toistaiseksi vaillinainen ja työtä täytyy jatkaa edelleen. Raportin tavoite on antaa yleispiirteinen kuva Länsi-Suomen ympäristökeskuksen rannikkoalueen maankäytöstä nyt ja lähitulevaisuudessa, sekä esittää havainnollisesti pienvenesatamien yleisiä suunnitteluperiaatteita. Selvitystä voidaan hyödyntää ranta-alueiden suunnittelussa ja rakentamisessa.
  • (Ympäristöministeriö, 2015)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 1 | 2015
    Ohjeessa käsitellään ruoppaus- ja läjitystoiminnan ympäristövaikutuksia ja -riskejä sekä niiden hallintaa. Ohje keskittyy erityisesti luvanvaraisiin eli tilavuudeltaan yli 500 kuutiometrin ruoppauksiin ja sitä sovelletaan sekä sisävesillä että merialueilla. Ohjetta sovelletaan ruoppauskohteen ja ruopattavien massojen ominaisuuksien selvittämisessä ja riskien tunnistamisessa ja arvioitaessa ruoppausmassan läjityskelpoisuutta. Ohjeessa annetaan suosituksia ruopattavalla alueella tehtäviin kohdetutkimuksiin. Ohjeessa annettuja haitallisten aineiden pitoisuustasoja käytetään ruoppausmassan läjityskelpoisuuden arvioinnissa ja kohdetutkimusten suuntaamisessa. Ohjetta käytetään myös läjityspaikkojen soveltuvuuden arviointiin. Ohje on tarkoitettu ruoppaus- ja läjityshankkeita luvittaville ja valvoville viranomaisille sekä niihin liittyvien suunnitelmien, selvitysten ja hakemusten tekijöille ja tilaajille. Ohje ei ole sitova.
  • Jaakkonen, Satu (Suomen ympäristökeskus, 2011)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 11/2011
  • Tiensuu, Maria (Uudenmaan ympäristökeskus, 2009)
    UUDra 17/2009
    Suvisaaristo on ainoa sisäsaariston alue Espoossa. Tämän selvityksen tarkoituksena oli selvittää alueen ekologinen tila sekä antaa sen hoitoon liittyviä suosituksia. Suvisaariston sisälahdet ovat neljän kapean salmiyhteyden päässä ulkosaaristosta, joten veden vaihtuminen on hidasta. Sisälahdilla keskisyvyys on alle kaksi metriä. Sulkeutuneisuuden ja mataluuden vuoksi Suvisaaristo sietää huonosti ravinnekuormitusta, mitä alueelle on kuitenkin kohdistunut. Vanhan jätevesikuormituksen ja yhä jatkuvan hajakuormituksen myötä alue onkin rehevöitynyt merkittävästi. Suvisaariston ekologinen tila on välttävä. Rehevyyden merkkejä ovat samea vesi, alhainen kesäaikainen näkösyvyys, yksipuolinen pohjaeläinlajisto, runsaat levämäärät sekä paikoin runsaat ja yksipuoliset vesikasviesiintymät. Alueella muodostuva orgaaninen aines, kuten levähiukkaset, vajoaa matalassa vesipatsaassa nopeasti pohjasedimenttiin muodostaen sedimentin pinnalle hienojakoisen kiintoainevaipan. Sisälahdilla esiintyvien selkäalueiden pituus mahdollistaa tuulten pitkät pyyhkäisymatkat ja matalassa vedessä keveiden sedimenttihiukkasten uudelleen sekoittumista veteen (=resuspensio) tapahtuu jo alhaisen tuulennopeuden myötä. Vesialueen tilaa on jo pitkään yritetty kunnostaa aktiivisen paikallistoiminnan panoksin. Haja-asutuksen jätevesimäärää on paikallisen vesiosuuskunnan myötä saatu vähennettyä merkittävästi. Alueen avoimuutta on puolestaan pyritty lisäämään ruoppaamalla salmia. Vesikasveja on niitetty niiden määrän alentamiseksi. Rehevyyden aiheuttamia virkistyskäyttö- ja maisemahaittoja on torjuttu lukuisin pienruoppauksin. Monista kunnostustoimista huolimatta veden laadussa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia parempaan suuntaan. Rehevyyden aikaansaama ylisuuri orgaanisen aineksen tuotanto pysyy suurena, sillä resuspension kautta jo kertaalleen sedimenttiin vajonneet kiintoainehiukkaset liukenevat uudelleen veteen vapauttaen sitomiaan ravinteita levien ja kasvien käyttöön yhä uudestaan (sisäinen kuormitus). Tämän selvityksen pohjalta rehevöitymiskierrettä voidaan hidastaa vähentämällä edelleen hajaasutuksen kuormitusta, alentamalla vesiliikenteen nopeuksia sisälahdilla sekä tekemällä vesikasvien niittoja ja pienruoppauksia vain koordinoidusti, rajoitetuilla paikoilla ja pitkäjänteisesti. Yhtä tärkeää on jatkaa Suvisaariston merialueen seurantaa ja tehdä siitä säännöllistä.
  • Taipalinen, Irmeli (Vesihallitus. National Board of Waters, 1980)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 39, 37-45
    Ruoppaustöiden vaikutuksista veden laatuun Kallavedessä