Browsing by Subject "sedation"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Tapio, H.; Raekallio, M. R.; Mykkänen, A.; Männikkö, S.; Scheinin, M.; Bennett, R. C.; Vainio, O. (2019)
    Background Medetomidine suppresses cardiovascular function and reduces gastrointestinal motility in horses mainly through peripheral alpha(2)-adrenoceptors. Vatinoxan, a peripheral alpha(2)-antagonist, has been shown experimentally to alleviate the adverse effects of some alpha(2)-agonists in horses. However, vatinoxan has not been investigated during constant-rate infusion (CRI) of medetomidine in standing horses. Objectives To evaluate effects of vatinoxan on cardiovascular function, gastrointestinal motility and on sedation level during CRI of medetomidine. Study design Experimental, randomised, blinded, cross-over study. Methods Six healthy horses were given medetomidine hydrochloride, 7 mu g/kg i.v., without (MED) and with (MED+V) vatinoxan hydrochloride, 140 mu g/kg i.v., followed by CRI of medetomidine at 3.5 mu g/kg/h for 60 min. Cardiorespiratory variables were recorded and borborygmi and sedation levels were scored for 120 min. Plasma drug concentrations were measured. The data were analysed using repeated measures ANCOVA and paired t-tests as appropriate. Results Initially heart rate (HR) was significantly lower and mean arterial blood pressure (MAP) significantly higher with MED compared with MED+V. For example at 10 min HR (mean +/- s.d.) was 26 +/- 2 and 31 +/- 5 beats/minute (P = 0.04) and MAP 129 +/- 15 and 103 +/- 13 mmHg (P
  • Jokelainen, Jarno; Udd, Marianne; Kylänpää, Leena; Mustonen, Harri; Halttunen, Jorma; Lindstrom, Outi; Pöyhiä, Reino (2017)
    Objective: Patient-controlled sedation (PCS) has been shown to be a valid choice for sedation during endoscopic retrograde cholangiopancreatography (ERCP) in randomized studies. However, large-scale studies are lacking. Material and methods: A single center, prospective observational study to determine how sedation for ERCP is administered in clinical setting. All 956 patients undergoing 1196 ERCPs in the endoscopy unit of Helsinki University Central Hospital 2012-2013, methods of sedation and adverse events associated with different sedations were recorded. Results: PCS was attempted a total of 685 times (57%), successful use of PCS was achieved with 526 patients (77% of attempts). PCS device was operated by the anesthesiologist or anesthesia nurse 268 times (22%). PCS was more likely chosen for younger (80.6% for <=60 years vs. 63.8% for >60 years, p <.001) patients and by trainee anesthetists. Anesthesiologist administered propofol sedation was used 240 times (20%). The risk of failure of PCS was increased, if systolic arterial pressure was <90mmHg, dosage of PCS > 17 ml, duration of procedure exceeded 23 min. The risk of failure was lower in patients with primary sclerosing cholangitis (PSC) and if sedation was deeper RASS<= -2. Uneventful PCS was associated with less respiratory and cardiovascular depression than other methods. There were no statistically significant differences in safety profiles with all the methods of sedation. Conclusions: PCS is readily implemented in clinical practice, is suitable for younger and low-risk patients and is associated with less cardiorespiratory adverse effects.
  • Rosenqvist-Salo, Miia (Helsingfors universitet, 2014)
    Tämä lisensiaatin tutkimus koostuu kolmesta osasta: kirjallisuuskatsauksesta, kokeellisesta osasta ja liitteistä. Hevosten mahahaavat ovat yleinen sairaus. Maha-suolikanavan mukoosa on vahingoittunut ja haavauma voi yltää lamina propriaan asti. Sairauden diagnosointi tapahtuu tyypillisesti kliinisten oireiden ja hoitovasteen perusteella. Ainoa varma diagnosointimenetelmä on mahan tähystys. Tähystys on kallista ja vaatii erityistaitoa, jonka vuoksi olisi tarve löytää vaihtoehtoinen diagnosointimenetelmä. Terve suoliston mukoosa ei läpäise sakkaroosia ja se hydrolysoidaan ohutsuolessa monosakkarideiksi, joka imeytyy ohutsuolen mukoosan läpi. Jos hevosella on mahahaava, mukoosa on vahingoittunut ja sakkaroosi pääsee imeytymään sen läpi. Imeytynyt sakkaroosi voidaan todeta veressä. Tämän perusteella seerumin sakkaroosi pitoisuuden mittaaminen voisi olla hyvä vaihtoehto mahahaavan diagnosointiin. Sakkaroosin pitoisuus mahdollisesti myös korreloi mahahaavan vakavuuden kanssa. Tämän hypoteesin selvittämiseksi on suunnitteilla tutkimus, jossa suuri määrä hevosia tähystetään, jonka jälkeen niille annostellaan sakkaroosia ja otetaan verinäyte. Verikokeista määritellään sakkaroosin määrä ja verrataan tulosta mahahaavan vakavuuteen. Tähystystä varten hevoset on rauhoitettava. Yleisimmin hevosen rauhoituksessa käytetään detomidiniä ja butorphanolia. Useiden tutkimusten mukaan nämä aineet vaikuttavat mahalaukun tyhjentymiseen hidastavasti. Jos mahalaukun tyhjentyminen hidastuu, sakkaroosi pysyy mahdollisesti pidempään mahalaukussa, mikä voi vaikuttaa sakkaroosin pitoisuuteen seerumissa. Sakkaroosin pitoisuuteen seerumissa voisi siis vaikuttaa se, onko hevonen rauhoitettu vai ei. Tämän tutkimuksen tavoite onkin selvittää rauhoituksen vaikutusta sakkaroosin imeytymiseen. Materiaalimme koostui kymmenestä terveestä hevosesta. Kaikille hevosille suoritettiin kliininen tutkimus ja niiltä otettiin verinäytteet maha-suolikanavan sairauden poissulkemiseksi. Ensimmäisessä kokeessa hevosille annosteltiin 16 tunnin paaston jälkeen 500 grammaa sakkaroosia 10 % -liuoksena nenämahaletkulla suoraan mahaan ja verinäytteet otettiin 0,45, 90, 135, 180 ja 225 minuuttia annostelun jälkeen. Seuraavassa kokeessa hevoset rauhoitettiin 16 tunnin paaston jälkeen ja niille suoritettiin mahalaukun tähystys. Tämän jälkeen niille annosteltiin sakkaroosi ja otettiin verikokeet ensimmäisen kokeen mukaisesti. Sakkaroosin pitoisuus veressä määritettiin GC-FID metodilla. Sakkaroosin pitoisuudesta tietyillä ajanhetkillä hevosen ollessa rauhoitettuna ja ei-rauhoitettuna muodostettiin kuvaajat. Sakkaroosi voitiin havaita seerumissa 45 minuutin kuluttua annostelusta ja sitä oli vielä havaittavissa 225 minuutin kohdalla. Ei-rauhoitetuilla hevosilla sakkaroosin seerumipitoisuudet olivat suuremmat kaikkina mittaus ajankohtina. Kuvaajan malli oli sama kummallakin ryhmällä. Ei-rauhoitetuilla hevosilla huippu tuli jo 45 minuutissa, kun se rauhoitetuilla hevosilla tuli 90 minuutissa. Rauhoitetuilla hevosilla sakkaroosin imeytyminen oli hitaampaa. Tähän selityksenä voi olla tähystys ja siihen liittyvä mahalaukun täyttäminen ilmalla, joka suoritettiin ainoastaan rauhoitetuilla hevosilla. Kuvaajien muotojen yhteneväisyyden perusteella sakkaroosin seerumipitoisuutta voidaan verrata rauhoitetuilla ja ei-rauhoitetuilla hevosilla, mutta viiterajojen pitää olla kummallakin ryhmällä erilaiset.