Browsing by Subject "sairauspoissaolot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Taimela, Elli (Helsingin yliopisto, 2019)
    Disability imposes personal suffering but also economic consequences for individuals, employers, and the society. Finding an optimal method for disability prevention can be considered beneficial and increasingly important for a country with a prominent public sector and a weakening labor force participation rate like Finland. Previous studies show evidence of the effectiveness of worksite health promotion programs that target care for employees who face a high risk for disability. Evidence shows positive cost-effectiveness of targeted occupational health interventions in preventing short-term disability but a wider benefit-cost analysis of targeted occupational health interventions with a view on both short-term and long-term disability prevention has not previously been conducted. This study untangles the treatment effect of targeted occupational health interventions on societal net benefits resulted from disability prevention. Short-term disability as a concept is viewed through sickness absence, and long-term disability is represented by the disability benefits granted by the Finnish disability benefit system. The costs of disability preventing actions are limited to health care utilization. The research setting of this study has been observational, and the empirical analysis is conducted as a retrospective review of prospectively collected register data. The data registers cover health and disability related information of over 20,000 employees in Finland. In the main analysis, 1,679 treated employees identified with a high risk for disability are compared to 2,107 untreated high-risk employees. The benefit-cost analysis is constructed with the Average Treatment Effect framework combined with Net Benefits framework. The treatment of the framework of this study is an attendance to a targeted, pre-planned health check after an occupational health survey. The outcome of the framework is the net benefits that result from prevention of sickness absence workdays and granted disability benefits, and the investment costs resulted from health care utilization. The results are formed with Analysis of Covariance. Other methods to conduct the empirical analysis include polynomial regression, Multiple Imputation of Chained Equations, Propensity Scores, and Inverse Probability Weighting. The results of this study show that targeted occupational health interventions are likely to impose positive net benefits to the society. The Average Treatment Effect on the net benefits of high-risk employees, 1,875 euros with a 95% confidence interval from -759 to 4,509 euros (p-value: .155) (ANCOVA), can be considered worthwhile to the society. In the research setting, the net benefits were in practice gained from the prevention of long-term disability. The treatment was not effective on the costs of short-term disability or the total health care utilization costs per employee. Sensitivity analyses indicate that targeted occupational health interventions are not on average effective when predicted to employees without a disability risk.
  • Viikari-Juntura, Eira; Haukka, Eija; Horppu, Ritva; Takala, Esa-Pekka; Shiri, Rahman; Solovieva, Svetlana; Lallukka, Tea; Pehkonen, Irmeli; Halonen, Kristiina; MacEachen, Ellen; Martimo, Kari-Pekka (Finnish Institute of Occupational Health, 2017)
  • Järvisalo, J; Andersson, B; Boedeker, W; Houtman, I; eds. (Kela, 2005)
    Sosiaali- ja terveysturvan katsauksia 66
    Englanninkielisessä julkaisussa (Mental disorders as a major challenge in prevention of work disability) taustalla ovat havainnot, että mielenterveysongelmat sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden syynä ovat lisääntymässä Euroopassa. Suomessa, Saksassa, Alankomaissa ja Ruotsissa on laadittu kutakin maata koskeva katsaus, jossa käsitellään mielenterveysongelmien suhdetta sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyteen, epidemiologista tietoa mielenterveysongelmien esiintyvyydestä, muuttuneiden sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden syiden tulkitsemista ja mielenterveyden edistämistä. Lisäksi julkaisu sisältää lyhyen katsauksen sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden sukupuolieroista. Julkaisussa käsitellään myös mielenterveyden edistämisen kansainvälistä kehitystä ja joidenkin tällä alueella aktiivisimmin toimivien maiden ohjelmia, tämän hetken näyttöä mielenterveyden edistämisen ja mielenterveysongelmien ehkäisyn vaikuttavuudesta ja tehokkuudesta sekä keskeisiä jatkotutkimustarpeita sosiaalivakuutuksen näkökulmasta. Keskeinen viesti on, että mielenterveysongelmien merkitys sairauspoissaolojen syynä on lisääntymässä. Mutta mielenterveysongelmien tausta on monisyinen ja ongelmien ehkäisyynkin tarvitaan monia lähestymistapoja. On tärkeää, että työpaikoilla ehkäistään aktiivisesti työelämässä syntyvää henkistä kuormitusta ja ahdistuneisuutta · tarvittavat hyvät käytännöt tunnetaan hyvin, niitä ei vain yleensä noudateta. Kyse ei ole lääketieteellisistä hoitokäytännöistä vaan hyvistä työn organisoinnin, johtamisen ja sosiaalisen yhteistoiminnan mallien käytöstä työpaikoilla. Toinen painoalue on kehittää työssä jatkamista edistäviä, kuntouttavia ja työhön palaamista tukevia toimintamuotoja niille, jotka kuormittuvat, oireilevat tai sairastuvat työelämässä.
  • Tuulio-Henriksson, Annamari; Blomgren, Jenni (Kela, 2018)
    Työpapereita 136
    Alkaneiden sairauspäivärahakausien määrät ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana vähentyneet, mutta vuonna 2017 alkaneiden kausien määrä lähti uudelleen kasvuun. Mielenterveyden häiriöiden perusteella alkaneet kaudet eivät ole muiden kausien tavoin vähentyneet, ja vuoden 2017 kasvu sairauspäivärahalla korvatuissa sairauspoissaoloissa näyttää johtuvan yksinomaan mielenterveyden häiriöistä johtuvien kausien yleistymisestä. Tässä tutkimuksessa tarkastelimme mielenterveysperusteisten sairauspäivärahakausien kehitystä eri sairausryhmissä naisilla ja miehillä kolmessa ikäryhmässä vuosina 2005–2017. Aineistona käytettiin Kelan tietoja vuosina 2005–2017 alkaneista mielenterveysperusteisista sairauspäivärahakausista sukupuoli- ja ikäryhmittäin (16–34-, 35–49-ja 50–67-vuotiaat). Alkaneiden kausien määrät suhteutettiin Tilastokeskuksen tietoihin saman ikäisestä ei-eläkkeellä olevasta väestöstä. Naisilla alkoi väestöön suhteutettuna lähes kaksi kertaa niin paljon mielenterveysperusteisia sairauspäivärahakausia kuin miehillä. 16–34-vuotiailla naisilla alkaneiden kausien määrä hiljalleen kasvoi koko aikavälin 2005–2017, kun muissa naisten ikäryhmissä alkaneiden kausien määrä oli laskeva vuoteen 2015 saakka. Kaikissa naisten ikäryhmissä näkyi selvä kasvu vuosien 2016 ja 2017 välillä. Miehillä kausien yleisyydessä ei tapahtunut suuria muutoksia, vaikka 35 vuotta täyttäneiden miesten ikäryhmissä alkaneiden kausien trendi oli pääasiassa laskeva. Miehilläkin alkaneiden kausien määrä kasvoi vuosien 2016 ja 2017 välillä kaikissa ikäryhmissä. Kaikenikäisillä naisilla ja miehillä mielenterveysperusteisia sairauspäivärahakausia alkoi useimmin masennuksen ja ahdistuneisuushäiriöiden perusteella, ja näissä sairausryhmissä näkyi viime vuosina myös selkein kasvu. Kasvun taustalla olevia tekijöitä on tärkeä selvittää.
  • Kinnunen, Jussi-Pekka (Helsingfors universitet, 2017)
    Nuorten aikuisten työkyvyttömyys ja työmarkkinoilta syrjäytyminen ovat yhteiskuntapoliittisen keskustelun keskiössä 2010-luvun Suomessa. Nuorten ikäluokkien työkyky nähdään työurien pidentämisen kannalta keskeisenä tekijänä. Työkykyyn liittyviksi kansainvälisiksi haasteiksi on tunnistettu erityisesti mielenterveyteen liittyvän työkyvyttömyyden sekä nuorten työkyvyttömyyden lisääntyminen. Mielenterveys toimii perustana myös muun terveyden toteutumiselle ja se on olennainen osa yksilön toiminta- ja työkykyä. Nuorella iällä tapahtuneeseen työmarkkinoilta syrjäytymiseen liittyy niin negatiivisia kansantaloudellisia vaikutuksia kuin myös useita yksilön kannalta negatiivisia hyvinvointivaikutuksia. Pitkiin sairauspoissaoloihin liittyy kohonnut riski pysyvään työkyvyttömyyteen. Tutkimalla mielenterveysperusteisten pitkien sairauspoissaolojen esiintyvyyttä on mahdollista tunnistaa työkyvyttömyyteen yhteydessä olevia tekijöitä ja saada kuva mielenterveyden häiriöiden aiheuttaman työkyvyttömyyden tasosta. Tutkielmassa tarkastellaan mielenterveysperusteisten sairauspoissaolopäivien esiintyvyyttä 20–34-vuotiaassa väestössä iän, sukupuolen sekä työmarkkina-aseman mukaan vuodesta 2005 vuoteen 2013. Tarkastelu on rajattiin vähintään 12 kalenteripäivää kestäneisiin pitkiin sairauspoissaoloihin. Tutkielmassa on käytetty rekisteripohjaista tutkimusaineistoa. Aineistossa on yhdistetty Kelan etuusrekisteristä haetut tiedot myönnetyistä sairauspäivärahajaksoista, Suomen väestöstä tehty 70 prosentin väestöotos sekä Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastoon perustuva tieto henkilöiden työmarkkina-asemasta. Tutkielmassa tarkastellaan sairauspoissaolopäivien vuosittaisia määriä sekä poissaolojen keskimääräisiä pituuksia graafisesti sekä ristiintaulukoimalla. Tulosten mukaan naisilla on enemmän mielenterveyden häiriöistä johtuvia pitkiä sairauspoissaolopäiviä kuin miehillä kaikissa eri työmarkkina-asemaryhmissä. Poissaolopäivien määrä on lisääntynyt vuodesta 2005 sekä 20–24-vuotiailla miehillä että naisilla. Naisilla poissaolopäivien määrä on lisääntynyt myös 25–34-vuotiailla. Masennus ja muut mielialahäiriöt aiheuttavat eniten mielenterveysperusteisia sairauspoissaoloja sekä miehillä että naisilla. Miehillä toiseksi eniten poissaolopäiviä aiheuttava tautiryhmä oli skitsofrenia, skitsotyyppiset häiriöt ja harhaluuloisuushäiriöt. Naisilla toiseksi suurin tautiryhmä oli neuroottiset, stressiin liittyvät ja somatoformiset häiriöt. Mielenterveysperusteisissa sairauspoissaolopäivissä on työmarkkina-aseman perusteella havaittavissa selkeä jako työelämässä ja sen ulkopuolella olevien välillä. Työsuhdetta vailla olevilla opiskelijoilla, työttömillä sekä työmarkkina-asemaltaan tuntemattomilla esiintyy 1,5–2,5-kertaisesti mielenterveysperusteisia sairauspoissaolopäiviä työntekijöihin verrattuna. Sairauspoissaolot ovat myös näihin ryhmiin kuuluvilla nuorilla aikuisilla keskimäärin huomattavasti pidempiä kuin työntekijöiden tai alempien ja ylempien toimihenkilöiden ryhmiin kuuluvilla. Tutkielman tulosten perusteella työkyvyttömyyden ehkäisyyn tähtäävät toimet näyttävät jakautuvan 2000-luvun Suomessa eriarvoisesti työmarkkina-aseman mukaan. Nykyiset työkyvyn tukemiseen ja työkyvyttömyyden ehkäisyyn tähtäävät prosessit eivät mielenterveyden häiriöiden kohdalla näytä tavoittavan työelämän ulkopuolella olevia nuoria aikuisia samalla tavalla kuin niitä, jotka ovat mukana työelämässä. Työurien pidentämisen ja eriarvoisuuden vähentämisen kannalta olisi tärkeää, että mielenterveyden häiriöiden yhteydessä esiintyviin työkyvyn ongelmiin puututtaisiin aiemmin myös työelämän ulkopuolella olevien kohdalla. Näin olisi mahdollista ennaltaehkäistä pysyvän työkyvyttömyyden syntymistä.
  • Tuomi, Ari (2002)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää erään paperitehtaan toteuttamaa varhaista kuntoutustoimintaa. Työterveyshuollon ja työkykyä ylläpitävän toiminnan avulla pyritään edistämään paperityöntekijöiden terveyttä ja tätä kautta vaikuttamaan heidän sairauspoissaoloihin. Useimmiten kuntoutustoiminta ymmärretään pelkästään henkilöstön todettuihin sairauksiin ja fyysisen kuntoon liittyväksi toiminnaksi. Tutkielman näkökulmassa korostuvat laaja-alainen työkyvyn käsite ja kuntoutujan tarpeet huomioivan kuntoutusprosessin hoitaminen. Toisaalta tutkielmassa korostuvat myös varhaisen kuntoutustoiminnan merkitys työntekijän, työyhteisön ja työnantajan kannalta. Paperityöntekijöiden vuosina 1997-5/2000 kertyneitä sairauspoissaoloja tutkittiin yhdessä paperityöntekijöiden kokemien työssä tapahtuneiden muutosten ja psykososiaalisten voimavarojen kanssa. Tutkimusaineistona on käytetty aineistoa, joka koostuu paperityöntekijöiden sairauspoissaolotilastosta ajalla 1997-5/2000 ja vuonna 2000 kerätystä kyselytutkimuksesta. Kyselytutkimukseen vastasi 372 paperityöntekijää, vastausprosentti oli 44.Tutkimusmenetelminä käytettiin suoria jakaumia, ristiintaulukointia ja regressioanalyysiä. Työterveyshuollon ja työkykyä ylläpitävän toiminnan toimintasuunnitelmista ja toimintakertomuksista tutkittiin sisällönanalyysillä yhtiön varhaista kuntoutustoimintaa. Tutkimuksen päätulokset olivat seuraavat: Paperityöntekijöiden sairauspoissaolot koostuivat tuki- ja liikuntaelinsairauksista, vammoista ja myrkytyksistä, hengitystiesairauksista ja mielenterveyteen liittyvistä tekijöistä. Tehtaan varhaiskuntoutuksella on vastattu edellä mainituista sairauksista johtuvaan kuntoutustarpeeseen. Vuosien 1999-5/2000 sairauspoissaolojen vaihtelua voitiin selittää 15,2 % työntekijöiden kokemilla psykososiaalisilla voimavaroilla. Varhaisella kuntoutustoiminnalla on pystytty vastaamaan kyselyaineistosta esille tulleeseen kuntoutustarpeeseen.
  • Jäppinen, Sauli (Helsingin yliopisto, 2017)
    Työkyvyttömyys on yksi merkittävimmistä syistä työurien lyhenemiselle, ja se on usein yleisintä keski-ikäisessä väestössä. Yksi työkyvyttömyyden ilmenemismuoto on sairauspoissaolot, joiden on todettu olevan naisilla miehiä yleisempiä. Ajantasaista ja eri mittareilla sairauspoissaolojen sukupuolieroja mittaavaa tutkimusta kuitenkin tarvitaan. Tässä tutkielmassa tarkastellaan pitkien sairauspoissaolojen sukupuolieroja keski-ikäisessä työllisessä väestössä vuosina 2005–2013. Tutkielman tavoitteena on kuvata sairauspoissaolojen muutosta miehillä ja naisilla tutkimusajanjaksolla sekä sukupuolieroja ja niiden muutosta vuosien 2005 ja 2013 välillä. Lisäksi tarkastellaan iän ja ammattiaseman vaikutusta sukupuolieroihin. Aineistona käytettiin 70 prosentin satunnaisotosta Suomen väestöön vuosina 2004–2012 kuuluneista 45–64-vuotiaista, joista muodostettiin edelleen kunkin vuoden lopun 45–64-vuotiasta Suomessa asuvaa väestöä edustavat otokset. Otoksiin kuuluneille yhdistettiin Tilastokeskuksesta saatu tieto ammattiasemasta, jonka perusteella aineisto rajattiin kunkin vuoden lopussa työlliseen väestöön (ylemmät toimihenkilöt, alemmat toimihenkilöt, työntekijät ja yrittäjät). Tieto otosväestön yli 11 kalenteripäivän sairauspoissaoloista vuosina 2005–2013 saatiin Kelan sairauspäivärahan etuustiedoista. Sairauspoissaoloja tarkasteltiin yhteensä kaikissa sairauksissa ja kahdeksassa yleisimmässä ICD-10-tautiluokituksen mukaisessa sairauspääryhmässä. Mittareina käytettiin sairauspoissaolon esiintyvyyttä ja sairauspoissaolopäivien lukumäärää niillä, joilla esiintyi sairauspoissaolo. Sukupuolieroja sekä iän ja ammattiaseman vaikutusta sukupuolieroihin vuosina 2005 (n = 675 786) ja 2013 (n = 721 292) mallinnettiin käyttäen logistisen regression ja nollatypistetyn negatiivisen binomiregression osista koostuvaa hurdle-regressiomallia. Sairauspoissaolon esiintyvyys vähenee tutkimusajanjaksolla miehillä ja naisilla suurimmassa osassa tutkituista sairausryhmistä. Kokonaisesiintyvyyden vähenemisestä suurin osa selittyy tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuvien sairauspoissaolojen vähenemisellä. Sairauspoissaolopäivien määrä niillä, joilla on sairauspoissaolo, pysyy tasaisena molemmilla sukupuolilla. Sekä vuonna 2005 että 2013 sairauspoissaolon esiintyvyys on naisilla miehiä yleisempää kaikissa sairauksissa ja suurimmassa osassa tutkituista sairausryhmistä. Miehillä yleisempiä ovat verenkierto- ja ruoansulatuselinten sairauksista johtuvat sairauspoissaolot. Kaikissa sairausryhmissä molempina vuosina sairauspoissaolopäivien määrä on miehillä naisia suurempi, mutta sukupuolierot ovat pääosin pieniä. Sairauspoissaolojen sukupuolierot ovat samankaltaisia vuosina 2005 ja 2013. Iän ja ammattiaseman vakioinnin vaikutus sukupuolieroihin on vähäinen ja selittyy pääosin ammattiaseman vaikutuksella. Tutkielman tulokset vahvistavat aiemman tutkimuksen havaintoja siitä, että sairauspoissaolot ovat naisilla miehiä yleisempiä. Tulokset osoittavat myös, että sairauspoissaolojen sukupuolierot ovat riippuvaisia käytetystä mittarista ja siitä, mistä sairausryhmistä johtuvia sairauspoissaoloja tutkitaan. Keski-ikäisten työllisten pitkien sairauspoissaolojen vähentämiseksi ja sukupuolierojen kaventamiseksi tulisi naisilla panostaa erityisesti sairauspoissaolojen ennaltaehkäisyyn ja miehillä työhönpaluuta tukeviin toimiin.