Browsing by Subject "sosiaalinen identiteetti"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 38
  • Salmiovirta, Kukka (Helsingfors universitet, 2017)
    Daavid itkee, Jaakob itkee, Maria itkee ja moni muu itkee. Raamatun teksteistä löytyy joitakin kuvauksia kuollutta itkevistä ja surevista henkilöhahmoista. Nämä tekstit ovat olleet antiikin ajalla käytössä ja ihmisten kuultavissa. Kuolemaan liittyvää surua ja itkua on performoitu antiikissa myös fyysisesti hautajaisrituaaleissa. Tutkin tässä työssä surun ja itkun merkitystä ja sukupuolisuutta antiikin ajan kontekstissa – sekä Raamatun tekstien että ajan hautausrituaalien kautta. Raamatun teksteissä miehet ja naiset itkevät kuolleita läheisiään. Surua kuvataan näissä teksteissä kuitenkin hyvin eri tavoin. Selvitän löytyykö tekstien surijakuvauksista erilaisia sukupuolisia piirteitä ja miten sururituaalien sukupuolisuus mahdollisesti vaikutti yhteisöönsä. Tarkastelen tekstien sururituaalia ja itkun merkitystä antiikin kontekstissa, jolloin vertaan sitä antiikin hautajaisrituaalien suruun ja itkuun. Antiikissa sururituaalien ja itkemisen on pitänyt tapahtua yhteisön kannalta hyvin säädellysti noudattaen rituaalista oletusarvoa. Selvitän sururituaalien merkitystä ja sukupuolisuutta antiikin yhteisölle ja vertaan sitä teksteistä saamaani käsitykseen surun merkityksestä ja sukupuolisuudesta. Erityisesti mielenkiintoa herättää naisten mahdollinen vahva vaikutus yhteisöönsä sururituaalien sukupuolisuuden kautta, sillä Kathleen Corley ja Nicola Denzey argumentoivat naisten surun vaikutuksesta varhaiskristillisyyden muotoutumisessa. Tekstejä käsittelen sellaisinaan narraatiokritiikin keinoin. Surun ja itkun ilmiötä teksteissä ja antiikin kontekstissa lähestyn rituaalitutkimuksen-, sosiaalisen identiteetin- ja sukupuolisuuden näkökulmista unohtamatta siirtymäriittiteoriaa, joka on aina vahvasti esillä tutkittaessa hautajaisrituaaleja. Tutkimuksen lopulla totean surun ja itkun olleen sukupuolista, feminiinistä tai maskuliinista. Tällä ei aina ollut yhteyttä surijan biologiseen sukupuoleen. Suru ja itku oli rituaalista ja tarkoin määriteltyä ja sitä kautta antoi mahdollisuuden performoijalleen nousta yhteisössä vahvaan asemaan mutta samalla rajoitti performoijaa. Surun ja itkun rituaaleilla ja niiden performoijalla on voinut olla merkitystä yhteisön kultin muotoutumisessa. Surulla ja itkulla oli merkitystä yhteisön sosiaalisen identiteetin vahvistumisessa ja yhteisön uudelleen muotoutumisessa vainajan siirryttyä yhteisöstä tuonpuoleiseen.
  • Halme, Maija (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten vapaa-ajattelijoiden sosiaalinen identiteetti rakentuu ja miten sitä retorisesti rakennetaan vapaa-ajattelijoiden omissa teksteissä. Työn aineisto koostuu Suomen vapaa-ajattelijoiden julkaiseman Vapaa-ajattelija-lehden ja Helsingin vapaa-ajattelijoiden toimittaman Uskomaton-lehden vuosina 2011–2017 ilmestyneistä numeroista. Aineisto rakentuu ensisijaisesti lehtien pääkirjoituksista, kolumneista ja erilaisista mielipidekirjoituksista. Tutkimuksen teoreettisena taustana toimii sosiaalisen identiteetin teoria. Sosiaalinen identiteetti viittaa niihin yksilön ominaisuuksiin ja puoliin, jotka määrittyvät nimenomaan hänen ryhmäjäsenyyksiensä kautta. Työssä tutkimuskysymystä lähestytään kahden tarkemmin rajatun näkökulman kautta. Ensinnäkin tarkastellaan sitä, miten identiteetin rakentaminen ja rakentuminen toteutuvat erilaisten vastakkaisasettelujen kautta. Tarkastelun metodisina työkaluina ovat retorisen analyysin piiristä tutut Kenneth Burken identifikaation ja erottautumisen käsitteet. Toinen tutkimuksen tarkastelunäkökulma rajautuu siihen, miten sosiaalista identiteettiä muokataan ja vahvistetaan kirjoittajien teksteissä erilaisten puhetyyppien ja niihin kytkeytyvien retoristen keinojen kautta. Tämän näkökulman käsittelyn metodisina apuneuvoina toimivat retorisen analyysin piiristä Chaïm Perelmanin erityisyleisön ja universaaliyleisön käsitteet. Puhetyyppien tarkastelun yhteydessä hahmotetaan myös lyhyesti sitä, miten puhetyypit ja niiden sisältämät retoriset keinot paikantuvat suhteessa Aristoteleen klassiseen kolmijakoon; ethokseen, pathokseen ja logokseen. Analyysin kautta käy ilmi, että identifikaation ja erottautumisen prosessit ovat teksteissä vahvasti läsnä. Sosiaalisen identiteetin teorialle tyypillisesti oma sisäryhmä nähdään lähtökohtaisesti myönteisessä valossa ja ulkoryhmää kuvaillaan hyvin negatiivisin määrein. Omaan sisäryhmään liitetään lähtökohtaisesti positiivisia ominaisuuksia kuten rationaalisuus, oikeudenmukaisuus, edistyksellisyys ja rohkeus. Vapaa-ajattelijoiden sosiaalinen identiteetti peilautuu vahvan erottautumisen kautta jännitteisessä suhteessa uskontoihin ja uskonnollisiin ihmisiin. Kirjoituksista paikantuvia sosiaalista identiteettiä rakentavia puhetyyppejä ovat ateismin määritelmää ja vapaa-ajattelijoiden omaa maailmankatsomusta reflektoiva määrittelypuhe, sisäryhmän yhtenäisyyttä ja jäsenten aktivoimista tavoitteleva motivaatio- ja opastuspuhe sekä ulkoryhmälle ja laajemmalle erityisyleisölle, erityisesti ns. tapaluterilaisille suunnattu logosta heijasteleva vakuuttamispuhe. Toistuvia kirjoittajien käyttämiä retorisia keinoja ovat puheen ethokseen kytkeytyvä auktoriteettitaktiikka ja pathoksesta ammentava tunteisiin vetoaminen sekä kärjistäminen ja liioittelu. Erityisesti tarinallisuus ja henkilökohtaiset kertomukset olivat tyypillisiä tapoja vedota lukijan tunteisiin.
  • Koivuranta, Katri (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielmassa tarkastelun kohteena on yksittäisen verkossa toimivan faniyhteisön tapa rakentaa, rajata ja ilmaista jaettua sosiaalista identiteettiä. Faniuden ja faniyhteisöjen luonnetta taustoitetaan Hirsjärven (2009) ja Nikusen (2003) tutkimuksella, ja faniyhteisöjen käsittämistä sosiaalisina ryhminä puolletaan sosiaalipsykologisen teorian käsityksillä ryhmien ominaisuuksista ja syntymekanismeista. Tutkielmassa käsitellään myös nimellisiä eroavaisuuksia sosiaalisen ja henkilökohtaisen identiteetin välillä, ja määritellään fanius identiteetiksi, jota tuotetaan nimenomaan sosiaalisessa kontekstissa muiden fanien kanssa. Tutkimusmenetelmänä käytetään diskurssianalyysia, koska data on kerätty neljän eri käyttäjän omista ja jaetuista julkaisuista verkkoblogialustalta, jonka formaatti mahdollistaa keskustelun haarautumisen ja ajallisen jakautumisen tavalla, jonka tarkastelu keskusteluanaalysin keinoin katsotaan olevan suureksi osaksi epäkäytännöllistä kasvotyön ilmaisuja lukuun ottamatta. Dataa on kerätty määritellyltä ajanjaksolta käyttämällä kyseiselle faniyhteisölle relevantteja avainsanoja, jolla on pyritty varmistamaan, että viestintätilanteessa oleellinen identiteetti on fani-identiteetti. Analyysin käsittelyssä faniuden kohteesta lainattujen käsitteiden yleisyyden huomataan jäävän oletettua vähäisemmäksi, joskin niillä on joitakin funktioita. Huumori nousee esille merkittävänä identiteettityön keinona: erityisesti vuorovaikutuksessa syntyvä vitsailu ja siinä käytetyt negatiiviset kasvotyön strategiat luovat subjektipositioita faneille. Sen lisäksi diskurssista nousevat esiin intertekstuaalisuus, affektiiviset hyperbolat eli tunneilmaisun liioittelu, faniyhteisön yhteinen odotushorisontti ja jaettu tieto sekä normista poikkeavat kirjoittamisen tavat. Yksittäiset ilmaisut toimivat eri tasoilla ja limittyvät toisiinsa; esimerkiksi intertekstuaalisia viittauksia jaetun fani-identiteetin keskiöön esiintyy sekä hyperbolien kohteena, jaettujen merkitysten lähteenä että huumorin työkaluna. Tutkimuksen lopuksi arvioidaan sitä, kuinka hyvin tutkimuskysymyksiin saatiin vastaus ja pohditaan fanituksen kohteen narratiivin ja fani-identiteetin rakentumisen yhteyttä.
  • Likonen, Katri (Helsingfors universitet, 2016)
    Pro gradu -tutkimuksessani perehdyin siihen, kuinka Euroopan yhdentymisprosessi esitetään suomalaisissa 14–18 –vuotiaille suunnatuissa historian oppikirjoissa 60-luvulta nykypäivään. Tutkielmani on yhteydessä kansainväliseen COST-hankkeeseen (COST Action IS 1205; Social psychological dynamics of historical representations in enlarged European Union), minkä kautta työn tavoitteet sekä keräämäni aineiston ja sen analyysin kriteerit olivat melko pitkälle määriteltyjä. Työssäni keskeisin teoreettinen viitekehys on Moscovicin (1961) sosiaalisten representaatioiden teoria, joka korostaa sosiaalisten suhteiden, kommunikaation sekä yhteiskunnallisen näkökulman merkitystä erilaisten ilmiöiden ymmärtämisessä. Sosiaalisia representaatioita voi kuvailla sosiaalisesti rakennetuksi yhteiseksi arkitiedoksi, jota tarvitsemme tulkitaksemme maailmaa ja toimiaksemme siinä. Tutkimukseni aineisto analysoitiin laadullisin menetelmin, sisällönanalyysia, narratiivisia ja retorisia menetelmiä apuna käyttäen. Sisällönanalyysin avulla tutkin kirjoissa esiintyviä teemoja kahdesta eri näkökulmasta: eurooppalaisesta ja kansallisesta. Apuna analyysissa käytin laadullisen aineiston analyysin tarkoitettua ATLAS.ti-tietokoneohjelmaa. Narratiivisten analyysimenetelmien avulla analysoin tekstin toimijoita sekä niihin liitettyjä sisäisen tilan ilmauksia. Lisäksi tarkastelin oppikirjoissa käytettyjä retorisia keinoja. Sisällönanalyysin perusteella Euroopan yhdentyminen näyttäytyy kirjoissa toisaalta kansallista identiteettiä uhkaavana, sekä ristiriitojen lähteenä, toisaalta sen nähdään tuovan uusia mahdollisuuksia talouden kautta ja olevan myös turvallisuutta lisäävä tekijä. Narratiivinen analyysi osoitti, että Euroopan yhdentymisen toimijoina ovat etenkin kansainväliset instituutiot ja valtiot. Tämän lisäksi erityisesti suomalaisiin toimijoihin liitetään kirjoissa sisäisen tilan ilmauksia, mikä on tapa vahvistaa yhteenkuuluvuutta. Retorisesta analyysista kävi ilmi, että kirjoissa käytettyjä kielellisen vakuuttamisen keinoja ovat esimerkiksi passiivin käyttö, määrällistäminen ja ääri-ilmaisujen käyttö. Lisäksi tekstin tuottajan ja vastaanottajan suhde muodostuu Dillonin (1986) termein impersoonalliseksi, etäiseksi, ylemmyyttä korostavaksi sekä epäsuoraksi ja muodolliseksi. Edellä mainittujen keinojen käyttö saattaa tekstin lukijan, oppikirjojen kontekstissa siis oppilaan, kohdalla vaikeuttaa tiedon kyseenalaistamista ja sen konstruktiivisen luonteen ymmärtämistä.
  • Raivio, Pauli (Helsingfors universitet, 2017)
    Tarkastelen tutkimuksessa Suomi24-keskustelupalstan historia-aiheisia keskusteluja ajalta 2004-2014. Kokonaisuudessaan aineisto koostuu 25 765 keskustelusta, joita käsittelen määrällisesti vertailemalla, mistä aiheista keskustellaan, ja kuinka paljon keskustelua aiheet herättävät. Laadullisessa analyysissa tiivistän keskusteluissa toistuvia tapoja käyttää historiaa sosiaalisen identiteetin rakentamiseen sekä tunteidenkäsittelyyn. Keskeisimmät soveltamani taustateoriat ovat sosiaalisen identiteetin teoria, tunteidensäätelyn psykologia sekä muistitutkimuksen kollektiiviset sovellukset. Suomi24-historiapalstalla keskustellaan erityisesti Suomen itsenäisyyden ajan historiasta painottaen sotahistoriaa ja poliittista historiaa. Erityisesti talvi- ja jatkosota kiinnostavat samoin kuin sisällissota. Lähihistoriasta ja itsenäisyyttä vanhemmasta historiasta keskustellaan jonkin verran, mutta nämä eivät herätä yhtä pitkiä keskusteluja kuin sotateemat. Historian henkilöistä keskusteltaessa Mannerheim nousee yli muiden, ja Suomen historian ulkopuolelta kiinnostusta herättävät Hitler ja Stalin. Vastaavasti Saksan ja Venäjän historiat korostuvat verrattuna muuhun maailmanhistoriaan. Toinen maailmansota on ylivoimaisesti suosituin aihe silloin, kun ei puhuta Suomen historiasta. Historiakeskustelu on luonteeltaan pääosin tunnelatautunutta ja paikoin aggressiivista. Myös asiantuntevaa ja harrastuneisuutta ilmentävää keskustelua käydään, mutta näissäkin keskusteluissa tunneorientoituneet keskustelijat ja häiriköt vievät keskustelua tunnepitoiseen suuntaan. Paljon myös puhtaasti ”trolleiksi” luokiteltavia keskustelunavauksia ja kommentteja löytyy. Keskustelujen ajallisesta tarkastelusta voidaan myös löytää viitteitä keskustelujen luonteen muuttumisesta yhä aggressiivisempaan suuntaan heikentyneen taloustilanteen ja epävarmempien työmarkkinoiden myötä vuodesta 2009 alkaen. Suurin osa tunnepitoisista keskusteluista liittyy vastakkainasetteluihin, joissa historiaa käytetään oikeutuksena vihanpidolle, moralisoinnille, uhriutumiselle tai valta-asemien haastamiselle. Omiksi koettujen arvojen ja ryhmien vastakohdaksi muodostuvat ulkoryhmien historiakäsitykset ja moraaliperusteet. Keskeisimmät jakolinjat keskustelijoiden poliittisesta ajatusmaailmasta sekä kansallisesta identiteetistä. Ryhmärajat vallitsevat nykyisyydessä, mutta niiden käsittely tapahtuu historian kautta. Historiasta pyritään löytämään teemoja, jotka korostavat oman ryhmän kunniakasta ja oikeutettua asemaa tai ulkoryhmien syyllisyyttä ja moraalittomuutta. Keskeisimmät jakolinjat löytyvät karkeasti oikeistolaisen, konservatiivisen ja nationalistisen historiatulkinnan sekä näihin kriittisesti ja haastavasti suhtautuvien tulkintojen väliltä. Molempiin tulkintatapoihin mahtuu ajatuksia äärilaidasta toiseen, mutta päälinjat pysyvät samoina teemaan katsomatta. Joidenkin keskustelijoiden identiteetti rakentuu tietämyksen ja harrastuneisuuden varaan, siinä missä häiriköt löytävät tyydytystä saadessaan vastauksia provokaatioilleen. Sukupuoli-identiteettien puolesta kaikkea keskustelua leimaa maskuliinisuus ja naisellisuuden pelko tai välttely. Suomi24-historiapalstalta ei voida tehdä yleistyksiä koskemaan koko väestöpoolin historiakäsityksiä tai historiankäyttöä. Tarkasteluni kuitenkin osoittaa, että historiasta keskustellaan Suomen suurimmalla keskustelupalstalla aktiivisesti ja, että keskustelu herättää tunteita. Omien arvojen ja historiakäsitysten puolustaminen koetaan niin tärkeäksi, ettei edes selvästi ”trolleiksi” tarkoitettuja kommentteja jätetä omaan arvoonsa. Kiivaat väittelyt ja tunnelatautunut kielenkäyttö kertovat, että historiasta löytyy paljon rakennusaineksia identiteeteille, mahdollisuuksia sitoa tuntemuksia omaksi tai vihollisten historiaksi koettuun sekä hyökätä ulkoryhmiä vastaan historiasymbolien kautta. Internet tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia käyttää historiaa, ja on oleellista ottaa nämä huomioon tarkasteltaessa suomalaisten tapoja käyttää ja ymmärtää historiaa.
  • Kupari, Karoliina (Helsingfors universitet, 2017)
    Maine on yrityksen yksi tärkeimmistä voimavaroista, mutta hyvän maineen kriteerit vaihtelevat niin ajassa kuin paikassa. Digitaalisen aikakauden mukanaan tuoma sosiaalinen ulottuvuus lisää yritysten painetta hyvän maineen tavoittelussa, sillä maineen arviointi on siirtynyt instituutioilta ja organisaatioilta meidän kaikkien ulottuville. Lisäksi yrityksen vuorovaikutuksesta sidosryhmiensä kanssa on tullut entistäkin tärkeämpää. Organisaatioilta odotetaan kiinnostavia sisältöjä ja aitoa kiinnostusta ympäristöstään. Jos organisaatio ei kommunikoi ulospäin, siihen ei luoteta, varsinkaan jos organisaatio ei ole autenttinen. Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten työnantajamainetta luodaan ja ylläpidetään viestinnän keinoin modernissa ja alati muuttuvassa yhteiskunnassa. Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymyksiin sellaisten teemojen ympärillä kuin työnantajamaine, vuorovaikutus, yritysidentiteetti, arvot ja autenttisuus. Teoriataustana tutkielmassa on sekä kotimaisia että kansainvälisiä maine- ja viestintäteorieetikoita sekä sosiaalipsykologeja. Näihin lukeutuvat muun muassa sellaiset nimet kuten Aula (esim 2011), Grunig (1992), Fombrun (1996), Luoma-Aho (2015), Tajfel & Turner (1979), Åberg (esim. 2006), Juholin (2010) ja Cornelissen (2011). Aineisto tähän työhön on kerätty organisaatiomaineesta ja viestinnästä aktiivisesti keskustelevien asiantuntijoiden teemahaastatteluilla. Kaikki kuusi haastateltavaa työskentelevät yritysviestinnän tai mainekysymysten parissa ja ovat ottaneet julkisesti kantaa nykyviestinnän ja yrityskulttuurin haasteisiin. He ovat tuoneet esille viestinnän yhteiskunnallisen perspektiivin ja autenttisuuden merkityksen yritysbrändien rakentamisessa. Haastateltavat valittin tutkielmaani eliittiotannalla. Analyysimenetelmänä on käytetty teoriasidonnaista sisällönanalyysiä teemoittelun keinoin. Tutkimustulokset ovat jaoteltu teoriasta nousseiden teemojen alle. Näihin lukeutuvat yrityskulttuuri, arvot, autenttisuus ja organisaation suhteet. Näiden alla alateemoiksi muodostuvat puolestaan haastateltavien puheesta nousseet teemat, jotka liittyvät kattoteemoihin. Tutkimustulokset osoittavat, että viestinnän on oltava teeskentelemätöntä, rohkeaa ja reaktioita synnyttävää, jotta se vaikuttaa maineeseen. Lisäksi kaiken viestinnän on perustuttava organisaation sisäiseen todellisuuteen. Arvoilla on kasvava ja elintärkeä merkitys organisaation identiteetin ja yrityskulttuurin muodostumisessa. Niiden tulee ohjata kaikkea tekemistä. Myös kriisiviestinnällä on tärkeä rooli hyvän maineen ylläpitämisessä. 2000-luvulla alkanut osallistavan johtamisen trendi saavuttaa yhä enemmän organisaatioita ja työnhakijat ovat entistä mainetietoisempia. Pro gradu työni antaa välineen tarkastella modernin organisaatioviestinnän kriteereitä ja sen vaikutusta maineeseen. Teoria ja aineisto nivoutuvat tutkielmassani yhteen muodostaen käsityksen siitä, millainen organisaatioviestintä synnyttää työnantajamaineen ja millaisin keinoin tuota mainetta voidaan pyrkiä ylläpitämään.
  • Kari, Veeruska (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro gradu -tutkielmassani käsittelen identiteettiä Miika Nousiaisen esikoisromaanissa Vadelmavenepakolainen (2007). Tutkin sitä, millaisena identiteetti näyttäytyy kohderomaanissa. Hyödynnän tutkimuksessani identiteetin monitieteistä repertuaaria, joilla on pohja myös kulttuurintutkimuksessa ja sosiaalitieteissä. Keskeisellä sijalla on Stuart Hallin (1992 ja 1999) kirjoitukset identiteetistä, Pertti Raution ja Mikko Saastamoisen toimittama kirja Minuus ja identiteetti (2006) sekä Jorma Anttilan väitöskirja (2007) joka käsittelee kansallista identiteettiä. Lähilukua hyödyntämällä analysoin millaisia kirjallisia, kerronnallisia, paratekstuaalisia ja visuaalisia keinoja identiteetin kuvauksessa käytetään, ja miten henkilöhahmo itse määrittelee ja ymmärtää identiteettinsä. Romaanissa identiteetti ilmenee yhtä hyvin kollektiivisena: kansallisena ja sosiaalisena kuin yksilöllisenä minuutena. Käsittelen Vadelmavenepakolaisessa esille nousevaa Ruotsi–Suomi -vastakkainasettelua ja molempiin kansallisiin identiteetteihin liitettyjä stereotypioita. Mikko itse perustaa ruotsalaisen identiteettinsä kolmeen prinsiippiin: kansankoti-aatteeseen, kotiin ja perheeseen. Lähestyn henkilöhahmoa myös psykoanalyyttisesti, ja osoitan, miten Mikon lapsuus Kouvolassa ja vanhempien yritykset ehkäistä Mikon samastumista ruotsalaisuuteen vaikuttavat hänen identiteettikehitykseensä. Pohdin sitä, mitä Mikko tarkoittaa ”kansallisuustransvestismilla” ja mitä identiteettiprosessi ja -kriisi romaanissa ovat. Identiteettiä käsitellään romaanissa monin tavoin. Ennen kaikkea kyse on Mikon itsereflektiosta. Minäkertojalle tyypilliseen tapaan Mikko on näkemyksissään subjektiivinen ja rajoittunut. Siinä mielessä hän on myös epäluotettava kertoja, jonka stereotyppiset näkemykset, joissa kaikki hyvä liittyy Ruotsiin ja kaikki huono Suomeen, myös ironisoituvat usein. Myös Mikon välitilankansalaisuuden voi tulkita ironisoivan paitsi kyseisiä stereotypioita, myös niitä yleisiä käsityksiä, jotka korostavat ulkoisten tekijöitten vaikutusta identiteetin kehitykseen. Osoitan, että Mikko Virtasen identiteetin rakentuminen perustuu itsensä hyväksymiseen, tällöin minuuden ja kansallisen identiteetin rajat hälvenevät. Näin humoristisen romaanin sanoma on yhtä aikaa ”triviaali” ja toisaalta vakava ja opettavainen. Tulkintani mukaan Mikko ymmärtää romaanin lopussa eläneensä itsepetoksessa ja hyväksyy itselleen identiteetin, jonka nimeän välitilankansalaisuudeksi.
  • Linnakangas, Anna (2004)
    Tutkimuskohteena olivat inkerinsuomalaisuuden sosiaaliset representaatiot eli inkerinsuomalaisten käsitykset omasta kansallisuudestaan. Tutkimusaineisto koostui 63 inkerinsuomalaisesta paluumuuttajasta. Tutkielman tavoitteena oli tutkia inkerinsuomalaisuuden sosiaalisia representaatioita inkerinsuomalaisten omasta näkökulmasta käsin. Näitä inkerinsuomalaisten käsityksiä omasta kansallisuudestaan verrattiin myös suomalaisten käsityksiin suomalaisuudesta eli suomalaisuuden sosiaalisiin representaatioihin. Olennaista oli myös selvittää, millaisia tekijöitä inkerinsuomalaiset pitävät keskeisinä, kun määritellään suomalaisuutta ja kuinka suomalaisina inkerinsuomalaiset tämän perusteella pitävät itseään. Inkerinsuomalaiset ovat asuneet satojen vuosien ajan kahden kulttuurin, suomalaisen ja venäläisen, rajamailla, minkä voisi ajatella vaikuttavan inkerinsuomalaisten näkemykseen suomalaisuudesta. Lisäksi kiinnostuksen kohteena oli se, kuinka isänmaallisiksi inkerinsuomalaiset kokevat itsensä ja se, missä määrin inkerinsuomalaiset mahdollisesti samastuvat eurooppalaisuuteen. Edellä esitetyn lisäksi tutkittiin iän ja sukupuolen, samoin kuin isänmaallisuuden ja eurooppalaisuuteen samastumisen, mahdollista vaikutusta inkerinsuomalaisten käsityksiin kansallisuudestaan ja siihen, minkälaisia tekijöitä he pitävät tärkeinä suomalaisuuden määrittelyssä. Tutkimusmenetelmä oli kvantitatiivinen, ja aineisto kerättiin lomakekyselynä. Inkerinsuomalaisuuden sosiaalisia representaatioita tutkittiin sana-assosiaatiomenetelmän avulla. Aineiston analyysissa käytettiin mm. pääkomponenttianalyysia, yksisuuntaista varianssianalyysia, riippumattomien otosten t-testiä ja parittaista t-testiä. Keskeinen tutkimustulos oli heimolaisuuden korostus. Heimoajattelua kuvaavat asiat olivat merkityksellisiä inkerinsuomalaisten arvioidessa kansallisuuttaan. Suomalaisuuden määrittelytekijöistä olennaisin oli polveutuminen, joka myös viittaa heimoon. Myös suomen kieli ja työ olivat keskeisiä inkerinsuomalaisuutta kuvaavia asioita kuten myös mm. itsenäisyys, vapaus ja arvo. Inkerinsuomalaisuuden ja suomalaisuuden sosiaalisten representaatioiden väliltä löytyi eroja. Iällä ja sukupuolella ei näyttänyt olevan juurikaan vaikutusta inkerinsuomalaisten käsityksiin inkerinsuomalaisuudesta tai suomalaisuuden määrittelyyn. Isänmaallisuuden ja eurooppalaisuuden suhteen todettiin, että inkerinsuomalaiset tuntevat itsensä kohtalaisen vahvasti isänmaallisiksi ja samastuvat myös eurooppalaisuuteen. Keskeisiä lähteitä olivat Nevalainen, P. & Sihvo, H.(2004) (toim.) Inkeri: historia, kansa, kulttuuri. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura; Miettinen, H. (2004). Menetetyt kodit, elämät, unelmat. Helsinki: Yliopistopaino; Moscovici, S. (2000). Social Representations. Explorations in Social Psychology. Cambridge, UK: Polity Press; Liebkind, K. (1988). Me ja muukalaiset. Ryhmärajat ihmisten suhteissa. Helsinki: Gaudeamus.
  • Väisänen, Reetta (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella Isä meidän -rukousta rituaalitutkimuksen ja sosiaalisen identiteetin näkökulman keinoin. Pyrin työssäni vastaamaan kysymykseen siitä, mikä oli Isä meidän -rukouksen vaikutus varhaisten kristittyjen identiteetin muodostumisen prosessissa. Tuon työssäni esille rukousta ja identiteettiä yhdistävän tutkimuksen tarpeellisuuden. Lähden työssäni liikkeelle asetelmasta, jossa tutkin kolmea kuvausta Isä meidän -rukouksesta. Tarkasteltavana olevat katkelmat löytyvät Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeista sekä Didakhesta (Matt. 6:5–13, Luuk. 11:1–4, Did. 8:2–3). Käsittelen näitä kolmea katkelmaa rinnakkain ensin tekstianalyysissa, ja tämän jälkeen syventyessäni Isä meidän -rukoukseen sen monitahoisuudesta käsin. Isä meidän -rukouksen rituaali näyttäytyy sen monitahoisuuden analyysissa prosesseiltaan vaihtokauppaa muistuttavana rituaalina, jonka luonne on toistettavuudessaan rutiininomainen. Näiden havaintojen jälkeen kavennan tarkasteluni Matteuksen evankeliumin sisältämään kuvaukseen Isä meidän -rukouksen rituaalista, josta teen tulkinnan sosiaalisen identiteetin näkökulman menetelmin. Viimeisessä analyysini pääluvussa etsin rituaalin ja sosiaalisen identiteetin yhtymäkohtaa. Pyrin vastaamaan kysymykseen siitä, mikä rooli Isä meidän -rukouksella lopulta oli varhaisten kristittyjen identiteetin muodostumisessa. Tuon työssäni esille mielenkiintoisia havaintoja. Merkittävimmät Matteuksen Isä meidän -rukouksen katkelmassa havaitsemani prosessit liittyivät lopulta yhteen sosiaalisen identiteetin teorian johtoajatuksista – sosiaaliseen vertailuun. Sosiaalisen vertailun kautta rajanveto ulko- ja sisäryhmän välillä tulee näkyväksi. Tämä vertailu tapahtuu pääasiallisesti rituaalin suorittamiseen liittyvissä intentioissa, jotka Matteuksen katkelmassa naamioidaan kritiikiksi rituaalin suorittamisen tapoja kohtaan. Vertailun ohella Isä meidän -rukous vaikuttaa muodostuvaan varhaiskristilliseen identiteettiin sisältäpäin ryhmän koheesiota jäsentävänä. Ryhmän yhtenäisyyttä yhdistävät prosessit tulevat esille itsekategorisointiteorian persoonattomaksi tekemisestä aiheutuvien ryhmäkäyttäytymismallien seurauksena. Lopulta päädyn Isä meidän -rukouksen olevan kontekstissaan Matteuksen evankeliumissa rituaalinen innovaatio. Sen tehtäväksi muotoutuu rajanveto muihin ryhmiin, joiden sisälle varhaiset kristityt eivät enää koe kuuluvansa. Tämä innovaatio on tärkeä rakennusaines, joka osaltaan antaa ryhmälle uuden rituaalin ja näin omaleimaisen piirteen, mutta samalla antaa syyn erottaa identiteetin muodostumisprosessia käyvän varhaiskristillisen ryhmän muista ryhmistä.
  • Ahonen, Petrus (Helsingin yliopisto, 2020)
    This Master's thesis in New Testament Exegesis examines the passage Philippians 2:6–11 with methods of historical-critical Bible study. In the final chapter of the thesis, a modern social identity approach (SIA) is applied to the text section. The study states that in Philippians 2:6–11 Paul presents the self-abasing Christ to his readers as an ethical example. From the perspective of social identity approach, Christ is depicted in the text as a prototype of social identity. The thesis examines what kind of prototype of social identity is conveyed in the text. The content analysis of the text explores the discussion concerning the most debated expressions of the passage: ”in the form of God” (ἐν μορφῇ θεοῦ), ”thought it not robbery” (οὐχ ἁρπαγμὸν ἡγήσατο), ”to be equal with God” (τὸ εἶναι ἴσα θεῷ) ja ”emptied himself” (ἑαυτὸν ἐκένωσεν). These phrases are interpreted using Paul's own letters, some New Testament texts, and non-biblical ancient literature. In this study the passage of Phil. 2:6-11 is called "the description of Christ." The designation leaves open the question of the writing style of the text. Contrary to studies that assume that the passage is a "hymn" that Paul has quoted elsewhere in his text, this paper interprets the passage as an essential part of Paul's own reasoning as part of the ethical exhortations of the Philippians. The paper ends up with the following conclusions: In the passage, Phil. 2: 6-11, Christ as a self-abasing prototype of social identity means primarily voluntary self-denial, giving up own benefits, and suffering for others. Through the example of Christ, Paul especially encourages influential members of the community to use their social capital - not for their own benefit but for the benefit of others. In addition, Paul describes himself in the Philippians as a prototypical follower of Christ, who has renounced his own honorable origins and privileges ”for the sake of Christ" (3:4-10). The study also takes into account that Paul wrote his letter to the church, which lived in the city of Philippi, under the influence of an ancient Roman culture of honor. The recipients of the letter were hardly immune to the charm of public respect with which the culture was impregnated. The greatest attraction to honorary positions was probably felt by superior members of the church. It seems that Paul, in his letter, opposed this tendency to seek honorary offices. However, Paul does not call the church to reject honor but to reinterpret it. This is evidenced by the fact that also those who follow the humility of Christ will one day be exalted (3:21).
  • Luomanen, Petri; Jokiranta, Jutta; Lehtipuu, Outi (Suomen Eksegeettinen Seura, 2020)
    Suomen Eksegeettisen Seuran julkaisuja ; 105
    Millaista oli perheiden tai köyhien, lasten ja naisten elämä Raamatun ajan maailmassa? Millaista oli elämä Jeesuksen ajan Galileassa? Miten arkeologia voi hyödyntää Raamatun ajan sosiaali- ja kulttuurihistorian tutkimusta? Miten lahkotutkimus tai sosiaalipsykologian teoriat pienryhmien välisistä suhteista auttavat ymmärtämään Jeesus-liikkeen syntyä ja varhaiskristillisten ryhmien keskinäisiä kiistoja? Teos etsii vastauksia edellä kuvattuihin ja moniin muihin kysymyksiin. Kirja tarjoaa yleiskatsauksen sosiaalitieteellisen raamatuntutkimuksen syntyyn sekä sen keskeisiin metodologisiin suuntauksiin. Kirjoittajat valottavat artikkeleissaan Raamatun ajan sosiaalihistoriaa ja havainnollistavat sosiaalitieteiden sekä kognitiotieteen soveltamista uskonnon ja erityisesti Raamatun tutkimukseen.
  • Perälä, Janne (2005)
    Tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää koetun oikeudenmukaisuuden ja organisaatioon samastumisen välistä suhdetta. Tutkimuskysymykset ja -hypoteesit perustuivat koetun oikeudenmukaisuuden ja samastumisen tutkimuksen viimeaikaisimpiin kysymyksenasetteluihin ja teorioihin. Tärkeimpiä teoriataustoja olivat sosiaalisen identiteetin lähestymistapa (Tajfel & Turner 1979, Turner ym. 1987), organisaatioon samastumisen teoriat (Mael & Ashforth 1989; Haslam 2004) sekä ryhmäarvomalli jatkokehitelmineen (Lind & Tyler 1988; Tyler & Lind 1992; Tyler & Blader 2003). Tutkimuksessa pyrittiin myös selvittämään voiko organisaatioon samastuminen vaikuttaa koetun oikeudenmukaisuuden kokemuksiin viimeaikaisimman teoretisoinnin mukaisesti (Blader & Bobocel painossa). Tutkimusaineisto koostui Lapin rajavartioston rajajääkärikomppanian varusmiehistä (N = 109). Tutkimusote oli kvantitatiivinen. Tutkimusaineisto kerättiin seurantatutkimuksena kahdella kyselyllä elo-joulukuussa 2004. Tutkimuslomakkeen toimivuutta selvitettiin tekemällä testikysely tutkittua edeltävälle saapumiserälle kesäkuussa 2004. Tutkimuskysymyksiin pyrittiin etsimään vastauksia ja asetettuja tutkimushypoteeseja testaamaan pääasiassa lineaarisen regressioanalyysin avulla. Regressiomallit muodostettiin sekä poikkileikkausaineistoon että seuranta-aineistoon tukeutuen. Tutkimuksen keskeisin tulos oli se, että toisin kuin ryhmäarvomalli ennustaa, ei menettelytapojen oikeudenmukaisuus ollut tässä aineistossa yhteydessä samastumiseen. Tärkein samastumista ennustava muuttuja oli jakava oikeudenmukaisuus, joka oli tilastollisesti merkitsevässä lineaarisessa yhteydessä samastumiseen sekä poikkileikkausaineistoon että seuranta-aineistoon perustuvissa regressiomalleissa. Bladerin ja Bobocelin (painossa) esittämälle ajatusmallille samastumisen ja oikeudenmukaisuuden kokemusten välisestä positiivisesta suhteesta ei saatu seuranta-aineistosta tukea. Tärkeimmät lähteet: Ashforth, B & Mael F. 1989. Social identity theory and the organization. Academy of Management Review, 14, 20-39. Mael, F & Ashforth, B. (1995). Loyal from Day One: Biodata, Organizational Identification, and Turnover Among Newcomers. Personnel Psychology, 48, 309-333. Blader, S. L. & Bobocel, R. D. (painossa). Wanting is Believing: Understanding psychological processes in organizational justice by examining perceptions of fairness. Teoksessa S. Gilliland, D. Steiner, & K. Van den Bos (toim.), Research in Social Issues in Management: What Motivates Fairness in Organizations? Folger, R. & Cropanzano, R. (1998). Organizational Justice and Human Resource Management. Thousand Oaks, CL: Sage. Haslam, S. A. (2004). Psychology in Organizations. The Social Identity Approach. (2. uudistettu painos). Lontoo: Sage. Olkkonen, M. & Lipponen, J. (2005). Relationships between organizational justice, identification with the organization and the work-unit, and group-related outcomes. Organizational Behavior and Human Decision Processes, hyväksytty pienin muutoksin. Riketta, M. (2005). Organizational identification: A meta-analysis. Journal of Vocational Behavior, 66, 358-384. Tyler, T. R. & Blader, S. L. (2003). The Group Engagement Model: Procedural Justice, Social Identity, and Cooperative Behaviour. Personality and Social Psychology Review, 7 (4), 349-361.
  • Nykänen, Jamina (Helsingin yliopisto, 2018)
    The cultural identity and social relationships of a Third Culture Kid (TCK) has been researched in the recent decade. However, it is relevant to study more about the extraordinary experience of TCKs from their own point of view, which is the aim of this study. TCKs’ perceptions of their identity, identification and their becoming interculturally competent through their experiences deserve its own study. The aim of this study is to view how TCKs identify themselves when they return back home to Finland and to the Finnish culture after spending many years abroad or being brought up in a multicultural family in Finland. In addition, it is important to view how they percept their multicultural background and their international experiences and how they describe their sense of belonging and otherness as well as their intercultural growth. Phenomenography was used as the research strategy in this case study of four adult TCKs. The adult TCKs were interviewed and asked to write an autobiography discussing their feelings and experiences as a multicultural person with an international life experience. The data was first analysed with qualitative content analysis and then with phenomenographic analysis to create descriptive categories common to phenomenography. The adult TCKs have experienced difficulties with identification as it is complex and multidimensional. Identity and identification are involved with the senses of belonging and otherness. In this study cultural and social identity are tangled together in the narratives of the adult TCKs. The participants haven’t felt being attached to just one identity, a community or a group. Instead they described various senses of belonging and otherness. This study shows how these various feelings reflect how identity and identification are strongly attached to the context. The participants discuss their intercultural competence through their attitudes, cultural knowledge and social skills. The adult TCKs consider that they have learned from their cultural encounters. Through their experiences they have collected knowledge and skills to understand and respect people from different origins. Their own multicultural backgrounds have led them to examine their thoughts and attitudes and thus to develop their intercultural competence.
  • Hiltunen, Jaakko (Helsingfors universitet, 2016)
    Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää tekijöitä, jotka vaikuttavat kuntosaliharrastajien urheiluvalmisteiden valintaan ja käyttöön. Erityisen mielenkiinnon kohteena tutkielmassa oli sosiaalisen identiteetin vaikutus urheiluvalmisteiden käyttöön. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä oli survey-tutkimus. Tutkimuksen perusjoukoksi määriteltiin suomalaiset kuntosaliharrastajat. Vastaukset kerättiin kuntosaliharjoitteluun keskittyviltä keskustelupalstoilta e-lomakkeen avulla, ja vastauksia saatiin yhteensä 250 kappaletta. Tutkielman teoriaosa rakentui urheiluvalmisteiden, kuluttajakäyttäytymisen ja sosiaalisen identiteetin ympärille. Urheiluvalmisteista käytiin läpi niihin liittyvää lainsäädäntöä ja niiden luokittelua sekä esiteltiin tutkielmaan valitut urheiluvalmisteet. Kuluttajakäyttäytymisen osalta käytiin läpi kuluttajan valintaan vaikuttavia sisäisiä ja ulkoisia tekijöitä. Lisäksi esiteltiin Shepherdin (1990) ruoan valinnan malli ja aiempaa tutkimusta urheiluvalmisteiden ja ruoan valintaan liittyen. Luvussa 4 esiteltiin sosiaalisen identiteetin käsite ja sen mittaamiseen kehitettyjä mittaustapoja, sekä tutkimuksen viitekehys, joka rakentui Shepherdin (1990) ruoan valinnan mallista ja sosiaalisen identiteetin käsitteestä. Aineiston analysointi suoritettiin IBM SPSS Statistics 23 –ohjelmalla. Aineistoa kuvattiin frekvenssien, ristiintaulukoinnin ja khiin neliötestin avulla. Urheiluvalmisteiden valintaan ja käyttöön vaikuttavia tekijöitä tutkittaessa muodostettiin summamuuttujat faktorianalyysin tulosten perusteella. Summamuuttujien ja urheiluvalmisteiden käytön yhteyttä tutkittiin varianssianalyysin avulla. Myös sosiaalisen identiteetin merkitystä tutkittaessa muodostettiin summamuuttuja, jonka saamia arvoja sitten vertailtiin urheiluvalmisteiden käyttöön varianssianalyysin avulla. Varianssianalyysin tulokset vahvistettiin vielä ei-parametrisellä Kruskall-Wallisin testillä. Tutkimuksen tuloksista selvisi, että käytetyin urheiluvalmiste oli proteiinilisä, jota käytti 88,8 % vastaajista. Vastaajista 84 % käytti useampaa kuin yhtä urheiluvalmistetta. Päivittäin urheiluvalmisteita käytti 58,2 % vastaajista. Urheiluvalmisteiden käyttöön vaikutti sukupuoli, miehet käyttivät valmisteita enemmän kuin naiset, mutta iällä ei ollut vaikutusta. Urheiluvalmisteiden käyttöön vaikutti myös kuntosaliharjoittelun intensiteetti, tavoitteellisuus sekä harjoittelun tyyppi. Vastaajat perustelivat urheiluvalmisteiden käyttöään vahvimmin käytön helppouteen ja suorituskykyyn liittyvillä syillä. Myös ulkonäköön liittyvillä syillä oli vaikutusta urheiluvalmisteiden käyttöön. Tutkimuksen tulokset osoittivat myös, että kuntosaliharrastuksen kokeminen osana sosiaalista identiteettiä vaikutti urheiluvalmisteiden käyttöön. Vastaajat käyttivät sitä enemmän urheiluvalmisteita, mitä vahvemmin he kokivat kuntosaliharrastuksensa olevan osa heidän sosiaalista identiteettiään.
  • Ala-Peijari, Jenni (Helsingin yliopisto, 2018)
    Muuttoliikkeen seurauksena yhä useampi yhteiskunta on monikulttuurinen. Globalisaatiosta aiheutuvat taloudelliset, poliittiset ja ekologiset muutokset lisääntyvät tulevaisuudessa entisestään. Eettinen vastuu on siirtynyt koskemaan kaikkia yhteiskuntia ja talouden muutokset ovat entistä kompleksisempia. Ongelmia on haastavampaa hoitaa ainoastaan lokaalisti. Yhteiskuntien kietoutuessa yhä tiiviimmin yhteen on vaikea ajatella tulevaisuutta, jossa olisi vain yhtä uskontoa, kulttuuria ja ajattelutapaa. Ensisijaisen tärkeää on varautua ennalta muutoksiin sekä yhteiskunnan väestölliseen integraatioon. Integraatio liittyy kiinteästi yhteiskunnalliseen kotouttamistyöhön, jota ohjataan osittain poliittisin päätöksin. Kotouttamistyö on kompleksinen ja monivaiheinen prosessi, jonka onnistumiseen vaaditaan useiden tahojen yhteistyötä. Oma tutkielmani käsittelee yhtä kotouttavaa toimintaa, kohtaamiskahviloita. Kohtaamiskahviloiden tarkoitus on lieventää ennakkoluuloja sekä tarjota tila erilaisten väestöryhmien kohtaamiselle. Ne ovat avoimia tiloja alueen asukkaille ja tarkoitus on, että paikalliset ihmiset voivat matalalla kynnyksellä tavata läheisen vastaanottokeskuksen asukkaita ja muita maahan muuttaneita. Tutkimukseni tavoite on selvittää, voiko kohtaamiskahvilatoiminta luoda pohjaa positiiviselle asennemuutokselle sekä miten toiminta lisää turvapaikanhakijoiden mahdollisuuksia sopeutua ympäröivään yhteiskuntaan. Tutkielmani on teorialähtöinen hyödyntäen metodologisina apuvälineinä sosiaalipsykologian teorioita ja kirjallisuutta. Tutkimustuloksieni perusteella kohtaamiskahviloilla on potentiaalinen mahdollisuus luoda uusi yhteinen yläsisäryhmä ja vähentää sitä kautta ennakkoluuloja puolin ja toisin. Tavoitteilla, joita yhteiskunta asettaa sen jäsenille, on merkitystä hyväksytyksi tulemisen tunteelle. Onnistuneen kotouttamisen kannalta uskontoa on pidetty yhtenä tärkeänä elementtinä identiteetin vahvistamisessa. Uskontodialogin rooli jäi kuitenkin vähäiseksi kohtaamiskahviloiden arjessa. Kyselytutkimukseni mukaan moni koki olevansa uskonnollinen, mutta uskonnollista keskustelua ei juurikaan käyty. Kyselytutkimukseni sekä etnografisen päiväkirjani tulokset antoivat kuitenkin viitteitä siitä, että kontaktin onnistunut laajeneminen koski myös muita kuin omaa väestöryhmää. Epäselväksi kuitenkin jäi, olisiko toiminnalla mahdollisuus vähentää uskonnollista diskriminaatiota laajemmalla tasolla. Sekä kyselytutkimus että etnografinen päiväkirja osittivat, että kohtaamiskahviloiden positiivinen ilmapiiri antoi maahanmuuttajille sekä paikalliselle väestölle voimavaroja. He kävivät kahviloissa mielellään ja monet kokivat saaneensa ystävyyssuhteita sekä kosketusta muihin kulttuureihin. Tällä voi olla vaikutusta siihen, kuinka hyvin ihminen sopeutuu omaan sosiaaliseen ympäristöönsä sekä hyväksytyksi tulemisen kokemukseen, jolla taas on positiivinen vaikutus identiteettiä voimistavana tekijänä.
  • Vanhoja, Antti (Helsingfors universitet, 2016)
    Tämä pro gradu-tutkielma tarkastelee juutalaiskristillisten ebionien suhtautumista apostoli Paavaliin. Se vastaa kysymyksiin, minkälainen on ebionien Paavali-kuva, kuinka se on muodostettu ja mikä merkitys sillä on ebionien identiteetille. Kysymyksiin vastatessa hyödynnetään kahta sosiaalitieteellistä lähestymistapaa – sosiaalisen identiteetin näkökulmaa ja toiseuden käsitettä – sekä antiikin poleemisen retoriikan tutkimusta. Tutkielman lähdeaineistona ovat kirkkoisien kirjoitukset ebioneista sekä ebionien itsensä käyttämä niin kutsuttu Pseudoklemensiläinen kirjallisuus. Analyysiin valikoituneet kirkkoisien tekstit ovat peräisin noin vuosilta 180–380 jälkeen ajanlaskun alun. Pseudoklemensiläisen kirjallisuuden kaksi pääteosta ovat Recognitiones ja Homiliae. Ne on kirjoitettu 300-luvulla, mutta ne sisältävät myös huomattavasti varhaisempia lähteitä. Lähdeaineisto paljastaa ebionien suhtautuvan Paavaliin vihamielisesti. Apostolia vastaan kohdistettu kritiikki on monimuotoista ja vaihtelevaa, mutta kaikkia tekstejä yhdistävä piirre on Paavalin pitäminen vääränä auktoriteettina. Negatiivisen Paavali-kuvan luomisessa hyödynnetään moninaisia keinoja. Henkilöön kohdistuvat hyökkäykset ovat antiikin retoriikalle on tyypillisiä ja myös Paavaliin kohdistetaan niitä useasti. Kritiikin syynä on ebionien tulkinta Paavalista juutalaisen lain hylänneenä valeapostolina. Se kohdistuu paitsi apostoliin itseensä myös hänen seuraajiinsa. Ebioneille Paavalin hahmo on erottautumisen väline. Hyökkäämällä Paavalia ja hänen oletettua lakikäsitystään vastaan he määrittelevät sen, mitä eivät itse ole, ja vahvistavat sisäryhmänsä rajoa. Merkittävin identifioitumisen kohde ebioneille on Jerusalemin alkuseurakunta, jonka johtohenkilöt ovat heidän käsityksensä mukaan alusta alkaen vastustaneet Paavalin ”laitonta” opetusta.
  • Smids, Saskia (Helsingin yliopisto, 2018)
    The purpose. The purpose of the reseach was to study the experiences of immigrant parents about cooperation with kindergartens in Helsinki. Very little research has been done on this topic in Finland, so my research questions are focused on a fairly wide research field. The background literature focuses on the prevalence of immigrant families in Finnish kindergartens, how the Early Childhood Education Act and the national Early Childhood Education Plan guide and enforce co-operation with parents, and why kindergartens should seek open and confidential co-operation with immigrants. In addition, I have presented the social psychology theories, such as the cognitive categorical schemas, prejudiced attitudes, stereotypes, intergroup relations, social identity and ethnic identity. Methods. The data corpus of this qualitative research consists of five thematic interviews. I interviewed five parents, two fathers and three mothers. Four of them had lived in Finland for less than five years. I found them from three different kindergartens. They had an experience in total of nine different kindergartens in Helsinki. The data corpus has been analyzed using the thematic-analysis method. I analyzed data corpus first time with a data-based orientation, to answer the first research question; second time I analyzed my data corpus with a theory-based orientation, to answer the second research question. Theory-based analysis was premised by the social psychology theories, which were presented in the third chapter. Results and conclusions. According to the parents' experiences, kindergartens had not taken into account their different needs in collaboration with them. However, an interpreter was ordered for annual discussion sessions and start-up discussions. The time while parents were not able to speak in Finnish, they practically did not have the opportunity to communicate with the kindergartens' educators on daily bases. It seems that being able to communicate in Finnish language has become a condition that allows and encourages the inequalities and isolation of immigrant parents. Finnish speaking skills should be a technical problem in itself, but it is used as a pretext for exclusion. Meeting the needs of this early age education customer group is a very timely problem. I think that the necessity for new arrangements and new cooperation structures are the responsibilities of the party who provides the services.
  • Karlsson, Jonni (Helsingin yliopisto, 2021)
    Vapaamuotoinen henkisyys, jossa yhdistellään erilaisten uskontoperinteiden piirteitä sekä erilaisten kulttuuristen resurssien sisältöjä sitoutumatta perinteiseen uskontoon, on yksi modernin länsimaisen uskontoelämän ilmiöistä. Suomessa tämänkaltainen henkisyys on mediassa määritelty milleniaalisukupolveen liittyväksi uskonnonharjoittamisen tavaksi. Samanaikaisesti milleniaalit ovat tilastoissa toistaiseksi kaikkien aikojen uskonnottomin sukupolvi. Tutkielmassa tarkasteltiin, millaisena milleniaalien henkisyys näyttäytyy, kun sen rakentumista tarkastellaan sosiaalisen identiteetin ja subjektiivisen käänteen muodostaman teoreettisen viitekehyksen näkökulmasta. Tutkielma pyrki selvittämään haastatteluaineiston sekä diskurssianalyysin keinoin, kuinka henkinen identiteetti rakentuu milleniaalien puheessa. Suomalaista tutkimusta suoraan milleniaalien henkisyydestä ei käytössä olleen tiedon valossa ole vielä tehty. Kansainvälisesti milleniaalien henkisyys on liitetty individualistiin arvoihin ja joustavuuteen. Aineisto kerättiin puolistrukturoitua teemahaastattelua käyttäen, haastattelemalla kevään 2021 aikana seitsemää henkiseksi itsensä kokevaa milleniaalia. Yhtä lukuunottamatta haastattelut toteutettiin pandemiatilanteen johdosta etäyhteydellä Zoom-sovelluksessa. Haastateltavista kuusi oli naisia ja yksi oli mies. Analyysin perusteella hahmottui kolme sisältökokonaisuutta, joista ensimmäinen käsitteli milleniaalien henkisyyttä katsomuksellisena konstruktiona, toinen henkisyyttä osana milleniaalien elämää ja kolmas henkisyyden ja uskonnon välisiä rajapintoja. Kahdesta ensimmäisestä kokonaisuudesta muodostui molemmista viisi ja kolmannesta neljä diskurssia. Aineistossa milleniaalien henkinen identiteetti rakentui omaehtoiseksi katsomukselliseksi orientaatioksi, jossa olemassa olevia elämän osa-alueita liitetään osaksi omaa henkisyyttä, jota voidaan sitten laajentaa erilaisin painotuksin olemassa olevien mahdollisuuksien, resurssivarantojen, tarpeiden ja mieltymysten valossa. Identiteetti rakentui muotoonsa vertailussa uskonnon sekä ilman henkisyyttä elämisen kanssa niin, että sen vastinparina toimi esimerkiksi elämä ennen henkisyyttä tai elämä ilman henkisyyden tuomia työkaluja ja sen mukana koettuja muutoksia ja hyötyjä, kuten valmiuksia henkisen hyvinvoinnin parantamiseen. Prosessin tuloksena oli positiivinen henkinen identiteetti. Tutkimuksen rajoituksena on pieni aineisto, joka ei mahdollista yleistyksiä, mutta sen näytenäkökulma tarjoaa suuntaa antavia tuloksia ja uusia hypoteeseja. Tutkimusta voisi jatkaa tutkimalla muun muassa sukupolvien eroja henkisyydessä ja henkisen identiteetin periytymistä perheessä.
  • Partanen, Jere (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassa tarkasteltiin prosessioikeudenmukaisuuden kokemusten yhteyttä opiskelijoiden Iso Pyörä -koulutusuudistukseen suhtautumiseen relationaalisten oikeudenmukaisuusteorioiden näkökulmasta. Tarkoituksena oli tutkia, asettivatko vahvemmin pääaineeseen samaistuvat opiskelijat enemmän painoarvoa prosessioikeudenmukaisuudelle arvioidessaan muutosten hyväksyttävyyttä ja omaa halukkuutta suositella muutosten jälkeistä tiedekuntaa opiskelupaikkana. Relationaalisten teorioiden mukaan ryhmään samaistuvat välittävät enemmän menettelytapojen oikeudenmukaisuudesta sen viestiessä yksilölle tietoa omasta suhteestaan ryhmään. Prosessioikeudenmukaisuutta käsiteltiin tässä tutkimuksessa yksilön kokemuksena muutosprosessin menettelytapojen ja prosessin aikana koetun vuorovaikutuksen reiluudesta. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös eksploratiivisesti epävarmuuden hallinnan teorian oletusta siitä, että uhan kokemukset ovat yhteydessä oikeudenmukaisuuden lisääntyneeseen merkitykseen yksilölle. Teorian mukaan oikeudenmukaisuuden kokemukset ovat yksilölle erityisen merkityksellisiä, jos tämä kokee itsensä tai ryhmänsä uhatuksi. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeella valtiotieteellisen tiedekunnan opinnot vuosina 2015 ja 2016 aloittaneilta opiskelijoilta (N = 119). Analyyseissa käytetyt summamuuttujat muodostettiin faktorianalyysin tulosten perustella ja relationaalisten oikeudenmukaisuusteorioiden ja epävarmuuden hallinnan teoriasta johdettuja moderaatiohypoteeseja tarkasteltiin interaktiotestauksen kautta hierarkkisella regressioanalyysilla. Oletus prosessioikeudenmukaisuuden yhteydestä muutoksen hyväksyntään ja suositteluhalukkuuteen sai tutkimuksessa tukea: uudistusten suunnittelu- ja toteutusprosessin enemmän oikeudenmukaiseksi kokeneet suhtautuivat muutoksiin positiivisemmin ja olivat halukkaampia suosittelemaan tiedekuntaa. Oikeudenmukaisuuden vaikutus säilyi myös, kun omiin opintoihin kohdistuvien uhan kokemusten ja järjestöön kohdistuvien uhan kokemusten vaikutukset huomioitiin. Oletukset samaistumisen tason vaikutuksesta prosessioikeudenmukaisuuden ja muutokseen suhtautumisen väliseen yhteyteen sekä prosessioikeudenmukaisuuden ja suositteluhalukkuuden väliseen yhteyteen eivät saaneet tukea. Oletukset muutoksen synnyttämien uhan kokemusten vaikutuksista prosessioikeudenmukaisuuden ja muutokseen suhtautumisen väliseen yhteyteen sekä prosessioikeudenmukaisuuden ja suositteluhalukkuuden väliseen yhteyteen saivat osittaista tukea. Prosessioikeudenmukaisuudella oli yhteydessä korkeampaan suositteluhalukkuuteen opiskelijan kokiessa muutokset uhkaaviksi omalle ainejärjestölleen. Tutkimus vahvisti entisestään käsitystä prosessien oikeudenmukaisuuden merkityksellisyydestä organisaatiomuutoksiin suhtautumisen muodostumiselle. Jos organisaatiot hakevat jäseniltään tukea muutoksille, tulisi niiden varmistaa muutosprosessien olevan oikeudenmukaisia lopputuloksiin keskittymisen lisäksi. Testatut moderaatiohypoteesit eivät kuitenkaan saaneet tukea tai osoittautuivat aineistossa vain osittain päteviksi. Tulevien tutkimusten tulisikin keskittyä tutkimaan teorioiden olettamia interaktiovaikutuksia laajemmin eri muutoskonteksteissa.
  • Stipa, Anita (Helsingfors universitet, 2014)
    Tutkimus tarkasteli nuorten tanssijoiden arvoja ja unelmia kuuden alle 30-vuotiaan tanssijan ja tanssinopiskelijan teemahaastattelujen ja kvantitatiivisen arvomittauksen avulla. Tanssijoiden arvoista ei ole aikaisempaa tutkimusta, joten tutkimus täyttää aukon kirjallisuudessa. Tanssija on ammattina lähellä taiteilijaa, mutta myös huippu-urheilijaa. Knafo js Sagiv (2004) saivat tutkimuksessaan tukea hypoteesille että taiteilijat ovat arvoiltaan itseohjautuvia ja universalistisia. Kun huippu-urheilu on jo määritelmän mukaan suoriutumista, voi olettaa, että urheilijoiden arvoissa korostuu suoriutuminen. Tutkimuskysymykset koskivat paitsi sitä, mitä arvoja nuorilla tanssijoilla on, myös sitä, kuinka arvot ovat vaikuttaneet tanssijan uran valintaan, kuinka arvot heijastuvat haastatteluissa, kuinka tanssi heijastaa arvoja sekä mitä ja minkälaisia unelmia nuorilla tanssijoilla on. Tanssin tiedotuskeskuksen, Teatterikorkeakoulun ja tanssiteatterien kautta tavoitettiin haastateltaviksi kuusi alle 30-vuotiasta naispuolista tanssijaa ja tanssinopiskelijaa. Tutkimuskysymyksiä kartoitettiin puolistrukturoidussa teemahaastattelussa., jossa kysyttiin ensin tanssijoiden taustaa, sitten unelmia, arvoja, tulevaisuudenodotuksia, työssäkäyntiä, liikkumista yleensä tanssissa ja liikettä musiikkiin, tanssin yhteyttä elämän tarkoitukseen, tanssimaailmaa, tanssin tasoa ja roolien saantia. Lopuksi tutkittavat täyttivät Schwartzin arvokyselyn suomalaisen version (Pohjanheimo 1997), jossa oli 72 osiota. Teemahaastatteluissa nuoret tanssijat määrittelivät keskeisiksi arvoikseen tyypillisesti inhimillisyyden ja ihmisläheisyyden. Pipsa Niemisen mukaan (1998) on neljä syytä harrastaa tanssia: itseilmaisu, sosiaaliset kontaktit, kehon kiinteys ja hyvinvointi ja saavutus/ esiintyminen. Haastateltavani korostivat sisäistä halua, kehon ja liikkumisen tarvetta, he tanssivat onnellisuuden ja elämänilon takia ja itseilmaisun takia. Korostui se seikka ettei kukaan valitse tätä uraa rahan takia. Tanssijoiden arvohierarkiassa ensimmäisenä oli hyväntahtoisuus ja toisena itseohjautuvuus, kolmantena universalismi. Kun tanssijoiden arvoja verrattiin samanikäisiin suomalaisiin naisiin yleensä Puohiniemen (2006) tutkimuksen mukaan, tanssin harrastajille itseohjautuvuus, virikkeisyys ja suoriutuminen olivat paljon tärkeämpiä kuin nuorille suomalaisnaisille keskimäärin. Vähemmän tärkeitä taas olivat yhdenmukaisuus ja turvallisuus, mikä vastaa Knafon ja Sagivin (2004) havaintoja. Unelmia oli pysyä terveenä ja kehollisesti hyvässä kunnossa, saada töitä, perhe ja jopa talo, matkustelu.