Browsing by Subject "sosiaalioikeus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-10 of 10
  • Pietiläinen, A (Kela, 2002)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 65
    Tutkimuksessa selvitettiin, miten Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 (1) artiklan (Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin) määräykset toteutuvat toimeentuloturvan muutoksenhaussa yhdeksässä Euroopan maassa. Selvityksen pohjalta voitiin löytää ja analysoida joitakin yleisiä 6 (1) artiklan toteuttamiseen liittyviä ongelmia. Suurin osa ongelmista liittyi toimeentuloturvan hallintojärjestelmiin. Hallintoelimillä on yleensä useita toimialaan kuuluvia tehtäviä, joihin kuuluu muun muassa lainvalmistelu. Hallintoelinten toiminnan laaja-alaisuus saattaa johtaa tilanteeseen, jossa tuomioistuimen riippumattomuus ja puolueettomuus sekä osapuolten tasavertaisuus ovat kyseenalaisia. Menettelyyn liittyvistä puutteista käsitellään erityisesti suullisten käsittelyiden lähes täydellistä puuttumista Suomessa. Näyttää siltä, että Euroopassa pyritään vähitellen järjestämään toimeentuloturvan muutoksenhaku samojen oikeusturvavaatimusten mukaisesti kuin muutkin muutoksenhakujärjestelmät. Hallintoelinten vastuu on joka tapauksessa suuri, koska muutoksenhaku on aina toissijainen keino toteuttaa oikeuksia.
  • Hämäläinen, U; Kangas, O (Kela, 2010)
    Mikä on perhe? Miten sosiaaliturva määrittelee perheen? Saako avoleski eläkettä? Kuka perheeseen tuo rahat ja kuka päättää niiden käytöstä? Miten käy lasten ja lähivanhemman taloudelle, kun perhe hajoaa? Perhe on voimavara, mutta joskus tuo voimavara ehtyy, ja lastensuojelun on tultava apuun. Mitä tapahtuu huostaanotetuille lapsille ja heidän vanhemmilleen? Kuka vastaa lääkehoidon aloittamisesta lasten ja nuorten mielenterveyden horjuessa? Miten lapsuuden vaikeat tapahtumat heijastuvat terveyteen ja hyvinvointiin aikuisena? Perhepiiri on suojaverkko, mutta joskus siitä voi tulla synkkä muuri, joka kätkee ja peittää. Perhepiirissä on monitieteinen tutkijoiden puheenvuoro suomalaisen perheen arjesta. Kirja liittyy hallituksen Lasten ja nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmaan ja se on tehty yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa.
  • Ilveskivi, P (Kela, 2000)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 57
    Tutkimuksessa selvitetään perustuslaissa turvattujen perusoikeuksien vaikutuksia ensiasteen ratkaisutoiminnassa päätettäessä yksilön oikeudesta sosiaaliturvaetuuteen. Kyseessä on sosiaalioikeudellinen ensiasteen päätöksenteko, jossa sosiaaliturvalainsäädännön toimeenpanosta vastaavassa viranomaisessa tehdään yksilön oikeutta koskeva hallintopäätös. Tutkimuksen näkökulma on yksilökeskeinen, ja perusoikeuksien merkitystä ratkaisutoiminnassa tarkastellaan nimenomaan yksilön suojan kannalta. Päätöksenteon rakennetta ja ratkaisun normatiivisen perustan muodostumista tarkastellaan tukeutumalla yhtäältä perusoikeuksien oikeudellista merkitystä koskevaan suomalaiseen valtiosääntödoktriiniin ja toisaalta oikeusteoreettiseen keskusteluun. Työ voidaan määritellä julkisoikeudelliseksi tutkimukseksi, jossa on hallinto-oikeudellisia, valtiosääntöoikeudellisia ja sosiaalioikeudellisia sekä yleisiä oikeusteoreettisia aineksia.
  • Bergholm, Tapio (Stakes, 2007)
    Tässä artikkelissa paneudutaan sosiaalilainsäädännön uudistusten ja työmarkkinasuhteiden muutoksen dynaamiseen yhteen kietoutumiseen vuosina 1959–1961. Suomen työmarkkinajärjestöjen välinen kompromissi ja niiden vaikutusvallan kasvu sosiaali- ja talouspolitiikassa on aiemmassa tutkimuksessa ajoitettu joko työeläkelakien hyväksymiseen vuonna 1961 tai ensimmäisiin tulopoliittisiin ratkaisuihin 1968–1969. Vuosiloma- (1960), työttömyysturva- (1960) ja työeläkelakien (1961) synty sekä ensimmäisen keskitetyn työmarkkinaratkaisun teko (1960) muodostivat prosessin, jossa STK:n ja SAK:n keskinäiset suhteet muovautuivat aivan uudella tavalla luottamukselliseen vuorovaikutukseen perustuviksi. Näin syntyi Suomen malli, jossa työmarkkinajärjestöillä on ollut vahva vaikutusvalta sosiaalipoliittisten ratkaisujen sisältöön. This paper explores the birth of the Finnish welfare state model. This is a controversial area, for two reasons. First, it is highly debatable whether such a model exists in the first place. Secondly, even among those scholars who agree that the model does exist, opinions differ widely on the key actors, periods and episodes in the making of this model.
  • Saari, Juho (Kuluttajatutkimuskeskus, 2013)
    Kuluttajatutkimuskeskuksen kirjoja 8
  • Arajärvi, P (Kela, 2002)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 68
    Tutkimuksessa selvitetään Suomen toimeentuloturvaa koskevan lainsäädännön oikeellisuutta suhteessa perustuslakiin, erityisesti perusoikeuksiin, ihmisoikeuksiin ja yhteisöoikeuteen. Oikeellisena pidetään toimeentuloturvaa koskevaa säännöstä, jos 1) se aineelliselta sisällöltään vastaa perus- ja ihmisoikeuksien sekä yhteisöoikeuden asettamia vaatimuksia, 2) sitä toimeenpannaan samojen säännösten kannalta moitteettomilla säännöksillä, 3) se on säädetty asianmukaisella tasolla ja 4) siihen ei sisälly muutenkaan lainsäädännöllisiä virheitä. Toimeentuloturvaksi on määritelty lainsäädäntöön perustuvat rahamääräiset etuudet. Menettelyllisestä lainsäädännöstä tutkimuksesta on rajattu yleinen hallinto-oikeus sekä muutoksenhaku. Toimeentuloturvaa koskevina perus- ja ihmisoikeuksina on tarkasteltu vain nimenomaisesti toimeentuloa koskevia oikeuksia. Näin ollen tutkimuksesta on rajattu sellaisia perus- ja ihmisoikeuksia kuin yhdenvertaisuus ja yksityiselämän suoja. Vastaava rajaus on tehty yhteisöoikeuden tarkasteluun. Tutkimuksessa on lainvalmisteluasiakirjojen, tuomioistuinten päätösten ja tieteellisen kirjallisuuden avulla selvitetty perustuslain, ihmisoikeuksien ja yhteisöoikeuden sisältöä. Perus- ja ihmisoikeuksia ja yhteisöoikeuden sisältöä vasten on arvioitu, onko toimeentuloturvaa koskeva lainsäädäntö oikeellista. Suomen voimassa oleva lainsäädäntö pääosin täyttää oikeellisuuden vaatimukset. Etuuksien tasossa ja kestossa sekä vähäisemmässä määrin henkilöpiirin kattavuudessa on eräitä puutteellisuuksia. Menettelyllisten säännösten suhteellisen vähäiset puutteet johtuvat etupäässä lainsäädännön vanhentuneisuudesta ja laatimisesta ennen perusoikeuksien uudistamista.
  • Heinonen, Antti (Helsingin yliopisto, 2020)
    Sosiaali- ja terveysministeriö antaa yhdenmukaisen käytännön aikaansaamiseksi työttömyysetuuksissa toimeenpano- eli yleiset ohjeet. Tutkielmassa selvitetään näiden käytännössä soveltamisohjeiksi kutsuttujen ohjeiden muodollista asemaa ja käytännön roolia toimeentuloturvan yhden osa-alueen eli työttömyyskassojen huolehtiman ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa koskevan työttömyysturvalain toimeenpanossa. Työttömyyskassat ovat osa ns. välillistä julkishal-lintoa. Suomen perusoikeusjärjestelmässä perustuslaki takaa oikeuden työttömyysturvaan sosiaalisena perusoikeutena. Perus-tuslain mukaan lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. Työttömyysturvasta on säädetty tavalli-sen lain tasoisella työttömyysturvalailla. Työttömyysturvan toimeenpano jakautuu usealla perusteella: itse työttömyystur-vajärjestelmä on sosiaali- ja terveysministeriön alaista toimintaa, jossa työttömyysturvaa toimeenpanevat ansiopäivära-han osalta työttömyysturvalaissa tarkoitetut työttömyyskassat ja peruspäivärahan ja työmarkkinatuen osalta Kansanelä-kelaitos. Työvoimapoliittisissa asioissa taas johto, ohjaus ja kehittäminen kuuluvat työ- ja elinkeinoministeriölle ja sen alaiselle hallinnolle, mm. työ- ja elinkeinotoimistoille paikallisviranomaisina. Työttömyysturvalain työttömyysetuuden työvoimapoliittisia saamisedellytyksiä koskevat säännökset kuuluvat TE-toimistojen toimivaltaan, kun taas varsinaiset rahaetuuksia koskevat säännökset taas kuuluvat maksajien eli Kansaneläkelaitoksen ja työttömyyskassojen toimivaltaan. Työttömyyskassalaissa työttömyyskassa määritellään keskinäisen vastuun perusteella toimiva yhteisöksi, jonka jäseni-nä on joko palkkatyöntekijöitä tai yrittäjiä. Työttömyyskassan tarkoituksena on työttömyysturvalaissa tarkoitetun ansio-turvan ja siihen liittyvien ylläpitokorvausten järjestäminen jäsenilleen. Suomessa toimii tällä hetkellä 24 palkansaajien työttömyyskassaa ja yksi työttömyyskassa yrittäjille. Työttömyyskassojen katsotaan hoitavan julkista tehtävää, kun ne toimeenpanevat työttömyysturvalakia ja maksavat jäseninään oleville yksityisille kansalaisille etuuksia, joiden rahoitta-miseen valtio verovaroin osallistuu. Työttömyysturvalain mukaan sosiaali- ja terveysministeriö antaa yhdenmukaisen käytännön aikaansaamiseksi työttö-myysetuuksissa yleiset ohjeet eli soveltamisohjeet, jotka valmistelee Finanssivalvonta. Työttömyysturvalain soveltamis-ohjeiden antamista koskeva säännös ei kuitenkaan perusta sosiaali- ja terveysministeriölle toimivaltaa oikeudellisesti sitovaan normiohjaukseen: säännös ei täytä niitä täsmällisyysvaatimuksia, jotka koskevat hallintoviranomaisen valtuut-tamista antamaan oikeusnormeja, jotka velvoittavat valtiokoneiston ulkopuolisia organisaatioita ja samalla vaikuttavat yksityishenkilöiden oikeusasemaan. Soveltamisohjeet ovat siis periaatteessa enintään heikosti velvoittavia oikeuslähtei-tä. Oikeuslähdeoppi tyypittelee oikeuslähteitä ja määrittelee niiden keskinäissuhteita ja etusijajärjestystä. Oikeuslähteet ovat se määräävä pohja, jolle oikeudellisen ratkaisun tulee perustua. Nämä lähteet ovat ensisijaisia normitiedon lähteitä, kun julkista valtaa käytetään hallinnollisessa ratkaisutilanteessa. Oikeuslähteet on otettava huomioon virkatoiminnassa sekä muutoin käytettäessä julkista valtaa. Virallislähteet taas täydentävät varsinaisia oikeuslähteitä, mutta on käytännön hallin-totoiminnassa merkittävä rooli, vaikka se onkin lähinnä toissijainen varsinaisiin oikeuslähteisiin verrattuna. Sosiaalioi-keus poikkeaa eräissä olennaisissa suhteissa oikeusjärjestyksen perinteisistä ydinalueista: sosiaalioikeuden etuuksia koskeva lainsäädäntö on toisaalta hyvin teknistä ja vaikeaselkoista, mutta toisaalta sille tyypillisiä ovat hyvin väljät säännökset, jotka jättävät harkintavaltaa niin etuuksien saamisedellytysten kuin määränkin suhteen. Lisäksi sosiaalioi-keuden ensiasteen ratkaisutoiminnalle on ominaista, että ensiasteen päätöksenteosta vastaavat muut kuin lakimiehet. Sosiaalioikeudessa lainsäädäntöä täydentävätkin viranomaisnormit, esim. välillisen julkishallinnon toimijoille annetut ja niiden antamat soveltamisohjeet. Niiden oikeuslähdeopillinen asema saattaa olla epäselvä, mutta silti ne todellisuudessa ohjaavat ensi asteen päätöksentekoa kenties merkittävämminkin kuin lainsäännökset.
  • Kalliomaa-Puha, L (Kela, 2007)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 90
  • Takamaa, Taru (Helsingin yliopisto, 2021)
    Oikeus asumisperusteiseen sosiaaliturvaan on Suomessa perinteisesti syntynyt vakinaisen Suomessa asumisen myötä. Tutkielmassa tarkastellaan kansalliseen sosiaaliturvan kohdentamissääntelyymme sisältyvää vakinaisen asumisen käsitettä ja tämän käsitteen roolissa tapahtunutta muutosta liittyen sosiaaliturvan kohdentamissääntelymme kokonaisuudistukseen. Lisäksi tutkielmassa arvioidaan pääasiallisia syitä tämän muutoksen taustalla. Laissa tarkastellut säädökset ovat laki asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta, eli niin sanottu soveltamisalalaki sekä tämän säädöksen 1.4.2019 korvannut laki asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa. Tutkielmassa tarkastellaan vakinaisen asumisen käsitettä ja sosiaaliturvaoikeuden alkamista Suomeen muuttamisen tilanteessa ja erityisesti kolmannen maan kansalaisen näkökulmasta. Tutkielma sijoittuu aihepiiriltään sosiaalioikeuden ja ulkomaalaisoikeuden välimaastoon. Tutkielmassa havaitaan, että toteutetun kokonaisuudistuksen myötä niin lainsäädäntöömme sisältyvä vakinaisen asumisen käsite kuin käsitteen saama roolikin osana henkilön sosiaaliturvaoikeuden alkamista koskevaa arviointia ovat uudistuneet. Suomeen muuttavan henkilön asumista koskeva arviointi on uudistuksen myötä aiempaa vahvemmin sidottu henkilölle myönnetyn oleskeluluvan tyyppiin. Lisäksi uudistusten myötä eri viranomaiset tekevät henkilön asumista koskevat ratkaisut aiempaa yhtenäisemmin kriteerein. Tutkielmassa myös ilmenee, että vain osa vakinaisen asumisen käsitteen rooliin ja soveltamisalaan toteutetuista uudistuksista liittyy seikkoihin, joiden osalta kansallisella lainsäätäjällä ylipäänsä on ollut liikkumavaraa. Useiden soveltamisalalain voimassaolon aikana lakiin toteutettujen muutosten taustalla ovat vaikuttaneet EU-oikeuden kansalliselle lainsäätäjälle asettamat toimintavelvoitteet. Soveltamisalalain kokonaisuudistuksen yhteydessä kuitenkin on toteutettu olennaisia kansallisen lainsäätäjän liikkumavaran piirissä olevia uudistuksia, joilla erityisesti lyhytaikaisesti maassa oleskelevien henkilöiden oikeusasemaa on parannettu.