Browsing by Subject "sonni"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Heikkinen, Eetu (Helsingin yliopisto, 2019)
    Säilörehusatojen kemiallinen koostumus ja laatu vaihtelevat korjuukertojen välillä, koska nurmen kasvuolosuhteet ja korjuuhetken kasvuaste poikkeavat toisistaan. Suomessa on perin-teisesti korjattu kaksi säilörehusatoa, mutta kolmen niiton korjuustrategia on yleistymässä. Kolmella niitolla saadaan sulavampi kokonaissato, mutta yksittäisen korjuukerran sato jää pienemmäksi kuin kahdella niitolla. Eläimet pyritään kasvattamaan sulavilla ja energiapitoi-silla rehuilla nopeasti, koska nopea kasvu ja suuri rehun syöntikyky pienentävät eläimen yl-läpitokustannuksia. Säilörehun syönti riippuu lähinnä NDF-pitoisuudesta, sulavuudesta ja käymislaadusta. Tutkimuksen tavoitteena oli verrata ensimmäisen (SR1), toisen (SR2) ja kolmannen (SR3) säilörehusadon tuotantovaikutuksia lihanautojen loppukasvatuksessa. Hypoteesi oli, että SR3 soveltuu hyvin lihanautojen ruokintaan, ja sillä saavutetaan yhtä hyvä syönti ja sonnien kas-vutulokset kuin ensimmäisellä säilörehusadolla. Kokeen 45 simmental-sonnia jaettiin kol-meen erilliseen ruokintaryhmään, jossa ne saivat joko SR1:seen, SR2:seen tai SR3:seen poh-jautuvaa seosrehua, jonka väkirehuosuus oli 45 % kuiva-aineesta. Sonnien rehunkulutus, lisä-kasvu, lihakkuus ja rasvaisuus mitattiin sekä säilö- ja väkirehujen kemiallinen koostumus analysoitiin. SR3:n sulavan orgaanisen aineen määrä kuiva-aineessa (D-arvo), syönti-indeksi, muuntokel-poinen energia (ME), sekä raakavalkuais- (rv) ja sokeripitoisuus olivat muita satoja suurem-pia, mutta kuitupitoisuus pienempi, joten kolmas niitto oli korjuuhetkellä aiempia niittoja nuorempaa. SR2:n D-arvo ja ME-pitoisuus olivat pienempiä kuin muiden satojen. Koerehujen säilönnällinen laatu oli hyvä. SR1:n syönti-indeksi oli huonoin korkeampien happopitoisuuk-sien ja pienen kuiva-ainepitoisuuden takia. Nurmien kasvuaste korjuuhetkellä selitti erot koe-rehujen sulavuuksissa. SR1- ja SR3-seosten kuiva-aineen syönti ja niillä ruokittujen sonnien ME:n saanti olivat suurempia kuin SR2-seoksen. Siten niillä ruokittujen sonnien päiväkasvut ja nettokasvut olivat parempia kuin SR2-ruokinnan sonnien. SR3-seosta saaneiden sonnien rv:n saanti oli aiempia niittoja suurempi, joten niiden valkuaisen hyväksikäyttö oli huonointa. Kuiva-aineen ja energian hyväksikäytössä sekä ruhon laatuominaisuuksissa ei ollut eroja ruokintojen välillä. Toisen ja erityisesti kolmannen niiton rehujen syönnit olivat ensimmäiseen satoon verrattuna pienempiä kuin rehuanalyysien pohjalta oli odotettavissa. Jälkikasvurehujen rehuanalyysi todennäköisesti yliarvioi niiden tuotantovaikutuksen. Jälkikasvurehujen heikompaa syöntiä saattoivat selittää niiden mikrobiologinen laatu, kasvitaudit, epävakaa mikrobikasvusto, vaih-televat kasvuolosuhteet, kuollut kasvimateriaali ja hometoksiinit. Aiemmissa tutkimuksissa hometoksiineja on löydetty jälkikasvurehuista, mutta niiden vaikutukset syöntiin ovat olleet osin kyseenalaisia.
  • Viljakainen, Maarit (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka maitorotuisten sonnien väkirehun saantia voidaan jaksottaa loppukasvatuskauden aikana, ja mikä on jaksottamisen vaikutus eläinten rehun syöntiin, kasvutuloksiin ja ruhon laatuun. Lisäksi selvitettiin, millaisiin tuotantotuloksiin päästään käyttämällä pelkästään hyvänlaatuista nurmisäilörehua sonnien ruokinnassa loppukasvatuskauden aikana. Ruokintakokeessa oli 16 Ayrshire- ja 20 Holstein-sonnia, jotka olivat kokeen alussa noin 6,5 kk:n ikäisiä ja elopainoltaan 230 kg. Ensimmäisen koeryhmän sonnit saivat vapaasti nurmisäilörehua (SR). Toisen koeryhmän sonnit olivat tasaisella väkirehuruokinnalla (TV), jolloin ne saivat koko kasvatuskauden ajan vapaasti seosrehua, jonka kuiva-aineesta (ka) 70 % oli nurmisäilörehua ja 30 % litistettyä ohraa. Kolmannen koeryhmän sonnit ruokittiin nousevalla väkirehutasolla (NV). Ne saivat kasvatuskauden ensimmäisen jakson ajan (eläinten ikä 6,5 - 12,5 kk) pelkkää nurmisäilörehua vapaasti ja toisen jakson ajan (eläinten ikä 12,5 - 18,5 kk) vapaasti seosrehua, jonka ka:sta 40 % oli nurmisäilörehua ja 60 % litistettyä ohraa. Neljännen ryhmän sonnit olivat laskevalla väkirehuruokinnalla (LV), ja ne saivat ensimmäisen jakson ajan vapaasti seosrehua, jonka ka:sta 40 % oli nurmisäilörehua ja 60 % litistettyä ohraa ja toisen jakson ajan pelkkää nurmisäilörehua vapaasti. Tutkimuksen koemalli oli lohkoittain satunnaistettu koe. Kaikki sonnit teurastettiin noin 18,5 kk:n ikäisinä ja keskimäärin elopainoltaan keskimäärin 669 kg:n painoisina. Kokeessa käytettiin kahden eri kasvukauden (2012 ja 2013) ensimmäisen niiton noukinvaunulla korjattua ja laakasiiloon säilöttyä esikuivatettua timoteisäilörehua. Ruhojen lihakkuus ja rasvaisuus määritettiin EUROP-luokituksen mukaisesti. Väkirehuruokinta lisäsi TV-, NV- ja LV-sonnien kuiva-aineensyöntiä ja muuntokelpoisen energian saantia verrattuna SR-ryhmän sonneihin (p=0,01), mutta vähensi säilörehun ka:een syöntiä (p<0,001). NV-sonnit pystyivät syömään enemmän kuiva-ainetta kuin LV-sonnit (p<0,05), joten ne saivat rehuannoksestaan myös enemmän energiaa (106 vs. 98 MJ ME/pv) (p=0,01) ja OIV:tä (792 vs. 741 g/pv) (p<0,05). Väkirehuruokinta paransi rehun muuntosuhdetta, sillä ka:n kulutus lisäkasvukiloa (p<0,10) ja nettokasvukiloa (p<0,05) kohden oli pienempi verrattuna SR-ruokintaan. Nurmisäilörehun erinomainen laatu näkyi SR-sonnien hyvissä kasvutuloksissa (päiväkasvu 1 119 g/pv ja nettokasvu 580 g/pv). Väkirehulisäyksen edut ilmenivät kuitenkin TV-, NV- ja LV-sonnien parempina päivä- (p<0,10) ja nettokasvuina (p<0,05), suurempina teuraspainoina (p=0,01) sekä parempina teurasprosentteina (p=0,05) ja lihakkuutena (p<0,10) verrattuna pelkkää säilörehua saaneisiin sonneihin. Kasvu- tai teurastuloksissa ei havaittu eroa tasaisesti ja keskimäärin kahdella eri jaksotustavalla väkirehua saaneiden välillä. Nousevalla väkirehuruokinnalla saavutettiin 157 g/pv parempi päiväkasvu (p<0,05), 76 g/pv parempi nettokasvu (p=0,05) ja 27 kg suurempi teuraspaino (p<0,05) verrattuna laskevasti väkirehua saaneisiin sonneihin. Väkirehun ruokintastrategia ei vaikuttanut rehun hyväksikäyttöön. Kaikki sonnit olivat keskirasvaisia, mutta nouseva väkirehuruokinta lisäsi ruhojen rasvoittumista verrattuna LV-ruokintaan (p<0,01). Väkirehua saaneiden sonnien teurastili oli suurempi kuin SR-sonnien (p<0,05), mutta väkirehuruokinnan strategia ei vaikuttanut eläimistä saatavaan teurastiliin. Koe osoitti, että pelkästään hyvälaatuisella säilörehulla voidaan saavuttaa lihanaudoilla hyvät kasvutulokset loppukasvatuskaudella, ja säilörehun ollessa hyvälaatuista väkirehun annostelumahdollisuuksia on useita. Kuitenkaan maitorotuisen sonnin kasvupotentiaalia ei saada täysin hyödynnettyä pelkällä hyvälaatuisella säilörehulla.
  • Valtonen, Mia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Palkokasveilla voidaan vähentää lannoitetypen käyttöä ja seoskasvustona nurmien tai viljojen kanssa, voidaan palkokasveilla parantaa säilörehun raakavalkuaispitoisuutta sekä kokoviljasäilörehun sulavuutta. Tutkimuksia palkokasvisäilörehujen tuotantovaikutuksista lihanautojen ruokinnassa on kuitenkin vähän saatavilla. Tämän maisterintutkielman tavoitteena oli selvittää palkokasvisäilörehujen vaikutukset liha- ja maitorotuisten sonnien rehun syöntiin, kasvuun ja teurastuloksiin. Tutkimuksessa oli kaksi osakoetta, jotka toteutettiin Luonnonvarakeskuksen (Luke) Ruukin toimipisteen tutkimusnavetassa Siikajoella 2014. Tutkielman aineisto oli osa Edistystä luomutuotantoon – hanketta. Molemmissa kokeissa oli kolme koeruokintaa, joilla oli 20 sonnia, 10 aberdeen angus-rotuista (ab) ja 10 ayrshire-rotuista (ay). Sonnit saivat vapaasti seosrehuja, jotka sisälsivät säilörehua 65 % kuiva-aineesta ja litistettyä ohraa 35 % kuiva-aineesta. Ensimmäisessä kokeessa alsikeapilasäilörehu (D-arvo 603 g/kg kuiva-ainetta (ka), raakavalkuaista (rv) 164 g/kg ka) korvasi timoteisäilörehusta joko 50 % tai 100 %. Toisessa kokeessa verrattiin härkäpapuvehnä- ja hernevehnäsäilörehujen (D-arvot 608 g/kg ka ja rv 154–174 g/kg ka) tuotantovaikutuksia timoteisäilörehuun. Timoteisäilörehu (D-arvo 629 g/kg ka, rv 129 g/kg ka) oli sama molemmissa kokeissa. Timoteisäilörehun korvaaminen palkokasvisäilörehuilla ei vaikuttanut merkitsevästi sonnien rehun syöntiin tai kasvuun. Palkokasvisäilörehut lisäsivät sonnien valkuaisen saantia, mutta heikensivät valkuaisen hyväksikäyttöä, koska sonnit saivat tarpeeksi valkuaista jo timoteisäilörehupohjaisesta ruokinnasta. Sonnit söivät enemmän härkäpapusäilörehua kuin hernesäilörehua, mutta sonnien kasvussa ei ollut eroa. Näin ollen rehun hyväksikäyttö oli heikompaa härkäpapu- kuin hernesäilörehulla. Alsikeapilan lisääminen ruokintaan vähensi hieman ruhojen rasvoittumista verrattuna timoteisäilörehuun. Erot teurastuloksissa ruokintojen välillä olivat kuitenkin pieniä. Molemmissa kokeissa ab-sonneilla oli odotetusti paremmat kasvu- ja teurastulokset sekä tehokkaampi rehun hyväksikäyttö kuin ay-sonneilla. Tulosten perusteella palkokasvisäilörehut sopivat lihanautojen ruokintaan korvaamaan timoteisäilörehua. Palkokasvien suuresta raakavalkuaispitoisuudesta johtuen niiden käyttöä lihanautojen ruokinnassa kannattaa kuitenkin rajoittaa, ettei typen hyväksikäyttö heikkenisi ja ylimääräistä typpeä menetettäisi virtsan mukana.
  • Kakko, Johanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    β-carotene is a precursor of vitamin A which regulates the functions of the reproductive system and it is also one of the antioxidants that protect fatty acids in cell membrane from the oxidizing effects of free radicals. Based on previous reports the intake of β-carotene may have a positive effect on sperm quality. The purpose of this study was to research the effect of β-carotene in carrot on the quality parameters of semen of young bulls and to find out, if beta-carotene can improve sperm quality so that the sperm doses which meet quality requirements can be collected earlier. In the experimental setup 38 bulls were divided into pairs. The bulls in the experimental group were given 2 kg of carrots per day since the age of 34 weeks. The vitamin A and the energy intake during the experiment followed feeding recommendations for bulls. The energy content of carrots did not have a significant effect on the energy intake of the bulls in the experimental group. Sperm viability, motility, and sperm density of bull's semen were determined both before and after freezing. Semen below the quality limits were not frozen (sperm density ≤ 500 million sperm cells / ml, viability and motility ≤ 70%). The results were examined from bulls aged 37-52 weeks. Statistical testing was performed by analysis of variance (Mixed procedure in SAS software). The quality of the sperm improved in all the measured quality parameters as the bull grew. There were no differences between feeding groups in sperm density, viability, motility, ejaculate volume, sperm count and proportion of rejected samples before freezing. The first approved sample tended to be earlier in the control group than in the experimental group (307 vs. 324 days, P = 0.07). After freezing the sperm, density in the experimental group was tended to be higher (61.4 vs. 64.1 million sperm / ml, P = 0.07). Sperm viability was higher in the control group (64.4 vs. 57.7%, P = 0.002). There was no difference in sperm motility or daily growth of bulls between the feeding groups. Blood β-carotene concentration was higher (P = 0.002) in the experimental group in the end of the experiment. The testicular circumference was tended to be larger in the control group (p = 0.099). β-carotene increased sperm density, but sperm viability was higher in the control group. β-carotene had no effect on sperm motility. β-carotene did not improve sperm quality in a way that would allow to collect high-quality sperm doses from younger bulls. The age difference of the bulls at the time of first approved sample most likely did not result from β-carotene but from the differences in the onset of puberty.
  • Hennola, Inkeri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Rukiin tuotanto ei ole perinteisesti yltänyt kattamaan sen kysyntää Suomessa. Kiinnostusta rukiin viljelyyn heikentää riski leipäviljaksi kelpaamattomista ruiseristä. Suomessa ei ole suositeltu rukiin käyttöä juurikaan kotieläinten ruokinnassa sen huonon maittavuuden sekä haitta-aineiden vuoksi. Rukiin käytöstä nautojen ruokinnassa on hyvin vähän tutkimustuloksia. Nykyiset ruista koskevat ruokintasuositukset perustuvat useita vuosikymmeniä vanhoihin tutkimustuloksiin. Ruislajikkeiden jalostus on kuitenkin muokannut viljojen ravitsemuksellisia arvoja, joten uutta tutkimustietoa uusista lajikkeista tarvitaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää rukiin vaikutuksia maitorotuisten sonnien rehun syöntiin, kasvuun ja teurasominaisuuksiin. Hypoteesina oli, että ruista voidaan käyttää nykyisiä suosituksia enemmän kasvavien nautojen ruokinnassa. Kokeen alussa 80 sonnia jaettiin neljään ryhmään. Koe kesti keskimäärin 232 vuorokautta. Koe-eläimiä ruokittiin seosrehulla, jonka väkirehuprosentti oli 50 %. Väkirehu sisälsi ruista 0, 15, 30 ja 45 % kuiva-aineesta. Väkirehu oli teollista täysrehua ja säilörehu oli laadultaan hyvää 1. sadon timoteinurmisäilörehua (D-arvo = 691 g/kg ka). Kokeen väkirehut vakioitiin energiasisällön mukaan. Koe-eläinten yksilöllistä syöntiä mitattiin, eläimiä punnittiin kokeen aikana ja ruhon laatua mitattiin ultraäänimittauksilla ja teurastuloksilla. Koe-eläinten keskimääräinen kuiva-aineen syönti oli 10,9 kg/pv. Päiväkasvut olivat kokeen aikana keskimäärin 1537 g/pv. Teurasikä kokeessa oli keskimäärin 484 pv ja teuraspaino 354 kg. Teurasruhojen lihakkuus oli keskimäärin EUROP-luokituksen O-luokkaa ja rasvaisuus luokkaa 2. Kokeessa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa koe-eläinten rehun syönnissä tai rehun hyväksikäytössä. Rukiin ei havaittu vaikuttavan koe-eläinten kasvuun. Myöskään teurasiässä, teuraspainossa tai ruhon teuraslaadussa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa koeryhmien välillä. Tulosten perusteella voidaan olettaa, että ruista voidaan käyttää nykyisiä suosituksia enemmän nautojen ruokinnassa. Lisää tutkimusta aiheesta kuitenkin tarvitaan. Tutkimuksessa käytettiin hyvälaatuista ruista, jossa ei ollut torajyvää tai sen aiheuttamia homemyrkkyjä. Ruis on kuitenkin hyvin altis torajyvälle, eikä torajyvän saastuttamaa ruista voida syöttää kotieläimille.