Browsing by Subject "selenium"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Fedirko, Veronika; Jenab, Mazda; Meplan, Catherine; Jones, Jeb S.; Zhu, Wanzhe; Schomburg, Lutz; Siddiq, Afshan; Hybsier, Sandra; Overvad, Kim; Tjonneland, Anne; Omichessan, Hanane; Perduca, Vittorio; Boutron-Ruault, Marie-Christine; Kuehn, Tilman; Katzke, Verena; Aleksandrova, Krasimira; Trichopoulou, Antonia; Karakatsani, Anna; Kotanidou, Anastasia; Tumino, Rosario; Panico, Salvatore; Masala, Giovanna; Agnoli, Claudia; Naccarati, Alessio; Bueno-de-Mesquita, Bas; Vermeulen, Roel C. H.; Weiderpass, Elisabete; Skeie, Guri; Nost, Therese Haugdahl; Lujan-Barroso, Leila; Ramon Quiros, J.; Maria Huerta, Jose; Rodriguez-Barranco, Miguel; Barricarte, Aurelio; Gylling, Bjoern; Harlid, Sophia; Bradbury, Kathryn E.; Wareham, Nick; Khaw, Kay-Tee; Gunter, Marc; Murphy, Neil; Freisling, Heinz; Tsilidis, Kostas; Aune, Dagfinn; Riboli, Elio; Hesketh, John E.; Hughes, David J. (2019)
    Selenoprotein genetic variations and suboptimal selenium (Se) levels may contribute to the risk of colorectal cancer (CRC) development. We examined the association between CRC risk and genotype for single nucleotide polymorphisms (SNPs) in selenoprotein and Se metabolic pathway genes. Illumina Goldengate assays were designed and resulted in the genotyping of 1040 variants in 154 genes from 1420 cases and 1421 controls within the European Prospective Investigation into Cancer and Nutrition (EPIC) study. Multivariable logistic regression revealed an association of 144 individual SNPs from 63 Se pathway genes with CRC risk. However, regarding the selenoprotein genes, only TXNRD1 rs11111979 retained borderline statistical significance after adjustment for correlated tests (P-ACT = 0.10; P-ACT significance threshold was P <0.1). SNPs in Wingless/Integrated (Wnt) and Transforming growth factor (TGF) beta-signaling genes (FRZB, SMAD3, SMAD7) from pathways affected by Se intake were also associated with CRC risk after multiple testing adjustments. Interactions with Se status (using existing serum Se and Selenoprotein P data) were tested at the SNP, gene, and pathway levels. Pathway analyses using the modified Adaptive Rank Truncated Product method suggested that genes and gene x Se status interactions in antioxidant, apoptosis, and TGF-beta signaling pathways may be associated with CRC risk. This study suggests that SNPs in the Se pathway alone or in combination with suboptimal Se status may contribute to CRC development.
  • Sahra, Mia (Helsingin yliopisto, 2019)
    Kivennäis- ja hivenaineet ovat lypsylehmälle välttämättömiä elintoimintojen ja tuotannon ylläpitoon. Härkäpavun siementä voidaan käyttää valkuaisen lähteenä ja koko kasvustoa säilörehuna, mutta niiden hivenainekoostumusta ei tunneta yhtä hyvin kuin rypsirouheen ja nurmisäilörehun. Tutkimuksessa verrattiin lypsylehmän kivennäis- ja hivenaineiden saantia ja sulavuutta härkäpapusäilörehusta ja härkäpavun siemenestä nurmisäilörehuun ja rypsirouheeseen. Tutkielmassa tarkasteltiin kahta koetta, jotka oli tehty Viikin opetus- ja tutkimustilalla vuosina 2014 ja 2015. Molemmissa kokeissa oli 8 Ayrshire-rotuista lypsylehmää. Kokeet toteutettiin kaksinkertaisina 4x4 latinalaisina neliöinä, joissa oli neljä ruokintaa neljänä kolmen viikon jaksona. Koeasetelmat olivat 2x2 faktoriaalisia. Ensimmäisessä kokeessa faktoreina olivat säilörehun kasvilaji (nurmi tai 1:1 nurmi+härkäpapu-kevätvehnä) ja väkirehun raakavalkuaispitoisuus (175 tai 200 g/kg ka). Toisessa kokeessa faktoreina olivat valkuaistäydennys eri lähteistä (rypsirouhe tai härkäpapu), sekä näiden osittainen korvaaminen Spirulina platensis mikrolevällä. Kokeen 2 koeruokinnat olivat isonitrogeenisiä valkuaisrehujen suhteen. Kokeessa 2 kaikissa koeruokinnoissa oli sama pitoisuus kaupallista kivennäisrehua ja kokeessa 1 kivennäislisä oli täysrehuissa. Härkäpapusäilörehuseos sisälsi enemmän kivennäisaineita, mutta vähemmän hivenaineita kuin nurmisäilörehu. Härkäpavun siemen sisälsi 70 % enemmän kuparia kuin rypsirouhe. Härkäpapusäilörehuseos lisäsi eri kivennäisaineiden saantia 1-6 %, mutta vähensi hivenaineiden, kuten raudan ja mangaanin saantia 5-7 % verrattuna nurmisäilörehuun. Härkäpavun siemen lisäsi kuparin saantia 9 %, mutta pienensi magnesiumin, rikin, raudan, mangaanin ja seleenin saanteja 2-14 % verrattuna rypsirouheeseen. Härkäpavun lisääminen ruokintaan kokoviljasäilörehuna tai kokonaisena siemenenä ei vaikuttanut kivennäis- tai hivenaineiden sulavuuteen. Härkäpapusäilörehu tai härkäpavun siemen eivät eronneet merkittävästi nurmirehusta tai rypsistä hivenaineiden lähteinä. Härkäpapu ei sisältänyt mitään kivennäis- tai hivenainetta haitallisen suurta tai hälyttävän pientä määrää.
  • Meroni, Alice; Muirhead, Roslyn P.; Atkinson, Fiona S.; Fogelholm, Mikael; Raben, Anne; Brand-Miller, Jennie C. (2020)
    High protein diets and low glycemic index (GI) diets have been associated with improved diet quality. We compared the changes in nutrient intakes of individuals at high risk of developing type-2 diabetes over 3 y who followed either a higher protein-lower GI diet (HPLG) or a conventional moderate protein-moderate GI diet (MPMG). This post hoc analysis included 161 participants with overweight and pre-diabetes from the Australian cohort of the PREVIEW study (clinical trial registered in ) who were randomly assigned to a HPLG diet (25% energy from protein, dietary GI = 56, n = 76). Food records were collected at 0-mo (baseline) and at 6-, 12-, 24-, and 36-mo (dietary intervention period). Linear mixed models were used to compare the differences in total energy, macro- and micronutrients, dietary GI, glycemic load (GL) and body weight between the two diet groups at the 4 dietary intervention time points. At 3 y, 74% participants from the HPLG diet and 74% participants from the MPMG diet completed the trial. The HPLG group showed significantly higher protein intake and lower dietary GI and GL than the MPMG group (group fixed effect P <0.001 for all three parameters). By 6-, 12-, 24-, and 36-mo there was a 3.0, 2.7, 2.2, and 1.4% point difference in protein intake and 6.2, 4.1, 4.8, and 3.9 GI unit difference between the groups. The intake of energy and saturated fat decreased (mostly in the first 6-mo), while the intake of dietary fiber increased (from mo-0 to mo-12 only) in both diets, with no significant differences between the diets. The dietary intakes of zinc (group fixed effect P = 0.05), selenium (P = 0.01), niacin (P = 0.01), vitamin B12 (P = 0.01) and dietary cholesterol (group by time fixed effect P = 0.001) were higher in the HPLG group than in the MPMG group. Despite both diets being designed to be nutritionally complete, a HPLG diet was found to be more nutritious in relation to some micronutrients, but not cholesterol, than a MPMG diet.
  • Back, Anu (Helsingfors universitet, 2010)
    Selvitin työssäni yhdeksän vapaankaupan pötsilääkkeen sisällön koostumusta ja vaikutusta pötsissä. Vertasin valmisteiden ohjeannosten mukaisia määriä ainesosakohtaisesti niiden tarpeellisuuteen, kirjallisuudessa suositeltuihin hoitoannoksiin ja lehmän päivittäiseen saantiin rehuista. Ruokintatasoksi valittiin yksinkertaisuuden vuoksi 20 kg KA/pv, joista 12 kg KA tulee säilörehusta, 8 kg KA ohrasta ja 2 kg KA rypsirouheesta. Voimakas väkirehuruokinta tai väkirehun osuuden liian nopea lisääminen ruokinnassa altistavat pötsin happamoitumiselle. Luontaisen puskuroinnin ollessa riittämätöntä, pötsin happamuutta voidaan alentaa puskuroivilla tai alkaloivilla aineilla. Yhdeksästä valmisteesta viisi sisältää happamuutta alentavia aineita. Näistä viidestä valmisteesta kahdessa (ReCovin pötsin pH pasta, Correct pH Kombi) aineiden määrä on riittävä. Natriumbikarbonaatti (ruokasooda) on puskuri ja magnesiumoksidi on alkaloiva aine, molemmat ovat tehokkaita happamuuden alentajia. Myös hiivat alentavat pötsinesteen happamuutta. Ne vähentävät maitohapon kertymistä ja lisäävät kuitua sulattavien bakteerien määrää pötsissä. Kolmessa valmisteessa yhdeksästä on riittävästi hiivaa (Super Vetrumin -jauhe, Rumelan, Correct Pötsi-Potku). Propyleeniglykoli on tehokkaana märehtijän verensokeria kohottavana aineena tarpeellinen herumiskaudella olevan syömättömän lehmän tukihoidossa. Propyleeniglykolia on kahdessa valmisteessa (Rumex pH-pasta, Correct Pötsi-Potku). Hivenaineista seleenin on todettu lisäävän alkueläinten määrää pötsissä, ja mikrobit käyttävät sitä proteiinisynteesissään. Kobolttia tarvitaan B12-vitamiinin synteesiin. B12-vitamiinia tarvitaan märehtijän energia-aineenvaihdunnalle välttämättömässä glukoneogeneesissä. Kobolttia on riittävästi viidessä valmisteessa (ReCovin Pötsin pH-pasta, Super Vetrumin -jauhe, Rumelan, Rumex, Rumevit), seleeniä vain yhdessä (ReCovin Pötsin pH-pasta). Mikrobitoiminnan häiriössä B-vitamiinien synteesi pötsissä saattaa vähentyä. Varsinkin B1-vitamiinin eli tiamiinin puute tiaminaasin tuotannon takia happamassa pötsissä ja sen yhteys kerebrokortikaali nekroosiin on hyvin tunnettu. B3-vitamiinin eli niasiinin on todettu tehostavan pötsimikrobien proteiinisynteesiä. B-vitamiineja on lisätty riittävästi neljään valmisteeseen (Biorumin, Super Vetrumin -jauhe, Rumex, Rumevit). Tutkielmassani pohdin myös millainen olisi hyvä pötsilääke. Pötsilääkkeisiin valitsin 8 edellä mainittua hyödyllistä ainetta. Happaman pötsin hoitoon suosittelen natriumbikarbonaattia ja/tai magnesiumoksidia ja hiivaa, niiden happamuutta alentavan vaikutuksen takia. Tiamiinia (B1-vitamiini), koska siitä on happamassa pötsissä todennäköisesti puutetta, ja propyleeniglykolia tukihoidoksi energiavajeeseen. Yksinkertaisen pötsihäiriön hoitoon suosittelen hiivaa, kobolttia, seleenimetioniinia (orgaaninen seleeni) ja niasiinia (B3-vitamiini) niiden pötsimikrobistoa elvyttävän vaikutuksen takia, ja propyleeniglykolia energiavajeeseen. Yhtä tärkeänä, kuin pötsihäiriöiden lääkitsemistä, pidän niiden ennaltaehkäisyä, jossa tärkeimpiä asioita ovat nopeiden ruokinnanmuutosten välttäminen ja rehujen hyvä laatu. Lisäksi on hyvä muistaa kuivan heinän edulliset vaikutukset märehtimistä, syljen erittymistä ja pötsin liikkeitä ylläpitävänä rehuna. Riittävä syljen erittyminen on tärkeä pötsinesteen happamuutta alentava tekijä.
  • Viitala, Jani (Helsingin yliopisto, 2020)
    Long term nuclear waste disposal has arisen as an important field of study due to the increasing amounts of generated nuclear waste. A suggested approach to long term disposal is geological waste deposits. Selenium-79 is a relevant radionuclide in nuclear waste because it has a long half-life and its species can be very mobile. Sorption modeling is a way of studying the sorption behavior in a very detailed manner. This study focused on sorption behavior of selenium on kaolinite, which is a prevalent clay mineral. Sorption was studied with batch sorption experiments, which yielded distribution coefficients and a sorption isotherm that details low sorption of selenium on the surface of kaolinite. Mineral characterization of kaolinite along with titration experiments resulted in promising sorption data, that could be further used for sorption modeling in the future.