Browsing by Subject "seksuaalinen häirintä"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Kelkka, Nella (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämä pro gradu kartoittaa, minkälaista seksuaalista häirintää viestintä- ja media-alalla koetaan. Tutkielman tavoitteena on antaa viestintä- ja media-alan ammattilaisten (ja miksei muidenkin alojen) työnantajaorganisaatioille toimenpide-ehdotuksia siihen, miten seksuaalista häirintää voisi käsitellä ja ennaltaehkäistä. Seksuaalinen häirintä nousi globaalisti ennennäkemättömällä tavalla julkiseen keskusteluun, kun joukko naisnäyttelijöitä syytti Hollywoodin tuottajamoguli Harvey Weinsteiniä seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta vuonna 2017. Tämä synnytti globaalin #metoo (suomeksi ”minä myös”) -liikkeen, kun muutkin alkoivat Hollywood-näyttelijöiden vanavedessä jakaa seksuaalisen häirinnän kokemuksiaan sosiaalisessa mediassa. Vaikka seksuaalinen häirintä koetaan subjektiivisesti ja eri henkilöt voivat kokea saman fyysisen tai verbaalisen teon häirintänä tai toverillisena käytöksenä, #metoo-liike kuitenkin viimeistään osoittaa seksuaalisen häirinnän laajuuden ja sitä myötä sen yhteiskunnallisen merkittävyyden. Seksuaalinen häirintä on yhteiskunnallinen ilmiö, mutta se on myös työelämään ja organisaatiokulttuureihin liittyvä asia. Seksuaalisella häirinnällä on negatiivisia vaikutuksia sen kokijalle, minkä lisäksi se vaikuttaa negatiivisesti myös organisaation ilmapiiriin ja jopa sen tuottavuuteen. Vaikka #metoo-liike alkoi vuonna 2017 amerikkalaisella elokuva-alalla, pian keskustelu seksuaalisesta häirinnästä levisi myös muualle. Tämän pro gradu -tutkielman aineistona on kolmen suomalaisen viestintä- ja media-alan ammattijärjestön, ProComin, Journalistiliiton ja MTL:n, yhdessä jäsenistöilleen tekemä kysely seksuaalisesta häirinnästä. Syvennän aineistoa viidellä itse tekemälläni puolistrukturoidulla teemahaastattelulla, joita varten olen haastatellut media- ja lehtitaloissa, viestintä- ja mainostoimistoissa sekä pörssiyhtiössä seksuaalista häirintää kokeneita viestintä- ja media-alan ammattilaisia. Aineistolähtöisen analyysimenetelmän avulla vastaan seuraaviin kolmeen tutkimuskysymykseen: Minkälaisena viestinnän ja media-alan ammattilaiset näkevät työnantajaorganisaatioidensa suhtautumisen seksuaaliseen häirintään? Miten seksuaalista häirintää pitäisi käsitellä työympäristössä heidän mielestään? Miten seksuaalista häirintää pitäisi ennaltaehkäistä työympäristössä heidän mielestään? Analyysiosiossa kuvaan esimerkkien avulla viestinnän ja media-alan ammattilaisten työssään kokemaa seksuaalista häirintää ja vastaan aineiston avulla edellä esitettyihin tutkimuskysymyksiin. Viestinnän ja media-alan ammattilaiset näkevät työnantajaorganisaatioidensa suhtautumisen seksuaaliseen häirintään vaihdellen häirintäkokemuksen vähättelystä ja kiistämisestä häirittyjen tukemiseen. Heidän mielestään seksuaalisen häirinnän käsittelyn pitäisi olla avointa ja oikeudenmukaista. Samoin prosessin pitäisi olla toimiva ja koko henkilöstön tiedossa. Ennen kaikkea heidän mielestään matalahierarkkinen, avoin ja tasa-arvoinen organisaatiokulttuuri on avainasemassa seksuaalisen häirinnän ennaltaehkäisyssä.
  • Nurmos, Laura (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielma tarkastelee seksuaalisesta häirinnästä käytyä keskustelua yhdysvaltalaisessa uutismediassa kriittisen diskurssianalyysin näkökulmasta. Aikaisempi tutkimus seksuaalisesta häirinnästä ja sen esiintymismuodoista mediassa osoittaa uutisdiskurssin keskittyvän ensisijaisesti olemassa olevia valtarakenteita tukevien ilmenemismuotojen korostamiseen ja edistävän osaltaan seksuaalista väkivaltaa ympäröivien myyttien (rape myths) olemassaoloa. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella ovatko aihetta ympäröivät otsikot muuttuneet viime vuosien feminististen liikkeiden johdosta kartoittamalla, keskittyvätkö otsikot uhreihin vai ahdistelijoihin ja analysoimalla, miten ne hyödyntävät seksuaalisen väkivallan myyttejä diskurssissaan. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, eroavatko konservatiivisen ja liberaalin julkaisun uutisoinnit aiheeseen liittyen. Analyysin kohteena on kahden eri poliittista taustaa edustavan julkaisun, New York Timesin (NYT) ja Wall Street Journalin (WSJ), otsikot ennen ja jälkeen #MeToo -liikkeen nousun lokakuussa 2017. Tutkielma kattaa kaikki vuosien 2015-2019 lokakuussa julkaistut uutisotsikot, jotka NYT ja WSJ julkaisivat avaintermillä ”sexual harassment”. Hakusanalla löytyneet 857 otsikkoa analysoitiin luokittelemalla ne sen mukaan 1) keitä otsikossa mainittiin (uhri, ahdistelija vai ulkopuolinen kommentoija), 2) tuotiinko heidän sukupuolensa otsikossa esille, 3) lainattiinko ketään otsikossa mainituista henkilöistä joko suoraan tai epäsuorasti, 4) oliko joku otsikon henkilöistä julkinen henkilö tai viitattiinko häneen tittelillä, 5) mitä seksuaalisen väkivallan myyttejä (rape myths) otsikossa ilmeni ja 6) millaista sanavalintaa uhria kuvatessa käytettiin. Analyysissä nousi esiin kaksi eri poliittista taustaa edustavaa, valta-asemaansa väärinkäyttänyttä miestä ja otsikot analysoitiin toiseen kertaan luokittelemalla ne sen mukaan, keskittyikö otsikko kyseisiä henkilöitä vastaan esitettyihin syytöksiin vai ei. Analyysin tulokset vahvistivat osaltaan aikaisempia löytöjä, sillä enemmistö otsikoista keskittyi klassisiin seksuaalisen häirinnän muotoihin, joissa ahdistelijana toimi valta-asemassa toimiva mies ja uhrina oli haavoittuvaisessa asemassa oleva nainen. Tämän lisäksi otsikot keskittyivät pääasiassa ahdistelijaan ja hänen tekoihinsa. Tulokset osoittivat kuitenkin julkaisusta riippuen muutosta tasapainoisempaan suuntaan, jossa ahdistelija oli yhä vähenevissä määrin otsikon ensisijaisena kohteena. Samanaikaisesti otsikot siirtyivät yhä enenevissä määrin esittämään seksuaalisen häirinnän uhreja (NYT) tai aiempaa laajempikatseiseen esitystapaan (WSJ). Otsikoista ainoastaan 1,3% sisälsi seksuaalista väkivaltaa ympäröiviä myyttejä, ja niitä käytettiin hyvin harkitusti joko lainaamalla jotakuta, joka käytti myyttiä tai vetoamalla lukijan tietoisuuteen myytin olemassaolosta. Wall Street Journalin ja New York Timesin otsikot erosivat toisistaan huomattavissa määrin lähinnä julkaistujen otsikoiden määrässä ja republikaanien presidenttiehdokkaan Donald Trumpin julkisoinnissa. Siinä missä NYT:in raportointi seksuaaliseen häirintään liittyen lisääntyi huomattavasti jo Trumpia kohtaan esitettyjen syytösten aikaan lokakuussa 2016, WSJ:in raportointi aiheeseen liittyen lisääntyi hitaammin ja suurin nousu otsikoiden määrässä tapahtui vasta lokakuussa 2017.
  • Knuuttila, Margariitta (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä tutkimus käsittelee Kirkko ja kaupunki -median uutisointia seksuaalisesta häirinnästä. Keskustelu aiheesta kiihtyi vuonna 2017 Harvey Weinstein -skandaalin myötä. Sosiaalisen median twitter -kanavilla Hollywood -näyttelijätär Alyssa Milano aloitti kampanjan seksuaalista häirintää vastaan, käyttäen aihetunnistetta #metoo, johon Kirkko ja kaupunki otti uutisoinnissaan kantaa. Tutkimusaineistoni on peräisin Kirkko ja kaupunki -lehden verkkojulkaisuista, jotka ovat ajalta lokakuu 2017–kesäkuu 2020. Aineistoni rajautuu #metoo -liikkeen syntyajankohtaan ja viimeisimpään rajaukseeni sopivaan verkkojulkaisuun. Tutkimusmenetelmäni on diskurssianalyysi, jota tuen amerikkalaisen sosiaalisen ongelman viitekehyksen ja konstruktionistinen näkökulman avulla. Tutkimuksessani selvitän, minkälainen kuva Kirkko & kaupunki -median verkkoviestinnässä on pyritty rakentamaan seksuaalisesta häirinnästä Suomen kristillisissä yhteisöissä, minkälaisia diskursseja verkkojulkaisuissa esiintyy ja miten ne rakentuvat sekä millä tavoin seksuaalinen häirintä rakentuu sosiaalisen ongelman ilmiönä. Aineistoni kattaa 20 verkkojulkaisua, jotka olen valinnut Kirkko ja kaupunki -median internetsivustolta, käyttäen hakusanaa ”seksuaalinen”. Kirkko ja kaupunki -median verkkoviestinnässä seksuaalinen häirintä esitetään uskonnollisia yhteisöjä koskevana ongelmana, johon tulee puuttua. Tutkimuksessani löytämiäni diskursseja ovat asiantuntijuus, osallisuus, kokemus ja ratkaisu, joissa ongelmaa jäsennetään yhteiskunnallisena, yhteisöllisenä, yksilökohtaisena ja rakenteellisena. Tutkimuksessani käy ilmi, että Kirkko ja kaupunki -media pyrkii esittämään evankelisluterilaisen kirkon ratkaisumalleja seksuaalisen häirinnän poistamiseksi. Muiden uskonnollisten yhteisöjen ratkaisumalleja seksuaalisen häirinnän ongelman poistamiseksi esitetään vain vähän. Kirkko ja kaupunki -median viestintä ongelmasta näyttäytyy ristiriitaisena, sillä se antaa tilaa laajasti monille asiantuntijoille ja heidän eriäville näkemyksilleen. Viestinnästä on havaittavissa vastakkaisasetelma evankelisluterilaisen kirkon ja muiden kristillisten yhteisöjen, ”meidän” ja ”heidän”, välillä.
  • Heimonen, Elisa (Helsingin yliopisto, 2015)
    The aim of this study is to research vocational school student's sexual health, sexual self-efficacy and experiences of sexual harassment and violence. The connections between these and possible differences between groups are also researched. The groups are formed based on gender and gender distribution in ones field of study. Previous research and theories suggest that there are gender differences. Gender distribution has not been included in the research of this topic before. Gender distribution affects for example the interpretation of violent acts. Therefore differences are expected to be found. The research material was collected with a questionnaire. It was collected from students in five different vocational schools in spring and fall 2014. In total 470 answers were used in the study. The material was analyzed using quantitative methods. The results indicate that the student's sexual health and sexual self-efficacy are quite high. Experiencing sexual violence is common. There are differences between individual people. In sexual health and experiences of sexual violence there are also differences between groups. There are connections between sexual health, sexual self-efficacy and experiences of sexual violence. There are differences between groups in the connections. The results emphasize the importance of paying attention to people's uniqueness and in particular to gender and the environments gender distribution for example in sexual education and research about sexuality. The results can be used in sexual education and in developing sexual education. The results can also be used in different forms of promoting sexual health and sexual self-efficacy and in different forms of preventing sexual violence.