Riskirahoitus (venture capital finance) on varsin uusi ilmiö rahoitusinnovaatioiden pitkässä historiassa. Riskirahoituksen lyhyestä historiasta huolimatta se on yhtenä rahoitusmuotona kasvanut voimakkaasti viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Perinteiseen pankkirahoitukseen verrattuna juuri riskirahoitustoiminnalla on nähty olevan merkittävä rooli innovaatioiden ja innovaatiotoiminnan kautta syntyneiden yritysten määrän kasvussa. Tätä perustellaan sillä, että riskirahoitustoiminta tarjoaa rahoitusta myös sellaisille yrityksille, jotka yritystoimintansa alkuvaiheessa olisivat jääneet useinkin ilman pankkirahoitusta. Pankkilainan edellyttämien vakuuksien puuttumisesta sekä uusien yritysten ja niiden harjoittamien toimialojen tuntemattomuudesta johtuen pankkilainan saanti usein kariutuu toimintaansa aloittavien yritysten kohdalla. Tämän Pro gradu -tutkielman tutkimusongelma perustuu uuteen malliin, joka kuuluu toimialan taloustieteeseen. Mallissa on yrityksiä, jotka kasvattavat tuottavuuttaan kehittämällä kustannussäästäviä innovaatioita, joita pääomasijoittajat sitten rahoittavat. Tutkielmani tarkoituksena on tarkastella ja analysoida riskirahoittajien käyttäytymistä tilanteessa, jossa rahoittajat kilpailevat prosessi-innovaatioiden rahoittamisesta. Innovaatioiden kehittämiskustannukset riippuvat negatiivisesti yleisestä tiedon karttumisesta. Aikaisemmin on esitetty, että oikeaa politiikkaa ovat verosubventiot etenkin kahdenkertaisen moral hazard -ongelman tapauksessa. Tässä työssä käytetty malli johtaakin päinvastaiseen ongelmaan. Tutkielmassa puretaan Tremblayn (2004) esittämä malli auki ja arvioidaan Tremblayn esittämää väitettä siitä, että venture capital -rahoittajia tulisikin pikemmin verottaa kuin subventoida. Tremblayn johtopäätös perustuu siihen, että kilpailu rahoitettavista kohteista tekee rahoittajista liian hätäisiä. Tremblay toteaa, että verotuksen avulla voitaisiin hidastaa rahoituspäätösten tekoa. Jos rahoittaja odottaisi pidempään yleisen tiedontason lisääntymistä, innovaatioprojektin onnistumistodennäköisyys olisi korkeampi. Pro gradu -tutkielman tutkimusongelmaa lähestytään teoreettisesti ja tutkimusasetelma on koottu aihetta käsitteleviä tutkimuksia ja kirjallisuutta hyödyntäen. Tutkielmassa osoitetaan, että venture capital -rahoittajan saamaan pääoman voittoon kohdistuva verotus voi ollakin hyvinvointia vahvistavaa. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan sitä, minkälainen rooli riskirahoitustoiminnan tukemisessa ja kehittämisessä valtion harjoittamalla politiikalla tulee jatkossa olemaan. Tulevaisuudessa juuri uusien yritysten innovaatioineen nähdään vaikuttavan merkittävästi talouden kasvuun ja uusien työpaikkojen luontiin.