Snow damage to forests in Southern Finland in November 1991 is examined in relation to meteorological conditions. The combined effect of different factors proved to be necessary for severe damage. First, the snow load, in terms of precipitation, should exceed a certain limit. The limit can be set for weak or moderate damage at about 40 mm and for very severe damage at about 60 mm. Secondly, temperature at the time of precipitation should be above 0 °C, so that snow on twigs becomes slightly wet in order that it should attach to twigs during the subsequent period with temperature below 0 °C. On the other hand, temperatures exceeding 0.6 °C prohibit damage by permitting the snow load to fall. Wind speeds exceeding 9 ms–1, as observed 15 m above ground, were strong enough to dislodge the snow which is not attached, and thus reduce the damage. There are few statistics either of snow damage or of the relation between the snow damage and precipitation. However, there is a causal connection between snow damage and heavy snowfalls. Therefore, the regions with a high frequency of heavy snowfalls, as indicated by orographical features and occurrence of thick snow cover, were investigated.

Tämä työ perustuu vuosina 1951–2000 toukokuusta syyskuuhun Helsingin Kaisaniemen mittausasemalla kerättyyn piirtävän sademittarin aineistoon. Työssä esitellään sadantaan vaikuttavia tekijöitä Helsingin Kaisaniemessä ja pohditaan alueen ilmastollista edustavuutta. Työn pääpaino on aineiston laadun arvioinnissa ja Helsingin Kaisaniemen kesäsateiden ilmastollisten piirteiden kuvaamisessa mahdollisimman monipuolisesti. Piirtävän sademittarin digitalisoitu aineisto osoittautui laadultaan hyväksi, ja aineistosta laskettujen vuorokausisadesummien todettiin korreloivan hyvin saman mittausaseman sadekeräysastioiden vuorokausisadesummien kanssa. Sadannan piirteitä voidaan kuvata useilla tilastollisilla jakaumilla. Tässä työssä kahden eksponenttijakauman summa osoittautui parhaiten kuvaamaan sateen ja sateettomien jaksojen kestoja sekä sadetapahtumien sadesummia. Sateen intensiteetin ääriarvot sovitettiin yleistettyyn ääriarvojakaumaan, ja jaksomaksimimenetelmällä rankoille sateille laskettiin toistumisaikoja. Tulokseksi saatiin, että Helsingin Kaisaniemessä sataa kerran 50 vuodessa 1.78 mm/min 10 minuutin ajan, 1.53 mm/min 15 minuutin ajan, 0.95 mm/min 30 minuutin ajan ja 0.52 mm/min 60 minuutin ajan. 56 hetkellisesti rankimmasta sateesta muodostettu sateen teoreettinen ajallinen muoto on lähes symmetrinen rankimman hetken suhteen, mutta yksittäisten rankkojen sateiden ajallisen muodon todettiin vaihtelevan paljon. Tämän työn tulosten perusteella voidaan todeta, että toukokuussa sateet ovat Helsingin Kaisaniemessä intensiteetiltään heikkoja ja pitkäkestoisia. Kesäkuussa konvektiiviset sateet yleistyvät etenkin iltapäivällä. Heinäkuussa ja elokuussa sateet ovat rankkoja ja lyhytkestoisia, ja elokuussa sademäärän sekä intensiteetin vuorokausivaihtelu on suurimmillaan. Syyskuussa sateen osuus kokonaisajasta on kesäkuukausista suurin ja intensiteetin vuorokausivaihtelu on vähäistä. Meri vaikuttaa Helsingin Kaisaniemen sateisiin etenkin alkukesällä. Kaupungin kasvun vaikutuksia ei tuloksista voitu erottaa. Vuosikymmenten välillä esiintyy suuria eroja etenkin sadetapahtumien kestossa ja lukumäärässä, mutta selviä merkkejä ilmastonmuutoksesta ei löytynyt. Helsingin Kaisaniemessä sataa kesällä keskimäärin 4.5 % kokonaisajasta. Yksi sadetapahtuma kestää keskimäärin 60 minuuttia ja sateeton jakso keskimäärin 21 tuntia. Sateen intensiteetti on koko kesän aikana keskimäärin 0.020 mm/min.

Engl. summary: The water balance and regulation of Lake Pyhäjärvi

Tässä raportissa on ilmanpaineen, lämpötilan, suhteellisen kosteuden, sademäärän, lumensyvyyden, tuulen, auringonpaisteen ja kokonaissäteilyn ilmastotilastoja vertailukaudelta 1991–2020. Lisäksi on ensimmäistä kertaa tuotettu vertailukaudelle meritilastoja vedenkorkeudesta, veden pintalämpötilasta ja merijäästä. Havaintoasemien ja hila-aineiston perusteella on uuden 1991–2020 vertailukauden Suomen keskilämpötila noin 0,6 astetta edellistä 1981–2010 vertailukautta lämpimämpi. Verrattuna jaksoon 1961–1990 on uusi vertailukausi noin 1,3 astetta lämpimämpi. Ilmastollisia ja merellisiä tilastoja voidaan hyödyntää esimerkiksi ajankohtaisen sää- ja meriolosuhteiden laittamisessa historialliseen viitekehykseen. Lisäksi tilastoista on apua muun muassa kuukausien päähän ulottuvien sääriippuvaisten päätösten tekemisessä sekä ilmastonmuutoksen etenemisen seurannassa. Vertailukauden tilastot ovat tuotettu Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) ohjeiden mukaisesti. Edellisten vertailukausien tapaan on esimerkiksi puuttuvien havaintojen määrässä käytetty kansallisesti tiukempia rajoja kuin WMO:n ohjeissa on kehotettu. Jakso 1991–2020 on sekä kansainvälisesti että Suomessa virallinen vertailukausi ennen kuin seuraava vertailukausi eli 2001–2030 otetaan käyttöön.