Browsing by Subject "saatana"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Laine, Johannes (Helsingfors universitet, 2016)
    Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen teosofi H.P. Blavatskyn teoksessa Salainen oppi (The Secret Doctrine, 1888) ilmenevää kuvaa langenneista enkeleistä. Tutkielmassa käyn diskurssianalyyttisellä metodilla läpi Salaisen opin hakusanojen Fall of the Angel/s, Lucifer ja Satan alla olevat 199 hakukohtaa, joista nostan esiin neljä toistuvaa diskurssia: valonkantajadiskurssin, astraalivalodiskurssin, sukupuolisuusdiskurssin ja retorisen kristinuskon kritiikin. Langenneista enkeleistä nousee esiin kuva ambivalentteina olemuksina, joihin ihailtavien ominaisuuksien lisäksi liittyy myös problemaattisia tekijöitä, kuten moniulotteinen suhde Blavatskyn pulmallisena pitämään sukupuolisuuteen. Tutkielmani jatkaa Per Faxneldin tutkimusta Blavatskysta satanistina. Esitän oman ehdotukseni satanismin jaottelusta kahdella eri akselilla, huomioiden satanismin tunnustuksellista ja retorista ulottuvuutta kolmessa satanismin muodossa, joita nimitän ateistiseksi satanismiksi, piilo- ja kvasisatanismiksi, sekä teistiseksi satanismiksi. Tutkielmani valossa Salainen oppi edustaa näistä viimeksimainittua ryhmää, jossa satanismi on sekä tunnustuksellista että retorista. Langenneiden enkelten liittyessä Blavatskyn opissa voimakkaasti ihmisen sukupuolisuuden kysymyksiin sivuan tutkielmassani myös Faxneldin esiin nostamaa kysymystä Blavatskyn feminismistä. Tutkielmani valossa Blavatskyn näkemykset naiseudesta jäävät korostuneen ambivalenteiksi. Blavatskyn näkemyksen mukaan langenneet enkelit ovat olennainen osa ihmisen, erityisesti ihmisyyden älyllisen ja itsenäisen osan kehkeytymistä, ja muodostavat osan itsenäiseen ajatteluun kykenevää ihmistä. Tämä luciferinen osa on aikanaan langennut ylifyysisestä tilastaan ihmisten sisäiseksi toimijaksi, ja auttaa näin ihmisiä kehittymään henkiseen itsenäisyyteen. Kyseinen valonkantajadiskurssiksi kutsumani opetus on olennainen ja läpikäyvä tekijä blavatskylaista teosofiaa, ja siihen linkittyvät myös diskurssit Saatanan yhteydestä astraalivaloon ja sukupuolisuuteen. Vaikka Blavatskyn satanismissa on huomattava osa kristillisen teologian retorista vastustusta, se on yhtä lailla itsenäisesti merkityksekäs osa Salaisen opin esoteerista opetusta. Vertaan langenneiden enkelten neljää diskurssia myös kandidaatintutkielmassani löytämiini paralleelisiin ihmiskuvan diskursseihin Blavatskyn Esoteerisissa ohjeissa I–III. Blavatskyn omien teosten lisäksi huomioin tutkielmassa langenneen enkelin kulttuurihistoriallisen kontekstin.
  • Mertanen, Karri (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkimuksen tavoitteena on tutkia tuoretta aihetta kotimaisen uskonnollisuuden kentällä ja päivittää aiempaa satanismitutkimusta. Tutkimuksen kohteena ovat saatanakuva ja itsensä kehittäminen vuonna 2006 perustetussa Azazelin tähti-nimisessä okkulttis-filosofisessa seurassa. Työ edustaa kotimaisen vasemman käden tien hengellisyyden ja satanismin tutkimusta – laajemmassa mielessä länsimaisen esoterian ja uususkonnollisuuden tutkimusta. Tutkimusmenetelminä ovat tekstiaineiston ja haastattelujen systemaattinen analyysi. Työ on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jossa haastatellaan kymmentä seuran jäsentä. Tutkimuksen keskiössä on hermeneuttinen kehä, jolle tässä tutkimuksessa on keskeistä uuden ymmärryksen taustalla olevan esiymmärryksen asteittainen muuttuminen uuden ymmärryksen ja tulkinnan kautta. Haastattelujen lisäksi aineistona on kirjallisuus, internet lähteet ja seuran jäsenten radiohaastattelut. Livehaastatteluissa käytetään puolistrukturoitua teemahaastattelua, joka antaa tilaa vuorovaikutukselle. Niiden lisäksi käytetään sähköisiä haastatteluja. Satanismi ja saatananpalvonta kytkeytyvät monen informantin vastauksissa toisiinsa, joka on tyypillistä teistiselle satanismille. Tätä kenttää on tutkittu akateemisesti vain vähän. Informanttien maailmankuva paljastuu synkretistiseksi ja ihmisyyden kehityspotentiaaliin positiivisesti suhtautuvaksi. Tutkimustulosten mukaan kirkkojen ja median välittämä negatiivinen saatananpalvontakuva ei edusta objektiivista todellisuutta Azazelin tähden kohdalla. Kuuluakseen seuraan ei tarvitse olla satanisti. Seuran toiminnassa mukana on niin tieteen kuin hengellisyyden edustajia. Moni informantti rinnastaa Saatanan muiden kulttuurien jumaluuksiin, kuten hindulaiseen Shivaan. Azazelin tähti näyttäytyy kuvaavana esimerkkinä uususkonnollisesta ajattelusta, jolle leimaa antavaa on synkretistinen ote – merkityksessä, että uskontoja vertaillaan toisiinsa ja myös uudelleentulkitaan. Seura on vahvasti teosofispohjainen, jossa ykseyden ideaa korostetaan dualistisen kahtiajaon sijaan. Vasemman käden tiestä ja musta magiasta puhutaan uudessa kontekstissa puhdistettuna negatiivisista konnotaatioista.
  • Kaleva, Santeri (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tässä tutkielmassa esitellään ja analysoidaan Malleus Maleficarumin, suomeksi Noitavasaran, käsitystä demoneista. Tutkimuksen metodina käytetään systemaattista analyysia ja pääasiallisena lähteenä Malleus Maleficarum -teosta. Teoksen käsitysten taustaksi esitellään myös demonologisen ajattelun historiaa aina juutalaisuudesta keskiaikaan, jonka jälkeen esitellään itse Malleus Maleficarumissa esiintyvää ajattelua. Malleus Maleficarum kirjoitettiin vuonna 1487 dominikaanimunkki Heinrich Kramerin toimesta ja sen oli tarkoitus vastata kysymykseen noituudesta — Mitä noituus on? Millaiset voimat noituuden takana vaikuttavat? Mihin noidat pystyvät? Kuinka noitia tulisi rangaista? Ja niin edelleen. Malleus Maleficarumin demonologian hahmottamiseksi esittelen työssäni niin juutalaista kuin varhaiskristillistäkin demonologiaa. Tutkimukseni perusteella näyttää selkeältä, että juutalaiskristillinen demonologia ei koskaan ole ollut vain yhdenlainen ilmiö, vaan on elänyt ajan ja kulttuurin mukana. Esimerkiksi juutalaista käsitystä Saatanasta on tutkimukseni perusteella hyvin vaikea sovittaa yhteen myöhemmän kristillisen tulkinnan kanssa, koska ne tuntuvat puhuvan täysin eri asioista. Kristillinen demonologia sai myös paljon vaikutteita hellenistisestä kulttuurista ja jo Uuden testamentin kirjoittajilla näyttää olleen monenlaisia tapoja tulkita kysymystä siitä, mitä Saatana ja demonit ovat. Keskiajan demonologinen kehitys perustui pääasiassa kirkkoisien tulkintaan aiheesta ja monet varhaisten vuosisatojen keskeiset ajatukset siirtyivät jopa tuhat vuotta kirjoitusajankohdasta eteenpäin lähes sellaisenaan. Esimerkiksi Tuomas Akvinolainen omassa ajattelussaan tukeutui paljon Augustinukseen ja Pseudo-Dionysios Areiopagitaan, ottaen jälkimmäiseltä esimerkiksi ajatuksen demonien hierarkiasta. Keskiajan demonologinen kuvasto sai sen sijaan paljon vaikutteita Akvinolaisen skolastiikasta ja Dante Alighierin Jumalaisessa Näytelmässä onkin nähtävissä paljon Akvinolaisen demonologisista formuloista periytyviä tulkintoja. Malleus Maleficarumin demonologiset tulkinnat voidaan tutkimukseni perusteella katsoa olevan lähes kaiken edellä mainitun synteesi, yhdistettynä äärimmäisen vankkaan kansanuskoon ja magian pelkoon. Teoksen kuvailemat demonit ovat monisyisiä hahmoja, jotka samaan aikaan kykenevät moniin eri asioihin, mutta toisaalta toimivat enemmänkin kuin kiusaajat. Demonien suurin synti vaikuttaa olevan se, että ne saavat noidat uhraamaan katoamattoman sielunsa Saatanalle, mutta samaan aikaan demonit kuitenkin tekevät asioita, jotka kokonaiskuvan kannalta ovat suhteellisen merkityksettömiä — esimerkiksi aiheuttavat illuusioita, jotka eivät ole aitoja. Kramerin mukaan noituus ei ollut uusi ilmiö, mutta se millaisia muotoja se oli hänen aikanaan saanut, oli täysin uutta. Noituuteen liitettiin kiinteästi paholaisen palvonta ja lähes kaikki mahdolliset saatanalliset aspektit. Noidat uhrasivat pieniä lapsia, harrastivat seksiä demonien kanssa, lensivät sapatteihin tapaamaan Paholaista, rienasivat pyhimyksiä, häpäisivät reliikkejä ja niin edelleen. Tämän he tekivät vapaasta tahdostaan, antaen sielunsa ja ruumiinsa Saatanan käyttöön. He myös toimivat yhteistyössä demonien kanssa, joka mahdollisti heille kaiken tämän.