Browsing by Subject "solupitoisuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Vuorela, Sini (Helsingin yliopisto, 2018)
    Separoidusta lannasta kuivikekäytössä tehtiin suppean alkuperäistutkimuksen sisältävä kirjallisuuskatsaus, koska vasta ensimmäisillä tiloilla Suomessa on alettu käyttää separoitua lantaa kuivikkeena ja tutkimusta separoidun lannan kuivikekäytön vaikutuksesta utareterveyteen Suomen olosuhteissa ei ole tehty aiemmin. Tutkimusta on tehty jonkin verran ulkomailla, mutta pääasiassa maissa, jossa vuoden keskilämpötila on korkeampi kuin Suomessa. Työn tarkoituksena on olla suomenkielinen kokoelma separoidusta lannasta tehdyistä tutkimuksista, jonka voi halutessaan lukea, jos harkitsee separoidun lannan käyttöä kuivikkeena. Separoitua lantaa pidetään halpana, ekologisena ja makuumukavuudeltaan hyvänä kuivitusvaihtoehtona. Utareterveysriskit ovat tällä hetkellä suurin keskustelua herättävä asia separoidun lannan kuivikekäytössä. Sen vaikutusta on tutkittu valmiita vastauksia mahdollisten riskien suuruuteen ei ole kenelläkään vieläkään antaa. Kirjallisuudesta löytyi tutkimuksia, joissa yhteys separoidun lantakuvituksen ja nousseiden maidon solupitoisuuksien välille oli löydetty, mutta oli myös tutkimuksia, joissa yhteyttä ei oltu todettu. Hiehot tuntuvat reagoivan kuivikkeeseen nostamalla solulukua eri tavoin kuin lehmät (Harrison 2010). Asiasta ei kuitenkaan ole olemassa vielä selkeitä, tähän asiaan keskittyviä tutkimustuloksia. Tutkimusosuuden aineisto koostui tutkimustilalta kerätyistä utareterveyden tunnusluvuista ja tuottajan haastattelusta. Tutkimuksesta oli alun perin tarkoitus tehdä laajempi, mutta olosuhteiden vuoksi se ei ollut mahdollista, koska separoitu lanta oli tutkimustilalla lopulta käytössä vain kaksi viikkoa. Tarkoituksena oli katsoa myös utareen-, lehmän- ja vetimen puhtautta, sekä vedinten kuntoa. Parsipediltä oli ajatuksena mitata kuivikkeen syvyys utareen kohdalta, sekä silmämääräisesti parren kosteus ja lantaisuus. Tuloksista ei saatu näkyviin, että separoitu lanta olisi aiheuttanut suurempaa solupitoisuuden nousua, kuin mitä normaalilla vaihtelulla esiintyi. Utareterveyden tunnuslukuja analysoitiin kahden kuukauden ajalta ennen ja jälkeen kuivikekokeilun. Analyysi tehtiin tilasäiliömaidosta ja kahdelle eri robotille jaetuista lypsyryhmistä lehmäkohtaisesti. Toinen robottiryhmä käytti kuivikkeena silputtua olkea ja toinen separoitua lantaa, eikä näitä ryhmiä verratessa todettu merkittävää nousua maidon solumäärissä. Pidempiaikaisessa käytössä merkittävyys olisi saattanut muuttua ja tulokset olisivat olleet luotettavampia. Kun yhdistetään kirjallisuuskatsauksesta ja tilatapauksesta saatu tieto, tulimme siihen johtopäätökseen, että riski utareterveyden huononemiselle separoituun lantakuivitukseen siirtyessä on olemassa. Ennen siirtymistä asiaa tulisi harkita ja miettiä mitä solupitoisuuden nousu tarkoittaisi separoituun lantakuivitukseen siirtyvällä tilalla. Lisäksi esiin tuli riski antibioottiresistenssin lisääntymiselle ja tautien leviämiselle. Näitä on tutkittu kuitenkin vasta muutamassa tutkimuksessa ja lisätutkimuksia kaivataan asiasta niin Suomessa, kuin ulkomailla.
  • Felin, Elina (Helsingfors universitet, 2004)
    Solutesti (California Mastitis Test, CMT) on lehmän vierellä suoritettava pikatesti, jonka avulla maidon somaattisten solujen määrää pystytään arvioimaan nopeasti ja helposti. Suomessa on markkinoilla useiden eri valmistajien solutestiliuoksia. Kentällä on herännyt epäilyksiä, etteivät kaikki testit anna yhteneviä tuloksia. Solutestitutkimuksen tarkoitus oli selvittää Suomessa markkinoilla olevien solutestien toimintaa. Tutkittiin, kuinka hyvin eri solutestien antama solupitoisuus vastaa todellista solupitoisuutta. Lisäksi käytiin läpi eri valmistajien antamia käyttöohjeita ja arvioitiin ohjeiden selkeyttä ja käytännöllisyyttä. Tutkimuksessa selvitettiin myös, miten eri testit toimivat kaikille tutulla yksinkertaisella käyttöohjeella. Tutkimuksessa olivat mukana seuraavat solutestiliuokset: Meijerin Solu-Test (Titcare Oy), Osuuskunnan Solu-Test (Hiven Oy), Solubalans (Vitabalans Oy), Solu-Test (Hiven Oy) ja Soma-Test (FF-Chemicals Oy). Meijerin Solu-Test oli saatavuusvaikeuksien takia mukana tutkimuksessa vain viimeisenä tutkimuspäivänä. Tutkimus suoritettiin kolmena tutkimuspäivänä kesällä 2003 Helsingin yliopiston koetilalla Viikissä. Maitonäytteet kerättiin aamulypsyn yhteydessä. Solutestit tekivät kaksi kokenutta Valion tuotantoneuvojaa. He eivät tienneet, mitä solutestiä he milloinkin testasivat, eivätkä mistä lehmästä mikäkin näyte oli peräisin. Molemmat tuotantoneuvojat testasivat kaikki maitonäytteet kaikilla solutestiliuoksilla. Näytteet analysoitiin Valion laboratoriossa Fossomatic-menetelmällä todellisen soluluvun selvittämiseksi. Solutestin antama tulos katsottiin oikeaksi, jos Fossomaticin antama soluluku alitti solutestin antaman soluluokan alarajan tai ylitti sen ylärajan enintään 20 000 solua/ml. Oikeiden tulosten osuus testattiin tilastollisesti. Tilastollisesti merkitseviä eroja solutestien välillä ei havaittu, kun testit suoritettiin huolellisesti valmistajien ohjeita noudattaen. Meijerin Solu-Test antoi yksinkertaisella käyttöohjeella suoritettuna merkitsevästi (p<0,01) enemmän vääriä vastauksia kuin muut testit, mutta valmistajan ohjeella suoritettuna se toimi yhtä hyvin kuin muutkin testit. Kentällä epäillyt virheelliset tulokset johtuvat siis muista syistä kuin itse testireagenssista. Todennäköisimpiä virhelähteitä ovat käyttöohjeiden laiminlyönti, testireagenssin väärä säilytys- tai käyttölämpötila ja testireagenssin vanhentuminen. Kentällä tulee kiinnittää huomiota erityisesti solutestiliuoksen riittävään käyttömäärään ja oikeaan käyttö- ja säilytyslämpötilaan.