Browsing by Subject "seksiala"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Ahtiainen, Jaana (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassani lähestyn opiskelijoiden tekemää seksityötä tarkastellen siihen liittyvän salailun ulottuvuuksia subjektipositioiden kautta sekä analysoiden naiseuteen ja seksuaalisuuteen kytkeytynyttä myyttistä kuvastoa. Tavoitteenani on selvittää, miten seksityötä tekevät opiskelijat erittelevät siviilielämän ja seksityön positioita ja miten he suhteuttavat seksityötä yhteisön asenteisiin ja kulttuurisiin merkityksiin. Tämän yhteydessä selvitän stigman ja tabun merkityksiä aineistoni seksityöntekijöiden kokemuksissa. Kartoitan lisäksi seksityöhön liittyviä naiseuden ja seksuaalisuuden myyttisiä kuvastoja pohtien, millainen on myyttisen tiedon seksityöntekijä ja millaisena huonon naisen myytti näyttäytyy seksityön puitteissa. Tutkielmani kaksiosaisen aineiston ensimmäinen osa koostuu viidestä kevään 2015 aikana toteutetusta seksityötä tekevän opiskelijan puolistrukturoidusta haastattelusta. Toinen osa puolestaan sisältää seksityötä tekevien opiskelijoiden viisi blogia, joita on julkaistu aikavälillä 2012–2018. Tutkielmani teoriatausta on painottunut sekä seksityötutkimukseen että myyttitutkimukseen, joiden rinnalla sovellan myös seksuaalisuutta, naiseutta, stigmaa ja tabua käsitteleviä tutkimuksia. Tutkielmani metodipohja puolestaan on diskurssianalyysissa ja Mary Douglasin symboliantropologiassa. Seksityötä tutkiessa olen valottanut yhteisössä vallitsevia kulttuurisia merkityksiä ja yleistä (seksuaali-)asenneilmapiiriä. Kaikki seksin ja seksuaalisen toiminnan muodot eivät suinkaan ole tasavertaisia, vaikka seksuaaliasenteet ovatkin nykypäivänä entistä vapaamielisempiä. Seksityöhön ja seksityöntekijöihin suhtaudutaan monilta osin kielteisesti ja ennakkoluuloisesti ylläpitäen vahingollisia stereotypioita. Erityisesti seksityötä tekeviin äiteihin kohdistuu moraalisesti latautuneita odotuksia, eikä äitiyden ja seksityön nähdä sopivan saman kategorian sisälle. Samanlaisia mielikuvia koetaan kuuluvan käsityksiin opiskelijasta ja seksityöstä. Seksityöntekijät eivät kuitenkaan itse suurilta osin häpeä seksityötä tai koe sitä saastuttavana, vaan ongelma nähdään olevan yhteisön asenneilmapiirissä. Aineistossa ilmenee, miten uhriuden, tautisuuden ja rikollisuuden diskurssit määrittävät julkisessa keskustelussa esitettyjä kuvia seksityöntekijästä. Näitä diskursseja kuitenkin pyritään kyseenalaistamaan seksityöntekijöiden keskuudessa. Samalla kritisoidaan kaupallisen seksin toimijoiden näkemistä yhtenäisenä ja homogeenisenä joukkona. Analyysini perusteella seksityö on ilmiönä varsin moninainen, ja paikoitellen aineistoni seksityöntekijöillä on yhteistä lähinnä se, että jokainen heistä työskentelee opintojen ohella kaupallisen seksin alalla. Monin paikoin heille on yhteistä myös seksityön keskiluokkaisuus, työhön suhtautuminen siviilielämän ehdoilla ja halu estää seksityön tuleminen julki laajassa mittakaavassa. Salailulla ja stigmalla koetaan tässä mielessä olevan jatkumoa nykyhetken lisäksi myös tulevaisuudessa, jopa seksityön lopettamisen jälkeisessä ajassa. Ajallisten ulottuvuuksien lisäksi salailu ja stigma ulottuvat työminän alueelta siviilielämän puolelle, ja näitä eri positioita pyritäänkin pitämään erillään. Erityisesti äidin positio rajataan tiukasti erilleen seksityöpositiosta. Työminään sisältyy olennaisesti myös esittämisen ja esiintymisen ulottuvuuksia, jolloin asiakastilanteisiin kuuluu nautinnon ja läheisyyden esittäminen. Näistä piirteistä huolimatta seksityötä rinnastetaan ensisijaisesti muihin töihin, ei siviilielämän suhteisiin, jolloin työssä korostuu ammatillisuuden ja asiakaspalveluasenteen esiin tuominen. Tutkielmassani esitän naiseuden myyttisen kuvaston ilmenevän seksuaalista käyttäytymistä ja naiseuden kaksijakoisuutta koskevissa odotuksissa ja merkityksissä. Seksityöntekijöihinkin liitettävä huonon naisen kuvasto pitää sisällään käsityksiä sopimattomasta seksuaalisuudesta ja siveettömyydestä, jolloin seksityön alaisuuteen on vaikea mieltää kuvia tavoiteltavasta ja sopivasta naiseudesta ja seksuaalisuudesta. Myyttisen kuvaston tutkimisella on seksityön kohdalla yhteiskunnallista ja kulttuurista painoarvoa, sillä myyteillä on kulttuuristen merkitysten, arkipäivän käsitysten ja seksuaaliasenteiden kautta vaikutusta laajimmillaan jopa siihen, miten viranomaiset, poliittiset päättäjät ja laaja yleisö suhtautuvat seksityöhön ja seksityöntekijöihin.
  • Aaltio, Elina (2008)
    Pro gradu -työssäni tarkastelun kohteena on ollut seksin oston kriminalisointia Suomessa koskeva poliittinen prosessi, joka ajoittui vuosille 2002–2006. Työssäni pyrin selvittämään, kuinka naisliikkeen tavoitteet välittyivät politiikan sisältöihin ja millä ehdoilla tämä tapahtui. Naisliikkeen lisäksi tarkastelun kohteena on ollut tasa-arvoelinten toiminta ja niiden rooli naisliikkeen tavoitteiden välittäjinä poliittiseen prosessiin. Analyysin välineenä olen käyttänyt ns. RNGS-mallia, joka on vertaileva laadullinen menetelmä. Kyseinen analyysikehikko on kansainvälisen tutkimusprojektin (Research Network on Gender Politics and the State) kehittämä menetelmä, jolla on tutkittu naisliikkeiden vaikutusvaltaa ja tasa-arvoelinten roolia erilaisissa poliittisissa prosesseissa jälkiteollisissa länsimaisissa demokratioissa. Tutkimusasetelmassa naisliikkeen vaikutusvalta poliittisessa prosessissa on määritelty selitettäväksi muuttujaksi. Vaikutusvaltaa on pyritty selittämään kahden riippumattoman muuttujan avulla, joita ovat naisliikkeen ominaispiirteet ja poliittinen ympäristö. Tasa-arvoelinten toiminnan tehokkuus ja niiden institutionaalinen kapasiteetti ovat väliintulevia muuttujia. RNGS-mallissa kullekin muuttujalle on määritelty arvot ja niiden luokittelukriteerit. (RNGS 2005.) Aiemmin suomalaisia prostituutiopoliittisia prosesseja RNGS-menetelmällä on tutkinut Anne Maria Holli (2004) osana kansainvälistä prostituutiopoliittista RNGS-tutkimusta (Outshoorn 2004). Tutkimusaineistoni muodostuu mm. seksin oston kriminalisointiin liittyvistä mietinnöistä, hallituksen esityksestä, muutamasta lakialoitteesta, eduskunnan pöytäkirjoista ja asiakirjoista, asiantuntijalausunnoista, taustahaastattelusta ja muista arkistolähteistä. Tutkimuksessani olen ensin kuvaillut kontekstin, jossa prosessi käynnistyi. Tämän jälkeen olen identifioinut seksin oston kriminalisoinnista käydyssä keskustelussa esiintyneet kehykset, joiden keskinäistä kamppailua prosessin aikana tarkastelen. Lisäksi olen kuvaillut tutkimukseni kannalta keskeisten toimijoiden agendat. Naisliikkeen ja tasa-arvoelinten lisäksi 2000-luvun prostituutiokeskusteluun otti osaa aiempaa organisoituneemmin prostituoitujen oikeuksia ajanut ryhmä, jonka olen nimennyt prostituoitujen etuliikkeeksi. Sekä naisliike että tasa-arvoelimet kannattivat seksin oston yleistä kriminalisointia. Tämä pyrkimys sai vastaansa voimakkaan vastarinnan, jossa prostituution rajoittamista vastustavan perinteisen miesjoukon rinnalle syntyi vahva prostituoitujen oikeuksia ajanut liike. Aiemmassa RNGS-tutkimuksessa on todettu, että naisliikkeen onnistumismahdollisuudet ovat paremmat, kun tasa-arvoelimet toimivat aktiivisesti sisäpiiriläisen roolissa, naisliikkeen suhde vasemmistoon on läheinen, poliittinen ympäristö on avoin, aihe on naisliikkeelle tärkeä ja naisliike on yhtenäinen. Tarkastelemassani prosessissa muut tekijät puolsivat naisliikkeen onnistumista, mutta vastarinnan voimakkuus sai lopulta sekä vasemmiston että sitä myöten naisliikkeen yhteisrintaman murtumaan. Lopputulos, seksin oston rajattu kriminalisointi, oli naisliikkeen kannalta epäonnistuminen. Koska naisliike kuitenkin osallistui aktiivisesti prosessiin, RNGS-luokittelussa lopputulos vastaa ko-optaatiota. Naisliikkeen tavoitteiden sisällyttäminen politiikan sisältöihin liittyy myös keskusteluun valtiofeminismistä. RNGS-tutkimusprojekti on pyrkinyt vastaamaan siihen, pystyykö valtio vähentämään sukupuolten välistä eriarvoisuutta ja huomioimaan feministisen liikkeen vaatimuksia.
  • Oikarinen, Tiina (2010)
    Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Suomen ihmiskaupan vastaista toimintaa foucaultlaisen diskurssianalyysin keinoin problematisointina. Sukupuolelle, kansalaisuudelle ja kaupalliselle seksille rakennettuja merkityksiä tarkastellen vastaan kolmeen tutkimuskysymykseeni: Miten ja millaiseksi ilmiöksi ihmiskauppa Suomen ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa rakennetaan? Miten ja millaisiksi uhri- ja auttamispositiot konstruoidaan? Miten ja millaiseksi rakennetaan prostituutiossa tapahtuvan ihmiskaupan vastainen toiminta? Tutkimusaineistoni koostuu Ihmiskaupan vastaisesta toimintasuunnitelmasta (2005) sekä Ihmiskaupan uhrien auttaminen -raportista (2006). Ihmiskauppa samaistettiin tutkimusaineistossani laittomaan maahantuloon ja ulkomaisten naisten Suomessa harjoittamaan prostituutioon. Ihmiskauppa rakennettiin seuraukseksi ”lähtömaiden” heikkoudesta ja kulttuurisesta epäyhtenäisyydestä. Suomi konstruoitiin menestyväksi ja tasa-arvoiseksi yhteiskunnaksi, jota ihmiskauppa uhkaa ”rapautumisella”. Ihmiskaupalle rakennettiin kaksi uhripositiota: (naisten) seksuaalinen ja (miesten) työvoiman hyväksikäyttö. Ihmiskauppa seksuaalisessa hyväksikäyttötarkoituksessa rakennettiin tarkoittamaan ei-suomalaisten naisten Suomessa harjoittamaa prostituutiota ja kaikkea kaupallisen seksin areenalla tapahtuvaa ihmiskauppaa tarkasteltiin abolitionistisesta prostituutionäkemyksestä käsin vain seksuaalisen hyväksikäytön kautta. Ulkomaiset prostituoidut eivät ole ihmiskaupan uhreja, koska heidän työskentelyolosuhteensa olivat huonot, vaan koska heitä oli seksuaalisesti hyväksikäytetty, eli pakotettu tahdonvastaisiin yhdyntöihin. Näin jäsentämällä menetettiin mahdollisuus tarkastella muuta kaupallisen seksin areenalla tapahtuvaa hyväksikäyttöä: velkavankeutta, liikkumavapauden rajoittamista ja väkivaltaa ja tuotiin keskusteluun kysymys alkuperäisestä suostumuksesta. Ihmiskaupan uhrin kategorioita rakennettiin myös ulkomaalaisuuden ja avuttomuuden kautta. Auttamistyön tavoitteeksi konstruoitiin uhrin sopeutuminen ja ”normaaliuden” saavuttaminen, joka tarkoitti joko prostituutiosta irrottautumista tai Suomesta poistumista. Auttajat rakennettiin suomalaisiksi moniammattilaisiksi. Suomalaiset saivat asiantuntijuudesta osansa ja ihmiskaupan vastainen toiminta rakennettiin kansakuntaa yhteen tuovaksi projektiksi, jonka tarkoituksena oli lähiympäristön puhdistaminen ulkomaisesta prostituutiosta, ”liasta”. Prostituutiossa tapahtuvaa ihmiskauppaa haluttiin ehkäistä kehitys- ja lähialueyhteistyöllä, viisumipolitiikalla sekä kriminalisoimalla seksin ostaminen. Naisten maahanmuutto mitätöitiin kehityspolitiikalla ratkaistavaksi epäterveeksi ongelmaksi ja samalla epäonnistuttiin kehittämään ehdotuksia siitä, miten ihmiskauppaa prostituutiossa voitaisiin ehkäistä. Analyysini päätteeksi esitin näkemykseni siitä, kuinka jäsentämällä kaupallisen seksin kenttää työn käsitteen kautta voitaisiin raivata diskursiivista tilaa siirtolaisnaisten vaatimuksille työstä. ”Työläisinä” subjektit voisivat olla poliittisia, sen sijaan että olisivat vain psykologisoituja ja traumatisoituja uhreja. Seksityön argumentoiminen työksi haastaisi myös heikkoutta ja suojelun tarvetta korostavan käsityksen naisten seksuaalisuudesta. Tärkeimmät lähteet: Ahmed (2000), Agustín (2007), Aradau (2008), Butler (1990, 2007), Cahill (2000), Chapkis (2003) Foucault (1976, 1980), Holli (2003), Roth (2010).