Browsing by Subject "sosiaalinen asema"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Sipilä, Petteri (2004)
    Kiinnostus terveyden alueellisia eroja kohtaan on viime vuosina tuntuvasti kasvanut. Erityisesti mielenkiinnon kohteena ovat olleet asuinalueiden ja sosiaalisen ympäristön itsenäiset terveysvaikutukset. Yksi keskeinen kiinostuksen kohde ovat olleet terveyden alue-erojen muotoutumisen perusta; ovatko alueelliset erot etupäässä seurausta eri ihmisryhmien, joilla on eriasteiset yksilöominaisuuksiin perustuvat terveydelliset riskitasot, kasautumisesta tietyille asuinalueille? Vai muotoutuvatko alueelliset erot vasta asuinalueilla – joidenkin ympäristöön liittyvien tekijöiden vaikutuksesta? Näiden kysymysten selvittämistä auttavat nk. monitasomallit, joiden käyttö alueellisten terveyserojen tutkimuksessa on viime vuosikymmenen aikana huimasti lisääntynyt. Niiden keskeinen idea on juuri yksilötasolla havaitun terveyden vaihtelun osittaminen alueiden väliseen ja yksilöiden väliseen osaan, mikä auttaa erottamaan sen vaikutuksen, joka on ympäröivän fyysisen ja sosiaalisen kontekstin aiheuttamaa. Tässä tutkielmassa on monitasoisia logistisia regressiomalleja käyttämällä pyritty selvittämään Helsingin kaupungin työntekijöiden henkisen hyvinvoinnin ja fyysisen toimintakyvyn alueellista vaihtelua ja sitä selittäviä niin yksilö- kuin aluetason tekijöitä. Tutkimuksen aineistona on käytetty laajaa, kaupungin työntekijöille suunnattua terveyskyselyä. Aineistossa on kattavat tiedot paitsi vastaajien sosiaalisista ja asumiseen sekä perhemuotoon liittyvistä taustoista, että esimerkiksi terveystottumuksiin liittyvistä tekijöistä. Tausta-aineistona on käytetty erilaisia tilastotietoihin perustuvia, asuinalueiden luonnetta kuvaavia muuttujia. Tutkimuksessa havaittiin fyysisen toimintakyvyn vaihtelevan alueiden välillä huomattavasti henkistä hyvinvointia enemmän. Molempien terveyden osa-alueiden aluevaihtelu näytti johtuvan suuremmalta osin alueiden asukasrakenteeseen liittyvistä tekijöistä kuin varsinaisista asuinalueiden vaikutuksista. Kuitenkin fyysisen toimintakyvyn havaittiin olevan kompositionaalisista tekijöistä riippumatta yhteydessä asuinalueen sosioekonomiseen tasoon niin, että sosioekonomisesti heikompiosaisilla alueilla fyysinen toimintakyky oli keskimäärin matalampi. Lisäksi havaittiin, että suurin suhteellinen merkitys oli juuri alueen huono-osaisuudella – erityisen hyväosaiset alueet eivät niinkään poikenneet keskimääräisitä alueista. Edelleen alueellinen huono-osaisuus näytti olevan jossain määrin irrallaan yksilötason huono-osaisuudesta fyysisen toimintakyvyn kannalta: huonompiosaisilla alueilla asuvat olivat terveyden näkökulmasta huonossa asemassa riippumatta yksilötason suojaavista tekijöistä, kuten tulotasosta.
  • Mustonen, Laura (2007)
    Tutkimuksessa matkapuhelimen suosiota avataan tutkimalla käyttäjien laitteelle antamia merkityksiä. Tutkimus on luonteeltaan kulttuurintutkimus ja se on tehty laadullisin tutkimusmenetelmin. Tutkimuksen pääaineiston muodostavat tutkimushetkellä 25-26-vuotiaiden opiskelijoiden haastattelut, jotka suoritettiin puolistrukturoitua haastattelurunkoa käyttäen. Lisäksi on seurattu tutkimuksen teon aikaan (keväästä 2005 syksyyn 2006) julkisissa viestintävälineissä käytyä kännykkään liittyvää keskustelua, jota on osin käytetty myös tutkimuksen aineistona. Tutkimuksen empiiriseen aineistoon perustuvia tutkimustuloksia verrataan myös matkapuhelimesta aiemmin tehtyihin tutkimuksiin, jolloin saadaan kuva matkapuhelimen merkitysten muuttumisesta pidemmällä aikavälillä sekä merkitysten eroista eri väestöryhmien kesken. Keskeisenä tutkielmassa toimii Mika Pantzarin tulkinta tavaramaailmasta, jonka nähdään muodostuvan ihmisten ja tavaroiden välisistä suhteista. Tällöin suhde laitteen ja sen käyttäjän välillä nähdään aktiiviseksi, ja ymmärretään, että myös esineillä on vaikutusta toistensa menestymiseen. Käyttäjien kiinnostusta matkapuhelimeen avataan Kai Ilmosen tarpeen-käsitteen avulla. Matkapuhelimen teknisten ominaisuuksien vaikutusta ihmisen ja laitteen välisessä suhteessa pohditaan tarjouman-käsitteen avulla. Tutkimuksessa ovat keskeisinä myös mm. Johanna Uotisen, Marja Vehviläisen, Sari Tuuvan, Riitta Nieminen-Sundellin ja Ilkka Tuomen tulkinnat ihmisen ja laitteen välisestä suhteesta. Matkapuhelinta tutkimalla on mahdollista saada esiin käyttäjien tunteita, sosiaalisia suhteita ja taitoja. Tutkimuksessa matkapuhelin määrittyy hyvin henkilökohtaiseksi laitteeksi. Matkapuhelimella on suhteita myös muihin esineisiin: se on esimerkiksi raivannut lankapuhelimen tieltään ja koska Internetiä on totuttu käyttämään tietokonepäätteeltä, on tämä estävä tekijä kännykkävälitteisen Internetin yleistymiselle. Tutkittavien puheessa viestintävälineet muodostivat hierarkian, jossa kasvokkaista tapaamista arvostettiin eniten. Kännykkä on koettu helpoksi lähestyä, sillä ensimmäisten GSM-puhelinten käyttöliittymä on osattu rakentaa kulttuurisen tiedon mukaiseksi. Kännykkään tuodut uudet ominaisuudet ja monimutkaisempi käyttöliittymä saattavat tehdä siitä pelottavamman. Kännykällä on yhä statusarvoa, koska sen avulla on mahdollista esittää arvostuksiaan. Käyttäjän suhde kännykkään muuttuu elämäntilanteen mukaan: lapselle se on lähinnä lelu, teinille väline vertaisryhmän kommunikointiin ja lapsen vanhemmalle väline huolenpitoon ja arjen järjestämiseen. Tutkittaville nuorille aikuisille se oli sosiaalisten suhteiden ylläpitäjä. Tutkittavat eivät kokeneet kännykän velvoittavan jatkuvaan sosiaalisuuteen, vaan pikemminkin he halusivat olla jatkuvasti tavoitettavissa. Kännykkä ei ole korvannut sosiaalista kanssakäymistä, vaan se on tullut sosiaalisten suhteiden ylläpitäjäksi. Kännykän sosiaalinen luonne oli tutkittaville yhä kännykän tärkein ominaisuus. Kännykälle on annettu keskeinen sija ihmisten ja laitteiden muodostamassa tavaramaailmassa, joten sitä ei koeta enää vapaaehtoiseksi eikä siitä siksi haluta luopua.
  • Hellman, Lasse (Suomen metsätieteellinen seura, 1979)
  • Peltonen, Mai (2008)
    Vaikuttaako yksilön hyvinvointiin vain absoluuttinen elintaso vai onko suhteellisillakin tuloilla merkitystä? Jos vain absoluuttinen kulutus vaikuttaa onnellisuuden kokemiseen, niin miksi keskimääräinen itsearvioitu hyvinvointi ei ole noussut vaikka talouskasvun ansiosta käytettävissä olevat tulot ovat kasvaneet merkittävästi? Empiiriset tutkimukset antavat viitteitä siitä, että hyvinvointiin vaikuttaa absoluuttisten tulojen lisäksi yksilön suhteellinen asema yhteiskunnassa. Tutkielmassa tarkastellaan kulutuskäyttäytymistä tilanteessa, jossa yksilöt pyrkivät saavuttamaan mahdollisimman korkean hyötytason maksimoimalla absoluuttista kulutustaan ja tavoittelemalla mahdollisimman korkeaa asemaa sosiaalisessa hierarkiassa. Statuksen tavoittelu aiheuttaa kuitenkin väistämättä negatiivisia ulkoisvaikutuksia, kun yhden yksilön statuksen kohoaminen tarkoittaa alentunutta statusta jollekin toiselle. Statuksen tavoittelun vaikutusta kulutuskäyttäytymiseen tarkastellaan Frankin (1985b) mallissa allokoimalla kulutus status- ja yksityishyödykkeen välillä. Tasapainossa ollaan vangin dilemman kaltaisessa tilanteessa, jossa statuskulutuksen taso on liian korkea ja yhteisellä sopimuksella kaikki voisivat saavuttaa korkeamman hyötytason. Nähdään myös, että informaation epätäydellisyys antaa yksilöille mahdollisuuden manipuloida kulutuskoriaan signaloidakseen todellisuutta korkeampaa kyvykkyyttä. Kuluttajien keskinäinen kilpailu rajatuista paikoista sosiaalisessa hierarkiassa on muotoiltu statuspeliksi Hopkinsin ja Kornienkon (2004) mallissa, jonka avulla tarkastellaan tulojakaumassa tapahtuvien eksogeenisten muutosten vaikutuksia hyvinvointiin eri tulotasoilla. Yhteiskunnan vaurastuminen kiihdyttää kilpailua statuksesta ja tarjoaa näin ollen selityksen Easterlinin paradoksille. Merkittävien negatiivisten ulkoisvaikutusten olemassaolo tarjoaa perusteen julkisen vallan puuttumiselle markkinoiden toimintaan. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti statushyödykkeelle asetetun kulutusveron mahdollisuuksia kannustaa yksilöt valitsemaan tasapaino, joka olisi saavutettavissa myös yhteisellä sopimuksella. Statushyödykkeen kulutusveron asettamiseen ja käyttöönottoon liittyvien ongelmien vuoksi tarkastellaan myös tuloverotuksen keinoja hillitä statuskilpailua. Tutkielmassa on pyritty arvioimaan, voidaanko statuspreferenssit huomioonottavilla kuluttajanteorian malleilla selittää empiirisiä ilmiöitä, joihin perinteinen, preferenssien absoluuttisuudesta lähtevä kuluttajanteoria ei ole onnistunut vastaamaan. Käytetyt mallit luovat melko realistisen kuvan havaitusta maailmasta ja ihmisten käyttäytymisestä, ja todella tuottavat tuloksia, jotka ovat yhteneviä empiiristen havaintojen kanssa. Negatiivisten ulkoisvaikutuksien todellisen suuruuden selvittämiseksi tarvittaisiin laajempaa tutkimusta, samoin kuin veropolitiikan vaikutuksien arvioimiseksi.