Browsing by Subject "sionismi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Juntunen, Samuli (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tutkielmassa tarkastellaan Israelin ja kahden arabimaan, Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien ja Bahrainin välisen Abraham-sopimuksen herättämiä reaktioita jälkimmäisten naapurimaassa, Saudi-Arabiassa. Sopimus loi diplomaattisuhteet mainittujen maiden välille ja rikkoi siten arabimaailmassa pitkään jatkuneen perinteen olla olematta virallisesti tekemisissä Israelin kanssa. Saudi-Arabia puolestaan on merkittävä poliittinen vaikuttaja Lähi-idässä ja kahden sopimuksen tehneen emiirikunnan läheinen liittolainen. Siten sen näkemyksillä asiassa on sekä merkitystä että mielenkiintoa. Käytännön tutkimuskohteena ovat maan suurissa sanomalehdissä julkaistut kirjoitukset aiheesta, sekä lehtien omat toimitetut artikkelit että lukijoiden mieli-pidekirjoitukset. Kirjoitusten pohjalta tehdään päätelmiä maan hallinnon asennoitumisesta sopimukseen. Taustaoletus on se että lehtien toimitetut artikkelit heijastavat jotenkin hallinnon linjaa, kuten monissa autoritaarisen hallinnon maissa on tapana. Toisaalta mielipidekirjoitukset kertovat yksityisten kansalaisten näkemyksistä Israelin ja arabimaiden lähentymisen suhteen ja avartavat täten kuvaa tämän kehityksen aiheuttamista reaktioista näissä maissa. Eräs tutkielman tavoitteista onkin tarkastella sananvapauden tilaa Saudi-Arabiassa, sekä median että sen kuluttajien osalta. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa sovelletaan konstruktionistista kansainvälisten suhteiden teoriaa. Sen lähtökohtana on valtion yhteiskunnallinen identiteetti, josta käsin sen poliittista käyttäytymistä tarkastellaan. Vertauskohtana on inhimillinen yksilöidentiteetti. Teorian juuret ovat täten sosiaali- psykologiassa mutta sitä on muokattu paremmin politiikan ja valtioiden kansainvälisten suhteiden tutkimukseen sopivaksi. Tämän tutkielman kannalta keskeiset alan teoreetikot ovat Michael Barnett ja Alexander Wendt. Arabimaiden identiteetti on kokenut muutoksia koko niiden itsenäisyyden ajan. Syynä ovat olleet erilaiset konfliktit joihin maat ovat ajautuneet, pitkälti Lähi-idän ei-arabialaisten maiden kanssa. Konfliktien seurauksena ne ovat joutuneet arvioimaan uudestaan suhdettaan toisiinsa ja mainittuihin muihin maihin, siis luomaan uudestaan oikeaoppisen arabismin normit. Julkilausumattomana päämääränä on ollut arabi-maailman poliittinen yhtenäisyys. Jokaisen konfliktin ja sitä seuranneen arvokeskustelun myötä tällainen yhtenäisyys on kuitenkin vähentynyt ja monet maat ovat alkaneet luoda kahdenkeskisiä suhteita alueen ei-arabialaisiin maihin. Abraham-sopimus kuuluu luontevasti tällaisten poliittista epäjärjestystä arabimaailmassa aiheuttaneiden tapahtumien sarjaan. Tutkielmassa vertaillaan tilannetta ennen ja jälkeen sopimuksen syntyä sekä sen aiheuttamia reaktioita arabimaiden hallinnoissa ja yksityisissä kansalaisissa. Aineiston perusteella on ilmeistä, että maiden yhtenäisyys ei ole paljon kasvanut Israelin ja parin Persianlahden emiirikunnan lähentymisen seurauksena. Pikemminkin hajaantuminen on jatkunut entiseen malliin. Monet Saudi-Arabian kansalaisetkin tuntuvat kannattavan maansa suhteiden normalisointia Israelin kanssa vaikka eivät sitä suoraan kirjoituksissaan sano. Maan virallinen asema Lähi-idän maiden yhteisössä tekee tämän kuitenkin vaikeaksi. Tutkimuksen tulokset osoittavat myös että Saudi-Arabian perinteinen lehdistö on lojaali maan hallinnolle ja heijastaa varsin uskollisesti sen poliittista linjaa. Toisaalta yksityisillä kansalaisilla on varsin suuri vapaus ilmaista mielipiteensä lehtien palstoilla, tietyin rajoituksin. Ajoittain on vaikea havaita minkäänlaista eroa mielipidekirjoituksiin muiden, demokraattisempien maiden lehdissä. Sikäli maan huono maine sanan-vapauden suhteen ei ole täysin perusteltu. Kirjoitukset osoittavat, että Saudi-Arabian kansalaiset ja toimittajat tuntevat hyvin Lähi-idän monimutkaiset poliittiset olosuhteet ja voivat kirjoittaakin niistä suhteellisen vapaasti, varsinkin yksityiset kansalaiset. Toimittajat joutuvat tietysti valitsemaan sanansa huolellisemmin. Sikäli Saudi-Arabian media ei suuresti poikkea minkä tahansa maan vastaavasta.
  • Okkonen, Tiia (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan israelilaisten poliittisten toimijoiden käymää keskustelua Israelin juutalaisten ja palestiinalaisten muodostamista sekapareista 2010-luvulla. Lisäksi tutkin sitä, miten nämä puhetavat kytkeytyvät sukupuoleen israelilaiseen nationalismiin peilaten. Parisuhteet Israelin juutalaisten ja palestiinalaisten kansalaisten välillä on marginaalinen ilmiö, johon kohdistuu kuitenkin paljon huomiota. Israel on syvästi jakautunut yhteiskunta, jonka lisäksi vuosikymmeniä kestänyt Israelin ja palestiinalaisten konflikti on aiheuttanut molemminpuolista epäluuloisuutta näiden ryhmien välille. Israelissa suhtaudutaan lähtökohtaisesti negatiivisesti ajatukseen avioitumisesta kahden eri uskontokunnan edustajan välillä. Tämän lisäksi avioituminen on Israelissa mahdollista vain sellaisille pariskunnille, joiden molemmat osapuolet kuuluvat samaan uskontokuntaan. Tutkielman taustana toimii Israelin ja palestiinalaisten konfliktin peruspiirteiden kertaaminen, Israelin valtiollisen luonteen arvioiminen sekä sen poliittisen järjestelmän ja ilmapiirin sekä israelilaisen perheoikeuden taustojen esittely. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen tutkimus, jossa menetelmänä käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkielman aineisto koostuu 27 israelilaisesta internetsanomalehtiartikkelista. Tutkielman teoreettiset lähtökohdat kiinnittyvät sukupuolen ja nationalismin suhdetta käsitteleviin Floya Anthiaksen ja Nira Yuval-Davisin teoksiin, Gershon Shafirin ja Yoav Peledin hahmottelemiin kansalaisuusdiskursseihin Israelissa sekä sionismiin liittyviin näkökulmiin naisia ja väestöpolitiikkaa koskien. Analyysiosuuteni perustuu aineistosta esille nostamiini analyysiyksiköihin, joita analyysin ensimmäisessä vaiheessa ovat tapahtumat, joihin israelilaisten poliittisten toimijoiden kommentit ovat kohdistuneet. Ensimmäisen analyysivaiheen jälkeen aineisto on koodattu ja teemoiteltu tarkemmin aihekokonaisuuksiksi. Analyysissa esille nouseva ja toistuva teema poliitikkojen puhevuoroissa on kysymys juutalaisen kansakansakunnan tulevaisuudesta. Tähän teemaan liittyy myös huoli seka-avioliitoista ja assimilaatiosta, joiden nähdään uhkaavan juutalaisen kansakunnan tulevaisuutta. Koska naiset nähdään samanaikaisesti biologisina, kulttuurisina ja uskonnollisina uusintajina sekä kansakunnan tulevaisuuden kannattelijoina, heihin kohdistuu erityistä kontrollia suhteessa heidän kollektiivinsa jäsenyyteen. Aineistosta nousee esille erilaisten diskurssien yhteentörmäys, jossa osa näkee sekaparien liitot osana pluralistista, tasa-arvoistuvaa ja demokratisoituvaa Israelia ja osa taas näkee tapahtuvan assimilaation uhkaavan juutalaisvaltiota. Yksittäisistä poliittisista toimijoista aineistostani nousi esiin erityisesti äärioikeistolainen assimilaatiota vastustava Lehava-järjestö, jonka toimijat olivat aiheen aktiivisia kommentoijia ja toisaalta myös yksi keskustelun keskiöön noussut aihe itsekin. Johtopäätöksenä nousee esille se, että poliittisten toimijoiden käymä keskustelu sekapareista on pääasiallisesti kaksinapaista heijastaen israelilaisen yhteiskunnan jakautuneisuutta. Etnonationalistiseen kansalaisuusdiskurssiin kiinnittyneet kommentoijat ovat huolissaan juutalaisen kansakunnan jatkuvuudesta, jota sekaparien ja assimilaation nähdään uhkaavan, ja nämä kommentoijat suhtautuvat ilmiöön negatiivisesti. Liberaali kansalaisuusdiskurssi painottaa demokraattisia arvoja, kuten pluralismia, tasa-arvoa ja valinnanvapautta, ja siihen kiinnittyneet kommentoijat suhtautuvat sekapareihin suopeammin.
  • Stewart, Timo Russell (2007)
    Tutkimuksen kohteena on kristillisen sionismin esiintyminen Suomen Kristillisessä Liitossa (SKL) 1970-luvulla. Kristillinen sionismi on aate, jossa Israelin valtion tukemista perustellaan kristillisellä uskolla. Etenkin Yhdysvalloissa kristillinen sionismi on vaikuttanut maan Lähi-idän politiikkaan voimakkaasti. Sama aate esiintyy myös Suomen kristillisissä liikkeissä, mutta sen vaikutusta ei ole aiemmin tutkittu. Varsinainen tutkimuskysymykseni on kaksiosainen: esiintyikö SKL:n piirissä kristillistä sionismia, ja miten se ilmeni käytännössä? Tutkimuksen aineistona ovat puolueen arkisto, ohjelmat ja äänenkannattaja, Kristityn Vastuu -lehti, sekä valtiopäiväasiakirjat ja haastattelut. Vuonna 1958 perustettu SKL, nykyisin Suomen Kristillisdemokraatit, sai ensimmäisen paikkansa eduskunnassa vuonna 1970. SKL oli juuriltaan protestipuolue, joka nousi vastustamaan yhteiskunnassa näkemäänsä maallistumista ja moraalista rappiota. 1970-luvun loppuun mennessä se oli saanut kolme perättäistä vaalivoittoa eduskuntavaaleissa, kirjoittanut ohjelmansa ja vakiinnuttanut muutenkin asemansa suomalaisessa politiikassa. Tuona aikana puolue keskittyi ennen kaikkea sosiaalisiin kysymyksiin ja sai eniten julkisuutta vapaamman alkoholi- ja aborttilainsäädännön leppymättömänä vastustajana. Ulkopolitiikassa puolue pyrki seuraamaan vallitsevaa linjaa ja pysytteli pääsääntöisesti erossa ulkopolitiikasta. Tutkimuksessa osoitan, että SKL aktiivisesti ja tietoisesti poikkesi vallitsevasta ulkopolitiikasta yhden asian suhteen: puolustaakseen Israelin valtiota. Syy tähän oli uskonnollinen. Uskonnolliselta pohjalta nouseva Israelin puolustaminen, kristillinen sionismi, ilmestyi SKL:n ulkopoliittiseen ohjelmaan jäsenjärjestöjen aloitteesta vuonna 1974 ja vakiinnutti myöhemmin asemansa myös puolueen yleis- ja periaateohjelmassa. 1970-luvulla SKL:n vaikuttajiin kuului monia kristillisiä sionisteja, puheenjohtajaa myöten, ja puolueen äänenkannattaja otti säännöllisesti Israelin puolesta kantaa käyttäen voimakkaan uskonnollista argumentointia. Eri puolueaktiivit perustelivat Israelin tukemista eri tavoin, mutta puolueen sisällä Israelin asia ei nostanut esiin kritiikkiä eikä kaivannut edes perusteluja. Suomen Kristillinen Liitto oli ohjelmiensa, äänenkannattajansa ja useiden jäsentensä puolesta kristillissionistinen puolue. Tämä ei kuitenkaan johtanut sitä sanoista tekoihin, muutamaa lähinnä Parlamenttien välisessä liitossa (IPU) tapahtunutta poikkeusta lukuun ottamatta. Israelin asia ei loppujen lopuksi ollut kotimaan sosiaalisiin kysymyksiin keskittyneellä puolueella tärkeimmällä sijalla, eikä ulkopolitiikka pienen oppositiopuolueen päätettävissä.
  • Luntinen, Anna-Mari (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiedekunta – Fakultet – Faculty Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma – Utbildningsprogram – Degree Programme Alue- ja kulttuurintutkimuksen maisteriohjelma Opintosuunta – Studieinriktning – Study Track Afrikan ja Lähi-idän opintosuunta Tekijä – Författare – Author Anna-Mari Luntinen Työn nimi – Arbetets titel – Title Suomen Keren Kajemet Leisrael 100 vuotta Työn laji – Arbetets art – Level pro gradu -tutkielma Aika – Datum – Month and year elokuu 2020 Sivumäärä– Sidoantal – Number of pages 94 + 2 liitettä Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkielmassa tarkastellaan Juutalaisen kansallisrahaston eli Keren Kajemet Leisraelin (KKL) Suomen-haaran sadan vuoden historiaa yhdistyksen perustamisesta vuonna 1918 vuoteen 2018. Tutkielman pääosan muodostaa KKL:n Suomen-yhdistyksen (KKF ry) Helsingin yliopistolta tilaaman historiikin käsikirjoitus. Työn lähtökohtana on laatia historiikinkirjoittamisen periaatteita noudattaen tilaajayhteisön odotuksia vastaava, heidän kokemuksiaan kuvaava kertomus yhdistyksen sadan vuoden taipaleesta. Historiikin aineistona ovat KKF ry:tä koskevat lähteet Kansallisarkistossa, Jerusalemin Sionistisessa keskusarkistossa sekä yhdistyksen omassa hallussa. Aineisto koostuu sähkeistä, kirjeistä, esitteistä, pöytäkirjoista ynnä muista lyhyistä teksteistä. Lisäksi haastatellaan kolmea yhdistyksen veteraania sekä sen nykyistä puheenjohtajaa Työssä tarkastellaan yhdistyksen toiminnan tavoitteita ja työtapoja – varainkeruuta ja tiedotustoimintaa Israelin maan hyväksi – sen osallistuessa juutalaisvaltion perustamiseen sekä sittemmin edelleen ympäristönmuokkaukseen Israelin valtion synnyttyä. Tutkielmassa pyritään selvittämään, miten ajan kulku ja historiallinen konteksti vaikuttivat yhdistyksen toimintaan. Yhdistys toimi sadan vuoden ajan johdonmukaisesti tavoitteidensa saavuttamiseksi, mutta sodilla ja taloudellisilla taantumakausilla oli sen toimintaan jonkin verran vaikutusta. Erityisen paljon työmuotojen muuttumiseen vaikutti sadan vuoden aikana tapahtunut tekniikan kehitys. Tutkielmasta selviää, miten vahva Suomen-yhdistyksen ja koko järjestön sionistinen aatemaailma on ja miten saumattomasti se liittyy järjestön toimintaan ympäristöjärjestönä. Palestiinalaisten historia ja asema puuttuvat historiikin historiallisesta kontekstista ja sen lähteistä lähes kokonaan. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Juutalainen kansallisrahasto – Keren Kajemet Leisrael, juutalaisvaltio, ympäristöjärjestö, sionismi, Israel, Palestiina Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Kulttuurien osasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information