Browsing by Subject "sekularismi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Alarinta, Rita (Helsingfors universitet, 2016)
    Tämän tutkielman aiheena on Glen H. Stassenin (1934–2014) ruumiillistuneen opetuslapsiuden etiikka. Tutkielman metodi on systemaattinen analyysi. Ensimmäisessä analyysiluvussa tarkastellaan ruumiillistuneen opetuslapsiuden käsitettä, jonka teologinen perusta on kolmessa ulottuvuudessa. Ensimmäinen on Jumalan kaikkivaltius, jonka perusteella teologialla on yhteiskunnallista merkitystä. Toinen on täyteläinen tulkinta Jeesuksesta, jossa painottuu heikkojen puolelle asettuminen. Jeesuksen eettistä toimintaa kuvaa Dietrich Bonhoefferin (1906–1945) käsite Stellvertretung, oleminen ”toista varten”. Kolmas ulottuvuus on Pyhä Henki, joka johdattaa kohti Jumalan tahtoa. Stassenin mukaan kristillisessä etiikassa ei tule pitää esillä ideaaleja, koska niiden toteuttaminen on ihmiselle mahdotonta. Hänen mukaansa realistisesti maailmaa tarkasteleva kristinusko kykenee vastaamaan myös sekulaarin ajan asettamiin haasteisiin. Tätä käsitystä haastetaan pohtimalla esimerkiksi, onko kristinuskon maailmankuva perinteisesti ylioptimistinen, kuten Stassen väittää. Toisessa analyysiluvussa käsitellään vuorisaarnan etiikkaa. Stassen tulkitsee vuorisaarnaa kolmiosaisina opetuksina, joissa opetuksen kärki on realistinen. Tämän triaditulkinnan mukaan Jeesus ei kiellä esimerkiksi vihaa, kuten vuorisaarnan antiteesitulkinta antaa ymmärtää, mutta käskee sovinnontekoon. Stassenille vuorisaarna on myös yhteiskunnallisesti relevantti. Vuorisaarna käsittelee muun muassa distributiivista oikeudenmukaisuutta ja väkivallattoman vastarinnan oikeutusta. Johtopäätöksenä ruumiillistunutta opetuslapsiutta kuvataan Jeesuksen seuraamiseksi inhimillisenä kristittynä. Stassenin eettiset periaatteet lähtevät liikkeelle yllättävän paljon ihmisestä ja siitä, että inhimilliset ominaisuudet asettavat kristilliselle etiikalle kehykset. Stassen ei myöskään näe eettisiin ideaaleihin liittyvän hyötyjä ihmisen toiminnan ohjaajina. Ihmisläheisyytensä lisäksi hän johtaa eettisiä periaatteita, kuten kristillisen rakkauden määritelmän myötätuntona ja oikeudenmukaisuuden toteuttamisena, suoraan Jeesus-tulkinnastaan. Tutkielman kolmannessa analyysiluvussa tarkastellaan oikeudenmukaisen rauhanteon paradigmaa, joka liittyy sodan oikeuttamisen sijaan rauhan rakentamiseen kymmenen ohjeen avulla. Stassenin mukaan paradigmassa ylitetään pasifismin ja oikeutetun sodan teorian väliset ristiriidat. Tutkielmassa ilmenee, että yleiseen rauhantahtoon nojaavassa paradigmassa on vahvuuksia ja oivaltavia sovelluksia vuorisaarnan etiikasta, kuten vihollisrakkaudesta, joka ei tarkoita omista oikeuksista luopumista. Mutta oikeudenmukainen rauhanteko ei pysty sovittelemaan erilaisiin eettisiin lähestymistapoihin kuuluvien rauhan määritelmien välistä ristiriitaisuutta. Neljännessä analyysiluvussa käsitellään ruumiillistuneen opetuslapsiuden suhdetta Bonhoefferin teologiaan. Stassenin mukaan Bonhoefferin vuosien 1940–1945 teologia ei sovi tämän varhaisemman teoksen Nachfolge (1937) vuorisaarnatulkintaan. Stassenin mukaan vuorisaarnan triaditulkinta vastaa paremmin Bonhoefferin viimeisten vuosien teologiaa. Tutkielmassa osoitetaan väitteen vahvuudet ja heikkoudet. Pääpiirteissään triadi-tulkinta täsmää Bonhoefferin ajatuksiin vuorisaarnasta, mutta yksityiskohtien tasolla todisteita tästä ei ole. Lisäksi neljännessä analyysiluvussa tutkitaan Bonhoefferin ja Stassenin teologisten painotusten eroja. Toisin kuin Stassenille, Bonhoefferille ”toista varten” olemiseen voi liittyä jopa lain rikkominen silloin, kun se palvelee lain todellista tarkoitusta. Teologit myös lähestyvät sekulaarin ajan kristinuskoa osittain eri näkökulmista: Bonhoefferin mukaan kristityn vastuun toteutumiseksi on lakattava tukeutumasta Jumalan suuruuden illuusioon. Stassenille vastaava illuusio puolestaan on optimistinen maailmankuva. Teologien näkökulmia yhdistää vahvasti ajatus kristinuskon tämänpuoleisuudesta, eli siitä, että kristityn on kannettava vastuuta maailmasta.
  • Tuovinen, Minna-Liisa (Helsingfors universitet, 2015)
    Tämä tutkielma pyrkii selvittämään Joseph Ratzingerin/paavi Benedictus XVI:n (16.4.1927 – ) käsityksiä kristinuskon ja kulttuurien suhteista relativismin, sekularismin ja suvaitsevaisuuden näkökulmista. Tutkimuskysymyksenä on: Säilyykö kristinusko eripuraisten kulttuurien keskellä? Tutkimukseni ensimmäinen lähde on Joseph Ratzingerin Without Roots The West, Relativism, Christianity, Islam (2004). Kirja koostuu Joseph Ratzingerin ja Marcello Peran kirjeenvaihdosta. Molemmat ovat huolissaan lännen spirituaalisesta, kulttuurisesta ja poliittisesta huonovointisuudesta. Kirjan tendenssinä on saada ihmiset ymmärtämään, millainen olisi tulevaisuuden kulttuuri, joka on hylännyt moraalinsa ja kulttuurihistoriansa. Kirjoittajat toivovat, että länsi ottaisi vastaan mieluummin spirituaalisen kuin poliittisen uudistumisen. Toinen lähde on Joseph Ratzingerin Truth and Tolerance Christian World Religions Belief and World Religions (2004). Ratzinger pohtii kirjassaan kristinuskon suhdetta maailmanuskontoihin. Hän haluaa vastata kysymykseen: Onko kristinusko suvaitsematon kun se väittää, että pelastus on mahdollista vain Kristuksen kautta? Kolmas lähde tässä tutkielmassa on Joseph Ratzingerin Introduction to Christianity (2000). Hän tuo kirjassaan esiin katolisen kirkon modernin tulkinnan kristinuskon perusteista. Tukimusmetodina on systemaattinen analyysi. Keskeiset käsitteet selvitetään termi- ja argumentatioanalyysillä. Argumentaatioanalyysin väitteet ovat eksplisiittisiä ja implisiittisiä ja ne kumpuavat Raamatusta, traditiosta, kokemuksesta ja järjestä. Tässä tutkielmassa pyritään myös selvittämään, muodostavatko kyseiset väitteet johdonmukaisen kokonaisuuden. Edellytysten analyysi on kuin kulmakivi, koska katolisen kirkon dogmit määrittelevät voimakkaasti Ratzingerin teologisia ja filosofisia pohdintoja. Johdannon jälkeen toinen pääluku käsittelee kulttuurirelativismia, joka on Ratzingerin mielestä nykyään kristinuskon keskeinen ongelma. Luvussa käsitellään esimerkiksi Euroopan arvopohjan murenemista, relativismin eri muotoja, kulttuurien suhdetta kristinuskoon ja ihmisarvon merkitystä. Kolmannessa pääluvussa tarkastellaan sekularismin käsitettä. Ratzinger toteaa, että sekularismin voittokulku musertaa pyhän ihanteen elämästä. Kansalaisuskonto ja ei-kristityt uskonnot ovat tarkastelun kohteina. Luvussa pohditaan Euroopan protestanttisten maiden suhtautumista sekularismiin. Lopuksi mietitään, miksi kristinuskoa voidaan sanoa jopa hampaattomaksi? Neljännessä pääluvussa aiheena on suvaitsevaisuus, joka nivoutuu tiiviisti aiempiin päälukuihin. Aluksi pohditaan kristillistä suvaitsevaisuutta, joka edellyttää kykyä ja halua aitoon ja tasapuoliseen dialogiin. Luvussa käsitellään myös Ratzingerin Regensburgin puhetta, joka tulkittiin suvaitsemattomaksi ja aiheutti laajoja väkivaltaisuuksia. Luvussa esitellään myös eksklusivismia, inklusivismia ja pluralismia, joiden ansiosta voidaan analysoida uskontojen uskontoteologista ajattelua. Tutkimustulokseksi kiteytyy, että klassinen kristinusko voi säilyä Ratzingerin mielestä eripuraisten kulttuurien keskellä käytännönviisaiden, edistyksellisten ja nöyrien ihmisten ansiosta, jotka jaksavat uskoa rakkauteen. Ratzingerin pohdintojen mukaan kristityn tulee kypsyä aikuisessa uskossa ja ohjata Kristuksen laumaa kohti katolista kirkkoa.
  • Hänninen, Erja (2002)
    The topic of my Master's thesis is the contest of Indian secularism after the independence of India. As challengers of the Indian secularism I examine Hindu nationalism, Sikh nationalism and Kashmiri nationalism, which either try to secede from the Indian union, like Sikh and Kashmiri nationalism, or to change it into a Hindu state. These nationalisms are also often referred to as communalism. The purpose of secularism was to guarantee the different religious groups inside the Indian union a possibility to function equally. This did not work out, which led first to the contest of secularism, and then to the crisis of the Indian secularism, the nation-state and the Congress Party of India, with secularism as its main principal. My aim is to study how and why the nationalisms have been able to contest the secularism. I examine the political development of the nationalisms and their conjuncture with the Indian politics led by the Congress Party. Further, I examine why the separatist nationalisms turned against the nation-building project of India and started to demand the recognition as own nations. I have divided this thesis into three main chapters. In the first part, I study the concept of secularism and how it evolved into a special Indian version. In the second part, I first present different conceptions of nationalism and communalism, and how I use them. Then, I study how the nationalisms have developed to a situation, in which they have been able to contest the Indian secularism. In the last chapter, I apply two theories to the Indian context, and I come to the result that the Indian secularism is in a state of crisis. In my research, I come to the conclusion that the contest of Indian secularism did not happen solely because of the rise of the communalist powers, but it also took place because of the Congress Party surrendering its secular role by succumbing to opportunistic politics, and its failure to answer to the demands of the nationalisms. The main sources of my thesis are researches in Indian history. I have concentrated on comparing the findings of these researches and to set the information they provide into a new, more comprehensive and historical perspective. By comparing the different nationalisms, I provide a new perspective to the research of the topic. Other sources, that I have used, are the Lok Sabha Debates, the Internet pages of the communalist parties and material from the Archives of the Ministry for Foreign Affairs, Finland.
  • Liski, Anna (Helsingin yliopisto, 2021)
    Uskontojen asemaa Euroopassa pohditaan uudelleen. Uskonnollisten symbolien rajoittamiseen liittyvät toimet heijastelevat tarvetta määritellä uskonnon paikkaa yhteiskunnassa. Etenkin viime vuosikymmeninä voimistunut sekularisaatiokehitys, kasvava maahanmuutto, ihmisten lisääntyvä liikkuvuus Euroopan rajojen sisällä sekä valtava uskonnollinen pluralismi luovat tarvetta tehdä linjanvetoja eurooppalaisella tasolla. Sekularismin pyrkimyksenä on erottaa valtiovallan toiminnasta kaikki uskonnollinen aines, jotta valtio voisi kohdella kaikkia uskontoja neutraalilla tavalla. Esimerkiksi Ranskassa toteutetaan vahvaa valtion ja uskonnon erottelua, joka perustuu laïcité-periaatteeseen. Sekularismin ongelmana on kuitenkin pidetty sen tulkintaa kristillisen maailmankatsomuksen eduksi. Tämä tulkinta asettaa monesti uskonnolliset vähemmistöt, etenkin islaminuskoiset, huonompaan asemaan. Tämä tutkielma tarkastelee uskonnonvapauden ja sekularismiperiaatteen rajapintaa. Tutkimusmenetelmä on pääosin lainopillinen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntöä tarkastelemalla pyritään ottamaan selvää siitä, minkälaisin edellytyksin voidaan asettaa rajoituksia uskonnonvapauden ulkoisille ilmenemismuodoille. Tarkastelu tiivistyy kysymykseen siitä, mikä on uskonnollisten symbolien sallittavuus julkisessa tilassa. Näiden kysymyksenasettelujen kautta pohditaan myös Euroopan uskonnollista identiteettiä. Tämän selvittämiseksi tarkastellaan Euroopan unionin arvopohjaa sekä jäsenvaltioiden eroavaisuuksia ilmentäviä kansallisia identiteettejä. Tutkimuksessa pyritään löytämään lähtökohtia eurooppalaisen identiteetin määrittelyyn sekä selvittämään sen sisältöä uskontojen näkökulmasta. Eurooppalaisen oikeuskäytännön tarkastelussa voidaan havaita sekularismiperiaatteeseen liittyvien perusteluiden sisältävän tiettyjä epäjohdonmukaisuuksia. Siinä missä kristinuskoon kuuluvat uskonilmaisut on oikeuskäytännössä usein katsottu sallituiksi, muslimien kohdalla uskonnonvapauteen kohdistuvia rajoituksia on monesti pidetty perusteltuina. Tähän vaikuttaa osittain myös kristinuskon asema kulttuurisena elementtinä Euroopassa. Oikeuskäytännön osalta on lisäksi todettava, että näiden kysymysten alueella Euroopassa vallitsee merkittäviä kansallisia eroja, jotka kytkeytyvät jäsenvaltioiden oikeuskulttuureihin. Eurooppalaisten tuomioistuinten tuleekin ratkaisua antaessaan huomioida nämä kansalliset tilanneherkkyydet. Eurooppalaiseen identiteettiin voidaan liittää ajatus yhteisistä kristillistä juurista. Niiden voidaan kuitenkin myös nähdä jo haalistuneen ja menettäneen merkityksensä nyky-Euroopassa siten, että ne eivät enää suurilta osin määrittele eurooppalaista identiteettiä. Myös Euroopan unionin suhtautumista uskontoihin voidaan pitää suhteellisen neutraalina, vaikka unionissa otetaankin huomioon uskonnollisten ryhmien merkitys yhteiskunnallisina toimijoina.
  • Koivumäki, Juhani (Helsingin yliopisto, 2021)
    Zenbuddhalainen filosofi Masao Abe (1915–2006) ajatteli, ettei perinteinen kristillinen ajatus persoonallisesta Jumalasta kestä maallistumisen ja tieteellispohjaisen ajattelun myötä kasvavaa painetta. Hänen esseensä ”Kenotic God and Dynamic Sunyata”(1996) esittää Uuden testamentin Paavalin kirjeistä (Fil. 2:5–8) tunnetun kohdan Kristuksen kenosiksesta zenbuddhalaisen filosofian valossa. Uskontodialogillisella aloitteellaan Aben tarkoitus on luoda uskonnollisuudelle kestävämpi pohja. Tutkimukseni päälähteessä ”Emptying God - A Buddhist-Jewish-Christian Conversation” (1996) Masao Aben esseetä seuraavat valittujen teologien vastaukset. Käsiteltyäni Aben ehdotuksen taustat ja merkityssisällöt keskityn valitsemieni vastaajien näkemyksiin, erityisesti kristillisen ja zenbuddhalaisen transsendenssikäsityksen eroihin ja yhteyksiin. Tutkimuksen tarkoitus on valaista niitä ratkaisevia näkemyksiä, jotka estävät yhteisymmärryksen. Tutkittavakseni valitsin seuraavat edustajat, koska heidän vastauksensa sisälsivät eniten aineistoa kristilliseen transsendenssikäsitykseen: David Tracy (1939–), Jürgen Moltmann (1926–), Schubert M. Ogden (1928–2019) ja Thomas J.J Altizer (1927–2018). Masao Aben sekularisaatiota vastustava agenda vie metafyysistä keskustelua törmäyskurssille traditionaalisten oppien ja käytännöllistenkin ajatusten kanssa. Perinteisemmän linjan vastaajien mukaan Aben esittämä ajatus vaikuttaa kristillisen vääräoppisuuden lisäksi liian vaikeatajuiselta. Kysymykseksi jää, onko oikean opin helppotajuisuus ja ajatus oikeasta opista missä määrin asianmukaista tai tarpeellista. Masao Abe korostaakin, kuinka uskonnollisessa todellisuudessa ei ole kyse pelkästään immanentista todellisuudesta eikä transsendenssistakaan, vaan todellisuuskäsityksestä, joka ylittää näiden molempien välisen erottelun.