Browsing by Subject "sosiaalinen hyvinvointi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Kunvik, Susanna (Helsingin yliopisto, 2015)
    Hyvä ravitsemustila ylläpitää ikääntyneiden toimintakykyä, terveyttä ja elämänlaatua ja lisäksi se luo edellytykset kotona asumiselle. Ikääntymiseen liittyy kuitenkin monia kognitiivisia sekä sosiaalisia ja psyykkisiä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa ravitsemustilaan. Virheravitsemuksen takia huonontunut terveys voi heikentää toimintakykyä ja lisätä kaatumisen riskiä. Pro gradu-tutkielman tavoitteena oli tutkia kotona asuvien, viimeisen vuoden aikana kaatuneiden, ikääntyneiden ravitsemustilaa ja sen yhteyttä kognitioon sekä sosiaaliseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Tavoitteena oli lisäksi selvittää, oliko tutkimushenkilöiden kaatumistausta yhteydessä ravitsemustilaan. Poikkileikkaustutkimus koostui Porissa vuosina 2003–2005 toteutetun Pysy Pystys -tutkimuksen kotona asuneista ikääntyneistä (n=554). Pysy Pystys -tutkimuksessa tutkittiin viimeisten 12 kuukauden aikana kaatuneiden, 65 vuotta täyttäneiden, porilaisten kaatumisten vaaratekijöitä. Tutkimushenkilöiden ravitsemustila arvioitiin MNA-testillä (Mini Nutritional Assessment), kognitiiviset taidot MMSE-testillä (Mini Mental State Examination) ja psyykkiset sekä sosiaaliset tekijät GDS-testillä (Geriatric Depression Scale) sekä strukturoiduilla kyselylomakkeilla. Tässä poikkileikkaustutkimuksessa tarkasteltujen tekijöiden yhteyksiä tutkittiin normaalissa ja heikentyneessä ravitsemustilassa olevien ryhmien välisinä eroina Khiin neliötestillä ja Mann-Whitney U-testillä. Lisäksi logistisella regressioanalyysillä etsittiin tekijöitä, jotka ovat yhteydessä heikentyneen ravitsemustilan todennäköisyyteen. Tutkimushenkilöiden keski-ikä oli 73 vuotta ja suurin osa heistä (83 %) oli naisia. Heikentyneessä ravitsemustilassa (MNA ? 23,5) oli 10,8 prosenttia. Heikentyneessä ravitsemustilassa olleet olivat kaatuneet useammin kuin normaalissa ravitsemustilassa olevat. Psyykkisistä tekijöistä elämään tyytymättömyys, masennus ja turvattomuuden kokeminen lisäsivät heikentyneen ravitsemustilan todennäköisyyttä. Alkoholin viikoittainen käyttö puolestaan vähensi todennäköisyyttä. Sosiaalisista tekijöistä yksinäisyys, vähäinen toisten luona vieraileminen ja keskustelukumppanin puute lisäsivät heikentyneen ravitsemustilan todennäköisyyttä. Kognition ja ravitsemustilan välillä ei ollut yhteyttä. Havaituista yhteyksistä erityisen merkittäviä olivat elämään tyytymättömyyden, yksinäisyyden ja turvattomuuden kokemisen yhteydet, sillä näiden kolmen tekijän läsnä ollessa ikääntyneellä on yli 70 prosentin todennäköisyys olla heikentyneessä ravitsemustilassa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että elämään tyytyväisyys, yksinäisyys ja koettu turvattomuus tulisi ottaa huomioon ikääntyneiden ravitsemustilaa arvioitaessa. Lisäksi kaatuneiden ikääntyneiden ravitsemustilaan olisi syytä kiinnittää huomiota.
  • Paananen, Jenny; Rannikko, Johanna; Harju, Maija Elina; Pirhonen, Jari Pentti Tapio (2021)
    Tutkimuksessa tarkastellaan hoivakotiasukkaiden läheisten kokemuksia koronapandemiasta. Laadullisen tutkimuksen aineistona on 41 läheisten kanssa tehtyä teemahaastattelua (794 sivua litteroituna) ja metodina aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tulosten perusteella vierailukiellot ja etäisyyden pitäminen ovat heikentäneet läheisten hyvinvointia sekä suhdetta asukkaaseen ja hoitotahoon. Läheiset olivat huolissaan asukkaan voinnista ja hoidosta ja kokivat tilanteen vuoksi ahdistusta, surua ja voimakasta stressiä. Moni kertoi asukkaan terveyden tai toimintakyvyn heikentyneen pandemian aikana huomattavasti, ja voinnissa tapahtuneiden muutosten uskottiin johtuvan aktiviteettien ja sosiaalisten kontaktien puutteesta. Läheiset kärsivät myös siitä, etteivät he saaneet turvavälivaatimuksen vuoksi osoittaa hellyyttä tai osallistua asukkaan hoitamiseen, kuten syöttämiseen. Vierailemista ilman yhteisiä aktiviteetteja ei aina koettu mielekkääksi, ja osa oli turhautunut epäreiluiksi kokemiensa käytäntöjen vuoksi. Läheisillä oli kuitenkin myös hyvin myönteisiä kokemuksia hoivakotien joustavasta toiminnasta ja poikkeusoloja varten kehitetyistä uusista yhteistyön muodoista. Tulokset korostavatkin tarvetta kehittää turvallisia tapoja, joilla läheiset voivat osallistua hoivakotiasukkaiden elämään ja hoivaan myös poikkeuksellisina aikoina.
  • Vesa, Suvi; Santalahti, Ville; Nieminen, Ville; Nikunlaakso, Risto; Reuna, Kaisa; Niemi, Mervi; Ketonen, Eeva-Leena; Kouvonen, Anne; Lintula, Lotta; Salo, Paula; Luukkainen, Karoliina; Salenius, Maria; Oksanen, Tuula (Valtioneuvoston kanslia, 2020)
    Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja
    Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä. Hankkeen tavoitteena on ollut selvittää, millä tiedoilla, toimintamalleilla ja rakenteilla sosiaalista hyvinvointia edistetään kunnissa ja maakunnissa. Hankkeen tulosten avulla annetaan toimintasuosituksia päätöksenteon tueksi sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen ja seuraamiseen eri väestöryhmissä. Tutkimuksessa tehdyn systemaattisen kirjallisuuskatsauksen perustella voidaan havaita, että sosiaalinen hyvinvointi on määritelty eri tutkimuksissa monenlaisilla tavoilla, yleisimmin yksilön suhtautumisella ympäröivään yhteiskunnan toimintaan ja omaan rooliinsa yhteiskunnassa. Tutkimuksen mukaan näyttäisi siltä, ettei sosiaalinen hyvinvointi selity alueellisesti materiaalisen tai koetun hyvinvoinnin tai koetun terveydentilan kautta. Sosiaalista hyvinvointia on paljon alueilla, joissa materiaalista hyvinvointia on vähemmän. Hyvinvointikertomusten dokumenttianalyysissa havaittiin, että terveyteen liittyvät asiat ovat hyvinvointikertomuksissa usein ensisijaisia koettuun hyvinvointiin ja sosiaaliseen hyvinvointiin verrattuna. Kunnilta ja maakunnilta puuttuu laadukkaita ja ajantasaisia sosiaalisen hyvinvoinnin indikaattoreita. Tarve sosiaalisen hyvinvoinnin tutkimukselle ja niistä johdetuille indikaattoreille on suuri. Sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen on monimutkainen haaste, jossa kuntien, sote-kuntayhtymien ja maakuntien yhteistyön tarve korostuu. Sosiaalisen hyvinvoinnin kehittämiseksi tarvitaan riittävästi tietopohjaa, avoimia yhdyspintoja, tieto-osaamista sekä taitoa kokonaisuuden johtamiseen.
  • Lääti, Soile (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkielma tarkastelee sosiaalisen hyvinvoinnin merkitystä ja sen vaihtelua kahden eri-ikäisen mielenterveyskuntoutuja-ryhmän kertomina ja kokemina. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mistä mielenterveyskuntoutujan sosiaalinen hyvinvointi rakentuu, miten sosiaalinen hyvinvointi määrittyy/ merkityksellistyy eri-ikäisillä mielenterveyskuntoutujilla sekä tuetaanko yhteiskunnassa mielenterveyskuntoutujien ihmisarvoa ja täysivertaista yhteiskunnan jäsenyyttä. Aikuiset mielenterveyskuntoutujat näyttäytyvät yhteiskunnassa väliinputoajina ja muodostavat oman erityisen marginaaliryhmänsä, mikä ilmenee myös heidän sosiaalisen hyvinvointinsa laadussa ja merkityksissä. Mielen sairastuessa sosiaalisen hyvinvoinnin merkitys korostuu ja sen heikentyminen hidastaa kuntoutumisen edellytyksiä. Tämän vuoksi juuri sosiaalista hyvinvointia tukevat rakenteet ja verkostot ovat erityisen tärkeässä asemassa mielenterveyskuntoutuksen toteutuksessa ja tuloksellisuudessa. Tutkimusaineisto koostuu 23:sta 21–68-vuotiaan mielenterveyskuntoutujan haastattelusta. He käyttivät tutkimushetkellä Itä-Uudenmaan sosiaalipsykiatrinen yhdistys ry:n palveluita. Keskinäisen vertailun mahdollistamiseksi tutkimushenkilöt jaettiin kahteen ryhmään, 21–39-vuotiaiden (12) ja 52–68-vuotiaiden (11) ryhmään. Kyseinen jako perustui perinteisiin muutosodotuksiin ihmisen elämän eri vaiheissa ja suhteissa. Aineiston keruu toteutettiin teemahaastatteluin, jotka nauhoitettiin ja litteroitiin analyysia varten. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisesti teemoittelemalla. Teemojen lisäksi analyysi esitetään tutkimuskysymyksittäin, joilla kahden ikäryhmän vastauksia vertaillaan toisiinsa. Tutkielman lähestymistapa painottui hermeneuttis-fenomenologisuuteen, jonka tavoitteena korostuu pyrkimys ymmärtää tutkimushenkilöiden kokemuksia ja heidän niille antamia merkityksiä. Lähestymistapaan liittyi väljästi myös sosiaalinen konstruktionismi, jonka mukaisesti tutkimushenkilöt itse rakentavat sosiaalista todellisuuttaan haastatteluissa, sekä biografinen ajattelu, joka kuvaa tutkimushenkilöiden elämän eri vaiheiden sisältöjen vaikutuksia sosiaaliseen hyvinvointiin. Lisäksi sosiaalipsykologinen lähestyminen tuki tutkimusaiheen tarkastelua. Tutkielman mukaan mielenterveyskuntoutujien sosiaalinen hyvinvointi rakentuu pääasiassa samoista tekijöistä kuin yleensäkin ihmisillä eli elämän sisällöstä, ihmissuhteista sekä oman tarpeellisuuden ja hyödyllisyyden kokemuksista. Sosiaalisen hyvinvoinnin toteutuminen edellyttää riittävän hyvää kokemusta omasta elämänlaadusta, joka määrittyy kunkin yksilöllisistä tarpeista. Sosiaalisen hyvinvoinnin toteutumiseksi mielenterveyskuntoutujalle tulee tarjoutua riittäviä ja mielekkäitä toimintaympäristöjä, mahdollisuuksia sosiaalisten verkostojen rakentamiseen niin normaali- kuin vertaispalveluissa sekä osallisuuden, kehittämisen ja vaikuttamisen kokemusta omissa asioissaan ja yhteiskunnassa. Mielenterveyskuntoutujan toimijuuteen ja sosiaalisten verkostojen monimuotoisuuteen vaikuttaa ikää enemmän se, miten elämän eri osa-alueet, kuten työ- ja opintoelämä, harrasteet ja sosiaaliset verkostot, ovat rakentuneet sairautta edeltävänä aikana. Nykyiseen palvelujärjestelmään ollaan suhteellisen tyytyväisiä, mutta omaan osallisuuteen ja osallistumisen mahdollisuuksiin kaivataan lisää tukea sekä ollaan huolissaan palveluiden säilyvyydestä tulevaisuudessa.
  • Huldén, Päivi (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella pääkaupunkiseudulla toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien 18–29-vuotiaiden nuorten kirjoituksista sitä, miten he määrittävät sosiaalisen hyvinvointinsa osatekijöitä, pahoinvointia ja syrjäytymistä sekä tarkastella sitä millaiseksi opiskelijakuraattorityö nuorten kirjoituksissa jäsentyy. Tutkimuksessa on myös määritetty millaisia identiteettejä nuorille muotoutuu sekä millaisia mahdollisia rooleja kuraattorille ammattilaisena muodostuu. Tutkimusaineisto koostuu nuorille tutkimusta varten järjestetyissä kirjoitustilaisuuksissa kerätystä kirjoitusaineistosta (N=24). Nuoret kirjoittivat etukäteen valittujen teemojen ja niihin liittyvien apukysymysten pohjalta yleisesti nuorten elämään liittyvistä asioista (koulunkäynti, vapaa-aika, harrastukset, kaverit, perhe, päihteidenkäyttö ja tulevaisuudensuunnitelmat) sekä tutkimusteemoista (sosiaalinen hyvinvointi, pahoinvointi, syrjäytyminen sekä opiskelijakuraattorityö). Saatu aineisto analysoitiin diskurssianalyysin avulla. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi sekä idealistisena orientaationa sosiaalityöhön liittyvä ryhmien äänen kuuluviin nostaminen, mikä tässä tutkimuksessa viittaa nuorten oman äänen vahvistamiseen. Nuorten kirjoituksista määrittyy kuusi eri tulkintarepertuaaria, jotka nimettiin seuraavasti: 'Päihteidenkäytön sosiaalinen ulottuvuus', 'Valtavirrasta poikkeaminen', 'Yksinäisyys ja syrjäytyminen', 'Sosiaalisuuden paine', 'Toisten kanssa asioiden jakamisen tärkeys' ja 'Asioiden jakaminen ammattilaisen kanssa'. Päihteiden käytön sosiaalista ulottuvuutta koskevassa repertuaarissa korostuu nuorten sosiaalisten suhteiden rakentaminen ja rakentuminen päihteidenkäytön yhteydessä. Tässä repertuaarissa nuorille määrittyy avuttoman identiteetti. Valtavirrasta poikkeamisen repertuaarissa määrittyy päihteiden vähäinen käyttö ja ei-käyttäminen. Identiteetiksi nuorille tässä repertuaarissa muotoutuu itsenäisen nuoren identiteetti. Yksinäisyyden ja syrjäytymisen repertuaarissa korostuu yksinäisyys toisaalta ei-haluttuna tilana, mutta myös tietoisesti valittuna. Identiteeteiksi nuorille määrittyy yksinäisen identiteetti sekä oman tiensä kulkijan identiteetti. Sosiaalisuuden paine -repertuaari kuvaa nuorten sosiaalisiin suhteisiin liittyviä vaatimuksia ja pakkoja. Muodostuneita identiteettejä ovat vastuullisen nuoren, erilaisen sekä avuttoman identiteetit. Toisten kanssa jakamisen tärkeys -repertuaari kuvaa nuorten välistä vuorovaikutusta ja vastavuoroista asioiden jakamista. Asioiden jakaminen ammattilaisen kanssa -repertuaarissa määrittyy kuraattorityö kiusaamiseen puuttumisena, ratkaisujen löytämisenä, neuvojen saamisena sekä ymmärryksen ja empatian kokemisena kuraattorin taholta. Kuraattorin saamia rooleja ovat ulkopuolisen, kiusaamiseen puuttujan, ratkaisujen löytäjän, neuvonantajan ja lohduttajan roolit.