Browsing by Subject "samaistuminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-11 of 11
  • Valo, Annukka (2015)
    Tämä on taiteellis-pedagoginen opinnäytetyö, joka avaa ja purkaa Persona non grata- teatteriesitykseen johtaneen prosessin aikana nousseita ilmiöitä ja merkityksiä. Opinnäytetyöni taiteellinen osio oli ryhmälähtöisesti työstetty esitys Persona non grata Hämeenlinnan vankilassa, joka toteutettiin aikavälillä tammikuu- maaliskuu 2014. Työryhmään kuului sekä vankeja että Hämeenlinnan vankilan henkilökuntaa. Esityksen ensi-ilta oli maaliskuussa 2015 vankiosastolla. Vastaavanlaista ryhmälähtöistä esitysproduktiota, jonka työryhmässä on sekä vankeja että henkilökuntaa, ei ole aikaisemmin Suomessa toteutettu. Tällaisen uuden kokeilun tuominen vankilaan ja edelleen pohdinnan alle kirjallisessa opinnäytetyössä oli yhtenä työskentelyni lähtökohtana. Tämän opinnäytetyön lähtökohtana oli kiinnostukseni tutkia dialogisuuden tapahtumaa ja tekijyyden jakaantumista henkilökunnan, vankien ja ohjaajan välillä ryhmälähtöisessä prosessissa vankilassa. Opinnäytetyön kirjallisessa osiossa tarkastelen Persona non grata projektista nousseita keskeisiä ilmiötä ja merkityksiä ja pyrin yhdistelemään niitä laajempiin yhteyksiin. Puran prosessia muun muassa työryhmän tekijyyden jakaantumisen ja dialogisuuden sekä ammatillisen kasvuni ja kehitysalueideni kannalta. Peilaan kokemuksiani ja ajatuksiani dialogisuudesta kirjoitettuun teoriaan, kuten pedagogi ja dialogisen kasvatuksen edistäjä Paolo Freiren (1921-1997) dialogiseen kasvatusteoriaan sekä dialogifilosofi Martin Buberin (1878-1965) dialogiseen filosofiaan. Käyn keskustelua myös filosofi, historioitsija ja aktivisti Michael Foucaultin (1926-1984) kanssa. Lähdemateriaalina on myös työpäiväkirjani, jota pidin koko prosessin ajan. Aineistona on haastatteluja, jotka toteutin kaikille Persona non grata-työryhmän jäsenille sekä Hämeenlinnan vankilan johtajalle Samuli Laulumaalle. Tämän kirjallisen työn tavoitteena on Persona non grata- projektia avaamalla eritellä ja tuoda esille, kuinka taiteellista toimintaa voi toteuttaa vankilakontekstissa siten, että työskentelyssä yhdistyy sekä taiteellinen että pedagoginen työskentelykulma. Kirjallinen pohtii myös kysymyksiä siitä, mikä on taiteen paikka vankilassa? Kuinka taide asettuu hierarkiseen laitokseen? Voivatko työskentelyn eri osapuolet olla tasa-arvoisina havainnoitsijoina, keskustelijoina ja tekijöinä ryhmälähtöisessä teatteriprosessissa? Mitä tämä tarkoittaa filosofian, teorian ja käytännön tasolla? Mitä laajempia ja kauaskantoisempia merkityksiä tällaisella projektilla voi olla vankilaympäristössä?
  • Lehtonen, Jussi (2015)
    Acta Scenica
  • Johansson, Mari Anneli (2008)
    Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, kuinka alaiset kokevat esimiehen heihin kohdistavan toiminnan oikeudenmukaisena, ja millaisia vaikutuksia tällä on työyksikköön samastumiseen ja roolin ylimenevään käyttäytymiseen. Lisäksi tarkasteltiin johtajan prototyyppisyyttä. Aineisto kerättiin keväällä 2007 kahdesta eri organisaatiosta kyselylomaketta käyttäen (N=159). Työn teoriaosuudessa esitellään sosiaalisen identiteetin lähestymistapa sekä oikeudenmukaisuutta ja sen vaikutuksia käsittelevää teoriaa ja tutkimuksia. Lisäksi esitellään sosiaalisen identiteetin teoriaa ja oikeudenmukaisuustutkimusta yhdistäviä selitysmalleja. Näiden perusteella rakennetaan oikeudenmukaisuuden käsitteiden empiiristä erillisyyttä ja ilmiöiden välisiä vaikutussuhteita tarkastelevia hypoteeseja. Näitä testattiin eksploratiivisella faktorianalyysillä sekä lineaarisilla ja hierarkkisilla regressioanalyyseillä. Tutkimuksen tulokset ovat osittain teorian mukaisia. Hypoteesit koskien koetun oikeudenmukaisuuden lajien empiiristä erillisyyttä sekä koetun oikeudenmukaisuuden ja työyksikköön samastumisen välistä yhteyttä saivat tukea. Sen sijaan hypoteesit koskien prototyyppisyyden väliin tulevaa roolia koetun oikeudenmukaisuuden ja työyksikköön samastumisen välisessä yhteydessä sekä työyksikköön samastumisen välittävä vaikutus koetun oikeudenmukaisuuden ja roolin ylimenevän käyttäytymisen välisessä suhteessa eivät saaneet tukea. Työn tärkeimpänä johtopäätöksenä voidaan pitää sitä, että jakava oikeudenmukaisuus, päätöksenteon laatu ja kohtelun laatu ovat toisistaan empiirisesti erillisiä käsitteitä. Tässä tutkimuksessa oikeudenmukaisuuden lähteenä oli esimies. Tällaista tutkimustulosta ei ole aiemmin löydetty. Toisaalta johtopäätöksenä voidaan pitää sitä, että johtajan oikeudenmukaisella kohtelulla on vaikutusta alaisten työyksikköön samastumiseen. Tutkimuksessa käytetyt tärkeimmät lähteet olivat kansainvälisissä alan aikakauslehdissä julkaistuja artikkeleita.
  • Doepel, Tania (2005)
    I denna studie undersöktes arbetstagarnas identifikation med organisationen och arbetsavdelningen samt vilket samband dessa hade till arbetstagarnas motivation att arbeta på företaget, deras tillfredsställelse med att arbeta där och deras avsikter att stanna kvar på eller lämna företaget. Materialet samlades in med hjälp av frågeformulär på ett finskt produktionsbolag inom fritidsbranschen under våren 2005 (N = 58). I arbetets teoretiska del behandlades social identitetsteori, som är den bakomliggande teorin till identifikation med organisationen. Själva identifikationen med organisationen behandlades även. Benägenhet att förbinda sig till organisationen togs därtill upp, för att klargöra skillnaden mellan identifikation med organisationen och benägenhet att förbinda sig till organisationen. De möjliga följderna av identifikation: motivation, tillfredsställelse och planer på att stanna kvar inom organisationen, definierades och teoretiserades. Såväl teorier som tidigare undersökningar togs upp. På basen av dem formulerades hypoteserna. Hypoteserna testades med hjälp av korrelations- och regressionsanalyser. Resultaten stödde hypotesen enligt vilken identifikation med organisationen och identifikation med avdelningen positivt hängde samman med varandra. Hypoteserna enligt vilka identifikationsnivån påverkar arbetstagarnas avsikter att stanna kvar på arbetsplatsen eller söka efter ett nytt arbete fick även stöd av resultaten. Däremot gav resultaten inte stöd för hypoteserna enligt vilka en hög grad av identifikation positivt skulle påverka individens motivation och tillfredsställelse. Undersökningen gjordes på uppdrag av ett finskt företag. Den kan ses som ett bidrag till ett rätt så ungt forskningsområde i Finland, med såväl dess förväntade som mindre förväntade resultat, speciellt vad gäller ett finländskt företag.
  • Oksala, Eeva (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2018)
    EST-julkaisusarja
    Tutkielmani on muusikkoustutkimus, jossa pääosin autoetnografisen menetelmän avulla pyrin hahmottamaan oman esiintyjyyteni kasvuprosessia ja siihen vaikuttaneita tekijöitä. Keskeistä materiaalia ovat oman kokemukseni pohjalta kirjoitetut esiintymis- ja opinpolkukuvaukset. Tavoitteenani oli selvittää, minkälainen suhde esiintymiseen minulle syntyi opiskellessani länsimaisen taidemusiikin oppilaitoksissa ja kuinka tämä suhde muuttui tutustuttuani erilaisiin esiintymiskulttuureihin. Tutkimuksen edetessä kävi ilmi, että asennoitumisen tavat, jotka olivat leimanneet toimintaani opintojeni ajan kuten liiallinen päämäärähakuisuus, suorituskeskeisyys, automatisoituminen ja huomion kohdistaminen hyvään tekniseen ja tyylinmukaiseen suoritukseen johtivat esitystilanteessa havaintokentän kaventumiseen ja pahimmillaan sulkeutumiseen. Sulkeutumista edesauttoi myös epävarmuus esiintyjän roolista ja erityisesti oman äänen ja esiintyjän roolin välisestä suhteesta. Sen sijaan uusissa toimintaympäristöissäni omaksumani improvisatorinen asenne, spontaanius, leikkimielisyys, riskinotto ja täydellinen vapaus teosuskollisuusajattelusta johtivat päinvastaisesti avautumiseen, vapautumiseen ja uuden vuorovaikutuksellisen ulottuvuuden löytämiseen esiintymistilanteessa. Keskeinen havainto oli kokemani avautuvan optimaalisen tilan suora yhteys keskeytyksettömän kehomielen vireteoriaan. Tutkimus antoi viitteitä siitä, että sulkeutuminen saattaa alkaa jo harjoitushuoneessa ja että reagoiminen erilaisiin ärsykkeisiin, kuten arviointitilanteen laukaisemaan energiaan, voi aiheuttaa tiedostamattomana sulkeutumista. Huomionarvoista oli, että avautuvaa virittäytynyttä tilaa on mahdollista ylläpitää tietoisesti aisteja avaamalla ja mahdolliset ärsykkeet voi vastaanottaa niihin reagoimatta esimerkiksi Alexander-tekniikan oppeja hyödyntäen. Tutkielman viimeisessä osuudessa käsittelen esiintymisen vuorovaikutuksellista ulottuvuutta ja vahvemman yleisösuhteen vaikutusta esiintyjyyteeni. Lähestyin asiaa Taideyliopiston teatterikorkeakoulun yleisökontaktikurssilla saamieni kokemusten ja esiintymiskuvausten pohjalta. Keskeiset huomiot liittyivät esiintymisen perimmäisten motiivien muutokseen. Huomion kohdistaminen yleisöön sai aikaan voimakkaan vuorovaikutuksen kehän ja samastumisen tunteen. Yleisöön tutustuminen ja yleisön tavoittaminen useilla eri tasoilla sai oman työn tuntumaan aidosti merkitykselliseltä. Tutkimus antaa vahvoja viitteitä siitä, että monipuolinen toiminta musiikin eri lajien ja teatteritaiteen parissa voi vahvistaa muusikon esiintyjyyttä niin avautuvan kokonaisvaltaisen esiintymisen kuin esiintymisessä tapahtuvan vuorovaikutuksenkin näkökulmasta. Erilaisissa esiintymiskulttuureissa saadut kokemukset esimerkiksi improvisaatiosta tai vuorovaikutuksellisesta yleisösuhteesta voivat auttaa hahmottamaan ja löytämään vapautta ja vuorovaikutuksellisia elementtejä myös tilanteissa, joissa esiintyjän ja yleisön rooli on tiukemmin määritelty.
  • Perander, Katarina (2005)
    Syftet med denna pro gradu-avhandling var att undersöka huruvida kvinnans identitetskonstruktion har förändrats över två generationer och hur dessa eventuella förändringar ser ut. Den empiriska delen av studien utgjordes av en enkätundersökning där materialet samlades in bland kvinnor som väntade sitt första barn (n = 34) och dessa kvinnors egna mödrar (n = 29). Kvinnorna kom från Helsingfors och Joensuu. Identitetskonstruktionen analyserades med hjälp av Identity Structure Analysis (ISA) -instrumentet, som utvecklats av Weinreich. Instrumentet för denna studie konstruerades av prof. Airi Hautamäki som en del av en longitudinell tregenerationsstudie. ISA bygger på en metateoretisk referensram med element av Eriksons psykodynamiska utvecklingsteori, symbolisk interaktionism, socialkonstruktionism, Kellys teori om personliga konstruktioner, värdeteorier samt den kognitivt-affektiva konsistensteorins grundläggande antaganden. De resultat som erhölls med ISA jämfördes med resultaten för samma grupp kvinnor på The Silencing the Self Scale (STSS), som Hautamäki fått fram. Syftet var att utreda sambandet mellan eventuella identifikationskonflikter och tendensen att tysta ner den egna rösten samt skillnaderna i detta samband mellan den yngre och den äldre generationens kvinnor. Studiens resultat visade att ingendera gruppen av kvinnor upplevde den traditionella kvinnligheten som särskilt viktig för den egna identiteten. Den yngre generationen av kvinnor identifierade sig med den egna modern och värderade modern högre än vad den äldre generationens kvinnor gjorde. Sambandet mellan identifikationskonflikt och nertystande av självet var tydligt för den äldre generationens kvinnor främst i förhållande till den egna modern. För de yngre kvinnorna var detta samband inte lika påtagligt. I Finland har kvinnan redan länge arbetat utanför hemmet, vilket syntes i att självständighet och självförverkligande också var viktiga element för den äldre generationens kvinnor. Resultaten tyder på att det verkar vara den äldre generationens kvinnor som tagit det stora steget ifrån den traditionella kvinnorollen, medan de yngre redan representerar en andra generationens emanciperade kvinnor. De viktigaste källorna: Bjerrum Nielsen 1999; Bjerrum Nielsen & Rudberg 1994; Chodorow 1978, 1990, 1995; Hautamäki 2000, 2001, 2004, 2005; Kaplan 1992; Wager 1994; Weinreich 1989, 1998, 2003
  • Pääkkönen, Mari (2002)
    Perinteisessä kuluttajanteoriassa oletetaan, että kuluttajan preferenssit ovat riippumattomia muiden kuluttajien kulutuspäätöksistä. Taloustieteessä sosiaalisia vuorovaikutuksia on teoreettisesti tarkasteltu hyvin vähän, vaikka ekonomistit ovat myöntäneet sosiaalisten vuorovaikutusten vaikutuksen erilaisiin taloudellisiin ilmiöihin. Ongelmana on ollut, kuinka vuorovaikutuksia mallinnetaan ja miten mallin analysointi onnistuu. Teoriat ovatkin hyvin hajanaisia, eikä yhteistä nimittäjää ole helppo löytää. Yleensä kirjallisuudessa puhutaan kolmesta erilaisesta sosiaalisen vuorovaikutuksen muodosta: samaistuminen, epäitsekkyys (altruismi) ja kateus. Joskus myös sosiaaliset rajoitukset ja samaistumiselle käänteinen ilmiö snobismi voidaan luokitella omiksi vuorovaikutusmuodoikseen. Tässä tutkielmassa tarkastellaan sosiaalisten vuorovaikutusten taustaa ja merkitystä kuluttajan valinnassa sekä esitellään erilaisia sosiaalisten vuorovaikutusten muotoja ja kuinka niitä ja niiden vaikutusta kuluttajan valintaan on pystytty mallintamaan. Tutkielma keskittyy yhteen vuorovaikutuksen muotoon: kuluttajan samaistumiseen toisiin kuluttajiin. Tutkielmassa esitellään kolme esimerkkimallia pääpiirteittäin. Malleilla ei ole yhteyttä toisiinsa. Tarkoituksena on esittää, minkälaisissa tilanteissa kuluttajat samaistuvat toisiinsa ja kuinka samaistumista voidaan ylipäätänsä mallittaa taloustieteen keinoilla. Ensimmäinen esimerkkimalli on Jonesin (1984) malli, joka kuvaa kuluttajan käyttäytymistä työpanoksen tarjoajana, kun kuluttaja haluaa samaistua työvoiman tarjonnassa toisiin kuluttajiin. Mallissa kuluttaja tekee havaintoja muiden kuluttajien tarjoamien työpanosten määrästä ja määrittää oman työvoiman tarjontansa sen mukaan. Toinen esimerkkimalli on Mylesin ja Naylorin (1996) malli, joka mallittaa kuluttajien käyttäytymistä veronmaksajana, kun kuluttajat samaistuvat toisiinsa. Sen lisäksi, että kuluttaja haluaa samaistua toisiin kuluttajiin, haluaa hän noudattaa yleisesti hyväksyttyjä sosiaalisia normeja. Kuluttajalla on vaihtoehtona joko ilmoittaa verottajalle rehellisesti kaikki ansaitsemansa tulot tai vaihtoehtoisesti pimittää osa tuloistaan. Kolmas esimerkkimalli on Banerjeen (1992) joukkokäyttäytymistä kuvaava malli. Kuluttaja tarkkailee aikaisemmin valinneiden kuluttajien valintapäätöksiä ja pyrkii itse valitsemaan samoin. Mallin ideana on, että kuluttajat tekevät valintansa peräkkäin ja jokaisella kuluttajalla on tieto aikaisemmin valintansa tehneiden kuluttajien valinnoista. Kuluttajan tekee valintapäätöksen oman mahdollisen informaationsa ja muiden kuluttajien käyttäytymisen perusteella. Lopuksi tutkielmassa tarkastellaan, kuinka kuluttajien väliset sosiaaliset vuorovaikutukset vaikuttavat erilaisiin makrotaloudellisiin ilmiöihin kuten talouskasvuun, säästämisasteeseen, työmarkkinoiden tasapainoon ja hyödykkeiden kysyntään.
  • Keskinen, Aurora (Helsingin yliopisto, 2018)
    Sosiaalipsykologisessa organisaatiotutkimuksessa on hyödynnetty erityisesti sosiaalisen identiteetin lähestymistapaa, kun on tutkittu esimiehen ominaisuuksien ja toiminnan vaikutuksia alaisten arvioihin ja havaintoihin. Tämän teoriaperinteen käsitteistä prototyyppisyys on painottunut tutkimusjulkaisuissa, ja vähemmälle huomiolle on jäänyt esimiehen ryhmäänsä kohtaan osoittaman samaistuvuuden vaikutus. Tässä tutkielmassa tutkittiin näiden kummankin tekijän vaikutuksia alaisten oikeudenmukaisuusodotuksiin ja esimieheen samaistumiseen. Oikeudenmukaisuusodotuksia koskevien teorioiden mukaan odotukset vaikuttavat siihen, kuinka oikeudenmukaisuuteen liittyviä asioita havaitaan; oikeudenmukaisuushavainnoilla taas on laajan tutkimusnäytön perusteella monia seurauksia organisaatioissa. Esimieheen samaistumisen on aiemmin osoitettu edistävän esimerkiksi alaisten samaistumista organisaatioon, millä puolestaan on tutkimusten mukaan useita myönteisiä vaikutuksia. Tässä tutkielmassa pyrittiin tuottamaan uutta tietoa siitä, miten prototyyppisyys ja osoitettu samaistuvuus vaikuttavat oikeudenmukaisuusodotuksiin, sekä vahvistamaan aiempaa tutkimustietoa siitä, miten nämä tekijät vaikuttavat esimieheen samaistumiseen. Tutkimusmenetelmänä käytettiin skenaariopohjaisiin vinjetteihin perustuvaa kyselyeksperimenttiä eli vinjettitutkimusmenetelmää. Tutkimusasetelma oli kokeellinen, ja menetelmällä saaduista tuloksista voidaan tehdä kausaalisia päätelmiä. Esimiehen prototyyppisyyden ja hänen osoittamansa samaistuvuuden manipulaatiot toteutettiin muuntelemalla katkelmia vinjeteissä (lyhyissä tarinoissa), joiden kehystävänä sisältönä oli uuden esimiehen ensimmäinen palaveri tiiminsä kanssa. Vinjetin lukemisen yhteydessä ja sen jälkeen osallistujat vastasivat lomakkeella kysymyksiin, jotka sisälsivät manipulaatioiden onnistumisen testit, selitettäviä muuttujia koskevat mittarit sekä taustatietokysymyksiä. Aineisto (N = 66) kerättiin Helsingin yliopiston luentokurssilla ja analysoitiin tilastollisin menetelmin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että uuden esimiehen työryhmäänsä kohtaan osoittama samaistuvuus lisää sekä alaisten samaistumista esimieheen että heidän odotuksiaan esimiehen oikeudenmukaisuudesta. Lisäksi tulosten perusteella prototyyppiseen esimieheen samaistutaan enemmän kuin ei-prototyyppiseen. Nämä tulokset olivat hypoteesien mukaisia. Hypoteesien vastaisesti prototyyppisyys ei vaikuttanut oikeudenmukaisuusodotuksiin, eikä yhdysvaikutusta prototyyppisyyden ja osoitetun samaistuvuuden välillä ollut kummankaan selitettävän muuttujan kohdalla. Manipulaatioiden onnistumisen testaamisen yhteydessä saatiin viitteitä siitä, että samaistuvuutta osoittava retoriikka uskotaan prototyyppisen esimiehen kohdalla todennäköisemmin merkiksi aidosta ryhmään samaistumisesta kuin ei-prototyyppisen esimiehen kohdalla. Tutkimuksen tulokset tuottivat kokonaan uutta tietoa siitä, miten sosiaalisen identiteetin lähestymistapaan perustuvan johtamisen tutkimuksen keskeiset käsitteet suhteutuvat oikeudenmukaisuusodotuksiin. Lisäksi ne osittain vahvistivat sosiaaliseen identiteettiin ja johtamiseen liittyviä teorioita ja aikaisempia tutkimustuloksia. Tuloksista voidaan päätellä, että sekä prototyyppisyydellä että osoitetulla samaistuvuudella on vaikutusta alaisten arvioihin esimiehestä. Käytännön työn kannalta erityisen tärkeitä ovat samaistuvuuden merkitystä koskevat tulokset. Niiden perusteella voidaan esittää, että uuden esimiehen kannattaa selvästi ilmaista ilonsa ja ylpeytensä uudesta ryhmäjäsenyydestään.
  • Savolainen, Suvi (2003)
    Tutkielma käsittelee sitä, miten kehitysyhteistyöasioissa aktivoituminen kulki käsi kädessä Suomen muun ulkopolitiikan aktivoitumisen kanssa, mitkä tekijät ulkopolitiikassa liittyivät lähimpinä kehitysyhteistyöhön ja miten näillä ulkopoliittisilla syillä perusteltiin kehitysyhteistyötoimintaa 1960- ja 1970-luvuilla. Erityisenä tarkastelukohteena on vuonna 1974 hyväksytty hallituksen kansainvälisen kehitysyhteistyön periaateohjelma. Sen tekoprosessin ja vastaanoton kautta on myös selvitetty sitä, miten tärkeänä kehitysyhteistyötä pidettiin Suomen ulkopolitiikassa. Lähteinä tutkielmassa on käytetty ensisijaisesti kehitysyhteistyötä ja kehitysyhteistyöpolitiikkaa käsittelevää kirjallisuutta, artikkeleita ja komiteanmietintöjä. Lisäksi on käytetty Ulkoministeriön arkiston, Eduskunnan arkiston ja Työväen arkiston materiaalia. Periaateohjelma valmisteltiin keväällä 1974 ulkoministeriön kehitysyhteistyöosastolla. Osaston tukena neuvoa-antavassa asemassa toimi kehitysyhteistyöasiain neuvottelukunta, joka oli nimetty poliittisin perustein ja vastasi siten eduskunnan voimasuhteita. YK:sta ja Pohjoismaista saatiin vaikutteita ohjelmaan, jonka esimerkkinä oli YK:n vuonna 1970 julkaisema kansainvälinen kehitysstrategia. Kehitysyhteistyön aktivoimista vastustettiin ensisijaisesti taloudellisilla perusteilla, kasvattamista taas kannattettiin ulkopoliittisilla syillä. Kannattajat olivat sitä mieltä, että Suomen asema YK:n jäsenenä, Pohjoismaana ja kehittyneenä maana vaati kehitysyhteistyötoiminnan aktivoimista. Tosipaikan tullessa vastustajien syyt painoivat vaakakupissa enemmän. Kovin vakavasti periaateohjelmaa ja kehitysyhteistyötä ei hallituksessa otettu. Myöskään presidentti Kekkosen tärkeysjärjestyksessä kehitysyhteistyö ei noussut korkealle. Suomen tekemä kehitysyhteistyö sai alkunsa YK:n ja pohjoismaisen yhteistyön kautta tulleista vaikutteista 1960-luvun alussa. Kehitysyhteistyöhön osallistumalla Suomi halusi tukea YK:ta poliittisesti ja saada siten vahvistusta ulkopolitiikalleen, jossa YK:lla oli tärkeä asema. YK:n kehitysmaapoliittisia linjauksia seurattiin Suomessa hyvin tarkasti, niistä poikettiin vain määrärahatavoitteen kohdalla. Suomi ei halunnut lyödä lukkoon YK:n asettaman 0,7 %:n bruttokansantuoteosuuden saavuttamisaikataulua. Tämä heikensi kuvaa Suomesta Pohjoismaana, koska muut pohjoismaat olivat määrärahoissa ja toiminnassa Suomea edellä. Kehitysyhteistyön kasvattamiseen vaikuttivat paljon Suomen ulkopolitiikassa ja YK:ssa 1960-luvulla tapahtuneet muutokset. YK sai uusia jäseniä ja muuttui toisen maailmansodan voittajavaltioiden järjestöstä yleismaailmallisemmaksi järjestöksi. Suomi alkoi 1960-luvun puolivälissä muuttaa passiivista, ulkopoliittisen kriisin torjumiseen tähdännyttä ulkopolitiikkaansa aktiivisemmaksi. Kehitysyhteistyöhön osallistumalla tuettiin Suomen ulkopoliittista kuvaa ja muita ulkopoliittisia tavoitteita aina aktiivisesta YK-poliitiikasta ETYK:iin. YK sai uusia jäseniä ja muuttui toisen maailmansodan voittajavaltioiden järjestöstä yleismaailmallisemmaksi järjestöksi. Suomi-kuvalla oli suuri merkitys kehitysyhteistyötä voimistettaessa. Kehitysyhteistyöllä haluttiin vahvistaa kuvaa Suomesta länsimaana ja Pohjoismaana, koska kailla ulkopolitiikan osa-alueilla sitä ei voitu avoimesti tehdä. Suomi halusi saada kehitysyhteistyön avulla myönteisen imagon, josta oli hyötyä Suomen muissa ulkopoliittisissa pyrkimyksissä. Kehitysyhteistyössä Suomella oli kylmän sodan aikana enemmän liikkumavaraa kuin muussa ulkopolitiikassa. Sen avulla voitiin osoittaa yhteenkuuluvuutta lännen kanssa, mitä ei muussa ulkopolitiikassa voitu tehdä.
  • Akiala, Anna- Kaisa (2008)
    Avsikten med min forskning var att utreda vilken roll tidig identifikation av barn i riskzonen har inom barnskyddets praktiska arbete. Den växande oron över barnens illamående har väckt samhällets hjälpinstanser till att bygga upp och utveckla sin verksamhet till att bättre nå de barn och familjer som mår dåligt. Förebyggande arbete och speciellt tidig identifikation av barn i riskzon har fått allt mer uppmärksamhet. Avsikten med min forskning var att utreda hur socialarbetarna på barnskyddet upplevde fenomenet samt hur stor del av arbetet inom barnskyddet kunde avses vara tidig identifikation. Jag samlade in mitt forskningsmaterial genom att intervjua sex stycken socialarbetare, som alla arbetade inom ett familjecenter i Helsingfors. Intervjumetoden i forskningen var temaintervju. I avhandlingen redogör jag bl.a över barnskyddsarbetet och den nya barnskyddslagen som stigit i kraft 1.1.2008. Jag behandlar även barnens välmående i dagens samhälle samt redögör över barn i riskzon. De centrala verken i min avhandling är bl.a. Lagerberg& Sundelins (2003) verk om barn i riskzon samt olika undersökningar angående barnens välmående i Finland (Bl.a Bardy et al. 2001, Järventie 1999). Enligt forskningsresultaten i denna forskning har tidig identifikation av barn i riskzonen en väldigt liten roll inom barnskyddets praktiska arbete. De största orsakerna till detta var enligt socialarbetarna den stora mängden arbete samt själva naturen av arbetet. Barnskyddet koncentrerade sig enligt socialarbetarna huvudsakligen på att stöda barn och familjer i kris. Hälften av socialarbetarna ansåg dessutom att tidig identifikation inte borde ha en roll inom barnskyddet. Själva fenomenet i sig hade enligt socialarbetarna positiva effekter. Väldig få negativa effekter nämndes under intervjuerna.
  • Yijälä, Anu (2007)
    Tämän tutkimuksen tarkoitus oli tuottaa tuoretta tietoa opiskelijoiden samastumisesta yliopistoyhteisöönsä. Tutkimuksessa tarkasteltiin organisaation koetun oikeudenmukaisuuden merkitystä samastumiskohteen houkuttelevuuteen vaikuttavana tekijänä. Erityisenä kiinnostuksen kohteena pidettiin eri kohteisiin samastumisen akateemisten seuraamusten tarkastelua. Huomion kohteena olleiden ilmiöiden välisistä yhteyksistä muodostettiin teoreettinen oletusmalli, jonka toimivuutta testattiin korkeakouluopiskelijoista koostuneessa aineistossa (N=650). Aineisto kerättiin Internet-kyselynä lokakuussa 2004. Vastaajat olivat Helsingin yliopistossa perustutkintoaan suorittavia, juuri kolmannen lukuvuotensa aloittaneita käyttäytymistieteellisen, matemaattis-luonnontieteellisen ja valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijoita. Vastausprosentti oli tasan 60. Tutkimuksen teoriaosa koostuu työn pääasiallisen näkökulman, sosiaalisen identiteetin lähestymistavan, ja organisaation koetun oikeudenmukaisuustutkimuksen, sekä käsillä olevan työn kannalta olennaisen aiemman tutkimuksen esittelystä. Teoriaosan synteesinä kuvataan näitä tutkimusperinteitä yhdistävä ryhmään kiinnittymisen malli, jonka mukaisiin olettamuksiin käsillä olevaa tutkimusta johdattaneet hypoteesit ja niiden perusteella muotoiltu oletusmalli pitkälti perustuvat. Lisäksi oikeudenmukaisuuden vaikutusten lähdemalli kannattelee teoreettisesti oletusmallissa kuvattuja yhteyksiä. Aineiston analysointi tapahtui pääkomponenttianalyysin, lineaarisen regressioanalyysin sekä hierarkkisen regressioanalyysin avulla. Saadut tulokset olivat odotetun suuntaisia. Omaan tieteenalaan ja koko Helsingin yliopistoon samastuminen osoittautuivat toisistaan empiirisesti erillisiksi samastumisen muodoiksi. Vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuutta ei pystytty erottamaan menettelytapojen oikeudenmukaisuudesta, mistä syystä tutkimuksessa käytettiin laajennetun menettelytapojen oikeudenmukaisuuden käsitettä. Omaan tieteenalaan samastumisen akateemiset seuraustekijät olivat poikkeuksetta positiivisia ja tilastollisesti merkitseviä. Lisäksi omaan tieteenalaan samastuminen välitti laajennetun menettelytapojen koetun oikeudenmukaisuuden ja opintojen etenemisen sekä akateemisen sosiaalisen osallistumisen välisiä positiivisia yhteyksiä tilastollisesti erittäin merkitsevästi. Koko yliopistoon samastuminen paljastui yllättäen opintojen etenemistä hidastavaksi tekijäksi ollessaan negatiivisessa yhteydessä opintojen etenemiseen. Työssäkäynti ei suoranaisesti vaikuttanut opintojen etenemiseen. Tämän tutkimuksen tärkeimmäksi johtopäätökseksi katsotaan yliopistoyhteisöön samastumisen monikohteisuuden toteaminen erityisesti siitä syystä, että nimenomaan tieteenalaan samastumisella voitiin parhaiten selittää tätä samastumiskohdetta vastaavalle tasolle suuntautuvia akateemisia seuraustekijöitä. Tutkimuksen tulosten perusteella eri samastumiskohteisiin liittyvät yhteydet olisi tärkeää ottaa huomioon, kun suunnitellaan niitä keinoja ja tapahtumia, joiden kautta opiskelijoiden samastumista omaan opiskelupaikkaansa pyritään edistämään. Tutkimuksen lähteet olivat monipuolisia, aihepiirin asiantuntioiden tekemiä tutkimuksia. Valtaosa tutkimuksessa käytetyistä artikkeleista oli peräisin kansainvälisistä, 2000-luvulla julkaistuista alan aikakausilehdistä.