Browsing by Subject "sociolingvistik"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Leppänen, Mari (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tämän tutkielman tavoitteena on kartoittaa seksuaalivähemmistöihin kuuluvien naisten tervehdyssanojen käyttöä ruotsin kielessä. Pyrin selvittämään, mitkä tervehdykset ovat mieluisimpia ja mitkä vähiten mieluisia, ja miten mieltymyksiä ja valintoja perustellaan. Selvitän myös, missä määrin osallistujat kokevat vastapuolen, tervehtimistilanteen ja vastapuolen ensin tulleen tervehdyksen vaikuttavan omaan tervehdykseensä. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, nouseeko tervehtimiskäyttäytymisessä esille eroja, kun osallistujat jaotellaan lesboihin ja biseksuaaleihin sekä kolmeen eri ikäkategoriaan. Tutkielma ponnistaa sosiolingvistisistä lähtökohdista ja nojaa ruotsinruotsalaisessa ja suomenruotsalaisessa kieliyhteisössä tehtyyn tutkimukseen tervehdyssanojen käytöstä. Tutkielma tukeutuu myös kielen ja identiteetin, kielen ja sukupuolen ja lopulta kielen ja seksuaalisen suuntautumisen yhtymäkohtiin. Tavoitteena on, että tutkielma auttaa osaltaan laajentamaan aiemman, tervehtimiskäyttäytymistä koskevan tutkimuksen sukupuolinäkökulmaa kattamaan myös seksuaalisen suuntautumisen. Käytetty tutkimusaineisto koostuu 62 vastauksesta, jotka saatiin kahdessa ruotsinkielisessä Facebook-ryhmässä julkaistusta kyselytutkimuksesta. Ryhmät on suunnattu seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluville naisille ja niiden sijainniksi on merkitty Ruotsi. Ylivoimainen enemmistö osallistujista ilmoittikin kotipaikakseen Ruotsin. Kyselylomakkeen avoimilla kysymyksillä saatuihin vastauksiin sovellettiin kvalitatiivista analyysimenetelmää, suljetuilla kysymyksillä saatuihin vastauksiin kvantitatiivista. Tuloksia verrattiin aiempaan tervehdyssana -tutkimukseen. Tulosten perusteella ylivoimaisesti eniten käytetty tervehdyssana seksuaalivähemmistöihin kuuluvien naisten keskuudessa on hej. Toiseksi suosituin on hej:n toistettu muoto hej hej, ja kolmannen sijan jakavat hallå ja tjena(re) variaatioineen. Selvästi vähemmän raportoidaan tervehdyssanaa hejsan ja etenkin fraasia god dag. Tulokset ovat yhteneväisiä aiempien tutkimustulosten kanssa etenkin hej:n ja god dag:n osalta, mutta aiempiin tuloksiin verrattuna tässä tutkimuksessa nousevat esille miehisiksikin mielletyt tjena(re) ja hallå. Kysyttäessä, mitä tervehdystä osallistujat eivät käyttäisi, ylivoimainen ykkönen on god dag, ja toiselle sijalle nousee tjena(re) variaatioineen. Tjena(re) siis jakaa mielipiteitä. Muut tervehdyssanat jäävät tuloksissa kauas taakse. Biseksuaalit näyttäisivät suosivan lesboja enemmän tervehdyssanaa hej hej ja lesbot vastaavasti biseksuaaleja enemmän hejsan:ia. Iän vaikutusta tarkasteltaessa hej, tjena(re) ja hallå nousevat esiin nuoremmilla vastaajilla tulosten ollessa yhteneväisiä aiempien tutkimusten kanssa. Enemmistö osallistujista kokee, että vastapuoli ja tapahtumapaikka vaikuttavat siihen, minkä tervehdyksen he valitsevat. Esiin nostetaan etenkin vastapuolen ikä ja tuttavuuden ”syvyys” sekä yleisemmin tilanteen koettu luonne asteikolla muodollinen–epämuodollinen. Puolet uskoo, ettei vastapuolen ensin tuleva tervehdys vaikuta heidän omaan tervehdykseensä, kun taas puolet uskoo sen vaikuttavan. Jälkimmäinen puolisko valitsee vastatervehdykseksi usein saman tai ainakin tyylillisesti samalla tasolla olevan tervehdyksen.
  • Laine, Hanna (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämän tutkielman tarkoituksena on kartoittaa suomenruotsalaisten asenteita ruotsinkielistä tervehdyssanaa hejsan kohtaan. Haluan myös selvittää miten henkilön ikä sekä sukupuoli vaikuttavat kyseisen tervehdyssanan käyttöön sekä siihen liittyviin asenteisiin. Lisäksi pohdin vaikuttaako toisen ensin lausuma tervehdys siihen, millaisen tervehdyksen henkilö itse valitsee vastatervehdykseen. Toisin sanoen, esiintyykö henkilöillä taipumusta valita samankaltainen tervehdys kuin toisella. Tutkimus pohjautuu sosiolingvistiikan perusoletuksiin siitä, että kieli on aina riippuvainen sosiaalisesta asiayhteydestä sekä jatkuvasti muuttuvaa. Myös sukupuolen ja iän vaikutus kieleen sekä kieliasenteet ovat keskeisiä tutkimuksen taustoittamisessa. Lisäksi tervehdyssanan hejsan historia sekä erilaiset käyttöyhteydet pohjustavat tutkimusta. Toisaalta nämä saattavat myös selittää tiettyjä tuloksia. Aikaisemmat tutkimukset ruotsinkielisistä tervehdyssanoista tarjoavat vertailukohdan tämän tutkimuksen tuloksille. Tutkimuksen materiaali koostuu 349 vastauksesta elektroniseen kyselytutkimukseen. Kysely rakentuu neljästä avoimesta kysymyksestä sekä kahdeksasta monivalintakysymyksestä, jotka liittyvät tervehdyssanan hejsan käyttöön sekä asenteisiin sitä kohtaan. Aineisto on jaettu ryhmiin erikseen sukupuolen sekä iän perusteella. Ikäryhmiä on kolme, joista nuorempaan kuuluvat kaikki alle 30-vuotiaat, keskimmäiseen ryhmään 30–49-vuotiaat, sekä vanhempaan ryhmään 50-vuotiaat sekä sitä vanhemmat. Aineisto on kerätty eri puolilta Suomea, ja se on jakautunut melko tasaisesti Uudenmaan sekä Pohjanmaan välillä. Kaikkien monivalintakysymyksien sekä yhden avoimen kysymyksen osalta analyysi on kvantitatiivinen, muiden kolmen avoimen kysymyksen osalta kvalitatiivinen. Tutkimuksen tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että suurimmalla osalla suomenruotsalaisista on suhteellisen positiivinen tai vähintään neutraali suhtautuminen tervehdyssanaan hejsan. Suurin osa kyselyyn vastanneista pitää tervehdyssanaa hejsan epämuodollisena, rentona ja mukavana tervehdyksenä. Selkeästi negatiivisia asenteita ei esiinny juuri lainkaan, vain kaksi prosenttia vastaajista pitää tervehdyssanaa hejsan epäkohteliaana. Satunnaisesti tätä tervehdyssanaa käyttää yli 60 prosenttia vastaajista, kun taas aktiivisia käyttäjiä on noin neljännes. Miehet vaikuttavat useammin suhtautuvan neutraalisti kyseiseen tervehdykseen, kun taas naisilla esiintyy enemmän positiivisia asenteita. Toisaalta naisten reaktio tervehdyssanaan hejsan on useammin riippuvainen tilanteesta tai tervehtijästä. Satunnainen käyttö on yhtä yleistä riippumatta sukupuolesta, kun taas naiset ovat useammin aktiivisia kyseisen tervehdyksen käyttäjiä. Tulos on osin yhteneväinen aikaisempien tutkimuksien kanssa, joiden mukaan hejsan on tyypillisempi tervehdys naisten kesken. Nuorimman ikäryhmän vastaajilla esiintyy useammin positiivisia ja neutraaleja asenteita tervehdyssanaan hejsan ja he ovat myös aktiivisimpia kyseisen tervehdyksen käyttäjiä, kun taas vanhimmassa ikäryhmässä on pienin osuus tervehdyksen aktiivisia käyttäjiä. Tervehdystä käytetään kuitenkin myös molemmissa vanhemmissa ikäryhmissä. Lisäksi keskimmäisessä ryhmässä (30–49-vuotiaat) raportoitiin eniten satunnaista tervehdyksen käyttöä. Tällä ryhmällä vaikuttaisi olevan myös eniten hajontaa asenteissa. Ensin lausutulla tervehdyksellä vaikuttaisi selkeästi olevan merkitystä sille, millainen tervehdys valitaan vastatervehdykseen. Moni vastaajista huomioi vastauksessaan erityisesti ensin lausutun tervehdyssanan muodollisuuden, sävyn tai äänenpainon. Suurin osa vastaajista haluaa nämä ominaisuudet huomioimalla osoittaa olevansa yhdenvertainen toisen kanssa. Eroavaisuuksia on siinä, että osan mielestä saman tervehdyksen toistaminen on kohteliasta, kun taas muutamat pitävät sitä epäsopivana. Mikäli ensin lausuttu tervehdyssana on hejsan, toistaisi vain pieni osa saman tervehdyksen (12%). Tavallisimmat vastausvaihtoehdot olivat sen sijaan neutraali hej sekä tämän kahdennettu muoto hej hej.
  • Rajala, Joona (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan 18 quebeciläisen yliopistoihmisen ääntämyksen piirteitä Youtube-videopalvelussa julkaistuissa haastatteluissa suhteessa paikalliseen eli endogeeniseen foneettiseen normiin. Quebec on Kanadan ainoa yksikielisesti ranskankielinen provinssi, jossa keskustelua ranskan kielen normatiivisuudesta on historiallisesti käyty paikallisten eli endogeenisten piirteiden puolustajien ja pariisilaisen standardiranskan eli eksogeenisen normin kannattajien välillä. Lisäksi quebecinranskan erityispiirteiden arvostusta on heikentänyt kielellisen turvattomuuden tunne (insécurité linguistique), joka on seurausta ranskankielisten alemmasta sosioekonomisesta asemasta englanninkielisiin nähden. Kielipoliittisilla toimilla ranskan kielen asemaa ja normatiivisuutta on Quebecissä kuitenkin parannettu 1960- ja 1970-luvuilta lähtien. Aiempi tutkimus on melko yhtä mieltä siitä, että endogeenisen normatiivisen ääntämyksen mallina Quebecissä toimivat paikallisen television uutistenlukijat, joiden puheen foneettisen normin kuvailevat artikkelissaan Bigot ja Papen (2013). Tähän pro gradu -tutkielmaan on valittu viisi quebeciläistä ääntämyspiirrettä, joiden yleisyyttä 18 yliopistoihmisen muodostamassa aineistossa verrataan piirteiden yleisyyteen Bigot’n ja Papenin kuvailemassa normissa. Jokaiselta puhujalta analysoidaan ääntämystä noin kahden minuutin ajan, joten aineiston yhteispituus on noin 36 minuuttia. Päätavoitteena on selvittää, mihin aineiston yliopistolaisten ääntämys sijoittuu suhteessa Quebecin endogeeniseen normiin ja eksogeeniseen Pariisin standardiranskan normiin. Johdannossa esitetään kolme hypoteettista vastausvaihtoehtoa: yliopistolaisten ääntämys voi joko (1) vastata endogeenista foneettista normia, (2) olla lähempänä pariisilaista ääntämystä kuin endogeeninen normi on tai (3) poiketa endogeenista normia enemmän Pariisin standardista. Analyysissa on sosiofoneettisen metodin mukaisesti kaksi osaa: ensiksi akustisen fonetiikan metodilla selvitetään kvantitatiivisesti viiden ääntämyspiirteen yleisyys yliopistolaisten puheessa ja toiseksi sosiolingvistisesti verrataan tuloksia Quebecin endogeeniseen foneettiseen normiin ja analysoidaan lähdekirjallisuuden, pääasiassa Ostiguyn ja Tousignantin (2008), pohjalta erojen sosiaalisia merkityksiä. Tutkielman perusteella quebeciläisten yliopistoihmisten ääntämys sisältää television uutistenlukijoita enemmän paikallisia foneettisia piirteitä. Aineiston yliopistolaisten ääntämys on siis quebeciläistä endogeenista foneettista normia kauempana Pariisin standardiranskasta. Eri puhujien normatiivisuudessa on kuitenkin suuria eroja, eikä tuloksista välity yhtenäistä ääntämysmallia analysoitujen piirteiden valossa. Koska aiempia tutkimuksia quebeciläisten yliopistoihmisten ääntämyksestä ei ole, voi tutkielman tuloksista tehdä vain alustavia johtopäätöksiä. Verrattaessa puhujien erityisalaa paljastuu, että kielitieteen ja kirjallisuuden alojen tutkijat käyttävät quebeciläistä normia lähinnä olevaa ääntämystä. Johtopäätöksenä voi siis sanoa, että ääntämyksen normatiivisuus riippuu puhujan tietoisuudesta quebecinranskan endogeenisesta normista.
  • Anttonen, Arttu (Helsingfors universitet, 2017)
    Zhuangit ovat Kiinan kansantasavallan suurin virallisesti tunnustettu etninen vähemmistö, ja zhuang-kielten väitetäänkin usein kuuluvan Kiinan parhaiten ylläpidettyihin vähemmistökieliin. Tämän tutkimuksen hypoteesi kuitenkin on, että zhuang-kielten puhujien joukossa on todellisuudessa tapahtumassa kielenvaihto mandariinikiinaan päin. Tämä tutkimus etsii viitteitä meneillään olevasta kielenvaihdosta 1980-luvulla tai myöhemmin syntyneiden zhuangin puhujien keskuudessa käyttäen työkalunaan muokattua kiinankielistä käännöstä ELDIA-projektin luomasta European Language Vitality Barometer -kyselykaavakkeesta. Tutkimuksen aineisto on kerätty osittain internet-kyselyllä ja osittain kahdella kenttämatkalla Guangxin zhuangien autonomiselle alueelle keväällä 2015. Tutkimuksen data osoittaa, että nuorten zhuangin puhujien joukossa esiintyy useita kielen elinvoimaisuuden kannalta merkittäviä ongelmia, joita ovat muun muassa kielenkäyttödomeenien määrän supistuminen, kiinan kielen käytön yleistyminen kodeissa ja sukupolvien välisissä kielenkäyttökonteksteissa, zhuanginkielisen koulutuksen matala suosio, zhuang-kieliin kohdistuvat negatiiviset kieliasenteet, laajamittainen standardi-zhuangin ortografian luku- ja kirjoitustaidottomuus, sekä zhuanginkielisen median käytön harvinaisuus. Kerätyn datan perusteella tutkimuksessa myös lasketaan ELDIA:n European Language Vitality Barometer -mallin mukaisesti elinvoimaisuusarvosana zhuangin kielelle nuorten puhujien joukossa. Kolme neljästä zhuangin kielen fokusalueesta saavutti elinvoimaisuusbarometrin laskelmissa asteikolla arvosanan yksi (”akuutisti uhanalainen”), ja yksi neljästä saavutti arvosanan kaksi (”uhattu”). Tutkimuksen tulokset osoittavat selviä merkkejä meneillään olevasta kielenvaihdosta nuorten zhuangin puhujien keskuudessa sekä sen, että zhuang-kieliin kohdistuu merkittäviä elinvoimaisuutta heikentäviä paineita. Tutkimuksen aineisto on kuitenkin kooltaan hyvin rajattu, ja laajempiotantainen jatkotutkimus on tarpeen varmemman tiedon saamiseksi tilanteesta.
  • Rintapää, Anniina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämän tutkielman tavoitteena on saada käsitys Suomessa esiintyvien ruotsinkielisten murteiden puhujien asenteesta omaa kotimurrettansa kohtaan. Tutkielmassa kotimurteella tarkoitetaan sitä murretta, jonka vastaaja kokee ensimmäiseksi puhumakseen murteeksi. Suomessa puhuttavaa ruotsin kieltä leimaa vahvat alueelliset murteet. Toisen kotimaisen kielen puhujia on Suomessa noin 6 % mutta harva heistä puhuu kuitenkaan täysin samalla tavalla. Tutkielman pohjana toimii asennetutkimuksissa usein käytetty kolmen komponentin malli, jonka mukaan asenne koostuu tiedosta, tunteesta sekä toiminnasta. Kysely toteutettiin nettipohjaisella kyselylomakkeella loka-marraskuussa 2020 ja siihen vastasi yhteensä 338 henkilöä. Kyselylomake julkaistiin Facebook-ryhmässä, jonka jäsenet ovat yhden Suomen suosituimman ruotsin kielisen podcastin kuuntelijoita ja tämän perusteella olettamuk-sena oli, että vastaajat ovat ruotsinkielisiä. Kyselytutkimus sisälsi väittämiä sekä avoimia kysy-myksiä, jotka oli jaoteltu kolmen komponentin mallin mukaan. Tutkielmassa käytettiin sekä määrällistä että laadullista sisältöanalyysia tulosten tarkastelussa. Tutkimuksessa selvisi, että murre koetaan ylpeydenaiheena sekä merkityksellisenä asiana. Enemmistö vastaajista oli tyytyväisiä siihen, että ovat kasvaneet oman murteensa kanssa. He kokevat myös olevansa itsevarmempia käyttäessään omaa murrettansa. Se koetaan osana identi-teettiä sekä äidinkielenä, mutta tunteiden ilmaisemisen ei koeta olevan helpompaa omalla mur-teella. Enemmistön mielestä murre on luonnollisempi kommunikaatiokieli kuin standardiruotsi. Tutkimuksessa nousi esille kolme tilannetta, jotka useammalla vastaajalla oli johtanut asen-teenmuutokseen omaa murretta kohtaan. Tilanteet olivat muutto uuteen kielelliseen ympäris-töön, ikääntyminen sekä ajan kanssa opittu arvostus murretta kohtaan. Oma asenne murretta kohtaan ei ole täysin stabiili koko elämän ajan, vaan se voi muuttua. Murre voi myös aiheuttaa assosiaatioita ikävimpiin aikoihin tai paikkoihin, joka puolestaan osalla vastaajista aiheuttivat negatiivia asenteita murretta kohtaan. Tutkimustiedon perusteella murretta käytetään enemmän kuin standardiruotsia. Kielenkäyttö on kuitenkin kontekstisidonnaista. Standardiruotsia käytetään töissä ja tuntemattomien kanssa, kun taas murretta käytetään lapsuuden ystävien, sukulaisten ja perheen kanssa. Sama pätee sosiaali-seen mediaan. Mitä henkilökohtaisempi alusta on kyseessä, sitä enemmän murretta käytetään.