Browsing by Subject "ruumiinkuva"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Minkkinen, Sara (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tarkoituksenamme oli selvittää, miten nuorten aikuisten oma ja heidän vanhempiensa ongelmallinen alkoholinkäyttö on yhteydessä kehotyytymättömyyteen ja ahmimishäiriöoireisiin nuorella aikuisiällä. Aineistonamme oli suomalaisia kaksosia ja heidän vanhempiaan koskeva valtakunnallinen etenevä kohorttitutkimus FinnTwin16, josta riittävät tiedot tutkimuksemme suorittamiselle löytyi 1938 naiselta ja 1616 mieheltä sekä 1994 äidiltä ja 1994 isältä. Mittasimme vanhempien ongelmallista alkoholinkäyttöä Malmö-muokatulla Michiganin alkoholismin seulontatutkimuksella (Mm-MAST), kun kaksoset olivat 16-vuotiaita. Keskimäärin 24-vuoden ikäisinä kaksoset täyttivät syömishäiriökyselystä (Eating Disorder Inventory-2) kehotyytymättömyyttä ja ahmimishäiriöoireita koskevat osuudet sekä pidennetyn version Mm-MAST:sta, jolla selvitimme kaksosten omaa ongelmallista alkoholikäyttöä. Lineaarisella regressioanalyysillä arvioimme yhteyttä ongelmallisen alkoholinkäytön sekä kehotyytymättömyys- ja ahmimishäiriöoirepisteiden välillä. Hyödynsimme lineaarista regressioanalyysiä myös mediaatioanalyyseissä ja sekoittavien tekijöiden vakioinneissa. Yhteys vanhempien ongelmallisen alkoholinkäytön ja kaksosten kehotyytymättömyyden välillä oli mitättömän pieni (b = 0,028 naisille; 0,016 miehille), kuten myös yhteys vanhempien ongelmallisen alkoholinkäytön ja kaksosten ahmimishäiriöoireiden välillä (b = 0,012 naisille; 0,0040 miehille). Yhteys kaksosten oman ongelmallisen alkoholinkäytön ja kehotyytymättömyyden (b = 0,070 naisille; 0,043 miehille) sekä ahmimishäiriöoireiden (b = 0,090 naisille; 0,079 miehille) välillä oli kohtuullinen, eikä täysin selittynyt sekoittavien tekijöiden vakioinneilla. Emme löytäneet tukea hypoteesille, että vanhempien ongelmallinen alkoholinkäyttö vaikuttaisi nuorten aikuisten kehotyytymättömyyteen tai ahmimishäiriöoireisiin edes epäsuorasti nuorten aikuisten oman ongelmallisen alkoholinkäytön kautta. Sen sijaan nuorten aikuisten oma ongelmallinen alkoholinkäyttö oli yhteydessä suurempaan kehotyytymättömyyteen ja ahmimishäiriöoireiluun nuorella aikuisiällä.
  • Järvelä, Saara (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmani käsittelee kehonmuokkauksen roolia yksilön henkilökohtaisessa kehoprojektissa, jossa hän pyrkii muokkaamaan identiteettiään ja ruumiinkuvaansa vastaamaan omia tarpeitaan ja ihanteitaan. Kahdeksan haastateltavan sekä mediassa julkaistujen uutisointien avulla selvitän, millaisena yksilön muutosprosessi näyttäytyy ja millaisia merkityksiä itse kehonmuokkauksille ja niiden ottamiselle annetaan näissä kehoprojekteissa. Teoreettisena lähtökohtana toimii alati muutoksessa oleva identiteetti, jonka yksi osa on ruumiinkuva. Yksilö kulkee läpi elämänsä kahden ulottuvuuden välissä, joista havaitsemisen ulottuvuudessa hän kokee tarvetta muokata kehoaan jollain tapaa, ja asennoitumisen ulottuvuudessa hän kokee tyytyväisyyttä kehoonsa paranneltuaan itseään valitsemallaan kehonmuokkaustekniikalla. Jokainen muokkaa identiteettiään ja kehoaan haluamillaan tavoilla, jolloin erot määrittelee lähinnä yksilön persoonallisuus sekä sosio-ekonomiset mahdollisuudet. Teoriaosuudessa sivuan kehonmuokkausmaailman niin kutsuttuja moderneja primitiivejä, heidän kulttuurihistoriaansa sekä perustelen, miksi päätän kutsua haastateltaviani modernien primitiivien sijasta kehonmuokkausharrastajiksi. Tutkielmassani selvitän yksilöiden käsityksiä kehonmuokkauksen osuudesta omassa identiteettityössään, sen vaikutuksesta omaan kehosuhteeseen sekä henkilökohtaisia rajanvetoja kehonmuokkauksen maailmassa. Ensimmäisessä analyysiluvussa käsittelen kehoprojekteja kontrollin sekä rituaalisuuden näkökulmasta. Seuraavassa analyysiluvussa tarkastelen kehonmuokkauksille annettuja merkityksiä sekä kehonmuokkauksen mukanaan tuomia sosiaalisia lieveilmiöitä. Viimeisessä analyysiluvussa pohdin kehonmuokkaukseen liitettyjä muoti-ilmiösyytöksiä ja selvitän radikaalimpien kehonmuokkausten rajanvetoja sekä teknologisoitua kehonmuokkausta. Tutkielman perusteella kehonmuokkaukselle annetaan suuri rooli oman identiteetin rakentamisessa, mutta eroja on nähtävissä jokaisen yksilön kohdalla. Toisille kehonmuokkaus edustaa kehon koristamista, kun taas toisille se on tietoista toimintaa identiteettiä rakentaessa. Kehonmuokkausta pelkkänä koristautumisena pitävät löysivät kuitenkin haastatteluiden myötä jonkinlaisia syvällisiä merkityksiä näistä koristuksista. Yksilöllisten piirteiden vuoksi myös henkilökohtaiset rajanvedot eroavat toisistaan radikaalimpien kehonmuokkausten ollessa kyseessä. Kehonmuokkaus antaa yksilöille myös työkaluja vaikeiden tunteiden ja traumojen työstämiseen ja ylipääsemiseen. Kehoon voidaan tallettaa myös muistamisen arvoisina pidettyjä asioita kehonmuokkausten avulla. Teknisesti kehnot, mutta syvällisten merkitysten läpäisemät kehonmuokkaukset nousevat paremmuudessa usein taidokkaiden, mutta merkityksettömien tai vääristä lähtökohdista otettujen kehonmuokkausten edelle. Parhaimmillaan kantajalleen tärkeä kehonmuokkaus toimii visuaalisena tuoteselosteena omasta persoonasta ja mieltymyksistä, jolloin tarve puhumiselle vähenee
  • Hynninen, Riikka (Helsingin yliopisto, 2020)
    Käsittelen tutkielmassani sitä, millaiseksi piirtyy mielikuva verensulkijoista 1960-luvulla kirjoitetuissa kuvauksissa sekä sitä, millaisia verensulkijan kehollisuuteen liitettyjä merkityksiä kuvauksista on luettavissa. Tutkimuskysymykset ovat osa laajempaa tutkimustehtävää: millaista tietoa näitä kuvauksia tulkitsemalla voidaan saada kehollisuudesta? Sijoitan tutkielmani aiheen maagisen ajattelun kontekstiin. Lähestyn mielikuvaa kulttuurisena tietona. Myös työni toisen keskeisen käsitteen, ruumiinkuvan, määrittelen sen kulttuurisen merkityksen kautta. Tarkoitan ruumiinkuvalla jaettua käsitystä siitä, mistä ihmiskeho koostuu ja millaisena sen vaikutuspiiri nähdään. Hyödynnän kehollisuuden käsitettä tarkoittaen sillä kulttuurisesti rakennettua ja rakentuvaa konstruktiota siitä, millainen ihmiskeho on. Työni teoreettinen viitekehys muodostuu mielikuvan, kehollisuuden ja ruumiinkuvan ympärillä käydyn keskustelun lisäksi avoimen ruumiinkuvan mallista, jota hyödynnän tutkiessani verensulkijan kehollisuudelle annettuja merkityksiä. Avoimella ruumiinkuvalla tarkoitetaan maagiselle ajattelulle tyypillistä skeemaa, jonka mukaan ihmiskehon rajojen koetaan olevan mahdollista avautua ympäröivälle maailmalle, jolloin dynamistisesti vaikuttavat voimat voivat kulkea kehon ulkopuollta sen sisäpuolelle ja toisin pain. Aineistona käytän Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perinteen ja nykykulttuurin arkistoon tallennettuja tekstejä, jotka on lähetetty arkistoon vastauksena Kansantieto-lehdessä vuonna 1962 julkaistuun kyselyyn “Kuvauksia verensulkijoista”. Aineisto koostuu 233 vastauksesta yhteensä 56 vastaajalta. Käytän aineistolähtöistä sisällönanalyysia tarkastellessani sitä, millaiseksi muodostuu mielikuva verensulkijasta. Verensulkijan kehollisuuteen liitettyjä merkityksiä tutkiessani puolestaan hyödynnän avoimen ruumiinkuvan malliin nojaavaa teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Osoitan työssäni, että aineisto sisältää useita toistuvia piirteitä, jotka muodostavat jaetun mielikuvan verensulkijasta. Kulttuurisesti jaettuun mielikuvaan sisältyvät piirteet toistuvat vaihdellen eri ihmisten kirjoittamissa kuvauksissa, ja näin ollen mielikuva muotoutuu verkostomaiseksi kokonaisuudeksi. Keskeisimpiä piirteitä mielikuvassa ovat se, että verensulkijalta edellytetään voimakasluontoisuutta sekä se, että verenseisautusta määrittelevät erityiset säännöt. Suhtautuminen verensulkijaan on useimminen luottamuksellista. Verenvuodon tyrehdyttäminen esimerkiksi katseen, kosketuksen tai syljen avulla viittaa käsitykseen projisoitavasta luonnosta: verensulkija vaikuttaa konkreettisesti parannettavan kehoon luontonsa kautta. Tiedon tuottaminen menneisyydessä vallinneista maailmankuvallisista käsityksistä auttaa ymmärtämään nykyhetkessä vallitsevia, usein kyseenalaistamattomia kulttuurisia konstruktioita, esimerkiksi käsitystä ihmisruumiista ja sen toiminnan ulottuvuuksista. Keskittymällä analyysissa vernsulkijan kehollisuuteen liitettyihin piirteisiin osoitan, että verensulkijoita koskevien kuvausten kautta on nähtävissä ruumiinkuvan avoimuutta edellyttäviä käsityksiä.
  • Pylvänäinen, Päivi; Hyvönen, Katriina; Muotka, Joona; Forsblom, Anita; Lappalainen, Raimo; Levaniemi, Aino; Maaskola, Niina (Kela, 2021)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia
    Tutkimme tanssi-liiketerapian (TLT) käytettävyyttä masentuneiden työikäisten kuntoutuksessa. Tutkittavia oli 157, joista 109 satunnaistettiin TLT-interventioryhmään (n = 52) tai kontrolliryhmään (n = 57). Loput tutkittavat (n = 48) osallistuivat satunnaistamattomiin TLT-ryhmiin. Kaikilla tutkittavilla oli lääkärin diagnosoima masennus, joka aiheutti uhkaa työ- tai opiskelukyvylle. TLT-interventio tapahtui tanssi-liiketerapeutin ohjaamassa ryhmässä, joka kokoontui 20 x 75 minuuttia 10 viikon aikana. Kaikki tutkittavat saivat tavanomaista hoitoa tutkimuksen aikana. Alku-, jälki- ja 3 kuukauden seurantamittauksessa tarkasteltiin masennusoireilua (BDI), yleistä psyykkistä vointia (CORE-OM), työ- tai opiskelukykyä ja kehonkuvaa. TLT-interventioryhmän oireet (BDI, CORE-OM) vähenivät merkitsevästi verrattuna kontrolliryhmään, missä tutkittavien oireissa ei tapahtunut muutosta. Interventioryhmän työ- tai opiskelukyky vahvistui. Interventioryhmässä lähes 45 % tutkittavista hyötyi TLT-interventiosta. Ryhmien väliset efektikoot osoittivat keskikokoisia eroja (d = 0,58–0,72) kaikissa oireissa seurantamittauksessa. Koe-kontrolliasetelman aikana kontrolliryhmässä ei tapahtunut muutosta kehonkuvassa, mutta interventioryhmänkään muutos ei pistemäärämuutoksena ollut tilastollisesti merkitsevä. Vaikka määrällisiä muutoksia ei havaittu, laadullisessa koko aineiston tarkastelussa havaittiin, että tutkittavien kehonkuvassa korostui energian puute, epämukavuus sekä huoli siitä, mitä toiset ajattelevat omasta kehosta ja toiminnasta. Kehon toimintakyky ja olemus koettiin huonoina. Tutkittavilla ilmeni pyrkimystä olla huomioimatta, mitä kehossa tapahtuu. TLT-interventiovaiheessa seurantamittauksen vastauksissa ilmeni enemmän itsen ja kehon havainnointia, hyväksyntää, uudenlaisen toiminnan kokeilemista, enemmän neutraaliutta ja myötätuntoa. Tutkimustulos osoitti TLT-intervention tuomien suotuisten muutosten säilyvän lyhyen 3 kuukauden seuranta-ajan.
  • Leijola, Maarit (2001)
    Tässä tutkimuksessa tutkittiin kehon- tai ruumiinkuvien yhtä osa-aluetta, ulkonäkötyytyväisyyttä. Ulkonäkötyytyväisyys määriteltiin ulkonäköön liittyvien asenteiden emotionaalisen komponentin osaksi. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeella kesällä 1997. Väestörekisterikeskus poimi satunnaisotannalla 18-74 -vuotiaiden naisten joukosta 500 suomalaisen naisen osoitetiedot. Tutkimukseen hyväksyttäviä vastauksia saatiin 273 eli vastausprosentti oli 54,6. Naisten ulkonäkötyytyväisyyden ymmärtämiseksi selvitettiin ensin naisten käsityksiä suomalaisesta ulkonäkökulttuurista. Tällöin ilmeni, että valtaosa naisista koki Suomessa olevan hoikkuutta ja nuoruutta ihannoivan ulkonäkönormiston. Niin ikään suurin osa naisista koki normiston olevan tiukka. Naisten ulkonäkötyytyväisyyttä mitattiin tutkimusta varten itsekehitetyllä mittarilla, joka sisälsi 34 kehonosaa, ulottuvuutta ja kokonaisuutta. Kehonosat-mittarin sisäisen rakenteen tarkastelussa ilmeni mittarin kaksiulotteisuus. Naisten ulkonäkötyytyväisyys rakentui vartalo- ja kasvotyytyväisyydestä. Tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten naisten ulkonäkötyytyväisyyden aste. Sen lisäksi selvitettiin, miten ikä, koulutus, siviilisääty, sosioekonominen asema, äitiys, painoindeksi, terveydentila, itsetunto, masentuneisuus ja ulkonäön tärkeys selittivät naisten ulkonäkötyytyväisyyttä.Tulokset osoittivat naisten olleen tyytyväisempiä kasvoihinsa kuin vartaloonsa. Keskimäärin naisten voidaan todeta olleen melko tyytyväisiä kasvoihinsa ja suhtautuneen neutraalisti vartaloonsa. Naisten vartalotyytyväisyyttä selitti parhaiten painoindeksi. Terveydentila ja etenkin itsetunto olivat myös vahvoja vartalotyytyväisyyden selittäjiä. Naisten kasvotyytyväisyyttä selitti parhaiten itsetunto. Voimakkaasti, vaikkakin itsetuntoa huomattavasti heikommin, selitti naisten kasvotyytyväisyyttä myös terveydentila. Sosiaalista asemaa koskevista selittäjistä ainoastaan iällä ja siviilisäädyllä oli yhteyksiä naisten ulkonäkötyytyväisyyteen ja niilläkin ainoastaan kasvotyytyväisyyteen. Naimattomat naiset olivat naimisissa olevia ja eronneita naisia tyytymättömämpiä kasvoihinsa. Niin ikään iän mukana naisten tyytymättömyys omiin kasvoihin lisääntyi. Tässä tutkimuksessa ilmeni myös, että valtaosalle naisista oma ulkonäkö oli tärkeä. Ulkonäön tärkeys ei kuitenkaan ollut keskeinen ulkonäkötyytyväisyyteen vaikuttava tekijä, sillä naisten itsetunnon ja ulkonäkötyytyväisyyden yhteys oli yhtä voimakas riippumatta ulkonäön tärkeydestä. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan yleisellä tasolla todeta, että yksilön sosiaalinen asema selittää hyvin vähän suomalaisten naisten ulkonäkötyytyväisyyttä. Yksilön sisäiset tekijät sen sijaan ovat vahvoja ulkonäkötyytyväisyyden selittäjiä. Näistä painoindeksi ja itsetunto selittävät hyvin vahvasti vartalotyytyväisyyttä, ja kasvotyytyväisyyttä selittää parhaiten itsetunto.