Browsing by Subject "sitoutuminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 49
  • Juvonen, Mirka (2004)
    Optio-ohjelmien yleistymisen ja osaltaan myös sen väärinkäytösten myötä on herännyt tarve ymmärtää paremmin optioiden kannustus- ja sitouttamisvaikutuksia. Tämän pro gradu -tutkielman ensisijaisena tarkoituksena on kartoittaa optionsaajien käsityksiä organisaatioon sitoutumisesta ja optioiden vaikutuksesta sitoutumiseen. Pyrin saamaan selville, miten optionsaajat määrittelevät sitoutumisen työelämän viitekehyksessä, millaisia edellytyksiä he asettavat sitoutumisen synnylle ja millaisia seurauksia he uskovat organisaatioon sitoutumisella olevan. Lisäksi tarkastelen optionsaajien käsityksiä optioiden vaikutuksesta organisaatioon sitoutumiseen. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivista menetelmää käyttäen ja aineisto kerättiin teemahaastatteluin. Haastattelin yhteensä 13 optionsaajaa viidestä eri yrityksestä, jotka olivat kooltaan joko suuria tai keskisuuria. Tutkimushenkilöni erosivat toisistaan iän, sukupuolen, työtehtävän, kertyneiden työvuosien ja edustamansa optiojärjestelmän suhteen. Haastattelin sekä sellaisten optioiden haltijoita, joiden optioilla on tällä hetkellä perusarvoa sekä arvottomien optioiden omistajia. Samoin haastattelin sekä koko henkilöstön että avainhenkilöstön optio-ohjelmissa mukana olevia optionsaajia. Tutkimukseni viitekehyksenä toimi organisaatioon sitoutumisen teoriapohja, josta erityisesti tulee mainita Allenin ja Meyerin (1990a) sitoutumisen komponenttimalli sekä Mathieun ja Zajacin (1990) että Meyerin ym:iden (2002) suorittamat kattavat meta-analyysit. Tutkimustulokseni tukevat pääosin jo olemassa olevaa organisaatioon sitoutumisen teoriapohjaa. Haastattelemani optionsaajat eivät olleet yksimielisiä sitoutumisen määritelmästä, kuten eivät ole sitoutumistutkijatkaan. Useimmiten sitoutuminen liitettiin tässä tutkimuksessa motivaation käsitteeseen. Työpaikkaan sitoutumisen edellytyksinä haastattelemani optionsaajat pitivät ennen kaikkea työssä viihtymistä ja työtehtävän mielekkyyttä. Myös mahdollisuutta edetä uralla sekä reilua, arvostavaa ja luottavaista kohtelua pidettiin tärkeinä sitoutumisen edellytyksinä. Kaikki haastatellut optionsaajat olivat yhtä mieltä siitä, että organisaatioon sitoutumisella on positiivia vaikutuksia työkäyttäytymiseen. Sitoutuneen työntekijän kuvailtiin olevan joustava, luotettava ja tehokas, asettavan työn etusijalle itseensä nähden, ylittävän työn asettamat roolivaatimukset ja olevan haluton vaihtamaan työpaikkaa. Sen sijaan käsitys optioiden sitouttavasta vaikutuksesta ei saanut juurikaan tukea tästä tutkimuksesta. Optioilla ei joko uskottu olevan mitään vaikutusta sitoutumiseen tai sitten optioiden nähtiin vaikuttavan sitoutumiseen korkeintaan yhdessä muiden sitoutumisen edellytysten kanssa. Lisäksi optioilla arvioitiin usein olevan suorastaan negatiivinen vaikutus työkäyttäytymiseen. Tämän aineiston perusteella näyttääkin siltä, että optiot eivät ainakaan yksistään voi saada aikaan organisaatioon sitoutumista.
  • Vartiainen, Vuokko (2001)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vapaaehtoisten käsityksiä Rikosuhripäivystyksestä ja omasta sitoutumisestaan. Tavoitteena oli myös selvittää sitoutumista lisääviä ja vähentäviä tekijöitä. Vapaaehtoisten mukaan sitoutuminen auttamistyöhön tarkoitti sitä, että tekee sen, mitä on luvannut ja tekee sen mahdollisimman hyvin. Toimintasääntöjen ja eettisten periaatteiden noudattaminen ilmensi Rikosuhripäivystykseen sitoutumista. Rikosuhripäivystys on auttamispalvelu, joka tarjoaa rikoksen kohteeksi joutuneille henkistä tukea ja käytännön neuvoja.Tutkimuksen taustalla ovat hyvinvointivaltion taloudellisten resurssien niukkuusongelmat, jotka lisäävät paineita myös kolmannelle sektorille. Yksilöllistyneen ihmisen maailmankuvaan palkattoman avun antamisen oletetaan sopivan heikosti. Ongelmana onkin, miten saadaan ihmiset sitoutumaan vapaaehtoistoimintaan ja jatkamaan tehtävissään. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin haastattelemalla 12:a vapaaehtoista. Uusintahaastatteluun valittiin heistä kuusi. Metodina käytettiin teemahaastattelua, koska haluttiin saada vapaaehtoisten omia näkemyksiä. Analyysissä muodostettiin vapaaehtoisten taustavahvuuksien ja ominaisuuksien perusteella kolme ryhmää: vahvat kanssakulkijat, kriiseissään karaistuneet ymmärtäjät ja ratkaisuhakuiset auttajat. Ryhmien avulla kuvattiin vapaaehtoisten sitoutumista ja tehtävissään jatkamista. Vahvat kanssakulkijat sitoutuivat kiinteästi tehtäviinsä. Heidän voimavaroinaan olivat auttamiseen soveltuva ammattitausta ja lapsuuden kodista saadut arvot. Sitoutumista lisäsivät eniten työstä saatu sisäinen kiitos ja työntekijöiden huomioiva suhtautuminen.Omaa aikaa annettiin harkiten. Kriiseissään karaistuneiden ymmärtäjien vahvuudet kumpusivat oman elämän vaikeuksien voittamisesta. He sitoutuivat auttamistehtävien kautta Rikosuhripäivystykseen. Merkityksellisyyden tunteen täyttyminen ja sosiaalinen tuki lisäsivät sitoutumista. Vapaaehtoistyö oli heille lähes elämäntehtävä. Ratkaisuhakuisten auttajien sitoutuminen ilmeni erilaisten ratkaisujen etsimisenä ja tekemisenä niin omassa elämässä kuin vapaaehtoistyössäkin. Heidän vahvuustekijöitään olivat elämäntilanteen antama aika, laaja-alainen osaaminen ja käytännön läheisyys. Osallistuminen ilmeni lyhytkestoisempana sitoutumisena. Haastateltujen sitoutumista vähensivät auttamistoiminnan rajallisuus ja omien taitojen riittämätön hyödyntäminen. Syitä sitoutumiseen olivat mm: kristillinen ja yhteiskunnallinen auttamisvelvollisuus, uuden identiteetin rakentaminen, elämän muutoskohtien järjestely ja vaativien auttamistehtävien antama haaste. Tutkimuksen päähavainto oli se, että auttamistyöhön ja Rikosuhripäivystykseen sitouduttiin sillä tiiviydellä ja niin kauan kuin vapaaehtoistyö täytti merkittävimmältä osin tehtäväänsä. Keskeisimmät lähteet: Nylund 2000: Varieties of Mutual Support and Voluntary Action. A Study of Finnish Self-Help Groups and Volunteers, Helander 1998: Kolmas sektori. Käsitteistöstä, ulottuvuuksista ja tulkinnoista, Tuorila & Siltaniemi 1999: Unohdettu rikoksen uhri?
  • Hannula, Satu (Helsingin yliopisto, 2017)
    Parents are to an increasing extent guiding their children to take part in organized leisure time activities. The volunteers who usually steer the activity groups are the parents of the children involved. The parents generally finish their work as volunteers at the same time with their children. However, few of them continue working as volunteers in the same organization. In this thesis I examine this kind of parents by interpreting their talk around the topic. The main concepts of this study are Commitment and the Forms of capital. The commitment is essential for the continuity of the volunteer work. The reason to use the forms of capital concept is that it is a crucial prerequisite for a person to possess in order to be able to work as a volunteer. The aim of this study is to find the reasons behind the commitment of long term duration. It is important for voluntary organizations to identify the reasons since they lose valuable knowledge and experience with the individuals leaving the organization. The target group of the study consisted of 11 parents. All of them had started as volunteers at the same time with their children and continued even after their own children gave up the leisure activity. The data consisted of interviews and it was analyzed using a qualitative content analysis method. Two main categories were formed on the grounds of an analysis: the first one consisting of individual based and the other collective based reasons to work as a volunteer. Commitment was defined as a uniting high level category. The most significant factor to explain the commitment was the relationships among adults and children in the organization. The social capital of volunteers increased because of these relationships. Out of the individual based reasons the most significant one was considering the volunteer work as a way of life. Volunteers were able to find time and prioritize the work because they found it meaningful for themselves and were committed to it. The challenge to find the time for the work was significant and the lack of it limited the participation. This was defined as a category of its own. The other challenge was a tension between the different roles of a volunteer. The need to balance between the roles of a parent and a volunteer was decreased after the children of their own had given up the leisure time activity. The other reasons to continue as a volunteer, according to the data, were competence development, emotional reasons, social and community based reasons and willingness to contribute to the development of the organization they worked for.
  • Turunen, Pauliina (Helsingin yliopisto, 2018)
    The role of volunteering in our society has varied in different ages. Today, its role in our society has been established and its importance has been shown to be an important part of the maintenance and preservation of the welfare state. At the same time, however, it has been found that the commitment of volunteers to action is more challenging. It has also been decided to reflect on the benefits of volunteering; an individual or a society? The purpose of this thesis was to find out what the volunteers in the online services of the Save the Children Finland find out to be relevant to their involvement in the activity and what the commitment of online volunteers is all about. Previous studies have shown that volunteering motivation and voluntary commitment are both self-excited and self-directed motives. The theoretical framework of this thesis consists of examining the phenomenon at the social level and defining the concept through previous studies and literature. The material of the thesis consisted of nine online volunteer’s interviews from Save the Children Finland. The interviews were carried out by means of theme interviewing and material analysis in a phenomenological approach using the hermeneutical research record. The results of this thesis showed that there were many factors relevant to their own motives and commitment, which were dependent on themselves, the background organization and the object of the volunteer's work, that is to say, helping children and young people, of other volunteers as well as of society. Based on the results of the thesis, it can be stated that the volunteers' commitment consists of motives that are far from the self and the more self-motivated motives, which is why the commitment of volunteers should increasingly consider the personal needs and expectations of the individual.
  • Kallioniemi, Emilia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella sitä, mitkä tekijät seurakunnassa ovat sitouttaneet seurakunnan toimintaan aktiivisesti osallistuvia nuoria seurakuntaan. Suomalaisten suhdetta evankelis-luterilaiseen kirkkoon leimaa passiivinen jäsenyys. Toisaalta nuorten sukupolvien uskonnollisuutta sävyttää individualismi ja yksilöllinen etsintä. Rippikoulu tavoittaa valtaosan suomalaisnuorista, mutta nuoret aikuiset ovat aktiivisin kirkostaeroajaikäryhmä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät seurakunnassa ovat sitouttaneet nuoria paikallisseurakuntaan ja sen rippikoulun jälkeiseen toimintaan. Tutkimus on laadullinen. Aineisto koostui kahdeksasta teemahaastattelusta ja havainnoinneista kahden eteläsuomalaisen seurakunnan nuortenilloissa. Haastateltavat olivat 15-19 –vuotiaita paikallisseurakunnan toiminnassa aktiivisesti mukana olevia nuoria. Havainnointikertoja oli neljä. Aineiston analyysiin käytin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, jonka tuloksia peilasin resurssimobilisaatioteoriaan ja sosiaalisen pääoman teoriaan, sekä sitoutumisen teoretisointeihin. Aineistosta nousi kolme pääluokkaa, jotka olivat sosiaalisiin verkostoihin liittyvät tekijät, seurakunnasta saadut henkilökohtaiset voimavarat sekä mahdollistavat ja rakenteisiin liittyvät syyt. Pääluokkien rajat olivat limittäisiä ja häilyviä ja nuorten suhde seurakuntaan näyttäytyi monitahoisena. Kaikissa haastatteluissa nousi esiin runsaasti kaikkiin pääluokkiin liittyviä tekijöitä. Sitoutumisessa keskeistä oli ollut monien tekijöiden yhteisvaikutus. Sosiaaliset syyt kuitenkin korostuivat aineistossa. Seurakunnasta muodostui kuva verkostona, jonka sosiaalinen pääoma oli keskeinen nuoria seurakuntaan sitouttava resurssi. Nuorten suhde seurakuntaan näyttäytyi vastavuoroisena. Vahva kokemus sisäpiiriläisyydestä, ryhmän keskinäisestä luottamuksesta ja verkoston sen jäsenille tuottamista hyödyistä sitoivat nuoria seurakuntaan. Sosiaalisen pääoman lisäksi seurakunnat hyödynsivät tehokkaasti sekä aineettomia että materiaalisia resursseja nuorten sitouttamiseksi. Hengellisyys nousi esiin toisaalta yksityisenä voimavarana ja toisaalta kollektiivisena ryhmän kiinteyttä vahvistavana tekijänä. Seurakunta näyttäytyi yhteisönä, jonka jäseninä nuoret olivat aktiivisia osallistujia.
  • Airila, Auli (2001)
    Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää uusmedia-alan työntekijöiden sitoutumista, sen luonnetta ja suhdetta työssä jaksamiseen. Uusmedia-ala on ollut julkisuudessa esillä nimenomaan työn vaatiman sitoutumisen vuoksi ja työntekijät on kuvattu vahvasti sitoutuneiksi. Toisaalta ala on ollut esillä myös työssä jaksamisen ongelmista keskusteltaessa. Tutkimus on tapaustutkimus yhdestä uusmedia-alan yrityksestä. Tutkimusaineisto koostuu 15 työntekijän teemahaastatteluista. Haastateltavista 6 on naisia ja 9 miehiä, ja he ovat 25?44-vuotiaita, keski-iältään 30 vuotta. Tausta-aineistona on käytetty myös yrityksestä saatuja lehtiä ja kyselytutkimuksia sekä lehtiartikkeleita (n > 100), joissa käsitellään uusmedia-alaa, alan yrityksiä ja työkulttuuria. Tutkimuksen analysoinnissa on sovellettu grounded theoryn periaatteita. Tutkimus osoittaa uusmedia-alan työntekijöiden olevan hyvin sitoutuneita. Heidän sitoutumisensa on luonteeltaan hetkellistä, mikä on uutta verrattuna moniin aikaisempiin tutkimuksiin, joissa korostetaan sitoutumisen pitkäaikaisuutta. Hetkellisyydestään huolimatta sitoutuminen on erittäin vahvaa: työntekijät voivat omistautua työllensä täydellisesti. Työntekijät ovat sitoutuneet ennen kaikkea omaan työhönsä ja työtehtäviinsä, eivät niinkään siihen yritykseen, jossa he työskentelevät. Sitoutumisen logiikka poikkeaakin totutusta. Projektityö on oivallinen mekanismi, joilla yritykset pyrkivät vahvistamaan työntekijöidensä sitoutumista. Yritysten sitouttamiskeinot eivät kuitenkaan liiemmin vaikuta työntekijöiden sitoutumiseen. Sitoutuminen on pitkälti työntekijöiden oma valinta: he haluavat menestyä ja toteuttaa itseään ja voivat siksi uhrata työlleen suuren osan vapaa-ajastaan. Tutkimus osoittaa puheen uupuvista tietotyöläisistä osittain vääräksi. Ainoastaan yksi haastatelluista oli uupunut. Varmasti se, että työntekijät sitoutuvat työhönsä vapaaehtoisesti, selittää osan siitä, miksi uupuneita on vähän. Toisaalta riskit uupumukseen ovat suuret ja erilaisia oireita esiintyy. Sitoutumisella ei olekaan pelkästään positiivisia vaikutuksia työntekijöiden hyvinvointiin. Sitoutuminen ei kuitenkaan yksin aiheuta jaksamisen ongelmia. "Liiallisen" sitoutumisen lisäksi työntekijöitä kuormittavat jatkuva muutos, alan epävarmuus sekä vakiintuneiden toimintatapojen ja rutiinien puute. Tutkimuksen keskeisimmät lähteet ovat Michel Maffesolin (1995) "Maailman mieli. Yhteisöllisen tyylin muodoista", Richard Sennettin (1998) "The Corrosion of Character. The Personal Consequences of Work in the New Capitalism" sekä Arlie Hochschildin (1997) "The Time Bind ? When Work Becomes Home and Home Becomes Work", joissa kaikissa pohditaan sitoutumisen luonnetta nyky-yhteiskunnassa. Analysoinnin loppuvaiheessa erityisesti sosiologian klassikon Max Weberin (1980) teos "Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki" sekä Daniel Yankelovichin (1981) tutkimus "New Rules. Searching for Self-Fulfillment in a World Turned Upside Down" tulivat olennaisiksi.
  • Löfman, Ville Vesa (2005)
    Tutkimuksessa tarkastelin poliisien arvojen ja arvokongruenssin yhteyttä työyksikköön sitoutumiseen. Lisäksi tutkin poliisien työyksikköön sitoutumisen voimakkuutta. Tutkimusotteeni oli kvantitatiivinen ja menetelmänä käytin korrelaatioiden laskemista arvojen ja sitoutumisen sekä toisaalta arvokongruenssin ja sitoutumisen välillä. Tutkimuksen teoreettisena pohjana oli Schwartzin arvoteoria ja Allenin ja Meyerin kehittämä sitoutumisen kolmikomponenttimalli jossa sitoutuminen jaetaan affektiiviseen, normatiiviseen ja jatkuvuus -ulottuvuuteen. Teoreettisessa osassa olen esitellyt näitä teorioita sekä arvokongruenssia ilmiönä. Tutkimusaineistoni oli laaja (n= 7327) joten saamiani tuloksia voi pitää luotettavina ja se on kerätty poliisiorganisaatiossa tehdyllä henkilöstökyselyllä vuonna 1999. Saamani tulokset tukivat Schwartzin teoriaa siitä, että samalle arvoulottuvuudelle sijoittuvat arvot korreloivat keskenään positiivisesti, sekä että ne myös korreloivat samansuuntaisesti selitettävien muuttujien, eli tässä tapauksessa sitoutumismuuttujien kanssa. Selvimmin tämä näkyi perinteiden, yhdenmukaisuuden ja turvallisuuden korkeissa keskinäisissä korrelaatioissa, sekä näiden kolmen samalle säilyttämisen ulottuvuudelle sijoittuvan arvon korrelaatioissa jatkuvuussitoutumisen kanssa. Ne olivat samansuuntaisia ja lähes yhtä voimakkaita. Perinteiden ja turvallisuuden positiivinen korreloiminen poliiseilla oli odotettavaa, sillä poliisin tehtävänä on turvata yhteiskuntarauha. Poliisien sitoutuminen työyksikköön oli yllättävän heikkoa saamieni tulosten valossa. Kysymyksenasettelun ongelma oli, että työyksikköön sitoutumista mittaavien kysymysten avulla ei välttämättä saada selville koko poliisiorganisaatioon sitoutumista, sillä työyksikköön sitoutumiseen voivat vaikuttaa monet muutkin tekijät kuin yhteiset arvot. Poliisien keskuudessa arvokongruenssi oli korkeaa, mutta arvokongruenssi ja sitoutuminen eivät korreloineet keskenään merkittävissä määrin. Tämä oli yllättävää, useissa tutkimuksissa on havaitttu että jos arvot ovat jossain työyksikössä yhteensopivia eli kongruenssissa, se vaikuttaa työyksikköön sitoutumiseen positiivisesti. Pohdinnassa käsittelin tähän ristiriitaan mahdollisesti liittyviä tekijöitä. Tärkeimmät tutkimuksessa käytetyt lähteet olivat Schwartzin arvoteoriaa kuvanneet melko tuoreet artikkelit sekä Allenin ja Meyerin kirjoittama sitoutumista kattavasti käsittelevä teos.
  • Korpelainen, Noora-Helena Pauliina (Helsingfors universitet, 2016)
    Esteettisyys vaikuttaa liittyvän moderniin joogaan ja sen harjoittamiseen. Erikoista se on siksi, että askeettisuudesta ponnistava joogan harjoittaminen voidaan käsittää sekä päämääriltään että ilmenemismuodoiltaan esteettistä vieroksuvaksi. Modernin asentojoogan popularisoitumisen ymmärtämiseksi esteettisen ja joogan yhteyden uudelleentulkinta näyttää kuitenkin tarpeelliselta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää joogaan liittyviä esteettisiä ulottuvuuksia. Erityisesti tutkimuksessa tarkasteltiin esteettisen kokemuksen merkitystä astangajoogan harjoittamisessa somaesteettisen tapaustutkimuksen avulla. Varsinaisena tutkimusmetodina oli kokemus- ja tekstianalyysi. Tekstuaalisina päälähteinä olivat Richard Shustermanin teos Thinking through the Body (2012), Arnold Berleantin teos Art and Engagement (1991), Måns Broon suomentama ja kommentoima teos Patañjalin Yoga-sūtra –– Joogan filosofia sekä Śrī K. Pattabhi Joisin teos Yoga Mala (2002). Kokemuksen osalta tutkimus perustuu tutkijan oman joogan harjoittamisen kokemuksen analyysiin. Tutkimuksen pohjalta joogaan liittyviä esteettisiä elementtejä näyttäisivät somaesteettisyyden vuoksi olevan moninaiset somaesteettiset havaintokokemukset, myyttinen ja metaforinen kuvasto ja käsitteistö sekä esteettisyyden kanssa keskustelevaan suhteeseen asettuva toiminta. Aineellisuuden, arvostavan, luovan ja esittävän ulottuvuuden tarkastelun kautta joogan harjoittamiseen liittyvää esteettistä kokemista tuntuvat kuvaavan liminaalisuus, pyhyys, potentiaalin vapautuminen sekä tyylin muodostuminen. Joogaharjoituksessa keskeinen tasapainon kokemus vaikuttaa analogiselta mittasuhteiden välillä vallitsevana sopusointuna määrittyvän kauneuden kanssa. Joogan harjoittamista ja estetiikkaa näyttäisi yhdistävän praksiksen ja filosofian päällekkäisyys.
  • Saarinen, Hanna-Maaria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Objective of the study. This Master’s thesis investigates dyslexic university students and their learning experiences. Previous research has shown that dyslexia is related to learning in a variety of ways. However, previous research is primarily focused on children and adoles-cents. Further academic studies set new types of requirements to learning. Thus, it is neces-sary to explore dyslexic university students in order to find out especially the factors that are impeding and enhancing their studies. Efficient progress and the completion of academic studies are important for the students themselves, but also for the university and the society. This research examines the obstacles that dyslexic students face during their studies, and the variety of means and practices they use to overcome these challenges. Methods. The research material consists of ten semi-structured theme interviews. In the in-terviews the students were asked about their study habits, how dyslexia appears in their studies, which impeding and enhancing factors they could name, and what kind of social support they have received during the studies. The interview data were analysed by using a qualitative abductive content analysis. Finally, four different student profiles were formed based on the analysis. Results and conclusions. Results of the study indicated, that the dyslexic students experi-ence various impeding and enhancing factors in their academic studies. In addition to the factors related directly to dyslexia, study exhaustion was named as a major impeding factor. Self-regulation skills, study engagement, and social support were considered to be the most central factors in overcoming those challenges. Student profiles provide direction for differ-ent measures of support. According to the results, the interventions that are most crucially needed relate to the development of self-regulation skills during the studies, and to recogniz-ing and reducing study exhaustion at their early stages.
  • Taina, Kaisa (Helsingfors universitet, 2013)
    γ-aminobutyric acid (GABA) is the major inhibitory neurotransmitter in the brain and it's activity is mediated via metabotropic GABAB - and ionotropic GABAA receptors. Receptors containing αβγ subunit combination are localized in both synaptic and extrasynaptic sites and they mediate fast synaptic phasic activity. αβδ- and α5βγ-containing receptors reside only in extrasynaptic space where they regulate tonic inhibition of the nerve cell. Disruption in tonic inhibition may cause several diseases. Drugs that selectively affect extrasynaptic GABAA receptors are believed to help treatment of diseases like sleep disorder, neuropsychiatry disorders, epilepsy, cognition impairment and recovery from stroke. Drug development of δ- selective GABAA agonists and positive modulators that enhance tonic inhibition as well as α5βγ selective inverse agonists that reduce tonic inhibition and enhance cognition are under investigation right now. Muscimol is a psychoactive molecule which activates all GABAA receptors but has higher affinity to cerebellar granule cell-specific receptor subtypes α6β2γ2 and extra synaptic α6β2δ than to the most common receptor subtype α1β2γ2. However, the binding of [3H]muscimol has produced contradictory results in former studies. Binding to membrane homogenates results to binding levels of the same magnitude in most brain regions, while in receptor autoradiography the high affinity binding is δ-subunit dependent. The affinity of muscimol to GABAAR subtypes has thus far been determined using saturation analysis, i.e. by measuring concentration-dependent binding of [3H]muscimol at equilibrium and by determining KD, the dissociation constant of the ligand. However, this value expresses the affinity of the ligand to the receptor, but does not give any information on the rate of the association and dissociation. In this master's thesis I have investigated association and dissociation rate of [3H]muscimol from recombinant GABAA receptors and from native GABAA receptors present in wild-type (WT) and δ-subunit knock-out (δKO) mice forebrain and cerebellar membranes. We concluded from binding assays that [3H]muscimol dissociates extremely slowly from δ-receptors. This explains further contradictory results: in membrane/filtration assay the washing procedure is generally much faster resulting in only low dissociation from αβγ receptors, while in the long washing procedure of receptor autoradiography only αβδ-binding is retained. The high affinity of muscimol to αβδ receptors is suggested to be due to its extremely slow dissociation from these receptors. Also association of [3H]muscimol to αβδ receptors seems to be slower, but this needs confirming studies. The exceptional binding properties of muscimol make it an interesting leading molecule in development of drugs which act via extrasynaptic GABAA receptors.
  • Kaitila, Ville (2001)
    This licentiate thesis analyses fiscal policy co-ordination under imperfect labour markets and monetary union. Fiscal policies may have positive and/or negative spillovers that may lead to welfare losses. These spillovers can be internalised through policy co-ordination. First, we discuss policy credibility, time-inconsistency, and commitment, and then make a survey of policy co-ordination literature. Finally we extend an existing model to analyse fiscal policy co-ordination in a static two-country macro-economic framework. We compare uncoordinated and co-ordinated fiscal policies in a Nash game and two Stackelberg games with first the governments and then the labour unions as leaders. The results are analysed as functions of the governments' inflation aversion. We interpret the Nash game and the game with the labour unions as Stackelberg leaders as regimes in which the governments are unable to commit to their fiscal policies. The results of these two games differ only slightly. Also, there is very little difference between the uncoordinated and co-ordinated cases. The results are different in the Stackelberg game with the governments as leaders. Here the governments are able to commit in the eyes of the labour unions. Compared to the other two games, commitment results in stricter fiscal policies, lower nominal wages, lower inflation, higher real wages, lower employment and output, and higher labour union utility. Also there is a difference between the uncoordinated and co-ordinated cases. Co-ordination leads to a less strict fiscal stance, higher inflation and nominal wages, lower real wages, higher employment and output, and lower labour union utility. According to the results, governments should either let the labour unions be leaders or co-ordinate their policies if they are leaders themselves. Meanwhile, the labour unions gain from letting the governments act as leaders, especially if the latter do not co-ordinate their fiscal policies. The best case is therefore not the same for the governments and the labour unions. Our results emphasise the benefits from fiscal policy co-ordination when the fiscal authorities are able to make a commitment to their policies. Lack of commitment neutralises any effects from fiscal policy co-ordination.
  • Metsola, Eveliina (2008)
    Tutkielman tavoitteena oli selvittää henkilöstön sitoutumisen voimakkuutta ja kohdetta. Sitoutumisen käsitettä lähestyttiin kahdesta, organisaatioon sitoutumisen ja työtehtäviin sitoutumisen, näkökulmasta. Organisaatioon sitoutuminen ja työtehtäviin sitoutuminen ovat läheisiä käsitteitä, jotka eroavat toisistaan kohteensa puolesta. Organisaatioon sitoutuminen (organizational commitment) liittyy organisaatioon, jossa työ tehdään, kun taas työtehtäviin sitoutuminen (job involvement) kohdistuu yksilön tekemiin työtehtäviin. Organisaatioon sitoutumisella tarkoitetaan laajasti samastumista ja osallistumista organisaation toimintaan, laskelmointia organisaatiossa työskentelemisen eduista ja haitoista sekä velvollisuutta ja moraalista tunnetta organisaatiossa pysymisestä. Työtehtäviin sitoutumisella viitataan puolestaan yksilön psykologiseen identifikaatioon työhönsä ja tekemiinsä työtehtäviinsä. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena Neste Oilissa. Analyysimenetelmät olivat kvantitatiivisia ja suoritettiin SPSS-ohjelman avulla. Menetelminä käytettiin korrelaatioanalyysiä, ristiintaulukointia ja faktorianalyysiä. Kohteena tutkimuksessa olivat kaikki Suomessa työskentelevät toimihenkilöt ja ylemmät toimihenkilöt. Perusjoukosta ei otettu otosta, vaan kaikki edellä mainittuihin henkilöstöryhmiin kuuluvat osallistuivat tutkielmaan. Aineisto kerättiin sähköpostitse kyselylomakkeella, ja vastausprosentiksi tuli 60. Lopullinen vastaajajoukko koostui yli 1200 toimihenkilöstä ja ylemmästä toimihenkilöstä. Sitoutumista selvitettiin yksilön taustaan ja asemaan liittyvien muuttujien, sekä organisaation toimintaan liittyvien piirteiden avulla. Organisaation toiminnalla tarkoitetaan tässä organisaation ja esimiehen päätöksenteon koettua oikeudenmukaisuutta, palkan ja arvostuksen koettua oikeudenmukaisuutta sekä tiimin ilmapiiriä. Tutkielma osoitti, että yksilön tausta ja asema vaikuttavat sitoutumisen kohteeseen ja vahvuuteen. Selvästi enemmän vaikuttavat kuitenkin organisaation toimintaan liittyvät piirteet. Kun henkilöstö saa osallistua organisaation päätöksentekoon, ja kun päätöksistä tiedotetaan henkilöstölle, sitoutuminen vahvistuu. Myös esimiehen käytöksellä on vaikutusta: Kun esimies kuuntelee ja kunnioittaa alaisiaan, sitoutuminen vahvistuu. Tiimin sisällä yhdessä toimiminen, tiedon ja ideoiden jakaminen sekä tavoitteiden ymmärtäminen vahvistavat myös sekä organisaatioon että työtehtäviin sitoutumista.
  • Montonen, Jonna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Maisterintutkielman teoriaosuudessa perehdyttiin sisäiseen viestintään sekä sitoutumiseen, sekä todistettiin teorian pohjalta, että sisäisellä viestinnällä on vaikutus henkilöstön sitoutumiseen. Myös muita sitoutumiseen liittyviä tekijöitä sivutaan, mutta työ on rajattu käsittelemään sisäistä viestintää. Tutkimuskysymyksiksi valikoituivat: Miten hyvin sisäinen viestintä toimii, miten sisäistä viestintää voidaan kehittää ja miten sitoutuneita työntekijät ovat työhön ja organisaatioon? Näihin kysymyksiin pyrittiin löytämään vastaus kyselytutkimuksen avulla. Kysely toteutettiin HKScanin valmisruokaosastolla. Tutkimuksen tuloksia analysoitiin SPSSohjelmiston avulla. Tutkimuksen vastaukset olivat yleisesti suhteellisen positiivisia sekä kysymyksiin sisäisestä viestinnästä että kysymyksiin sitoutumisesta. Suurimpina ongelmina esiin nousi esimiehen liian vähäinen läsnäolo, viestinnän hitaus, poikkeustilanteiden huono kommunikointi sekä kommunikointi vuoronvaihdon yhteydessä. Lisäksi esiin nousi eriarvoinen kohtelu sekä töiden epätasainen jakautuminen. Tutkimuksen avoimiin kysymyksiin saatiin paljon kehitysehdotuksia. Tärkeimpinä esiin nousi päivän agendan nostaminen infotaululle, vastaanottoajat esimiehille sekä keskittyminen viestinnän kehittämiseen. Lähes kaikista tutkimuksessa nousseista ongelmista voi yhteiseksi tekijäksi nähdä tuotannon esimiehen liian vähäisen ajan. Mikäli esimiehillä olisi enemmän aikaa olla läsnä, he ehtisivät tutustua työntekijöihin ja paneutua ongelmakohtien parantamiseen. Tutkimuksen vastausprosentti jäi toivottua alhaisemmaksi, joten tutkimuksen tulosta ei voida pitää täysin luotettavana. Uhkana on, että juuri sitoutuneimmat työntekijät ovat vastanneet kyselyyn ja vähiten sitoutuneet henkilöt ovat jättäneet kokonaan vastaamatta. Tutkimus toteutettiin vain pienellä otannalla yhdelle osastolle, joten tutkimuksen tulos ei ole yleistettävissä. HKScanilla tutkimuksen tuloksia on käyty tuotannon esimiesten kanssa läpi ja konkreettiset tavat kehittää sisäistä viestintää on päätetty. Näitä kehityksiä on osastolla jo lähdetty tekemään ja lähiaikoina uusi, samanlainen tutkimus tullaan tekemään samalla osastolla. Näin pyritään tietoisesti kehittämään sisäistä viestintää osastolla ja seuraamaan sen kehitystä.
  • Juslin, Henna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Lääketiede kiinnostaa suomalaisia, ja sitä koskevaa tietoa etsitään ensisijaisesti internetistä. Blogien merkitys yleistajuisen tiedeviestinnän kanavana nousee tasaisesti, mutta tekstilajeina erityyppiset blogitekstit ovat jossain määrin hahmottomia. Monipuolistuvassa tekstimaailmassa tekstien tulkintaan liittyvien taitojen merkitys korostuu, ja tekstitaitojen opetuksen kehittämiseksi tarvitaan lisää tietoa siitä, miten kirjoittajan sitoutuminen ja asennoituminen tekstissä ilmenevät. Tämä tutkimus käsittelee lääketieteen yleistajuisissa blogiteksteissä esiintyvää moniäänisyyttä ja kirjoittajan suhtautumista sisältöön. Työn teoreettisena lähtökohtana on systeemis-funktionaalinen kieliteoria (SF-teoria) sekä sen pohjalta kehitetty suhtautumisen teoria, joka avaa tekstin dialogisia suhteita ja SF-teorian interpersoonaista metafunktiota ilmentäviä kielenpiirteitä perinteisiä tekstintutkimuksen menetelmiä syvällisemmin. Tutkimuksen tavoitteena on ensinnäkin selvittää, millaista moniäänisyyttä teksteissä esiintyy. Toinen keskeinen tavoite on tutkia, millaisena kirjoittajan sitoutuminen sisältöön näyttäytyy ja millaiset kertojan ja lukijan roolit blogiteksteihin rakentuvat. Tutkimusaineisto sisältää 12 lääkärien kirjoittamaa, suurelle yleisölle suunnattua blogitekstiä kolmesta eri blogista. Analyysi osoittaa, että lääketieteen asiantuntijablogitekstit poikkeavat toisistaan huomattavasti sekä moniäänisyyden rakentumisen että tekstissä näkyvän sitoutumisen ja asennoitumisen suhteen. Käytettyjen kielellisten resurssien valikoima vaihtelee kirjoittajakohtaisesti mutta toisaalta myös blogikohtaisesti. Siinä missä tutkituista blogeista kaksi on paikoittain hyvin yksiäänisiä, kolmannen tutkitun blogin tekstit ovat selvästi muita moniäänisempiä. Tämän blogin teksteissä esiintyy muita tekstejä enemmän etäännyttäviä lähdemainintoja, asenteellista leksikkoa ja intensiteetin ilmauksia. Sitoutumisen näkökulmasta runsaat arvottamista ja tekijän läsnäoloa osoittavat ilmaukset toimivat subjektiivisuutta lisäävinä elementteinä. Tekstiin kirjoittuvien roolien ja dialogisen tilan näkökulmasta merkityksellistä näyttää lisäksi olevan se, miten spesifisesti vieras ääni tekstissä ilmaistaan. Toisissa teksteissä kirjoittaja ilmaisee eksplisiittisesti äänet, joiden näkemyksistä hän irtisanoutuu, kun taas toisissa teksteissä kiistämisen tai irtisanoutumisen kohteena oleva ääni on aina epämääräisempi. Tutkimustulokset tukevat aiempaa käsitystä suhtautumisen teorian käyttökelpoisuudesta argumentoivien tekstien moniäänisyyden tutkimuksessa. Vaikka teorian osasysteemit – sitoutuminen, asennoituminen ja intensiteetti – ovat osittain päällekkäisiä ja erityisesti asennoitumista kuvaavien merkitysluokkien rajat paikoittain häilyviä, syventää analyysi perinteisten moniäänisyyden resurssien, kuten referointitapojen, tutkimusta. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää tekstitaitojen opetuksessa sekä akateemisessa maailmassa että sen ulkopuolella.
  • Kyllönen, Iikka (Helsingfors universitet, 2015)
    Tämän pro gradun -tutkielman tutkimustehtävä on: mitkä asiat ovat motivoineet isosina toimivia nuoria ajattelemaan, että he osallistuisivat ja kantaisivat vastuuta seurakunnassa myös jäätyään pois nuorten toiminnasta. Tutkimus on paikallistutkimus, jonka toteutin eräässä paikallisseurakunnassa. Tutkimus on abduktiivinen, aineistolähtöinen ja teoriaohjaava. Aineiston hankin haastatteluilla ja siinä käytin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastattelin kymmentä isosena toiminutta nuorta, jotka olivat 17-19-vuotiaita ja he olivat olleet vähintään kahdessa rippikoulussa isosina. Kyselin heiltä heidän suhteestaan seurakuntaan ja uskonasioihin koko siihenastisen elämän ajalta. Jaoin haastattelut viiteen osaan: lapsuuteen, rippikouluun, isostoimintaan, nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Haastateltuani heidät pelkistin haastatteluja kahteen kertaan ja etsin näin syntyneistä alakategorioista suurimpia seurakuntasuhteeseen vaikuttaneita teemoja. Niiden avulla analysoin haastattelut. Taustateorioina käytin James Fowlerin uskon kehitystasoteoriaa ja Jouko Porkan neljää isosmotivaatiotyyppiä. Analyysin myötä päädyin lisäämään Porkan tyyppeihin viidennen, toiminnallisen motivaatiotyypin, sillä totesin monen nuoren motivoituneen nimenomaan toiminnallisesta käytännön tekemisestä. Käsittelin analyysissa haastattelut elämänvaihe kerrallaan. Ensimmäisenä oli lapsuus, aika ennen rippikoulua, jossa suurin vaikuttaja seurakunnan suhteen oli kotikasvatus. Lapsuudessa riippui pääasiassa kodista, kävikö isonen seurakunnassa, esimerkiksi leireillä, kerhossa tai jumalanpalveluksissa. Rippikoulu oli käänteen tekevä tapahtuma seurakuntasuhteen kannalta lähes kaikilla haastateltavilla. Se muutti nuorten kuvaa uskosta, seurakunnasta ja siellä käyvistä ihmisistä. Rippikoulun kannustamina ja isosten ja kavereidensa pyytäminen nuoret lähtivät isoskoulutukseen ja isosiksi leireille, joilla rippikoulussa tai sen jälkeen tullut usko syveni ja nuoret juurtuivat seurakuntaan. Haastattelutilanteessa, eli nyt-osassa, nuoret pitivät seurakuntaa hengellisenä kotinaan ja sanoivat aikovansa jäädä seurakuntaan tulevaisuudessakin. Syyt aikomukselle sitoutua olivat pääosin hengellisiä ja siitä johtuvia, että nuoret olivat kotiutuneet niin kovasti seurakuntaan. Fowlerin uskonkehitystasoteoriassa nuoret ovat murrosiälle tyypillisessä synteettis-sovinnaisessa vaiheessa, jossa sosiaalisen lähipiirin vaikutus on voimakasta, ja nuori on riippuvainen tämän sosiaalisen ympyrän mielipiteistä ja vaikutuksesta. Kukaan nuorista ei ollut haastatteluhetkellä siirtynyt seuraavaan, mutta moni varmasti siirtyy pian. Tuossa vaiheessa alkaa itsenäistyminen ja kriittinen ajattelu, joka voi johtaa seurakunnasta vieraantumiseen. Porkan isosmotivaatiotyyppejä tarkastellessa kaikki isoset kuuluivat monipuolisesti motivoituneisiin isosiin. Tärkein haastatteluista nousseista analyysiteemoista oli ”vastavuoroinen vaikuttaminen seurakunnan kanssa”, eli seurakunta on ensin panostanut nuoreen ja tämän myötä nuori innostuu ja sitoutuu seurakuntaan ja alkaa kantamaan siellä vastuuta. Tätä teemaa löytyi jokaiselta isoselta, muutamalta tosin melko vähän. Pääsyyksi miksi nuoret aikovat tulevaisuudessakin osallistua ja kantaa vastuuta seurakunnassa he sanoivat uskon ja sen hoitamisen. Lisäksi moni asia oli seurakunnassa tuntunut hyvältä ja he kävivät siellä aktiivisesti.
  • Seppä, Laura (Helsingin yliopisto, 2019)
    The purpose of this thesis is to find out how companies are able to recruit competent and qualified employees in the IT industry. It focuses on recruitment processes and also rewarding and employee commitment as a part of successful recruitment process. Thesis questions are: how companies recruit the top talents among all applicants and how organization s are able to utilize different kind of rewarding in the recruitment process and thereby commit new employee to the company. To consider various aspects and to ensure coverage and broadness of the material, for this thesis has been chosen recruiters from different positions and companies. Material collection has made by theme interviews and it has been analyzed using theme categorization. On the basis of the analysis companies should comprehensively invest in recruitment process, employer branding and rewarding. It is not enough to pay relevant tangible compensation but rewarding has to be in order and company to be interesting. For top talents job search has changed from traditional recruiting and they don’t need to apply for interesting positions because recruiters will contact potential candidates. At the same time these top talents expectations toward companies have increased. Competition from competent employees will tighten when employers have to develop new ways to tempt and commit employees to the company. To attract and recruit potential candidates companies should utilize their rewarding practices more effective in the recruitment process.
  • Tammilehto, Mikael (Helsingfors universitet, 2016)
    Uskonnollisuus muuttaa länsimaissa muotoaan. Vanhat, perinteiset kirkkokunnat ovat menettäneet jäseniään, niin myös Suomessa. Nuoret aikuiset miehet kuuluvat kaikista ikäryhmistä harvimmin kirkkoon ja eroavat siitä herkimmin. Tästä huolimatta ihmiset mieltävät itsensä henkisiksi ja heillä on hengellisiä tarpeita. Tutkimukseni tarkoitus on selvittää, mikä saa nuoren miehen sitoutumaan seurakuntaan, mitä hän kokee sieltä saavansa ja miten hän näkee tulevaisuutensa seurakunnan yhteydessä. Haastattelin tutkimustani varten 16 nuorta aikuista (18–29-vuotiasta), seurakuntaansa sitoutunutta miestä. Aineisto kerättiin kevään ja syksyn 2015 aikana ja analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla. Analyysin pohjalta tulokset jakautuivat kahteen pääluokkaan: sitoutumisen syihin ja sitoutumisen mahdollisuuksiin. Miesten taustat erosivat toisistaan esimerkiksi kodin uskonnollisuuden suhteen. Valtaosa heistä oli kuitenkin osallistunut tavalla tai toisella seurakunnan toimintaan jo lapsena. Yhtäjaksoisemmin seurakunnan toimintaan he jäivät rippikoulun jälkeen. Rippikoulu oli siis lähtölaukaus sitoutumiselle. Muita aineistosta nousseita sitoutumisen syitä olivat seurakunnassa koettu yhteisöllisyys, työntekijöiltä saatu vastuu, sekä usko. Tutkittavien ajattelussa oli hieman eroa riippuen siitä, olivatko he yhä samassa seurakunnassa, jossa olivat käyneet rippikoulun, vai olivatko he hakeutuneet uudella paikkakunnalla uuteen seurakuntaan. Erot näkyivät erityisesti puhuttaessa miesten nykyisyydestä ja tulevaisuudesta seurakunnan yhteydessä. Uuteen seurakuntaan hakeutuneet suhtautuivat luottavaisemmin seurakuntayhteyden säilymiseen jatkossakin, kun taas muiden ajattelua leimasi joko lievä tai suuri epävarmuus. Suuri osa tutkittavista osallistui seurakunnan vapaamuotoisempiin erityisjumalanpalveluksiin, muutama pääjumalanpalveluksiin. Miesten tavat sitoutua erosivat toisistaan. Ne haastateltavat, jotka eivät tehneet mitään vapaaehtoistehtäviä seurakunnassa, olivat kaikkein vähiten sitoutuneita seurakuntansa toimintaan. Vapaaehtoistyötä tekevien tehtävät erosivat toisistaan. Osa veti rippikouluja, osa palveli seurakuntansa nuorten aikuisten jumalanpalveluksessa erinäisissä tehtävissä. Selkeimmät messuavustustehtävät liittyivät musiikkiin, tekniikkaan ja ehtoollisavustukseen. Osa oli aktiivisesti mukana suunnittelemassa ja tekemässä seurakuntansa nuorten aikuisten iltoja. Tutkimukseni keskeisin tulos on, että mitä useampi sitoututtava tekijä (vastuu, yhteisöllisyys, usko) täyttyy miehen seurakuntayhteydessä, sitä sitoutuneempi hän on seurakuntaan ja sitä tyytyväisempi ja luottavaisempi hän on myös tulevaisuuteensa seurakunnan yhteydessä.
  • Valento, Miia (Helsingin yliopisto, 2019)
    testi
  • Marttinen, Mikko (Helsingfors universitet, 2010)
    Purpose and aim of loyalty programs are to commit and bind customers and increase shopping amounts and times and create loyalty. Loyalty programs aim to achieve this by producing benefits to its members. Using multiple measures such as advertisement, producing benefits and offering discounts and introducing systems to encourage commitment achieve influencing attitudes and commitment towards loyalty programs. Aim of this thesis was to find out from consumers perspective what do customers think of loyalty programs. What types of attitudes do consumer programs show and does loyalty programs work in consumer’s minds. Does loyalty programs affect to consumers commitment and do they drive to concentrating in to specific companies. Consumers belong to multiple loyalty programs and from many of the programs there has been studies made on how they work from the companies’ perspective. Purpose of this thesis was to find out the consumers view on being a loyal customer and from loyalty programs. The research method of this thesis was quantitative. During summer 2008 through internet survey over 800 responses were collected. Survey was published on the consumer agency web pages and a link to the survey was published also in the Helsingin sanomat newspaper during August. Most of the respondents were from south Finland and from Uudenmaan district. Majority of respondents were women and most common age among respondent were between 26 to 35. Respondents belonged to multiple loyalty programs and in general the respondents liked loyalty programs. Centralising and commitment was slightly seen but in general also commonly lower price level companies were preferred. According to respondents the companies behind loyalty programs benefit more from the programs then the consumers. Never the less majority of the respondent felt that loyalty programs gave positive experiences and vast majority felt that they received benefits on monthly bases from the loyalty programs. Respondents felt in many cases that there are already too many loyalty programs offered toward consumers and those are not commonly compared with other loyalty programs. Based on this most often consumers are part of the most common programs existing but there is no apparent reason behind this other then their commonness. Joining to loyalty programs was met with carefulness and majority of respondents does not actively recommend loyalty programs to others.
  • Bertényi, Piia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan maineen rakentumista ja hallintaa sosiaalisessa mediassa. Sosiaalinen media on luonut uudenlaisen merkitysympäristön, jossa mainetarinoita jaetaan. Sosiaalinen media on tehnyt yritysten riskien hallinnasta julkista ja pakottanut ne reagoimaan sosiaalisen median kautta nouseviin potentiaalisiin mainetta uhkaaviin tekijöihin. Yritysten tulisikin käydä avointa dialogia sen sidosryhmien kanssa ja rakentaa mainetta yhdessä niiden kanssa. Myös perinteinen media on joutunut mukautumaan sosiaaliseen mediaan ja menettänyt samalla paikkaansa maineen muodostumisen areenana. Tutkimusongelmaa tarkastellaan länsimetron tapaustutkimuksen kautta. Länsimetro on mielenkiintoinen hanke, jonka taustalla on pitkä poliittinen kädenvääntö ja koko hanke jakaa yleisesti mielipiteitä puolesta ja vastaan. Hankkeesta vastaa Länsimetro Oy, jonka yritysrakenne poikkeaa tavanomaisesta. Länsimetrosta on käyty runsaasti keskustelua niin perinteisessä kuin sosiaalisessakin mediassa. Hanke muodostaa kokonaisuutena mielenkiintoisen tapauksen maineen tarkkailuun sosiaalisessa mediassa. Tutkielman teoriaosuudessa esittelen muun muassa Aulan ja Mantereen maineareenoita, Aulan ja Heinosen somedialisaatiota (somedialization) sekä Coombsin ja Holladayn parakriisin (paracrises) käsitettä. Esittelen myös luottamusta, läpinäkyvyyttä ja sitoutumista, jotka ovat McCorkingdalen ja DiStason mukaan maineen kannalta tärkeitä tekijöitä sosiaalisessa mediassa toimiessa. Tutkimusaineistoksi valittiin Länsimetro Oy:n Facebook -sivuilla käyty keskustelu kuukauden ajalta ennen länsimetron avautumista. Käytyä keskustelua tarkasteltiin sekä Länsimetro Oy:n että sen yleisön osalta. Aineiston perusteella vastaattiin kysymyksiin siitä, miten Länsimetron maine rakentuu ja miten dialogista keskustelu sen Facebook-sivuilla on sekä miten sosiaalisen median luoma haaste näkyy Länsimetron maineenhallinnassa. Aineiston erittelyssä käytettiin retorista analyysiä. Aineistosta poimittiin teksteissä käytetyt retoriset tyylit ja keinot erikseen Länsimetro Oy:n ja yleisön osalta. Myös osapuolten keskusteluaktiivisuutta arvioitiin määrällisesti. Aineistosta esiin nousseita keskeisiä piirteitä peilattiin muun muassa luottamuksen, läpinäkyvyyden, sitoutumisen ja dialogisuuden ihanteisiin. Myös Länsimetro Oy:n sijoittumista maineareenoille ja sen käyttämää mainestrategiaa arvioitiin aineiston perusteella. Tutkielman johtopäätöksenä Länsimetro Oy:n voi tulkita suoriutuvan heikosti sosiaalisen median luomista maineenhallinnan haasteista. Se käyttää sosiaalista mediaa lähinnä perinteisen tiedotuskanavan tavoin, eikä käy siellä juurikaan keskustelua. Aineiston perusteella Länsimetro Oy ei hyödynnä sosiaalisen median tarjoamaa mahdollisuutta rakentaa mainetta yhdessä sen sidosryhmien kanssa.