Browsing by Subject "sanarakenne"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Kesti, Tiia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen katkonaisesti kirjoitettuja saneita Alzheimerin tautiin sairastuneen henkilön päiväkirjateksteissä. Tutkimuksen kohteena ovat moneen osaan katkenneet sanat, kuten aurin gon kukat. Tarkastelen katkonaisia saneita kolmen tutkimuskysymyksen kautta: Yleistyvätkö katkonaisesti kirjoitetut saneet ajan ja sairauden edetessä? Millaisissa saneissa katkonaisuutta esiintyy? Missä saneen kohdissa katkoja tarkalleen ottaen esiintyy? Katkonaisten saneiden ominaisuuksia selvitän leksikon, morfologian ja fonologian näkökulmista. Katkojen tarkkoja paikkoja puolestaan tarkastelen morfeemien ja tavujen rajojen sekä katkoja edeltävien grafeemien kautta. Tutkielman aineisto on peräisin 1930-luvulla syntyneen kirjoittajan päiväkirjateksteistä. Päiväkirjat on kirjoitettu käsin perinteisiin muistikirjoihin, ja tekstejä on olemassa runsaasti vuosilta 1968–2012. Tekstit on litteroitu digitaaliseen muotoon mahdollisimman tarkasti alkuperäisten tekstien pohjalta. Tutkielmassa käyttämäni aineisto koostuu kahdeksan kesäkuun päiväkirjamerkinnöistä vuosien 1986 ja 2012 välillä. Näissä merkinnöissä on yhteensä yli 4500 sanetta. Aineistossani esiintyy yhteensä 291 katkonaisesti kirjoitettua sanetta. Ne puolestaan edustavat 232 eri lekseemiä, eli katkonaisuus liittyy sanastoon varsin laaja-alaisesti. Tulokseni osoittavat, että katkonaiset saneet yleistyvät ajan ja sairauden edetessä. Aineistoni ensimmäisessä tarkastelupisteessä vuonna 1986 katkonaisia saneita on vain 2 %, kun taas aineistoni viimeisessä tarkastelupisteessä vuonna 2012 niitä on jopa 24 %. Huomattavinta katkonaisten saneiden yleistyminen on vuosina 2010 ja 2012, mikä kertonee nopeasti lisääntyneistä kielen ja kognition ongelmista. Olen tarkastellut katkonaisten saneiden ominaisuuksia vertaamalla niitä samasta päiväkirja-aineistosta kokoamaani vertailuotokseen. Aineistot ovat pitkälti samankaltaisia: substantiivit ovat yleisin sanaluokka, ja taivutuksessa yleisimpiä muotoja ovat nominien nominatiivimuodot ja verbien finiittimuodot. Aineistojen välillä on kuitenkin joitain huomattavia eroavaisuuksia: Katkonaisissa saneissa substantiivien ja kompleksisten sanojen osuus on selvästi vertailuotosta suurempi. Lisäksi katkonaisuutta esiintyy enemmän pidemmissä kuin lyhyemmissä saneissa vertailuotoksen saneisiin verrattuna. Mahdollisina katkonaisuuden kannalta tyypillisinä taivutusmuotoina katkonaisista saneista erottuvat substantiivien monikon partitiivimuodot, adjektiivien yksikön genetiivi- ja partitiivimuodot sekä verbien infinitiivimuodot. Täten ilmiön voi tulkita liittyvän monitavuisuuteen ja morfologiseen kompleksisuuteen. Katkot sijoittuvat tavallisimmin tavujen rajalle tai tavun ensimmäisen grafeemin jälkeen. Katkojen sijainnin suhteen on havaittavissa mielenkiintoinen tendenssi: lyhyemmissä saneissa katkojen paikkojen variaatiota on enemmän, ja mitä pidempiin saneisiin siirrytään, sitä vähemmän esiintyy variaatiota. Myös morfeemien rajoille sijoittuvat katkot ovat melko tavallisia. Vaikka katkonaisuutta esiintyy sanastossa laajasti, aineistossa usein esiintyvistä lekseemeistä käy ilmi, että näissä lekseemeissä katkot sijoittuvat lähes poikkeuksetta samaan kohtaan taivutuksesta riippumatta. Sanojen katkeaminen ei siis ole sattumanvaraista. Tutkielmani tarjoaa erilaisine näkökulmineen suuntaviivoja mahdollisen jatkotutkimuksen tekoon. Alzheimerin taudin ja kielen suhteen tutkiminen on arvokasta työtä, sillä tässä sairaudessa varhainen taudinmääritys on ensiarvoisen tärkeää. Mikäli laajempi jatkotutkimus osoittaisi sairauden ja sanarakenteen muutosten yhteyden kiistattomasti, siitä saisi suuren avun nykyisten tutkimusmenetelmien rinnalle varhaisen taudinmäärityksen tekoon.