Browsing by Subject "saksan kielen opetus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Laari, Milja (Helsingfors universitet, 2017)
    Oppimisympäristöt ovat muuttuneet viime vuosien aikana ja erilaiset mobiililaitteet ovat kasvavassa määrin tulleet osaksi opetuksen välineistöä. Myös tablettien ja älypuhelinten tarjoamia sovelluksia on alettu hyödyntää eri oppiaineiden oppitunneilla. Tässä pro gradu-tutkielmassa tutkin lukion saksan opettajien ja heidän oppilaidensa asenteita ja kokemuksia liittyen erilaisiin sovelluksiin ja niiden käyttöön osana lukion saksan opetusta. Selvitän tutkimuksessa myös, mihin kielitaidon sisältöihin sovelluksia käytetään sekä millaisissa tilanteissa sovelluksia erityisesti hyödynnetään. Tutkimusaineistoni koostuu viidestä lukion saksan opettajan haastattelusta. Kyseisistä opettajista kolme hyödyntää opetuksessaan erilaisia sovelluksia. Kaksi opettajista puolestaan ei käytä opetuksessaan sovelluksia. Haastattelut ovat suoritettu opettajien kouluilla keväällä 2016. Toisen osan tutkimusaineistostani muodostavat kolmen tutkimukseeni osallistuneen opettajan oppilasryhmien antamat vastaukset kyselylomakkeisiini. Oppilasryhmien vastauksia on yhteensä 33. Tutkimuksen tulosten mukaan asenteet sovelluksia ja niiden käyttöä kohtaan vaihtelevat sekä opettajien että oppilaiden välillä. Kolmella opettajista on erittäin positiivinen asenne sovelluksia ja niiden käyttöä kohtaan. Yhdellä opettajalla puolestaan on neutraali asenne ja yhdellä erittäin skeptinen. Oppilasryhmistä löytyy sekä positiivisesti että negatiivisesti sovelluksiin suhtautuvia oppilaita. Osa oppilaista pitää sovelluksia hyvänä opetusvälineenä, kun taas osa kokee, ettei niitä käyttämällä opi. Jotkut oppilaat ovat myös sitä mieltä, että sovelluksia käytetään välillä turhaan. Sovellusten käyttöä oppitunneilla tulisikin harkita tarkasti. Sovelluksia käytetään erityisesti sanaston harjoitteluun ja kertaamiseen. Myös kieliopin harjoitteluun erilaisia sovelluksia hyödynnetään paljon. Opettajat käyttävät sovelluksia erityisesti motivoidakseen ja aktivoidakseen oppilaitaan. Kaikkia mobiililaitteiden ja niiden sisältämien sovellusten tarjoamia uusia mahdollisuuksia, esim. vieraan kielen puhumisen osalta, ei hyödynnetä opetuksessa useinkaan. Sovellukset voidaan kuitenkin nähdä osana monipuolista saksan opetusta. Ne voivat osaltaan auttaa saavuttamaan opetussuunnitelmissa esitettyjä tavoitteita liittyen tieto-ja viestintätekniikan monipuoliseen käyttöön oppitunneilla.
  • Tikkanen, Emmi (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkimus käsittelee kulttuurienvälistä kompetenssia ja sen merkitystä lukion saksan kielen opetuksessa. Tutkielmassa tarkastellaan kulttuurienvälisen kompetenssin toteutumista saksan uusissa oppikirjoissa sekä lukion oppitunnilla saksanopettajien näkökulmasta. Työn teoriaosuudessa avataan ensin kulttuurin ja kulttuurienvälisen kompetenssin käsitteitä. Kulttuurienvälisen kompetenssin osa-alueet kulttuuritietous, asenteet, taito tulkita kulttuureja ja suhteuttaa niitä toisiinsa, taito hankkia uutta tietoa kulttuureista ja toimia vuorovaikutuksessa sekä kriittinen kulttuuritietoisuus esitellään Michael Byramin mallista käsin. Kulttuurienvälistä kompetenssia tarkastellaan myös Eurooppalaisessa viitekehyksessä sekä lukion vuosien 2003 ja 2015 opetussuunnitelmien perusteissa, joiden vertailu osoittaa kulttuurin merkityksen olevan uusissa opetussuunnitelman perusteissa yhä näkyvämpi. Lisäksi tutustutaan kulttuurienvälisen kompetenssin opetusmetodeihin sekä sen välittämiseen oppikirjojen ja kieltenopettajien näkökulmasta. Kyseessä on kvalitatiivinen tutkimus, joka jakautuu kahteen osaan. Tutkimusaineiston ensimmäinen osa koostuu kahdesta saksan oppikirjasta Magazin.de 1 ja Plan D 1, jotka perustuvat uuden opetussuunnitelman perusteisiin. Tutkimuksen toinen osa puolestaan käsittää neljä lukion saksan opettajan haastattelua. jotka on suoritettu keväällä 2017. Sekä oppikirjojen että haastattelujen analyysi suoritetaan ennen kaikkea Byramin mallin osa-alueiden pohjalta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kulttuurilla on tutkituissa oppikirjoissa näkyvä rooli. Ne välittävät ennen kaikkea kulttuuritietoutta, mutta tarjoavat oppilaille mahdollisuuden myös kulttuurienvälisten asenteiden ja joissain määrin myös taitojen kehittämiseen. Myös haastateltujen opettajien mukaan kulttuurienvälinen kompetenssi on tärkeä tavoite saksan kielen opetuksessa ja suurin osa heistä pyrkii myös tietoisesti ja monipuolisesti huomioimaan tätä tavoitetta opetuksessaan. Myös he keskittyvät enimmäkseen kulttuuritietouden välittämiseen. Videot ja muut mediat sekä opettajien jakamat kokemukset kohdekulttuurissa ovat käytetyimpiä tapoja välittää kulttuurienvälistä kompetenssia oppitunnilla. Kulttuurienväliset kontaktit sekä vaihto kohdemaassa koetaan erityisen tehokkaina kulttuurienvälisen oppimisen kannalta. Tutkimustulokset havainnollistavat, millä keinoin kulttuurienvälisen kompetenssin eri osa-alueita voidaan toteuttaa lukion saksan kielen opetuksessa.
  • Aalto-Setälä, Laura (Helsingfors universitet, 2016)
    Tarkastelen tutkielmassani äidinkielen ja aikaisemmin opittujen vieraiden kielten hyödyntämistä saksan kielen suomalaisissa ja ruotsalaisissa oppikirjoissa. Monikielisyyden merkitys korostuu nykypäivän kieltenopetuksessa ja pyrkimyksenä on monipuolisesti hyödyntää oppilaiden aikaisempaa kielitaitoa. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, miten tällä hetkellä käytössä olevat saksan kielen oppikirjat ottavat huomioon tämän näkökulman. Lisäksi tutkin suomalaisten ja ruotsalaisten oppikirjojen eroja tässä suhteessa. Tutkimuksessa käytetty metodi on oppikirja-analyysi, joka sisältää sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia osia. Aineisto koostuu kahden suomalaisen ja kahden ruotsalaisen lukion saksankielen oppikirjasarjan ensimmäisistä osista. Analysoitava materiaali on jokaisen kirjasarjan osalta laajuudeltaan vertailukelpoinen. Analyysin aluksi keräsin materiaalista kohdat, joissa a) kieliä verrataan keskenään, b) hyödynnetään äidinkieltä tai muita vieraita kieliä tai c) esitellään lainasanoja, internationalismeja tai muita kielellisiä vastaavuuksia. Jaottelin materiaalin sen perusteella hyödynnetäänkö siinä äidinkieltä vai aiemmin opittua vierasta kieltä. Jaottelun jälkeen tarkastelin materiaalia sen perusteella, millä kielenoppimisen osa-alueella (sanasto, kielioppi, ääntäminen) monikielisyyttä oppikirjoissa hyödynnetään ja millä tavoin. Suomalaisissa oppikirjoissa äidinkieltä hyödynnettiin 59 %:ssa tapauksista. Näistä merkittävin osa liittyi ääntämisen opetukseen. Aiemmin opittuihin kieliin (englanti ja ruotsi) viitattiin 41 %:ssa tapauksista. Nämä käsittelivät sanaston ja kieliopin opetusta, joissa hyödynnettiin muita jo opittuja germaanisia kieliä. Ruotsalaisissa oppikirjoissa viittauksia äidinkieleen oli kaikista analysoimistani tapauksista 86 %. Kieliopin opetuksessa äidinkieltä hyödynnettiin korostamalla ruotsin ja saksan kielten välisiä eroja. Ääntämisen opetuksessa ruotsin kieltä käytettiin apuna saksan kielen äänteiden opettamisessa. Ruotsalaisissa oppikirjoissa aiemmin opittua vierasta kieltä eli englantia hyödynnettiin 14 %:ssa tapauksista, pääsääntöisesti sanaston opetuksessa. Näissä tapauksissa korostettiin kielten samankaltaisuutta. Tutkielmani osoittaa, että äidinkieltä tai aikaisemmin opittuja vieraita kieliä käytetään vielä toistaiseksi suhteellisen vähän apuna saksan kielen oppikirjoissa niin Suomessa kuin Ruotsissa. Materiaalin perusteella voi kuitenkin todeta, että monikielisyyden laajempi hyödyntäminen oppikirjoissa olisi melko yksinkertaista, jos siihen tietoisesti kiinnitettäisiin huomiota.
  • Urmas-Lindemann, Hanna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielma käsittelee perusopetusta täydentävää oppilaan oman äidinkielen (saksa) opetusta opettajien näkökulmasta. Tämä opetus on tarkoitettu oppilaille, jotka puhuvat kotonaan jotain muuta kieltä kuin suomea, ruotsia tai saamea sekä oppilaille, jotka ovat oppineet kieltä muualla (ns. ylläpito-opetus). Opetuksen tavoitteet määritellään perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden liitteessä. Opetukseen osallistuminen on oppilaalle vapaaehtoista, eikä opetuksen järjestäminen ole kouluille tai kunnille pakollista. Syksyllä 2015 opetusta järjestettiin yli 80 kunnassa ja osallistujia oli yli 17 000, näistä 284 opiskeli saksaa. Työn teoriaosuudessa käsitellään oman äidinkielen opetukseen vaikuttavia tekijöitä sekä tämän opetuksen erityispiirteitä. Monikielisyyden ja kaksikielisyyden jaotteluun käytetään Romainen (1989) luomaa mallia, joka perustuu oppilaan kieliympäristöön. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa mainittujen kulttuuri- ja kieli-identiteettien lisäksi käsitellään ammatti-identiteettiä. Opetusryhmän heterogeenisyyttä ja sitä, miten sen kanssa voidaan toimia, tarkastellaan sisäisen ja ulkoisen eriyttämisen käsitteiden kautta. Tutkielmassa vastataan seuraaviin kysymyksiin: (1) Keitä ovat saksan oman äidinkielen opettajat ja minkälainen on heidän akateeminen, pedagoginen ja ammatillinen taustansa sekä kieli-, kulttuuri- ja ammatti-identiteettinsä? (2) Minkälaisia ovat saksan oman äidinkielen opetusryhmät ja miten opettaja toimii oletettavasti heterogeenisen opetusryhmän kanssa? (3) Miten hyvin opettajat tuntevat ja toteuttavat oman äidinkielen opetuksen opetussuunnitelmaa? Tutkielman empiirinen osa koostuu kyselylomaketutkimuksesta ja teemahaastatteluista, jotka tehtiin keväällä 2017. Sähköiseen kyselylomakkeeseen vastasi kahdeksan entistä ja nykyistä opettajaa. Näistä viittä haastateltiin henkilökohtaisesti aiheen syvällisempää tarkastelua varten. Kaikki kyselyyn vastanneet opettajat ovat valmistuneet yliopistosta saksa pääaineenaan. Lähes kaikilla heillä on suomalainen opettajan pätevyys. Suurin osa ilmoittaa äidinkielekseen saksan, mutta joukossa on myös muun kielisiä opettajia, joille saksa on vieras kieli. Saksan kieli ja kulttuuri on kaikille tärkeä osa identiteettiä. Koska oman äidinkielen opettaminen on opettajille sivutyö, heidän ammatti-identiteettinsä rakentuu myös muiden asioiden varaan. Tutkimus todistaa opetusryhmien suuren heterogeenisyyden (mm. oppilaiden ikä, kielitaito), joka on vastanneiden opettajien mukaan opetuksen suurin haaste. Opettajat tuntevat opetussuunnitelman, mutta pitävät siinä esitettyjä tavoitteita melko epärealistisina, koska opetus on vapaaehtoista, normaalin koulupäivän jälkeen ja koska opetusryhmät ovat erittäin heterogeenisia. Opetussuunnitelmassa mainittu yhteistyö muiden opettajien kanssa ei toteudu ja opettajat tuntevat itsensä kouluyhteisössä melko ulkopuolisiksi.