Browsing by Subject "sivistys"
Now showing items 1-18 of 18
-
(2019)Useat kansainväliset hankkeet ovat 2000-luvulla määritelleet 21. vuosisadan taitoja ja kompetensseja. Niistä on kehittymässä uusi tapa puhua kasvatuksesta ja koulutuksesta. Edelläkävijä on ollut Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD. Sen vertailevan mittaamisen viitekehys edellyttää määrittelemään eri maiden kulttuureista ja opetussuunnitelmista sekä tiedonaloista riippumattomat geneeriset kompetenssit. Niitä mittaamalla järjestö katsoo voivansa vertailla eri maiden koulutusjärjestelmien tehokkuutta ja laatua ja luoda perustan niiden kehittämiselle. Artikkeli analysoi kriittisesti tämän kehitysstrategian perusteluja ja seurauksia. Kompetenssien kieli suuntaa kasvatusta valmiuksiin, jotka ovat mitattavissa ja joita pidetään työllistymisen ja talouden kehityksen kannalta tärkeinä. Näin se kaventaa käsityksiämme kasvatuksen ja sivistyksen tarkoituksesta ja sisällöstä.
-
(Helsingin yliopisto, 2017)I min studie ser jag på hur Unionens, Kvinnosaksförbund i Finland medlemmar argumenterade för kvinnosaken i sammanhang som hade att göra med uppfostran och utbildning. Jag har begränsat mig till att studera förbundets första tio verksamhetsår, det vill säga åren 1892–1901. Inspirerad av Joan Wallach Scotts har jag valt att göra en närläsning av mitt material för att på så vis kunna reda ut hur medlemmarna byggde upp sina argument. Som material använder jag mig av artiklar som författats av förbundets medlemmar och som huvudsakligen publicerats i tidskrifterna Hemmet och Samhället samt Nutid. Dessutom har jag stött mig på förbundets mångåriga ordförande Lucina Hagmans litterära produktion från de ifrågavarande åren. Sammanfattningsvis kan konstateras att i all argumentering framkommer kvinnors äktenskapsstatus i någon form, eftersom det inte gick att argumentera för kvinnors rättigheter utan att referera till det som definierade dem och avgjorde hur och på vilket sätt de kunde verka i samhället. Detsamma gällde kvinnors påstådda naturliga moderlighet. Det här avgjorde på vilka sätt de kunde argumentera för kvinnors rätt till bildning. Eftersom kvinnors medborgarskyldighet hade förknippats med ett uppfostringsansvar, genom att kvinnor kopplades till rollen som moder, verkar det ha varit klart för de flesta av Unionens medlemmar att de kunde föra kvinnosaken framåt genom att ta sig an ett uppfostringsansvar i samhället. Därmed kunde de förklara sin roll som ”sedens uppfostrarinnor”, vilket då utsträcktes till manliga bekanta och människor från de lägre klasserna. Uppfostringsansvaret var också förenligt med den plikt som den bildade klassen upplevde att den hade gentemot de bredare folklagren: det var deras skyldighet att bilda folket och förädla dess seder. Det var också i relation till allmogen och arbetarklassen som de bildade kvinnorna kunde konstituera sin identitet som ”bättre folk”. Allmogen och arbetarklassen uppfattades som motsatser genom att de inte ansågs förstå sig på de ideal som de som kvinnor och medborgare måste leva upp till. Unionens medlemmar ansåg också att bildning medförde särskilda skyldigheter. Genom att uppfylla dessa kunde de också föra kvinnosaken framåt, eftersom de visade att de var dugliga medborgare.
-
(2002)Pro gradu -tutkielmassani tarkastellaan Lahdessa keväällä 2001 järjestettyjen hiihdon MM-kilpailujen jälkeistä iltapäivälehtien mielipidekirjoittelua viikolta 9/2001. Kirjoittelun pontena on kyseisellä viikolla varmistunut kuuden suomalaisen murtomaahiihtäjän jääminen kiinni dopingista. Tutkielman tarkoituksena on esittää tulkinta mielipidekirjoittelusta huokuneesta järkytyksestä, mutta myös tämän järkytyksen lieventymisestä. Aluksi perehdytään suomalaisuuden sekä urheilun aatehistoriaan, sillä nämä aihealueet ovat dopingkirjoittelussakin vahvasti esillä. Keskeiseksi käsitteeksi nousee sivistysihanteet, joilla viitataan länsimaiseen sivilisaatioprosessiin ja joiden läpi dopingkirjoittelua tarkastellaan. Sivistysihanteilla tarkoitetaan ajatuksia, jotka ovat tuottaneet modernin ihmiskäsityksen mukaisen mallin autonomisesta, itseään kontrolloivasta yksilöstä. Sivistysihanteet ja sivilisaatioprosessi eivät kuitenkaan ole ainoastaan ajatuksia, vaan ne vaikuttavat lukuisissa konkreettisissa järjestyksissä ja käytännöissä kuten kansakuntaisuudessa. Sivilisaatioprosessin teoria erityisesti kansakuntaisuuden näkökulmasta on tutkimukseni taustateoria. Tulkintateoreettisessa mielessä sivistysihanteita pidetään ideologiana, joka ilmenee representaatioissa ja diskursseissa ja jota voidaan näistä käsin tarkastella. Varsinaisena analyysimenetelmänä sovelletaan A.J. Greimasin modaliteettiteoriaa. Analyysin keskeinen teema on sivistysihanteiden monimuotoinen ilmeneminen dopingkirjoittelussa. Hiihtäjät kansakunnan edustajina sekä kansakuntaan Suomessa perinteisesti liittynyt valtio, jota edustaa dopingkirjoittelussa erityisesti valtiollinen Hiihtoliitto jäsenineen, esiintyvät kirjoittelussa usein. Dopingtapauksen aiheuttamaa järkytystä tulkitaan tämän pohjalta: luotettujen hiihtäjien ja johtajien toimiminen perinteisen kansakuntaisen, sivistysihanteiden mukaisen järjestyksen vastaisesti aiheutti kollektiivisen suuttumuksen ja järkytyksen. Kirjoittelusta käy ilmi myös muita järjestysperiaatteita, joita vastaan oli rikottu; näitä ovat muun muassa ammattietiikka ja sponsori- ynnä muiden taloudellisten sopimusten velvoittavuus. Myös nämä ovat tulkittavissa sivistysihanteiden mukaisiksi. Kansakunnan ja valtion roolit kirjoittelussa ovat kuitenkin usein epämääräisiä ja jopa ambivalentteja. Tämä viittaa osin Suomen kansakunnan ja valtion 1980-luvulta alkaen voimakkaasti muuttuneisiin sisä- ja ulkopoliittisiin asetelmiin, minkä myötä kansakuntaa ei pidetä yhtä itsestään selvänä ajattelun ja toiminnan viitekehyksenä kuin aiemmin. Myös valtion absoluuttinen valta on suhteellistunut. Kun nämä seikat yhdistyivät muiden sivistysihanteiden mukaisten järjestysperiaatteiden tunnistamiseen, dopingtapauksen aiheuttamasta järkytyksestä toipuminen helpottui. Leikkimielisesti sanottuna huomattiin, että taivasta pitää pystyssä muukin kuin hiihto ja Hiihtoliitto; itse sivistysihanteet siis osoittautuivat lopulta kestäviksi ja legitiimeiksi järjestysperiaatteiksi dopingkirjoittelussa, ja ainoastaan niiden edustajia sekä niiden mukaisen toiminnan laatua jouduttiin tarkistamaan.
-
Esipuhe (Tampere University Press, 2019)
-
(2021)Osallisuuteen ja julkiseen harkintaan perustuva liberaali demokratia edellyttää kansalaisilta kriittistä ajattelua, mutta kriittisyys voidaan myös ymmärtää väärin ja valjastaa palvelemaan tieteen ja demokratian vastaisia pyrkimyksiä, kuten hiljattainen rokotevastainen liike osoittaa. Oikein ymmärrettynä kriittinen ajattelu edellyttää myös harkintaan perustuvaa luottamusta asiantuntijoiden tuottamaan ja välittämään tietoon. Artikkeli tarkastelee kysymystä, mitä harkitsevaisuuteen kuuluva uskomuksen oikeuttaminen edellyttää viestinnän osapuolilta yhtäältä koulussa ja toisaalta mediassa. Nämä kaksi ympäristöä eroavat toisistaan keskeisesti siinä, että koulu on tiedollisessa mielessä huomattavasti turvallisempi kuin media. Erosta huolimatta artikkelissa esitetään, että toisten väitteeseen perustuvan uskomuksen oikeutus edellyttää kummassakin tapauksessa kolmen ehdon täyttymistä: kuulijan on (i) ymmärrettävä väite perusteineen, (ii) omattava perusteet olettaa puhujan olevan vilpitön ja asiantunteva sekä (iii) oltava herkkä uskomuksen oikeutuksen mahdollisesti kumoaville tekijöille. Artikkelissa osoitetaan, että ehdot voivat täyttyä yksittäisten uskomusten tapauksessa, vaikka henkilö ei olisikaan harkitsevainen, mutta harkitsevaisen henkilön uskomukset ovat kaikissa tapauksissa tällä tavalla oikeutettuja. Hyveteoreettisesta näkökulmasta harkitsevaisuus hahmottuu kansalaishyveeksi, joka on taitoa ja halua pohtia avaramielisesti ja ennakkoluulottomasti väitteiden tai toiminnan perusteita ja päätyä johtopäätökseen. Artikkelissa tulkitaan, miten yleissivistävän koulutuksen opetussuunnitelman perusteet sisältävät harkitsevaisuuden ja miten kouluopetus voi valmistaa lapsia ja nuoria olemaan harkitsevaisia suhteessa julkiseen sanaan.
-
(Sosialidemokraattinen naisliitto, 1908)Työläisnainen : Sosialidemokratisen naisliiton äänenkannattaja
-
(Helsingin yliopisto, 2020)Tarkastelen tutkimuksessa kuinka antroposofinen ihmiskuva ilmenee steinerpedagogisten kasvattajien vuorovaikutuksessa lasten kanssa. Steinerin antroposofisen kehitysvaiheteorian mukaan alle seitsemän vuoden ikäinen lapsi kehittyy työskentelemällä tahtonsa kanssa ja jäljittelemällä ympäristöään Tästä johtuen kasvatuksen nähdäänkin olevan pääasiassa aikuisen itsekasvatusta. Erityisesti olen kiinnostunut siitä, kuinka eettisen ja vapaan persoonan kasvatustavoitteisiin pyritään käytännössä ja kuinka nämä käsitteet ymmärretään. Tarkastelen myös, kuinka steinerkasvattajat pyrkivät säilyttämään lapsen kasvuvoimia kehossa ja hillitsemään niiden siirtymistä päähän. Pohdin, kuinka kehon ja tietoisuuden prosesseja aktivoidaan ja suunnataan vuorovaikutuksessa. Työni on laadullinen tutkimus, joka perustuu etnografiseen aineistoon, puolistrukuroituihin haastatteluihin ja grounded theory- menetelmän soveltavaan käyttöön analyysin tukena. Etnografinen aineisto on kerätty eräässä Helsingin steinerpäiväkodissa osallistuvan havainnoinnin metodilla suoritetun kenttätyön avulla. Aineisto täydentyy lisäksi kolmen eri päiväkodin kasvattajien haastatteluilla. Kasvattajat pyrkivät selittävän ja autoritäärisen ohjaamisen sijaan aktivoimaan lasten alotteellisuutta ja orientoimaan heitä keholliseen jäljittelyyn liittymisen tapana. Neuvottelun ja käsitteellisen keskustelun sijaan kasvattajat pyrkivät herättämään ja suuntaamaan lasten kehollista tietoisuutta itseen ja ympäristöön sosiaalisesti merkittävillä tavoilla. Näin kasvuvoimia estettiin siirtymästä päähän ja tuettiin liittymistä yhteisöön eettisyyden perustana. Lasten älyllistä tietoisuutta pyrittiin hillitsemään samalla kun kasvattajat puolestaan pyrkivät korkeaan tietoisuuteen suhteessa omiin tunteisiinsa, ajatuksiinsa, asenteisiinsa ja toimintaansa. Esitän, että steinerkasvatuksessa ajatus ihmisestä kasvatuksessa ja itsekasvatuksessa muokattavana yhdistyy jäljittelyyn yhtenä eettisen kultivaation tekniikkana. Jäljittelyn painopiste on lapsuudessa tiedostamattomassa päässä janaa, mutta aikuisuudessa se siirtyy tietoiseen päähän. Molemmissa vaiheissa tietoisuus käsitetään myös kehollistuneena ilmiönä: asenteet, tunteet ja ajattelu muokkaavat aisteja ja kehoa ja toisaalta kehollisen toiminnan kautta voidaan työstää asenteita, tunteita ja ajattelua. Jäljittely palveleekin lopulta perimmäistä yksilöllistymistä, jonka päämääränä on hengen vapaus.
-
(Helsingin yliopisto, 2020)Aims. Sustainable development is a wicked problem of our time, a systemic challenge, and an evolving concept to be defined. Bildung (sivistys in Finnish) on the other hand is a concept that has been used in Finland for over 100 years, a term that is flexible and constantly developing. Recent studies have suggested concepts of ecosocial and ecological Bildung to be useful tools when addressing sustainable development. This Master’s thesis aims to study sustainable development and its advancement in the education policy process and to understand how it is related to Bildung. The data of this study was collected in the sustainability workshops, organized by the Ministry of Education and Culture in spring 2018, that aimed to produce a sustainable development policy paper for the education sector. Methods. Research methodologically this thesis was based on ethnography and I used ethnographic approach both in data collection and as an analysis method. I conducted ten mini-interviews and one specialist interview, collected material that the participants produced in the workshops, and observed the workshops. Results and conclusion. According to my results, the promotion of sustainable development and Bildung are intertwined in multiple ways. Sustainable development in the education policy context contained features of ecologism that were connected with the ideals of Bildung. Sustainable development and Bildung were intertwined in the requirements that were set for the individual and for the community. Emphasizing the urgency of sustainable development and the holistic nature of it were comparable with the ”spirit of the times” and the burning questions of our time that are essential in Utbildung. However, the silence in the discussion to define the multidimensional concept of sustainable development can be seen as problematic. It is necessary to reflect and define sustainable development openly together.
-
(Sosialidemokraattinen naisliitto, 1910)Työläisnainen : Sosialidemokratisen naisliiton äänenkannattaja
-
(2022)Gottfried Wilhelm Leibnizia (1646–1716) on usein kutsuttu universaalineroksi. Luonnehdinta on varsin osuva ottaen huomioon Leibnizin intressien laajuuden, hänen luovan panoksensa monille eri aloille ja metafyysis-kulttuurisen vision, joka kajasti kaikkien hänen hankkeidensa, niin teoreettisten kuin käytännöllistenkin, taustalla. Leibniz tunnetaan nykyään ennen kaikkea filosofina ja matemaatikkona, mutta ei juurikaan siitä, että hän toimi suuren osan elämästään kahden eri kirjaston hoitajana: Hannoverin herttuallisen kirjaston ja edelleen maineikkaan, Wolfenbüttelissä sijaitsevan Herzog August Bibliothekin. Tämä katsausartikkeli esittelee Leibnizin kirjastouraa ja hänen kirjastonhoitoa koskevia näkemyksiään, jotka eivät omana aikanaan olleet aivan tavanomaisia. Leibnizin universaalikäsityksen mukaan kirjasto ei nimittäin ole kirjoilla täytetty tila vaan heijastus koko inhimillisen tiedon tilasta. Artikkelissa luodaan katsaus aiheesta kirjoitettuun kansainväliseen tutkimuskirjallisuuteen ja Leibnizin kirjastonhoitoa käsitteleviin muistoihin.
-
(WSOY, 1918)
-
(Helsingin yliopisto, 2021)Opinnäytteessä tarkastelen, miten nuorisoseurat loivat sosiaalista pääomaa 1900-luvun alussa. Aineistona on Ikaalisten, Muuramen ja Villikkalan nuorisoseurojen pöytäkirja-aineistot seurojen toiminnan alkuvuosilta 1897–1912. Järjestöillä on Suomessa ollut keskeinen vaikutus kansalaisyhteiskunnan kehittymiseen. Järjestökenttä alkoi laajeta 1900-luvun alussa, jolloin nuorisoseuraliike alkoi levitä voimakkaasti maaseutupitäjiin. Nuorisoseuraliike loi ensimmäisenä yhdistystoimijana valtakunnallisen maaseutualueilla toimineen yhdistysverkon, joka oli kaikille avoin. Seurat olivat monille aikalaisille ensimmäinen kosketus yhdistystoimintaan ja organisoituun toiminnallisuuteen. Nuorisoseuraliike syntyi kansallisen herätyksen seurauksena osana kansanvalistusliikettä. Seurojen tavoitteena oli lisätä sivistystä, kansalaisuustaitoja ja itsekasvatuksen mahdollisuuksia alemmille kansanluokille. Tavoitteet ja toiminta perustuivat näkemyksiin kansalaisten yhdenvertaisuudesta ja sivistysharrastusten elämänlaatua kohentavista vaikutuksista. Yhteiskuntatieteissä sosiaalisen pääoman käsitteeseen useimmiten liitetään kolmenlaisia tekijöitä: verkostot ja niiden organisoitumisen tavat, luottamus sekä normatiiviset säännöt ja vastavuoroiset odotukset. Yhteisöjen ja yksilöiden välinen vuorovaikutus ja verkostot luovat ja välittävät sosiaalista pääomaa, ja toimivat verkostot näyttävät yleensä edistävän yhteisön hyvinvointia. Yhtenä sosiaalisen pääoman elementtinä nähdään sosiaalinen osallistuminen. Sosiaalisen pääoman ytimessä ovat resurssit, joita saadaan käyttöön vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Sosiaalisen pääoman kognitiivinen ulottuvuus liittyy toimijoiden jakamiin merkityksiin ja tavoitteisiin. Käsittelin pöytäkirja-aineistoa teoreettisesti orientoituneen lähiluvun avulla. Nuorisoseurojen toiminnan keskiössä olivat erilaiset kokoukset ja iltamat, joihin seuran jäsenet valmistivat ohjelmaa. Ohjelmistossa oli usein puheita, väittelyitä, kirjojen selostamista, runojen, satujen ja kertomusten kerrontaa sekä näytelmiä. Seurat julkaisivat omia seuralehtiä, joita kirjoitettiin yhteisöllisesti. Keskusteluissa ja kokouksissa kehitettiin keskustelu- ja vuorovaikutustaitoja sekä opittiin kokoustekniikkaa ja kansalaisuustaitoja. Seurat järjestivät myös opintopiirejä. Keskeinen osa seurojen sivistystoimintaa oli lukutupien ja kirjastojen perustaminen ja ylläpito. Seurat lisäsivät mahdollisuuksia päästä tiedon pariin aikana, jolloin kunnallinen kirjastoverkko oli vielä kehittymättä, eikä maaseudun väestöllä ollut välttämättä muuta pääsyä lehtien ja kirjallisuuden pariin. Nuorisoseurat lisäsivät merkittävästi tiedon saantia myös tuomalla yhteisöihin laajemmat sosiaaliset verkostot, jotka ulottuivat seuraliikkeen toiminnan välityksellä muiden alueiden nuorisoseuroihin ja seuraliikkeen valtakunnalliseen verkkoon. Nuorisoseuraliikkeen myötä maaseutupitäjiin kasvoi taloverkosto, joka mahdollisti seurojen toiminnan ja yhteisöllisyyden kehittymistä. Nuorisoseurat tekivät usein yhteistyötä alueen muiden yhdistysten ja toimijoiden kanssa sekä tukivat yhteisöä erilaisilla konkreettisilla toimilla. Pöytäkirja-aineistoista välittyi luottamusta ja yhteisöllisyyttä tukevia elementtejä. Keskusteluissa luotiin ilmapiiriä, normeja ja ilmaistiin arvoja. Villikkalan nuorisoseurassa keskusteltiin laajasti erilaisista yhteisöllisistä ja yhteiskunnallisista haasteista ja ilmiöistä, joiden käsittelytavoissa korostui tasavertaisuus ja yhteisöllisyys. Jäseniä pyrittiin osallistamaan toimintaan aktiivisesti ja positiivisella tavalla. Keskustelut ja huomiot kirjattiin pöytäkirjoihin, jotka luettiin kokouksissa ääneen.
-
(Helsingin yliopisto, 2020)Yhdysvalloissa 1900-luvun taitteessa monet yliopistot valitsivat opiskelijansa sukupuolen perusteella. Naisten korkeakoulutuksen yleistyminen 1800-luvun lopulla pakotti koulutuksen asiantuntijat pohtimaan, millaista sivistystä nuorille naisille ja miehille tulisi korkeakouluissa tarjota. Lopputuloksena olivat usein sukupuolen mukaan jaotellut yliopistot, joista käsittelen tässä tutkimuksessa vain miesopiskelijoille avointa Harvardin yliopistoa sekä sen yhteydessä toiminutta naisyliopistoa Radcliffe Collegea. Tutkin näiden yliopistojen kautta sukupuoleen koulutuksessa liitettyjä merkityksiä. Analysoin tutkimuksessani niitä tapoja, joilla koulutuksen asiantuntijat liittivät yhteen naisten ja miesten kehojen biologiset ominaisuudet sekä yhteiskunnalliset velvollisuudet osana yliopistojen välittämää sivistystä sekä yhdysvaltalaista rodullista kehitystä. Tutkin myös, kuinka opiskelijat tuottivat asiantuntijoiden käsityksistä poikkeavia sukupuolitettuja merkityksiä oman opiskelukokemuksensa myötä ja kuinka tämä suhtautui asiantuntijoiden artikuloimaan ja tätä kautta koulutuksen käytäntöjä muokanneeseen ihanteiden tasoon. Tutkimuskysymykseni ovat: miksi sukupuoli oli merkityksellinen käsite koulutuksen tavoitteiden määrittelyssä 1900-luvun taitteen Yhdysvalloissa? Millä tavoin Harvardin ja Radcliffen yliopistoissa opiskelevat nuoret miehet ja naiset tuottivat performatiivisesti rakentuvaa sukupuoli-identiteettiä? Miksi ja miten yliopistokoulutus ja siihen liitetyt merkitykset valjastettiin osaksi kansakunnan palvelemisen narratiivia? Miten sukupuolen, rodun ja luokan intersektiota rakennettiin koulutuksen diskursseissa? Tärkeimmät alkuperäislähdeaineistoni koostuvat kahdesta osasta. Ensimmäisen osan muodostavat Harvardin ja Radcliffen yliopistoissa toimineiden koulutuksen asiantuntijoiden laatimat puheet ja esseet koulutuksen sukupuoleen sidotuista tavoitteista noin vuosilta 1899–1911. Toinen osa koostuu näiden kahden yliopiston opiskelijoiden laatimista vuosikirjoista vuosilta 1899 sekä 1911–1914. Näin huomioin lähdeaineistossa sekä asiantuntijoiden että opiskelijoiden näkökulman. Esitän tutkimuksessani, että rodullisen kehityksen ja sivistyksen liittäminen sukupuoleen muodosti moniulotteisen ja monimutkaisen kulttuurisen merkityskokonaisuuden, joka tuki etenkin valkoista ja yläluokkaista valtaa. Yliopistoissa rakennettu sivistys oli lähtökohtaisesti sukupuolittunutta, sillä yliopistokoulutuksen tehtävänä pidettiin ihanteellisten naisten ja miesten kasvattamista yhdysvaltalaisen kansakunnan palvelukseen. Kuitenkin naisopiskelijoille yliopistoelämän tarjoamat mahdollisuudet antoivat tilaa sukupuolitettujen velvollisuuksien rajojen siirtämiseen sekä rikkomiseen. Näin ollen läsnä oli myös opiskelijoiden vastarinta ja toimijuus pelkän kasvatuksen kohteena olemisen sijaan.
-
(Helsingin yliopisto, 2022)The meaning of this study is to find out how the pursuit of efficiency and education at univer-sities is viewed university students. According to the Finnish university act, the purpose of universities is to cultivate education and give the highest form of research-based education. The neoliberal educational policy has driven universities to an ever-increasing pursuit for effi-ciency, and the university has changed significantly during the 2000s, especially after the university act of 2010. The current state of university has been criticized a lot and the staff of universities have voiced a concern regarding the direction of the future of the university. This study examines how students experience the present university’s goals regarding efficiency and education. Nine students from the Faculty of Educational Sciences of the University of Helsinki partici-pated in this study. They have also acted as student activists which means that they have been in a student organization or have acted as a student representative in a body of the uni-versity. The data was collected by interviewing the student activists. The base of the inter-view was a background information form which asked students about their views of university studies. The data was analysed with theory-based content analysis. The results show that the pursuit of efficiency, education and their interweave occurred at university studies. The studies were considered easy, the university staff focused on their re-search rather than teaching and there was a strong encouragement to graduate in target time. These are examples of how the pursuit of efficiency rises up in studies. The values of educa-tion were shown in studies in the studies being in a good level of difficulty, the university staff putting effort into teaching and a trust in extensive possibilities of studying. The interweave of efficiency and education appeared for example through students aiming for a degree and ed-ucation at the same time in university studies. The university studies appear to have gotten new conditions that concentrate on performance-oriented studies. On the other hand, the studies seem to have signs of education and the students of educational sciences consider them to be important. Efficiency and education exist at the studies at the same time.
-
(Helsingin yliopisto, 2021)My thesis is based on the text Sivistysporvarille hommia (2016) which is written by Saara-Sofia Sirén who is a Member of Parliament. In my thesis, I analyze how Saara-Sofia Sirén speaks about the Finnish school system. My thesis discovers educational discourses which have been prevailing in the history of Finnish educational discourse. Educational discourse is produced everywhere and Saara-Sofia Siréns text is part of that discourse. The main parts of educational discourses have been related to change and progress demand. Jari Salminen contends the main reason for this is that the world is constantly changing and the school system needs to respond to this. Political decisions related to the school system are made in parliament. Therefore, a Member of Parliament has a special speech position related to her authoritative position. At the time when the text was published Saara-Sofia Sirén was also a member of the Education and Culture Committee and that also creates credibility in the educational discourse which she embodies. For that reason, the question I ask in my thesis is ‘’How Saara-Sofia Sirén speaks about Finnish school?’’ ’’ and which kind of tools rhetorical analysis gives when examining the speech. My research material for the thesis is the text Sivistysporvarille hommia which is written by Saara-Sofia Sirén, member of parliament. The text is published in Ajatuspaja Toivo’s issue Paluu tulevaisuuteen (2016). The rhetorical analysis shows that in Saara-Sofia Siréns educational discourse education came to the center of epideictic discourse. Epideictic discourse comes out through several rhetorical ways. The rhetorical tools are for example ethos, logos, pathos, style, and order of the arguments. In Saara-Sofia Siréns educational discourse progress discourse seems non-alternative. One of the key rhetorical tool in this subject is logos which seeks to rationalize the idea of a changing world in which the school system must also be strongly involved. The author’s speech on equality and the individual discourse has typical features of the neoliberal discourse that have emerged for previous educational research. Behind several arguments is the emphasis on the economy, which is veiled behind persuasive speech and common preliminary agreements.
-
(2020)Suomalaisen varhaiskasvatuksen perinne ulottuu yli sadan vuoden taakse. Varhaiskasvatuksen opettajuuden voidaan katsoa alkaneen kehittyä jo varhain, joskin vuosikymmenien ajan sitä kuvattiin ennemminkin hoivan kuin opetuksen termein. Vasta tällä vuosikymmenellä yliopistokoulutettuja alan ammattilaisia on alettu nimittää varhaiskasvatuksen opettajiksi. Tämä artikkeli liittyy Juho August Hollon kasvatusajattelun tarkasteluihin varhaiskasvatuksen näkökulmasta. Artikkelissa peilataan Hollon näkemyksiä varhaiskasvatukseen painottaen erityisesti varhaiskasvatuksen opettajuutta ja siihen sisältyvästä kasvattajuudesta huokuvaa hollolaista henkeä. Hollolaisella hengellä tarkoitetaan erityisesti kykyä nähdä kasvatuksellisesti, edustaa kuvitteluelämän virkeyttä sekä toimia mahdollistajana ja koskettajana. Luentaa rikastetaan tekstiin liitetyillä, kokeneen varhaiskasvatuksen opettajan Hollo-kaikuisilla näkemyksillä, joita nousi esiin kokeneen varhaiskasvatuksen opettajan kolmivaiheisessa haastattelussa. Aineiston tarkastelu osoittaa aikamme varhaiskasvatuksen opettajuuden heijastelevan monia Hollolle tyypillisiä arvoja ja lähtökohtia. Varhaiskasvatukselle ominainen kokonaisvaltaisuus luo opettajuudelle oman karaktäärinsä. Artikkelissa esitetään, kuinka J. A. Hollon kasvatusajattelu voi toimia varhaiskasvatuksen opettajuutta kannattelevana voimana kehystäen sen kokonaisvaltaisuutta, kun perustana pidetään kasvatuksellisuutta.
