Browsing by Subject "sorsat"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-13 of 13
  • Finnilä, Simon (University of Helsinki, 1996)
  • Niittylä, Juhana (University of Helsinki, 1978)
  • From, Stella (University of Helsinki, 1992)
  • Taralainen, Sonja (Helsingin yliopisto, 2022)
    Kosteikkoekosysteemit ovat vähentyneet ja heikentyneet viimeisen vuosisadan aikana merkittävästi. Kosteikkojen vähentymisestä ja niiden ekologisen tilan heikkenemisestä ovat kärsineet myös niillä esiintyvät lajit, kuten sorsalinnut. Vesilintukantojen on havaittu taantuneen globaalisti, mutta myös Suomessa vesilintujen kannat ovat puolittuneet viimeisen 25 vuoden aikana. Suomessa esiintyvistä sorsalajeista 10 on määritetty uhanalaiseksi ja kaikkiaan 60 % Suomessa kosteikkoja ensisijaisina elinympäristöinään käyttävistä vesilinnuista on punaisella listalla. Suomi on tärkeä lisääntymisalue monelle vesilintulajille, joten kosteikkojen tila ja määrä Suomessa vaikuttavat suoraan vesilintupopulaatioihin myös muissa maissa. Elinympäristöjen heikkenemiseen ja populaatioiden taantumaan voidaan vaikuttaa elinympäristöjä kohentavilla toimenpiteillä ja luomalla uusia elinalueita. Uusia elinalueita luodessa on tärkeää huomioida lajien luontaiset elinympäristövaatimukset, jotka vaikuttavat niiden elinympäristövalintaan. Sorsien elinympäristöissä korostuvat lajeittain kosteikkojen erilaiset rakenteelliset piirteet ja ominaisuudet kuten elinympäristön koko, ravinnon laatu ja määrä sekä kasvillisuus. Tässä työssä oli tarkoituksena selvittää pystyvätkö rakennetut kosteikot toimimaan elinympäristöinä sorsalinnuille, ja mahdollistamaan niiden onnistuneen lisääntymisen rakennetuissa ympäristöissä. Kosteikkojen toimivuutta uusina elinympäristöinä tarkasteltiin sorsaparien ja -poikueiden esiintymismäärien kautta. Kosteikoilla suoritettiin kesällä 2020 kolme sorsalaskentakierrosta pari- ja poikuehavaintojen keräämiseksi. Ravintotilanteen selvittämiseksi kosteikoilta kerättiin vesiselkärangatonnäytteitä, jonka lisäksi kohteilta määritettiin kosteikkotunnuksia, jotka kuvasivat kosteikkojen fyysisiä piirteitä ja muita ominaisuuksia. Kosteikkotunnusten avulla pyrittiin selvittämään, mitkä tekijät selittävät parhaiten sorsaparien ja -poikueiden esiintymistä kosteikoilla. Tutkimuksessa oli mukana 44 rakennettua kosteikkoa, jotka määriteltiin niitä ympäröivän alueen perusteella 23 metsä- ja 21 peltokosteikoksi. Kosteikoilla tavattiin kaikkiaan 9 sorsalajia, joista 7 lajia käytti kohteita sekä pari- että poikueympäristöinä. Sorsien lisäksi kohteilla tavattiin 13 muuta kosteikkolinnuston lajia. Kosteikkotunnusten vaikutusta lajien esiintymiseen tutkittiin eniten havaintoja saaneiden lajien eli sinisorsan (Anas platyrhynchos), tavin (Anas crecca), telkän (Bucephala clangula) ja haapanan (Mareca penelope) kohdalla, vaikka tuloksista kävi lopulta ilmi, ettei haapanahavaintoja ollut riittävästi luotettavien tulosten saamiseksi sen kohdalta. Sinisorsalle merkittävänä tekijänä rakennetuilla kosteikoilla näyttäytyi elinympäristön kokonaisuus, kun sen esiintymiseen vaikutti yhtä aikaa useita eri rakennepiirteitä ja ominaisuuksia. Kaikista tärkeimpänä kosteikon piirteenä korostui kuitenkin kosteikon rantaviivan pituus niin sinisorsaparien kuin -poikueidenkin elinympäristöissä. Sorsapareista taveja tavattiin rakennetuilla kosteikoilla eniten. Taviparien esiintymiseen vaikutti erityisesti vesiselkärangattomien biomassaindeksi ja lajirikkaus, ja kosteikon rakennepiirteistä rantaviivan pituus ja saarekkeet. Tavipoikueille rakennepiirteiden merkitys ei korostunut yhtä paljon kuin tavipareille, mutta vesiselkärangattomat nousivat selvästi tavipoikueille tärkeimmiksi tekijöiksi elinympäristössä. Telkän pariympäristöissä korostui erityisesti vesiselkärangattomien biomassaindeksi, ja telkkäpoikueiden kohdalla biomassaindeksin lisäksi merkittäviksi kosteikon piirteiksi nousivat rantaviivan pituus ja saarekkeiden kappalemäärä. Telkkäpoikueita tavattiin kosteikoilla sorsapoikueista eniten. Erot pari- ja poikuemäärissä kosteikkotyypeittäin (metsä- ja pelto) jäivät hyvin pieniksi. Kosteikkotyypin vaikutus näkyi enemmän lajien sisällä parivaiheesta poikuevaiheeseen siirryttäessä kuin lajien välillä. Ainoastaan telkän kohdalla oli havaittavissa selvä metsäkosteikkojen suosiminen molempien vaiheiden aikana. Lisäksi kosteikoittain tarkasteltiin kosteikkolinnuston yleistä lajimäärää, jossa huomioitiin kaikki kohteilla havaitut lajit. Kosteikkolinnuston lajimäärät vaihtelivat kohteittain 1–13, kun keskimäärin kosteikoilla oli 4,91 lajia, eikä merkittävää eroa kosteikkotyyppien välillä lajimäärissä havaittu. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että rakennetut kosteikot edustavat resursseiltaan laajaa skaalaa erilaisia elinympäristöjä, jotka voivat vuositasolla toimia ainakin yleisimpien sorsalajien elinympäristöinä.
  • Holmén, Heikki (Helsingfors universitet, 2014)
    Monen ulkoisesti mainiolta vaikuttavan riistakosteikon lintutiheydet voivat olla vaatimattomia. Kosteikkojen suunnittelussa ja kunnostamisessa onkin syytä huomioida mitä veden pinnan alla tapahtuu. Useat vesilinnut ja kalat käyttävät ravinnokseen vesiselkärangattomia ja esiintyessään samassa elinympäristössä ne käyvät ravintokilpailua. Linnuille saatavilla olevan ravinnon riittävyys on yksi toimivan riistakosteikon elinehdoista. Työssäni tutkin kalojen vaikutusta vesiselkärangattomiin. Tutkimukseni avulla tietämys vesiselkärangattomia ravinnokseen käyttävien lintujen ravinnon saatavuuteen lisääntyy. Tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan soveltaa uusien riistakosteikkojen suunnitteluun, sekä jo olemassa olevien kosteikkojen hoidossa. Tulosten avulla voidaan pyrkiä muuttamaan kosteikkojen ravintotilannetta suotuisammaksi linnuille ja luoda niille parempia pesimä- ja poikueympäristöjä. Karussa ja rakenteeltaan yksikertaisessa ympäristössä tarkastelen kalojen vaikutusta vesiselkärangattomien biomassaan ja yhteisön kokoluokkajakaumaan. Kokoluokkajakaumista tarkastelen koko yhteisön jakaumien lisäksi erikseen sukeltajien (Dytiscidae) jakaumaa. Rehevien ja kalaisten kohteiden tuloksista tutkin elinympäristön rakenteellisuuden vaikutusta vesiselkärangattomien biomassaan ja kokoluokkajakaumaan. Ravinteisuuden vaikutusta vesiselkärangattomiin tarkastelen vertaamalla kalattoman rehevän kohteen tuloksia ja kalattomien karujen vesien tuloksiin. Kalat rajoittavat vesiselkärangattomien määriä, minkä perusteella oletan, että kalaisilla vesillä vesiselkärangattomien biomassa on pienempi verrattuna kalattomiin vesiin. Kalojen puuttumisen uskon suosivan suurikokoisia vesiselkärangattomia, kuten sukeltajia. Rakenteellisesti monipuolisessa elinympäristössä odotan avoimen ympäristön vesiselkärangattomien biomassan olevan pienempi ja suurten vesiselkärangattomien määrän vähäisempi verrattuna tiheän kasvuston ympäristöön. Vesiselkärangattomien biomassan oletan olevan suurempi rehevillä vesillä verrattuna karuihin kohteisiin. Tutkimuksen tulosten mukaan pysyvä kalakanta vaikuttaa vesialueen vesiselkärangatonyhteisön biomassaan vähentävästi. Kalojen vaikutus on riippumaton vesistön ravinteisuudesta. Kalojen puuttumisesta hyötyvät muut vesiselkärangattomia ravinnokseen käyttävät eläimet, kuten sorsalinnut. Tuloset osoittavat myös, että rakenteeltaan monimuotoisessa elinympäristössä, kasvillisuuspeitteisillä alueilla vesiselkärangattomien biomassa on suurempi kuin avoimen veden alueilla. Kalat vähentävät sorsien käyttämää vesiselkärangattomien määrää. Näin ollen kosteikot on perusteltua pyrkiä pitämään kalattomina. Näin parannetaan sorsalintujen elin- ja poikueympäristön laatua. Mikäli kosteikon pitäminen kalattomana on mahdotonta, voidaan ravintotilannetta luoda sorsille edullisemmaksi kasvillisuuden avulla. Kasvillisuuspeitteisillä alueilla vesiselkärangattomien runsaus on avoimen veden alueita suurempi, johtuen kasvillisuuden vesiselkärangattomille antamasta suojasta ja ravinnosta.
  • Karvinen, Juha Petteri (University of Helsinki, 1988)
  • Sirén, Mika (University of Helsinki, 1952)