Browsing by Subject "saarnat"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 24
  • Hernesaho, Matti (Helsingfors universitet, 2016)
    Twaarnat ovat vuoden 2013 syyskuusta lähtien mikroblogipalvelu Twitterissä julkaistuja korkeintaan 140 merkin mittaisia uskonnollisia viestejä, joita kutsutaan Twitterin minisaarnoiksi. Tässä tutkimuksessa tutkin, millaista uskonnollista viestintää tai saarnaa twaarnat ovat. Tutkimuksen kohteena ovat myös ne vaiheet, joita twaarnalla on ilmiönä ollut vuoden 2015 syyskuun loppuun mennessä. Lisäksi tutkimuksessani selvitän, keitä aktiiviset twaarnaajat ovat. Tutkimus on menetelmällisesti aineistolähtöinen. Twaarnojen analyysissä päädyin käyttämään teema-analyysimenetelmää. Rajasin tutkimuksessa käyttämäni twaarna-aineiston aineiston ohjaamana Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkovuosikalenterin mukaisesti. Twaarnojen analyysissä lähestymistapa on laadullinen ja twaarnaamisen vaiheiden tarkastelussa historiallinen. Twaarnaajia kartoittavassa kyselytutkimuksessa on mukana määrällisiä menetelmiä. Twaarnaaminen alkoi syyskuussa 2013 rehtori Saija Hellströmin aloitteesta. Twaarnoissa käytettävän aihetunnisteen #twaarna keksi teologian opiskelija Visa Viljamaa. Twaarnata voi kuka tahansa Twitter-käyttäjä. Ensimmäisen kahden vuoden aikana yli 300 käyttäjää on julkaissut yhteensä yli 3000 twaarnaa. Tutkimuksen mukaan enemmistö twaarnaajista on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappeja. Noin joka kymmenes twaarnaaja kuuluu muuhun uskonnolliseen yhteisöön kuin Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Noin kolmannes twaarnaajista on evankelis-luterilaisia maallikkoja. Twaarnaajat edustavat laajasti eri ikäluokkia. Useampi kuin kaksi kolmesta twaarnaajasta on miehiä. Yli 70 % twaarnaajista pitää twaarnaamista vähintään jossain määrin osana työtään. Tutkimukseni mukaan twaarnat ovat monipuolista uskonnollista viestintää. Merkittävimmät yksittäiset twaarnoja ohjaavat viitekehykset ovat kirkkovuoden ajankohdan mukainen kirkkopyhän otsikko ja tuon otsikon kuvaus sekä tuohon ajankohtaan linkittyvät evankeliumikirjan mukaiset tekstit. Twaarnoihin vaikuttavat myös Twitterin oma konteksti sekä ajankohtaiset ilmiöt. Twaarnat jakautuvat lähtökohdiltaan yhtäältä kirkkovuoteen liittyviin twaarnoihin ja toisaalta monista muista lähtökohdista nouseviin twaarnoihin. Suurin osa twaarnoista julkaistaan sunnuntaisin. Ajallisesti kirkkovuoteen liittyvät twaarnat painottuvat pyhäpäiviin ja muut twaarnat arkipäiviin.
  • Virtanen, Simi (Helsingfors universitet, 2017)
    Tämä työ käsittelee norjalaisen herätyssaarnaajan, Albert Lunden vaikutusta Suomessa vuosien 1905 – 1927 välisenä aikana. Lähdemateriaalina tutkimuksessa ovat ensi sijassa sanoma- ja aikakauslehdet. Tutkimus jakautuu kolmeen pääosaan. Tutkimuksessa tarkastellaan aluksi suomalaisten varhaista mielenkiintoa Norjan herätystä ja sen johtajaa Albert Lundea kohtaan. Seuraavana tarkastelussa on työn keskeisin osa, jossa kuvataan Albert Lunden toimintaa Suomessa. Kolmannessa osassa tarkastellaan Lunden solmimia kontakteja merkittäviin suomalaisiin vaikuttajiin. Albert Lunden nimi nousi suomalaisten tietoisuuteen Norjan vuoden 1905 herätyksen yhteydessä. Etenkin Kotimaa-lehdessä seurattiin aktiivisesti herätyssaarnaajan edesottamuksia Norjassa. Kiinnostus julistajaa kohtaan näkyi myös siinä, että Lunden johtamiin herätyskokouksiin tehtiin Suomesta matkoja. Herätyskokoukset olivat 1900-luvun alussa muodissa, mikä näkyi myös Suomessa erityisesti Suomen Lähetysseuran ja Kristillisen Ylioppilasliiton innokkuudessa panostaa herätyskokouksiin. Albert Lundea pyydettiin Suomeen vuodesta 1906 lähtien, mutta vasta vuonna 1912 Helsingin NMKY:n kutsumana Lunde saapui kahteen otteeseen saarnamatkalle Suomeen. Herätyskokoukset osoittautuivat Helsingissä menestyksekkäiksi. Lunde sai käyttöönsä kaupungin suurimmat kirkot, ja kokouksiin osallistui päivittäin suuri joukko uteliaita kuulijoita. Varsinkin Lunden toiminnalle keskeiset jälkikokoukset herättivät mielenkiintoa suomalaisten keskuudessa. Vuonna 1913 Lunde osallistui ensimmäiseen Suomessa järjestettyyn pyhityskokoukseen Porvoossa. Hän oli tapahtuman pääpuhujana, ja hänen voidaan sanoa vaikuttaneen merkittävästi uuden kokoustavan juurtumisessa Suomeen. Albert Lunde saarnasi Suomessa ollessaan Helsingissä, Turussa, Tampereella ja Porvoossa. Hänen suosionsa osoittautui suureksi jokaisessa kaupungissa, mutta hänellä oli myös omat vastustajansa. Viimeisen matkansa Lunde teki Suomeen vuonna 1927, jolloin hänen terveydentilansa oli heikentynyt merkittävästi. Lunde oli allianssikristitty, joka pyrki toiminnallaan rakentamaan myös Suomessa kristittyjen välistä yhteyttä.
  • Hulmi, Tuuli (1984)
  • Paasonen, Patrik (Helsingfors universitet, 2014)
    Tässä tutkimuksessa käsitellään Helsingin Agricolan kirkon Tuomasmessussa pidettyjä ja elektroniseen muotoon tallennettuja saarnoja väliltä 16.3.2008–15.9.2013. Näitä saarnoja on aineistossa 68 kappaletta. Tutkimus selvittää, millainen on saarnojen edustama teologia ja seuraavatko ne Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustamaa oppia. Saarnojen teologiset väitteet asetetaan Apostolisen uskontunnustuksen alle, jossa niiden tunnustama teologia on tarkemman tarkastelun alla. Apuväleinä toimivat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon katekismus sekä luterilaisten teologien Robert W. Jensonin ja Wolfhart Pannenbergin teokset. Tutkimuksella annettu hypoteesi on, että saarnaajat ovat implisiittisesti asennoituneet saarnaamaan mm. sellaisista aiheista kuin epäusko, mikä liittyisi apostoli Tuomaan kantamaan Tuomasmessun nimeen ja ottaisivat muutenkin huomioon kaupunkilaisen yleisönsä edustaman uskon. Jumalanpalveluksena Tuomasmessu kuuluu erityisjumalanpalveluksien piiriin. Se on profiloitunut perustamisestaan asti pääkaupunkilaisten messuksi. Jumalanpalvelusta suunnittelevat ja toteuttavat vapaaehtoiset ja mm. saarnaajina on toiminut usein pappien lisäksi maallikoita. Saarnojen käsitys uskosta on, että ihmiseen on luotu valmius uskoa mutta ennen kaikkea se on lahja Pyhältä Hengeltä ja salattu mysteeri. Epäuskoinen ihminen voi ja saa tulla Jumalan luo kaikkine epävarmuuksineen ja luottaa siihen, ettei Jumala aja häntä pois niin kuin ei ajanut epäilevää Tuomasta. Jumala on Tuomasmessun saarnaajille rakastava Isä, jota kaikki ihmiset saavat lähestyä ja puhutella isänä. Jeesus Kristus tunnustetaan Jumalan voidelluksi Kristukseksi, joka on kuoleman voittanut ihmisten vapahtaja ja samanaikaisesti tosi ihminen, jonka elämään kukin kuulija voi samaistua. Jeesuksen elämästä kertominen paljastaa saarnaajien keskittyvän kristologisesti erityisesti Jeesuksen kärsimykseen ristillä ja ylösnousemukseen. Saarnoissa olemukseltaan vähän käsitelty Pyhä Henki on esillä puhuttaessa muutoksesta, jonka Jumala voi saada aikaan ihmisessä kuten uskoon tulon, pahoista tavoista poispääsemisen, seurakunnan vahvistamisen tai ihmisen auttamisen pois yksilöllisistä elämänongelmista. Saarnoissa seurakunta on kristittyjen yhteisö ja kirkko mielletään globaaliksi sellaiseksi, jonka perusarvo on ottaa yhteyteensä hyvinkin erilaisia ihmisiä eri sosiaaliluokista ja elämänaloista. Pyhäin yhteyden pitäisi saarnaajien mukaan yhdistää kristittyjä ja juuri Tuomasmessu voisi toimia mallina kristittyjen yhteydelle Suomen kirkossa. Saarnojen käsitys syntien anteeksiannosta on hyvin luterilainen koska ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tekemän sovitustyön tähden. Ihminen saavuttaa iankaikkisen elämän vasta kuoleman jälkeen mutta jo nyt on mahdollista elää yhteydessä Jumalaan. Lakia ja evankeliumia saarnataan luterilaisten oppien mukaisesti mutta erityisesti lain kolmas käyttö, missä saarnaaja antaa kristityille ohjeita välttää syntiä ja tehdä hyvää on korostunutta muihin käyttöihin nähden. Evankeliumi on saarnaa Jumalan armosta, jonka saarnaajat kohdistavat pääkaupunkiseudun ihmisille, jotka kokevat olevansa uskossaan heikkoja ja epäpyhiä. Saarnat puhuvat sakramenteista juuri ehtoollisesta paikkana, missä jokainen saa kohdata rakastavan Jumalan armon ja vastaanottaa sen.
  • Cajanus, K. I. ([s. )
  • Pihlajamaa, Niina (Helsingfors universitet, 2014)
    Tutkielman tehtävänä on selvittää mitä saarnanvalmistus on homileettisten teorioiden mukaan ja miten se jakautuu eri osa-alueisiin. Tämän lisäksi tutkitaan miten nämä saarnanvalmistusprosessia kuvaavat teoriat ja niiden eri osa-alueet näkyvät painetussa saarna-aineistossa. Saarnan valmistamiseen liittyvä prosessi jakautuu kolmeen osaan: eksegeetiseen analyysiin, homileettiseen analyysiin ja nykytilanneanalyysiin. Saarna-aineiston jokaisesta saarnasta löytyi piirteitä näistä kolmesta analyysistä. Ekseegettinen analyysi näkyi saarna-aineistossa raamatun ajankuvan ja kulttuurihistoriallisen taustan kuvauksena, päivän raamatuntekstin referointina sekä Raamatun suorina lainauksina. Homileettinen analyysi taas näkyi dogmaattisten aiheiden käsittelynä, liturgiaan ja sakramentteihin nivoutumisena sekä kirkkovuoden ajankohdan huomioimisena. Nykytilanneanalyysi näkyi saarnoissa nykyajan kuvauksena, ajankohtaisten teemojen ja uutisotsikoiden käsittelynä, retoristen tehokeinojen käyttönä sekä nykyhetken ja evankeliumin julistuksen välille rakennettuna siltana. Aineistona tutkimuksessa käytettiin suomalaista ja ulkomaista homileettista kirjallisuutta 1940-luvulta 2010-luvulle, tärkeimpinä muun muassa Yrjö Sariolan Johdatus homiletiikkaan, Martin Lönnebon Homiletik ja Raija Vartiaisen toimittama Saarnaa sanaa. Kirjallisuuden lisäksi tutkimuksessa käytettiin saarna-aineistoa, jonka saarnat koottiin painetuista saarnakokoelmista ja pappisliiton jäsenlehdistä.
  • Sihvonen, Jarmo (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tässä tutkimuksessa on tarkasteltu viiden helluntaiseurakunnan jumalanpalveluskävijöiden odotuksia sunnuntaisaarnan suhteen. Erityisesti on pyritty saamaan selville, onko saarnakuulijoilla erityisiä odotuksia saarnaajan sukupuolen, teologisen koulutuksen ja yhteiskunnallisesti kantaaottavan puheen suhteen. Lisäksi jumalanpalveluskävijöiden mielipiteitä on kartoitettu saarnan esitystavasta, sisällöstä ja koetuista vaikutuksista sekä käsityksiä hyvästä saarnasta, saarnan tehtävästä ja toivotuista saarna-aiheista. Tutkimuksen aineisto kerättiin kevään 2017 aikana vierailemalla tutkimusseurakunnissa, jossa jumalanpalveluskävijät täyttivät tutkimuskyselyn. Kyselyaineisto syötettiin SPSS-ohjelmaan, jossa sitä analysoitiin kvantitatiivisesti. Tämän tutkimuksen vastaajajoukossa ilmeni, että kuulijoille ei saarnaajan sukupuoli ole tärkeä. Perinteisesti maallikkosaarnaajista tunnetussa herätysliikkeessä suhtaudutaan nykyään saarnaajan teologiseen koulutukseen myönteisesti. Sen ei koeta nollaavan kutsumuksen merkitystä tai tukahduttavan Pyhän Hengen vaikutusta. Helluntailainen saarnan kuulija ei kavahda saarnan yhteiskunnallista kommentointia, mutta puoluepolitiikan sekoittamista saarnaan vierastetaan. Tutkimuksen mukaan helluntailaiset ovat aktiivisia saarnan kuulijoita, jotka odottavat saarnan vaikuttavan henkilökohtaisella tasolla. Saarnatilanteessa ollaan useasti aktiivisesti mukana ja siitä keskustellaan jumalanpalveluksen jälkeen