Browsing by Subject "sosiaalinen media"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 175
  • Keini, Kira (Helsingin yliopisto, 2019)
    Sosiaalinen media on vaikuttanut monin tavoin tapaan, jolla ihmiset viestivät ja vastaanottavat tietoa. Se on jättänyt jälkensä myös tiedeviestintään, joka nähtiin pitkään yksisuuntaisena, ylhäältä alas vaikuttavana prosessina. Somessa tieteilijät pystyvät viestimään suoraan erilaisten yleisöjen kanssa, mutta samalla sosiaalisen median käytön yleistyminen on vauhdittanut eräänlaista asiantuntijuuden murrosta. Asiantuntijoiden haastaminen on somen välityksellä helpompaa kuin koskaan ja mielipiteet nousevat siellä helposti samanarvoisiksi kuin tutkittu tieto. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen, miten tutkijat ovat sopeutuneet sosiaalisen median värittämään uuteen mediamaisemaan. Pyrin saamaan selville: 1) mikä tutkijoita motivoi sosiaalisen median käytössä 2) millaisena he kokevat sosiaalisessa mediassa käytävät keskustelut ja 3) millaisena he näkevät suhteensa yhteiskuntaan ja yleisöihinsä somen käytön myötä. Rajaan tutkimukseni keskittymään ilmakehätieteilijöiden sosiaalisen median käyttöön, koska heidän edustamansa ala herättää ilmastonmuutoksen kaltaisten ajankohtaisten aiheiden vuoksi paljon keskustelua sosiaalisessa mediassa. Lisäkulmaa työhön tuo vertailu Suomessa ja Espanjassa työskentelevien tutkijoiden kokemusten välillä. Työni teoreettinen tausta muodostuu tiedeviestinnän paradigman kehityksestä sekä sosiaalisen median tutkimuksesta. Tiedeviestinnän perinteisemmistä suuntauksista tietovajemallista (esim. Bucchi 1998; 2008) ja jatkumomallista (Cloître & Shinn 1985) on 2000-luvulla siirrytty kohti osallistavaa tiedeviestintää (esim. Powell & Colin 2008; Saikkonen & Väliverronen 2013), jossa korostuvat akatemian ulkopuolisten yleisöjen ottaminen mukaan tieteestä viestimiseen sekä yleisöjen välinen dialogi. Sosiaalisen median tutkimuksen osalta esittelen somen toimintaperiaatteita käsittelevää kirjallisuutta (esim. Bechmann & Lomborg 2012; Lietsala & Sirkkunen 2008) sekä aiempaa tutkimusta somen roolista tiedeviestinnässä (esim. Collins ym. 2016) ja sen käytön motiiveista (esim. Matikainen 2015; Donelan 2016). Tutkielmani kannalta keskeisessä roolissa ovat myös Castellsin (2009) kuvaama mediamaiseman muutos sekä asiantuntijuuden murros (esim. Väliverronen 2016; Sarja 2016). Tutkimusaineisto koostuu 11 suomalaisen ja espanjalaisen ilmakehätieteilijän haastattelusta. Aineistonkeruun menetelmänä käytän puolistrukturoitua haastattelua ja analyysimenetelmäni on laadullinen sisällönanalyysi. Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen liittyen löysin tutkijoiden sosiaalisen median käytön taustalta neljä erilaista motiivia: viestintä ja vuorovaikutus, yhteiskunnallinen vaikuttaminen, näkyvyys sekä tutkimuksen edistäminen. Kiinnostavaa on, että perinteiset, yksisuuntaiset tiedeviestinnän mallit hallitsivat monien tutkijoiden toimintaa myös sosiaalisessa mediassa. Siinä missä haastateltavat kertoivat pyrkivänsä vuorovaikutukseen toisten tutkijoiden kanssa, tiedeyhteisön ulkopuoliset yleisöt olivat heidän puheissaan lähinnä tiedotuksen kohteita. Toisen tutkimuskysymyksen osalta tunnistin, että ilmakehätieteilijät kokevat alastaan sosiaalisessa mediassa käytävän keskustelun osin rakentavaksi, osin vastakkainasettelua lisääväksi. Erityisesti ilmastonmuutosta käsittelevät keskustelut polarisoituvat helposti ja vaikeuttavat asiallista keskustelua, mutta tutkijoiden suorat kohtaamiset esimerkiksi ilmastonmuutosskeptikkojen kanssa ovat somessa harvinaisia. Kolmannen tutkimuskysymyksen osalta voi sanoa, että somen käyttö oli saanut monet haastateltavista pohtimaan tutkimuksensa merkitystä ja vaikuttavuutta. Somen avoimuus oli esimerkiksi laajentanut heidän käsitystään siitä, kenelle he tutkimuksesta viestivät ja mikä heidän työssään on tärkeää. Suomalaisten ja espanjalaisten tutkijoiden välillä oli aineistosta havaittavissa vain yksi merkittävä ero. Kaikki suomalaiset haastateltavat kokivat yhteiskunnallisen vaikuttamisen mahdollisena sosiaalisen median välityksellä, mutta espanjalaisten haastateltavien kohdalla näin ei ollut. Samalla espanjalaiset tutkijat kertoivat, etteivät pitäneet tieteen asemaa maassaan kovin hyvänä, minkä epäilen olevan yksi syy sille, että tutkijat eivät tunnista omia yhteiskunnallisen vaikuttamisen mahdollisuuksiaan. Lopuksi pohdin, onko tutkijoiden välttämätöntä käyttää sosiaalista mediaa. Vaatimukset tieteen avoimuudesta ja yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta tuskin katoavat mihinkään, joten sosiaalinen media voi toimia tutkijoille yhtenä tapana, joskaan ei ainoana, tehdä työstään julkista ja tuoda äänensä kuuluviin. Koska sosiaalinen media on paljon käytetty tiedonlähde, on kuitenkin tärkeää, että asiantuntijatietoa on tarjolla siellä, missä sitä todella tarvitaan.
  • Hynynen, Milla (Helsingfors universitet, 2016)
    Aims. This particular case study focuses on teachers who write lifestyle blogs. The aim is to discover, analyse and interpret how lifestyle-blogging teachers see their teachership in relation to their private life and how they experience the potential influence of lifestyle-blogging on their teachership. The aim is also to examine how, why and where teacher-bloggers draw the line of privacy in their blog posts and whether drawing the line is influenced by their teachership. The previous study of blogging and teachership is focused on how blogs can be utilised as a tool in teaching. This case study aims to bring a new point of view to the study of social media and teachership. Methods. Five teacher-bloggers who write public lifestyle-blogs were interviewed for this study. A survey was used to collect basic information on teacher-bloggers and their blogs and to get an understanding of their views regarding teachership and blogging. The results of the survey were used to create the form for the focused interview. The individual interviews were made either face-to-face or with Skype. The interviews were transcribed. After that, 14 titles were created to help the analysing process. The study material (transcribed interviews) was analysed in accordance with the principles of data driven content analysis. First the material was categorized and then combined into minor and, if possible, major categories. The unit of analysis was a thought or an idea. Findings and conclusions. In the discourse of the teacher-bloggers was highlighted the teachers' right to privacy and private life. Public blogging was justified through a common belief in the right to use one's private time however one might want to. To successfully combine blogging and teachership required drawing a strict line between work and private time. Teachers didn't want to process their work on the blog, which is a part of their private life. By leaving the teachership and everything that it includes outside of the blog teachers protect their teacherships and school communities. To present an authentic representation of one's self on the blog seems to be more of an aim than an achievable goal. Bloggers inevitably brand themselves by the material they decide to publish in their blogs and what they choose to omit.
  • Hernesaho, Matti (Helsingfors universitet, 2016)
    Twaarnat ovat vuoden 2013 syyskuusta lähtien mikroblogipalvelu Twitterissä julkaistuja korkeintaan 140 merkin mittaisia uskonnollisia viestejä, joita kutsutaan Twitterin minisaarnoiksi. Tässä tutkimuksessa tutkin, millaista uskonnollista viestintää tai saarnaa twaarnat ovat. Tutkimuksen kohteena ovat myös ne vaiheet, joita twaarnalla on ilmiönä ollut vuoden 2015 syyskuun loppuun mennessä. Lisäksi tutkimuksessani selvitän, keitä aktiiviset twaarnaajat ovat. Tutkimus on menetelmällisesti aineistolähtöinen. Twaarnojen analyysissä päädyin käyttämään teema-analyysimenetelmää. Rajasin tutkimuksessa käyttämäni twaarna-aineiston aineiston ohjaamana Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkovuosikalenterin mukaisesti. Twaarnojen analyysissä lähestymistapa on laadullinen ja twaarnaamisen vaiheiden tarkastelussa historiallinen. Twaarnaajia kartoittavassa kyselytutkimuksessa on mukana määrällisiä menetelmiä. Twaarnaaminen alkoi syyskuussa 2013 rehtori Saija Hellströmin aloitteesta. Twaarnoissa käytettävän aihetunnisteen #twaarna keksi teologian opiskelija Visa Viljamaa. Twaarnata voi kuka tahansa Twitter-käyttäjä. Ensimmäisen kahden vuoden aikana yli 300 käyttäjää on julkaissut yhteensä yli 3000 twaarnaa. Tutkimuksen mukaan enemmistö twaarnaajista on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappeja. Noin joka kymmenes twaarnaaja kuuluu muuhun uskonnolliseen yhteisöön kuin Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Noin kolmannes twaarnaajista on evankelis-luterilaisia maallikkoja. Twaarnaajat edustavat laajasti eri ikäluokkia. Useampi kuin kaksi kolmesta twaarnaajasta on miehiä. Yli 70 % twaarnaajista pitää twaarnaamista vähintään jossain määrin osana työtään. Tutkimukseni mukaan twaarnat ovat monipuolista uskonnollista viestintää. Merkittävimmät yksittäiset twaarnoja ohjaavat viitekehykset ovat kirkkovuoden ajankohdan mukainen kirkkopyhän otsikko ja tuon otsikon kuvaus sekä tuohon ajankohtaan linkittyvät evankeliumikirjan mukaiset tekstit. Twaarnoihin vaikuttavat myös Twitterin oma konteksti sekä ajankohtaiset ilmiöt. Twaarnat jakautuvat lähtökohdiltaan yhtäältä kirkkovuoteen liittyviin twaarnoihin ja toisaalta monista muista lähtökohdista nouseviin twaarnoihin. Suurin osa twaarnoista julkaistaan sunnuntaisin. Ajallisesti kirkkovuoteen liittyvät twaarnat painottuvat pyhäpäiviin ja muut twaarnat arkipäiviin.
  • Mustajärvi, Marita (Helsingfors universitet, 2017)
    The aim of this thesis is to study the way young adults talk about smartphones and social media as a part of social interaction within the theoretical framework of cultural studies and social psychology. The point of reading way is based on social constructive discourse combined with the concepts of social interaction, social identity and discursive experience. Even though the young adults' use of smartphones has been previously studied, the views of the users themselves have been neglected along with the ways how using smartphones affect social interaction. Seven people aged between 18 and 23 were interviewed for this thesis. The interviews were recorded and transcribed. A discourse analysis was made of the transcriptions by using a method based on social constructionism. The goal was to find the underlying structures which either enable individuals to think about sociability in a certain way or prevent them from doing so. The social lives of young adults, of which smartphones are an integral part, are shaped by many factors. In order to belong to a certain social group, a young adult must embrace the norms, conventions, and habits shared by the other members of the group. While doing so, they keep reaffirming the social protocols of their group. Any deviations are remarked upon and the fear of becoming an outcast for breaking the rules is real. Using social media with smartphones enables social interaction over long distances, but at the same time it might make being fully present in the here and now more complicated. A young adult is no longer present here, but everywhere.
  • Hekkurainen, Mirkka (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa esittelen erilaisia kulttuuriperintötyöhön osallistumisen muotoja ja motivaatiota niiden takana. Tutkielman aineisto koostuu kaksilla avoimilla kaivauksilla tehdyistä haastatteluista ja havainnoinnista sekä esimerkeistä, jotka ovat poimittu kaivauksien yhteydessä olleista sosiaalisen median kanavista. Tutkielman olen tehnyt osana Lapin synkkä kulttuuriperintö -hanketta. Kiinnostukseni kohteina ovat sekä kenttätyöt että niiden rinnalla sosiaalinen media, jolla tarjottiin laajemmalle yleisölle mahdollisuus osallistua kulttuuriperintötyöhön. Tutkielmani teoreettinen tausta ammentaa osallistavasta etnografiasta (participatory ethnography), mutta nojautuu myös varhaisempiin näkökulmiin osallistumisesta. Työssäni selvitän osallistamisen ja sosiaalisen median käytön hyötyä kulttuuriperintötyölle. Haastatteluaineiston keräsin avoimilla arkeologisilla kaivauksilla kesinä 2016 ja 2017. Sosiaalisen median sisältö on hankkeen tutkijoiden yhdessä tuottamaa ja valikoin sieltä edustavimpia esimerkkejä. Analysoin aineistoa etsien tiettyjä teemoja ja samankaltaisuuksia näiden toisistaan eroavien aineistojen välillä. Aineiston ja analyysin kontekstina toimivat toisen maailmansodan aikaiset tapahtumat ja nk. synkkä kulttuuriperintö Lapissa. Työssä tutkin sekä vapaaehtoisten kaivajien kokemuksia, että sosiaalisen median ja kaivausten synnyttämää osallisuutta yhteisöarkeologian ympärillä. Moniaineistoinen työ mahdollisti kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen näkökulman yhdistämisen etnografian kuvailevaan tutkimustapaan. Aineistoa olen analysoinut englanninkielisten sanojen "participation" ja "engagement" kautta. Ensimmäinen viittaa syvempään ja kokonaisvaltaisempaan osallistumiseen, kun jälkimmäinen taas on pinnallisempi kosketus kulttuuriperintötyöhön. "Participation" sopii siis paremmin fyysisesti kentällä tapahtuneeseen vapaaehtoisten osallistumiseen ja "engagement" sosiaalisen median kautta muodostuneeseen yhteyteen kaivauksien kanssa. Työssä pohdin myös osallistumisen mahdollistavia puolia esteettömyyden ja kulttuuriperinnön politisoitumisen kautta. Kaivauskokemus ja sosiaalisen median tarjoamat mahdollisuudet otettiin positiivisesti vastaan ja yhteisöllisen kulttuuriperintötyön hyödyt olivat nähtävissä aineistosta.
  • Mäkinen, Liina (Helsingfors universitet, 2016)
    Tämä tutkimus käsittelee Instagramia, joka on Facebookin omistamaa sosiaalisen median sovellus. Vuoden 2014 aikana useat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat ovat liittyneet käyttämään Instagramia. Esitän tutkimuksessa kaksi tutkimuskysymystä: ”Millaisia kuvia kirkosta, kristinuskosta ja elämästä seurakunnat viestivät Instagramissa?” ja ”Minkälaisia kuvia seurakunnat jakavat uudessa viestintäkanavassa käytön alkuvaiheessa vuonna 2014?” Tutkimuksen aineistona olivat kymmenen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnan Instagram-tilit ja niiden kuvat kolmen ensimmäisen kuukauden ajalta. Seurakunnat olivat Haapavesi, Hamina, Kuopio, Kymi, Lieto, Mynämäki, Helsingin Paavali, Rovaniemi ja YläSavo. Kuvia kertyi yhteensä 262. Luvussa neljä tapahtuvaan syvempään analyysiin valittiin seitsemän seurakuntaa ja kultakin seurakunnalta enintään kahdeksan ensimmäistä kuvaa. Valitut seurakunnat ovat Haapavesi, Hamina, Kuopio, Lieto, Helsingin Paavali, Rovaniemi ja Ylä-Savo. Aineisto kerättiin 25.5.2015 ja tässä tutkimuksessa aineistoa käsiteltiin sellaisena kuin se kyseisenä päivänä oli katsojille näkyvissä. Tutkimusmenetelmänä käytin Janne Seppäsen laadullista mediakuvien analyysimenetelmää. Menetelmässä kuvissa keskeisesti näkyvät havaintoyksiköt luokiteltiin koodausyksiköiksi. Tässä tutkimuksessa yhdellä kuvalla oli vähintään yksi ja enintään neljä koodausyksikköä. Aineistosta löytyi vastauksia molempiin kysymyksiin. Aineistosta rakentui kuva eloisasta ja nuorekkaasta kirkosta, joka on ensisijaisesti nuorten ihmisten muodostama yhteisö. Toiseksi kuvissa esiintyi paljon rakennuksia ja luontoa sekä jonkin verran kristillisiä symboleja. Alkuvaiheessa kuvissa ei juurikaan näkynyt huumoria, vaikka kuvien tunnelma olikin pääasiassa hyvin positiivinen. Seurakunnat näyttivät käyttävän Instagramia yhtenäisyyden luomiseen, tiedottamiseen ja oman toimintansa mainostamiseen.
  • Värtinen, Veera (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielmassa käsitellään pääkaupunkiseudulla asuvien nuorten aikuisten suhtautumista sosiaalisen median ja kulutuksen väliseen sidokseen heidän elämässään. Tutkielman lähtökohtana on ajatus sosiaalisen median suuresta suosiosta ja sen mahdollisista vaikutuksista yksilön elämään. Kulutus on arkipäiväistä toimintaa, mihin saadaan vaikutteita ympäristöltä. Koska sosiaalinen media on yksi tärkeimmistä kanavista nuorille verkostoitua ja olla sidoksissa ympäristöön, on oleellista tutkia sen mahdollisia vaikutuksia myös kulutukseen. Tutkielman tavoitteena on tarkastella sosiaalisen median mahdollisia vaikutuksia nuoren aikuisen kulutustapoihin. Tutkielma on rajattu käsittelemään sosiaalisen median palveluista Instagram-kuvasovellusta. Tutkielman aineisto kerättiin kolmella ryhmähaastattelulla, jossa jokaisessa oli mukana kolme haastateltavaa. Haastateltavat olivat 18–22-vuotiaita nuoria naisia, jotka asuivat pääkaupunkiseudulla. Haastateltavat käyttivät ahkerasti sosiaalista mediaa ja erityisesti tutkielman pääkohdetta Instagram-sovellusta. Haastatteluihin osallistuneet nuoret aikuiset olivat niin opiskelijoita kuin työssäkäyviä nuoria. Aineiston analysoinnissa on käytetty sisällönanalyysia ja aineistosta nousseet pääteemat on jaettu neljään luokkaan. Analyysissa perehdytään nuorten ajatuksiin sosiaalisesta mediasta, kulutuksesta ja niiden välisestä suhteesta. Neljän luokittelun pohjalta analyysin keskiössä ovat sosiaalisen median käyttö, itsensä esittäminen sosiaalisessa mediassa, suhtautuminen Instagramin sisältöön ja mainontaan sekä nuorten aikuisten ajatukset Instagramissa esiintyvästä inspiraatiosisällöstä. Haastateltavien sosiaalisen median käyttö on erittäin aktiivista ja sosiaalisen median sovelluksia selataan useita kertoja päivän aikana. Sosiaalisen median kautta halutaan sekä jakaa omaa sisältöä muille että samalla seurata muiden jakamaa sisältöä, inspiroitua siitä ja pitää muihin ihmisiin yhteyttä. Instagramissa pidetään yllä tietynlaista julkikuvaa. Sovelluksessa julkaistut kuvat ovat yleensä edustavia ja melko suunniteltuja kuvia itsestä tai omasta elämästä, ja jokaisen kuvan julkaiseminen on tietoisesti harkittua. Tämän toiminnan kautta rakennetaan hallinnoitua kuvaa itsestä, joka esitetään sosiaalisen median kautta muille. Tutkielman aineiston avulla voidaan esittää, että Instagramin sisällöstä otetaan vaikutteita omaan pukeutumiseen ja vaatevalintoihin, minkä kautta vaikutteita saadaan myös omaan kulutukseen. Instagramissa sallittiin maksetut sponsoroidut mainokset vuonna 2015, minkä jälkeen sovelluksessa alkoi näkyä virallista mainontaa. Ennen kyseisiä muutoksia, sovelluksessa oli havaittavissa sisältöön upotettua mainontaa. Haastateltavien puheissa nousi esille monenlaisia ajatuksia mainonnasta. Haastateltavat eivät nähneet mainonnan tehoavan itseensä, mutta sen sijaan sovelluksen inspiraatiosisältö on antanut haastateltaville virikkeitä ja malleja kuluttamiseen. Instagramin inspiraatiosisällön kautta haastateltavat kokivat saavansa myös selville uusimmat trendit ja sen kautta pystyvänsä seuraamaan muotia. Tutkielman perusteella voidaan päätellä, että sosiaalisesta mediasta etsitään inspiraatiota ja otetaan vaikutteita omaan toimintaan. Sosiaalisessa mediassa esiintyvään mainontaan suhtaudutaan eri tavoin eikä sen yhteyttä suoraan kulutukseen voida varmuudella todeta. Tutkielma haastaa tarkastelemaan yksilön esittämää julkikuvaa sosiaalisessa mediassa sekä sen yhteyttä kulutukseen. Analyysin pohjalta voidaan todeta, että sosiaalisen median käyttö, itsensä esittäminen ja omat kulutustavat ovat sidoksissa toisiinsa nuoren aikuisen elämässä.
  • Ollikainen, Mirkka (Helsingin yliopisto, 2018)
    Gradun aiheena oli tutkia Gold and Green foods Oy:n Instagram –kuvien visuaalisia brändielementtejä semioottisen kuva-analyysin avulla muuttuneessa sosiaalisen median ympäristössä. Tutkielman tavoitteena oli ymmärtää yritystilin julkaisemia kuvia syvällisesti ja löytää Instagramissa tykätyistä kuvista brändiin viittaavia visuaalisia elementtejä. Tutkimuksen aineisto koostui Gold and Green foods Oy:n julkaisemista Instagram –kuvista, joiden engagement rate -arvo oli korkea. Kuvat analysoitiin semioottisin menetelmin käyttäen apua interpersoonalista metafunktiota, tekstuaalista metafunktiota, sekä konnotatiivista lähestymistapaa. Tutkimuksen teoreettinen tausta nojaa bränditeoriaan, markkinointiviestintään sekä erityisesti semiotiikkaan. Tutkimus alkoi käsillä olevan aiheen ja kohdeyrityksen esittelyllä, jonka jälkeen käsiteltiin tutkimukseen liittyvä teoreettinen tausta. Teoriaosuudessa käsiteltiin bränditeoriaa, markkinointiviestintää sosiaalisen median kontekstissa sekä semiotiikkaa tieteenalana ja teoriana. Tämän jälkeen esitettiin tutkimuksen lähtökohdat sekä aineiston analyysimetodit. Analyysiosassa suoritettiin aineiston lähiluku sekä muut semioottiset analyysit. Analyysien jälkeen havaittiin, että kuvien sisällössä toistuvat tietyt kuvakulmat, konnotaatiot ja värimaailma. Selkeitä brändiin liittyviä visuaalisia elementtejä puolestaan oli vähän. Tutkimuksen kuva-analyysin tuloksista kävi ilmi, että aineistoon valituissa kuvissa oli hyvin vähän selkeitä brändiin viittaavia visuaalisia elementtejä, kuten logoja, iskulauseita tai graafisia valintoja. Värien käyttö oli aineistossa yleisin brändiin viittaava elementti. Tutkimuksen tulokset ovat semioottisen kuvantutkimuksen perinteen mukaisesti subjektiivisia, sillä tutkijan oman tietopohjan ja taustan vaikutusta tuloksiin ei voida kiistää. Tulevissa tutkimuksissa kvalitatiivisen ja semioottisen tutkimuksen rinnalle voidaan ottaa numeerista dataa tuovaa kvantitatiivista tutkimusperinnettä.
  • Martens, Jutta (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pariisissa 13. marraskuuta 2015 tapahtui seitsemän terrori-iskun sarja, jossa uhriluku nousi 129 henkeen ja loukkaantuneita oli noin 352. Terrori-isku sai paljon mediahuomiota osakseen ja sen takana oli terroristijärjestö ISIS (The Islamic State of Iraq and Syria). Keskustelu eri sosiaalisen median kanavissa oli vilkasta iskujen jälkeen. Tämä Pro gradu –tutkielma keskittyy terrori-iskun jälkeiseen keskusteluun ja ihmisten ensireaktioihin Twitterissä. Koska aikaisempaa tutkimusta tämän tyyppisen kriisin ensireaktioista on hyvin rajallisesti, data, jota tässä tutkielmassa käsitellään, rajoittuu tviitteihin, jotka lähetettiin neljän päivän sisällä iskuista. Tutkimuksen tavoitteena oli mallintaa millaisia ensireaktioita ihmisillä oli Islamin nimeen tehtyjen terroristi-iskujen jälkeen, mitkä teemat tviiteissä nousivat esiin, mihin tarkoitukseen Twitteriä käytettiin ja minkälainen rooli uskonnolla oli ihmisten järkeistämisprosessissa (sense-making). Tämän tutkielman tutkimusstrategiana on tapaustutkimus. Data kerättiin Twitteristä Pulsar nimisellä työkalulla. Datan rajaamiseksi käytettiin aihetunnisteita #parisattack, #parisshooting ja #paristerror sekä ajallista ja kieleen liittyvää rajaamista. Tiedon analysoinnin metodina käytettiin sisältöanalyysia. Tutkimuksen perusteella, Twitteriä käytettiin laajasti Pariisin terrori-iskujen jälkeen ja tiedon jakamisen tarve korostui Twitterin ensireaktioissa. Muita syitä tviittaamiseen olivat mielipiteiden jakaminen tai hallitsevan tunteen ilmaiseminen. Uskonto esiintyi suhteellisen pienessä osassa tviittejä. Nämä löydökset tukevat aikaisempaa tutkimusta tiedon saamisen tärkeydestä alkuvaiheessa kriisitilanteen tapahduttua, ja siten selittää pientä uskontoa käsittelevien tviittien osuutta. Kun dataa tarkasteltiin vain uskontoaiheisten tviittien osalta, mielipiteiden osuus korostui. Suuri osa näistä tviiteistä pyrki edistämään rauhanomaista yhteisymmärrystä (concensus) pääviesteinään se, että Muslimeja, Islamia tai uskontoa ei ole syyttäminen terrori-iskuista. Toisaalta noin neljännes tviiteistä piti edellä mainittuja syyllisenä iskuihin ja pyrkivät aiheuttamaan vastakkainasettelua (confrontation). Nämä löydökset viittaavat siihen, että uskonto jakoi mielipiteitä ja siitä etsittiin syitä terrori-iskuihin. Tämän tutkimuksen mukaan uskonto oli osa ihmisten järkeistämisprosessia uskontoaiheisten tviittien pienestä lukumäärästä huolimatta.
  • Hoffren, Outi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Twitter on yksi Internetin areenoista, joilla julkista keskustelua tänä päivänä käydään. Internetiin on liitetty suuria odotuksia siitä, että se voisi toimia yhteiskunnassa vuorovaikutteisen, demokraattisen julkisen keskustelun paikkana ja sosiaalisen median piirissä rakentuva henkilökohtainen joukkoviestintä on luonut uudenlaisia mahdollisuuksia kenelle tahansa osallistua julkisiin keskusteluihin. Viestintä sosiaalisen median piirissä on lisääntynyt lähes räjähdysmäisesti 2010 -luvulla, mikä on lisännyt myös tutkijoiden kiinnostusta sähköistä vuorovaikutusta, sen rakenteita sekä yhteiskunnallista vaikutusta kohtaan. Syrjäytyminen puolestaan on ilmiö, joka nousee säännöllisesti esille mediassa, tutkimuksissa ja näihin liittyvissä keskusteluissa. Syrjäytymiseen voidaan nähdä olevan yhteiskunnan yhteinen huolenaihe. Tutkimuksen tavoitteena on Twitteristä haetusta aineistosta selvittää minkä teemojen ympärillä #syrjäytyminen – aihetunnisteella käydään keskustelua ja millaiseksi keskustelu rakentuu. Tutkimusaineisto koostuu yhteensä 170 tviitistä, jotka on haettu #syrjäytyminen – aihetunnisteella. Tutkielman teoreettinen tausta ja sen keskeiset käsitteet muodostetaan seuraavista kokonaisuuksista: julkisuusnäkemyksen muutos (McKee, Benkler, Habermas), julkinen keskustelu Internetin aikakaudella (Benkler, Castells), Twitter julkisen keskustelun areenana (mm. Bruns & Moe, Matikainen) sekä katsaus syrjäytymisen käsitteeseen ja aiempaan syrjäytymistutkimukseen (mm. Ahola & Galli, Myrskylä). Tutkielmassa aineistoa lähestytään sisällönanalyysin ja diskurssianalyysin keinoin. Laadullisen sisällönanalyysin tukena käytetään määrällistä tarkastelua aineistosta havaittujen teemojen analysoinnissa. Tutkimusaineiston sisällönanalyyttisen tarkastelun perusteella nuorten syrjäytyminen on keskeinen, lähes koko aineistoa yhdistävä aihe. Muiksi aineistosta havaituiksi syrjäytymiseen liittyviksi keskeisiksi teemoiksi nousevat sukupuoli, lapset, palvelut ja hankkeet sekä harrastukset. Diskurssianalyysin kautta teemoja tarkasteltaessa aineistosta nousee esiin merkityksiä, joiden kautta keskeisiksi tunnistetaan eliitin ja ulkopuolelta puhumisen, sukupuoleen liittyvä sekä auttamiseen liittyvä ja huolidiskurssi. Aineistosta havaittuja teemoja ja diskursseja tarkastellaan tutkielmassa suhteessa Twitteriin julkisena keskusteluareenana sekä suhteessa laajempaan yhteiskunnalliseen syrjäytymiskeskusteluun. Tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan, että Twitter voi toimia areenaa, josta nousevasta keskustelusta rakentuu yhteiskunnallisesti kiinnostavaa syrjäytymiseen liittyvää puhetta ja merkityksiä. Tutkielmassa tehtyjen havaintojen perusteella todetaan, että oletus Twitteristä eliitin verkostoitumismediana sekä aiemmasta syrjäytymistutkimuksesta tunnistettu huolipuhe on havaittavissa tutkimusaineistosta. Tutkimuksen johtopäätös on, että näiden kahden yhdistelmästä nousee julkista keskustelua, joka vaikkakin syrjäytymistä ulkopuolelta katsoessaan, muokkautuu auttamis- ja ratkaisuja hakevaksi puheeksi.
  • Lehtiö, Aleksi (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmani tarkastelee suomenkielistä terrorismin diskurssia Twitterissä. Aineisto sijoittuu ajanjaksolle ennen Tukholman terrori-iskua 7.4.2017 (19.3.-2.4.2017), sekä välittömästi iskun jälkeen (7.4.-9.4.2017). Aineistossa oli kokonaisuudessaan 2182 twiittiä. Tämän aineiston pohjalta tutkin, mitä identiteettejä kirjoittajat omaksuivat diskurssissa, sekä miten terrorisia representoitiin keskustelussa. Teoreettis-metodologisena viitekehyksenä tutkielmalle toimi diskurssianalyysi. Diskurssianalyysi perustuu käsitykseen siitä, että kieli ja muut semioottiset muodot, muodostavat diskursseja, jotka muokkaavat käsityksiämme, ja osittain myös muovaavat todellisuuttamme. Omassa tutkielmassani määrittelen diskurssit joukoiksi käsitteitä, joita käytetään kommunikoidessa jostain tietystä teemasta. Diskurssit elävät ja muokkautuvat, kun diskurssiin sisältyvät käsitteet vahvistuvat tai muuttuvat. Tutkielmassa osoitetaan, että suomalaiset kirjoittajat omaksuivat ennen kaikkea eurooppalaisen identiteetin verkossa käydyssä keskustelussa. Eurooppalainen identiteetti loi tiettyjä raameja, joiden kautta terrorismia lähestyttiin. Eurooppalaisten arvojen asemaa kuitenkin myös haastettiin diskurssissa, sillä terroriuhan koettiin vaativan tiukempia poliittisia linjauksia turvallisuuden takaamiseksi. Tukholman iskun jälkeen diskurssissa oli havaittavissa myös pohjoismaista identiteettiä. Iskun läheisyys näyttäytyi tavassa, jolla kirjoittajat osallistuivat keskusteluun. Jaoin aineistossa havaitut terrorismin representaatiot kahteen kategoriaan: eurooppalais-orientalistiseen ja eurooppalais-suvaitsevaiseen representointiin. Eurooppalais-orientalistinen representointi oli aineistossani huomattavasti yleisempää. Tämä representointi vastasi niitä piirteitä, joita orientalismissa on nähty usein liitettävän Euroopan ulkopuolisiin, esimerkiksi muslimimaailman, kulttuureihin. Orientalismi tarkastelee Euroopan suhdetta toisiin kulttuureihin imperialismin perinteen kautta. Orientalismissa nähdään, että toisia kulttuureja on esimerkiksi kuvailtu despoottisimpina, primitiivisimpinä ja mystisinä. Aineistoni eurooppalais-orientalistinen representointi esittikin terrorismin islamin muslimimaailman kulttuurin piirteenä, joka nähtiin takapajuisena ja yhteensopimattomana eurooppalaiseen liberaaliin yhteiskuntaan. Eurooppalais-suvaitsevainen representointi pyrki korostamaan, ettei terrorismiin ja terroristeihin tulisi liittää islamia, tai kulttuurisia taustoja laajemmin. Terroristien taustoissa pyrittiin myös ennemmin tarjoamaan muita syitä radikalisoitumiselle, kuin uskonto, kuten syrjäytyminen tai mielenterveyshäiriöt. Eurooppalais-suvaitsevainen representointi pyrki myös korostamaan terroristien tahtoa levittää pelkoa. Representaatioissa Tukholman isku kasvatti pakolaisten ja maahanmuuttajien osuutta diskurssissa. Arvioin iskun tekijän taustojen, sekä myös iskun läheisyyden kirjoittajiin, johtaneen kirjoittajien pyrkimykseen kohdentaa mahdollista uhkaa Suomessa myös tarkemmin. Lisäksi Tukholman isku kasvatti keskustelun määrää Twitterissä, sillä lähes saman verran twiittejä kertyi kolmen päivän sisällä iskusta, kuin 15 päivän aikana ennen Tukholman iskua.
  • Heikkilä, Tuomas (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Turussa 18.8.2017 tapahtuneen puukotusiskun tunteellisia reaktioita Twitter-keskustelussa. Tutkimuksessa selvitettiin, miten erilaiset moraaliset tunnekäytännöt ja -normit vaikuttavat tavallisten ihmisten tulkitaan terrori-teosta sosiaalisen median kansalaiskeskustelussa. Tunteet käsitetään tutkielmassa sosiaalisena ilmiönä, joita ihmiset jakavat keskenään järkyttävissä tapahtumissa kiinnittäessään huomiota niiden sosiaalisesti, poliittisesti ja moraalisesti merkityksellisiin puoliin. Erityisen huomion kohteena työssä ovat moraaliset tunteet, joita ihmiset käyttävät tehdessään arvotuksia oikeasta ja väärästä edistääkseen yhteisön hyväksymien normien mukaista toimintaa. Tutkimusaineisto koostuu 2982 keskusteluviestistä, jotka kerättiin 18.8.2017 lähtien mikroblogipalvelu Twitteristä aihetunnisteella #turkuattack. Aineistoa analysoitiin kriittisen diskurssianalyysin menetelmiä käyttäen. Erityistä huomiota kiinnitettiin viesteissä tuotettuihin tapoihin oikeuttaa tunteita ja tulkintoja, sekä subjektipositioihin, joihin moraalisia arvotuksia liitettiin. Työn tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaisia moraalisia tunteita Turun puukotuksia käsittelevässä #turkuattack Twitter-keskustelussa nousi esiin? ja 2) Miten tunteet näkyivät tapahtuman määrittelyssä ja sitä käsittelevissä diskursseissa? Aineiston analyysi tuo esiin, että suurin osa kaikista keskustelujen viesteistä ilmaisi tai nimesi joitakin tunteita. Keskustelujen yleisimpiä moraalisia tunteita olivat ns. muita tuomitsevat negatiiviset tunteet eli inho (23,8 %), halveksunta (13,3 %), suuttumus (9,4 %) ja paheksunta (6,1 %). Myös muiden kärsimykseen eläytyvät tunteet eli myötätunto, sympatia ja empatia olivat aineistossa hyvin edustettuina (19,4 %). Pienempi joukko keskustelijoita näki iskussa aihetta myös ihailulle ja kiitollisuudelle (6,6 %). Lisäksi huomattiin, että terrorismin uhka ei saanut keskustelijoita juurikaan jakamaan ahdistusta, järkytystä ja pelkoa, jotka muodostivat yhdessä vain 9,8 prosenttia kaikista tunneilmauksista Tutkimuksessa havaittiin, että keskustelijoiden tavat tulkita ja tuottaa merkityksiä terrori-iskusta jakautuivat neljään diskurssiin, joiden tunneilmaisuja määritteli yksi neljästä moraalisesta tunteesta: myötätunto, ihailu, suuttumus ja inho. Myötätunnon diskurssissa muiden kärsimykseen eläytyvien moraalisten tunteiden tarkoituksena oli toimia uhrien hyväksi ja pyrkiä suojelemaan yhteiskunnan normeja ja yhtenäisyyttä terrorismin vaikutuksilta. Ihailun diskurssissa kriisitulkinnat kiinnittyivät iskussa aktiivisiin moraalisiin esimerkkitapauksiin eli sankareihin, jotka vahvistivat keskustelijoiden luottamusta kansallisiin instituutioihin ja ihmisten perustavanlaiseen tarpeeseen auttaa toisiaan hädässä. Suuttumuksen diskurssissa keskustelijat jakoivat moraalisia tuomioita niille, jotka olivat yhtäältä epäonnistuneet kriisin ehkäisemisessä ja joiden toiminta aktiivisesti hankaloitti kriisin rakentavaa ratkaisemista. Viimeisenä inhon diskurssia kuvaili vihamielinen asenne terroristia sekä syvä inho laittomia turvapaikanhakijoita kohtaan. Työn johtopäätöksissä diskursseista esitettyjä tulkintoja verrataan aikaisempaan teoriataustaan. Tulokset osoittavat muun muassa, että myötätuntoiset keskustelijat omaksuivat tulkinnoissaan monia valtavirtajulkisuudelle ominaisia rituaalisia tunnekäytäntöjä. Sen sijaan inhon diskurssi sijoittui selvimmin valtavirtajulkisuuden ulkopuoliselle vastajulkisuuden diskursiiviselle areenalle.
  • Lehtonen, Anni (Helsingin yliopisto, 2019)
    The theme of this Master´s Thesis is the campaign rhetoric of a nonprofit organization. #Don´t tell Martti was a fundraising and brand building campaign of peace broker organization Crisis Management Initiative (CMI) during the spring 2017. This study aims to produce knowledge of what kind of rhetoric organizations are using in social media and how we can understand it through the theory of dramatism. Organization´s use of social media has not attracted a lot of research attention. Nonprofit organization´s campaign communication and persuasion to donate is new study field and lately it has captured the interest of many different scientific fields. Despite this, studies where nonprofit organizations campaign rhetoric and social media would have been studied together are rare. At the same time nonprofit organizations aim to fundraise more from the private sector and social media as a fundraising tool is very important to them. This qualitative study falls under the tradition of social constructionism. The method for analysis is dramatism that falls under to the tradition of new rhetoric and has been created by a philosopher and literature critic Kenneth Burke in the mid of 20th century. In this way this study combines old analysis method to very new and modern environment, social media. The data for the study are the campaign publications in Facebook from 20th of April to 15th of June 2017.These 48 publications included text, photos, photo album and videos. #Don´t tell Martti campaign had many different motivations: to surprise President Martti Ahtisaari on his birthday, to fundraise money to peace building, to raise CMI´s brand recognition and to create an image of CMI as a trustworthy, but relaxed and humorous nonprofit organization. In the campaign communication the context of social media is strongly present: the language is relaxed, interpersonal, not factual and informative. Building the trust to this not so well-known organization was done by advocates in high positions from different companies. This campaign combined the current moment, friskiness, humour, reliability and it was surprising. Social media has become the place for the organizations to be humorous. Humour is more and more popular in the nonprofit organizations communication as well. This study shows that humour works in fundraising at least when it was also combined with the professional image. Campaign communication in social media is more and more interactive and it is aiming to create content that would get likes, comments and it would be shared forward to get more visibility.
  • Saarinen, Jade Luna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Aims. The aim of my research was to study the use of social media of 15–17 year old Finnish teenagers and what effects social media has on them. Earlier studies have shown that an average Finnish teenager uses social media approximately 15 hours during a week. It has also been studied that the social media has an effect on self-esteem. I chose social media and it’s effects on teenagers as my research subject because as a phenomenom the social media is rather young, which is why there has not been done many Finnish studies focusing on the teenagers’ social media use. My research assignment is to find out what kind of social media users teenagers are and what kind of effects social media has on their self experiences. Methods. The study was qualitative and 45 teenagers from age 15 to 17 participated in it. The data was collected with an internet questionnaire which was shared through social media, and it contained mainly open questions. The data was analysed by using qualitative data-based content analysis. Results and conclusions. Most of the teenagers used social media 3–4 hours daily or more. It was used for entertainment, for finding information, communication, current affairs, sharing one’s own life experiences and for finding inspiration, among other things. Almost half of the teenagers were bullied over social media. Appearance was also essential in the social media. Social media created ideals for appearance for teenagers and set them under critique, gave them false image of reality and made the teenagers look for the acceptance through outlooks. 31 of them had gotten positive comments on their appearance from social media and 13 had gotten negative comments. Those comments had an impact on the teenagers’ self-esteem, mood and feelings. Teenagers had also objects of identification and admiration in social media, such as videobloggers, artists, models and their own friends, and they were influenced by them. They felt that social media had many positive and negative effects on their lives. Positive effects were the rise of self-esteem, being more brave in expressing one’s own opinion, the possibilities of keeping in touch with other people and being the source of inspiration, motivation and information, among other things. The negative effects were the social media taking too much time and creating pressure, its bad effect on physical condition and sleep, distortion of self-image, the mean people and the need to be always within reach, among other things. The results of this study implicate that the social media has a comprehensive effect on the lives of the teenagers and their self experiences.
  • Naskali, Tuomo (Helsingfors universitet, 2014)
    In the past few decades, Western countries have evolved from industrial societies to information societies. Skills that are useful in life and work are not the same as before. Schools as an institution have been criticized for lagging behind in change. For this reason,21st Century Skills have been developed to work as a model of skills useful in the future. The aim of this study is to observe the ICT projects of some first-graders in one school through the lens of 21st Century Skills. My goal is to study which 21st Century Skills were learned in the projects and how. iPads were used in the projects; two classes made multimedia books of themselves and one made video interviews about different professions. The pupils also used Edmodo, which is a social media and learning environment aimed at schools. Their activity in Edmodo is also studied from the viewpoint of 21st Century Skills. Social media has changed the way people live and work in a global level, but it has not been used or studied much in elementary schools. My study is a case study whose subjects were pupils from three 1st grade classes (age ~7) in an elementary school in Helsinki metropolitan area. The school has a pedagogical ICT support person who planned and carried out the projects together with the class teachers. The projects took place in April-May 2013 and I was present at the school to observe the lessons. The data of my study comprises of my own observation notes, the video material I filmed and the content the pupils produced in Edmodo. The data is analyzed with theorybased themes as per a model of 21st Century Skills. All three classes were analyzed together. The data reflects the future challenges of teaching. Many contents of 21st Century Skills were learned in the projects. Especially, skills related to social interaction, technology, creativity and problem solving were learned. The pupils shared ideas and solved problems together. Their actions were creative and target-oriented. By using iPads the pupils worked on their ICT skills and learned to use new apps and services quickly. Edmodo supported social and technological learning goals. Some pupils uploaded a lot of content to Edmodo, some only a little. Although social media was used only briefly by the students, they learned vital skills for upcoming years in school.
  • Heinonen, Outi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Advertising has been an area of interest in linguistic research for the past decades due to its pervasiveness and role in shaping our notions and values in society. This study sets out to examine the socio-cultural practices in a specific field of advertising discourse, influencer marketing on social media. Influencer marketing is a recent branch of marketing, brought forth by the popularity of social media. In Influencer marketing, the products are marketed by individual influencers instead of corporations or companies. Brands turn to social media influencers in order to reach a wider audience and to utilize the influencers’ social media presence and their ability to influence their audience to promote their products and to turn this social power into capital. The hypothesis is that this key difference between traditional marketing and influencer marketing. The aim of this study is to present a critical discourse analysis to examine the social context and relationship between the influencer and the reader. The methodologic approach applied to the analysis of the data is critical discourse analysis, more specifically Norman Fairclough’s three-dimensional model. Critical discourse analysis and Fairclough’s model allow focus on the linguistic properties in addition to the production and reception processes of discourse and the socio-cultural practices within discourse. The data and its analysis deemed that influencer marketing reveals consumerist ideologies that promote purchasing of goods as a means to reach happiness and well-being, as presented by the social media influencers.
  • Salo, Varpu (2010)
    Tutkimuskohteenani ovat tekijöiden näkemykset aikakauslehtien verkkopalvelun kehittämisestä. Tämän työn liikkeellepaneva voima on havainto siitä, että aikakauslehtien suhtautuminen verkkopalveluiden kehittämiseen on ollut pitkään varsin konservatiivista sanomalehtiin verrattuna. Verkon käytön yleistyminen on kuitenkin asettanut aikakauslehdille uusia paineita verkkopalveluiden kehittämisestä. Viimeisen parin vuoden aikana verkkoon on ilmestynyt jatkuvasti uusia verkkopalveluita, joista yhä useammalla on taustallaan jotakin aikakauslehteä julkaiseva taho. Tämän tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on lisätä verkkomediaa koskevaa ymmärrystä aikakauslehden kontekstissa tutkimuksen tilaajan Acacom Media Oy:n käyttöön. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelen aikakauslehden ominaisluonnetta viestimenä erittelemällä sen tuotantoa, markkinoita ja yleisösuhdetta kolmessa historiallisessa vaiheessa. Toisekseen käsittelen journalistista verkkomediaa ja sen kehittymistä erityisesti sanomalehden näkökulmasta, sillä verkkomedian tutkimusta on tähän mennessä tehty pääosin juuri sanomalehden kontekstissa. Erittelemällä sanomalehtien verkkopalvelujen kehitysvaiheita voidaan ennakoida niitä seikkoja, joihin aikakauslehdistö joutuu ottamaan kantaa kehittäessään verkkopalveluitaan. Empiirisenä tutkimuskohteena ovat aikakauslehtien tekijöiden näkemykset verkkopalvelun kehittämisestä. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluna. Valitsin kaksi aikakauslehteä kahdesta eri lehtitalosta: A-lehtien Demin ja Yhtyneiden Kuvalehtien Suomen Kuvalehden. Molemmista lehdistä haastattelin yhtä toimituksen ja yhtä konsernin edustajaa. Haastatteluissa pyrin selvittämään, miten aikakauslehtien verkkopalveluita on tähän mennessä kehitetty paperilehden, lukijoiden ja aikakauslehtimarkkinoiden näkökulmasta. Haastattelujen pohjalta toteutin sisällönanalyysin. Analysoimalla sekä verkon että aikakauslehtien kanssa operoivien ammattilaisten ajatuksia voidaan tehdä näkyväksi se, miten monimutkaista verkkomediaa on tähän mennessä hahmotettu ja mitä seurauksia valituilla toimintamalleilla on ollut. Analyysissa kävi ilmi, että tekijöiden näkemys aikakauslehtien verkkopalveluiden kehittämisestä oli vaihtunut haluttomuudesta eräänlaiseksi toiminnan elinehdoksi: verkossa on oltava. Taustalla vaikutti bisneslähtöinen ajattelu: aikakauslehtien on panostettava verkkopalveluihin, sillä potentiaaliset lukijat ja mainostajat viihtyvät yhä paremmin siellä. Keskeisenä tavoitteena oli kehittyä aikakauslehtitalosta erilaista julkaisutoimintaa harjoittavaksi aikakausmediaksi. Toinen keskeinen tulos liittyi aikakauslehden verkkopalveluiden toimintaperiaatteisiin. Havaitsin, että verkkopalveluiden kehittämistä ohjasi kaksi erilaista näkökulmaa, jotka vaikuttivat palvelun sisältöihin, luonteeseen, toimituksen rooliin, lukijasuhteeseen, esikuviin ja tulevaisuuden kehitysnäkymiin. Päädyin nimittämään näitä näkökulmia sosiaaliseksi ja orientoivaksi toimintaperiaatteeksi. Ensimmäisessä näkökulmassa verkkopalvelu nähtiin ensisijaisesti sosiaalisen kanssakäymisen välineenä, kun taas jälkimmäisessä lähestymistapa oli orientoiva: tavoitteena oli tarjota käyttäjille yleinen ymmärrys eli orientaatio maailmasta.
  • Tissari, Emmi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tiedekunta - Fakultet - Faculty Valtiotieteellinen tiedekunta Laitos - Institution - Department Sosiaalitieteiden laitos Tekijä - Författare - Author Emmi Tissari Työn nimi - Arbetets titel Aitouden alleviivattu esittäminen – Strateginen profiilityö ja aitouden rakennuskäytännöt Instagramissa Oppiaine - Läroämne - Subject Viestintä Työn laji - Arbetets art - Level Pro gradu -tutkielma Aika - Datum - Month and year Toukokuu 2019 Sivumäärä - Sidoantal - Number of pages 121 + 8 Tiivistelmä - Referat - Abstract Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen, kuinka ammattibloggaajat rakentavat ja käyttävät aitoutta Instagram-minäesityksissään. Tutkielma käsittelee sitä, kuinka aitoutta tuotetaan kaupallistuneessa ja editoinnin käytännöille nojaavassa palvelussa. Eräs keskeisistä sosiaalisen median tutkimuksen kysymyksistä liittyy minäesityksen käytäntöjen ja aitouden ylläpitämisen haasteisiin. Tutkielma osallistuu ajankohtaiseen ja toistuvaan julkiseen keskusteluun sosiaalisen median aitoudesta. Tutkielman viitekehys on sosiologis-filosofinen, nojaten Zygmunt Baumanin, Anthony Giddensin, Lionel Trillingin ja Erving Goffmanin käsityksiin minuuden aitouden rakentumisesta. Hahmotan aitouden sosiaalisena konstruktiona, joka saa merkityksensä subjektiivisesti. Lähestyn sosiaalista mediaa ensinnäkin jaettuna sosiaalisena kulttuurina, toisekseen käytäntöinä. Menetelmällisesti yhdistelen kategoria-analyysiä sekä kriittistä lähilukua ja -katsomista. Tutkimusalustana toimii sosiaalisen median palvelu Instagram, jossa bloggaajat jäsentävät minuuttaan verbaalisin ja visuaalisin keinoin. Monimuotoisen ja editoitavan sisällön jakamiseen keskittynyt Instagram on tutkimusalustana metodologisesti haastava, mutta muodostuu merkittäväksi tutkimuskohteeksi, sillä palvelussa tapahtuu paljon jokapäiväistä sosiaalista toimintaa ja identiteetin rakentamista. Tutkimusaineisto koostuu kymmenen (10) Instagram-profiilin päivityksistä, 12 kuukauden ajalta. Tutkimusjoukon valinta on käyttäjätileihin, eli ryhmään identifioitumiseen perustuva. Aitouden rakennuskäytäntöjä ja tietoisen profiilityön käytäntöihin liittyviä ristiriitaisuuksia paikantamalla analyysistä nousee neljä (4) aitouden tuottamisen kategoriaa, sekä kaksitoista (12) alakategoriaa. Analyysin perusteella Instagram-profiilit muodostuvat minuuden strategisen esittämisen areenoiksi, joilla aitous on omaksuttu tuotannon käytännöksi. Aineiston perusteella päädyn tulokseen, että aitoutta tuotetaan pääasiallisesti korostamalla sen olemassaoloa. Toisaalta analyysissä käy ilmi, että aitoutta halutaan myös itserefleksiivisesti suojella. Tutkielman toinen löydös onkin, että aitoutta tuotetaan kahdella vastakohtaisella tavalla: laskelmoidusti ja norminvastaisesti. Työn kolmas löydös on, että aitoutta korostetaan erityisesti mainossisältöjen yhteydessä. Tulos viittaa aitouden tietoiseen tuotteistamiseen ja asettuu ristiriitaan toiminnalle itsesääntelynomaisen aidon kaupallisuuden periaatteiden kanssa. Analyysin perusteella vaikuttaa siltä, että aitoutta kaupallistetaan tavalla, joka sulauttaa yhteen autenttisuuden ja markkinalogiikan käytäntöjä. Johtopäätöksenä totean, että sisällöntuottajien ammatillisen uskottavuuden näkökulmasta on tarpeen tarkastella ja uudelleen määritellä aidon kaupallisuuden käytäntöjä. Aineistoni valossa avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen pyrkiviä yhtenäisiä toimintakäytäntöjä tarvitaan. Avainsanat – Nyckelord - Keywords Instagram, aitous, sosiaalinen media, kulutuskulttuuri, eksistentialismi, postmoderni minuus, kriittinen lähiluku, kategoria-analyysi Säilytyspaikka - Förvaringsställe - Where deposited Muita tietoja - Övriga uppgifter - Additional information
  • Nenonen, Laura (2008)
    Tässä tutkimuksessa kartoitetaan suomalaisten asumisaiheisten verkkopalveluiden vuorovaikutteisuutta keväällä 2008. Teoreettisista lähtökohdista tutkimuksen tavoitteena on tehdä selkoa web 2.0-käsitteeseen ja sosiaaliseen verkkoon liittyvistä tutkimuksista ja kirjoituksista. Operationaalisia tutkimuskysymyksiä on kaksi: (1) mitä asumisen verkkopalveluita Suomessa on sekä (2) miten sosiaalisen verkon logiikkaa on hyödynnetty suomalaisissa asumisen verkkopalveluissa. Asumisen verkkopalveluilla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa kuluttajille suunnattuja rakentamiseen, remontointiin ja sisustukseen liittyviä internetsivustoja. Tutkimuksessa etsitään siis ne suomalaiset asumisaiheiset verkkopalvelut, jotka palvelivat rakentajaa, remontoijaa tai sisustajaa keväällä 2008 ja löytyivät kohtuullisella hakemisella Googlen tai tavallisimpien suomalaisten linkkikirjastojen kautta. Lisäksi löydettyjen verkkopalveluiden vuorovaikutteisuutta arvioidaan käyttäjän näkökulmasta. Tutkimuksen teoriaosuuden alkupuolella perehdytään internetin tutkimuksen taustoihin. Tutkimuksen pääkäsitteet ovat web 2.0 ja sosiaalinen verkko, jotka molemmat linkittyvät vahvasti vuorovaikutteisuuteen. Tutkimuksessa hyödynnetään erityisesti verkkosivujen luokitteluihin liittyvää tutkimusta sekä internetin vuorovaikutteisuuden tutkimusta. Varsinaisia päälähteitä tutkimuksessa ei ole, vaan teoreettinen viitekehys muodostuu useiden lähteiden yhdistelystä. Tutkimusmenetelmä on sisällönanalyysi. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että asuminen selkeästi kiinnostaa – tai ainakin sen uskotaan kiinnostavan – suomalaisia. Tiukalla rajauksellakin tutkielmaan valikoitui lähes sata asumisaiheista verkkopalvelua. Erilaisia funktioita, joita sivustot toteuttavat, ovat toimiminen muun median sähköisenä jatkeena, tiedon jakaminen sekä toimiminen linkkinä ostajan ja myyjän välillä. Neljäntenä funktiona erottuu palveluiden tarjoaminen. Tutkimustuloksista voi myös päätellä, että suomalaisissa asumisen verkkopalveluissa on paljon kehitettävää – erityisesti vuorovaikutteisuudessa. Sosiaalisen verkon elementtejä käyttää hyväkseen vain viidesosa sivustoista, ja näistäkin lähes puolet on omaksunut vain yhden sosiaalisen verkon elementin. Sisustusaiheisten sivustojen osuus korostuu selvästi vuorovaikutuksellisissa asumisen verkkopalveluissa. Myös esimerkiksi löydetty yhteisöllisyys on pääasiassa sisustusaiheista ajatustenvaihtoa käyttäjien kesken. Tutkimus on toimeksianto Osuuskunta Suomen Asuntomessuilta.
  • Marjeta, Anna-Laura (Helsingin yliopisto, 2018)
    Digitaalisista palveluista on etsitty apua sosiaali- ja terveyspalveluiden ajankohtaisiin haasteisiin, kuten lastensuojelun sosiaalityön kriisiin. Yhteiskunnan ja ihmisten arjen digitalisoitumiseen reagoiminen ja digitaalisten työkäytänteiden kehittäminen on kuitenkin ollut sosiaalityössä hidasta. Tässä tutkimuksessa perehdytään siihen, mitä mahdollisuuksia, riskejä ja tarpeita asiakaskansalaiset näkevät lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ammatilliselle toiminnalle sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota siihen, miten sosiaalisen median toimintarakenteiden ajatellaan vaikuttavan sosiaali-työntekijän toimijuuteen, miten sosiaalityöntekijän tulisi toimia erilaisissa vuorovaikutussuhteissa sosiaalisessa mediassa ja millaisten tavoitteiden ja arvojen tulisi painottua sosiaalityöntekijän toiminnassa sosiaalisessa mediassa. Tutkimusta taustoittaa kulttuurihistoriallinen sosiaalisen toiminnan teoria ja tutkimuksen konkreettisina työkaluina toimivat toimijuuden ja toimintaympäristön käsitteet. Tutkimuksessa ollaan fenomenografisen tutkimusotteen mukaisesti kiinnostuneita lastensuojelun asiakaskansalaisten käsityksistä. Tutkimusaineisto on kerätty toukokuussa 2017 lastensuojelun toimintaan liittyvissä sosiaalisen median yhteisöissä avoimia kysymyksiä sisältävällä verkkokyselyllä. Aineistosta on jäsennetty laadullisen sisällönanalyysin kautta 13 erilaista käsitystä lastensuojelun sosiaalityöntekijän toimijuudesta sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksen tulosten mukaan sosiaalinen media näyttäytyy ympäristönä, joka tarjoaa kiinnostavia mahdollisuuksia lastensuojelun sosiaalityöntekijän, asiakkaiden ja muiden kansalaisten väliseen vuorovaikutukseen. Sosiaalisessa mediassa toimimisen ajatellaan helpottavan niiden ihmisten tavoittamista, joita muuten on vaikea tavoittaa. Lisäksi sosiaalinen media näyttäytyy välineenä, jonka kautta sosiaalityöntekijä voi auttaa mahdollisimman oikea-aikaisesti ja henkilökohtaisesti. Sosiaalisen median nähdään mahdollistavan hyvin läheisen ja luottamuksellisen asiakassuhteen syntymistä silloin, kun sitä hyödynnetään perinteisten sosiaalityön työmenetelmien lisänä. Sosiaalista mediaa pidetään myös ympäristönä, jossa sosiaalityöntekijä voi luoda ymmärrystä sosiaalityöstä ja sen kohdeilmiöistä. Tulosten perusteella vaikuttaa, että sosiaalisessa mediassa työskenteleminen voisi tukea ja täydentää kasvotusten tehtävää sosiaalityötä. Sosiaalisen median toimintaympäristön ajatellaan soveltuvan erityisesti varhain ongelmiin puuttuvan sosiaalityön, yhteisösosiaalityön ja rakenteellisen sosiaalityön tekemiseen. Tulosten perusteella sosiaalinen media näyttäytyy sosiaalityöntekijälle haasteellisena toimintaympäristönä. Sosiaalityöntekijän ajatellaan voivan parhaiten hyödyntää sosiaalisen median mahdollisuuksia, jos hän toimii aktiivisesti, joustavasti ja muiden toimijoiden määrittelemiin ehtoihin sopeutuen. Tämä edellyttää uudenlaisen työkulttuurin sisäistämistä. Myös asiakkuuden ja työn tavoitteiden merkityksiä tulee tulkita osin uudelleen. Tutkimus lisännee tältä osin ymmärrystä siitä, miksi digitaalisen sosiaalityön kehittäminen käytännössä on edennyt toistaiseksi niin hitaasti. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että lukuisista tunnistetuista haasteista huolimatta asiakaskansalaiset pitävät tärkeänä, että sosiaalityötä tehdään siellä missä sen asiakkaatkin ovat, myös sosiaalisessa mediassa. Asiakaskansalaisten äänen esiin nostaminen digitaalisten palveluiden kehittämisessä onkin tärkeää, jotta sosiaalialan digitaalisten ulottuvuuksien kehittämistyössä päästään yhteisestä tahtotilasta kohti toimivia palveluita.