Browsing by Subject "salmonelloosi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Nenonen, Taru (Helsingin yliopisto, 2021)
    Kotieläimet kantavat Salmonella-bakteereja suolistossaan ja erittävät niitä ulosteissaan ympäristöön. Ulosteet voivat saastuttaa kasvikset salmonellalla joko suoraan tai välillisesti veden, lannoitteiden, työvälineiden tai ihmiskäsien kautta. Elintarvikkeet, joista salmonellaa on eniten välittynyt ihmisiin ovat kananmuna, huonosti kypsennetty liha sekä maitotuotteet. Kasvisvälitteiset salmonellatartunnat ovat kuitenkin lisääntyneet merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana. Mahdollisia syitä tähän ovat kasvisten kulutuksen lisääntyminen ja aiempaa monimutkaisemmat tuotantoprosessit. Kulutusta ovat lisänneet mainonta, tieto kasvisten terveellisyydestä, ympärivuotinen saatavuus ja yhä suositummat tuorekasvistuotteet. Kasviksille tehtävät jatkokäsittelyvaiheet altistavat kasviksen helpommin mahdollisille taudinaiheuttajille. Kasvisten viljelyalueet sijaitsevat nykyään lähempänä tuotantoeläinten pitopaikkoja maatalouden tehostumisen myötä, mikä myös vaikuttaa kasvisten saastumiseen. Tässä kirjaliisuuskatsauksessa käsitellään isäntälajilleen epäspesifisiä Salmonellan serotyyppejä (NTS, non-typhoidal Salmonellae), jotka voivat sairastuttaa useita eri eläinlajeja ihmisen lisäksi. Ne aiheuttavat isännälleen salmonelloosiksi kutsuttua suolistotulehdusta, jonka oireina voivat olla kuume, vatsakipu ja ripuli. Taudin vakavuusaste voi vaihdella. Elintarvikevälitteisen salmonelloosin sairastaa EU:ssa vuosittain noin 88 000 ihmistä. Tämän työn tavoitteena on perehtyä Salmonellan internalisaatioon kasviksissa. Salmonellan internalisaatiolla tarkoitetaan sen tunkeutumista kasvin pinta-aukkojen, juurten tai kukintojen kautta kasviksen sisäosiin. Kasviksiin internalisoituneen Salmonellan on todettu aiheuttaneen laajoja ruokamyrkytysepidemioita, minkä takia aihetta tutkitaan. Tutkimukset tehdään ottamalla kontaminoidusta ja desinfioidusta kasviksesta näytteitä, joista tehdään bakteeriviljely. Kasvaneille bakteereille tehdään lajitunnistus mikroskopoimalla. Mikroskopoinnin lisäksi bakteerin tunnistukseen voidaan käyttää PCR-menetelmää. Internalisaatio voi tapahtua joko kasvin kasvun aikana tai vasta sadonkorjuun jälkeen. Siihen vaikuttavat monet eri tekijät, kuten patogeenilaji tai -serotyyppi, kasviksen lajike, kasvuolosuhteet, kasvuvaihe, vuodenaika, lämpötila, valo, ilmankosteus ja sää. Kasvinosien vaurioituminen kasvun tai jatkojalostuksen aikana myös edistää internalisaatiota. Internalisoitumisen jälkeen bakteerien täytyy selviytyä kasviksessa vaikeissakin olosuhteissa, jotta internalisoitumisesta on niille hyötyä, ja ne voivat pysyä taudinaiheutuskykyisinä. Selviytymistä lisäävät esimerkiksi Salmonellan vuorovaikutus kasvipatogeenien kanssa, biofilmimuodostus ja kyky sietää kuivuutta, UV-säteilyä ja happamuutta. Kasviksen sisäosissa olevia bakteereja ei voida poistaa nykyisin käytössä olevilla puhdistusmenetelmillä. Internalisaatiota voidaan kuitenkin yrittää ehkäistä valitsemalla kasvikselle parhaat viljely- ja sadonkorjuumenetelmät ja tuotanto-olosuhteet. Salmonellan päätymistä kasviksiin voidaan ehkäistä kiinnittämällä huomiota veden laatuun, kasvisten puhdistukseen, lämpötilan hallintaan, työskentelyhygieniaan ja ulostekontaminaation estämiseen. Myös kasvisten omaa immuunipuolustusta voitaisiin hyödyntää, jotta se estäisi Salmonellan internalisoitumisen kasviksiin luonnostaan. Tulevaisuudessa olisi hyvä selvittää lisää internalisoitujen salmonellabakteerien käyttäytymistä kasveissa ja vuorovaikutusta muiden mikrobien ja kasvin kanssa. Lisäksi tarvitaan enemmän tietoa siitä, miten kasviksen immuunijärjestelmää voitaisiin aktivoida toimimaan internalisoituja salmonellabakteereja vastaan.
  • Piilola, Piela (Helsingin yliopisto, 2021)
    Kananmuna on suosittu ja terveellisenä pidetty elintarvike sekä Suomessa että muualla maailmassa. Kananmunissa piilee myös ruokamyrkytysvaara: kananmunien on todettu olevan merkittävin yksittäinen lähde Salmonella-bakteerien aiheuttamille ruokamyrkytyksille maailmalaajuisesti. Kananmuna voi saastua salmonellabakteereilla jo alkutuotannossa, tai myöhemmin elintarvikeketjun aikana. Salmonellavalvonta ja -torjunta on tärkeä osa koko kananmunan matkaa alkaen jo munintakanan vanhemmista, päättyen vasta kuluttajan vatsaan. Salmonella on maailmanlaajuisesti merkittävä ruokamyrkytyksiä aiheuttava bakteeri, arvion mukaan jopa 78 miljoonaa ihmistä sairastuu salmonelloosiin vuosittain. Salmonelloosin oireita voi olla esimerkiksi kuume, ripuli, pahoinvointi ja oksentelu. Immuunivajeesta kärsiville henkilöille, kuten vanhuksille, salmonelloosi voi olla tappava. Salmonellan torjuntaan on tartuttu eri puolilla maailmaa erilaisilla tavoilla. Suomalainen ja eurooppalainen pyrkimys on tuottaa mahdollisimman puhdas kananmuna. Suomessa on muihin EU-maihin verrattuna tiukka salmonellavalvontaohjelma, johon kuuluvilla näytteillä pyritään estämään salmonellalla saastuneiden kananmunien päätyminen kuluttajille. Tässä on onnistuttu hyvin, Suomessa salmonellaa on munintakanaloissa vain vähän: Suomessa todetaan 0-4 salmonellapositiivista kanalaa vuosittain, EU:n laajuisessa tutkimuksessa esiintyvyys suomalaisissa munintakanaloissa oli n. 0,4%, kun EU:n keskiarvo oli 30%. Yhdysvalloissa ja esimerkiksi Japanissa on toisenlainen lähestymistapa: jokainen kuluttajalle kuorellisena myytävä kananmuna pestään pesuaineilla sekä käsitellään esimerkiksi desinfiointiaineella tai öljyllä. Sekä kananmunien pesemisellä että pesemättä jättämisellä pyritään takaamaan kuluttajalle mahdollisimman turvallinen ja puhdas kokonainen kananmuna. Pestyt kananmunat ovat tutkimusten mukaan pinnaltaan puhtaampia sekä silmämääräisesti että mikrobiologisesti, mikäli pesuprosessi onnistuu. Pesun epäonnistuessa puhtaatkin kananmunat saattavat saastua salmonellalla. Myös hyvin onnistunut pesuprosessi saattaa vaurioittaa kananmunan luontaista puolustusmekanismia, johon kuuluu esimerkiksi kuoren uloin, vahamainen kerros kutikula. Vaurioitunut kananmuna on herkempi kontaminoitumaan bakteereilla. Tutkimusta kananmunien mikrobiologisesta laadusta ja siihen vaikuttavista tekijöistä on tehty paljon. Pesuprosessien haittoja sekä hyötyjä on tutkittu, ja tiedetään millaisia hyötyjä sekä riskejä kananmunien käsittelyyn tai käsittelemättä jättämiseen liittyy. Kuitenkaan ei ole saatavilla selvää vertailevaa tutkimusta siitä, aiheuttavatko pestyt ja käsitellyt vai käsittelemättömät kananmunat enemmän ruokamyrkytyksiä väestössä, vaan päätökset kananmunien pesemisestä tai pesemättömyydestä on tehty pitkälti sen mukaan, mihin toimintatapaan maassa on aiemmin totuttu. Suomessa alkutuotannon salmonellavalvonta on todistetusti onnistunutta, sen ansiosta esimerkiksi vuonna 2021 tehtiin takaisinveto, kun yhdessä munintakanalassa todettiin salmonellapositiivinen näyte. Suomessa salmonellaa esiintyy niin vähän, ettei kananmunien pesulle ole tarvetta. Turha käsittely rasittaa sekä luontoa että kananmunatuotannon taloutta, eikä siksi ole tarkoituksenmukaista.