Browsing by Subject "semanttiset roolit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-18 of 18
  • Turtiainen, Saaramaria (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimuksessa tarkastellaan kiusaamisaiheista aikakauslehtidiskurssia roolisemanttisen analyysin sekä tietokehys- ja metafora-analyysin avulla. Työssä selvitetään, millaisia semanttisia rooleja kiusattu ja kiusaaja saavat aineiston koulukiusaamisaiheisessa diskurssissa, sekä millaiseksi ilmiöksi kiusaaminen hahmottuu. Samalla luodaan katsaus siihen, millaisin narratiivein kiusaamista hahmotetaan aineistossa. Tutkielman aineistona on kahdeksan suomalaisissa aikakauslehdissä vuosina 2012–2015 ilmestynyttä henkilöhaastattelumuotoista aikakauslehtiartikkelia, jotka käsittelevät koulukiusaamisen kohteena olleen henkilön kokemuksia. Tutkimuksesta käy ilmi, että aineistossa toistuu tietynlainen kiusaamisnarratiivi, jossa kiusattu selviytyy kiusaamisesta ja usein kokee myös muutoksen. Narratiivi on artikkelista toiseen melko samankaltainen ja sisältää toistuvina jaksoina kiusatun lapsuuden kuvauksen, kiusaamisajan kuvauksen, kiusatun tukijoista kertomisen, kliimaksin ja entisen kiusatun aikuisuuden ajan kuvauksen. Roolisemanttiselta kannalta kiusattu esiintyy pääasiassa melko patienttisena ja kiusaaja pääasiassa melko agentiivisena. Silloinkin, kun kiusattu toimii ja tekee itse asioita, hän näyttäytyy harvoin selvästi agentiivisena. Vastaavasti kiusaaja näyttäytyy harvoin puhtaan patienttisena. Kiusatun semanttinen rooli kuitenkin muuttuu narratiivin edetessä vähemmän patienttiseksi, kun taas kiusaaja häivyttyy tarinasta. Aineistossa näkyy myös voimakas tendenssi inhimillisten osallistujien, varsinkin kiusaajan, häivyttämiseen kiusaamiskuvauksista, mikä tapahtuu esimerkiksi passiivin ja nominaalistuksen keinoin. Tutkimus osoittaa aineistosta neljä keskeistä kiusaamisilmiötä määrittelevää tietokehystä, jotka ovat kiusaaminen fyysisenä uhkana, kiusaaminen säiliönä, kiusaaminen kiusatun ominaisuutena ja kiusaaminen osana syy-seuraussuhdetta. Arpien ja jälkien jättämisen metaforan sekä kiusaaminen fyysisenä uhkana- ja kiusaaminen kiusatun ominaisuutena -tietokehysten kautta kiusaaminen konstruoidaan osaksi kiusattua. Syy-seuraussuhteen tietokehys taas hahmottaa kiusaamisen loogiseksi seuraukseksi jostakin tietystä syystä. Näiden kehysten kautta kiusaaminen hahmottuu enemmän kiusattuun liittyväksi tapahtumaksi kuin esimerkiksi ryhmäilmiöksi.
  • Finell, Nina (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan Suomen luonnonsuojeluliiton internet-sivuillaan julkaisemien tiedotteiden muodostamaa kuvaa liitosta itsestään sekä muista tiedotteissa esiintyvistä toimijoista. Tutkielman tarkoituksena on selvittää millaisia toimijoita teksteissä rakentuu, millaisissa semanttisissa rooleissa ne esiintyvät ja millaiseksi muodostuu toimijoiden välinen dynamiikka. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan toimijoiden asettumista myyttisiin rooleihin. Toimijuuden keskeisyyttä tutkimuskohteena tiedotteissa korostaa niiden modaalisuus. Tämä näkyy toimintavaatimuksien ja -ohjeiden runsautena. Tutkielman aineisto koostuu 38 Suomen luonnonsuojeluliiton vuosina 2013 ja 2014 julkaisemasta verkkotekstistä, joihin lukeutuu pääasiassa tiedotteita, mutta myös muutamia julkilausumia ja kannanottoja. Aineisto sisältää tekstejä neljästä eri aihealueesta: ilmastonmuutos, susi, norppa ja Talvivaara. Teoreettiselta taustaltaan tutkielma pohjautuu sosiaaliseen konstruktionismiin pohjautuvaan tekstintutkimukseen. Välineenä analyysissa käytetään erilaisia roolisemantiikan, ohjailun sekä asennoitumisen analyysimetodeja. Myyttisten roolien analyysissa hyödynnetään A.J. Greimasin kehittelemää aktanttimallia. Tutkielman aineistosta nousee esiin monia erilaisia toimijoita, joista analyysin kohteeksi ovat päätyneet Suomen luonnonsuojeluliitto, viranomaiset, ihmisviitteiset toimijat, valtiot, poliittiset toimijat, Talvivaara sekä luonto. Tiedotteissa nousee muun muassa sellaisia toimijarooleja valottavia kielen keinoja kuten modaalisuus sekä vaihtoehtoisten maailmojen hyödyntäminen. Myyttisiä rooleja analysoitaessa aineistosta nousee kuusi keskeistä kielellistä keinoa: verbit, luonnehtivat adjektiivit, teonnimet, predikatiivilauseet sekä kategorisointi ja nimeäminen. Aineisto paljastaa sen, että monet kielelliset valinnat eivät ole neutraaleja, vaan niihin liittyy useita arvottavia ja luokittelevia merkityksiä. Analyysin tuloksena muodostuu käsitys Suomen luonnonsuojeluliiton teksteille tyypillisistä toimijoista ja niiden ominaisuuksista. Toimijoita erottelevat keskeisimmät piirteet ovat dynaamisuus ja statiivisuus sekä agentiivisuus ja sen puute. Aineiston perusteella Suomen luonnonsuojeluliitto asettuu odotetusti agentiiviseksi hyväksi toimijaksi. Dynaaminen toiminta, joka liittoon tyypillisesti yhdistyy, synnyttää myös potentiaalisen sankarin roolin. Teksteillä konstruoidaan maailmaa, jossa Suomen luonnonsuojeluliitto sekä sen puolella toimivat tahot asemoituvat hyviksi toimijoiksi, kun taas vastapuolen toimijat pahoiksi. Tutkielman tulosten perusteella muiden toimijoiden kohdalla ei juurikaan synny yhtä pahaa tai yhtä hyvää toimijaa tai toimijaryhmää. Kontekstilla on osansa tiedotteissa olevien semanttisten roolien rakentumisessa ja niiden asettumisessa hyvien ja huonojen puolelle. Toimijoiden asettuminen esimerkiksi sankariksi tai roistoksi ei aina ole aivan yksiselitteistä ja tästä syystä teksteistä saattaa nousta esiin yllättäviäkin toimijarooleja. Toimijoiden määrittyminen ja niiden välinen dynamiikka kertoo kuitenkin paljon Suomen luonnonsuojeluliiton subjektiivisesta asennoitumisesta toimijoita kohtaan. Toimijoille asettuvat myyttiset roolit ja niihin liitettävät arvostukset peilaavat ainakin jossain määrin myös Suomen luonnonsuojeluliiton tekstien ulkopuolella niille rakentuvia rooleja. Jako hyviin ja pahoihin toimijoihin ei rakennu tyhjiössä, vaan siihen vaikuttavat niin tekstin ulkoiset kuin sisäisetkin tekijät.
  • Huttunen, Mirja (2000)
  • Vesterinen, Matilda (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan, millaisia semanttisia rooleja medialle annetaan ja millaisena media näiden kautta näyttäytyy Matti Virtasen teoksessa Ilmastopaniikki – Hoito-opas. Medialle annettujen roolien pohjalta lukija rakentaa kuvan, joka teoksessa mediasta esitetään. Tämän lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, miten teoksessa ilmaistaan suhtautumista mediaan ja mihin kirjoittaja sijoittaa itsensä oman toimittajan ammattinsa kautta mediasta esitettyyn kokonaiskuvaan. Tarkastelun kohteena ovat mediasta esitetyt väittämät, joiden avulla luodaan kuvaa siitä, miten kirjan yhdeksi pääteemaksi rakentuu median kyvyttömyys kirjoittaa tieteestä. Tutkielman aineisto koostuu Matti Virtasen kirjoittaman Ilmastopaniikki – Hoito-opas -teoksen mediaa käsittelevistä virkkeistä tai laajemmista katkelmista. Työn kannalta tarvittava tieto on usein jakaantunut virkettä laajempaan katkelmaan. Systeemis-funktionaalinen kielitiede pohjaa kieleen osana sosiaalista toimintaa ja pyrkii selittämään kieltä sen itsensä kautta. Tutkielmassa on hyödynnetty systeemis-funktionaalista kielitieteeseen pohjautuvaa teoriaa semanttisista rooleista. Semanttisten roolien avulla tarkastellaan median toimijuutta. Roolien tarkastelu lähtee predikaattiverbien ympärille rakentuvista osanottajarooleista ja sitä kautta lauseista ja virkkeistä. Tutkielmassa selvitetään suhtautumisen teorian avulla, millaisin retorisin keinoin kirjoittaja sekä haastatellut osoittavat suhtautumistaan mediaan. Tutkielmassa osoitetaan, että teoksessa luodaan medialle esitettyjen roolien avulla kuva aktiivisesta toimijasta, joka ajaa kirjailijan teoksessa luonnehtiman virallisen linjan etua. Aina toimintaa ei kuvata tarkoitushakuiseksi, mutta yksittäiset esimerkit vahvistavat kuvaa medialle luonnehdituista yleisistä toimintatavoista. Kirjoittaja näyttäytyy aineistossa kokemusasiantuntijana, joka tuo omien kokemustensa kautta uskottavuutta ja näin vahvistaa alussa esittämäänsä väitettä mediasta ja sen toiminnasta.
  • Kangas, Tuovi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Aims. This thesis studies how primary school teachers verbalize touch in school. I examined the verbs and the frameworks teachers use when they talk about touch between teachers and children. The semantic roles of the participants and the teachers’ stance on different contacts were of interest among other things. Methods. The material for the study consisted of 19 interviews collected by “Koskettava koulu” project. The theoretical basis of the study were discourse analysis and cognitive linguistics. I employed the cognitive semantics’ notion of framework to describe the context and meaning of the verbs whereas the parties’ involvement was characterized with the help of sematic roles. Results and conclusions. The touch by teachers with pupils was mainly associated with the framework of intimacy, but often also with the frameworks of schoolwork, violence and sexual contact. Different kinds of touch were included in the framework of schoolwork: restricting touch, organizing touch as well as routine and habitual touch. On average, teachers were neutral towards touch in the framework of schoolwork while effacing their involvement in inti-mate touch. Teachers expressed that social control and the fear of misunderstanding are present in their touch directed to pupils. The touch by pupils fell into the frameworks of violence, intimacy and tinkering. The verbs used to describe the touch between pupils were mainly related to the framework of violence whereas the touch by pupils with teachers fell under the framework of intimacy. Teachers would often find pupil’s touch initiatives irritating. Tender and intimate touch was seen char-acteristic for girls while violent touch would be typical for boys.
  • Juvonen, Aino (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielman aiheena on Juha Sipilän hallituksen vaalikaudella 2015–2019 tekemään ammatillisen koulutuksen reformiin liittyvä valtiollinen kouludiskurssi. Aineisto koostuu 14:stä opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2017 tuottamasta tekstistä, joista 12 on ammatillista reformia koskevia tiedotteita, yksi ammatillisen koulutuksen tilaa koskeva välikysymysvastaus ja yksi opetusministerin pitämä avajaispuhe vuodelta 2017. Tutkielmassa tarkastelen muutostarvediskurssiksi nimeämääni diskurssia lingvistisesti painottuvan kriittisen diskurssinanalyysin näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, 1) millaisista kielellisistä keinoista diskurssi rakentuu, 2) millaista ammatillisen koulutuksen reformiin liittyvä diskurssi on opetus- ja kulttuuriministeriön tuottamissa teksteissä ja 3) millaisia merkityksiä diskurssi ilmentää ja tuottaa. Tavoitteena on myös selvittää, millaista ideologiaa reformin valmistelijatahon tuottama muutostarvediskurssi heijastaa. Laadullisessa aineistopohjaisessa analyysissa käytän menetelmänä lingvististä analyysia sekä aineiston keskeisten käsitteiden semanttisten roolien ja kollokaattien tarkastelua. Tutkielman tulokset osoittavat, että opetus- ja kulttuuriministeriön tuottamassa ammatillisen koulutuksen reformiin liittyvässä muutostarvediskurssissa merkityksiä rakennetaan asettamalla keskeisiä ilmauksia toistuvasti samoihin semanttisiin rooleihin. Aineiston keskeiset ilmaukset (reformi, rahoitus, työelämä ja muutos), jotka ovat abstrakteja ja ei-inhimillisiä subjekteja, näyttäytyvät aineiston diskurssissa inhimillisten entiteettien kaltaisina. Reformi merkityksellistetään diskurssissa aktiivisena tekijänä, jolla on vain positiivisia ominaisuuksia ja vaikutuksia. Rahoitus näyttäytyy välineenä, jolla on kannustava vaikutus muun muassa huolenpidossa ja syrjäytymisen ehkäisyssä. Muutos näyttäytyy olosuhteena, sillä muutostarvediskurssissa kaikki toiminta sijoittuu presuppositioksi asettuvan työelämän muutoksen kehykseen. Muutos-olosuhteelle ja työelämälle konstruoidaan muutostarvediskurssissa myös tarpeita, joihin reformi ja koulutus pyrkivät vastaamaan. Usein toistuva vastata tarpeisiin/muutokseen -ilmaus luo kuvaa olosuhteen velvoittavuudesta. Koulutus näyttäytyy muutokselle ja työelämälle alisteisena, mikä heijastaa uusliberalistisen koulutuspolitiikan ja talousdiskurssin eetosta.
  • Vilmi, Hanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä tutkielma esittelee prepositioiden käyttöä varhaiskeskiaikaisissa latinankielisissä asiakirjois-sa, jotka ovat peräisin Toscanan alueelta Italiasta ja ajoittuvat 700-luvun alkuun. Työssä sel-vitetään, missä määrin prepositioiden käyttö noudattaa klassisen latinan perinteitä ja toisaalta millaisia italian kielen piirteitä siinä on jo nähtävissä. Aineisto on koottu L. Schiaparellin vuosina 1929–1933 editoimasta kokoelmasta Codice diplomatico longobardo, josta on valittu 20 asiakirjaa. Nämä kuuluvat vanhimpiin kyseisellä alueella säilyneistä asiakirjoista. Tutkimus keskittyy asiakirjojen vapaasti muotoiltuihin osiin, joissa kirjureiden käyttämän kielen variaatiot tulevat parhaiten esiin. Asiakirjojen kieli on myöhäislatinaa, mutta kirjurit pyrkivät noudattamaan klassisen latinan perinteitä. Tulokset jaotellaan semanttisten roolien perusteella sen mukaan, mitä prepositioita kirjurit ovat käyttäneet kyseisen roolin ilmaisemiseen. Aineiston perusteella kyseisen ajan asiakirjoissa käytettävät prepositiot voi jakaa karkeasti kolmeen ryhmään, joista ensimmäisen muodostavat ne prepositiot, jotka kuuluvat klassiseen latinaan ja joiden käyttö on säilynyt samantapaisena italiaan. Näitä ovat esimerkiksi sijainti-ilmaisuissa in ja ad sekä kohdeilmaisuissa contra, liittolaisilmaisuissa cum ja lähdettä kuvaava de. Toiseen ryhmään sisältyvät ne prepositiot, joiden käyttötapa muuttuu selvästi verrattuna klassiseen latinaan. Näitä ovat esimerkiksi super, joka vaikuttaa tässä aineistossa korvaavan preposition post sekä iuxta, jota ei enää tässä aineistossa käytetä sijainti-ilmaisuissa. Kolmannessa ryhmässä ovat ne prepositiot, jotka kuuluvat klassisen latinan sijaan italiaan. Tällainen on esimerkiksi da, jota käytetään enimmäkseen lähdeilmaisuissa, joissa se vaihtelee preposition a kanssa. Tutkimuksen perusteella 700-luvun alussa Toscanan alueen asiakirjalatinassa käytetään prepositioita vielä monin paikoin klassisen perinteen mukaisesti, mutta niiden käyttötavoissa on jo nähtävissä odotettua runsaammin romaanisten kielten piirteitä.
  • Kääriälä, Suvi (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkimuksessani analysoin nollasubjekteja, -objekteja ja -habitiiviadverbiaaleja Suomen vuoden 1918 sisällissodan vankileirikirjeissä. Tarkastelun alla on 176 nollapersoonamuotoa. Selvitän, minkälaisia semanttisia rooleja aineiston nollapersoonamuodot saavat ja minkälaisten verbien kanssa ne esiintyvät. Selvitän myös, minkälaisia merkityksiä näillä nollapersoonamuodon sisältävillä lauseilla välitetään ja keneen tai keihin nollapersoonamuodoilla viitataan. Tutkimusaineisto koostuu 45 vankileirikirjeestä, jotka on kirjoittanut kaksi sotavankia pääsääntöisesti sisällissodan jälkeisiltä vankileireiltä Suomenlinnasta ja Hämeenlinnasta vuonna 1918. Kirjoittajien kirjeistä on nähtävissä itseoppineille kirjoittajille tyypillisiä kielen piirteitä. Nollasubjektit esiintyvät aineiston kirjeissä eniten modaalisissa konteksteissa, jotka ilmaisevat toiminnan tai kokemisen mahdollisuutta, mahdottomuutta, luvanvaraisuutta ja välttämättömyyttä. Niillä ilmaistaan myös passiivista olemista, vastaanottamista, fyysisiä ja psyykkisiä edellytyksiä sekä tilanmuutosta. Semanttisia rooleja tarkastelemalla nollasubjekti näyttäytyy kokijana, vastaanottajana, passiivisena olijana, tilamuutoksen läpikäyvänä patienttina sekä potentiaalisena, luvanvaraisena tai epäonnistuvana toimijana. Nollahabitiiviadverbiaaleja voi tulkita esiintyvän pääsääntöisesti kielteisiä kokemuksia, omistamista ja muutostoiveita ilmaisevissa lauseissa. Nollaobjektimuodoilla kerrotaan kielteisistä kokemuksista, tilamuutoksesta, tilassa olosta ja tilasta siirtymisestä. Aineiston nollapersoonalauseet sisältävät näkökulman ja viitepisteen. Nollapersoonalla voidaan viitata kirjoittajaan, vastaanottajaan, vankeihin tai kehen tahansa henkilöön tai joukkoon. Pääosin aineiston kirjoittajat käyttävät nollapersoonamuotoja esittäessään omakohtaisia kokemuksia ja asiantiloja. Yksikön 1. persoonan käyttö nollapersoonamuodon lähellä sekä erilaiset adverbit ja verbivalinnat vahvistavat omakohtaisuuden tulkintaa. Kirjoittajat voivat myös esittää tilanteen yleistyksenä, jolloin nollasubjektilauseen geneerisyys tarkoittaa teemapaikalla olevan ehdon vaikutusta keneen tahansa samalla paikalla olevaan. Tällöin nollapersoonalauseen teemapaikalla on usein täällä-adverbiaali. Vankileirikontekstinsa vuoksi kaikki aineiston nollapersoonalauseet voidaan tulkita aikaan tai paikkaan sidotuiksi.
  • Niinivirta, Essi (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan naisten semanttisia rooleja. Aineistona on Naisasialiitto Unionin vaikutuksesta syntyneen, vuosina 1905–1949 julkaistun Naisten ääni -järjestölehden vaaleja edeltävät mielipidekirjoitukset. Tarkastelun kohteena on väärin toimiva nainen, joko miehiä äänestävä tai kokonaan äänestämättä jättävä. Aineistona on yhteensä kaksikymmentä mielipidekirjoitusta vuosilta 1907–1945. Vaaleja edeltävissä mielipidekirjoituksissa kuvataan edellisten vaalien tuloksia tai kerrotaan tulevien vaalien tärkeydestä. Äänestämisen tärkeyttä argumentoidaan spekuloiden mahdollisia seurauksia, jos naiset eivät äänestä tai äänestävät miehiä. Näistä naisista analyysin kohteeksi rajataan subjektina toimivat ihmistarkoitteiset naisiin viittaavat lekseemit. Väärin toimivien naisten subjekteja on aineistossa 158 kappaletta. Tutkielman metodina käytetään tekstianalyysia. Syntaktinen analyysi toimii taustametodina semanttisten roolien hahmottamisessa. Teoreettisena taustateoriana toimii diskurssianalyysi ja tutkielman teoreettisena päänäkökulmana semanttiset roolit sekä moniäänisyys. Moniäänisyyden näkökulmasta analysoidaan evaluoivia tekstin piirteitä, modaaliverbejä, jos-konjunktioita lauseen aloittajana sekä monikon 1. persoonan käyttöä. Tutkielmassa naisten semanttisiksi rooleiksi muodostuu kaksi ryhmää: aktiiviset naiset ja passiiviset naiset. Aktiivisten naisten ryhmän semanttisia rooleja ovat agentti ja aiheuttaja, ja passiivisten naisten rooleja kokija, kohde sekä hyötyjä. Aktiivisten naisten roolit muodostavat 79 prosenttia kaikista aineiston subjekteista. Agenttien ja aiheuttajien käytöllä kirjoittajat osoittavat naisten toimivan tietoisesti väärin omaa sukupuoltaan kohtaan. Aktiivisten naisten ryhmän suuruus osoittaa selvästi, että kirjoittajat pitävät naisten epätoivottua toimintaa naisten tietoisena ja aktiivisena valintana. Passiivisten naisten 21 prosentin osuus kuvaa naisia ulkopuolisina ja miehen ohjailussa olevina. Moniäänisyyttä rakentavien kielenpiirteiden avulla mielipidekirjoittajat argumentoivat oikean toiminnan puolesta. Evaluoivien kielen piirteiden kautta kirjoittajat nimeävät väärin toimivia naisia halveksuen ja pyrkivät korostamaan heidän toimiensa ajattelemattomuutta. Modaaliverbien kautta lukijoita puolestaan käsketään toimimaan oikealla tavalla sekä modaalisten verbiketjujen avulla ohjaillaan. Lauseen aloittava jos-konjunktio tuo lausekontekstiin spekulointia niistä ongelmista, joita naisten väärästä toiminnasta seuraa. Samassa yhteydessä esiintyy toisinaan väärä toiminta implisiittisenä rivien välissä. Monikon 1. persoonalla kirjoittajat puolestaan joko ryhmäyttävät itsensä kaikkiin naisiin korostaen negatiivisten seurauksien koskettavan myös heitä, tai korostavat kahden vastakkaisen naisryhmän muodostumista. Semanttiset roolit ja moniäänisyys muodostavat yhdessä kirjoittajien argumentin oikeasta ja väärästä naisesta.
  • Jaakola, Essi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä syventävien opintojen tutkielmassa tarkastellaan mielipidettä käsittelevien opetustekstien kokonaistunnelman rakentumista 8. luokan äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoissa. Aineistona on kolmen kustantajan painetut ja digitaaliset oppikirjat: Kärki 8, Satakieli 8 ja Särmä 8. Oppikirjoista aineistoksi on rajattu luvut, joissa käsitellään pääasiallisesti kirjoittamalla ilmaistua mielipidettä ja sen muodostamista ja jotka temaattisesti vastaavat toisiaan. Tutkielmassa käsitellään sitä, miten mielipidettä käsittelevä opetusteksti rakentuu äidinkielen ja kirjallisuuden 8. luokan oppikirjoissa ja millainen ambienssi eli kokonaistunnelma mielipidettä käsittelevistä opetusteksteistä välittyy. Lisäksi tutkielmassa pohditaan, miten painettujen oppikirjojen ja digitaalisten oppikirjojen opetustekstit eroavat toisistaan. Tarkastelun kohteena ovat opetustekstit ja niistä välittyvät merkitykset. Digitaalisista oppikirjoista tarkastellaan lisäksi tehtävänantoja osana opetustekstistä välittyvän kokonaistunnelman analysointia, sillä ne hahmottuvat digitaalisissa oppikirjoissa opetustekstin osaksi. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana sovelletaan kognitiivista kielitiedettä ja erityisesti kognitiivista poetiikkaa. Tutkielman näkökulma kohdistuu opetustekstien kielellisten piirteiden analysointiin kokonaistunnelman luojina, ja samalla tarkkaillaan ambienssi-käsitteen soveltuvuutta suomenkielisen tietokirjallisuuden analysointiin. Analyysissa kiinnitetään erityisesti huomiota lause- ja virkerakenteisiin, kuvio/tausta-jakoon sekä semanttisiin rooleihin. Samalla pohditaan sitä, miten opetustekstiin rakennetaan toimijuutta ja miten toimijuuden rakentuminen vaihtelee painetuissa ja digitaalisissa oppikirjoissa. Havaintojen perusteella voidaan todeta, että opetustekstien syntaktisen tason samankaltaisuus ei tarkoita, että teksteistä välittyvät ambienssit olisivat samanlaisia. Kaikissa tarkasteltavissa opetusteksteissä esiintyy muun muassa oppikirjagenrelle tyypillisiä kopula-, nollapersoona- ja passiivirakenteita, ja lisäksi tekstien toimijoihin viitataan oppikirjoissa pitkälti yleisen tason nimityksillä, kuten käsitteillä kirjoittaja, lukija ja puhuja. Tarkasteltavissa opetusteksteissä korostuvat kuitenkin erilaiset piirteet, ja ambienssi muodostuu näin ennen kaikkea sanavalinnoista välittyvistä merkityksistä. Oppikirjoissa korostetaan erilaisia mielipiteen ilmaisuun liittyviä näkökulmia käsitteiden määrittelyillä, oletetun lukijan kuvaamisella ja tekstien laajuudella. Puolestaan painettujen ja digitaalisten oppikirjojen opetustekstit ovat pitkälti yhteneväiset. Ero muodostuu siitä, kuinka toimijuutta rakennetaan digitaalisissa oppikirjoissa hypertekstuaalisuudella, käsitteiden määritelmillä, tehtävänannoilla ja oppijoiden etsimillä esimerkeillä. Tutkielmassa tarkastellaan yksittäisiä opetustekstejä ja tehtävänantoja, ja toisenlainen tutkimusote saattaisi muodostaa ambienssin tulkinnasta hyvin erilaisen. Aineiston suppeuden ja ambienssi-käsitteen luonteen vuoksi laajoja yleistyksiä kirjasarjoista ei ole mahdollista tehdä.