Browsing by Subject "saastuneet alueet"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 22
  • Sorvari, Jaana (Finnish Environment Institute, 2010)
    Monographs of the Boreal Environment Research 37
    Land contamination is a significant environmental problem requiring systematic management actions. Defining the type and scale of the actions requires information on the risks involved. The numerous methods available for conducting risk assessment (RA) vary in terms of complexity, level of detail, conservatism, and outcomes. Thus, selecting suitable methods requires information on their applicability in Finnish conditions and at the specific site. On the other hand, it is generally accepted that current contaminated land management (CLM) should not only focus on minimizing site-specific risks, but should also consider overall environmental effects and socio-cultural and socio-economic aspects. Multi-Criteria Analysis (MCA) could then be used as a tool for integrating multidimensional data and generating aggregated information on the consequences of different risk management (RM) options, such as environmental, social, and economic impacts. Nonetheless, such approaches have very seldom been applied in CLM in Finland, probably partly due to a lack of tools specifically developed or modified for Finnish conditions.This research studied the application and suitability of different RA methods for assessing risks and identifying RM needs at some typical contaminated sites in Finland and demonstrated the use of MCA, the emphasis being on soil contamination. The studied RA approaches comprised qualitative rating and quantitative methods that were based on using environmental benchmarks, uptake and exposure models, and multimedia software. To derive estimates of ecological risks, the so-called TRIAD procedure that uses chemical studies, bioassays, and ecological studies was also applied and combined with MCA in order to account for the performance of the study methods, i.e. their ability to depict ecological risks at a study site. Qualitative rating and the statistical Monte Carlo technique provided additional means for uncertainty analysis. A separate study applying the Metaplan technique, interviews, a questionnaire, and a literature survey showed that a lack of suitable assessment tools was one of the key barriers to eco-efficient CLM in Finland. An MCA-based decision support tool (DST) adapting the Multi-Attribute Value Theory (MAVT) was therefore developed for case-by-case determination of the preferred RM option and tested with some typical Finnish contaminated sites.Many of the conclusions of the research are overarching and applicable to RA methods in general. Fistly, it appered that care must be taken in applying different models and software tools in site-specific RA, since some of their components are not straightforwardly suitable for Finnish conditions or for certain contaminants. These problems often relate to specific contaminant transport pathways. Moreover, the lack of verified data on the parameter values representative of Finnish conditions is an issue. The prevailing practice of using complicated software programs with ample data demands as the first and primary tools in human health risk assessment is not supported by this research, since it appeared that even simple tools and calculations can often provide adequate information on risks for decision-making. In ecological risk assessment (ERA), the usefulness of the approach founded on uptake and exposure models is reduced by the high uncertainties involved, particularly since the applicability of these models in Finnish conditions could not be verified. The accuracy and reliability of ecological risk estimates can be enhanced by applying the TRIAD methodology, although the procedure includes some pitfalls that need to be acknowledged. Combining TRIAD with MCA proved to be a feasible means to quantitatively study the performance of separate ERA methods. MCA thereby complements mechanical statistical analysis, such as Monte Carlo simulation, and increases the reliability of the final integrated risk estimates. In practice, a lack of data on the statistics of the input variables can restrict the use of statistical tools. The MAVT-based DST turned out to be efficient in facilitating discussion between different interest groups and experts and in identifying the preferred RM option in the common situation where risks are not the only factors relevant in decision-making. In practice, additional factors, such as the temporal scope of RM actions and some sustainability components that were not comprehensively included in the DST, might need to be considered.
  • Laukkanen, Johanna; Takaluoma, Esther; Runtti, Hanna; Mäkinen, Jari; Kauppila, Tommi; Hellsten, Seppo; Luukkonen, Tero; Lassi, Ulla (Springer Science and Business Media LLC, 2022)
    Journal of Soils and Sediments
    Purpose Adsorbent amendment to contaminated sediments is one in situ remediation method to decrease the bioaccessibility of pollutants from the sediments. In this work, alkali-activated blast furnace slag (BFS) granules were used in a field experiment at Lake Kivijärvi (Finland). The lake was heavily affected by a mining accident in 2012, which released a significant peak load of metals and sulfate. The purpose of this work was to evaluate the performance of the novel amendment material for in situ remediation in real conditions with a preliminary cost estimation. Methods Alkali-activated BFS granules were prepared and characterized for composition, microstructure, and surface properties. Two mesocosms were placed in the lake: one with granule dosing and another without. Sediment and pore water samples were collected after a two-week period. Similar small-scale experiment was performed in laboratory with a three-month duration. Bioaccessibility of metals from sediments was assessed with a three-stage leaching procedure. Results The granules were effective in decreasing the mobility of Fe, Zn, Ni, and Cr in all leaching stages by approximately 50–90% in comparison with unamended sediment in the mesocosm experiment. Laboratory-scale incubation experiments also indicated decreased release of Ba, Co, Ni, Al, Fe, Mg, Mn and S. The estimated material costs were lower than the removal of the contaminated sediments with dredging and off-site treatment. Conclusion The results showed preliminarily the effectiveness of alkaline-activated BFS in the remediation of metal-contaminated sediments in a field experiment. However, topics requiring further study are the leaching of trace elements from the material and impact on the sediment pH.
  • Pajukallio, Anna-Maija; Wahlström, Margareta; Alasaarela, Erkki (Ympäristöministeriö, 2011)
    Ympäristöministeriön raportteja 11/2011
    Luonnon kiviainesten käyttöä maarakentamisessa voidaan korvata käyttämällä heikkolaatuisia ylijäämä- ja kiviaineksia, teollisuuden sivutuotteita, vanhoja maarakenteita ja pilaantuneita maita. Kaikkia näitä voidaan jalostaa maarakennuskäyttöön edellyttäen, että materiaalien korkea tekninen laatu ja ympäristökelpoisuus voidaan yhdistää. Näitä uusiomateriaaleja kutsutaan tässä julkaisussa UUMA-materiaaleiksi. Ympäristöministeriö toteutti vuosina 2006-2010 yhdessä Tekesin, Tiehallinnon ja SITRAn kanssa ”Infrarakentamisen uusi materiaaliteknologia (UUMA)” -kehitysohjelman. Tavoitteena on vähentää luonnonvarojen käyttöä ja jätteen syntymistä ja lisätä uusiomateriaalien käyttöä maarakennuksessa. Tämä tarkoittaa erityisesti soravarojen käytön vähentämistä ja sitä kautta pohjavesien ja maisemallisesti tärkeiden soraharjujen säästämistä. Samalla luodaan edellytyksiä uusille innovaatioille ja liiketoiminnalle. Ohjelman hanketoiminnan rinnalle koottiin laaja ympäristökelpoisuuden arvioinnin ja tuotehyväksynnän asiantuntijaryhmä, jonka työn tuloksia esitellään tässä julkaisussa. Julkaisun ensimmäisessä osassa selostetaan ympäristökelpoisuuden osoittamiseen ja tuotteistamiseen liittyviä ohjauskeinoja kuten lainsäädäntöä, standardisointityötä sekä keskeisiä viranomaisohjeita. Toinen osa käsittelee ympäristökelpoisuuden arviointia jakolmannessa osassa tarkastellaan tuotteistamisen mekanismeja esimerkein.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2012)
    Ympäristöministeriön raportteja 2/2012
    Ympäristövahinkojen ehkäisy ja torjuminen ovat ensisijaisia toimenpiteitä, mutta niistä huolimatta vahinkoja tapahtuu ja silloin joudutaan tarkastelemaan keinoja vahinkojen korjaamiseksi. Tässä julkaisussa tarkastellaan eräiden merkittävien ympäristövahinkojen korjaamista ja erityisesti vahinkojen merkittävyyden arviointia, korjaavien toimien valintaa sekä korjaamiseen liittyviä viranomaismenettelyitä. Tämä julkaisu merkittävien ympäristövahinkojen korjaamisesta ja siihen liittyvästä menettelystä on tarkoitettu ensisijaisesti oppaaksi viranomaisille eli erityisesti aluehallintovirastoille, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille. Julkaisu antaa kuitenkin myös ympäristöriskejä sisältävää toimintaa harjoittaville tahoille ja muille aiheesta kiinnostuneille toimijoille sekä kansalaisille tietoa lainsäädännön velvoitteista ja ympäristövahinkojen korjaamiseen liittyvistä käytännöistä. Oppaassa on keskitytty sellaisiin merkittäviin ympäristövahinkoihin, jotka kuuluvat eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta annetun lain (383/2009) soveltamisalaan. Opas ei siten ole yleisesitys kaikista ympäristövahinkotilanteista, mutta oppaassa esitettyä voidaan soveltuvin osin hyödyntää myös muiden, vähäisempien ympäristövahinkojen torjumisessa ja korjaamisessa.
  • Björklof, Katarina; Mäkinen, Irma; Westerholm, Henrik; Nikunen, Seppo; Jørgensen, Kirsten; Korhonen, Kaija; Jaakkonen, Satu; Pyy, Outi (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristö 35/2009
    Asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (PIMA-VNA) astui voimaan kesällä 2007. Asetuksen mukaan maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve tulee arvioida kohdekohtaisesti arvioimalla maaperän haitallisten aineiden terveydelle ja ympäristölle aiheuttama vaara tai haitta. Tässä vertailussa selvitettiin, millaista käytännön eroja on eri toimijoiden välillä kunnostusarvion eri vaiheissa kuten näytteenottosuunnitelmissa, näytteenoton toteutuksessa sekä tulosten tulkinnassa. Lisäksi selvitettiin, miten näytteenotto vaikuttaa pilaantuneisuusarvioinnin tuloksiin ja johtopäätöksiin (pilaantuneen alueen rajaus, massamäärät ja niiden luokitus) sekä kysyttiin lupaviranomaisten käsitystä PIMA-asetuksen, sekä muun maaperän kunnostusohjeiden ja näytteenottostandardien käytäntöjen soveltamisesta. Vertailuun osallistui yhdeksän näytteenottoa suorittavaa organisaatiota. Vertailu osoittaa, että maaperä tutkimus on haasteellista ja edellyttää riittävää koulutusta ja kokemusta. Maaperätutkimuksen perusteella tehtävät arvioinnit edellyttävät riittävää tietoa kenttätutkimuksen suorituksesta ja eri tulosten luotettavuudesta. Kenttätyöskentelyn laatu vaihtelee ja käytännöt ovat kirjavia. Kävi ilmi, että näytemateriaalin käsittelyssä, varsinkin haihtuvien yhdisteiden osalta oli selviä puutteita ja jopa virheitä. Lisäksi hiilivetyjen määrittämiseksi otettujen näytteiden homogenointimenettelyt vaihtelivat. Hyvistä käytännöistä on tarve tiedottaa mahdollisesti lisäohjeistuksen avulla.
  • Ahkola, Heidi (Suomen ympäristökeskus, 2020)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 24/2020
    Hankkeen tavoitteena oli tutkia ja kehittää passiivinäytteenoton edellytyksiä pilaantuneen maaperän ja pohjaveden kestävässä riskienhallinnassa. Hankkeessa tutkittiin passiivikeräinten käyttämistä pilaantuneen pohjaveden seurantamenetelmänä ja verrattiin tällä tavoin tuotettavaa tietoa kertavesinäytteenotolla mitattuihin pitoisuuksiin. Hankkeen kaksi tutkimuskohdetta sijaitsivat kemialliselta tilaltaan huonoiksi luokitelluilla pohjavesialueilla, joissa pilaantuneisuuden oli aiheuttanut teollinen toiminta. Pääasialliset haitta-aineet maaperässä ja pohjavedessä olivat klooratut liuottimet tri- ja tetrakloorieteeni. Hankkeessa käytettiin kahta markkinoilla olevaa passiivikeräintä ja tutkittiin oman keräimen kehittämismahdollisuuksia. Keräimien avulla arvioitiin haitta-ainepitoisuuksia ja massavirtoja leviämän eri osa-alueilla ennen aktiivisia kunnostustoimenpiteitä sekä niiden jälkeen. Hankkeen loppuraportti sisältää tutkijoille, konsulteille ja viranomaisille suunnattua menetelmien ohjeistusta, jossa käsitellään passiivinäytteenottoa ja sen toteutuksessa sekä tulosten tulkinnassa huomioitavia seikkoja.
  • Haavisto, Teija; Retkin, Risto (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 11/2014
    Tämä selvitys tehtiin osana Interreg IVA-ohjelmaan (2007-2013) kuuluvaa BECOSI-projektia ja se koskee paloharjoitusalueita, niillä harjoitettua toimintaa ja siinä käytettyjä aineita sekä toiminnan aiheuttamaa ympäristöriskiä. Raportissa on lyhyesti kerrottu perfluoratuista aineista, niiden käytöstä, niitä koskevasta lainsäädännöstä ja näitä aineita sisältäneistä sammutusvaahdoista. Tietoja on alustavasti kerätty 25 alueesta. Lisäksi on tunnistettu 10 aluetta, joita tulee jatkossa selvittää ja nimetty toiminnat, joiden käyttämien paloharjoitusalueiden tietoja ei vielä ole selvitetty ollenkaan. Raporttiin on koottu muissa maissa määriteltyjä ympäristönlaatukriteereitä PFOS:lle tai PFOA:lle. Raportti sisältää tietoja Ruotsissa, Norjassa, Saksassa ja Kanadassa todettujen pilaantumistapausten yhteydessä mitatuista perfluorattujen aineiden pitoisuuksista maaperässä, vesistöissä, pohjavedessä, sedimenteissä ja kaloissa. Suomesta on vain vähän mittaustietoja perfluorattujen aineiden pitoisuuksista ympäristössä eivätkä ne koske paloharjoitusalueita tai niiden ympäristöjä. Lopuksi raportissa on lyhyesti tarkasteltu perfluorattujen aineiden riskienhallinnan mahdollisuuksia ja esitetty toimenpide-ehdotuksia lisäselvityksistä ja tutkimuksista.
  • Nikulainen, Virpi; Pyy, Outi; Silvola, Matti (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Ympäristöopas
    Tässä oppaassa esitetään, mitä asioita pilaantuneen maa-alueen kunnostuksen loppuraportin tulee sisältää. Siinä on kuvattu mm. mallisisällysluettelo ja -otsikot, joita voidaan käyttää sellaisenaan loppuraportoinnin pohjana.Opas on luonteeltaan suositus, ja sitä sovelletaan kunnostushankeen erityispiirteet huomioon ottaen. Opas soveltuu ensisijaisesti sellaisten hankkeiden raportointiin, joissa kunnostus on tehty massanvaihtomenetelmällä.
  • Järvinen, Kimmo; Valkama, Kari; Reinikainen, Jussi (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Ympäristöopas
    Oppaassa esitetään, mitä asioita pilaantuneen maa-alueen kunnostuksen yleissuunnitelman tulee sisältää. Siinä on esitetty mm. kunnostussuunnitelman mallisisällysluettelo ja -otsikot, joita voidaan käyttää sellaisenaan suunnitelmien laatimisessa.Opas on kirjoitettu siinä laajuudessa, että sitä voi pitää perustana vaativien kohteiden kunnostussuunnitelmien laadinnassa. Opasta on tarkoitus soveltaa kohteen ominaisuuksien ja kunnostusmenetelmien mukaan, jotta kunnostussuunnitelman sisältö ja laajuus ovat tarkoituksenmukaisia.
  • Vepsäläinen, Milja; Pyy, Outi; Sjölund, Marko; Nikunen, Seppo; Rajala, Anna-Maria; Reinikainen, Jussi (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 1/2016
    Tässä ohjeistuksessa esitellään pilaantuneen tai pilaantuneeksi epäillyn alueen tutkimus-, suunnittelu- ja kunnostustoimia. Samalla kuvataan kunnostushankkeen tavanomainen eteneminen, siihen sisältyviä vaiheita sekä eri osapuolten rooleja ja tehtäviä. Tavoitteena on tukea pilaantuneisuusselvitysten ja kunnostustoimien tilaajaa tekemään oikea-aikaisia ja tarkoituksenmukaisia päätöksiä.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 30.1)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 7/2006
    Oppaassa kerrotaan pilaantuneiden maa-alueiden tutkimisen ja kunnostuksen tapaturma- ja terveysvaaroista ja neuvotaan niiden arvioinnissa ja ehkäisyssä. Siinä käsitellään myös hankkeen toimijoiden vastuita ja velvollisuuksia. Pilaantuneiden maa-alueiden tutkimus- ja kunnostustöissä on tärkeää suunnitella toimenpiteet huolellisesti etukäteen ja varautua yllättäviin vaaratilanteisiin asiamukaisin varotoimin ja henkilönsuojaimin. Työterveyshuollon kanssa tulee huolehtia työntekijöiden altistumisen seurannasta, terveystarkastuksista, rokotuksista ja toimenpiteistä tapaturmien varalta.
  • Pyy, Outi; Haavisto, Teija; Niskala, Kaisa; Silvola, Matti (Suomen ympäristökeskus, 2013)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 27/2013
    Tämä katsaus kuvaa maaperän pilaantumiseen liittyvän ongelman laajuutta ja kohteiden tilaa Suomessa vuonna 2013 sekä vertaa tilannetta vuoden 1994 SAMASE-kartoituksen tuloksiin. Tietoja on koottu Maaperän tilan tietojärjestelmästä (MATTI), SAMASE-kartoituksen koosteista sekä pilaantuneen maa-alueen ja -ainesten kunnostamiseen ja käsittelyyn liittyvistä ympäristölupaviranomaisten päätöksistä. Suomessa maaperän pilaantumista on selvitetty 1980-luvulta lähtien. Pilaantuneeksi epäiltyjä tai todettuja taikka jo kunnostettuja maa-alueita oli MATTIssa vuoden 2013 helmikuussa noin 23 850 kpl. Maaperää mahdollisesti pilaava toiminta jatkui edelleen joka kolmannessa kohteessa ja joka kolmannessa toiminta oli päättynyt, mutta maaperän tilaa ei vielä ollut selvitetty. MATTI-kohteet painottuivat eteläiseen Suomeen ja rannikkoalueille. Noin joka viides kohde sijaitsi luokitellulla pohjavesialueella, joka kymmenes luonnonsuojelualueella ja joka viides asutusalueella. Yleisimmät toimialat olivat polttoaineen jakelu, kaatopaikat sekä moottoriajoneuvojen huolto ja korjaus. Ympäristöviranomaiset olivat tehneet vuosina 1986 - 2012 lähes 4 900 pilaantuneen maa-alueen kunnostuspäätöstä. Maankäytön muutos tai kaivu- ja rakennustyöt olivat olleet pääasialliset syyt kunnostustyöhön ryhtymiselle. Kunnostustoimet olivat kohdistuneet asutusalueille tai niiden välittömään läheisyyteen noin 3 000:ssa ja luokitelluille pohjavesialueille noin 1 000:ssa tapauksessa. Kunnostusten tavoitteet olivat lähes aina asetettu alueen nykyisen tai tulevan maankäytön perusteella joko SAMASE- tai PIMA-asetuksen ohjearvoksi. Pilaantuneiden alueiden kunnostaminen toteutettiin pääosin kaivamalla maa-ainekset ja loppusijoittamalla ne kunnostettavan alueen ulkopuolelle, lähinnä kaatopaikoille. Kaivettuja pilaantuneita maa-aineksia oli vuosittain viety käsiteltäväksi lähes 1,5 miljoonaa tonnia. Maa-ainesten hyötykäyttöaste oli ollut korkea, 70 - 80 %. Alustavan arvion mukaan noin 20 000 pilaantuneeksi epäillyn tai todetun MATTI-kohteen pilaantuneisuus olisi arvioitu ja noin 11 000 kohteen kunnostaminen toteutettu nykyisellä vauhdilla noin sadan vuoden päästä. Tutkimisesta ja kunnostamisesta arvioitiin syntyvän yhteensä jopa 4 miljardin euron kustannukset. Lisäksi 60 % kunnostuksista arvioitiin lankeavan pilaajien ja alueiden haltijoiden maksettavaksi.
  • Jylhä, Henna; Pyy, Outi; Reinikainen, Jussi; Sorvari, Jaana; Tuomainen, Jouko; Lappalainen, Jorma; Mikkonen, Jutta; Rouvinen, Esa (Suomen ympäristökeskus, 2021)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 10/2021
    Ympäristöhallinnossa seurataan pilaantuneiden maa-alueiden (PIMA) riskinhallintakäytäntöjä ja ohjauskeinojen toimivuutta viranomaisten tekemistä hallintopäätöksistä. Suurin osa hallintopäätöksistä tehdään perustuen niin sanottuun PIMA-ilmoitusmenettelyyn. Viimeisimpien selvitysten perusteella päätökset eivät kata kaikkia riskinhallintatoimia. Tässä raportissa tarkastellaan pilaantuneiden maa-alueiden hallintomenettelyjä erityisesti niissä tilanteissa, joissa ei tehdä hallinnollista päätöstä. Raporttiin koottiin kahden hankkeen (SILPPU ja SEPA) tulokset. Näissä hankkeissa kerättiin lainsäädännön uudistustyötä varten tietoa nykyisistä hallintomenettelyistä ja niiden kehitystarpeesta. Tiedonkeruu toteutettiin tekemällä haastatteluja ja kaksi Webropol-kyselyä. Kohderyhmänä olivat lähinnä pilaantuneen maaperän puhdistuspäätöksiä (PIMA-päätös) tekevät ELY-keskusten sekä Helsingin ja Turun ympäristöviranomaiset. Lisäksi haastateltiin muutamaa ympäristöalan konsulttia. Selvitys osoitti, että merkittävä osa viranomaisten tekemästä valvontatyöstä liittyy PIMA-päätösten ulkopuolelle jääviin riskinhallintatoimiin ja että viranomaisten menettelytavoissa on eroja. Maaperä saatetaan puhdistaa ilman hallintopäätöstä viranomaisen antaman erillisen ohjeistuksen mukaisesti. Toisaalta rakentamisen takia tehtävistä maankaivutöistä saatetaan tehdä hallintopäätöksiä, vaikka tavoitteena ei ole varsinaisesti maaperän puhdistaminen. Päätöksiä ei tehdä myöskään silloin, kun viranomaiselle toimitetussa riskinarviossa todetaan, ettei alueella ole maaperän kohonneista haitta-ainepitoisuuksista huolimatta puhdistustarvetta. Selvityksen perusteella ehdotetaan ilmoitusmenettelyn laajentamista siten, että se kattaisi laajemmin ennakko- ja jälkivalvonnan erilaiset tilanteet. Ilmoitusmenettelystä vastaisivat nykyiset PIMA-viranomaiset (ELY-keskukset ja Helsingin ja Turun kaupungit). Ilmoitusmenettelyä sovellettaisiin puhdistustarpeen arvioinnin lisäksi rakentamisen yhteydessä syntyneiden muiden kuin puhtaiden maa-ainesten kaivamiseen, välivarastointiin tai hyödyntämiseen siten, että se räätälöitäisiin kutakin tarkoitusta varten sopivaksi uudistuvaa MATTI-tietojärjestelmää hyödyntäen. Ilmoitusmenettelyn uudistamisen myötä toiminnanharjoittajia kohdeltaisiin nykyistä yhdenvertaisemmin. Tätä edesauttaisi myös samassa yhteydessä toteutettava viranomaisten menettelytapojen yhdenmukaistaminen. Lisäksi uudistus laajentaisi viranomaisten mahdollisuuksia periä lupa- ja valvontamaksuja.
  • Söderström, Sara; Tuomainen, Jouko; Karppanen, Jari; Mäenpää, Milla; Pyy, Outi (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 44/2016
    Tässä raportissa analysoidaan vuoden 2014 aikana tehtyjä pilaantuneiden maa-alueiden puhdistusta koskevia lupa- ja ilmoituspäätöksiä ja niiden perusteella luodaan kuva puhdistustoiminnasta kyseisenä vuonna. Tavoitteina on edistää lainsäädännön soveltamiskäytännön yhtenäisyyttä ja tehostaa lupaviranomaisten toimintaa, arvioida toiminnan nykytilaa ja tavoitteita sekä tunnistaa toiminnan kehittämistarpeita. Lisäksi raportin liitteenä on uudistettu asiakirjamalli, millaisia tietoja ympäristöviranomaisen tekemä lupa- tai ilmoituspäätös tulisi sisältää.
  • Nerg, Nea (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 29/2008
  • Jylhä, Henna; Pyy, Outi; Tuomainen, Jouko (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 10/2019
    Tässä raportissa analysoidaan vuoden 2017 aikana tehtyjä pilaantuneiden maa-alueiden puhdistusta koskevia lupa- ja ilmoituspäätöksiä. Niiden perusteella luodaan kuva pilaantuneiden maa-alueiden puhdistustoiminnasta kyseisenä vuonna. Tavoitteina on edistää lainsäädännön soveltamiskäytännön yhtenäisyyttä ja ohjata viranomaisten toimintaa, arvioida toiminnan nykytilaa ja tavoitteita sekä tunnistaa toiminnan kehittämistarpeita. Maaperän pilaantumisen syyt ja puhdistusmenetelmät sekä päätösten käsittelymaksut ja -ajat ovat pysyneet pääosin samana aiempiin vuosiin, mutta uusien ohjauskeinojen käyttöönotto näkyy kunnostustavoitteiden asettamisessa ja kestävien puhdistusmenetelmien yleistymisenä. Puhdistustoiminnan eri osa-alueilla tunnistettiin kehitystarpeita.
  • Sorvari, Jaana; Antikainen, Riina; Kosola, Marja-Leena; Jaakkonen, Satu; Nerg, Nea; Vänskä, Matti; Pyy, Outi (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristö 33/2009
    Tässä raportissa esitetään “Pilaantuneen maaperän ja pohjaveden riskinhallintaratkaisujen ekotehokkuus” projektin toisen vaiheen (PIRRE2) tulokset. Projekti oli jatkoa työlle (PIRRE1), jossa kehitettiin internet-pohjainen tukijärjestelmä (www.ymparisto.fi/syke/pirre/). Tukijärjestelmä sisältää tietoa, ohjeita ja suosituksia koskien riskien, kustannusten ja ympäristövaikutusten arviointia, riskiviestintää ja kommunikointia sekä laskentatyökalun, jonka avulla voidaan kohdekohtaisesti vertailla eri riskinhallintavaihtoehtojen ekotehokkuutta. PIRRE2-projektissa ekotehokkuustarkastelu laajennettiin alueelliselle tasolle. Tätä varten tehtiin kirjallisuusselvitys, jonka pohjalta kehitettiin alueellisen ekotehokkuuden määrittämiseen soveltuvat mittarit. Työn tuloksena päädyttiin seuraaviin mittareihin: alueen kokonaispinta-ala, keskiväkiluku, väestöntiheys, kunnostettujen kohteiden lukumäärä, käytetyt puhdistusmenetelmät, kunnostus paikalla, poiskuljetetun pilaantuneen maa-aineksen kokonaismäärä, poiskuljetettujen maa-ainesten haitta-aineet ja niiden pitoisuudet, pilaantuneisuuden toimialat, neitseellisen puhtaan täyttömaa-aineksen tarve, kuljetusmatka, ilmastonmuutos, vedenkulutus ja “ekotehokkuusmittari”. Mittareita testattiin kolmella esimerkkialueella eli Helsingin kaupungin sekä Pirkanmaan ja Kainuun ympäristökeskusten toimialueilla. Testaus tehtiin kokoamalla mittarien arvojen määrittelyyn tarvittavat tiedot vuosilta 2004, 2005 ja 2006. Alueiden erilaisuus näkyi eroina etenkin pilaantuneiden maa-alueiden ja käsittelypaikkojen lukumäärässä sekä kunnostettavien kohteiden pinta-alassa ja muodostuvissa pilaantuneiden maa-ainesten määrissä. Tulosten perusteella ekotehokkuuden toteutumisessa ei millään alueella kuitenkaan ollut havaittavissa selkeitä eroja tarkasteluvuosien välillä. Myös kustannuksia ja riskejä kuvaavien mittarien lisääminen todettiin tärkeäksi jatkokehitystarpeeksi. Tiedonpuute esti näiden tekijöiden huomioon ottamisen tässä työssä. Etenkin kustannusten osalta ekotehokkuuden mittaaminen edellyttää systemaattista tietojen kokoamista ja seurantaa alueellisella tasolla. Ekotehokkuuden toteutumiseen pilaantuneiden maa-alueiden riskinhallinnassa tulevaisuudessa vaikuttavat useat tekijät. Näistä tärkeimpiä ovat lainsäädäntö ja ohjeet, markkinatilanne, väestön liikkuminen sekä kunnostus-, arviointi- ja suunnittelumenetelmien ja -käytäntöjen kehittyminen. Nämä tekijät vaikuttavat osaltaan myös siihen, minkälaisia alueita (sijainti, koko, haitta-aineet) tulevaisuudessa tullaan kunnostamaan ja minkälaisilla menetelmillä ja mihin kaivetut tai käsitellyt pilaantuneet maa-ainekset ohjautuvat. Tehdyn arvion perusteella tekeillä olevat muutokset ohjauskeinoissa, ympäristöpolitiikkaan kirjatut tavoitteet ja menetelmien kehitystyö ja käyttöönotto tulisivat toteutuessaan kukin osaltaan ohjaamaan pilaantuneiden maa-alueiden riskinhallintaa ekotehokkaampaan suuntaan.
  • Häkkinen, Jani; Immonen, Matti; Junttila, Ville; Matti, Leppänen; Outi, Pyy (Suomen ympäristökeskus, 2022)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 26/2022
    Sedimenttien pilaantuneisuutta arvioidaan eri valtioissa monin eri tavoin ja eri näkökulmista, mutta monessa tapauksessa arvioiden pohjana ovat sedimentille laaditut haitta-ainekohtaiset ohje-, kynnys- tai raja-arvot tai ympäristönlaatunormit. Ensimmäiset sedimenttiä koskevat ohjearvot laadittiin 1980-luvulla ja tämän jälkeen on laadittu monia joko maailmanlaajuisesti käytössä olevia ohjearvoja tai kansallisia ohjearvoja. Näiden arvojen merkitys vaihtelee maakohtaisesti ja niitä voidaan käyttää kriteereinä pilaantuneisuutta arvioitaessa, kunnostustoimista päätettäessä tai ne voivat toimia laukaisijana lisätutkimuksille kokonaisvaltaisemmassa riskinarvioinnissa. Myös EU:n prioriteettiainedirektiivi antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden muodostaa sedimentin ja/tai eliöstön ympäristönlaatunormeja kansallisella tasolla ja soveltaa näitä ympäristönlaatunormeja Euroopan yhteisön tasolla vedelle asetettujen ympäristönlaatunormien sijasta. Muilla Pohjoismailla, kuten Norjalla ja Ruotsilla, on raja-arvoja pilaantuneelle sedimentille. Suomessa ei ole toistaiseksi ohjeistusta tai raja-arvoja sedimenttien pilaantuneisuuden, ympäristö- ja terveysriskien ja kunnostustarpeen arviointiin. Myös pilaantuneisiin sedimentteihin liittyvä sääntely mm. selvitys- ja puhdistusvelvoitteiden ja vastuiden osalta on puutteellista. Suomen sisävesillä on kuitenkin alueita, joiden sedimenttien haitta-ainepitoisuudet ovat huomattavasti luonnontilaista korkeammalla tasolla, sijaiten pääasiassa joko entisten tai nykyisten teollisuuslaitosten lähellä. Lisäksi merialueilla on jokien suistojen, laivareittien ja satamien lähellä laajoja alueita, joiden sedimenteissä on suurina pitoisuuksia haitta-aineita. Näistä voi aiheutua suoranaista haittaa vesieliöille sellaisenaan tai esimerkiksi ruoppausten yhteydessä ja välillistä haittaa ihmisterveydelle muun muassa kalansyönnin kautta. Suomessa sedimenttien haitta-ainekartoituksia tehdään lähinnä luvanvaraisten ruoppaushankkeiden yhteydessä. Ruoppaus- ja läjitysohje määrittelee sedimenttien läjityskelpoisuuden, muttei ota kantaa niiden pilaantuneisuuteen ja kunnostustarpeeseen. Pilaantuneiksi todettujen sedimenttien kunnostus voi tapahtua esimerkiksi (i) poistamalla pilaantunut sedimentti ruoppaamalla, (ii) peittämällä, tai (iii) hyödyntämällä luontaista puhdistumista. Luontaisen puhdistumisen on osoitettu olevan merkityksellinen prosessi. Yhtäältä korkeitakin haitta-ainepitoisuuksia sisältävien sedimenttien paikalleen jättäminen saattaa olla ympäristö- ja terveysriskien kannalta perusteltua, mikäli haitta-aineista ei aiheudu merkittävää eliö- tai ihmisaltistusta eivätkä ne kulkeudu/leviä ympäristöön. Toisaalta korkeita haitta-aineita sisältävä sedimentti voi aiheuttaa jatkuvaa altistusta tai toimia jatkuvana haitta-aineiden päästölähteenä ympäröivään veteen. Edellä mainittujen seikkojen vuoksi sedimenttien pilaantuneisuuden, ympäristö- ja terveysriskien sekä kunnostustarpeen arviointiin olisi välttämätöntä luoda ohjeistusta myös Suomessa. Ohjeistuksella tähdättäisiin yhtenäisiin käytäntöihin ja siihen, että mahdolliset kunnostustoimenpiteet suunnattaisiin tarkoituksenmukaisella tavalla vesiympäristön tilaa merkittävästi heikentäviin kohteisiin. Assessment and regulation of sediment contamination and the need for remediation – International practices In different countries, the contamination of sediments is assessed in number of ways and from various perspectives, but in many cases, these assessments are based on specific guidelines, threshold values, limit values or environmental quality standards for sediment. The first guideline values for sediment assessment were developed in the 1980s, and these have since been followed by a number of international and national guideline values. The significance of these values varies from country to country, and they can be used as criteria for assessing contamination, in connection with decision-making on remediation action or as a basis for further research in more comprehensive risk assessments. The EU’s directive on priority substances also allows member states to establish environmental quality standards (EQS) for sediment and/or biota at the national level and to apply these EQSs instead of EQSs for water at the European Community level. Other Nordic countries, such as Norway and Sweden, have threshold values for contaminated sediment. Currently, there are no guidelines or threshold values in Finland for assessing the contamination of sediments, environmental and health risks or the need for remediation. The regulation regarding contaminated sediments as it relates to, for example, survey and purification obligations and responsibilities, is lacking. However, there are areas in Finland's inland waters where the levels of hazardous substances in sediments are significantly elevated in relation to the natural state, mainly in the vicinity of decommissioned or operational industrial facilities. In addition, there are vast sea areas with high concentrations of hazardous substances in their sediments that are located close to estuaries, shipping routes and ports. These substances can cause direct harm to aquatic organisms on their own or in connection with dredging, and indirect harm to human health, for example through the consumption of fish. In Finland, surveys on sediment contamination are carried out mainly in connection with dredging projects subject to a permit. The instructions on dredging and deposition of dredged material determine the suitability of the sediments for deposition but do not address their level of contamination or the need for remediation. Contaminated sediments can be remediated, for example, by (i) removing the contaminated sediment by dredging, (ii) capping them or (iii) making use of natural recovery. Natural recovery has been shown to be a meaningful process. On the one hand, leaving sediments containing even high levels of hazardous substances as they are may be justified with regard to the environmental risks and health risks, provided that the hazardous substances do not give rise to significant exposure for organisms or humans and do not spread into the environment. On the other hand, sediments containing high levels of hazardous substances may lead to continuous exposure or act as a source of continuous emission of hazardous substances into the surrounding waters. Due to the above-mentioned factors, it is necessary to create guidelines for assessing the contamination of sediments, environmental risks and health risks and the need for remediation, also in Finland. The guidelines would be aimed at establishing uniform practices and ensuring that possible remediation measures would be appropriately targeted at sites that significantly degrade the state of the aquatic environment.
  • Jaakkonen, Satu (Suomen ympäristökeskus, 2011)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 11/2011