Browsing by Subject "sopeutumisvalmennus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Sipari, Salla; Vänskä, Nea; Lehtonen, Krista; Pihlava, Jari (Kela, 2019)
    Sosiaali- ja terveysturvan raportteja
    Hyvä kuntoutuskäytäntö perustuu moniammatilliseen, kuntoutujan kanssa yhdessä tehtävään suunnitteluun, jossa laaditaan kuntoutujan omat tavoitteet. Tutkimuksessa tarkoituksena oli kuvata Goal Attainment Scaling -menetelmän (GAS) käyttöä kuntoutujan omien tavoitteiden asettamisessa ja saavuttamisessa hyvän kuntoutuskäytännön edistämiseksi Kelan järjestämillä lasten ja aikuisten sopeutumisvalmennuskursseilla. Aineisto kerättiin kuntoutujien ja heidän omaistensa yksilöllisillä teemahaastatteluilla sekä ammattilaisten fokusryhmähaastatteluilla. Tutkimuksessa käytettiin aineistolähtöistä sisällön analyysia. Aineistona olivat myös kuntoutujien Omat tavoitteet -lomakkeet, joiden sisältö eriteltiin ja analysoitiin teorialähtöisesti. Tutkimuksessa toteutui monimenetelmäisyys siten, että aineiston analyysien tulokset yhdistettiin vastaamaan samaan tutkimuskysymykseen. Tutkimuksen tulosten mukaan tavoitteen asettaminen ja saavuttaminen rakentui ennakoivaksi prosessiksi. GAS-menetelmän käytöstä päätettäessä tulisi keskustella ja harkita sen käyttöä ja soveltamista yksilöllisten tarpeiden ja tilanteiden mukaan. GAS-menetelmän käytön yhdistäminen kuntoutuksen kokonaisuuteen osoittautui tärkeäksi kuntoutumisen ja toimintakyvyn edistymisen kannalta. Tulosten perusteella ilmeni tarve uudistuvalle kuntoutusosaamiselle kompleksisten ja jatkuvassa muutoksessa olevien kokonaisuuksien haltuun ottamiseksi. Tulokset kuvaavat moninäkökulmaisesti sitä, miten GAS-menetelmän käyttö toteutuu Kelan järjestämillä sopeutumisvalmennuskursseilla. Tutkimuksen tuloksia voi hyödyntää hyvien kuntoutuskäytäntöjen kehittämisessä ja viemisessä käytännön toimintaan. Tietoa voi käyttää suunniteltaessa GAS-menetelmän käyttöä parhaalla tavalla ammattilaisten ja asiakkaiden yhteistoiminnassa.
  • Autti-Rämö, I; Kippola-Pääkkönen, A; Valkonen, J; Tuulio-Henriksson, A; Härkäpää, K (Kela, 2015)
    Sosiaali- ja terveysturvan selosteita 90
    Suomessa varauduttiin maailmanlaajuisesti levinneeseen sikainfluenssaan aloittamalla lokakuussa 2009 Pandemrix-rokotukset väestön suojaamiseksi. Helmikuussa 2010 diagnosoitiin ensimmäinen päiväaikaista nukahtelua aiheuttava narkolepsia lapsella, joka oli saanut Pandemrix-rokotuksen. Sosiaali- ja terveysministeriö antoi Kelalle tehtäväksi järjestää narkolepsiaan sairastuneille lapsille ja nuorille sopeutumisvalmennuskursseja. Kelan tutkimusosasto, Lapin yliopisto ja Suomen Mielenterveysseura toteuttivat tutkimuksen, jonka päätavoite oli selvittää, mitkä olivat sairastuneiden ja heidän perheidensä tarpeet ja odotukset sekä miten hyvin kurssit pystyivät vastaamaan niihin. Aineiston keruu toteutui kevään 2012 ja syksyn 2013 välisenä aikana. Narkolepsiaan liittyviä päiväaikaista nukahtelua, käyttäytymisen muutoksia ja keskittymisen vaikeuksia esiintyi lähes kaikilla tutkimukseen osallistuneilla lapsilla ja nuorilla. Muistin ja oppimisen vaikeuksia sekä katapleksiaa oli yli puolella ja harha-aistimuksia noin kolmanneksella. Käyttäytymisen ja mielialan muutokset vaikuttivat koko perheen arkeen. Vanhemmat olivat huolissaan nuoren tulevaisuudesta, omien auttamiskeinojensa riittävyydestä, sisarusten voinnista ja omasta jaksamisestaan. Perheillä oli runsaasti psykososiaalisen tuen tarpeita. Perheiden odotukset painottuivat vertaistuen saamiseen, ja kurssit vastasivat näihin odotuksiin. Enemmistö koki saaneensa jonkin verran etäisyyttä arkisiin huoliin, tukea tunteiden käsittelyyn ja sairastuneen vahvuuksien tunnistamiseen. Asiantuntijatiedon ja ammatillisen psykososiaalisen tuen tarpeeseen kurssit eivät vastanneet. Sopeutumisvalmennuskurssien toimeenpanossa ilmeni useita kehittämisen kohteita. Kurssien tavoitteiden tarkentaminen, asiantuntijatiedon vahvistaminen, yksilöllisten työmenetelmien valinnan mahdollisuus, ennakkoinformaation lisääminen sekä Kelan ja palveluntuottajan välisen yhteistyön vahvistaminen mahdollistavat kuntoutujalähtöisiin tarpeisiin vastaamisen.
  • Miettinen, S; Sirkkola, M; Rämö, S (Kela, 2016)
    Työpapereita 100
    Sopeutumisvalmennus on osa kuntoutuksen kokonaisuutta. Sopeutumisvalmennusta on Suomessa tutkittu vain vähän ja siihen liittyvät tiedontarpeet ovat moninaiset. Toisaalta tarvitaan tietoa sopeutumisvalmennuksen toteutuksesta, sisällöistä ja siitä saatavasta hyödystä ja vaikuttavuudesta. Toisaalta tieto sopeutumisvalmennuksen järjestämisestä ja työnjaosta on tärkeää. Sopeutumisvalmennuksen järjestämisen yhtenä merkittävänä tavoitteena on välttää palvelujen päällekkäisyyksiä tai asiakkaiden väliinputoamista palvelujen välillä. Sujuvassa palvelukokonaisuudessa asiakkaiden tulisi saada tukea, ohjausta ja tietoa vaikeassa elämäntilanteessa selviytymiseen riippumatta asiakkaiden tilanteesta tai asuinalueesta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut tuottaa tietoa, jonka avulla on mahdollista kehittää työnjakoa suomalaisen sopeutumisvalmennuksen järjestämisessä. Sopeutumisvalmennus on otettu huomioon osana muuta kuntoutustoimintaa ja käytännön tason asiat on nostettu kuntoutusjärjestelmän tasolle, siellä oleviksi ilmiöiksi. Tietoa koottiin sopeutumisvalmennuksen nykytilanteesta ja tulevaisuuden visioista. Tutkimus on keskittynyt neljään asiakasryhmään (diabetes, sydän- ja yleisimmät syöpäsairaudet sekä ja neuropsykiatriset häiriöt). Tutkimus on toteutettu kolmella alueella: Hämeenlinna, Oulu ja Vantaa. Tutkimus toteutettiin ajalla 1.11.2015–10.6.2016. Ensisijainen aineisto koostui alueellisten ja valtakunnallisten asiantuntijoiden yksilö-, pari- ja ryhmäteemahaastatteluista sekä avainasiantuntijoiden keskustelutilaisuudesta. Aineistoa täydennettiin eri toimijoiden paikallisten, alueellisten ja valtakunnallisten asiakirjojen, verkkosivujen ja esitteiden avulla. Lisäksi täydentävänä aineistona käytettiin Raha-automaattiyhdistykselle osoitettuja avustushakemuksia, tuloksellisuus- ja vaikutusselvityksiä sekä Lapin yliopistossa meneillään olevan tutkimushankkeen kyselyn tuloksia. Aineisto analysoitiin käyttäen laadullista sisällönerittelyä sekä aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tulosten mukaan sopeutumisvalmennus toteutuu tällä hetkellä vaihtelevasti eri asiakasryhmissä. Toimintatavoissa on eroja alue-, organisaatio ja asiantuntijakohtaisesti. Kentällä on monia toimijoita ja vastuut sekä työnjako ovat osittain epäselviä. Osittain toimijat täydentävät toisiaan. Sisällön suhteen haasteena on erityisesti käsitteen epäselvyys niin asiantuntijoille kuin myös asiakkaille. Kaikkiaan sopeutumisvalmennus mahdollistuu vaihtelevasti osana muuta hoito- ja kuntoutuspolkua. Tulevaisuudessa tulisi täsmentää vastuita ja selkeyttää työnjakoa. Kokonaisuutta tulee tarkastella asiakasprosessien näkökulmasta ja toimijoiden yhteistyötä tulee lisätä. Sopeutumisvalmennus on ymmärrettävä osaksi asiakkaan kokonaisprosessia. Kokonaisuus edellyttää toimintakulttuurin muutosta, mitä tulee tavoitella vähitellen.
  • Buchert, Ulla; Härkäpää, Kristiina; Järvikoski, Aila; Kippola-Pääkkönen, Anu; Martin, Marjatta (Kela, 2018)
    Sosiaali- ja terveysturvan raportteja
    Tutkimuksessa arvioidaan Kelan järjestämän sopeutumisvalmennuksen toteutusta ja merkitystä kuntoutujien, heidän läheistensä sekä sopeutumisvalmennusta toteuttavien palveluntuottajien näkökulmasta. Aikuisten kursseista tutkimuksessa olivat mukana diabetes-, fibromyalgia- ja syöpäkurssit, lasten ja nuorten kursseista diabeteskurssi, oppimisen tai psyykkisen kehityksen häiriöt -kurssi ja moni- ja liikuntavammakurssit. Kuntoutujat vastasivat kyselylomakkeeseen ennen kurssia, välittömästi kurssin päättyessä ja puoli vuotta sen päättymisen jälkeen. Osa kuntoutujista osallistui fokusryhmähaastatteluihin. Kelan järjestämää sopeutumisvalmennusta toteuttaville palveluntuottajille tehtiin Webropol-kysely ja osalle fokusryhmähaastattelu. Sopeutumisvalmennus vastasi runsaalla puolella sekä aikuisten että lasten ryhmistä täysin sitä koskevia odotuksia. Kurssin sisältöön ja toteutukseen oltiin pääosin tyytyväisiä ja suuri osa arvioi kurssista olleen heille vähintään melko paljon hyötyä. Kurssit olivat tarjonneet tietoa sairaudesta ja sen hoidosta sekä vertaistukea. Myös terveyteen ja hyvinvointiin liittyvä valtaistuminen oli vahvistunut kaikissa ryhmissä. Nämä arviot ja muutokset ilmenivät erityisesti vakaassa elämäntilanteessa olevilla kuntoutujilla. Huomiota tulisi jatkossa kiinnittää erityisesti niihin osallistujiin, joiden elämäntilanne on epävakaa ja jotka eivät arvioineet hyötyneensä kurssista. Tulokset viittaavat myös siihen, että osalla kuntoutujista kurssi ei nivoudu osaksi muita tukimuotoja tai hoitoketjua. Palveluntuottajat arvioivat sopeutumisvalmennuksen toteuttamisen onnistuneen omassa organisaatiossaan mutta kritisoivat erityisesti yhteistyötä hoitotahon ja muun palveluverkoston kanssa. Ongelmana mainittiin mm., ettei kurssi liity luontevasti osaksi muuta kuntoutusprosessia ja että kuntoutujien kurssille ohjaamisessa ja valintakäytännöissä on ongelmia. Kelan kanssa tehtävän yhteistyön katsottiin yleensä sujuneen hyvin, mutta kilpailutuksen kriteerejä kritisoitiin.
  • Pitkänen, S; Saarinen, T; Tuusa, M; Harju, H (Kela, 2016)
    Työpapereita 111
    Kuntoutussäätiö toteutti Kelan tilaamana ja rahoittamana vuosina 2015–2016 toteutetun Kelan Koppi kuntoutuksesta -hankkeen kehittävän arvioinnin. Hankkeessa kehitettiin perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja työterveyshuollon kanssa uutta ohjauksen mallia Kelan harkinnanvaraiseen kuntoutukseen. Hankkeessa pilotoitiin harkinnanvaraisen kuntoutuksen suorapäätösten tekemisen toimintamallia terveydenhuollossa. Lisäksi hankkeessa kehitettiin uusia toimintatapoja yhteistoimintaan ja uusia tiedottamisen väyliä Kelan kuntoutuksen sidosryhmäyhteistyöhön. Arvioinnissa käytettiin aineistoina terveydenhuollolle ja sen asiakkaille sekä Kelan etuuskäsittelijöille laadittuja itsearviointikyselyitä, haastatteluita sekä Skype-ohjelman avulla toteutettua verkkotyöpajatyöskentelyä. Arvioinnin perusteella kuntoutuksen suorapäätös osoittautui toimivaksi malliksi harkinnanvaraisille kuntoutuskursseille ja sopeutumisvalmennukseen ohjauksessa. Terveydenhuollon toimijat kokivat suorapäätöksissä esitetyt kriteerit selkeiksi sekä suorapäätösten tekemisen vaivattomaksi ja sujuvaksi. Suorapäätösten tekemiseen oli käytettävissä riittävästi taustatietoa ja asiakkaat ohjautuivat suorapäätöksillä kuntoutukseen heidän kannaltaan oikea-aikaisesti. Suorapäätökset helpottivat terveydenhuollon asiakastyötä ja kevensivät kuntoutukseen ohjaamisen vaatimaa työpanosta. Kelan näkökulmasta suorapäätöslomakkeilla tehdyt ohjaukset harkinnanvaraiseen kuntoutukseen olivat kriteereiden mukaisesti oikein tehtyjä. Etuuskäsittelijät pystyivät tekemään kuntoutuspäätökset suorapäätöslomakkeiden ja niiden liitteissä olevan tiedon perusteella. Arviointitulosten mukaan kehittämistyöllä on saatu aikaan asiakaslähtöistä ja asiakkaiden valinnanvapautta tukevaa kuntoutustarpeiden arviointia ja kuntoutukseen ohjausta. Hankkeeseen osallistuneet asiakkaat olivat erittäin tyytyväisiä kuntoutukseen ohjauksen kokonaisuuteen sekä kuulluksi ja huomioiduksi tulemiseen kuntoutustarpeiden selvittämisen yhteydessä. Kelan etuuskäsittelijöiden näkökulmasta asiakkaat ohjattiin kuntoutukseen lähes poikkeuksetta oikea-aikaisesti. Asiakkaiden valinnanvapautta edistettiin siten, että heille tarjottiin aktiivisesti mahdollisuus vaikuttaa kurssivalintaan ja ajankohtaan. Hankkeen eri toimijoiden välisen tiedonkulun ja yhteistyön kehittämisen avulla voitiin luoda asiakaslähtöisen kuntoutuksen asiakaspolun malli. Terveydenhuollon edustajat olivat yhteydessä Kelaan asiakaskohtaista palveluohjausta tarjoavan Skypen ja yleistä tiedollista tukea tarjoavan chatin välityksellä. Nämä tarjosivat sujuvan viestintäkanavan kuntoutuksen vaihtoehtojen pohdintaan, mikä helpotti asiakkaalle sopivan kuntoutuskurssin löytämistä. Mallin kehittämiseen liittyen terveydenhuollon yksiköissä selkiytettiin kuntoutustarpeiden tunnistamisen ja kuntoutukseen ohjauksen työprosesseja. Myös yleinen kuntoutusta ja Kelan kurssitarjontaa koskeva tietous lisääntyi hankkeessa mukana olleissa terveydenhuollon yksiköissä. Arvioinnin pohjalta esitetään ehdotuksia asiakaslähtöisen kuntoutuksen edelleen kehittämiseksi. Kehittämisehdotukset liittyvät terveydenhuollon osaamisen ja tiedonkulun kehittämiseen, Kelan ja terveydenhuollon tiedonvaihdon ja yhteistyön tiivistämiseen sekä suorapäätössuositusmalliin.