Browsing by Subject "sepelvaltimotauti"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Laine, Elina (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielma on kirjallisuuskatsaus aiheesta sepelvaltimotauti hampaanpoistopotilailla. Tutkimus pyrkii parantamaan potilasturvallisuutta ja vähentämään sydänsairaiden potilaiden suukirurgiseen hoitoon liittyvää epätietoisuutta kirurgiaa tekevien hammaslääkäreiden keskuudessa. Tieteelliset artikkelit kerättiin PubMed -tietokannasta. Tietoa haettiin myös oppikirjoista ja Terveysportti.fi internetsivustolta. Tutkielma painottuu hammaslääkärin vastaanotolla relevantteihin asioihin. Esiin nousevat potilaan lääkityksen ja mahdollisten leikkausten (pallolaajennus, ohitusleikkaus) sekä vierasaineiden (verisuonistentti, tahdistin) merkitys hampaan poiston yhteydessä. Erityisesti painottuen potilaan toimenpidekelpoisuuden ja yleisterveydentilan arviointiin erilaisia luokituksia hyödyntäen. Tutkielmassa käydään läpi myös antibioottiprofylaksian tarpeen punnitseminen, potilaan lääkityksien aiheuttamat riskit ja hoitoon liittyvien mahdollisten komplikaatioiden ennaltaehkäisy ja välttäminen, sekä ohjeistus siitä kuinka toimia akuutissa tilanteessa. Tietoa sepelvaltimotaudista on paljon. Hammaslääkärin vastuulle jää kuitenkin hammaslääketieteellisten suukirurgisten toimenpiteiden yhteydessä olennaisten yleislääketieteellisten asioiden ymmärtäminen ja riskien arvioiminen. Etenkin väestön vanhentuessa tulee peruskoulutetun hammaslääkärin omata riittävät valmiudet kohdata sydänsairaita potilaita. Tämän myötä kasvaa myös vastuu oman tiedon päivittämisestä.
  • Aromaa, A (Kansaneläkelaitoksen sosiaaliturvan tutkimuslaitos, 1981)
    Kansaneläkelaitoksen julkaisuja AL:17
    Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa suomalaisten aikuisten verenpainetasoa, kohonneen verenpaineen esiintyvyyttä, hoidon tarvetta, hoitotilannetta, verenpaineen kohoamiseen vaikuttavia tekijöitä sekä kohonneen verenpaineen kansanterveydellistä merkitystä koskevat perustiedot. Vuosina 1966–1972 Kansaneläkelaitoksen autoklinikka tutki maan eri osissa yli 50 000 henkilöä. Heidän kuolleisuuttaan ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistään seurattiin 5 vuoden ajan. Verenpaineen riippuvuus useista elinoloja, käyttäytymistä, biologisia ominaisuuksia ja terveydentilaa kuvaavista tekijöistä selvitettiin. Työssä kuvattiin systolisen ja diastolisen verenpaineen, pulssipaineen ja syketaajuuden vaikutus yleisimpien tautien aiheuttamaan kuolleisuuteen ja työkyvyttömyyseläkkeiden ilmaantuvuuteen. Viidesosalla koko väestöstä on kohonnut verenpaine. Lääkehoitoa verenpainetaudin takia tarvitsee 6 % keski-ikäisistä miehistä ja 11 % naisista, iäkkäistä miehistä joka viides ja naisista 40 %. Suomessa on 300 000–350 000 verenpainelääkkeitä tarvitsevaa henkilöä ja saman verran lievästi kohonneen verenpaineen takia vain seurantaa tarvitsevia. 1960-luvun lopussa oli riittävässä lääkehoidossa vain ⅓ kaikista. Hoitotilanne on 1970-luvun aikana huomattavasti parantunut. Verenpainetauti oli Lounais-Suomessa harvinaisempi ja Itä-Suomessa yleisempi kuin muualla maassa. Verenpainetasoon liittyvät tekijät selittivät keski-iässä yhteensä 20 % miesten ja 40 % naisten verenpaineen vaihtelusta. Tärkein muutettava kohonneen verenpaineen vaaratekijä oli lihavuus. Kuolleisuus ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen suurenivat verenpaineen kohotessa. Ennuste kuitenkin riippui verenpaineesta U- ja J-muotoisesti. Sydän- ja verisuonitautien vaara riippui verenpaineesta enemmän kuin kaikkien tautien ja aivovaltimotaudin vaara enemmän kuin sepelvaltimotaudin. Ennuste huononi huomattavasti nykyisiä suomalaisia lääkehoitosuosituksia matalammalta verenpainetasolta alkaen. Lääkehoidon aiheiden tarkistaminen voi olla tarpeen. Vähintään lievästi kohonnut verenpaine näytti aiheuttavan 25 % keski-ikäisten miesten ja 42 % naisten sydän- ja verisuonitautikuolleisuudesta. Koko väestön kattavan verenpainetaudin lääkehoito-ohjelman arvioitiin pienentävän kuolleisuutta huomattavasti. Verenpainetaudin ehkäisyä ja hoitoa terveydenhuollossamme on edelleen tehostettava.
  • Röberg, M; Hämäläinen, H (Kela, 2007)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 88
    Kuntoutujat kokevat sydänkurssien kohentavan fyysistä kuntoa ja vähentävän ahdistuneisuutta. Kursseille hakeudutaan kuitenkin sattumanvaraisesti ja usein myöhäisessä vaiheessa. Kela järjestää sopeutumisvalmennus- ja kuntoutuskursseja vuosittain noin 1 000 sydänpotilaalle ja heidän omaisilleen. Tavoitteena on parantaa kuntoutujan ja hänen perheensä valmiuksia jatkaa elämää mahdollisimman täysipainoisesti sairaudesta huolimatta. Sepelvaltimotautia sairastavien potilaiden kuntoutusta eli sydänkuntoutusta koskevassa tutkimuksessa selvitettiin kuntoutujien sairaushistoriaa, työkykyä, työ- tai eläketilannetta sekä kuntoutumiselle asetettujen tavoitteiden toteutumista. Samalla selvitettiin kuntoutuskurssien kytkeytymistä potilaiden hoitokokonaisuuteen ja hoitoketjuun. Tutkimuksessa oli mukana neljä kuntoutuslaitosta ja niiden työikäisten sydänkursseille vuosina 2003–2004 osallistuneet 134 kuntoutujaa, joista 27 oli naisia ja 107 miehiä. Lisäksi kerättiin tietoja kurssien sisällöstä niiltä kuntoutuslaitoksilta, jotka olivat järjestäneet sydänkursseja vuosina 2003-2005. Kuntoutujien omasta mielestä heidän kuntonsa parani vuoden seurantajakson aikana. Myös fyysiset rajoitukset, ahdistuneisuus ja masentuneisuus vähenivät. Naiset olivat masentuneempia ja ahdistuneempia kuin miehet, mutta heidän mielialansa parani selvästi. Naiset pystyivät myös miehiä paremmin pudottamaan ylipainoaan. Kuntoutujien työkyky ei kuitenkaan kohentunut toivotulla tavalla. Sydänpotilaiden kuntoutustarpeet tulisi arvioida terveydenhuollossa. Mikäli kuntoutumisessa on vaikeuksia, olisi Kelan sydänkurssit hyvä kytkeä osaksi potilaan hoitoketjua. Nyt kursseille hakeutuminen on melko sattumanvaraista ja monilla osallistujilla on takanaan jo vuosia kestänyt sydänsairaushistoria.
  • Lyly, Lauri (Helsingin yliopisto, 2017)
    Sydän- ja verisuonisairaudet ovat edelleen johtava kuolinsyy länsimaissa. Tämän tutkielman aihe, ei-ST-nousuinfarkti (NSTEMI), kuuluu akuutin koronaarisyndrooman kirjoon yhdessä ST-nousuinfarktin (STEMI) ja epävakaan angina pectoriksen (UAP) kanssa. Hoidosta on sekä Euroopan kardiologiyhdistyksen että Suomen Käypä Hoito -työryhmän suositus. Tutkielmassa tarkastellaan hoitosuositusten toteutumista HUS-alueella FinnHeart-ohjelman piiriin kuuluvista kardiologisista korteista ajalta 9/2012 - 8/2016 yhdistettynä sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen ajanvaraustietoihin. Menetelmänä on tilastollinen analyysi rakenteellisista sairauskertomuksista käymättä läpi jatkuvatekstisiä sairauskertomuksia. Erityisenä tarkastelun kohteena on hoitosuositusten toteutuminen hoidon viiveen, pallolaajennuksen ja lääkehoidon osalta. Lisäksi tarkastellaan kuolleisuutta sepelvaltimotaudin riskitekijöiden, aiemmin todettujen sydän- ja verisuonisairauksien, sepelvaltimoiden varjoainekuvauslöydöksen ja pallolaajennuksen suhteen. Hoidolle asetetut tavoitteet toteutuvat aineistossa kohtalaisen hyvin ja kestävät myös kansainvälisen vertailun huomattavasti suurempaan aineistoon ruotsalaisesta SCAAR-rekisteristä.
  • Reunanen, A (Kansaneläkelaitoksen sosiaaliturvan tutkimuslaitos, 1977)
    Kansaneläkelaitoksen julkaisuja AL:8
    Kansaneläkelaitoksen sepelvaltimotautitutkimus on vuonna 1966 aloitettu lähes 11 000 miestä ja naista käsittävä seurantatutkimus, joka kuuluu osaprojektina Kansaneläkelaitoksen autoklinikan tutkimuksiin. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sepelvaltimotautiin viittaavien rintakipuoireiden yleisyys ja kuvata oireita ilmoittaneiden muita ominaisuuksia, joilla on merkitystä sepelvaltimotaudin suhteen keski-ikäisessä suomalaisessa väestössä. Siinä myös esitetään oireita tunteneiden ennusteita. Lisäksi pyrittiin arvioimaan oireiden esiintyvyyden mittaamiseen käytetyn haastattelumenetelmän luotettavuutta.
  • Suhonen, O (The Social Insurance Institution, Research Institute for Social Security, 1988)
    Publications of the Social Insurance Institution ML:75
    Tutkimuksessa selvitettiin etenevästi äkillisen sepelvaltimotautikuoleman (äkkikuoleman) ilmaantuvuutta, vaaratekijöitä ja kuolintapahtuman piirteitä keski-ikäisillä suomalaisilla. Tutkimusjoukkoon kuului 6 510 miestä ja 5 800 naista eri puolilta Suomea. Tutkitut olivat 30–59-vuotiaita. Tutkimusväestön terveydentilaa selvitettiin perustutkimuksessa 1966–72 ja uudelleen 1973–76. Sepelvaltimotautikuolleisuus oli neljän vuoden aikana tuhatta henkeä kohti miehillä 13,0, naisilla 1,8. Äkkikuoleman ilmaantuvuus oli vastaavasti 7,8 ja 0,7. Kuolemaan johtamattoman sydäninfarktin ilmaantuvuus oli miehillä 15,1 ja naisilla 2,7. Äkkikuoleman tavallisin tapahtumapaikka oli koti ja tavallisin tapahtuma-aika aamupäivä. Seurannan alkaessa rasitukseen liittyvä rintakipu ja nitroglyseriinin käyttö oli tavallisempaa äkkikuoleman kohdanneilla kuin muilla sepelvaltimotautiin kuolleilla. Äkkikuoleman vaara oli suurin sydäninfarktin sairastaneilla ja selvästi suurentunut myös niillä, joilla oli sepelvaltimotautiin viittaavia EKG-muutoksia. Tupakointi ja alkoholinkäyttö ennustivat toisistaan riippumatta äkkikuolemaa mutta eivät muuta sepelvaltimotautikuolemaa. Näiden vaaratekijöiden vaikutus säilyi myös sepelvaltimotautiin sairastuneilla.
  • Ristola, P (Kansaneläkelaitoksen sosiaaliturvan tutkimuslaitos, 1983)
    Kansaneläkelaitoksen julkaisuja AL:22
    Tutkimuksessa kuvattiin useiden lepo-EKG:n yksityiskohtien mittaustulokset suomalaisessa väestössä, tarkasteltiin niiden riippuvuutta tutkittuihin liittyvistä biologisista ja sosiodemografisista tekijöistä sekä selvitettiin niiden arvoa myöhemmän kuolleisuuden ennustajana. Tutkimus kuului osana 30–59-vuotiaita miehiä ja naisia koskevaan Kansaneläkelaitoksen sepelvaltimotautitutkimukseen, jossa tutkittiin 11 000 henkilöä. Sekä koko tutkimusväestössä että sen ”terveessä” osassa suomalaisen EKG:n ominaispiirteiksi osoittautuivat kansainvälisesti katsoen suuret R- ja S-amplitudit. Tutkituista taustatekijöistä lihavuudella oli vahvin yhteys useimpiin EKG-muuttujiin. Miehillä negatiivinen T-II ja T-V5 sekä vasemmalle suuntautunut frontaalitason T-akseli olivat voimakkaimmin sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta ennustavia EKG-yksityiskohtia. Ehkäisevien toimenpiteiden kannalta on merkittävää, että nämä EKG-löydökset ennustivat myös oireettomien miesten kuolleisuutta.