Tutkin tässä pro gradu -tutkielmassani paavi Johannes Paavali I:n eli Albino Lucianin (1912–1978) äkillistä kuolemaa syyskuussa 1978, siitä aiheutuneita ihmisten reaktioita ympäri maailmaa sekä niitä teorioita, joita kuoleman olosuhteista yleisesti esitettiin. Johannes Paavali I:n kuoleman tutkiminen on kirkkohistoriallisesti erittäin ajankohtaista, sillä siitä tulee kuluneeksi 40 vuotta syyskuun lopulla 2018. Johannes Paavali I on ollut katolisessa kirkossa muutenkin esillä, sillä syksyllä 2017 paavi Franciscus edisti hänen pyhimykseksi julistamistaan kohottamalla hänet Kunnianarvoisaksi. Tutkimuksen tarkoitus on tuoda esiin vuosien 1978 ja 1990 välisen ajan kehityslinjat, jotka paavin kuolema aiheutti Vatikaanissa, ulkomaisessa lehdistössä sekä muussa keskustelussa, kuten salaliittoteorioita käsittelevässä kirjallisuudessa. Paavin kuoleman aiheuttamia välittömiä reaktioita ruodin sanoma- ja aikakauslehdissä kirjoitettujen uutisten ja artikkeleiden pohjalta. Paavin kuoleman uutisointi näkyi lehdissä eri tavoin. Sanomalehdissä keskityttiin kuvaamaan tunteita, joita paavin kuolema oli ihmisissä herättänyt. Paavin kirjoitettiin olleen rakastettu ja hänen poismenonsa järkytti siksi monia. Katolisissa aikakauslehdissä näkyi puolestaan kriittisempi ote Johannes Paavaliin ja ne tulkitsivat eritellymmin hänen vaikutustaan paaviuden instituution jatkumossa. Kuolema herätti alusta pitäen epäluuloisuutta ihmisten keskuudessa. Paavin ei uskottu voineen menehtyä luonnollisesti vain 33 päivän virkakautensa jälkeen. Näiden epäluulojen seurauksena syntynyttä keskustelua ja salaliittoja esitteleviä kirjoja käsittelen tutkimukseni pääluvuissa neljä ja viisi. Tällöin erittelen David Yallopin kirjan In God’s Name (1984) ja John Cornwellin kirjan A Thief in the Night (1989) esittelemiä ajatuksia, näkemyksiä sekä selvittelyä koskien paavin kuolemaa. Käsittelen tutkimuksessani Yallopin ja Cornwellin kirjoja, koska ne ovat saaneet vertaisistaan eniten huomiota niin katolisessa kirkossa kuin populaarikirjallisuudessa paavin kuolemaa käsittelevinä kirjoina. Yallopin ja Cornwellin kirjat esittivät yksityiskohtaisia tapahtumalinjoja paavin kuolemasta, mutta jättivät ihmiset edelleen epävarmuuteen kuoleman todellisista syistä.

Maisterintutkielmassa tarkastellaan koronaviruspandemian mukanaan tuoman koronadenialistisen puheen yhteyttä nykyaikaiseen suomalaiseen antisemitismiin. Lisäksi tarkastellaan, millä tavoin antisemitismi ilmenee koronadenialistisessa puheessa ja millaista kuvaa antisemitistiset lausunnot luovat juutalaisista. Tutkielman aineisto koostuu Me Kansa -kansanliikkeen verkkosivujen koronapandemiaa käsittelevistä blogijulkaisuista vuosilta 2020-2022.Tälle aikavälille sijoittuu 110 blogijulkaisua, joista 17 on valittu tarkempaan analyysiin. Aineistoa tarkastellaan diskurssianalyysin keinoin. Analyysin kautta on nähtävissä kolme diskurssia: maailmanhallintadiskurssi, uhkadiskurssi ja holokaustidiskurssi. Maailmanhallintadiskurssi on aineistoa hallitseva diskurssi, sillä siinä esitetyt ajatukset tulevat ilmi myös muissa diskursseissa. Maailmanhallintadiskurssissa esitetään juutalaiset häikäilemättömän halukkaina hallitsemaan maailmaa ja koronapandemia nähdään yhtenä keinona sen saavuttamiseksi. Uhkadiskurssissa ja holokaustidiskurssissa korostetaan etenkin koronapandemian ja siihen liittyvien koronarajoitusten luomaa uhkaa ihmisten vapaudelle. Aineistolla on vahvat kytkökset salaliittoteorioihin, sillä diskurssit toisintavat vanhoja salaliittoteorioita nykypäivään mukautettuina. Tämä näkyy diskurssien kautta muotoutuneesta juutalaiskuvasta, jossa juutalaiset nähdään ensisijaisesti ahneina, vallanhimoisina ja häikäilemättöminä oman edun tavoittelijoina.

Maisterintutkielmani on kirjoitettu koronapandemian aikana vuosina 2021–2022. Viruksen torjuntaan suunnatut toimet ovat jakaneet mielipiteitä. Erilaisten media-alustojen kautta myös salaliittoteoriat ovat tavoittaneet suuren yleisön tietoisuuden. Tutkielmassani analysoin koronatoimien vastustamisen diskursseja ja vastustamiseen käytettyä retoriikkaa. Tutkielmani filosofinen tausta on sosiaalisessa konstruktionismissa ja teoreettinen viitekehys diskurssianalyysissä. Retoriikan analysointiin käytän retorista diskurssianalyysiä ja argumentoinnin lähilukua. Aineistoni koostuu kristillisen Facebook-ryhmän koronatoimia vastustavista julkaisuista ja kommenteista. Kommenteissa toistuivat uskontoon, lainsäädäntöön, salaliittoihin ja tieteeseen liittyvät teemat. Teemojen avulla jäsensin aineistoani ja tuloksena muodostui kolme diskurssia aladiskursseineen. Diskurssien positiivisina jumala-termeinä olivat Raamattuun, Jumalaan ja pelastukseen viittaavat ilmaisut. Vastustus kohdistettiin salaliittoihin, petoon, antikristukseen ja koronarokotteeseen viittaaviin jumala-termeihin. Auktoriteettidiskurssi perustui tietoon ja totuuteen, jotka perusteltiin viittaamalla Raamattuun ja tieteeseen. Suhde tieteeseen oli auktoriteettidiskurssissa ristiriitainen. Diskurssista erottui luotettavan auktoriteetin ja epäluotettavan auktoriteetin aladiskurssi. Diskurssin retoriikassa vedottiin tosiasioihin, kategorisoitiin vastustajia ja vahvistettiin omaa positiota. Vapausdiskurssissa salaliittoteoriat korostuivat ja yhdistyivät saumattomasti Ilmestyskirjan kuvastoon. Diskurssista erottui kolme aladiskurssia. Koronatoimet vapauden uhkana koronatoimet nähtiin pyrkimyksenä rajoittaa vapauksia. Koronatoimet lopunaikojen merkkinä koronatoimet yhdistettiin Ilmestyskirjan ennustukseen ja Koronatoimet pedon merkkinä koronatoimet kuvattiin pedon merkkinä ja rajoitusten puolesta puhuvat instituutiot ja henkilöt pedon alamaisina. Retorisesti diskurssissa vahvistettiin subjektipositiota ja konsensusta, vedottiin auktoriteettiin ja luotiin vastakkainasettelua. Terveysdiskurssi jakautui rokotehaitat- ja huoli lapsista -aladiskurssiksi. Rokotehaitoissa epäilys kohdistui koronarokotteen nopeaan kehittelyyn, sen sisältämiin aineisiin ja mahdollisiin haittavaikutuksiin. Huoli lapsista -diskurssissa vastustettiin rokotetta lasten terveyteen ja haavoittuvaan asemaan vedoten. Retorisina keinoina terveysdiskurssissa käytettiin kvantifiointia, tosiasioihin ja empatiaan vetoamista sekä uudelleen kategorisoimista. Johtopäätöksenä totean viholliskuvien, eliittikritiikin ja salaliittoteoreettisen ajattelun yhdistävän diskursseja. Apokalyptista salaliittoajattelua esiintyy epidemioiden ja katastrofien yhteydessä eri puolilla maailmaa – tutkielmani perusteella myös koronapandemian yhteydessä Suomessa.

Koronaviruspandemian aikana sosiaalisessa mediassa on levinnyt paljon väärää tietoa ja salaliittoteorioita koronaviruksen alkuperään ja sen tarkoitukseen liittyen. Salaliittoteorioiden on todettu vähentävän luottamusta viranomaisiin ja vaikuttavan terveyskäyttäytymiseen. Tässä tutkielmassa tarkastellaan koronakriittisiä keskusteluja ja koronaan liittyviä salaliittoteorioita sosiaalisessa mediassa. Tavoitteena on avata koronavirussalaliittojen kenttää ja selvittää millaista kuvaa yhteiskunnasta rakennetaan koronaviruskriittisissä keskusteluissa ja millaisilla keinoilla. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on kulttuurisosiologinen näkökulma salaliittoteorioihin, jossa salaliittoteoriat nähdään kulttuuri- ja historiasidonnaisina. Tämän lisäksi analyysia ohjaa sosiaalinen konstruktionismi, postmoderni paranoia, sekä moraalinen järkeily ja syyllisyyden kulttuuri. Tutkielman aineisto koostuu yhdestä Facebook-ryhmästä kerätyistä julkaisuista ja kommenteista. Lähtökohtana on ajatus, että aineistosta löytyy salaliittoteorioita ja aineisto kuvaa salaliittokulttuuria sosiaalisessa mediassa. Tutkimusmenetelmänä käytetään sisällönanalyysia ja kehysanalyysia, taustatietojen keräämiseen ja aineiston rajaamiseen on käytetty havainnointia. Analyysi on kolmevaiheinen. Sisällönanalyyttisen luokittelun tavoitteena oli saada yleiskuva aineistosta ja siellä esiin nousevista toistuvista teemoista, sekä kartoittaa erilaisia salaliittonarratiiveja. Toisessa vaiheessa sisällönanalyysin tuloksia apuna käyttäen aineistosta muodostettiin kehykset. Kolmannessa vaiheessa kehysanalyysin tuloksia tarkasteltiin teoreettisten lähtökohtien valossa, pyrkimyksenä vastata tutkimuskysymyksiin syvällisemmin. Sisällönanalyysin tuloksena selvisi, että aineistossa toistuvimmat teemat käsittelivät rokotuksia sekä rajoituksia ja suosituksia. Aineiston salaliittoteoriat käsittelivät pandemian suunnitelmallisuutta, sosiaalisia instituutioita ja koronarokotusta. Kehysanalyysin myötä aineistosta hahmottui neljä erilaista kehystä; uhkakehys, epäilyksen kehys, erottautumisen/vertaistuenkehys ja riskikehys. Kehykset luovat kuvaa yhteiskunnasta uhkaavana ja epävarmana. Kehykset eivät silti luo vain yhdenlaista kuvaa yhteiskunnasta, vaan niissä korostuu erilaiset näkökulmat yhteiskunnan ilmiöihin. Uhkakehyksessä ongelmaksi määriteltiin kontrollin ja valvonnan uhka, sekä pelko oikeuksien menettämisestä. Epäilyksen kehyksen keskiössä sen sijaan ovat sosiaaliset instituutiot ja niiden luotettavuuden kyseenalaistaminen. Erottautumisen/vertaistuenkehyksessä on kaksi haaraa, jotka käsittelevät ryhmän sisäisen toiminnan erilaisia ulottuvuuksia; tarve erottautua oikeista salaliittoteoreetikoista ja tavallisista kansalaisista, sekä vertaistuki ja sen merkityksellisyys kansalaisten kahtiajaon yhteydessä. Riskikehyksen keskiössä on koronarokote ja sen terveysvaikutukset. Kehyksissä painottuu tiedon ja todellisuuden epävarmuus sekä kansalaisten kahtia jakautuneisuus. Keinoina näiden yhteiskunnasta muodostettujen kuvien oikeutukseen käytettiin kokemusperäistä tietoa, asiantuntijatietoa, tiedettä ja tilastointia, historiallisia vertaiskuvia, esimerkkejä muista maista, mustamaalaamista ja vaihtoehtoista tietoa. Johtopäätöksenä todetaan, että salaliittoteoriat ovat saaneet paikallisia piirteitä, ja niissä korostuu yhteiskunnalliset pinnalla olevat puheenaiheet. Salaliittoteoriat ovat moraalisen järkeilyn tulosta, jossa tapahtumille yritetään löytää rationaalinen selitys. Salaliittokulttuuri on myös muuttunut käsittelemään yhä enemmän sosiaalisia instituutioita sekä sisäistä uhkaa ja se kertoo laajemmasta epäilyksestä tietoa ja totuutta kohtaan nykypäivänä.