Browsing by Subject "sopimukset"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-19 of 19
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 31.5)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2011
    Suomessa Akwé: Kon -ohjeet on tarkoitettu käytettäväksi saamelaisten kotiseutualueella sellaisten hankkeiden ja suunnitelmien kulttuuri-, ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa, jotka voivat vaikuttaa saamelaiskulttuuriin, -elinkeinoihin ja kulttuuriperintöön. Ohjeiden tarkoitus on turvata luonnon monimuotoisuuden säilyminen sekä alkuperäiskansakulttuurin luontosuhteen ja perinteisen tiedon säilyminen. Akwé: Kon -ohjeet tarjoavat menettelytavan, jolla saamelaisten osallistuminen hankkeiden ja suunnitelmien valmisteluun, vaikutusten arviointiin ja päätöksentekoon voidaan turvata.
  • Aspola, Lauri (2005)
    In recent years there has been renewed interest in, and concern about, firms' use of vertical control as a way to exert market power. Such behavior could be used to gain a competitive advantage over rivals in input and/or output markets. In the following paper, the main purpose is to analyse how incumbent firms' behavior at input markets may create substantial barriers to potential entry. The importance of studying input markets arises in the context of possible entry deterrence strategies, because actions at input markets might be the only credible way to affect negatively to the potential entrants costs. This conversely, affects substantially to the entrants' expected post-entry profits, which in turn, is the key element while entrants are making their entry decisions. Based on a vast literature review, I present the common entry barriers in the homogeneous goods industries and analyse the basic conditions for credible entry deterrence. It is also shown how strategic behavior in input markets can be used to deter possible entry, and how vertical relations affect to entry barriers. Chapter two covers the literature concerning entry, and barriers to entry. Based on an article by Polasky and Bin (2001) a more thorough examination of entry deterrence in a non-renewable resources model is covered. Chapter three analyzes the potential effects of entry deterring strategies by focusing on the issues concerning vertical relations. Mainly based on articles by Salop and Scheffman (1987) and Aghion and Bolton (1987) two central issues are analyzed: (i) how vertical integration might be used to raise rivals' costs, and (ii) how contracts can create entry barriers. It is shown that vertical integration and contracts may act as possible entry deterring tools for the incumbent firms.
  • Nurmi, Kimmo (2008)
    Viime vuosikymmenien aikana sopimusten merkitys taloustieteessä on kasvanut. Sopimukset voivat aiheuttaa kustannuksia tai niiden teko voi olla hankalaa. Joskus kaikkia tulevia maailmantiloja koskevia sopimuksia on mahdoton tehdä, jolloin sopimus on epätäydellinen. Koko tutkimuksen tarkoitus on selvittää, miten epätäydelliset sopimukset vaikuttavat omistusrakenteeseen. Tätä kysymystä lähestytään ensin luomalla yleiskatsaus sopimuksista taloustieteessä. Yleiskatsaus luo pohjan tutkimuksen rungolle, joka muodostuu kahden talousteoreettisen mallin ympärille. Yksityiskohtaisen analyysin lisäksi malleja verrataan muuhun aiheen tutkimukseen. Työssä ei ole empiiristä osuutta. Grossmanin ja Hartin (1986) staattisessa mallissa yritysten opportunistinen käyttäytyminen johtaa investointivääristymiin ja tätä kautta taloudelliseen tehottomuuteen. Avainkysymys onkin, mikä omistusrakenne johtaa mahdollisimman pieneen vääristymään epätäydellisten sopimusten maailmassa. Milloin yrityksen kannattaa integroitua? Milloin yrityksen kannattaa ulkoistaa toimintojaan? Analyysin edetessä huomataan, että optimaalinen omistusrakenne riippuu yritysten tuotantofunktioista ja muista olosuhteista. Sekä integraatio että hajautettu omistus johtavat opportunistiseen käyttäytymiseen, jolloin osapuolet valitsevat mahdollisimman pieneen vääristymään johtavan omistusrakenteen. Tätä teoriaa esitellään luvussa kolme. Bakerin, Gibbonsin ja Murphyn (2001) artikkeliin perustuvaa toistopelianalyysia käsitellään staattisen analyysin jälkeen. Se tarjoaa epätäydellisille sopimuksille vaihtoehdon: implisiittiset sopimukset. Yritysten välillä ja niiden sisällä voi olla epävirallisia ja kirjoittamattomia sopimuksia, jotka vaikuttavat osapuolien toimintaan. Työpaikalla usein vallitsee yhteisymmärrys esimiesten ja alaisten välillä esimerkiksi tehtävien suorittamisesta, ylennyksistä ja irtisanomisista. Näiden implisiittisten sopimusten houkuttelevuus vaikuttaa optimaaliseen omistusrakenteeseen. Tärkeimmän tuloksen mukaan omistusrakenne vaikuttaa osapuolien houkutukseen hylätä implisiittinen sopimus. Joissain tilanteissa purkamishoukutus on suurempi integroidussa kuin hajautetussa omistuksessa, kun taas joissain tilanteissa toisinpäin. Tämä tulos motivoi mielenkiintoisen näkökulman integraatioon: omistusrakenteen valintaan vaikuttaa erityisesti se, miten omistusrakenne vaikuttaa osapuolien houkutukseen purkaa tai noudattaa implisiittistä sopimusta. Viimeisessä luvussa esitetään tiivistetysti koko työn keskeisimmät tulokset.
  • Vauhkonen, Jukka (2005)
    This thesis consists of an introductory chapter and four essays on the financial contracting theory. In the first essay, we argue that many adverse selection models of the standard one-period loan contracts are not robust to changes in the market structure. We argue that debt is not an optimal contract in these models, if there is only one (monopoly) financier instead of a large number of competitive financiers. In the second essay, we examine the welfare effects of allowing banks to hold equity in their borrowing firms. According to the agency cost literature, banks' equity stakes in their borrowing firms would seem to alleviate firms' asset substitution moral hazard problem associated with debt financing. We argue that this alleged benefit of banks' equity holding is small or non-existent when banks are explicitly modeled as active monitors and when firms have access also to market finance. In the third essay, we extend the well-known incomplete contracting model of Aghion and Bolton to attempt to explain the empirical observation that the allocation of control rights between the entrepreneur and the venture capitalist is often contingent in the following way. If the indicator of the company's performance (eg earnings before taxes and interest) is low, the venture capital firm obtains full control of the company. If company performance improves, the entrepreneur retains or obtains more control rights. If company performance is very good, the venture capitalist relinquishes most of his control rights. The fourth essay is a short note, in which we show that main result of the model of Aghion and Bolton related to the optimality properties of contingent control allocations under incomplete contracting environment holds only if an additional condition is satisfied.
  • Lehtola, Nina (2006)
    Millions of people in the world are affected by extreme poverty. Most of the citizens of the affluent western countries recognise that they have an obligation not to do harm to other people, no matter who they are, or whatever country they happen to live in. In addition, many people have a strong intuition that something should be done to help the people who are suffering in other countries, and that it would be just that everyone would have an adequate standard of living. The aim of this Master's thesis is to examine how the claim that justice should be realised on a global level could be justified. To do this, I will assess the arguments of Peter Singer, John Rawls, and Henry Shue, who base their theories on utilitarianism, contractarianism, and human rights respectively. Singer's argument is expressed in his article 'Famine, Affluence, and Morality' (1972). The basis of John Rawls's theory can be found in his A Theory of Justice (1971), and his later arguments concerning global justice in Law of Peoples (1999). However, expanding Rawls's theory on a global level is done by Charles Beitz and Thomas Pogge, whose arguments have been expressed in a selection of publications. Henry Shue elaborates his theory in his Basic Rights: Subsistence, Affluence, and U.S. Foreign Policy (1980). Even though these philosopher's have very different theoretical backgrounds and justifications for their arguments, their perspectives share the idea of universal humanity and equality between human beings. Thus it will become evident that the same outcome can be reached by very different routes. I will examine the theories, pick up their strong points and weaknesses, and evaluate whether their normative prescriptions could be realistically implemented. The aim is also to try to make the issue of global justice more understandable, clarify the important points, outline the framework of the discussion, and compare the different views taken on the subject. It will become clear that the theories are insufficient to give a justification for the question on global justice, as they face some insurmountable problems both on theoretical and practical level. Their incommensurability also makes it difficult to make comparisons to find out, which of them could be more useful or realisable. However, the theories have an important function, as they provide the framework, without which the conversation on the subject would be difficult, maybe even impossible. At the end of the thesis it will be suggested that perhaps the issue of global justice should be approached from a totally new perspective. The orthodox ways of thinking that have been taken for granted should thus be challenged. Whatever the case, the question and problems of global justice cannot be swept under the carpet, as they are something that become more urgent by day, effecting all human beings.
  • Kalatie, Heli (2010)
    Kilpailu on oleellinen osa markkinoiden toimintaa. Reaalimaailmassa kilpailu ei kuitenkaan ole täydellistä vastoin kuin taloustieteessä usein oletetaan. Yritykset pyrkivät rajoittamaan kilpailua monella tavalla, sillä se mahdollistaa usein yksittäiselle yritykselle suuremmat voittomarginaalit. Vertikaaliset rajoitukset ovat esimerkki kilpailua rajoittavista toimista. Vertikaalisilla rajoituksilla tarkoitetaan tässä yhteydessä valmistajayrityksen jälleenmyyjälle asettamia ehtoja ja rajoituksia. Tässä opinnäytteessä tarkastellaan kahta vertikaalista rajoitusta: määrähinta- ja määrärajoitesopimusta sekä niiden hyvinvointivaikutuksia. Keskeisenä tekijänä tarkastellaan informaation merkitystä vertikaalisten rajoitusten haitallisuuteen. Luvussa 2 esitellään Chicagon koulukuntaa myötäilevä malli, jossa kuluttajien hyvinvointi lisääntyy vertikaalisten rajoitusten johdosta. Tämä malli on kahden perättäisen monopolin malli ja on oletettu täydellinen informaatio. Luvussa 3 esitellään päämies-agentti – teoriaa, joka pyrkii löytämään optimaalisia sopimuksia epäsymmetrisen informaation vallitessa. Päämies-agentti – teoria johdetaan vertikaaliseen rakenteeseen, jossa valmistaja on päämies ja jälleenmyyjä agentti. Luvussa 4 käsitellään kaksi mallia, joissa molemmissa tarkastellaan määrähinta- ja määrärajoitesopimusta epäsymmetrisen informaation vallitessa. Epäsymmetrinen informaatio aiheuttaa sekä haitallisen valikoitumisen ongelman että moraalikato-ongelman. Valmistajayritys pyrkii suunnittelemaan sellaisen sopimuksen, joka minimoisi epätäydellisestä informaatiosta johtuvat ongelmat. Luvun 4.1 malli (Martimort ja Piccolo 2007) on kahden peräkkäisen monopolin malli ja luvussa 4.2 (Acconcia et al 2008) oletetaan kilpailu valmistajatasolla. Tulokset eivät kuitenkaan anna yksiselitteistä vastausta näiden vertikaalisten rajoitusten haitallisuudesta. Luvun 4.1 analyysi nostaa kuitenkin esille kaksi pääkohtaa. Ensiksikin valmistajayritys pitää aina parempana määrähintasopimusta, sillä kontrolli jälleenmyyjään on parempi kuin määrärajoitesopimuksessa. Määrähintasopimus voi kuitenkin vähentää tietyissä olosuhteissa tuotannollista tehokkuutta enemmän kuin määrärajoitesopimus, joten kuluttajien hyvinvointi voi tämän seurauksena alentua. Toiseksi näytetään, että jos vertikaalinen rakenne kokonaisuutena pitää määrähintasopimusta parempana, on tämä sopimusmuoto parempi myös kuluttajille. Luvun 4.2 mallissa tuodaan mukaan jälleenmyyjän ulkopuolinen optio. Acconcia et al (2008) tulkitsivat ulkopuolisen option voivan tarkoittaa myös kilpailua valmistajatasolla. Riippuen ulkopuolisen option vaikutuksen suuruudesta saadaan kolme eri tulosta: (1) määrähintasopimus on haitallinen kuluttajille, (2) vertikaalinen rakenne kokonaisuutena pitää määrärajoitesopimusta parhaimpana tai (3) määrähintasopimus tuottaa kaikkien osapuolten kannalta optimaalisen tuloksen. Jälkimmäinen tulos saadaan ainoastaan, jos ulkopuolisella optiolla on vähäinen vaikutus. Tämän opinnäytteen tulokset tuovat erityisesti mielenkiintoista tietoa määrärajoitesopimuksesta. Vaikka määrähintasopimusta pidetään lainsäädännössä yleisesti haitallisempana sopimusmuotona, näyttää se kuitenkin lieventävän epäsymmetrisestä informaatiosta johtuvia hyvinvointitappioita paremmin kuin määrärajoitesopimus.
  • Syrjä, Vesa (2008)
    Työssä tarkastellaan Espoossa vuonna 2007 järjestettyä vanhusten asumispalveluiden kilpailuttamisprosessia. Tutkimuksen taustalla on New Public Management -paradigma, jonka mukaan julkisten palvelujen ulkoistamista tulee lisätä. Tutkielman teoreettiseksi viitekehykseksi valittiin kvasimarkkinoiden käsite.Työn keskeisin lähde on Le Grandin ja Bartlettin vuonna 1993 julkaisema teos Quasi-Markets and Social Policy, jossa kirjoittajat esittävät näennäismarkkinoille asetetut ehdot. Näitä ehtoja ovat kilpailun olemassaolo, riittävä informaatio, tilaajan motivaationa on asiakkaan hyvinvointi ja tuottajan motivaationa voiton tekeminen. Lisäksi transaktiokustannukset ja kermankuorinta on minimoitava. Kvasimarkkinoiden toimivuuden arvioinnille asetetaan neljä kriteeriä, joita ovat tehokkuus, responsiivisuus, asiakkaan valintamahdollisuudet ja oikeudenmukaisuus. Työn tarkoituksena oli selvittää toteutuvatko kvasimarkkinoille asetetut ehdot ja kvasimarkkinoiden toimivuuden kriteerit. NPM-uudistukset ovat herättäneet myös kritiikkiä, joten teoreettista viitekehystä päätettiin laajentaa relationaalisten sopimussuhteiden suuntaan, jolloin tutkimuskysymykseksi nousee epävirallisten, yhteistyöhön perustuvien toimijasuhteiden olemassaolo tiukasti kilpailuttamislainsäädännön ehtoja noudattavassa kilpailuttamisympäristössä. Erridgen vuonna 1995 teoksessa Managing Purchasing – Sourcing and Contracting esittämä luokittelu kilpailuttamiseen perustuvan toimittajasuhteen ja kumppanuuteen perustuvan toimijasuhteen eroista oli keskeinen lähde. Tutkimusmenetelmänä käytettiin yhden tapauksen tapaustutkimusta. Tutkimuksessa on myös piirteitä arviointitutkimuksesta. Tärkeimmät tutkimusaineistot ovat kuntatilaajan edustajien ja yksityisten palveluntuottajien puolistrukturoidut teemahaastattelut, joita tehtiin yhteensä 15. Tämän lisäksi aineistona käytettiin dokumenttiaineistoja. Espoon kilpailuttamisprosessin kuvauksen ja haastateltavien näkemysten pohjalta todettiin, että kvasimarkkinoiden ehdot toteutuvat Espooossa, mutta vain osittain. Kaupungissa on tuottajien välillä kilpailua, mutta kaupungin tapa valita lähes kaikki tuottajat palveluntuottajiksi puitekilpailutusta käyttäen hämärsi kilpailuttamisen tulosta. Informaation osalta ehdot pääosin toteutuvat. Koska tuottajat ovat pääosin yrityksiä, taloudellisen tuloksen tavoittelu motivaation lähteenä toteutuu. Kuntatilaajan motivaationa oli asiakkaiden hyvinvointi, mikä vastaa kvasimarkkinoille asetettua ehtoa. Transaktiokustannuksia ei haastattelujen avulla voitu arvioida ja kaupunki ei arvioi niitä juuri lainkaan. Tilaaja pystyy sopimusehdoilla estämään kermankuorinnan, jossa pyritään pääsemään eroon muita raskaammista asiakkaista. Toimivuuden arvioinnin ehdoista tehokkuus ei näytä toteutuvan täysimääräisesti. Kaupungin responsiivisuus asiakkaita kohtaan on lisääntynyt. Valintamahdollisuuksia asiakkailla ei juuri ole, vaan vapaat asumispalvelupaikat täytetään hoitojonon perusteella. Palveluntuotannon voi olettaa olevan pääosin oikeudenmukaista, mutta osa tuottajista kritisoi kaupunkia siitä, että se valitsi palveluntuottajiksi myös tuottajien mielestä ylilaatua korkeaan hintaan tarjonneita tuottajia. Kaupungin tekemien sopimusten ehdot ja tuottajien valvonta on tiukentunut. Tilaajan ja tuottajien välisessä suhteessa on kuitenkin tilaa yhteistyölle ja toiminnassa on myös relationaalisten sopimussuhteiden piirteitä.
  • Heikkinen, Pekka (Helsingin yliopisto, 2008)
    Verkkari 2008 (7)
  • Sirviö, Camilla (2005)
    Den offentliga sektorn har i en snabb takt infört nya modeller för tjänsteproduktionen. Denna undersökning granskar en av dem, d.v.s. beställar- utförarmodellen. Intresset för ämnet väcktes av funderingar om hur beställarens synpunkter kommer fram i avtalen som görs mellan beställare och utförare. Syftet med denna avhandling var att undersöka hur avtalen om köp av lokalvård implementerats inom HNS Helsingfors sjukhus kirurgiska enhet ur beställarens synvinkel och på basen av resultaten dra slutsatser om beställar- utförarmodellens implementering. Frågorna som undersökningen ville ha svar på var: Vilka är målen med avtalen ur beställarens perspektiv, hur lyckas man hantera implementeringsproblem vid tillämpandet av beställar- utförarmodellen och är det utföraren som styr avtalen. Undersökningen var en fallstudie. Frågeställningen undersöktes med hjälp av implementeringsteori. Ur litteraturen drogs slutsatser om implementeringsproblem som beställar- utförarmodellen kunde antas hantera. Teman till intervjufrågorna bildades på basen av implementeringsfaktorerna som kom fram i litteraturstudien. Intervjumetoden valdes för att det fanns få undersökningar om ämnet och önskan var att få en fördjupad bild av fenomenet. För att öka tillförlitligheten användes också skriftliga dokument. Sakkunniga inom området intervjuades. Intervjuerna var halvstrukturerade. Dessa analyserades genom att sammanfatta, klassificera, söka efter sammanhang och tolka svaren. Resultatet av undersökningen visar på flera implementeringsproblem. Utföraren såg ut att vara tydligare och längre kommen i sin utförarroll än beställaren. Målen var inte klara och entydiga. Det fanns inga instruktioner och gemensamma riktlinjer om tillvägagångssätten när man ingår avtal om lokalvård. Enligt de dokument som analyserades var koncernledningens koordinering av implementeringen svag. De gamla handlingsmönstren påverkade och det fanns olika värderingar mellan utförare och beställare. Dessutom visade undersökningen att det fanns samarbets- och kommunikationsproblem. Själva beslutsprocessen vid avtal var obekant och kvalitetsbrister upplevdes. Beställaren upplevde missnöje med definieringen av produkten som förhandlades. Resultaten av undersökningen kommer fram med vikten av utvärdering när nya styrmetoder tas i bruk.
  • Heikkinen, Pekka (Helsingin yliopisto, 2009)
    Verkkari 2009 (2)
  • Lehtinen, Anna-Riitta; Leskinen, Johanna (National Consumer Research Centre, 2003)
    National Consumer Research Centre. Working papers 78
  • Brunila, Viivi (2007)
    Tämä tutkielma tarkastelee poikkikansallisten investointien sääntelyä koskevia kauppaneuvotteluita Maailman kauppajärjestössä. Tutkimusongelma keskittyy WTO:n jäsenvaltioiden pyrkimykseen neuvotella poikkikansallisia investointeja sääntelevä sopimus Cancúnin ministerikokouksessa Meksikossa vuonna 2003. Tarkastelun kohteena on poliittinen prosessi, jonka keskeisenä kiistakysymyksenä on ulkomaisia investointeja koskevan sääntelyn yhdenmukaistaminen monenkeskisen sopimuksen muodossa. Tarkastelen poliittisen kiistan luonnetta kahden samankaltaisen tapauksen avulla, joissa molemmissa on pyritty yhdenmukaistamaan poikkikansallisten investointien sääntelyä monenkeskisen sopimuksen avulla. Ensimmäinen yritys neuvotella monenkeskinen investointisopimus oli OECD:n vuonna 1998 kariutunut investointisopimusluonnos MAI (Multilateral Agreement on Investment). Toinen tapaus on samojen asiakysymysten käsittely WTO:ssa ja niiden aiheuttaman poliittisen kamppailun kärjistyminen Cancúnin ministerikokouksessa. Tutkielman tavoitteena on selvittää mitkä toimijat ovat olleet aktiivisia investointisopimuksen laajentamisen eteenpäinviemisessä. Kysyn työssäni myös, mitä jäsenvaltioiden investointisopimuksen laajennukseen tähtäävä kiista paljastaa kansainvälisen kauppajärjestelmän valtarakenteista ja valtarakenteiden muutoksesta sekä kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden suhteesta WTO:ssa. Tutkielman näkökulma on kvalitatiivinen. Tarkastelen tutkimusongelmaani dialektisen metodin avulla. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä hyödynnän ensisijaisesti John Braithwaiten ja Peter Drahosin Global Business Regulation -tutkimusta. Käytän Braithwaiten ja Drahosin käsitettä foorumin vaihdosta (forum shifting) selittämään investointikysymyksen siirtymistä OECD:stä Maailman kauppajärjestöön. Täydennän analyysiä Robert Coxin ja kriittisen kansainvälisen politiikan teorian selityksillä kansainvälisen talousjärjestelmän luonteesta ja valtarakenteista. Tutkimuksessa käytetty aineisto sisältää WTO:n sopimusluonnoksia ja lausuntoja sekä investointien ja kaupan suhdetta selvittävän komitean parissa tuotettuja jäsenmaiden kannanottoja. Aiheeseen liittyvä tutkimuskirjallisuus sekä asiantuntijoiden ja kansalaisjärjestöjen tuottama materiaali muodostavat tärkeän osan tutkimusaineistoa. Kiista investointisopimuksen neuvottelemisesta kärjistyi WTO:n viidennessä ministerikokouksessa Cancúnissa. Kehitysmaat onnistuivat tehokkaalla koalitiopolitiikalla vastustamaan uuden sopimuksen neuvottelemista, jonka seurauksena rikkaiden maiden ajama sopimusluonnos ei mennyt läpi. Neuvotteluita uusista aiheista ei aloitettu ja ne poistettiin kokonaan Dohan kierroksen neuvotteluagendalta. OECD-maat ovat olleet investointisopimuksen ajamisessa aktiivinen osapuoli sekä jäsenmaiden koalitiona, että yksittäisten maiden taholta. Varsinkin EU ja Yhdysvallat ovat aktiivisesti ajaneet liberaalimman ja kattavamman monenkeskisen investointisopimuksen neuvottelemista WTO:ssa. Molempien aktiivisten toimijoiden voidaan katsoa heijastavan maiden yksityisen sektorin intressejä. Investointisopimuksen vastustajat estivät WTO:n käytön foorumina, jossa uusi entistä liberaalimpi investointisopimus olisi neuvoteltu. Foorumin käytön estäminen investointisopimuskiistassa antoi kehitysmaiden koalitiolle uuden roolin entistä vahvempana toimijana kauppajärjestössä. Vaikka OECD-maiden vahva rooli WTO:ssa ei todennäköisesti muutu, kehitysmaiden uusi painoarvo kauppajärjestössä tarkoittaa sitä, että niiden intressit täytyy ottaa huomioon, jos uusia asioita tai sopimuksia halutaan saada kauppajärjestössä menestyksekkäästi neuvoteltua.
  • Thorsøe, Martin Hvarregaard; Andersen, Mikael Skou; Brady, Mark V.; Graversgaard, Morten; Kilis, Emils; Pedersen, Anders Branth; Pitzén, Samuli; Valve, Helena (Royal Swedish Academy of Sciences, 2021)
    Ambio
    Following decades of international collaboration to restore the Baltic Sea, we provide an assessment of the domestic implementation of measures agreed to limit diffuse agricultural pollution and the patterns of policy instruments applied. Despite the Helsinki Convention being unusually specific in detailing what measures countries should introduce, we find many shortcomings. These are most pronounced in the larger countries (Poland, Germany and Russia), while smaller countries perform better, notably Sweden and Estonia. The patterns of policy instruments applied differ, influenced by domestic politics. The limited use of complementary policy instruments suggests that other priorities overrule full and effective implementation, with engagement mirroring the advantages that a restored Baltic Sea can bring to countries. Using the European Agricultural Fund for Rural Development to support farmers in managing nutrients, particularly advisory services and investments in modern manure management technologies, represents a significant opportunity for reducing agricultural pollution in most countries.
  • Høsteland, John E. (Suomen metsätieteellinen seura, 1978)
  • Vallinheimo, Eija (Helsingin yliopisto, 2010)
    Verkkari 2010 (7)
  • Lilja, Raimo (Ympäristöministeriö, 2008)
    Ympäristöministeriön raportteja 21/2008
    Esiselvityksen tavoitteena oli analysoida teollisuuden toimialakohtaisen materiaalitehokkuussopimuksen (MAT-sopimus) toteuttamiseen liittyviä haasteita ja laatia alustava ehdotus toteuttamiskelpoisen sopimuksen periaatteiksi sekä valmistella mahdollisen esimerkkihankkeen toteuttamista. Sopimusjärjestelmää tarkasteltiin erityisesti jätteen synnyn ehkäisyn ohjauskeinona. Selvitys toteutettiin kirjallisuuskatsauksena sekä haastattelemalla keskeisten sidosryhmien edustajia. MAT-sopimus vaikuttaa soveltuvammalta teollisuuden jätteen synnyn ehkäisyyn kuin normiohjaus ja lupaohjaus. Sopimus on voimakkaampi väline kuin tavanomainen informaatio-ohjaus, koska se vaikuttaa pitkäjänteisemmin ja sitouttaa teollisuutta konkreettisiin tavoitteisiin. Sopimuksen suurimpia vahvuuksia ovat: yrityskohtainen joustavuus, teollisuuden ja viranomaisten kumppanuuden vahvistuminen sekä viranomaisten tietotason karttuminen. Ohjauskeinon riskinä voidaan pitää neuvotellun tavoitetason asettumista liian vaatimattomaksi. Ohjauskeinon täysimittainen käyttöönotto edellyttää myös paljon työtä katselmusjärjestelmän rakentamisessa tavoitteiden sekä indikaattorien sopimisessa. Yritysten motivoimiseksi katselmustoiminnan julkista tukea pidettiin tärkeänä. Kaikki haastatellut asiantuntijat pitivät MAT-sopimusta tavoiteltavana. Suomalainen energiatehokkuussopimuksen malli soveltuu periaatteiltaan myös materiaalitehokkuuteen. Laajalti toivottiin energia- ja materiaalitehokkuuskatselmusten yhteen niveltämistä jollakin aikavälillä. Mahdollinen sopimus olisi luonteeltaan materiaalitehokkuutta ja jätteen synnyn ehkäisyä edistävän dialogin ja jatkuvan parantamisen väline. Siihen ei liitettäisi sanktion uhkaa yritysten tai organisaatioiden tasolla. Toimialatason merkitys olisi MAT-sopimuksessa suurempi kuin energiatehokkuussopimuksessa, sillä materiaalitehostamisen tavoitteet ja mittarit pitäisi räätälöidä toimialakohtaisesti. Määrällisten tavoitteiden lisäksi voitaisiin sopia joistakin tuoteryhmän elinkaareen liittyvistä laadullisista kehittämistavoitteista tai painopisteistä. Materiaalitehokkuutta voidaan parantaa melko nopeasti lisäämällä nykyisten jätteiden hyötykäyttöä ja tuotteistamista sivutuotteiksi. Materiaalien haitallisuus ympäristölle elinkaarensa aikana olisi keskeinen kriteeri, kun valitaan materiaalit, joiden käytön tehostamiselle asetetaan erityisiä tavoitteita. Esiselvityksen perusteella varsinainen MAT-sopimuksen kokeiluhanke on ennenaikaista. MOTIVAn materiaalitehokkuusyksikkö pitää välttämättömänä katselmustyökalujen kehittämistä ennen sopimustoiminnan tarkempaa suunnittelua. Tämän esiselvityksen jatkotoimenpiteenä olisi kuitenkin tarpeen huolehtia siitä, että kehitettävä katselmusmalli ja sen toimialakohtainen soveltaminen ottaa huomioon myös jätteen synnyn ehkäisyn sekä jätteen kierrätyksen edistämistavoitteet. Jätelähtöinen näkökulma pitäisi sisällyttää materiaalitehokkuuden määritelmään ja seurannan indikaattoreihin.
  • Kalliomaa-Puha, L (Kela, 2007)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 90
  • Syrjälä, Kari; Kaarikivi-Laine, Ulla; Pajula, Heikki; Jaakkola, Mauri; Timonen, Risto (Vesi- ja ympäristöhallitus, 1990)
    Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja - sarja B 6
  • Miljand, Matilda; Bjärstig, Therese; Eckerberg, Katarina; Primmer, Eeva; Sandström, Camilla (Elsevier, 2021)
    Forest Policy and Economics 128: 102457
    There is increasing political interest in the use of voluntary agreements (VA) as a policy instrument. The attraction has grown also in environmental policy, VAs are expected to be less costly, more effective and more cost-efficient than regulation. Using a realist review methodology, our analysis focuses on the effect of contextual factors and mechanisms on private forest owners' willingness to enter into formal voluntary nature conservation agreements. The framework we use to analyse the effects includes: forest owner characteristics, forest attributes, institutional context and process, advisors and other forest owners, and contract design, for contextual factors – and economic attitudes, environmental attitudes, sense of autonomy, sense of justice and fairness, trust as well as knowledge, for mechanisms. The analysis allowed merging findings from different types of VAs in varying contexts in a systematized way, and consolidating evidence of how the mechanisms influence the programme implementation process, and its outcome. 43 reviewed articles, from an originally retrieved set of 2231 papers, provide evidence for environmental attitudes supporting willingness to enter into an agreement. Environmental attitudes are strengthened by forest owners' wishes to protect a heritage, suggesting considerable influence through personal, emotional attachment to the forest. This finding shows the central role played by sense of autonomy, with economic compensation also importantly affecting the willingness to enter a VA. Along with these results, the developed comprehensive analytical framework shows how VAs can become more effective if tailored for different contexts and types of forest owners.