Browsing by Subject "saatavuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Väänänen, Minna; Airaksinen, Marja (Suomen farmasialiitto, 2005)
    Viime aikoina on käyty runsaasti keskustelua Suomen apteekkijärjestelmää koskevista uudistusehdotuksista, kuten itsehoitolaakkeiden siirtämisestä paivittaistavarakauppoihin ja apteekkimaksun poistosta. Toteutuessaan uudistukset johtaisivat suuriin periaatteellisiin muutoksiin apteekkien toiminnan lähtökohdissa ja vaarantaisivat ammatillisuuden apteekkipalveluissa. Euroopan Unionin sisällä ei ole yhtenevaa käytäntöä apteekkien toiminnan saantelyssä. Osaksi tästä johtuen apteekkitoiminta on erilaista eri jäsenmaissa. Espanjassa, kuten suurimmassa osassa muitakin Euroopan maita, lääkkeitä saa myydä ainoastaan apteekeista. Espanjalaiset apteekit eivät kuitenkaan ole samassa määrin sitoutuneet terveyspoliittisiin tavoitteisiin kuin suomalaiset apteekit. Tämä johtunee osin siitä, että apteekkeja on Espanjassa tiheämmässä kuin Suomessa, ja niiden perustaminen poikkeaa Suomen apteekkilupamenettelysta. Tämän katsauksen tavoitteena on kuvata espanjalaista apteekkitoimintaa ja verrata sitä Suomen apteekkien tämänhetkisiin toimintaperiaatteisiin. Espanjassa asuu talvikaudet vakituisesti kymmeniä tuhansia suomalaisia, joilla on kokemuksia seka Suomen että Espanjan apteekkipalveluista. Aineistona tässä katsauksessa on käytetty Espanjassa asuville suomalaisille vuonna 2002 tehtyä kyselytutkimusta (n=533), jossa selvitettiin vastaajien lääkkeiden käyttöä, terveydentilaa sekä kokemuksia paikallisista apteekeista. Lisäksi on hyödynnetty omakohtaisia kokemuksia espanjalaisessa apteekissa työskentelystä. Espanjalaisissa apteekeissa reseptilaakkeiden ja itsehoitolaakkeiden valinen raja on häilyvä, sillä suuressa osassa apteekeista reseptilaakkeiden myyminen itsehoitolääkkeiden tapaan on yleinen käytäntö. Osasyynä tähän on apteekkien välinen kova kilpailu. Kilpailusta johtuen osa apteekeista on menettämässä statuksensa ammattitaitoisina, luotettavina ja puolueettomina lääkejakelijoina. Vaikka apteekkien toimintaperiaatteet eroavat Suomessa ja Espanjassa, koskettavat Euroopan Unionin yhteiset lääkepoliittiset tavoitteet molempia maita. Tavoitteiden saavuttamiseksi tulisi kunkin jäsenmaan selvittää lääkehuollon tämänhetkinen tilanne ja ongelmakohdat niin, että kaikille Euroopan Unionin jasenvaltioiden asukkaille voitaisiin tarjota turvallinen, tehokas ja korkeatasoinen Iaakejakelu siihen liittyvine ammatillisine palveluineen.
  • Kytö, Hannu; Väliniemi, Jenni (Kuluttajatutkimuskeskus, 2007)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 3/2007
    Tutkimuksessa "Kauas kauppa karkaa - vai karkaako? - Päivittäistavarakaupan rakennemuutos Suomessa vuosina 2003-2005" tarkastellaan päivittäistavarakauppaverkostossa tapahtuneita muutoksia ja niiden taustatekijöitä. Tutkimuksessa selvitetään miten päivittäistavarakaupan palveluiden tarjonta on muuttunut maan eri osissa ja onko jo syntynyt alueellisia palvelutyhjiöitä, joissa ei ole yhtään päivittäistavarakauppaa. Päivittäistavarakauppaverkoston rakennetta ja siinä tapahtuneita muutoksia vertaillaan etenkin väestörakenteeseen ja sen alueellisiin muutoksiin. Tutkimusajanjaksolla uusia päivittäistavarakauppoja syntyi koko maassa noin kolmesataa. Samaan aikaan lähes kaksisataa kauppaa lopetti toimintansa, joten myymälöiden lukumäärä kasvoi runsaalla sadalla myymälällä. Päivittäistavarakauppojen määrän kasvu keskittyi Etelä- ja Länsi-Suomen kaupunkeihin ja etenkin taajamien reuna-alueille. Myymälöiden nettolisäyksestä lähes puolet oli ns. liikennemyymälöitä. Päivittäistavarakauppojen määrä väheni hieman Etelä-Suomen, Oulun ja Lapin läänein haja-asutusalueilla. Haja-asutusalueiden myymälöiden väheneminen on kuitenkin hidastunut selvästi verrattuna aiempaan kehitykseen. Päivittäistavarakauppojen lisäys kohdistui enimmäkseen pieniin alle 400 m2:n myymälöihin, joiden määrä kasvoi runsaalla sadalla. Pienten myymälöiden määrä kasvoi vain Etelä- ja Länsi-Suomen läänien kaupunkimaissa kunnissa. Yli 400 m2:n supermarketit vähenivät selvästi Etelä- Suomen läänissä, mutta lisääntyivät jonkin verran muualla maassa. Päivittäistavarakauppojen saatavuus on heikentynyt etenkin kaukana pääteistä sijaitsevilla haja-asutusalueilla. Kaupattomilla haja-asutusalueilla oli noin 227 000 asukasta kun sellaisissa taajamissa, joissa ei ollut yhtään päivittäistavarakauppaa asui vuonna 2005 noin 5 200 asukasta. Kaupattomilla alueilla asuvien kokonaismäärä kasvoi tutkimusajanjakson aikana noin 15 prosentilla. Päivittäistavarakauppaverkostoa ja sinä tapahtuneita muutoksia voidaan kuvata väestö- ja aluerakenteessa tapahtuneilla muutoksilla. Kuntien väestö- ja työpaikkamäärät, ostovoima- ja verotulokertymät sekä kuntien sisäinen muuttoliike sekä pendelöinti kuvasivat parhaiten päivittäistavarakauppojen määriä ja pinta-aloja sekä niissä tapahtuneita muutoksia. Mitä suurempi kunta oli ja mitä nopeammin sen väestö keskittyi taajamiin sitä enemmän siellä oli päivittäistavarakauppoja ja sitä nopeammin niiden määrä kasvoi. Suuri työpaikkaomavaraisuus ja sen myötä vähäinen pendelöinti naapurikuntiin paransivat kaupan toimintamahdollisuuksia. Myös kesäasutus vaikutti myönteisesti haja-asutusalueiden kauppojen toimintaedellytysten säilymiseen. Myymälämäärät eivät kuitenkaan aina muuttuneet samassa suhteessa kuin väestömäärät. Päivittäistavarakauppojen määrät kasvoivat eniten suurien ja nopeasti kasvavien kaupunkiseutujen keskuskunnissa. Kaupunkiseutujen kehyskuntien väestö kasvoi sen sijaan suhteellisesti nopeammin kuin päivittäistavarakauppojen määrä. Päivittäistavarakauppojen määrä väheni maaseutumaisissa kunnissa suhteellisesti enemmän kuin väestö. Päivittäistavarakauppojen määrä pieneni etenkin Etelä-Suomen, Oulun ja Lapin läänien haja-asutusalueilla nopeammin kuin väestömäärä. Nykyiset aukiolorajoitukset sunnuntaipäivinä näyttäisivät toimivan päivittäistavarakauppojen saatavuuden ja saavutettavuuden kannalta myönteisesti. Aukiololailla pyrittiin vahvistamaan pienten kauppojen kilpailuasema suhteessa suuriin myymälöihin sekä kioskeihin ja huoltoasemamyymälöihin. Myös haja-asutusalueiden kyläkauppojen toiminnan turvaamiseksi vuosina 2004-2006 jaettu investointituki on osaltaan jarruttanut päivittäistavarakaupan keskittymiskehitystä.
  • Ukkola, Ismo; Miettinen, Sari; Pulkki, Jutta; Heino, Pekka; Poikkeus, Leena (Kela, 2022)
    Työpapereita
    Työpaperissa tarkastellaan mahdollisia järjestelmätason syitä alueiden välisiin eroihin Kelan kuntoutukseen ohjautumisessa ja osallistumisessa neljän Kelan kuntoutuspalvelun osalta (työllistymistä edistävä ammatillinen kuntoutus, puheterapia, kuntoutuspsykoterapia ja aivoverenkiertohäiriön sairastaneen kuntoutuskurssi (AVH-kurssi)). Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi kuntoutuspalvelujen saatavuus ja sen muodostama monitahoinen kokonaisuus. Aineistona käytettiin keväällä 2021 toteutettua, kuntoutuksen ammattilaisille suunnattua kyselyä. Vastaajia yhdisti näkemys asiakkaan kuntoutukseen ohjautumisen sujuvuudesta, resurssien niukkuudesta ja kuntoutukseen hakemisen puutteista. Erityisvastuualueiden (erva) välisissä tarkasteluissa huomattiin, että Helsingin yliopistollisen keskussairaalan erityisvastuualueen vastaukset erottuivat muista alueista pääsääntöisesti myönteisemmillä arvioilla. Erityisesti näin oli asiakkaan kuntoutusprosessin sujuvuuden, toimintamallien käytön, työnjaon selkeyden sekä kuntoutustarpeen arvioinnin ja kuntoutussuunnitelman laatimisen osalta. Avovastauksista tunnistettiin seitsemän pääteemaa, jotka koskevat: tietoa, yhteistyötä, työnjakoa, palveluihin osallistumista, resursseja, kuntoutusmyönteisyyttä ja tukiverkkoa. Työnjaossa tunnistettiin kaksi alateemaa: asiakkaan ohjaukseen liittyvä työnjako ja asiakkaan prosessin jatkuvuutta turvaava työnjako eivät toimi sujuvasti. Toimintamalliteemassa tunnistettiin neljä alateemaa: tiedon tai osaamisen puute etenemisestä, prosessin vaikeaselkoisuus ja monimutkaisuus, epäselvät käytännöt ja toimintamalli ei toimi. Tulosten perusteella tulisi kiinnittää huomiota kuntoutuksen hakemiseen sekä asiakkaan kuntoutustarpeen arviointiin ja kuntoutussuunnitelman laatimiseen. Näissä vaiheissa tulisi tarkastella erityisesti toimijoiden välistä työnjakoa ja käytössä olevia toimintamalleja. Kaikkia alueita koskevat kehittämiskohteet ovat resurssien niukkuus ja palveluiden saatavuus.
  • Korvenoja, Kristiina (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tarkastella kuluttajien näkemyksiä päivittäistavarakaupoissa tapahtuvasta gluteenittomien tuotteiden tuotesijoittelusta sekä saatavuudesta. Gluteeniton ruokavalio on viime vuosina kasvattanut merkittävästi suosiotaan. Kasvaneen suosion myötä myös gluteenittomien tuotteiden valikoimat päivittäistavarakaupoissa ovat kasvaneet. Kyseisen ruokavalion noudattaminen on tällä hetkellä eräänlainen ruokatrendi. Gluteenitonta ruokavaliota noudatetaan nykyisin myös muista syistä, kuin keliakian takia. Gluteenittoman ruokavalion noudattaminen on monelle kuitenkin terveyden kannalta välttämätöntä. Tämän takia on tärkeää ottaa huomioon myös marginaalisten ruokavalioiden edustajat. Lisää tietoa ja ymmärrystä tarvitaan, jotta voitaisiin selvittää, miten kuluttajan ruokavalion noudattamista ja ostoprosessia voitaisiin parhaiten tukea ja helpottaa. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisin menetelmin maaliskuussa 2022 teemahaastatteluiden avulla. Tutkimusaineisto kerättiin yksilöhaastatteluin yhteensä kymmeneltä henkilöltä, jotka ovat viime aikoina ostaneet gluteenittomia tuotteita ja näin tutustuneet gluteenittomien tuotteiden valikoimaan päivittäistavaramyymälöissä. Tutkimuksesta rajattiin pois päivittäistavaroiden verkkokaupat. Jokaisella haastateltavalla gluteenittoman ruokavalion noudattamisen syy on sairaus, johon kyseinen ruokavalio toimii hoitokeinona. Gluteenittomien tuotteiden saatavuus koettiin tutkimukseen osallistuneiden keskuudessa pääosin hyväksi. Gluteenittomien tuotteiden saatavuus on erityisesti viime vuosina merkittävästi kehittynyt, mutta edelleenkin saatavuus on melko suppeaa verrattuna tavallisiin gluteenia sisältäviin tuotteisiin. Aiempien tutkimusten tapaan gluteenittomien tuotteiden tuotesijoitteluun ei löytynyt yhtä parasta keinoa. Näkemykset gluteenittomien tuotteiden tuotesijoittelusta jakautuivat sijoittamiseen yhteen keskitettyyn hyllyyn tai tuotekategorioittain tapahtuvaan sijoitteluun. Tärkeimpänä tekijänä tuotesijoittelussa mainittiin asioinnin helppouden ja mukavuuden edistäminen. Gluteenitonta ruokavaliota noudattaville myös turvallisuus on tässä tärkeässä osassa. On tärkeää kiinnittää huomiota siihen, ovatko tuotteet kosketuksissa tavallisten gluteenia sisältävien tuotteiden kanssa. Kontaminaatioriskiin gluteenin kanssa on tärkeää kiinnittää huomiota, koska se saattaa aiheuttaa haastateltaville vaarallisia komplikaatioita. Monen mielestä kaupassa käyntiin kuluu myös paljon aikaa, kun hyllymerkintöjä sekä tuoteselosteita joutuu tarkastelemaan lähes jokaisen tuotteen kohdalla. Myös tähän toivottaisiin helpotusta selkeämpien hyllymerkintöjen sekä mahdollisen uuden teknologian avulla.
  • Aaltonen, Maj-Lis; Siipilehto, Liisa (Helsingin yliopisto, 2005)
    Verkkari 2005 (2)
  • Siipilehto, Liisa; Aaltonen, Maj-Lis (Helsingin yliopisto, 2007)
    Verkkari 2007 (5)
  • Nemlander, Anu (2005)
    Terveydenhuollon kehitykseen ja terveyspolitiikan sisältöön vaikuttavat voimakkaasti tulevaisuudessa yhä enemmän kansainväliset muutosvoimat, jotka merkitsevät sekä mahdollisuuksia että uhkia. Palvelujen saatavuus, laatu ja rahoituksen kestävyys halutaan varmistaa terveydenhuollon puolella. Avoimen koordinaation menetelmää luonnehditaan siten, että siinä asetetaan Euroopan unionille yhteisiä ohjeellisia tavoitteita. Jäsenvaltiot puolestaan muokkaavat yleiset eurooppalaiset tavoitteet kansallisiksi tavoitteiksi ja toimintaohjeiksi, joissa huomioidaan jäsenvaltioiden ja alueiden eroavaisuudet. Terveydenhuoltoon liittyvä tutkimus ja yhteistoiminta avoimen koordinaation menetelmän osalta EU-maissa on vasta alkuvaiheessaan, eikä tutkimusta siltä osin ole vielä tehty. Samoin tutkimusmenetelmät vielä etsivät muotoaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka avoimen koordinaation periaatteiden mukaisesti terveydenhuollon saatavuutta, laatua ja rahoitusta voidaan vertailla eri EU-maiden kesken, kun tutkimusaineistona käytetään strukturoidusti, samojen periaatteiden mukaisesti kerättyä tietoa eri EU-maiden osalta. Terveydenhuoltoon liittyvien avoimen koordinaation menetelmän varsinaisten vakiintuneiden tutkimusmenetelmien puuttumisen vuoksi käytetään tässäkin tutkimuksessa alustavasti dokumentoituja, avoimen koordinaation menetelmän tutkimukseen suunniteltuja tutkimusmenetelmiä. Tutkimusaineistona käytetään kahdeksan EU-maan osalta WHO:n maakohtaisia HiT-raportteja, jotka täyttävät kriteerit strukturoidusti kerätystä tiedosta. Tutkimusmenetelmänä on evaluatiivinen vertaileva tutkimus. Tutkimus on tavallaan pilottitutkimus HiT-raporttien tietoihin perustuen, koska EU:ssakin on ollut tarkoitus lähteä laatimaan maaraportit avoimen koordinaation menetelmän tutkimuksen pohjaksi. Tämän tutkimuksen pohjana olevia HiT-raportteja ei ole laadittu avoimen koordinaation sisältävien terveydenhuollon saatavuuden, laadun ja rahoituksen tutkimista varten. Tässä tutkimuksessa jokaisesta tutkittavasta kahdeksasta maasta on laadittu HiT-raporttien tietoihin perustuva maakohtainen lyhennelmäraportti, joka sisältää tietoa maan terveydenhuoltojärjestelmän kehityksestä ja raportin kirjoittamisajankohdalla vallinneesta tilanteesta. Varsinaisessa tutkimusosiossa käytettyjä HiT-raporttien taulukkotietoja peilataan osittain tämän tekstiosuuden tietoihin. Tulosten perusteella voidaan todeta, että on mahdollista arvioida ja vertailla eri EU-maiden terveydenhuollon saatavuutta, laatua ja rahoitusta strukturoidusti kerätyn tutkimusmateriaalin perusteella. Jos kuitenkin halutaan selvittää EU:n itsensä asettamia tavoitteita, kuten terveydenhuollon saatavuuden osalta alueellista eriarvoisuutta, uusien hoitomuotojen jakautumista väestössä jne., tarvitaan tutkimusaineistoksi yksityiskohtaisempia tietoja EU-maiden terveydenhuollosta. Etenkin terveydenhuollon laadun tutkiminen ja vertailu EU-maiden välillä vaatii yhtenäisten tutkimuskriteerien laatimista. Laatututkimus on erittäin laaja käsite, ja laatua tutkitaan hyvin eritasoisesti eri maissa ja myös maiden sisällä eri terveydenhuoltosektoreilla. Rahoituksen vertaaminen luotettavasti on ehkä ongelmallisin näistä kolmesta osatekijästä, koska eri EU-maiden terveydenhuollon rahoitusjärjestelmät ovat erilaisia, ne ovat jatkuvassa muutostilassa ja rahoitustietojen luotettavuuteen tulee suhtautua varauksella. Tärkeimmät lähteet tutkimusmateriaalina käytettyjen HiT-raporttien lisäksi ovat EU:n viralliset asiakirjat ja Suomen STM:n virkamiesten avoimen koordinaation menetelmästä kirjoittamat kirjat ja artikkelit, sekä tutkimusmenetelmän osalta Ahosen artikkeli Politiikka-lehdestä.
  • Vuorela, Maiju (Helsingfors universitet, 2014)
    The aim of this Master's Thesis was to assess experiences of access to medications and follow up services. The aspects studied were: access to medications from the public's perspective, also in relation to availability of follow-up services and support for self-management in long-term medications, and difficulty to buy necessary medicines due to economic reasons. The respondents were also asked to identify needs for developing new customer-oriented services for follow up of treatments. The data were collected during December 2013 and January 2014 by an email survey to those registered in the loyal customer program of University Pharmacy. The data were analyzed by using the statistical programme SPSS. Responses to open-ended questions were analyzed (a preliminary analysis). Respondents' age, gender, area of residency and financial situation were used as background variables. 606 responses were received (84% women, 16% men). The mean age of the respondents was 53.5 years and 91% had at least one disease or symptom diagnosed by a doctor. Almost all (93%) used some medicine or vitamin product. Eleven percent of the respondents reported that they had not been able to purchase a medicine they needed due to poor personal financial situation. A majority (85%) of the respondents perceived their health status as good. The average number of visits at the doctor during a one year period was 5.5. About 22 % of the respondents reported that they were not able to get an appointment when they needed it. About half of the respondents had regular health controls by a doctor. The respondents indicated a wish that getting the appointment regularly should be easier and that there should be time to have a holistic discussion on one's care. About half had a personal doctor and 42% had a medication card. The most common ways to self-monitor one's care were by observing general health status, measuring blood pressure and weight. Almost two-thirds (63%) discussed the monitoring results with their doctor. Many respondents reported in the open comments that they did not have instructions for self-monitoring and there was no healthcare provider to share the results with. The respondents wanted have more information concerning the reasons to use medicines, and the benefits of a long-term medicine use. They also wanted to know more about adverse effects and interactions, as well as about non-pharmacological treatment options. The prescriptions were most commonly renewed at the doctor's office (47%).The respondents also expressed a wish to have more options to contact their healthcare providers, e.g., though electronic services (online doctor, email counselling). There are limitations in the Finnish health care system from the medication management's perspective. Aspects needing improvement include access to regular controls and follow-up services, having more options to contact healthcare providers, also through electronic services, having better access to information on diseases and medication, and finally, improve caring for people's health concerns in a holistic way.