Browsing by Subject "sosiaalinen muutos"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Jurvainen, Marjaana (2001)
    Tutkimuksen kohteena on suomalainen kuurojen ryhmä, jonka käyttämiä strategioita asemansa parantamiseksi tutkitaan diskurssianalyyttisessä viitekehyksessä. Kiinnostus kohdistuu niihin sanoihin ja lausumiin, joilla kuurojen ryhmä on tuottanut itsensä voimakkasti syrjitystä ja alistetusta vammaisryhmästä yhdeksi suomalaiseksi kieli- ja kulttuuriryhmäksi. Diskurssianalyysin keinoin tarkastellaan sitä, millaisia diskursseja kuurojen ryhmä tuottaa puhuessaan itsestään ja omasta asemastaan. Tarkastellaan ennen kaikkea sitä, millaisen puheen kautta kuurojen ryhmä rakentaa uutta identiteettiä ja ryhmätodellisuutta. Kiinnostavana nähdään se, millaisia seurauksia ryhmän käyttämällä puheella on ja millaista sosiaalista todellisuutta sillä tullaan rakentaneeksi. Tämän opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä on tajfelilainen sosiaalisen identiteetin teoria. Teorian mukaan ryhmät, jotka eivät pysty saavuttamaan positiivisesti arvostettua sosiaalista identiteettiä, pyrkivät kohottamaan ryhmänsä arvostusta sosiaalisten ryhmien kentässä. Teoria esittää, että ryhmät pyrkivät saamaan sosiaalista muutosta ryhmänsä asemaan käyttämällä sosiaalisen muutoksen strategioita. Tässä opinnäytetyössä kuurojen ryhmän käyttämiä sosiaalisen muutoksen strategioita tutkittiin analysoimalla Kuurojen Lehden pääkirjoitussivuja. Aineiston analysoinnin ja tulkinnan tuloksena tunnistettiin neljä diskurssia. Aineistosta esille nousivat seuraavat diskurssit: tasa-arvoisena mutta erilaisena -diskurssi, kuurous kielenä ja kulttuurina -diskurssi, kuurot kansana -diskurssi ja poliittinen diskurssi. Kolmessa ensin mainitussa diskurssissa ryhmä uusinsi itsemäärittelyjään ja merkityksellisti ryhmäänsä tavoilla, joilla ryhmän voitiin havaita hakevan positiivisemmin arvostettua ryhmäidentiteettiä. Eniten kuurojen ryhmä käytti sosiaalisen luovuuden strategiaa merkityksellistäessään ryhmäänsä viittomakielisenä kieli- ja kulttuurivähemmistönä. Aineiston anlyysissä ja tulkinnassa tulee näkyväksi se, miten erilaisilla kielenkäyttötavoilla rakennetaan ja uusinnetaan sitä sosiaalista todellisuutta jossa eletään. Kuurojen ryhmän itsemäärittelyjen muuttuessa rakentuivat myös ryhmälle tuotetut identiteetit erilaisiksi. Tässä opinnäytetyössä osoittautui poliittinen diskurssi siksi näyttämöksi, jolla ryhmän (ainakin) julkista identiteettityötä tehdään. Tärkeimmät lähteet: Jokinen,A.- Juhila,K.- Suoninen,E. (1993):Diskurssianalyysin aakkoset;Fairlough,N.(1992)Discourse and Social Change;Tajfel,H.(1981). Human Groups and Social Categories;Liebkind,K.(1988)Me ja muukalaiset -Ryhmärajat ihmisten suhteissa.
  • Ranta-Owusu, Eija Maria (2006)
    Pro gradu-työssäni tarkastelen sosiaalista toimijuutta ja kulttuurisia skeemoja regla de ocha-ifá-uskonnon rituaaleissa 1990-luvun taloudellisen ja sosiaalisen muutoksen kontekstissa. Työ pohjaa Havannassa, Kuubassa, huhti-toukokuussa 2003 suoritettuun antropologiseen kenttätyöhön sekä kolmen muun matkan aikana tehtyihin havaintoihin. Menetelmiin on kuulunut rituaaleissa tapahtunut osallistuva havainnointi ja uskonnonharjoittajien kanssa suoritetut vapaamuotoiset haastattelut, mutta myös sekä kuubalaisen että kansainvälisen kirjallisuuden tarkasteleminen. Afrikkalaispohjaisen regla de ocha-ifá-uskonnon harjoittaminen on yleistynyt voimakkaasti 1990-luvulta lähtien. Se vastaa Kuuban rauhanajan hätätilan aikaista taloudellista ja sosiaalista muutosta, jolloin taloudellinen tilanne on heikentynyt ja ihmisten arkipäiväinen selviäminen on ollut yhä enemmän irrallaan valtion toimista. Lopputyössäni käy selville, että erilaisilla uskonnon puitteissa toimivilla sosiaalisilla toimijoilla on erilaisia toimintastrategioita käsitellä muutosta. Baba- ja iyalochien kohdalla se on uskonnollisten rituaalien kaupallistuminen, kun taas babalawot ovat nojanneet valtion tukemaan regla de ocha-ifán institutionalisoimisprosessiin. Erilaisilla toimintastrategioilla on sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät merkityksensä sillä, vaikka regla de ocha-ifán toimijat korostavat uskonnon tasa-arvoista luonnetta, sen puitteista on mahdollista löytää useita hierarkkisia asetteluja. Iyalochat ovat naispuolisia uskonnonharjoittajia ja babalochat usein homoseksuaalisia miehiä, kun taas babalawot ovat heteroseksuaalisia miehiä, joilla on ollut merkittävin asema uskonnon kentässä. Näiden sosiaalisten toimijoiden väliset ristiriidat ja jännitteet tulevat esille erilaisten rituaalien vastakkainasetteluissa, jotka näyttäytyvät käytännöissä, tilan hallinnassa ja ruumiillisuudessa. Kulttuuriset skeemat näyttäytyvät usein yhden sosiaalisen alueen sijasta myös muilla sosiaalisen elämän alueilla, minkä vuoksi aineistoni osoitti, että tasa-arvon ja hierarkian kulttuuriset skeemat toistuvat myös yhteiskunnallisella tasolla. Sosialistisen valtion tasa-arvoideologia ja tosiasialliset hierarkkiset vastakkainasettelut tasa-arvoisen massan ja kapean miehisen hallintoeliitin välillä pohjaavat usein myös sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen mukaan tehtäviin vastakkainasetteluihin. Tasa-arvon ja hierarkian vastakkainasettelu ja siitä muodostuvat kulttuuriset skeemat luovat sosiaalisen kokemuksen ja käytäntöjen luoman hegemonian, jonka kautta sosiaalisilla toimijoilla on mahdollisuus ymmärtää itseään, heidän välisiä suhteitaan ja historiallista tilannetta. Vastakkainasetteluiden ja kulttuuristen skeemojen kautta sosiaalisten toimijoiden on mahdollista käsitellä taloudellista ja sosiaalista muutosta sekä tarkastella omaa paikkaansa siinä.
  • Kumpulainen, Riitta (2001)
    The present study is historical and comparative by nature. The research problem consists of two domains. The first one deals with the consequences of the proceeding modernisation process in the two peripheral areas of Finnish Lapland and the Western Islands of Scotland. Indicators such as economic development, population development, changes in political and religious atmosphere and spread of public education have been discussed to show that although the modernisation process has proceeded differently in each area, both have remained economically backward and culturally distinct when compared to the rest of the country. This has been interpreted to reflect an institutionalised cultural division of labour, as Michael Hechter's (1975) concept of internal colonialism suggests. Because increasing labour mobility and particularly seasonal mobility is one of the most pronounced consequences of the modernisation process in both areas, it has been studied as the second domain. By studying seasonal mobility, an attempt to grasp the individual experience of a structural change has been made. In Scotland, the East Coast herring industry offered seasonal work for the Islanders between 1850-1939 and in Finland, the developing forest industry for the lumberjacks and road builders from the beginning of the century until the 1960's. By analysing documents and life histories written by the mobile individuals, themes such as what the mobile way of life is like and how the individuals were affected by it have been discussed. To conclude, it is argued that although the modernisation process has produced peripherality on the institutional level in the two areas under study, it has produced also modernity on the individual level. This is due to the various modernising elements that belong to the mobile way of life, such as working in well-organised large job sites and meeting fellow-workers originating from various places. As a result, the simultaneous existence of the modern and traditional on individual and structural levels has become characteristic in both areas.
  • Eerola, Piritta (2001)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millainen on omaisen kokemus, kun puoliso on psyykkisesti sairas. Mitä se merkitsee omaiselle itselleen, hänen perheelleen ja parisuhteelleen? Aihetta lähestyttiin käsitteiden vastuu, vapaus ja valinta kautta. Modernisaation vaikutukset ja ajatusmaailman muutokset, jotka koskevat psykiatrista hoitojärjestelmää, perhettä ja yksilöä, vaikuttavat myös omaisen kokemaan hoitovastuuseen. Psyykkisesti sairaiden potilaiden omaisten kokemusta, omaishoivaa yleensä, modernisaatiota, yksilöllistymistä ja perhettä tarkasteltiin laajasti terveyspoliittisen, sosiologisen, sosiaalipoliittisen, omaelämäkerta- sekä nais- ja miestutkimuskirjallisuuden pohjalta. Mielenterveyden keskusliitto ja Omaiset mielenterveystyön tukena keskusliitto järjestivät vuonna 1994-1995 kirjoituskilpailun psyykkisesti sairaiden potilaiden omaisille. Tutkimusaineistona oli näistä kirjoituksista puolison kirjoittamat kirjoitukset, joita oli 46 (43 naista ja 3 miestä). Analyysi oli kaksivaiheinen. Ensin puolisoiden kirjoitukset teemoiteltiin. Kirjoituksista nousivat vahvimmin esiin omaisen oman elämän, perheen, parisuhteen ja ympäristön (suhteet muihin ihmisiin ja hoitojärjestelmään) teemat. Teemoittelun jälkeen kirjoitukset jaoteltiin kolmeen ryhmään, jotka perustuivat puolison kokemukseen, suhtautumistapaan ja pohdintoihin vastuusta, vapaudesta ja valinnasta. Aineistosta esiinnousseet teemat järjestyvät näihin ulottuvuuksiin jokaiselle ryhmälle ominaisella tavalla. Ryhmissä korostuivat seuraavat sanat: I-ryhmässä pakko - kohtalo - määrätty, II-ryhmässä yritys - pärjääminen - irtautuminen, III-ryhmässä me - yhteinen - toivo. Kolmen ryhmän lisäksi tutkimuksessa eriteltiin, miten puolisot kirjoituksissaan pohtivat vastuun, vapauden ja valinnan teemoja sekä nostettin esiin muutamia kirjoitusten erityispiirteitä, kuten eri-ikäisten kokemus, naisten kokema väkivalta sekä miesten kokemukset. Parisuhde ja perhekokonaisuus olivat kirjoittajille hyvin tärkeitä. Niiden eteen oltiin valmiita ponnistelemaan. Parisuhde muuttui kuitenkin helposti epäsymmetriseksi hoivasuhteeksi. Vanhemmilla ei välttämättä ollut aikaa ja voimia suoda lapsille toivomaansa perhe-elämää ja olla haluamansa kaltaisia vanhempia. Puolisot kokivat jäävänsä tilanteessaan yksin. Myös omien toiveiden, tarpeiden ja halujen katsottiin jäävän sivuun. Puolisot pohtivat omaa henkilökohtaista elämäänsä, toiveitansa ja tarpeitansa suhteessa hoivasidokseen. Tilanne koettiin ristiriitaisena. Tutkimus tuo näkyväksi puolison kokemuksen monimuotoisuuden, jonka pohjalta on mahdollista ymmärtää omaissuhteita laajemmin. Tutkimuskysymysten avulla oli mahdollista tehdä näkyviksi yksilön ja yhteiskunnan välisiä sidoksia ja ristiriitoja. Niiden pohjalta voidaan pohtia yksilön asemaa yhteiskunnassa vapauden, vastuun ja valinnan suhteen. Omaishoivaan sisältyvä vastuu ei saisi tarkoittaa sitä, että omaisia pidetään luonnollisena hoitojärjestelmän resurssina. Omaisten yksinään tekemä hiljainen työ ei anna oikeutta pitää omaisten yhteiskunnallista tilannetta hyvänä tai olla vastaamatta omaisten hätään ja ongelmiin. Perheiden vaikeudet yksilöllistetään helposti. Perheissä tapahtuva omaishoiva ja omaisten asema on kuitenkin kaikin tavoin myös yhteiskunnallinen ongelma.