Browsing by Subject "seosrehuruokinta"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Pyhälammi, Anne (Helsingfors universitet, 2015)
    The objective of this study was to investigate how the fiber content of dry period diet affects feed intake, energy intake, mobilization of tissue reserves and milk production. Sixteen multiparous Ayrshire dairy cows were used in a completely randomized block design. Cows were divided into pairs according their expected calving date, parity and body condition score. Within pairs the cows were randomly allocated to a grass silage-diet (GS) ab libitum or a total mixed ratio (TMR) – diet ab libitum. The NDF contents of TMR and silage were 651 g/kg DM and 531 g/kg DM, CP 122 g/kg DM and 126 g/kg DM and metabolizable energy (ME) contents 9,1 MJ/kg DM and 10,1 MJ/kg DM. Lead feeding was carried out with concentrate that was given 10 days prepartum starting from 1 kg per day, and increasing to 2 kg per day 5 days before parturition. Postpartum both groups had grass silage ab libitum and the amount of concentrate was increased with similar rates in both groups. During dry period feed intake was greater for GS than TMR (13,7 vs. 10,8 kg DM/day, p<0,001). Energy intake for GS was 144 MJ/day and for TMR 109 MJ/day (p<0,001). GS gained more live weight during dry period than TMR (p=0,03). However, no difference was observed in BCS change. Rumination time was over 90 min/day greater in GS than in TMR (p=0,002) during dry period. After parturition there was no difference in feed intake between groups. There was no difference in average milk yield between groups (42,8 vs. 40,1 kg/day, p=0,18) but milk yield of GS was greater in weeks 5 – 8 (time*treatment, p=0,05). Protein (time*treatment, p=0,05) and lactose yields (time*treatment, p=0,02) were greater for cows in GS during the last weeks of the experiment. Fat content was greater in GS during the two first weeks of lactation (time*treatment, p=0,003). High fiber content of TMR possibly caused lower feed intake and rumination activity in TMR –group. Lower milk yield and milk fat content may have been caused by short and limited lead feeding. Lead feeding was not efficient enough to adapt the rumen to lactation diet. It is possible to limit the energy intake during dry period by increasing the fibre content of the diet. Further investigation is needed for the effect of lead feeding on ruminal epithelium on high fibre TMR.
  • Aho, Marko (Helsingin yliopisto, 2019)
    Automaattiset järjestelmät ovat tulleet maatalouden eri osa-alueille vaihtoehtoina perinteisille menetelmille. Seosrehuruokinnan automatisointi on yksi keino vähentää maatilan työmäärää, ja ruokinnasta aiheutuvia muuttuvia kustannuksia. Kustannusten hallinta on tiukassa taloustilanteessa maatiloilla tärkeää. Tutkimuksen tavoitteena olikin selvittää, voiko seosrehuruokinnan automatisointi olla taloudellisesti kannattava vaihtoehto perinteiselle apevaunulla tehtävälle ruokinnalle. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevalla, noin 160 lehmän lypsykarjatilalla. Tilan ruokintajärjestelmän käyttökustannukset selvitettiin, ja niitä verrattiin automaattisen järjestelmän käyttökustannuksiin. Kustannusten selvittämiseksi mitattiin tilan ajettavan seosrehuvaunun polttoaineenkulutusta viikon ajan huhtikuun 2019 alussa. Lisäksi pidettiin kirjaa ruokintaan käytetystä työajasta. Automaattisen järjestelmän käyttökustannukset laskettiin aiemmissa tutkimuksissa todetun sähkönkulutuksen, sekä työajasta tehtyjen arvioiden perusteella. Järjestelmien kannattavuutta arvioitiin laskemalla niiden investointikustannusten välinen ero tilanteessa, jossa elinkaarikustannukset 8 vuoden ajalta olisivat samat. Tähän hyödynnettiin ASABE:n standardia koneiden kustannusten laskennasta. Tuloksille suoritettiin herkkyysanalyysi, jossa tarkasteltiin tavanomaisen järjestelmän polttoaineenkulutuksen, automaattisen järjestelmän sähkönkulutuksen, sekä polttoöljyn ja sähkön hinnan vaikutusta kannattavuuteen. Tilan seosrehuvaunun polttoaineenkulutus oli keskimäärin 21,7 l/h, ja työaikaa kului yhteen ruokintakertaan keskimäärin 60 min. Pienkuormaajan käyttämiseen kului 1 l/vrk bensiiniä ja rehunsiirtorobotin sähkönkulutukseksi arvioitiin 0,28 kWh/vrk. Vuotuiset käyttökustannukset olivat yhteensä 11968 € toteutuneilla polttoaineen ja energian hinnoilla. Automaattisen järjestelmän vuotuiset käyttökustannukset olivat 5356 €, kun sen sähkönkulutukseksi oletettiin 22,9 kWh/vrk, polttoaineenkulutukseksi 8 l/h ja työajaksi 0,8 h. Näillä vuotuisilla kustannuksilla automaattisen järjestelmän investointikustannukset voisivat olla noin 41 300 € suuremmat kuin tavanomaisen, jotta vuotuiset kokonaiskustannukset olisivat samat. Kannattavuuteen vaikutti herkkyysanalyysin perusteella eniten tavanomaisen järjestelmän polttoaineen kulutus, ja toiseksi eniten polttoaineen hinta. Sähkön hinta tai automaattisen järjestelmän sähkönkulutus eivät olleet yhtä merkittäviä tekijöitä. Tulosten perusteella automaattinen seosrehuruokinnan kannattavuus 160 lehmän tilakokoluokassa on paljon riippuvainen olosuhteista, etenkin polttoöljyn hintakehityksestä. Samoin merkitystä on käytettävissä olevilla koneilla ja niiden käyttötavalla. Automaattinen seosrehuruokinta voi olla kannattava vaihtoehto tutkimukseen osallistuneella, mutta etenkin sitä suuremmilla tiloilla.