Browsing by Subject "saastuneet alueet"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-17 of 17
  • Sorvari, Jaana (Finnish Environment Institute, 2010)
    Monographs of the Boreal Environment Research 37
    Land contamination is a significant environmental problem requiring systematic management actions. Defining the type and scale of the actions requires information on the risks involved. The numerous methods available for conducting risk assessment (RA) vary in terms of complexity, level of detail, conservatism, and outcomes. Thus, selecting suitable methods requires information on their applicability in Finnish conditions and at the specific site. On the other hand, it is generally accepted that current contaminated land management (CLM) should not only focus on minimizing site-specific risks, but should also consider overall environmental effects and socio-cultural and socio-economic aspects. Multi-Criteria Analysis (MCA) could then be used as a tool for integrating multidimensional data and generating aggregated information on the consequences of different risk management (RM) options, such as environmental, social, and economic impacts. Nonetheless, such approaches have very seldom been applied in CLM in Finland, probably partly due to a lack of tools specifically developed or modified for Finnish conditions.This research studied the application and suitability of different RA methods for assessing risks and identifying RM needs at some typical contaminated sites in Finland and demonstrated the use of MCA, the emphasis being on soil contamination. The studied RA approaches comprised qualitative rating and quantitative methods that were based on using environmental benchmarks, uptake and exposure models, and multimedia software. To derive estimates of ecological risks, the so-called TRIAD procedure that uses chemical studies, bioassays, and ecological studies was also applied and combined with MCA in order to account for the performance of the study methods, i.e. their ability to depict ecological risks at a study site. Qualitative rating and the statistical Monte Carlo technique provided additional means for uncertainty analysis. A separate study applying the Metaplan technique, interviews, a questionnaire, and a literature survey showed that a lack of suitable assessment tools was one of the key barriers to eco-efficient CLM in Finland. An MCA-based decision support tool (DST) adapting the Multi-Attribute Value Theory (MAVT) was therefore developed for case-by-case determination of the preferred RM option and tested with some typical Finnish contaminated sites.Many of the conclusions of the research are overarching and applicable to RA methods in general. Fistly, it appered that care must be taken in applying different models and software tools in site-specific RA, since some of their components are not straightforwardly suitable for Finnish conditions or for certain contaminants. These problems often relate to specific contaminant transport pathways. Moreover, the lack of verified data on the parameter values representative of Finnish conditions is an issue. The prevailing practice of using complicated software programs with ample data demands as the first and primary tools in human health risk assessment is not supported by this research, since it appeared that even simple tools and calculations can often provide adequate information on risks for decision-making. In ecological risk assessment (ERA), the usefulness of the approach founded on uptake and exposure models is reduced by the high uncertainties involved, particularly since the applicability of these models in Finnish conditions could not be verified. The accuracy and reliability of ecological risk estimates can be enhanced by applying the TRIAD methodology, although the procedure includes some pitfalls that need to be acknowledged. Combining TRIAD with MCA proved to be a feasible means to quantitatively study the performance of separate ERA methods. MCA thereby complements mechanical statistical analysis, such as Monte Carlo simulation, and increases the reliability of the final integrated risk estimates. In practice, a lack of data on the statistics of the input variables can restrict the use of statistical tools. The MAVT-based DST turned out to be efficient in facilitating discussion between different interest groups and experts and in identifying the preferred RM option in the common situation where risks are not the only factors relevant in decision-making. In practice, additional factors, such as the temporal scope of RM actions and some sustainability components that were not comprehensively included in the DST, might need to be considered.
  • Pajukallio, Anna-Maija; Wahlström, Margareta; Alasaarela, Erkki (Ympäristöministeriö, 2011)
    Ympäristöministeriön raportteja 11/2011
    Luonnon kiviainesten käyttöä maarakentamisessa voidaan korvata käyttämällä heikkolaatuisia ylijäämä- ja kiviaineksia, teollisuuden sivutuotteita, vanhoja maarakenteita ja pilaantuneita maita. Kaikkia näitä voidaan jalostaa maarakennuskäyttöön edellyttäen, että materiaalien korkea tekninen laatu ja ympäristökelpoisuus voidaan yhdistää. Näitä uusiomateriaaleja kutsutaan tässä julkaisussa UUMA-materiaaleiksi. Ympäristöministeriö toteutti vuosina 2006-2010 yhdessä Tekesin, Tiehallinnon ja SITRAn kanssa ”Infrarakentamisen uusi materiaaliteknologia (UUMA)” -kehitysohjelman. Tavoitteena on vähentää luonnonvarojen käyttöä ja jätteen syntymistä ja lisätä uusiomateriaalien käyttöä maarakennuksessa. Tämä tarkoittaa erityisesti soravarojen käytön vähentämistä ja sitä kautta pohjavesien ja maisemallisesti tärkeiden soraharjujen säästämistä. Samalla luodaan edellytyksiä uusille innovaatioille ja liiketoiminnalle. Ohjelman hanketoiminnan rinnalle koottiin laaja ympäristökelpoisuuden arvioinnin ja tuotehyväksynnän asiantuntijaryhmä, jonka työn tuloksia esitellään tässä julkaisussa. Julkaisun ensimmäisessä osassa selostetaan ympäristökelpoisuuden osoittamiseen ja tuotteistamiseen liittyviä ohjauskeinoja kuten lainsäädäntöä, standardisointityötä sekä keskeisiä viranomaisohjeita. Toinen osa käsittelee ympäristökelpoisuuden arviointia jakolmannessa osassa tarkastellaan tuotteistamisen mekanismeja esimerkein.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2012)
    Ympäristöministeriön raportteja 2/2012
    Ympäristövahinkojen ehkäisy ja torjuminen ovat ensisijaisia toimenpiteitä, mutta niistä huolimatta vahinkoja tapahtuu ja silloin joudutaan tarkastelemaan keinoja vahinkojen korjaamiseksi. Tässä julkaisussa tarkastellaan eräiden merkittävien ympäristövahinkojen korjaamista ja erityisesti vahinkojen merkittävyyden arviointia, korjaavien toimien valintaa sekä korjaamiseen liittyviä viranomaismenettelyitä. Tämä julkaisu merkittävien ympäristövahinkojen korjaamisesta ja siihen liittyvästä menettelystä on tarkoitettu ensisijaisesti oppaaksi viranomaisille eli erityisesti aluehallintovirastoille, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille. Julkaisu antaa kuitenkin myös ympäristöriskejä sisältävää toimintaa harjoittaville tahoille ja muille aiheesta kiinnostuneille toimijoille sekä kansalaisille tietoa lainsäädännön velvoitteista ja ympäristövahinkojen korjaamiseen liittyvistä käytännöistä. Oppaassa on keskitytty sellaisiin merkittäviin ympäristövahinkoihin, jotka kuuluvat eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta annetun lain (383/2009) soveltamisalaan. Opas ei siten ole yleisesitys kaikista ympäristövahinkotilanteista, mutta oppaassa esitettyä voidaan soveltuvin osin hyödyntää myös muiden, vähäisempien ympäristövahinkojen torjumisessa ja korjaamisessa.
  • Björklof, Katarina; Mäkinen, Irma; Westerholm, Henrik; Nikunen, Seppo; Jørgensen, Kirsten; Korhonen, Kaija; Jaakkonen, Satu; Pyy, Outi (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristö 35/2009
    Asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (PIMA-VNA) astui voimaan kesällä 2007. Asetuksen mukaan maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve tulee arvioida kohdekohtaisesti arvioimalla maaperän haitallisten aineiden terveydelle ja ympäristölle aiheuttama vaara tai haitta. Tässä vertailussa selvitettiin, millaista käytännön eroja on eri toimijoiden välillä kunnostusarvion eri vaiheissa kuten näytteenottosuunnitelmissa, näytteenoton toteutuksessa sekä tulosten tulkinnassa. Lisäksi selvitettiin, miten näytteenotto vaikuttaa pilaantuneisuusarvioinnin tuloksiin ja johtopäätöksiin (pilaantuneen alueen rajaus, massamäärät ja niiden luokitus) sekä kysyttiin lupaviranomaisten käsitystä PIMA-asetuksen, sekä muun maaperän kunnostusohjeiden ja näytteenottostandardien käytäntöjen soveltamisesta. Vertailuun osallistui yhdeksän näytteenottoa suorittavaa organisaatiota. Vertailu osoittaa, että maaperä tutkimus on haasteellista ja edellyttää riittävää koulutusta ja kokemusta. Maaperätutkimuksen perusteella tehtävät arvioinnit edellyttävät riittävää tietoa kenttätutkimuksen suorituksesta ja eri tulosten luotettavuudesta. Kenttätyöskentelyn laatu vaihtelee ja käytännöt ovat kirjavia. Kävi ilmi, että näytemateriaalin käsittelyssä, varsinkin haihtuvien yhdisteiden osalta oli selviä puutteita ja jopa virheitä. Lisäksi hiilivetyjen määrittämiseksi otettujen näytteiden homogenointimenettelyt vaihtelivat. Hyvistä käytännöistä on tarve tiedottaa mahdollisesti lisäohjeistuksen avulla.
  • Haavisto, Teija; Retkin, Risto (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 11/2014
    Tämä selvitys tehtiin osana Interreg IVA-ohjelmaan (2007-2013) kuuluvaa BECOSI-projektia ja se koskee paloharjoitusalueita, niillä harjoitettua toimintaa ja siinä käytettyjä aineita sekä toiminnan aiheuttamaa ympäristöriskiä. Raportissa on lyhyesti kerrottu perfluoratuista aineista, niiden käytöstä, niitä koskevasta lainsäädännöstä ja näitä aineita sisältäneistä sammutusvaahdoista. Tietoja on alustavasti kerätty 25 alueesta. Lisäksi on tunnistettu 10 aluetta, joita tulee jatkossa selvittää ja nimetty toiminnat, joiden käyttämien paloharjoitusalueiden tietoja ei vielä ole selvitetty ollenkaan. Raporttiin on koottu muissa maissa määriteltyjä ympäristönlaatukriteereitä PFOS:lle tai PFOA:lle. Raportti sisältää tietoja Ruotsissa, Norjassa, Saksassa ja Kanadassa todettujen pilaantumistapausten yhteydessä mitatuista perfluorattujen aineiden pitoisuuksista maaperässä, vesistöissä, pohjavedessä, sedimenteissä ja kaloissa. Suomesta on vain vähän mittaustietoja perfluorattujen aineiden pitoisuuksista ympäristössä eivätkä ne koske paloharjoitusalueita tai niiden ympäristöjä. Lopuksi raportissa on lyhyesti tarkasteltu perfluorattujen aineiden riskienhallinnan mahdollisuuksia ja esitetty toimenpide-ehdotuksia lisäselvityksistä ja tutkimuksista.
  • Nikulainen, Virpi; Pyy, Outi; Silvola, Matti (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Ympäristöopas
    Tässä oppaassa esitetään, mitä asioita pilaantuneen maa-alueen kunnostuksen loppuraportin tulee sisältää. Siinä on kuvattu mm. mallisisällysluettelo ja -otsikot, joita voidaan käyttää sellaisenaan loppuraportoinnin pohjana.Opas on luonteeltaan suositus, ja sitä sovelletaan kunnostushankeen erityispiirteet huomioon ottaen. Opas soveltuu ensisijaisesti sellaisten hankkeiden raportointiin, joissa kunnostus on tehty massanvaihtomenetelmällä.
  • Järvinen, Kimmo; Valkama, Kari; Reinikainen, Jussi (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Ympäristöopas
    Oppaassa esitetään, mitä asioita pilaantuneen maa-alueen kunnostuksen yleissuunnitelman tulee sisältää. Siinä on esitetty mm. kunnostussuunnitelman mallisisällysluettelo ja -otsikot, joita voidaan käyttää sellaisenaan suunnitelmien laatimisessa.Opas on kirjoitettu siinä laajuudessa, että sitä voi pitää perustana vaativien kohteiden kunnostussuunnitelmien laadinnassa. Opasta on tarkoitus soveltaa kohteen ominaisuuksien ja kunnostusmenetelmien mukaan, jotta kunnostussuunnitelman sisältö ja laajuus ovat tarkoituksenmukaisia.
  • Vepsäläinen, Milja; Pyy, Outi; Sjölund, Marko; Nikunen, Seppo; Rajala, Anna-Maria; Reinikainen, Jussi (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 1/2016
    Tässä ohjeistuksessa esitellään pilaantuneen tai pilaantuneeksi epäillyn alueen tutkimus-, suunnittelu- ja kunnostustoimia. Samalla kuvataan kunnostushankkeen tavanomainen eteneminen, siihen sisältyviä vaiheita sekä eri osapuolten rooleja ja tehtäviä. Tavoitteena on tukea pilaantuneisuusselvitysten ja kunnostustoimien tilaajaa tekemään oikea-aikaisia ja tarkoituksenmukaisia päätöksiä.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 30.1)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 7/2006
    Oppaassa kerrotaan pilaantuneiden maa-alueiden tutkimisen ja kunnostuksen tapaturma- ja terveysvaaroista ja neuvotaan niiden arvioinnissa ja ehkäisyssä. Siinä käsitellään myös hankkeen toimijoiden vastuita ja velvollisuuksia. Pilaantuneiden maa-alueiden tutkimus- ja kunnostustöissä on tärkeää suunnitella toimenpiteet huolellisesti etukäteen ja varautua yllättäviin vaaratilanteisiin asiamukaisin varotoimin ja henkilönsuojaimin. Työterveyshuollon kanssa tulee huolehtia työntekijöiden altistumisen seurannasta, terveystarkastuksista, rokotuksista ja toimenpiteistä tapaturmien varalta.
  • Pyy, Outi; Haavisto, Teija; Niskala, Kaisa; Silvola, Matti (Suomen ympäristökeskus, 2013)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 27/2013
    Tämä katsaus kuvaa maaperän pilaantumiseen liittyvän ongelman laajuutta ja kohteiden tilaa Suomessa vuonna 2013 sekä vertaa tilannetta vuoden 1994 SAMASE-kartoituksen tuloksiin. Tietoja on koottu Maaperän tilan tietojärjestelmästä (MATTI), SAMASE-kartoituksen koosteista sekä pilaantuneen maa-alueen ja -ainesten kunnostamiseen ja käsittelyyn liittyvistä ympäristölupaviranomaisten päätöksistä. Suomessa maaperän pilaantumista on selvitetty 1980-luvulta lähtien. Pilaantuneeksi epäiltyjä tai todettuja taikka jo kunnostettuja maa-alueita oli MATTIssa vuoden 2013 helmikuussa noin 23 850 kpl. Maaperää mahdollisesti pilaava toiminta jatkui edelleen joka kolmannessa kohteessa ja joka kolmannessa toiminta oli päättynyt, mutta maaperän tilaa ei vielä ollut selvitetty. MATTI-kohteet painottuivat eteläiseen Suomeen ja rannikkoalueille. Noin joka viides kohde sijaitsi luokitellulla pohjavesialueella, joka kymmenes luonnonsuojelualueella ja joka viides asutusalueella. Yleisimmät toimialat olivat polttoaineen jakelu, kaatopaikat sekä moottoriajoneuvojen huolto ja korjaus. Ympäristöviranomaiset olivat tehneet vuosina 1986 - 2012 lähes 4 900 pilaantuneen maa-alueen kunnostuspäätöstä. Maankäytön muutos tai kaivu- ja rakennustyöt olivat olleet pääasialliset syyt kunnostustyöhön ryhtymiselle. Kunnostustoimet olivat kohdistuneet asutusalueille tai niiden välittömään läheisyyteen noin 3 000:ssa ja luokitelluille pohjavesialueille noin 1 000:ssa tapauksessa. Kunnostusten tavoitteet olivat lähes aina asetettu alueen nykyisen tai tulevan maankäytön perusteella joko SAMASE- tai PIMA-asetuksen ohjearvoksi. Pilaantuneiden alueiden kunnostaminen toteutettiin pääosin kaivamalla maa-ainekset ja loppusijoittamalla ne kunnostettavan alueen ulkopuolelle, lähinnä kaatopaikoille. Kaivettuja pilaantuneita maa-aineksia oli vuosittain viety käsiteltäväksi lähes 1,5 miljoonaa tonnia. Maa-ainesten hyötykäyttöaste oli ollut korkea, 70 - 80 %. Alustavan arvion mukaan noin 20 000 pilaantuneeksi epäillyn tai todetun MATTI-kohteen pilaantuneisuus olisi arvioitu ja noin 11 000 kohteen kunnostaminen toteutettu nykyisellä vauhdilla noin sadan vuoden päästä. Tutkimisesta ja kunnostamisesta arvioitiin syntyvän yhteensä jopa 4 miljardin euron kustannukset. Lisäksi 60 % kunnostuksista arvioitiin lankeavan pilaajien ja alueiden haltijoiden maksettavaksi.
  • Söderström, Sara; Tuomainen, Jouko; Karppanen, Jari; Mäenpää, Milla; Pyy, Outi (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 44/2016
    Tässä raportissa analysoidaan vuoden 2014 aikana tehtyjä pilaantuneiden maa-alueiden puhdistusta koskevia lupa- ja ilmoituspäätöksiä ja niiden perusteella luodaan kuva puhdistustoiminnasta kyseisenä vuonna. Tavoitteina on edistää lainsäädännön soveltamiskäytännön yhtenäisyyttä ja tehostaa lupaviranomaisten toimintaa, arvioida toiminnan nykytilaa ja tavoitteita sekä tunnistaa toiminnan kehittämistarpeita. Lisäksi raportin liitteenä on uudistettu asiakirjamalli, millaisia tietoja ympäristöviranomaisen tekemä lupa- tai ilmoituspäätös tulisi sisältää.
  • Nerg, Nea (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 29/2008
  • Sorvari, Jaana; Antikainen, Riina; Kosola, Marja-Leena; Jaakkonen, Satu; Nerg, Nea; Vänskä, Matti; Pyy, Outi (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristö 33/2009
    Tässä raportissa esitetään “Pilaantuneen maaperän ja pohjaveden riskinhallintaratkaisujen ekotehokkuus” projektin toisen vaiheen (PIRRE2) tulokset. Projekti oli jatkoa työlle (PIRRE1), jossa kehitettiin internet-pohjainen tukijärjestelmä (www.ymparisto.fi/syke/pirre/). Tukijärjestelmä sisältää tietoa, ohjeita ja suosituksia koskien riskien, kustannusten ja ympäristövaikutusten arviointia, riskiviestintää ja kommunikointia sekä laskentatyökalun, jonka avulla voidaan kohdekohtaisesti vertailla eri riskinhallintavaihtoehtojen ekotehokkuutta. PIRRE2-projektissa ekotehokkuustarkastelu laajennettiin alueelliselle tasolle. Tätä varten tehtiin kirjallisuusselvitys, jonka pohjalta kehitettiin alueellisen ekotehokkuuden määrittämiseen soveltuvat mittarit. Työn tuloksena päädyttiin seuraaviin mittareihin: alueen kokonaispinta-ala, keskiväkiluku, väestöntiheys, kunnostettujen kohteiden lukumäärä, käytetyt puhdistusmenetelmät, kunnostus paikalla, poiskuljetetun pilaantuneen maa-aineksen kokonaismäärä, poiskuljetettujen maa-ainesten haitta-aineet ja niiden pitoisuudet, pilaantuneisuuden toimialat, neitseellisen puhtaan täyttömaa-aineksen tarve, kuljetusmatka, ilmastonmuutos, vedenkulutus ja “ekotehokkuusmittari”. Mittareita testattiin kolmella esimerkkialueella eli Helsingin kaupungin sekä Pirkanmaan ja Kainuun ympäristökeskusten toimialueilla. Testaus tehtiin kokoamalla mittarien arvojen määrittelyyn tarvittavat tiedot vuosilta 2004, 2005 ja 2006. Alueiden erilaisuus näkyi eroina etenkin pilaantuneiden maa-alueiden ja käsittelypaikkojen lukumäärässä sekä kunnostettavien kohteiden pinta-alassa ja muodostuvissa pilaantuneiden maa-ainesten määrissä. Tulosten perusteella ekotehokkuuden toteutumisessa ei millään alueella kuitenkaan ollut havaittavissa selkeitä eroja tarkasteluvuosien välillä. Myös kustannuksia ja riskejä kuvaavien mittarien lisääminen todettiin tärkeäksi jatkokehitystarpeeksi. Tiedonpuute esti näiden tekijöiden huomioon ottamisen tässä työssä. Etenkin kustannusten osalta ekotehokkuuden mittaaminen edellyttää systemaattista tietojen kokoamista ja seurantaa alueellisella tasolla. Ekotehokkuuden toteutumiseen pilaantuneiden maa-alueiden riskinhallinnassa tulevaisuudessa vaikuttavat useat tekijät. Näistä tärkeimpiä ovat lainsäädäntö ja ohjeet, markkinatilanne, väestön liikkuminen sekä kunnostus-, arviointi- ja suunnittelumenetelmien ja -käytäntöjen kehittyminen. Nämä tekijät vaikuttavat osaltaan myös siihen, minkälaisia alueita (sijainti, koko, haitta-aineet) tulevaisuudessa tullaan kunnostamaan ja minkälaisilla menetelmillä ja mihin kaivetut tai käsitellyt pilaantuneet maa-ainekset ohjautuvat. Tehdyn arvion perusteella tekeillä olevat muutokset ohjauskeinoissa, ympäristöpolitiikkaan kirjatut tavoitteet ja menetelmien kehitystyö ja käyttöönotto tulisivat toteutuessaan kukin osaltaan ohjaamaan pilaantuneiden maa-alueiden riskinhallintaa ekotehokkaampaan suuntaan.
  • Jaakkonen, Satu (Suomen ympäristökeskus, 2011)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 11/2011
  • Inkeröinen, Jouni; Alasaarela, Erkki (Ympäristöministeriö, 2010)
    Ympäristöministeriön raportteja 13/2010
    Euroopan ympäristöhankkeiden rahoitusväline Life rahoittaa erityisesti tutkimustiedon käytännön hyödyntämiseen tähtääviä laajoja hankkeita. Suomeen maksettava Life+ -rahoitus on suuruusluokaltaan noin 6–10 miljoonaa euroa/vuosi. Tämä ei kuitenkaan tule meille automaattisesti vaan riippuu täysin suomalaishankkeiden määrästä ja laadusta. Tässä julkaisussa identifioidaan tekijöitä, joita potentiaaliset hakijat kokevat ongelmallisiksi ja toisaalta myönteisiksi Life+ -ohjelmassa ja esitetään suosituksia rahoitusvälineen käytön kehittämiseksi maassamme.
  • Sillanpää, Pekka (Pirkanmaan ympäristökeskus, 2007)
    Suomen ympäristö 2/2007
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kasvikunnostuksen hyödyntämismahdollisuuksia viileässä ilmastossa, ikääntyneen öljysaastunnan pilaamilla alueilla. Tutkimusta varten valittiin kolme kohdealuetta Helsingissä, Ylöjärvellä ja Kokkolassa. Puulajeina käytettiin suomalaisen ja pohjoisamerikkalaisen haavan risteymää, rauduskoivua sekä kiiltopajua, joista kullekin kohteelle valittiin kasvupaikan olosuhteisiin parhaiten soveltuva laji tai lajiyhdistelmä. Koealueille istutettiin tiheä taimikko ja jätettiin osa puuttomaksi vertailualueeksi. Kokkolan kohteella osaa taimista myös lannoitettiin. Öljypitoisuuden kehittymistä seurattiin 2-4 vuotta. Tulosten tulkintaa vaikeutti toisaalta heterogeenisen maaperän ja epätasaisesti sijoittuneen haitta-aineen aiheuttama hajonta näytteenotossa, toisaalta öljyanalytiikkaan liittyvä suurehko virhemarginaali. Saatujen tulosten perusteella puiden kunnostava vaikutus on vuosikymmeniä sitten saastuneilla alueilla vähäinen. Helsingissä ja Ylöjärvellä puilla ei nopeasta kasvusta huolimatta ollut todistettavaa vaikutusta maaperän öljypitoisuuteen. Alueet ovat saastuneet öljyllä, jonka koostumus painottuu raskaimpaan voiteluöljyjakeeseen ja jonka biologinen hajoaminen on optimaalisissakin olosuhteissa hyvin hidasta. Kokkolassa maaperään päässyt öljy koostuu keskitisleistä ja jopa kevyimpiä, helposti haihtuvia yhdisteitä on jäljellä. Voimakas toksisuus yhdessä karun kasvualustan kanssa aiheutti puiden hitaan kasvun ja suuren kuolleisuuden. Alueella, jolta purettiin ennen tutkimuksen alkua asfalttipinnoite, öljypitoisuuksien aleneminen oli kuitenkin sekä istutus- että vertailualueella selvää, mistä päätellen asfaltti on huomattavasti hidastanut alla olevan öljyn luontaista haihduntaa ja hajoamista. Maaperäolosuhteiltaan vaihtelevilla ja eri tavoin saastuneilla tutkimuskohteilla on selvästi nähtävillä kasvikunnostukseen liittyvä problematiikka. Tuoreet öljy-yhdisteet ovat kasveille haitallisia ja vaikeuttavat niiden menestymistä, mikä heikentää menetelmän toimivuutta. Kauan maaperässä olleen öljyn toksisuus taas on alempi, mutta jäljelle jääneiden, erilaisten prosessien seurauksena muuntuneiden yhdisteiden hajoaminen on alhaisen biosaatavuuden johdosta hidasta. Astiataimikokeissa saavutetut tulokset eivät ole suoraan sovellettavissa in situ –olosuhteisiin. Kasvillisuuden menestymiseen saattavat itse haitta-aineen lisäksi vaikuttaa monet muutkin tekijät, kuten kuivuus, ravinneköyhyys, liian korkea pohjaveden pinnankorkeus tai kasveja ravinnokseen käyttävät eläimet. Öljyllä saastuneiden alueiden maaperä muodostuu useissa tapauksissa nimenomaan karkeista täyttömaista, joilla kasvillisuuden menestyminen ilman orgaanisen aineksen lisäystä on heikkoa. Suomen olosuhteissa hajoamisprosessien toimivuutta ja menetelmän tehoa edelleen heikentää melkein puolet vuodesta roudassa oleva maa. Meillä puiden avulla tapahtuvan kasvikunnostuksen käyttömahdollisuudet saastuneiden alueiden puhdistamiseen ovat siten hyvin rajalliset. Tämä pätee erityisesti tutkimuskohteiden kaltaisiin, kauan sitten saastuneisiin alueisiin. Parhaassakin tapauksessa maaperän puhdistuminen alle sallittujen pitoisuuksien vie vuosia, todennäköisemmin kymmeniä vuosia.