Browsing by Subject "segregaatio"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 22
  • Kivilehto, Anna (2008)
    Tutkimuksen päämääränä oli kartoittaa julkisen hallinnon johtavien virka-asemien eriytymistä sukupuolen mukaan sekä johtavien naispuolisten virkamiesten käsityksiä omasta urastaan sekä tasa-arvon toteutumisesta valtionhallinnossa. Tutkimuksessa on myös käsitelty valtionhallinnon reformien (erityisesti New Public Management) vaikutusta naisjohtajien työelämään sekä heidän omia käsityksiään kyseisistä hallinnon ja johtajuuden muutoksista. Tutkimus oli rajattu koskemaan valtionhallinnon ministeriöitä. Tutkimuksen empiirinen osa koostui kvantitatiivisesta ja kvalitatiivisesta materiaalista. Tutkimusaineiston kvantitatiivinen osuus nojaa Suomen valtion henkilörekisterissä (VHR) julkaistuun numeraaliseen tietoon, joka löytyy internetraportoinnin (Netra) kautta. Kvantitatiivinen osuus pyrki kartoittamaan sitä ympäristöä, jossa kvalitatiivisen tutkimusosion haastateltavat toimivat. Sen lisäksi kvantitatiivisessa osuudessa on tarkisteltu sitä, miten horisontaalinen ja vertikaalinen segregaatio ilmenee julkisessa hallinnossa ministeriöiden osalta. Segregaatiota kuvattaessa on käytetty Sirkka Sinkkosen ja Eva Hänninen-Salmelinin jakoa uusintamiseen liittyviin ministeriöihin (perinteisesti naisvaltainen hallinnonala) ja tuotannon ohjaukseen sekä taloudellisten voimavarojen mobilisointiin liittyviin ministeriöihin (perinteisesti miesvaltainen hallinnonala). Kvalitatiivinen materiaali koostui valtionhallinnon naispuolisten johtajien haastatteluista. Haastattelutapa oli henkilökohtainen teemahaastattelu, jonka avulla pyritty selvittämään johtavien naisvirkamiesten kokemuksia urasta, tasa-arvosta, segregaatiosta, syrjinnästä sekä julkisen hallinnon muutoksista. Aineiston analyysissa on käytetty sisällön analyysia. Uusintamisen hallinnonalan ministeriöiden nais- ja miesjohtajien lukumäärällinen ero oli pienempi kuin vastaavasti tuotannon ohjauksen ja voimavarojen mobilisointiin liittyvillä hallinnonaloilla. Naisjohtajien lukumäärä oli kuitenkin pienempi myös uusintamiseen kohdistuvien hallinnonalojen ministeriöissä. Tuotannon ohjauksen ja taloudellisten voimavarojen mobilisoinnin hallinnonaloilla toimivien ministeriöiden nais- ja miesjohtajien lukumäärällinen ero oli suurempi. Horisontaalisen ja vertikaalisen segregaation suhteesta voi siis tilastojen avulla päätellä perinteisesti naisvaltaisten hallinnon alojen ministeriöiden kohdalla sen, että naisten näyttäisi olevan helpompi edetä urallaan johtaja-asemiin kuin miesvaltaisilla hallinnon sektoreilla. Urakehitystään haastateltavat analysoivat eräänlaisena harkittuna sattumana. Naisten mukaan urakehitystä on määrittänyt kova työ ja valtionhallinnon tuntemus sekä hakeutuminen vastuullisiin tehtäviin, mutta kuitenkin he kokivat olleensa ennen kaikkea sattumalta oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Toisaalta haastateltavat saattoivat analysoida kuitenkin valtionhallinnon luonteen ja yhteiskunnan rakenteiden tuovan esteitä naisten urakehitykselle. Esimerkiksi verkostoituminen ja verkostot nähtiin vielä hyvin miehisinä linnakkeina. Sukupuolen ei mielellään nähty vaikuttavan työelämässä, vaikka naisjohtajat osoittivat joutuvansa hallitsemaan sukupuolta työelämässään. Yleisesti tasa-arvon tila julkisessa hallinnossa nähtiin olevan hyvä, vaikka ongelmia ja esimerkiksi syrjinnän eri muotoja olivat haastateltavat jossain uransa vaiheessa todistaneet. Haastatteluissa saatettiin kuitenkin viitata julkisen hallinnon edistyksellisyyteen verrattuna yksityiseen sektoriin. Haastattelututkimukset osoittivat, että tasa-arvon tilan ”kirkas gloria” saattaa osaltaan johtua myös julkisen hallinnon luonteesta, jolloin tasa-arvoa pidetään helposti sisäänrakennettuna sen arvoihin. Tämä linkittyy myös yhteiskunnassa yleisesti vallalla olevaan sukupuolineutraalisuuden lumeeseen. Julkisen hallinnon viimeaikaista muutosta ja erityisesti julkisjohtajuudessa tapahtunutta muutosta pidettiin merkityksellisenä, eikä vähiten juuri naisille. Haastateltavien puheessa johtajuuden uudemmat ”feminiiniset” määreet näyttävät osaltaan korvaavan perinteisesti ”maskuliiniset” johtajuuden määreet. Haastateltavien mukaan viime vuosien julkisen hallinnon muutoksilla voitiin myös yleisesti nähdä olevan positiivinen vaikutus naisten uralla etenemiseen. Muutosten nähtiin lisäksi tuoneen mukanaan muun muassa avoimemman hallintokulttuurin ja eettisemmän johtajuuden, mutta toisaalta myös kasvavia työmääriä ja kiivasta työtahtia.
  • Kauppinen, Ilpo (2007)
    Tämä kaupunkitaloustieteen alaan kuuluva pro gradu -tutkielma käsittelee asuinkaupunginosan sosiaaliseen rakenteen vaikutuksia inhimillisen pääoman tuotannon ja väestön alueellisen jakautumisen kannalta. Tutkielman kysymyksenasettelun lähtökohtana on oletus, että asuinkaupunginosan sosiaalinen rakenne vaikuttaa kaupunginosan kotitalouksien lasten koulutusvalintoihin tai lapsille koulutuksen tuloksena kertyvään inhimillisen pääoman varantoon. Mielenkiinnon kohteena oleva sosiaalisen rakenteen ominaisuus on kaupunginosan asukkaiden hallussa oleva inhimillinen pääoma, jonka voidaan ajatella heijastavan myös asukkaiden yleisempiä sosioekonomisia ominaisuuksia. Analysoimalla kahta Benaboun mallia (1993, 1996)tutkitaan niitä ehtoja, joilla kotitalouksien hyödyn maksimointi johtaa segregoituneeseen väestöallokaatioon kun kotitaloudet ottavat asuinkaupunginosan sosiaalisen rakenteen vaikutuksen huomioon sijoittumispäätöstä tehdessään. Edelleen haetaan näkökulmia siihen, mitä näiden segregoituneen allokaation toivottavuudesta voidaan sanoa taloustieteellisen teorian pohjalta. Kriteereitä, joilla allokaatioita tarkastellaan, ovat tehokkuus, tasa-arvo sekä vaikutus kaupungin asukkaiden työhön osallistumiseen. Kotitalouksien hyödyn maksimoinnin näytetään voivan johtaa segregoituneeseen väestöallokaatioon useiden eri mekanismien kautta. Edelleen näytetään että monissa tapauksissa segregoitunut allokatio on tehoton. Segregaation näytetään kärjistävän myös tulonjakoa, mutta sen vaikutus yhteiskunnalliseen tasa-arvoon ja kotitalouksien kokonaisvarallisuuteen on teoreettisen tarkastelun valossa suunnaltaan epäselvä. Benaboun mallien lisäksi tarkastellaan Colemanin sosiaalisen pääoman käsitettä ja sen hyödynnettävyyttä koulutukseen liittyvän alueellisen eriytymisen tutkimuksessa sekä yleisemmin taloustieteellistä ja sosiologista tutkimusta lähentävänä teoreettisena työkaluna.
  • Backlund, Anna (2005)
    Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on vuokra-asumisen uudenlainen tukimuoto, asumisneuvonta. Vuosituhannen taitteesta lähtien Suomessa on käynnistynyt enenevässä määrin erilaisia asumisneuvontahankkeita, joista osa on vakinaistettu pysyväksi toiminnaksi. Asumisneuvonnassa mukana olevat tahot toimivat kuitenkin toisistaan erillään, ja eri hankkeista ja niiden eroista ja yhtäläisyyksistä on saatavilla vain vähän tietoa ja tutkimusta ei lainkaan. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena onkin ensi kertaa kartoittaa ja esitellä asumisneuvonta-nimistä uutta työmuotoa keräämällä kokemuksia eri hankkeista yhteen ja pohtimalla niiden perusteella, millaista asumisneuvontatyö on ja onko kyseessä yhtenäinen ammattikunta. Lisäksi tutkielmassa pyritään vastaamaan kysymykseen, millaiseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen asumisneuvonnan synty liittyy ja miksi sitä tarvitaan juuri nyt. Tutkimuksen aineisto kerättiin lomakekyselyin asumisneuvonnan parissa työskenteleviltä henkilöiltä, sillä tutkimuksessa haluttiin kerätä tietoa yhteen mahdollisimman laajasti. Vastauksia tuli kaikkiaan 29 ja kyselyn vastausprosentti oli 48 %. Aineiston analyysi etenee aineiston yksityiskohtaisesta esittelystä kohti merkitystulkintoja. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä ovat funktionalistiset ja yhteiskuntakohtaiset professionaalistumisteoriat. Funktionalistiset professionaalistumisteoriat kuvaavat ammatillistumiskehityksen eri vaiheita ja niiden avulla on mahdollista ”mitata” ammattien professionaalistumisen astetta. Teoriasuuntauksen avulla pohditaan tässä pro gradussa asumisneuvojien ammattikunnan ammatillistumisen astetta ja sitä, onko kyseessä ylipäätään oma ammattikuntansa. Yhteiskuntakohtaiset professionaalistumisteoriat taas kiinnittävät huomionsa niihin ympäröivän yhteiskunnan muutoksiin, joiden puitteissa ammattikunta saa alkunsa ja kehittyy. Yhteiskuntakohtaisten professionaalistumisteorioiden avulla asumisneuvonta kytketään yhteiskunnalliseen kontekstiinsa ja pohditaan sen syntyyn ja tarpeeseen johtaneita syitä. Työn keskeinen tutkimustulos on, että asumisneuvonta on uudenlainen ammattikunta, jonka tavoitteena on erilaisten asumisongelmien (kuten vuokravelkojen, häiritsevän elämän, huoneiston huonon hoidon) ratkaiseminen tukemalla, neuvomalla ja ohjaamalla asukasta tämän tarvitsemien palveluiden piiriin sekä kokoamalla palveluverkoston toimijoita yhteen. Asumisneuvojien ammattikunta on kuitenkin hyvin hajanainen ja työtä tehdäänkin useasta eri organisaatiosta ja hyvin vaihtelevilla koulutustaustoilla. Asumisneuvojien ammatillistumiskehitys on vasta alkuvaiheessaan, minkä vuoksi ammatti-identiteetti on hauras. Tutkimus myös osoittaa, että asumisneuvojan kohtaamien asumisongelmien taustalla on monenlaisia sosiaalisia ongelmia, joiden lisääntyminen on luonut kysynnän asumisneuvonnan kaltaiselle uudelle palvelulle. Asumisneuvonnan tarve liittyykin 1990-luvun laman seurauksena toteutettuihin palvelujärjestelmän uudistuksiin, joiden myötä julkisen sektorin terveys- ja sosiaalipalveluiden saatavuus on heikentynyt ja erityisesti kaupunkimaisten kuntien edellytykset tuottaa hyvinvointia ovat pienentyneet. Sosiaalipoliittinen palvelujärjestelmä ei enää tavoita kaikkia avuntarvitsijoita, ja juuri nämä väestöryhmät (tyypillisesti mielenterveys- ja päihdeongelmaiset sekä vanhukset ja maahanmuuttajat) muodostavat valtaosaltaan asumisneuvojan asiakaskunnan. Asumisneuvonta ilmentää 2000-luvulle tyypillistä uudenlaista palveluajattelua, jossa yhdistyvät monisektorinen yhteistyö, taloudellinen kannattavuus ja alueellinen toimintatapa.
  • Lautela, Antti Tapio (2008)
    Tutkielmassa tarkastellaan puolueiden kannatusten vaihtelua Helsingin eri alueilla vuosien 2003 ja 2007 eduskuntavaaleissa. Tarkoituksena on selvittää, onko Helsingissä poliittisia alueita, voidaanko puolueiden kannatusten alueellista vaihtelua selittää sosioekonomisilla taustamuuttujilla ja löytyykö Helsingissä viitteitä poliittisten ilmastoalueiden olemassaolosta. Poliittinen alue on tässä tutkielmassa määritelty alueeksi, jolla jonkin puolueen kannatus ylittää tietyn tason suhteessa puolueen mediaanikannatukseen. Poliittinen ilmastoalue taas on määritelty poliittiseksi alueeksi, jolla kannatus ei näyttäisi selittyvän sosioekonomisilla taustamuuttujilla. Näissä tapauksissa pidetään mahdollisena, että kannatusta voivat selittää alueen perinteet ja sosiaaliset suhteet. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on poliittisen ekologian nimellä tunnettu tutkimussuuntaus, joka pyrkii löytämään yhtenäisiä poliittisia käyttäytymisalueita. Tutkielmassa esitellään tutkimustradition kansainvälisiä juuria, mutta kysymyksenasettelussa nojaudutaan ensisijaisesti aikaisempaan kotimaiseen tutkimukseen. Keskeisimpiä lähteitä ovat Jaakko Nousiaisen ja Risto Sänkiahon tutkimukset. Poliittisen ekologian tutkimustradition lisäksi tarkastellaan kaupunkien segregaatioon liittyvää tutkimusta sekä aikaisempaa Helsinkiä tarkastelevaa politiikantutkimusta. Näistä keskeisiä ovat Saskia Sassenin polarisaatioteoria ja Tuomo Martikaisen ja Kyösti Pekosen tutkimukset. Tutkielmassa vertaillaan puolueiden alueellista kannatusta sekä eri sosioekonomisten indikaattoreiden hajontaa Helsingissä karttojen ja tilastollisten tunnuslukujen avulla. Puolueiden alueellisen kannatuksen vaihtelua sosioekonomisten taustamuuttujien mukaan selitetään regressioanalyysia käyttäen. Empiirinen aineisto on koottu Helsingin kaupungin tietokeskuksen Aluesarjat-tietokannasta ja Tilastokeskuksen verkkotietokannasta. Osa materiaalista on saatu suoraan Helsingin kaupungin tietokeskukselta. Sosioekonomiset tilastot ovat alun perin olleet jaoteltuna Helsingin osa-aluejaon mukaan, tutkielmassa käytetyt vaalitulokset taas pohjautuvat äänestysaluejakoon. Koska näiden kahden aluejaon rajat eivät moneltakaan osin ole Helsingissä yhteneväisiä, on tutkielmaa varten luotu karttojen perusteella aluejako siten, että on muodostettu pienimpiä mahdollisia alueita, joilla osa- ja äänestysalueiden rajat ovat päällekkäiset. Näin syntyi 59 aluetta, joihin tilastollinen tarkastelu työssä perustuu. Tutkielmassa käytetty havaintomatriisi on työn liitteenä. Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että kannatuksen alueellinen vaihtelu on monien puolueiden kohdalla voimakasta. Helsingistä löytyi myös useille puolueille työn määritelmät täyttäviä poliittisia alueita. Puolueiden kannatusta voitiin myös selittää sosioekonomisten taustamuuttujien avulla. Lisäksi työssä käytetystä materiaalista löytyi viitteitä mahdollisten poliittisten ilmastoalueiden olemassaolosta.
  • Hakulinen, Merja (2004)
    Alueellisella segregaatiolla tarkoitetaan sitä, että samantyyppiset asukkaat keskittyvät omille asuinalueilleen erilleen toisentyyppisistä asukkaista. Segregaatio tarkastelun kohteena on usein alueen asukkaiden tulotaso, yhteiskuntaluokka, kieli, etninen alkuperä tai sosiaaliset ongelmat. Segregaatiota on ollut jo ennen teollisen kaupungin syntyä, mutta kaupunkien teollistumisen myötä syntyivät uudenlaiset alueiden erilaistumisen periaatteet. Viimevuosikymmenen aikana asuinalueiden välinen segregaatio on Suomessa voimistunut. Segregaatio on kuitenkin pientä verrattaessa tilannetta USA:n tai Länsi-Euroopan suuriin kaupunkeihin, joissa alueelliset erot ovat huomattavasti suurempia. Esimerkiksi slummiutumista ei ole Suomessa havaittu. Tässä työssä käydään aluksi läpi hyvinvointiteorian peruspiirteitä talousteorian näkökulmasta. Perinteiset talousteoreettiset hyvinvointiteoria mallit eivät kuitenkaan sellaisenaan sovellu segregaation tarkasteluun, mutta Tiebout-mallilla ja diskriminaatioteorialla voidaan tarkastella segregaatiota. Tiebout-mallia sovelletaan ryhmäsegregaation tutkimisessa. Entropiamitalla voidaan myös tutkia segregaatiota. Työssä esitellään entropiamittaa yleisesti ja käydään läpi Hårsmanin ja Quigleyn tutkimus segregaation mittaamisesta entropiamitalla, jossa on vertailtu Tukholman ja San Franciscon ulkomaalaisväestön segregoituneisuutta. Vastaavanlaista tutkimusta ei ole Suomessa tehty. Alueellista segregaatiota on havaittavissa myös Helsingissä, ja sen esiintymistä tarkastellaan empiiristen aineistojen avulla vertailemalla Helsingin eri kaupunginosia keskenään. Työssä tarkastellaan myös Helsingin lähiöitä, joita voidaan pitää segregaation ilmentyminä. Helsingin kaupungin tietokeskus on julkaissut useita segregaatioaiheisia tutkimuksia, joita tarkastellaan työssä.
  • Kokkonen, Niina (Helsingfors universitet, 2011)
    Segregation or demixing of particle systems is a phenomenon where one component of a homogeneous powder mixture tends to separate from the other components. The segregation tendency of powder depends on the characteristics of particles, environmental conditions and interactions between particles. A huge number of segregation mechanisms are presented in literature and even small differences between the properties of particles and particle interactions can lead to a completely different segregation mechanism. The segregation phenomenon is very essential from the perspective of pharmaceutical industry. However, the phenomenon is not yet sufficiently well known in order for segregation to be systematically avoided. Current research on segregation is largely based on learning through trial and error. Therefore, innovative research methods are needed to understand the true segregation phenomenon. The purpose of the experimental part was to develop and basic test the method of testing the segregation behavior of different particle systems and use this method to examine the segregation behavior of pharmaceutical mixtures of granules and pellets. The aim was to prove that the operating principle of the developed Babel-device is suitable for examining the segregation behavior of particle systems, but the trials carried out mainly consisted of method and device testing. The problems were composed of the limitations imposed by the Babel-device, particle electrification and particle interactions. Linear approaches used were insufficient for creating segregation by the Babel-device. Convection resulting from vertical shaking prevented the generation of segregation. In conclusion, we can say that the Babel-device measures well and reproducibly, and it is able to distinguish different particle sizes and different particle size distributions from each other. The development aim of the device would be to obtain a more visible segregation in the powder mixture as a result of shaking. Thus, we would be able to draw conclusions from the segregation behavior of the powder mixture and the prevailing segregation mechanisms in the system. Further development of the device and the method could provide useful additional information which would contribute to better understanding of the phenomenon of segregation.
  • Jokiniemi, Eeva-Maija (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma tarkastelee varhaislapsuuden kasvueroja Helsingissä vuosina 1934-1937 syntyneiden poikien välillä. Selitettävänä muuttujana on varhaislapsuuden painoindeksin kehitys ikävuosina 0–2. Tutkimusaineistona on otos Helsingin syntymäkohorttiaineistosta. Tutkielma selvittää tilastollisin menetelmin, miten kotitalouden tulot ja vanhempien ammatti näkyvät lasten kasvukehityksessä. Lisäksi pyritään hahmottamaan, löytyykö kasvussa alueellisia eroja. Työssä havaitaan tulojen voimakas yhteys kasvuun. Lisäksi havaitaan, että avioliiton aikaisella ammatissa toimimisella on positiivinen yhteys kasvuun keskiluokkaisissa ammateissa toimivien äitien lapsilla, ja negatiivinen yhteys työväenluokkaisten äitien lapsilla. Näitä yhteyksiä selitetään kotitalouden resursseilla – työläisäideillä työssäkäynti on liittynyt voimakkaampaan taloudelliseen pakkoon ja vaihtoehdottomuuteen kuin toimihenkilöäideillä. Lisäksi tutkimuksessa havaitaan huonompien kasvutulemien kasauma Toukolan ja Kumpulan alueella, minkä epäillään johtuvan huonommista asumisolosuhteista ja taloudellisiin syihin perustuvasta väestön alueellisesta valikoitumisesta.
  • Laukkanen, Tuula (Ympäristöministeriö, 2007)
    Ympäristöministeriön raportteja 5/2007
    Siinä, missä vähenevän väestön alueilla mietitään tyhjenevien aravavuokratalojen kohtaloa, on Helsingin kaupungilla maan suurimpana vuokranantajana omat ongelmansa. Kaupungin palveluvaltainen elinkeinoelämä vetää pienituloisia ja vähävaraisia eli sosiaalisen vuokra-asukkaan kriteerit täyttäviä työn- ja asunnonhakijoita. Samanaikaisesti vuokrataloihin ja vuokratalokeskittymiä sisältäviin asuinalueisiin kohdistuu kielteistä arvostelua ja kaupungin asuntopoliittisessa keskustelussa pohditaan, onko vuokrataloja liikaa vai liian vähän ja pitäisikö kaupungin saada vapaasti valita omat vuokralaisensa. Kritiikistä huolimatta Helsingin kaupungin omistamat vuokra-asunnot ovat kysyttyjä ja niitä vapautuu hakuun hitaasti: vuonna 2005 rekisteröitiin hakijoiksi 26 000 kotitaloutta, joista asunnon sai vain vajaat 14 %. Todennäköisesti hakijoiden määrää kasvattaa sähköisen haun helppous, sillä samalla ovat kasvaneet myös hakijajoukosta nopeasti poistuvat kotitaloudet ja ne, jotka eivät ota vastaan tarjottua asuntoa. Hakijajoukko vaihtuu tavalla, joka on herättänyt kysymyksen: minne hakijat lähtevät? Missä ja millaiset ovat ne asuntomarkkinat, jotka vetävät pienituloisia ja vähävaraisia kotitalouksia? Ovatko myös pienituloiset yltäneet omistus- tai asumisoikeusasuntoihin? Tämä raportti seuraa syyskuussa 2005 kaupungin vuokra-asuntoa hakeneiden asumisen kehittymistä yhden vuoden aikana. Se kertoo, minkälaisia asuntoratkaisuja voivat tehdä ne, joilla asema työmarkkinoilla, tulot ja varallisuus rajaavat toimia. Se kertoo myös, mitä mieltä asunnonhakijat ovat sähköisestä hakumenettelystä, asuntojen jakamisen oikeudenmukaisuudesta ja vuokrataloista, kaikkine ilon ja harmin aiheineen.
  • Karhula, Aleksi Heikki Simeoni (Helsingfors universitet, 2011)
    Tutkielmassa käsitellään korkeakoulutetun väestön sijoittumista pääkaupunkiseudulla. Se asettuu osaksi seutua koskevaa empiiristä keskustelua sekä osaksi bourdieuläistä keskustelua luokkamauista ja kulttuurisesta pääomasta. Ensiksi mainittua se täydentää keskittyen vähemmälle huomiolle jääneeseen ylemmän keskiluokan tutkimukseen, jälkimmäistä kehystäen teoriaa uuden tyyppisellä empiirisellä tarkastelulla. Tutkielmassa pyritään ensin esittämään seudun erilaistumista yleisellä tasolla korkean koulutuksen ja aiemman tutkimuksen perusteella relevanteiksi rajattujen muiden tekijöiden osalta. Tämän jälkeen suhteutetaan korkeasti koulutettujen sijoittumista muuhun erilaistumiseen. Tässä ajatuksena on löytää korkeakoulutettujen osuudeltaan muut tekijät huomioon ottaen korkeita alueita. Teoreettisella tasolla pyritään kulttuurisen pääoman paikantamiseen kartalle. Tutkielma on osa Helsingin yliopiston Geotieteiden ja Maantieteen laitoksen Mari Vaattovaaran johtamaa projektia ja siinä käytetään Tilastokeskuksen vuoden 2008 ruututietokanta-aineistoa. Pääkaupunkiseutu on jaettu aineistossa sivultaan 250 metrin neliönmuotoisiin ruutuihin. Tämä mahdollistaa pääkaupunkiseudun varsin hienojakoisen tarkastelun. Erilaistumisen muotoja pyritään suhteuttamaan toisiinsa regressiomalleilla. Näissä käytetään painotetun neliösumman menetelmää. Menetelmällä pyritään vastaamaan havaittuun varianssin heteroskedastisuusongelmaan. Pääasiallisesti tulokset esitetään karkeina karttakuvauksina ja ehdollisina hajonta- ja jakaumakuvioina. Korkeakoulutettujen sijoittumisen havaittiin noudattavan aikaisemmissa tutkimuksissa esitettyjä suuntalinjoja. Kuten hyvätuloisetkin, sijoittuvat korkeakoulutetut seudulla länsipainotteisesti ja merenrantaa myötäillen. Vakioitaessa väestön muuta sijoittumista, huomattiin erojen tasoittuvan. Mielenkiintoista oli tasoittuminen vahvasti niin talotyyppien, itä–länsi-akselin kuin kaupunkienkin osalta. Kaikilla näillä mittareilla oli suorissa tarkasteluissa havaittavissa eroja, mutta suuri osa havaittavista eroista selittyi pois tulojen, ikäryhmien ja perhetyyppien alueellisella jakautumisella. Näiltä osin korkeakoulutettujen sijoittuminen seudulla näyttäisi liittyvän sijoittumiseen muilla tekijöillä. Moranin I:llä mitattuna selittyi korkeakoulutettujen suhteellisten osuuksien välinen autokorrelaatio osin lisättäessä muita tekijöitä malliin, mutta silti viimeisenkin mallin virhetermeillä oli havaittavaa autokorrelaatiota. Tämä saattaisi viitata kulttuurisen pääoman paikantumiseen kartalle, mutta saattaa myös olla tulosta mallin heikkouksista. Kaikkiaan tutkielman anti on sekä näkökulmaltaan että menetelmältään uudenlaisissa kuvauksissa, jotka auttavat asettamaan korkeakoulutetun väestön sijoittumisen paremmin muun seudullisen erilaistumisen kontekstiin. Nämä kuvaukset poikkeavat aikaisemmista osin näkökulmansa ja osin menetelmien osalta.
  • Kuronen, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Objectives. The aim of this research was to address the possible connections between school choice and school segregation. The study covered three countries that were Finland, Sweden and England. The theoretical background of this research was based on the most relevant concepts for this research. These concepts were neoliberalism, New Public Management, school choice, educational markets and segregation. Method. I conducted this research as a systematic literature review which means that the data consisted of other researches. The collection of the material was conducted systematically from three different databases. The final material consists of 17 articles, 7 of them from Sweden and 5 from Finland and 5 from England. After the search I analysed all the articles from the point of my research question. From those results I formed a synthesis about each country. Results and conclusion. According to the results there were segregation between schools and in many cases, it was the result of school choice. In some cases, school segregation was explained to be the cause of residential segregation and the cause of residential segregation and school choice combined. In Finland and Sweden school choice explained school segregation more often than it did in England.
  • Savolainen, Päivi (2007)
    Tutkielmassani selvitän Ruoholahden sekatalojen asukkaiden mielipiteitä sekataloista ja Ruoholahden alueesta. Helsingin kaupunki on sekataloissa tietoisesti sekoittanut omistus- ja vuokra-asuntoja saman taloyhtiön sisällä ja pyrkinyt näin torjumaan segregaatiota eli epätoivottua alueellista eriytymistä. Sekatalojen rakentamisella on pyritty perinteiseen kantakaupunkimaiseen asumiseen, jossa eri hallintamuotoiset asunnot sijaitsevat samassa talossa luoden edellytykset sosiaalisesti sekoittuneelle väestörakenteelle. Tutkimusongelmani on selvittää, tietävätkö sekatalojen asukkaat asuvansa eri hallintamuotoja sisältävissä taloyhtiöissä. Toinen tutkimuskysymykseni on, suhtautuvatko sekatalojen asukkaat taloyhtiöidensä omistus- ja vuokra-asukkaisiin eri tavoin. Vertaan myös tutkimustuloksiani Pekka Vehviläisen sekatalojen asukkaille vuonna 1992 tekemään tutkimukseen Toivottavasti unelmistamme tulee totta! sekä Vehviläisen vuoden 1996 tutkimukseen "Kylläpä meitä nyt lykästi". Selvitän tutkimuksessani, ovatko sekatalojen asukkaiden mielipiteet sekataloista ja Ruoholahdesta Vehviläisen tutkimusten jälkeen muuttuneet. Tutkimusaineistoni koostuu yhdestätoista sekatalojen omistus- ja vuokra-asukkaille huhtikuun ja marraskuun 2005 välillä tekemästäni haastattelusta. Tutkimusmenetelmäni ovat olleet kvalitatiivisia. Olen käyttänyt teemahaastatteluja sekatalojen asukkaiden mielipiteiden selvittämiseksi. Haastattelujen analyysissani olen noudattanut teemahaastattelurunkooni pohjautuvaa teemoittelua. Tutkimusaineistoni teoreettiseen analyysiin olen käyttänyt asuntojen hallintamuodoista, segregaatiosta ja sekoittavasta asuntopolitiikasta kaupunkitutkimuksessa käytyä keskustelua. Tutkimukseni perusteella sekatalojen asukkaat ovat enimmäkseen erittäin tietoisia sekä siitä että he asuvat sekataloissa että siitä, ketkä heidän naapureistaan ovat omistus- ja ketkä vuokra-asukkaita. Asukkaat ottivat hallintamuotojen sekoittamisen haastatteluiden aikana puheeksi omasta aloitteestaan ja etenkin sekatalojen vuokra-asukkaat käyttivät myös aktiivisesti nimitystä sekatalo. Sekatalojen hallintamuodot näyttäisivät vaikuttavat asukkaiden arkielämässä etenkin siten, että vuokra-asukkaat eivät osallistu yhtä aktiivisesti taloyhtiöiden tapahtumiin kuin omistusasukkaat, eivätkä koe omaavansa sekataloissa riittävästi vaikutusvaltaa taloyhtiöiden asioihin. Omistusasukkaat puolestaan syyllistävät herkemmin vuokra-asukkaita taloyhtiön siisteysongelmista, sillä vuokralla asujat koetaan vähemmän sitoutuneina taloyhtiön kunnossapitoon. Tutkimukseni perusteella sekatalojen asukkaiden mielipide on Vehviläisen 1990-luvulla tekemien tutkimuksien jälkeen muuttunut entistä ristiriitaisempaan suuntaan. Vaikka sekatalojen asukkaat ovat edelleen jokseenkin tyytyväisiä Ruoholahden alueeseen, niin Ruoholahden imago ja alueen tulevaisuus jakavat mielipiteitä aiempaa enemmän. Vehviläisen tutkimuksessa vuosina 1995-1996 alueen imago oli nousussa ja Ruoholahden tulevaisuus näytti myönteiseltä. Omassa tutkimuksessani haastateltavani antoivat entistä enemmän myös negatiivisia kommentteja alueen imagosta ja tulevaisuudesta. Myös sekatalojen osalta asukkaiden mielipiteet näyttäisivät olevan kärjistymässä. Haastattelemani omistus- ja vuokra-asukkaat suhtautuivat sekataloihin melko samalla tavoin, siten että molemmissa hallintamuodoissa löytyi lähes yhtä paljon sekatalojen kannattajia ja vastustajia. Toiset asukkaat ovat erittäin tyytyväisiä elämäänsä sekataloissa ja suhtautuvat positiivisesti eri hallintamuotojen sekoittamiseen, toiset asuisivat mieluummin puhtaassa omistus- tai vuokratalossa.
  • Lauronen, Tina (Helsingfors universitet, 2011)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millä tasolla asumisviihtyvyys ja muuttohalukkuus kaupungin vuokra-asunnoissa ovat, ja onko näissä havaittavissa alueelliseen eriytymiseen tai maahanmuuttajien alueelliseen keskittymiseen viittaavia ilmiöitä. Viitekehyksenä käytetään alueellista eriytymistä ja maahanmuuttajien alueellista keskittymistä käsittelevää kansainvälistä ja kotimaista tutkimusta. Lisäksi huomioidaan asumisuran käsite, eli eri ryhmien asumistarpeet ja -toiveet sekä resurssit niiden toteuttamiseen. Tutkielmassa käytetty aineisto on Helsingin kaupungin tietokeskuksen Asumisviihtyvyys Helsingin kaupungin vuokra- ja asumisoikeustaloissa 2008 -tutkimuksen kvantitatiivinen aineisto. Tilastoanalyysin tärkein menetelmä on logistinen regressioanalyysi. Alueellisen eriytymisen ja maahanmuuttajien alueellisen keskittymisen kannalta aineistolla on kaksi merkittävää vahvuutta, vaikka se rajoittuukin tiettyihin vuokra-asuntoihin: Ensinnäkin kaupungin vuokra-asunnot ovat keskittyneet tiettyihin kaupunginosiin, eivätkä sijaitse tasaisesti ympäri kaupunkia. Toisekseen rajatun asukasvalinnan kautta kaupungin vuokra-asunnot ovat tärkeä asumismuoto pienituloisille ja erityisryhmille, kuten tietyille maahanmuuttajaryhmille. Vuoden 2008 asumisviihtyvyystutkimuksessa kyselylomake myös käännettiin useammalle kielelle myös maahanmuuttajataustaisten asukkaiden mielipiteiden selvittämiseksi. Asumisviihtyvyyttä tarkasteltiin kahden muuttujan, tyytyväisyys asuntoon ja viihtyminen asuintalossa, avulla. Valtaosa vastaajista oli tyytyväisiä asuntoihinsa, vieraskieliset hieman niin sanottua kantaväestöä harvemmin. Suuri osa eroista selittyi demografisilla tekijöillä, jotka linkittyvät asumistarpeisiin. Toisaalta osa eroista selittyy myös erilaisilla preferensseillä. Vieraskieliset myös viihtyivät asuintaloissaan hieman kantaväestöä heikommin. Asumispreferenssien lisäksi tässä on huomioitava se mahdollisuus, että vieraskieliset asuvat jollain tavalla epäviihtyisämmissä, mahdollisesti rauhattomammissa taloissa. Muuttohalukkuutta lähestyttiin sen kautta, onko vastaaja harkinnut muuttaa asunnostaan sekä haluaisiko hän muuttaa rauhallisempaan ympäristöön. Muuton harkitseminen oli hyvin yleistä, etenkin nuoremmilla vastaajilla ja lapsiperheillä. Yleisimmin muuton harkitsemisen syyksi mainittiin asuntoon liittyvät tekijät, eli suuri osa harkituista muutoista selittyy eri elämänvaiheiden erilaisilla asumistarpeilla. Suuri osa harkituista muutoista tapahtuisi toiseen kaupungin vuokra-asuntoon. Lähtökohtaisesti vieraskielisillä oli suhteellisesti kantaväestöä enemmän muuttoaikeita, mutta ero johtui pääsääntöisesti demografisista tekijöistä. Rauhallisempaan ympäristöön haluaisivat muuttaa pääasiassa nuoremmat vastaajat sekä vieraskieliset. Muuton harkitsemiseen verrattuna näyttää siis siltä, että vieraskieliset joko asuvat levottomammilla alueilla tai kärsivät rauhattomuudesta kantaväestöä enemmän, mutta eivät silti ole harkinneet muuttoa niin usein, kuin voisi olettaa. Todennäköisesti kyseessä on pula resursseista, joilla toteuttaa asumistoiveita. Alueellisista tekijöistä rauhallisempaan ympäristöön haluamista edesauttoivat alueen matala koulutustaso sekä vieraskielisten osuus alueen väestöstä — kaikilla kieliryhmillä. Alueellisesta eriytymisestä ei varsinaisia tuloksia saatu, mutta on mahdollista, että jonkinlaista eriytymistä tapahtuu myös kaupungin vuokra-asuntosektorin sisällä. Maahanmuuttajien alueellisesta keskittymisestä voi päätellä, että mikäli tietyillä maahanmuuttajaryhmillä olisi paremmat mahdollisuudet toteuttaa asumispreferenssejään, ei keskittymiä ainakaan kaupungin vuokra-asuntosektorilla muodostuisi.
  • Kunnas, Henri (Helsingfors universitet, 2013)
    Helsingin alueen sosiaalinen segregaatio on kasvanut 1990-luvun alun laman jälkeen uudelle tasolle. Vielä ei voida puhua kovinkaan suuresta alueellisesta eriytymisestä, mutta on kuitenkin merkkejä, että huono-osaisuuden kasautumisella tietyille alueille on jo vaikutusta alueen ihmisten elämään. Toisin sanoen huono-osaisuuden kasautuminen tietyille alueille synnyttää näille alueille sellaista huono-osaisuutta joka muuten jäisi syntymättä. Helsingin huono-osaisuus on edelleen pistemäistä ja pirstaloitunut ympäri kaupunkialuetta. Kuitenkin näiden ennestään köyhien kortteleiden ympärille on ruvennut keskittymään lisää huono-osaisuutta. Tässä tutkimuksessa selvitetään vaikuttavatko nämä pienet köyhyystaskut yksilön käyttäytymiseen yli yksilöllisten tekijöiden? Onko kortteli kokonaisuutenaan sellainen sosiaalinen kokonaisuus, joka vaikuttaa yksilön valintoihin kontraproduktiivisessa terveyskäyttäytymisessä. Tutkielmani aineistona käytetään Helsingin kaupungin tietokeskuksen ja STAKESin keväällä 2002 postikyselyn kautta keräämää Syreeni-kyselyaineistoa (N= n.10 000). Taustatietojen lisäksi kyselyssä kysyttiin vastaajien mielipiteitä mm. asuinalueestaan, koetusta terveydestään, sosiaalisista suhteistaan ja terveyskäyttäytymisestään. Aineisto on kerätty niin, että sen avulla pystyy tekemään tarkasteluja korttelitasolla siten, että sekä rikkain että köyhin kvintiili erottuvat omiksi ryhmikseen. Menetelmänä on logistinen regressioanalyysi. Elaboroimalla joukon taustatekijöitä pyritään selvittämään nimenomaan asuinalueen vaikutusta alkoholin kulutukseen, tupakointiin sekä merkittävään ylipainoon. Kaikkien kolmen selitettävän muuttujan, alkoholin kulutuksen, säännöllisen tupakoinnin sekä merkittävän ylipainon kohdalla alueen alhaisella tulotasolla oli tilastollisesti merkitsevä yhteys kontraproduktiivisen terveyskäyttäytymisen kanssa. Alhaisen tulotason alueen asukkailla oli suurempi riski kuulua kaikissa kolmessa indikaattorissa terveyden kannalta huonompaan ryhmään. Tämä alueen vaikutus ei poistunut, vaikka malliin tuotiin mukaan monia demografisia ja sosioekonomisia muuttujia. Tulokset olivat myös kaksisuuntaisia siten, että korkean tulotason alueella näyttäisi olevan suojaava vaikutus ainakin tupakan polton ja merkittävän ylipainon suhteen. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että kortteli on riittävän kokoinen sosiaalinen kokonaisuus muokkaamaan yksilön käyttäytymistä. Naapuruston vaikutusta tutkiva kansainvälinen tutkimus on keskittynyt pääasiassa suurten alueiden vaikutusten arviointiin. Syreeni-kyselyaineisto mahdollistaa kuitenkin erittäin pienten alueiden tutkimisen uudella tavalla ja antaa siten uutta tietoa. Näyttää siltä, että sosiaalisen sekoittamisen kautta minimoitu naapuruston vaikutus ei ole toiminut 90-luvun laman jälkeen enää toivotulla tavalla, vaan pieneekin sosiaaliset kokonaisuudet ovat kasvaneet yksilön kannalta merkityksellisiksi.
  • Moisio, Elina (2004)
    Työmarkkinat ovat voimakkaasti eriytyneet eli naiset tekevät naisten töitä (hoiva, terveys, kasvatus, palvelut) ja miehet miesten töitä (tuotanto, tekniikka, talous). Ilmiö vähentää työmarkkinoiden joustavuutta ja lisää tehottomuutta. Ilmiötä esiintyy kaikilla työmarkkinoilla, erityisesti länsimaissa. Pohjoismaissa työmarkkinoiden eriytyminen on erityisen voimakasta. Perinteiset talousteoreettiset mallit selittävät ilmiötä joko uusklassisesti inhimillisen pääoman jakautumisella ja mm. avioliitossa erikoistumisella tai institutionaalisesti työmarkkinoiden segmentoitumisella osatyömarkkinoihin ja instituutioiden vaikutuksella. Becker (1985) toi perheen talouden tutkimuksen taloustieteen piiriin. Hän loi pohjan avioliittoteorioille todistamalla mallillaan, että puolisoiden erikoistuminen avioliitossa eri hyödykkeiden tuotantoon johtaa kasvaviin tuottoihin. Tämä on syy erikoistua ja jakaa töitä avioliitossa. Baker ja Jacobsen (2003) ottavat lähtökohdakseen Beckerin työn. He kuvaavat mallissaan avioliittoa kaksivaiheiseksi pelinä. Avioliitossa voidaan vaihtaa ilman transaktiokustannuksia, mikä kannustaa yksilöitä pelin ensimmäisessä vaiheessa erikoistumaan. Toisessa vaiheessa avioliittomarkkinat yhdistävät taidoiltaan toisiaan täydentävät parit. Työmarkkinoiden eriytyminen palvelee toisaalta informaation välittäjänä avioliittomarkkinoilla (”olen oikea nainen, koska teen naisten töitä”) ja toisaalta malli todistaa, että se lisää sosiaalista hyvinvointia. Se ei kuitenkaan ole Pareto-parannus, sillä se asettaa toisen ihmisryhmän eli puolison heikompaan neuvotteluasemaan avioliitossa. Perinteiset inhimillisen pääoman teoriat sekä avioliittoon ja erikoistumiseen perustuvat mallit voivat valaista työmarkkinoiden eriytymisen joitain puolia. Ne eivät kuitenkaan pysty täysin selittämään ilmiötä sen monitahoisuuden ja kulttuurisidonnaisuuden takia. Uuden näkökulman työmarkkinoiden eriytymiseen tuovat Akerlof ja Kranton (2000) ottamalla identiteetin mukaan hyötyfunktioon. He todistavat, että identiteetillä on vaikutusta taloudelliseen lopputulokseen. Sukupuoli on osa ihmisen identiteettiä ja vaikuttaa näin ollen yksilön käsityksiin itsestään, toisistaan ja sukupuolille oikeasta tavasta toimia. Identiteetti kiinnittyy sukupuolen mukaiseen ryhmään ja johtaa ryhmän yhdenmukaiseen käyttäytymiseen siksi, että siitä joko palkitaan hyväksynnällä tai rankaistaan epätyypillisestä käyttäytymisestä. Identiteetti tuo uusia käsitteitä taloustutkimuksen piiriin. Sitä voidaan kritisoida siitä, että oletukset ohjaavat tulosta: jos miehen oletetaan käyttäytyvän tietyllä tavalla, lopputulos vastaakin tätä. Toisaalta se avaa uusia mahdollisuuksia: miten sukupuolen määritelmät ja oikeat tavat toimia muodostuvat? Pääsemällä käsiksi ilmiön syntymekanismeihin, voidaan sukupuolioletuksia myös purkaa. Työmarkkinoiden eriytyminen on monen pienen tapahtumaketjun summa. Näin ollen sen purkaminenkin tapahtuu monen teon yhteisvaikutuksella. Sukupuoliroolit tiedostamalla päästään käsiksi identiteetin rakennuspuihin. Työmarkkinoiden sukupuolistavia käytäntöjä purkamalla voidaan parantaa yksilön valinnan mahdollisuuksia.
  • Piispa, Milla (Helsingin yliopisto, 2020)
    The signs of growing segregation between urban schools have shaken the perception of school equity in Helsinki during the last two decades and raised the question of whether school choices made by families are deepening the differences between schools. At the same time, recent observations have brought up concerns whether especially schools located geographically close to each other can be found segregated in Helsinki as well. The purpose of this study is to deepen the understanding of school choice mechanisms and to examine pupils’ school choices in a more limited small-scale area, rather than the whole city. In addition to this, the study seeks to highlight the importance of the local school markets, which has so far received relatively little attention in the Finnish debate. The study concentrates on pupils attending upper comprehensive schools in northern and north-eastern Helsinki, whose school choices have been studied using questionnaire data collected for the MetrOP-project (2010-2013). A total of 794 students who attended upper comprehensive school in northern or north-eastern Helsinki and lived in the area could be extracted from the MetrOP data. The school choices made by the pupils have been studied with statistical methods which made it possible to examine the directions of school choice flows in the research area. Moreover, the study concentrates to analyse whether school choices are guided by the socio-economic characteristics of school’s enrollment area. Socio-economic indicators have been examined using data from Statistics Finland's grid database. The results of the study showed upper comprehensive schools in northern and north-eastern Helsinki were divided into those that attracted students much more strongly and to those that were less popular in the local school market. In addition, identifiable school choice flows from one neighborhood to another could be found in the research area, confirming the assumption of greater attractiveness of some schools in respect to other ones in the vicinity. Socio-economic variables would often seem to explain the popularity of some schools, but the relative wellbeing or disadvantage of school’s enrollment area did not explain all school choices made in northern and north-eastern Helsinki. Therefore, it can be assumed that there is a more multifaceted set of factors influencing the local school markets and the choices made by local families.
  • Väkevä-Harjula, Irene (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, 15.5)
    Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 4/2013
    Raportti on syntynyt Peltosaari-projektin, Peltosaari Parlamentin, Riihimäen kaupungin viranhaltijoiden sekä projektin rahoittajien ja kumppanien yhteistyönä. Siinä kerrotaan omakohtaisista kokemuksista, syntyneistä innovaatioista ja malleista sekä arvioidaan projekti-tyyppisen kehittämisen vahvuuksia ja haasteita. Raportti ei sisällä uutta tutkimusta, vaan siinä esitellään 2010–2013 tehtyjä kehittämistoimenpiteitä Peltosaaren asuinalueen kehittämiseksi kolmen strategisen kärjen kautta, jotka ovat rakentaminen ja uudistaminen,  asukkaiden aktivointi sekä energia- ja ekotehokkuus. Raportissa viitataan useaan kertaan Helsingin yliopiston sekä VTT:n Peltosaarta koskeviin tutkimuksiin, jotka ovat vaikuttaneet kehittämistoimenpiteiden valintaan. Raporttia ja siinä esiteltyä asukashaastattelumallia tullaan käyttämään Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan pro gradu -tutkimuksen aineistona. Raportti esittelee Peltosaaren kokonaisvaltaisen kehittämismallin asuinalueen uudistamiseksi. Siitä löytyvät helposti Riihimäen kaupungin lähtökohta Peltosaaren asuinalueen kehittämiseen, projektin perustamiseen liittyvät toimenpiteet, strategianmukaiset kehittämistoimenpiteet sekä projektissa kehitetyt innovaatiot ja mallit asukkaiden kohtaamiseen. Raportti on koottu käsikirjamuotoon, mistä samankaltaisten haasteiden kanssa painivat tahot voivat valikoiden hakea tukea omille ajatuksilleen.
  • Luotonen, Ari (Helsingin yliopisto, 2020)
    The aim of this study is to clarify where socio-economic well-being and socio-economic deprivation accumulates on municipal level in the region of Päijät-Häme between years 2000-2016. In addition to this, purpose is also explore accumulation of socioeconomic well-being and disadvantage on detail 250 m x 250 m- areal level in Lahti and Hollola during years 2004, 2009 and 2016. Map-analysis on municipal level are done during years 2000, 2005, 2010 and 2016. This study carried out partly as order by the regional council of Päijät-Häme, where the results of this study are used to needs of regional planning. Established theories of segregation and general factors which are influencing on it are providing background for the results of this study. Materials of this study are consisted of statistical data of both Finnish institute for health and welfare (THL) and Statistics Finland (StatFin). This study is empirical and methods that have been used are GIS-analysis and statistical principal component analysis. As results this study showed that on municipal level socio-economic disadvantage as form of low incomes accumulated in municipality of Hartola, while socio-economic well-being as form of higher percentage of persons with university degree, higher income level and lower rate of unemployment accumulated in municipality of Hollola. Based on the analysis of 250 m x 250 m- areal level socio-economically disadvantaged people in Lahti city tended to segregate more than socio-economically well-off, which wasn’t similar with research results from Europe and United States. This study discovered that between 2004-2016 the share of socio-economically disadvantaged people in Lahti and Hollola increased, and in Lahti this increase was significant. In Lahti the increase of the share of socio-economically well-off people was slight during same time period, while in Hollola the share of socio-economically well-off people decreased a bit. Based on map analysis about Lahti and Hollola, the locations of socio-economically disadvantaged population 250 m x 250 m- neighborhood areal units and strong-level areal appearance of socio-economically disadvantaged population dimension were not the same. In Lahti for socio-economically well-off population the locations of neighborhood areal units and strong-level areal appearance of socio-economically well-off population dimension were equal, but in Hollola that was not the case. Observations of the socio-economically well-off and disadvantaged population dimensions, which were analysed by principal component analysis showed up that in Lahti during years 2004 and 2009 the socio-economically disadvantaged population dimension was after all socio-economically priviledged by high percentage of people with university degree education level, which was the case also in Hollola during year 2016.
  • Seppänen, Marjaana; Haapola, Ilkka; Puolakka, Kalle; Tiilikainen, Elisa (Ympäristöministeriö, 2012)
    Ympäristöministeriön raportteja 14/2012
    Julkaisussa analysoidaan lahtelaisen lähiön, Liipolan, asukkaiden suhdetta asuinalueeseensa ja siinä tapahtuneita muutoksia. Kyseessä on vuonna 1999 tehdyn kyselyn uusintatutkimus, joten keskeisen teeman muodostaa kymmenessä vuodessa tapahtuneiden muutosten tarkastelu.  Tarkasteltavina ovat sekä lähiön suhteellinen asema alueellisen eriytymisen näkökulmasta että asukkaiden omat arviot fyysisestä, sosiaalisesta ja toiminnallisesta elinympäristöstään. Mitä Liipolaan kuuluu nyt kymmenen vuoden jälkeen? Minkälaiseksi liipolalaiset alueensa kokevat ja mihin suuntaan asukkaat kokevat alueen kehittyneen kuluneen vuosikymmenen aikana? Muutoksen tarkastelun ohella tutkimus nostaa esille lähiöiden kehittämisen ajankohtaisia kysymyksiä esimerkiksi asukkaiden ikääntymisen vaikutuksista ja alueen monikulttuurisuudesta. Tutkimusaineistoina käytetään tilastotietoja ja postikyselyä alueen asukkaille.
  • Merimaa, Maija (2006)
    Pro gradu tutkielma "Teknologiatupa ostoskeskuksessa - kulttuuritoiminta asuinaluetyönä" käsittelee Kontulan ostoskeskukselle Euroopan Unionin Urban II kaupunkiohjelman tuella perustettua avointa Internetpistettä, Kontupistettä. Pisteen suunnittelusta ja toteuttamisesta on vastannut Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus. Ilmaisen Internetyhteyden lisäksi pisteen toiminnassa on panostettu sähköisten kulttuurisisältöjen tekemiseen. Tutkimus liittyy länsimaisissa kaupungeissa yleistyneeseen kaupunkialueiden kohentamiseen kulttuuritoiminnalla. Kulttuuritoiminnan sosiaalisista vaikutuksista on toistaiseksi hyvin vähän kriittisen tarkastelun kestävää näyttöä. Tämän tutkielman tarkoitus on ollut tarjota yksi vastaus alueellisen kulttuuritoiminnan sosiaaliseen merkitykseen. Tutkielman toinen keskeinen teema on suomalainen tietoyhteiskunta ja Internetin merkitys kulttuuritoiminnan areenana. Kulttuuritoiminnan sosiaalisten vaikutusten mittaamiseen ei ole olemassa indikaattoreita. Tässä tutkimuksessa sosiaalista merkitystä on tarkasteltu kolmen alakysymyksen kautta, jotka ovat: miten Kontulan sosioekonominen eriytyminen vaikuttaa Kontulaan toiminnallisena ympäristönä, tukeeko alueellinen kulttuuritoiminta aktiivista osallisuutta ja keiden kannalta, sekä mikä on kulttuuritoiminnan vaikutus tilaan liittyviin mielikuviin. Keskeisiä teoreettisia lähteitä tutkielmassa ovat olleet Pierre Bourdieu, Manuel Castells, Rob Shields ja Sharon Zukin. Tutkielman aineistona on käytetty asiantuntijahaastatteluita, Kontupisteeseen liittyviä asiakirjoja, Kontupisteen Internetsivustoa sekä havainnointia Kontupisteessä. Aineistoon on suhtauduttu faktanäkökulman mukaisesti kuvauksina todellisista tapahtumista. Aineisto on analysoitu abduktivistisen vihjepäättelymetodin mukaisesti suhtautumalla havaintoihin vihjeinä niiden ulkopuolisista ilmiöistä. Työn keskeisinä tuloksina ilmeni seuraavaa: huono-osaisena pidettyä ja sosioekonomisesti jossain määrin eriytynyttä Kontulaa ei voi Kontupisteen saavuttaman vastaanoton perusteella pitää kokonaisuudessa syrjäytyneenä alueena, mutta alueella on havaittavissa merkkejä, jotka viittaavat kehkeytyvään marginalisaatioon. Kulttuuritoiminnan toivotaan ehkäisevän marginalisaatiokehitystä vaikuttamalla alueen imagoon. Tämän tutkielman perusteella ei kuitenkaan vaikuta perustellulta pitää yksittäisen kulttuurihankkeen vaikutusta alueen imagoon kovin merkittävänä. Kulttuurisen kohentamisen voikin osittain nähdä länsimaisen kulttuuripolitiikan suuntausten seuraamisena. Tämä ei kuitenkaan tee kulttuuritoiminnasta merkityksetöntä asuinalueiden sosiaalisessa kohentamisessa. Kulttuurihankkeiden keskeisen merkitys vaikuttaa olevan siinä, että se vaikuttaa tukevan asukkaiden osallistumista heidän henkilökohtaisesti merkityksellisiksi kokemissa prosesseihin. Tämän lisäksi kulttuuriharrastuspisteen perustaminen lähiöostoskeskukselle voi nähdä edustavan asuinympäristön kohennusta ja uutta tapaa ajatella ostoskeskuksia lähiötiloina.
  • Pursimo, Katariina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielma käsittelee COVID-19-epidemiaa ja valmiuslain 93-95 §:n nojalla annettujen hoitajien perusoikeuksia rajoittaneiden asetusten soveltamista Suomessa kevään 2020 poikkeusolojen aikana. Asetusten poikkeusvaltuudet koskivat lepoaikoja, ylitöitä ja vuosiloman antamista koskevia säännöksiä, irtisanomisajan pidennyksiä ja työvelvollisuutta. Tutkielma nivoo hoitajien oikeuksien rajoittamisen osaksi koronaviruspandemian sukupuolittuneita vaikutuksia ja yhteiskunnallista kontekstia, jossa on kyse hoiva-alan naisvaltaisuudesta, sukupuolisegregaatiosta ja työvoimapulasta kärsivästä matalapalkka-alasta. Tutkielman aineisto käsittää muun muassa valmiuslain nojalla annettujen asetusten eduskuntakäsittelyn asiakirjoja, kuten asetusehdotuksia, valiokuntien mietintöjä ja lausuntoja sekä asiantuntijalausuntoja. Perustuslakivaliokunta ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunta olivat saaneet tietoonsa valmiuslain toimivaltuuksien väärinkäytöksiä. Tutkielman tulokset käsittävät ensinnäkin havainnon, ettei valtioneuvosto seurannut ja raportoinut eduskunnalle perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla valmiuslain 93 ja 94 §:n toimivaltuuksien käyttöä. Toiseksi, työsuojeluviranomainen ei aineiston perusteella ollut tietoinen valvontavastuustaan poikkeusoloissa, mikä heikensi työntekijöiden oikeussuojaa. Lisäksi, valmiuslain toimivaltuuksien käyttöönottovaiheessa ei eritelty ja arvioitu eri toimien vaihtoehtoisuutta eikä valmiuslain eri soveltamisvaihtoehdot käyneet riittävällä tavalla ilmi asetusten perusteluista. Asetusehdotuksissa ei tuotu esille muun sääntelyn, kuten KVTES:n, mahdollistamien toimien vaihtoehtoisuutta suhteessa valmiuslain toimivaltuuksiin. Valmiuslain käyttö pandemiassa ei voi automaattisesti tarkoittaa hoitajien perusoikeuksien rajoittamisen tarvetta. Tutkielman johtopäätöksinä esitetään muun muassa tarve selvittää sekä työnantajien poikkeusvaltuuksien väärinkäytökset että keinot työntekijöiden oikeusturvan vahvistamiseksi. Valmiuslakia uudistettaessa tulee ottaa huomioon hoitajien oikeudet. Hoiva-ala tulee myös nostaa varautumisen keskiöön.