Browsing by Subject "sarjakuvaromaani"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Aaltonen, Timo (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkin opinnäytetyössäni sarjakuvakerronnan keinoja Alan Mooren ja Dave Gibbonsin sarjakuvateoksessa Watchmen sekä sen suomenkielisessä käännöksessä Vartijat. Tutkimiani keinoja ovat kuvaan olennaisesti liittyvät sanat (niin kutsutut montaasit, esimerkiksi julisteet, graffitit ja kyltit), typografia (lihavointi, kirjasinkoko ja eri kirjasintyypit) sekä sanan ja kuvan yhteistyön hyödyntäminen kohtausten välisissä siirtymissä ja eri kerrontatasojen yhdistämisessä. Sivuan tutkielmassani myös puhekuplien ja tekstilaatikoiden ulkoasun merkitystä kerronnan kannalta. Tarkoitukseni on selvittää, missä määrin nämä keinot ovat säilyneet käännöksessä. Poimin tutkimustani varten ensin alkuperäisteoksesta kaikki esiintymät, jotka olivat relevantteja tutkimieni kerronnan keinojen kannalta. Tämän jälkeen etsin kyseiset esiintymät käännöksestä ja kontrastoin niitä keskenään. Tutkielmani teoreettinen viitekehys pohjaa rajoitetun kääntämisen käsitteeseen, jonka mukaan sarjakuvien kääntämistä vaikeuttavat erityisesti kuvan ja sanan yhteistyö sekä puhekuplien ja tekstilaatikoiden rajallinen tila. Montaasien kääntämistä analysoidessani käytän hyväkseni Nadine Celottin esittämiä strategioita montaasien kääntämistä koskien. Sivuan tutkielmassani myös kotouttamisen ja vieraannuttamisen käsitteitä, lähinnä montaasien kääntämisen ja lihavoinnin suhteen. Tutkimustulosteni perusteella montaasit, jotka ovat erityisen kiinteä osa kuvaa (esimerkiksi graffitit) ja jotka olisi näin ollen pitänyt enemmänkin piirtää kuin kirjoittaa käännökseen, on poikkeuksetta jätetty ennalleen käännöksessä. Pelkistetymmät, tekstuaalisemmat montaasit, jotka ovat tarinan kannalta oleellisia (kuten sanomalehtien otsikot), on puolestaan käännetty lähes aina. Poikkeuksiakin kuitenkin on: toisinaan tärkeiltäkin vaikuttavia montaaseja on jätetty kääntämättä tai poistettu kokonaan. Saman, toistuvan montaasin kääntäminen epäjohdonmukaisesti eri kohdissa ja koodinvaihto yksittäisen montaasin sisällä aiheuttavat lukukokemusta heikentävää epäkoherenssia. Lihavointia on vähennetty huomattavasti käännöksessä yhdysvaltalaisten ja suomalaisten sarjakuvien eroavien konventioiden vuoksi. Kirjasinkoon suhteen käännöksessä on lähes aina säilytetty normaalia suurempi koko sen toimiessa erityisenä tehokeinona, mutta tavallista pienempi fontti on säilytetty käännöksessä vain harvoin. Watchmenissa käytetyt erilaiset kirjasintyypit ja puhekuplat ovat puolestaan säilyneet käännöksessä alkuperäisen kaltaisina yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Kuvan ja sanan väliset viittaukset kohtauksenvaihdoissa ja eri kerrontatasojen yhdistämisessä ovat säilyneet suurimmaksi osaksi kuvan ja sanan asettamista rajoituksista huolimatta, mutta jotkin viittaukset ja sanaleikit ovat kadonneet käännöksessä, joko tahallisesti tai tarkoituksettomasti.
  • Hertz, Jussi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkimuksen aiheena on kerronnalliset tekniikat subjektiviteetin rakentumisen ja vuorovaikutuksen esittämisen välineinä David Mazzucchellin sarjakuvaromaanissa Asterios Polyp (2009). Tarkastelen teoksen kerrontaa ja kuinka se kuvaa henkilöhahmojen subjektiviteettia ja hahmojen välistä vuorovaikutusta. Tutkin teoksen visuaalisia ja kielellisiä piirteitä niiden kerronnallisten merkitysten kannalta. Tarkastelen miten visuaalisuus ja kielellisyys toimivat kerronnallisesti fiktiivisten hahmojen mielten ja dialogisten suhteiden rakentamisessa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytän Kai Mikkosen teosta The Narratology Of Comic Art (2017). Mikkosen sarjakuvatutkimuksen teoreettisen viitekehyksen kautta tarkasteluna sarjakuvaromaanin kerronnallisuus perustuu visuaalisten ja kielellisten osa-alueiden erilaisille funktioille. Lisäksi sarjakuvaromaanin kontekstissa tekijän tyyli määrittää teoksen fiktiivisen maailman rakentumista ja erilaisten visuaalisten ja kielellisten ominaisuuksien roolia. Nykynarratologian ja kirjallisuudentutkimuksen valossa sarjakuvatutkimuksen teoreettinen viitekehys tarjoaa runsaasti välineitä erilaisten sarjakuvateosten tarkasteluun. Mazzucchellin sarjakuvaromaani hyödyntää runsaasti erilaisia kerronnallisia tekniikoita, joiden avulla hahmojen mieliä ja vuorovaikutusta kuvataan. Fiktiivisten hahmojen mielten, kokemusten ja suhteiden esittäminen sarjakuvaromaanin lajin kontekstissa osoittautui laaja-alaiseksi kokonaisuudeksi, jossa Mazzucchellin teos toimi hedelmällisenä tutkimuskohteena. Teoksen kerronnan tarkastelu tarjosi näkökulmia visuaalisuuden ja kielellisyyden kerronnallisiin kytköksiin, joiden tutkiminen on sarjakuvatutkimuksen ja narratologian kontekstissa alati ajankohtainen kerronnallinen sidos. Mazzucchellin teos tarjoaa runsaasti materiaalia jatkotutkimukselle ja erilaisille lähestymistavoille.