Browsing by Subject "sosiaaliset representaatiot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 32
  • Tähtinen, Ulla (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä maisteritutkielmassa tarkastellaan nuorten sosiaalisia representaatioita tulevaisuudesta. Tutkielman tarkoituksena ei ole kartoittaa yksittäisen nuoren ajatuksia tai mielikuvia, vaan tarkastella jaettuja tulevaisuuskäsityksiä. Tutkimuksen kohteena ovat siis nuorten puheesta nousevat tulevaisuutta koskeva jaetut käsitykset ja mielikuvat. Tutkielman lähestymistapa on kvalitatiivinen ja teoreettisena viitekehyksenä sovelletaan Serge Moscovicin sosiaalisten representaatioiden teoriaa. Sosiaalisten representaatiot ovat yhteisössä jaettuja mielikuvia ja käsityksiä, jotka syntyvät yhteisön kommunikaatiossa. Ne luovat järjestystä ja mahdollistavat itsesään yhteisön kommunikaatiota. Tämän tutkielman kiinnostuksen kohteena on, hahmottuuko nuorten puheesta yksilöllisten toiveiden lisäksi jaettu sosiaalinen käsitys tulevaisuudesta. Tulevaisuuskuvia ei ole tiedettävästi aikaisemmin tutkittu sosiaalisina representaatioina. Näin ollen tulokulma on tuore niin sosiaalisten representaatioiden tutkimuksen kuin tulevaisuustutkimuksenkin alalla. Sosiaalisten representaatioiden teoria tarjoaa tutkimukselle lähtökohdan tarkastella nuorten tulevaisuusnäkymiä yhteisöllisen rakentamisen näkökulmasta. Tutkielman vastaa kysymyksiin: Minkälaisia näkemyksiä nuorilla on tulevaisuudestaan? Miten tulevaisuus ankkuroidaan ja objektivoidaan nuorten puheessa? Millaisia sosiaalisia representaatioita nuoret jakavat tulevaisuudesta? Tutkielma on tehty yhteistyössä Euroopan Sosiaalirahaston rahoittaman LUODE- luonto ja taide nuorten työelämätaitojen oppimisympäristönä -hankeen kanssa. LUODE- hankkeen tavoitteena on moniammatillisen yhteistyön ja uusien nuorille suunnattujen palveluinnovaatioiden kehittäminen ja Helsingin yliopiston roolina on tuotaa tutkimustietoa nuorten arjesta. Tämän maisteritutkielman tarkoitus on tuottaa tietoa nuorten ajatusmaailmasta ja arkiajattelusta hankeen käyttöön. Tutkielman aineisto koostuu seitsemästätoista LUODE- hankeen yhteydessä tehdystä puolistrukturoidusta virikehaastettelusta, jossa virikkeenä on käytetty aikajanaa. Aineisto on analysoitu laadullista sisällönanalyysiä käyttäen. Sosiaalisten representaatioiden muodotumisprosesseja on tarkasteltu ankkurointien ja objektivointien kautta. Sosiaalisten representaatioiden muodostumisprosessien lisäksi sosiaalisten representaatioiden ilmentymistä on tarkasteltu aineistosta tulkittujen kantateemojen avulla. Tulosten mukaan nuorten sosiaaliset representaatiot tulevaisuudesta muodostuvat kolmen pääteeman ympärille. Näitä teemoja ovat sosiaaliset suhteet ja asuminen, koulutus ja työelämä sekä Suomen ja maailman tulevaisuus. Lisäksi sosiaalisten suhteiden ja asumisen pääteema jakautuu kolmeen alateemaan, jotka ovat perhe, kaverit ja asuminen. Perheen käsite jakautuu kahteen osaan, lapsuuden perheeseen ja itse perustettuun perheeseen. Perheestä ja kavereista puhuttaessa nuoret toivat esille tarvetta sosiaaliselle tuelle, joka ankkuroitui perheen kohdalla huolenpitoon ja kavereiden kohdalla tukeen ja seuraan. Tuloksista on pääteltävissä, että tulevaisuudessa sosiaaliset suhteet sekä halu itsenäistyä rakentavat nuorten sosiaalista representaatiota tulevaisuudesta. Aineistosta tulkittu vastinpari sosiaalinen tuki / itsenäistyminen kuvaa sosiaalisten suhteiden ja asumisen teemassa esiintyvää ristiriitaa, jossa toisaalta tarve itsenäistyä mahdollisimman nopeasti ja toisaalta lapsuuden perheen tuki määrittävät tulevaisuutta. Nuoret näkevät koulutuksen väylänä hyvälle työpaikalle sekä itsenäitymiselle, eikä sitä pidetty arvona sinänsä. Nuorten puheissa esiintyi laajasti individualistinen käsitys, jonka mukaan pärjääminen elämässä on itsestä kiinni ja sisäinen motivatio on tärkeässä osassa tavoitteiden saavuttamisessa. Toinen aineistosta löydetty vastinpari on yksilöllisyys / yhteisöllisyys, jossa yksilöllisyys kuvaa nuorten ajatusmallia yksin pärjäämisestä ja yhteisöllisyys sosiaalisia taitoja, joita pidettiin varsinkin työelämän kannalta hyvin tärkeinä. Viimeisessä teemassa Suomen ja maailman tulevaisuus ankkuroitiin teknologian kehitykseen. Teknologia objektivointiin tuttuihin käsitteisiin kuten autot ja robotit. Suomen ja maailman tulevaisuus kuvattiin toisaalta muuttuvaksi ja toisaalta stabiiliksi. Kolmas kantateema pysyvyys / muuttuvuus kuvaa tätä ristiriitaista ajattelumallia.
  • Hirvonen, Kaisa (Helsingfors universitet, 2016)
    This qualitative case study analyzes how female skateboarders are seen as learners in social communities of practice. Previous studies have shown that skateboarding communities are dominantly masculine. Skateboarding is also learned in these communities of practice with and from other skateboarders. This study examines with dialogical analysis how female and male skateboarders negotiate their participation in these communities of practice. Previous studies have shown that females actively negotiate their right to participate in the skateboarding communities. Female skateboarders have also started to organize skateboarding events for females only. This study examines if the gendered tensions are reflected in the dialogues between skateboarders. Dialogical analysis of multivoicedness was used in this study. The data was collected with focus group discussions. Two female and two male skateboarders discussed aspects of learning and gender in two separate sessions. The duration of both sessions was 30 minutes. The data was transcribed and analyzed with a dialogical analysis of multivoicedness. Also content analysis was performed in order to find social representations of female skateboarding and learning. The connection between learning and community is very evident in the "I-positions" and "inner Others" that were found in the data. The skateboarders emphasize the collective and inclusive nature of skateboarding communities and see that females have the same possibilities to learn in these communities as males. Female voices stand out or negotiate with male voices only in rare situations. Social representations of "how females learn how to skateboard" reflect previous studies from United States, Canada, and Sweden. Social representations perceive female skateboarders as few in number, lazy to practice, just in it because it is trendy and afraid of physical risk taking.
  • Asiala, Anna-Sofia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassa tarkastellaan palvelumuotoilijoiden ihmiskäsitysten sosiaalisia representaatiota. Tavoitteena on ymmärtää, millaisia jaettuja ajatuksia, mielikuvia ja käytäntöjä palvelumuotoilijat liittävät muodostamiinsa ihmiskäsityksiin. Millaiset käsitykset palvelun kohderyhmästä ohjaavat palvelumuotoilijoiden suunnittelua? Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii Serge Moscovicin sosiaalisten representaatioiden teoria, joka kuvaa ryhmän yhteisen käsityksen rakentumista kommunikaation avulla. Sosiaaliset representaatiot luovat järjestyksen ja mahdollistavat yhteisön jäsenten keskinäisen ymmärryksen asioista. Tutkielmassa ollaan kiinnostuneita nimenomaan ihmiskäsitystä koskevasta palvelumuotoilijoiden jakamasta arkitiedosta. Tutkielma vastaa seuraaviin kysymyksiin: Miten ihmiskäsitykset muotoutuvat palvelumuotoilijoiden puheessa? Miten palvelumuotoilijat ankkuroivat ja objektivoivat ihmiskäsityksen? Miten eri tavoin ihmiskäsityksen moninaisuutta rakennetaan puheessa? Tutkimusaineisto koostuu seitsemästä palvelumuotoilijan puolistrukturoidusta yksilöhaastattelusta, joissa haastateltaville esitettiin kysymyksiä ja väittämiä ihmislähtöisestä suunnittelusta. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Ihmiskäsityksen sosiaalisia representaatioiden muodostumisprosessia analysoitiin ankkurointien ja objektivointien kautta. Moninaista tapaa puhua ihmiskäsityksen representaatiosta analysoitiin kognitiivisen moninaisuuden ja kantateema -käsitteiden avulla. Ihmiskäsityksen sosiaalinen representaatio muotoutuu palvelumuotoilijoiden puheessa kahdella eri tavalla: palvelumuotoilijan ja henkilökohtaisen ihmiskäsityksen kautta. Palvelumuotoilijan ihmiskäsityksen sosiaalisessa representaatiossa ihmiskäsitys muotoutuu kolmen eri teeman mukaisesti: palvelumuotoilun suunnitteluprosessin, menetelmien sekä palvelumuotoiluun vaikuttaneiden eri tieteenalojen kautta. Ihmiskäsitys ymmärretään palvelumuotoilun menetelmissä käytettävien käsitteiden merkitysten (asiakas, käyttäjä, kuluttaja, ihminen) kautta. Ihmiskäsitys konkretisoidaan suunnittelutapojen (ihmislähtöisen tai asiakaslähtöisen suunnittelun) ja palvelumuotoilun työkalujen avulla. Tutkielman ihmiskäsityksen kantateemat eli vastinparit, holistisuus ja yksinkertaisuus sekä subjektiivisuus ja objektiivisuus, toimivat moninaisen puhetavan jäsentämisessä. Palvelumuotoilijat rakentavat puheessaan näiden vastinparien kautta kilpailevia näkemyksiä siitä, millainen ihmiskäsitys ohjaa suunnittelua. Palvelumuotoilijat jakavat suunnittelussa holistisen ihmiskäsityksen lähtökohdan, mutta joutuvat kuitenkin yksinkertaistamaan annettua ihmiskuvaa. He kuvaavat ihmiskäsityksen rakentuvan suunnittelun aikana mutta eivät kokonaan kiellä omien kokemusten vaikutusta ihmiskäsityksen rakentumisessa. Palvelumuotoilijoiden ihmiskäsitys on siis moninaista ja puhe ihmiskäsityksestä sisältää samanaikaisesti ilmeneviä ristiriitaisia teemoja.
  • Tervonen, Leena (2003)
    Tutkimuksessa on tarkasteltu EAP:stä (Employee Assistance Program, suom. Ennakoivan Avun Palvelu) muodostettuja sosiaalisia representaatioita. Tutkimusote on kvalitatiivinen ja analyysimenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä teoriaa. Aineisto on hankittu haastattelemalla yhteensä kolmeatoista suomalaisen EAP-mallin kehittämisessä mukana ollutta työnantajaa ja luottamusmiestä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia sosiaalisia representaatioita EAP-mallista on muodostettu. Lisäksi etsittiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin: - Mihin representaatiot ankkuroidaan ja millä tavalla objektivoidaan? - Mihin EAP sijoitetaan suomalaisessa työyhteisöille kohdistetussa palvelukentässä ja onko sille tilaa siellä? - Mitä EAP:n toiminnan kannalta keskeisiä kysymyksiä haastateltavat tuovat esille? - Eroavatko luottamusmiesten ja työnantajien representaatiot toisistaan? Sekä luottamusmiehet että työnantajat ankkuroivat EAP:n työhyvinvointipalveluihin. Molemmat haastateltujen ryhmät nimesivät EAP:n kanavaksi työhyvinvointiin. Näkökulma kanava-metaforaan oli kuitenkin erilainen luottamusmiesten ja työnantajien keskuudessa. Luottamusmiehille EAP oli kanava yksittäisen työntekijän hyvinvointiin, kun työnantajat pitivät EAP:tä kanavana organisaation taloudelliseen menestykseen. Toinen käytetty metafora oli työväline. Luottamusmiehille EAP oli työväline luottamusmiestehtävässä, työnantajille puolestaan esimiestyössä. EAP:n tarvetta peilattiin mm. nykyisten palvelujen riittävyyteen ja kattavuuteen. Luottamusmiehet pitivät EAP:tä tarpeellisempana kuin työnantajat. Luottamismiestyönsä perusteella he olivat tietoisia työntekijöiden ongelmista ja joutuivat niitä omien tehtäviensä ohella hoitamaan. Palvelun tarvetta puolusteltiin myös tyytymättömyydellä työterveyshuollon palveluihin. Työnantajat pitivät EAP:tä nykyisten palvelujen täydentäjänä, eivätkä he juuri kritisoineet käytössä olevia palveluja. Haastateltavat tarkastelivat EAP:n avulla mahdollisesti saavutettavia etuja omasta taustastaan käsin. Luottamusmiehet korostivat yksittäisen työntekijän hyvinvointia, vaikka myönsivät organisaationkin hyötyvän työkykyisistä työntekijöistä. Työnantajille edut merkitsivät vähentyneitä sairauspoissaoloja ja myöhäisempiä eläkkeellesiirtymisiä, joiden avulla työvoimakustannuksia olisi mahdollista pienentää. EAP:n suhdetta muihin työhyvinvointipalveluihin hahmotettiin kahden erilaisen mallin kautta. Yhteistyömallissa EAP toimi muiden palveluiden koordinoijana asiakkaan tarpeista lähtien. Mallissa korostuu eri toimijoiden kollegiaalisuus ja asiakaslähtöinen toiminta. EAP nähtiin tasa-arvoisessa asemassa muiden palveluiden kanssa. Riippumattomuusmallissa EAP:tä pidettiin itsenäisenä ja muista palveluista irrallisena, jolloin sen nähtiin parhaiten pystyvän vastaamaan avun tarpeeseen. EAP:n laaja-alaista asiantuntemusta korostettiin ja sille haluttiin antaa asiantuntemukseen perustuva auktoriteettiasema suhteessa muihin palveluihin. Luottamusmiesten ja työnantajien sosiaalisten representaatioiden eroissa oli nähtävissä kummankin ryhmän intressiperusta. Luottamusmiesten historiallinen tausta näkyi EAP-representaatiossa, jossa EAP asettuu pienen ihmisen avuksi mahtavan työnantajan riistosta aiheutuneiden vaurioiden korjaajana. Työnantajien EAP puolestaan tukee organisaation pyrkimyksiä saavuttaa taloudellinen menestys. Keskeisimmät lähteet: Moscovici, S (2001): The phenomenon of social representations; Strauss, A & Gorbin, J. (1998): Basics of qualitative research, lisäksi EAP-tutkimuksia käsitteleviä artikkeleita
  • Fält, Sari (2002)
    Tutkimuksessa tarkastellaan ensisijaisesti, onko sitoutumiselle muodostunut haastateltujen suomalaisten nuorten asiantuntijoiden keskuudessa yhteinen sisältö: kuinka nuoret asiantuntijat itse määrittelevät sitoutumisen työelämän viitekehyksessä ja mitä he tällöin sitoutumisella tarkoittavat. Näitä määritelmiä verrataan tutkijoiden tapaan määritellä organisaatioon sitoutuminen. Toisaalta selvitetään nuorten asiantuntijoiden käsityksiä työnantajaan sitoutumisen edellytyksistä ja sen seurauksista pyrkimyksenä selvittää heidän arkiteoriansa työnantajaansa sitoutumisesta, sekä verratta tätä aiempaan tutkimustietoon. Tutkimuksessa haastateltiin kesän 2002 aikana kolmeatoista nuorta asiantuntijaa, joiden keski-ikä oli 31 vuotta. He olivat suorittaneet joko kauppatieteiden maisterin, diplomi-insinöörin, yhteiskuntatieteiden maisterin, lääketieteiden lisensiaatin tai taiteiden maisterin tutkinnon. Haastateltavat olivat toimineet keskimäärin 5 vuotta asiantuntijatehtävissä. Haastateltavien henkilöiden tehtävänimikkeet olivat asiantuntijajohtaja, informaatikko, liiketoimintakonsultti, lääkäri, development manager, markkinointisuunnittelija, planner, projektivastaava, prosessi-insinööri (2 henkilöä), teollinen muotoilija, tutkimussuunnittelija ja vanhempi tutkija. Heidän työnantajiansa olivat konsultointiyritys, mainostoimisto, mediatoimisto, monitoimialayritys, pankki, teollisuusyritys, sairaala, tutkimuslaitos ja valtion liikelaitos. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelun ja puolistrukturoidun haastattelun yhdistelmää. Aineisto analysoitiin aineistolähtöistä teoriaa soveltaen, käyttäen apuna kvalitatiivisen aineiston käsittelyyn tarkoitettua Atlas.ti-tietokoneohjelmaa. Haastatellut nuoret asiantuntijat liittivät sitoutumisen työelämän viitekehyksessä tyypillisesti motivaatioon ja lojaalisuuteen, mutta yhtä yhtenäistä määritelmää sille ei tuotettu. Sen sijaan haastateltujen arkiteoria työnantajaan sitoutumisen edellytyksistä ja sen seurauksista oli pääpiirteiltänsä hyvin yhtenevä. Työnantajaan sitoutumisen edellytyksenä he pitivät heille sopivaa työn luonnetta, työviihtyvyyttä, kehittymismahdollisuuksia, riittävää palkitsemista sekä työnantajan osoittamaa sitoutumista työntekijäänsä. Työnantajaan sitoutumisesta seuraa heidän mielestänsä työsuoritusten paranemista, työpaikanvaihtoaikeiden vähenemistä sekä lisääntyvää joustavuutta. Taustateoriana on tutkielmassa ollut Moscovicin sosiaalisten representaatioiden lähestymistapa.
  • Korhonen, Iiris (Helsingfors universitet, 2016)
    Objectives. The aim of this study is to describe, what kind of understanding students have about gender and its diversity. I am interested in how student teachers talk about gender. In addition, I examine what student teachers think about how well student education has prepared them for facing gender diversity in school. Previous studies have shown that heteronormativity and gendered practices are common in school. This leads to discrimination of gender minorities. According to the research, the situation for gender minorities would improve if teachers had more information about gender diversity. However, teacher education hardly includes any gender issues in their curriculums. Methods. This study is a qualitative study with a dialogical approach. The data was collected mainly using focus groups. There were two groups and in total four student teachers. Both groups had an hour to discuss about gender issues. The data was transcribed and it was analyzed by content analysis and dialogical analysis of multivoicedness. Questionnaire was used as an additional data. It was sent to all student teachers in the University of Helsinki. 29 replies were received to the questionnaire. Results and conclusions. Three main understandings emerged from discussions: Gender is a complex phenomenon, school is a gendered environment in which gender roles and expectations are common, Finland is lagging behind in gender related issues. Gendered practices were recognized by students. In conceptions that emerged from the survey data, gender was seen also as two-parted. Most of the students felt like gender diversity is not being discussed enough in teacher education. Gender related content is discussed only in a few courses. Students also felt that dealing with gender related issues is up to the students themselves.
  • Säntti, Jenni (2001)
    Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan yhteiskunnassamme vallitsevia bulimian tulkintoja sekä niiden sisältämiä kulttuurisia arvoja ja ideologioita. Teoreettisena viitekehyksenä sovelletaan sosiaalisten representaatioiden suuntausta. Sen avulla on mahdollista selvittää, kuinka yksilöt ymmärtävät, tulkitsevat ja muokkaavat uusia ja outoja ilmiöitä ja tuovat niitä osaksi jokapäiväistä elämäänsä ja uskomusjärjestelmäänsä. Tutkimuksen materiaalin muodostaa kuuden bulimiasta kärsivän naisen haastatteluissa tuottamat selitykset ja kuvaukset bulimiasta. Haastatteluaineiston luokittelussa ja analyysissä on sovellettu aineistolähtöistä analyysimenetelmää. Kiinnostuksen kohteena on yksilötason tarkastelun sijaan kulttuuristen merkityskokonaisuuksien hahmottaminen. Bulimian selityksiä tarkastellaan sosiaalisesti rakentuvina ilmiöinä, joihin julkisten syömishäiriödiskurssien, kuten median ja tieteen puhetapojen, oletetaan vaikuttavan. Haastattelumateriaali muodostui kahdenlaisista bulimiamääritelmistä, bulimian luonnetta ja ominaisuuksia kuvaavista käsityksistä sekä bulimian syiden ja alkuperän selityksistä. Luonnekuvauksista voitiin erottaa viisi vallitsevaa tapaa puhua bulimiasta: bulimia hoikkuuden pakkomielteenä, hävettävänä hallinnan puutteena, salaisuutena, sairautena ja addiktiona sekä normaalina toimintana. Bulimian luonnetta kuvaava sosiaalinen representaatio painottui marginaaliseen luokkaan, jossa bulimiaa konstruoitiin moraalittomana, inhottavana ja kaaosmaisena toimintana. Syyrepresentaatio jakautui kahteen eri tasoon, yksilöulottuvuudelle ja kulttuurikriittiselle ulottuvuudelle. Yksilötasolla bulimiaa konstruoitiin pääasiallisesti psykologisesta näkökulmasta. Bulimia asetettiin johtuvaksi yksilön luonteenpiirteistä tai se nähtiin selviytymiskeinona elämän muista vaikeuksista. Myös ruumiin psykologisia ja ulkonäköön liittyviä merkityksiä pidettiin oleellisina bulimian synnyn kannalta. Kulttuurikriittinen taso ei ollut yhtä vahva kuin yksilöulottuvuus. Kulttuurikriittisellä tasolla bulimian nähtiin johtuvan yhteiskunnassamme vallitsevasta hoikkuuden tyranniasta sekä kulutuskulttuurimme asettamista ristiriidoista. Bulimiaan liittyvien sosiaalisten representaatioiden katsotaan heijastelevan kulttuurimme vallitsevia ideologioita itsekontrollista ja erityisesti ruokahalun hallinnasta sekä mieli-ruumis -erottelusta, jossa ruumiin tarpeiden tulee olla järjen hallinnassa. Lisäksi yksilöpsykologiaan painottuvien selitysten katsotaan olevan osoitus psykologian hegemonisesta asemasta syömishäiriöiden tulkinnassa. Tärkeimmät lähteet: Räty, H.(1986): Maailma ilman mielisairautta. Tutkimus mielisairauden sosiaalisista representaatioista; Purkhardt, C. (1993): Transforming social representations; a social psychology of common sense and science; Moscovici, S. (1984): The Phenomenon of Social Representations. Teoksessa Social Representations. (Toim.) Farr, R. & Moscovici, S; sekä Herzlich, C. (1973): Health and Illness. A social psychological analysis.
  • Likonen, Katri (Helsingfors universitet, 2016)
    Pro gradu -tutkimuksessani perehdyin siihen, kuinka Euroopan yhdentymisprosessi esitetään suomalaisissa 14–18 –vuotiaille suunnatuissa historian oppikirjoissa 60-luvulta nykypäivään. Tutkielmani on yhteydessä kansainväliseen COST-hankkeeseen (COST Action IS 1205; Social psychological dynamics of historical representations in enlarged European Union), minkä kautta työn tavoitteet sekä keräämäni aineiston ja sen analyysin kriteerit olivat melko pitkälle määriteltyjä. Työssäni keskeisin teoreettinen viitekehys on Moscovicin (1961) sosiaalisten representaatioiden teoria, joka korostaa sosiaalisten suhteiden, kommunikaation sekä yhteiskunnallisen näkökulman merkitystä erilaisten ilmiöiden ymmärtämisessä. Sosiaalisia representaatioita voi kuvailla sosiaalisesti rakennetuksi yhteiseksi arkitiedoksi, jota tarvitsemme tulkitaksemme maailmaa ja toimiaksemme siinä. Tutkimukseni aineisto analysoitiin laadullisin menetelmin, sisällönanalyysia, narratiivisia ja retorisia menetelmiä apuna käyttäen. Sisällönanalyysin avulla tutkin kirjoissa esiintyviä teemoja kahdesta eri näkökulmasta: eurooppalaisesta ja kansallisesta. Apuna analyysissa käytin laadullisen aineiston analyysin tarkoitettua ATLAS.ti-tietokoneohjelmaa. Narratiivisten analyysimenetelmien avulla analysoin tekstin toimijoita sekä niihin liitettyjä sisäisen tilan ilmauksia. Lisäksi tarkastelin oppikirjoissa käytettyjä retorisia keinoja. Sisällönanalyysin perusteella Euroopan yhdentyminen näyttäytyy kirjoissa toisaalta kansallista identiteettiä uhkaavana, sekä ristiriitojen lähteenä, toisaalta sen nähdään tuovan uusia mahdollisuuksia talouden kautta ja olevan myös turvallisuutta lisäävä tekijä. Narratiivinen analyysi osoitti, että Euroopan yhdentymisen toimijoina ovat etenkin kansainväliset instituutiot ja valtiot. Tämän lisäksi erityisesti suomalaisiin toimijoihin liitetään kirjoissa sisäisen tilan ilmauksia, mikä on tapa vahvistaa yhteenkuuluvuutta. Retorisesta analyysista kävi ilmi, että kirjoissa käytettyjä kielellisen vakuuttamisen keinoja ovat esimerkiksi passiivin käyttö, määrällistäminen ja ääri-ilmaisujen käyttö. Lisäksi tekstin tuottajan ja vastaanottajan suhde muodostuu Dillonin (1986) termein impersoonalliseksi, etäiseksi, ylemmyyttä korostavaksi sekä epäsuoraksi ja muodolliseksi. Edellä mainittujen keinojen käyttö saattaa tekstin lukijan, oppikirjojen kontekstissa siis oppilaan, kohdalla vaikeuttaa tiedon kyseenalaistamista ja sen konstruktiivisen luonteen ymmärtämistä.
  • Lautaniemi, Ella (Helsingin yliopisto, 2017)
    The aim of this Master’s thesis was to study the social representations of global inequality. The theory of social representations studies how people understand new and unfamiliar things. Social representations are phenomena that people use to make sense of the reality in the social interaction with other people. Thus, the idea was to examine how global inequality is understood and perceived. In this thesis the concept of global inequality is used to refer to the global situation in which people are in unequal positions regarding wealth, welfare and possibilities. More specifically this research studied the social representations of global inequality of persons who volunteer in non-governmental organizations. The NGOs that were contacted for the recruiting of interviewees were ones that are working with themes that are somehow related to global inequality. The research questions of the thesis are: What kind of issues volunteers point out when talking about global inequality? How global inequality is anchored and objectified? What kind of themata and structure of global inequality can be recognised? Is it possible to interpret social representations of global inequality from the talk of the volunteers? Eleven volunteers were interviewed individually. The data was first categorised using thematic analysis. Fourteen themes were recognised from the data in the thematic analysis. After this the formation of social representations was analysed by interpreting anchorings and objectifications from the data. The occurrence of the social representations was examined by analysing themata and structure. Global inequality was anchored to different crises and to the exploitation between people or countries. The objectifications of global inequality were suffering people, for example poor children and people working in harsh conditions, Africa and the “gap” that was used as a metaphor for inequality. Two themata, “Western countries / other countries” and “right / wrong”, were interpreted from the data. The structure was analysed by recognising core elements, like poverty and exploitation of poor countries, and peripheral elements, like structure of global trade and lack of food and clean water. The potential of social psychology for studying global inequality in general is also discussed in the thesis.
  • Nyholm-Eriksson, Anette (2003)
    Sosiaalipsykologian pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää Kiinassa tällä hetkellä työskentelevien tai äskettäin kotiin palanneiden suomalaisten käsityksiä guanxista ja siitä, miten suhdetoimintaa tulee heidän mielestänsä Kiinassa hoitaa. Teoria perustuu eri tieteiden aloilta koottuun materiaaliin. Teorian painopiste on guanxin kulttuurisessa selitysmallissa, mutta myös institutionaalisten tekijöiden vaikutusta guanxiin käsitellään. Teoreettisena viitekehyksenä on Serge Moscovicin kehittämä sosiaalisten representaatioiden teoria. Teorian avulla tutkitaan haastateltavien guanxirepresentaatioiden sisältöä ja ryhmän käsityksien yhteneväisyyttä. Tutkielman aineistona on 12 teemahaastattelua, jotka on litteroitu sanatarkasti. Haastateltavat ovat Kiinassa (Shanghaissa) erilaisissa päällikkö- tai johtotehtävissä työskenteleviä tai työskennelleitä suomalaisia. Aineiston analyysin menetelmänä on käytetty laadullisen tutkimuksen aineistolähtöistä grounded-teoriaa. Tärkeimpinä tuloksina todetaan, että haastateltavien guanxirepresentaatiot ovat normien suhteen hyvin yhteneväiset. Kasvoihin ja vastavuoroisuuteen liittyvät normit nousivat erityisen tärkeiksi. Myös liike-suhteiden henkilökohtaisuutta pidettiin tärkeänä kuten myös luottamusta, joskin molemminpuolinen luottamuspula oli yleinen ongelma.. Käsitykset siitä, miten guanxin suhteen toimitaan ja mitkä toimintatavat ovat hyviä, vaihtelevat johtuen yrityksien erilaisista toimintatavoista ja tarpeista. Vaikka tietyt guanxiin liittyvät "pelisäännöt" ovat yleisesti tiedossa, jokainen joutuu soveltamaan niitä omaan yritykseensä ja toimintaansa sopiviksi. Samat toimintatavat mainitaan kuitenkin tarpeeksi usein, jotta ryhmän käsityksiä voitaisiin pitää yhteneväisinä. Guanxi näyttäisi tämän tutkimuksen valossa oleva seikka, jota jokaisen suomalaisyrityksen on hyvä huomioida ryhtyessään liiketoimintaan Kiinassa. Keskeiset lähteet ovat Hofstede (1980, 1991, 1993), Triandis (1994), Redding (1990), Trompenaars & Hampden Turner (1997), Bond (1991), Hwang (1987), Moscovici (1984x, 1988, 200)9 Purkhardt (1993) sekä Strauss ja Corbin (1990).
  • Kotamaa, Sari (Helsingin yliopisto, 2017)
    Kansallisen historian näkökulmasta vuosi 2017 oli Suomen kansakunnalle suuri muistojen vuosi. Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä muistettiin ja juhlittiin valtioneuvoston kanslian asettaman Suomi 100 -organisaation johdolla rakentamalla laaja juhlavuoden ohjelma yhdessä eri toimijoiden kanssa. Tässä pro gradu -tutkielmassa esitellään sosiaalisten representaatioiden dialogiseen lähestymistapaan pohjautuva tutkimus, jossa tarkastellaan kollektiivista muistelua ja historian sosiaalisten representaatioiden rakentumista Suomen itsenäisyyden juhlavuoden ohjelmassa. Tavoitteena on tutkia, millaisilla historian representaatioilla Suomen kansallista historiaa juhlavuoden ohjelmassa rakennetaan sekä millaisista merkityksistä ja mielikuvista historian representaatiot muodostuvat. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat sosiaalisten representaatioiden ja kollektiivisen muistin teoriat. Sosiaalisten representaatioiden teoria on Serge Moscovicin (1961/2007) luoma teoreettinen lähestymistapa yhteisössä jaetun arkiymmärryksen ja sosiaalisen tiedon muodostumiseen. Kollektiivisen muistin teorian juuret ovat Maurice Halbwachsin (1925/1980) työssä koskien muistin sosiaalisia kehyksiä. Tutkimuksen keskiössä on historian arkiymmärryksen pysyvyyden ja muutoksen tematiikka sosiaalisten representaatioiden dialogisen lähestymistavan näkökulmasta. Tutkimusaineisto koostuu juhlavuoden ohjelmahankkeista (N = 745), jotka esitellään juhlavuoden ohjelmassa sanoin ja kuvin. Aineisto analysoitiin ensin aineistolähtöisellä temaattisella analyysillä historian representaatioiden sisällön hahmottamiseksi. Toiseksi analyysiä täydennettiin historian representaatioiden muotoon keskittyvällä teorialähtöisellä temaattisella analyysilla soveltamalla sosiaalisten representaatioiden teorian avainkäsitteitä – ankkurointia ja objektivointia. Kuvien kohdalla sosiaalisten representaatioiden teorian tarjoamia työkaluja täydennettiin Roland Barthesin (1977) semioottisella lähestymistavalla koskien kuvien kolmea merkitystasoa – denotaatiota, konnotaatiota ja myyttiä. Tutkimuksen päätulosten mukaan Suomen kansallista historiaa rakennetaan juhlavuoden ohjelmassa erityisesti suomalaisen kulttuurin, hyvinvointiyhteiskunnan ja ympäristön historian kautta. Sota ja politiikka jäävät analyysin tuloksena teemoista pienimmiksi. Erityisesti taide, hyvinvointi ja terveys sekä suomalaisia ympäröivä luonto näyttäytyvät muistamisen arvoisena osana kansallista historiaa. Suomen kansallinen historia saa merkityksensä myös suhteessa arvoihin, kuten tasa-arvoon, yhteisöllisyyteen, monikulttuurisuuteen ja kansainvälisyyteen. Analyysin pohjalta keskeisimmät Suomen kansallisen historian naturalisoituneet symbolit ja henkilöinnit ovat kansalliseepos Kalevala, säveltäjä Jean Sibelius ja sinivalkoinen värimaailma. Vaihtoehtoisiksi symboleiksi ja henkilöinneiksi nousevat muun muassa suomalaisen taiteen, tasa-arvon ja seksuaalivähemmistöjen historiaa edustava kuvataiteilija Touko Laaksonen ja Tom of Finland -teokset sekä monikulttuurisuutta symboloiva monivärinen värimaailma. Tutkimustulokset osoittavat, että Suomen kansallista historiaa rakennetaan niin hegemonisilla kuin vaihtoehtoisillakin representaatioilla, jotka vastaavat ennen kaikkea kansakunnan nykyhetken ja tulevaisuuden tarpeisiin. Dialogisen lähestymistavan (Marková, 2003) näkökulmasta Suomen kansallista historiaa koskevaa sosiaalista tietoa ja arkiymmärrystä rakennetaan pysyvyyden ja muutoksen, vallan ja vastarinnan dynaamisessa suhteessa dialogisen ajattelun, kielen ja kommunikaation kautta.
  • Järvinen, Kaisa (2005)
    Tässä tutkielmassa tarkasteltiin nuorten, aikuisten naisten käsityksiä hyvinvoinnista. Tutkittavat olivat 21-28-vuotiaita naisia ja tutkimusaineisto koostui 12 teemahaastattelusta. Tutkielman alussa esiteltiin hyvinvointikirjallisuutta subjektiivisen, psykologisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Onnellisuus subjektiivisen hyvinvoinnin rinnasteisena käsitteenä sai tarkastelussa suuren osan. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä oli Serge Moscovicin sosiaalisten representaatioiden teoria ja analyysimenetelmänä aineistolähtöinen teoria. Tutkielmassa pyrittiin vastaamaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Mitkä ovat nuorten aikuisten naisten hyvinvoinnin sosiaaliset representaatiot eli käsitykset hyvinvoinnista? Mistä hyvinvointi koostuu, mitä siihen kuuluu ja mistä hyvinvointia saa? Miten nuoret aikuiset naiset, näkevät hyvinvoinnin nykypäivän yhteiskunnassa? Nuorten, aikuisten naisten käsitysten mukaan hyvinvointi oli pitkälti yksilön omalla vastuulla. Hyvinvointiin vaikutti nuorten, aikuisten naisten mukaan sekä omat valinnat eli itsestään huolehtiminen että yksilön ulkopuoliset tekijät, joihin ei itse voinut vaikuttaa. Pääsääntöisesti hyvinvointiin voitiin kuitenkin vaikuttaa omalla käyttäytymisellään ja valinnoillaan. Hyvinvointi jakautui neljään osa-alueeseen: fyysiseen terveyteen, psyykkiseen hyvinvointiin, sosiaaliseen ympäristöön ja ulkoisiin puitteisiin, jotka yhdessä muodostivat hyvinvoinnin kokonaisuuden. Hyvinvointi nähtiin kokonaisvaltaisena tasapainon ja tyytyväisyyden kokemuksena. Tärkeimmät lähteet olivat: Argyle, M. (1994). The Psychology of happiness. Lontoo: Routledge. Moscovici, S. (2000). Social representations.Explorations of Social Psychology. Cambridge: Polity Press.
  • Liimakka, Satu (2002)
    Tutkielmassa tarkasteltiin nuorten naisten käsityksiä ja kokemuksia naisen ruumiillisuudesta. Tutkittavat (yhteensä 19 kpl) olivat 17-18-vuotiaita helsinkiläisiä lukiolaisia. Tutkimusaineisto muodostui kolmesta ryhmäkeskustelusta ja kirjoituksista, joita kertyi 22 kappaletta. Nuorten naisten ruumiillisuutta hahmotettiin tutkimuksessa kahdesta näkökulmasta. Käsitysten tasolla tutkittiin, millaisia sosiaalisia representaatioita eli sosiaalisesti jaettuja käsityksiä naisruumiillisuudesta nuorilla naisilla on. Yksilöllisten kokemusten tasolla tarkasteltiin fenomenologisesti nuorten naisten kokemuksia omasta ruumiistaan. Analyysimenetelmänä oli aineistolähtöinen teoria. Nuorten naisten sosiaalisesti jaetut käsitykset naisruumiillisuudesta tiivistyivät kuudeksi prototyypiksi. Prototyypit ilmaisivat kiteytettynä erilaisten naisruumiillisuuksien tyypillisimmät ominaisuudet. Vastakohtapareina positiivinen/negatiivinen ilmenevät prototyypit edustivat kolmea keskeistä naisruumiillisuuden aluetta: terveyttä (terve/anorektikko), ruumiin muokkaamista (trimmi/mies-nainen) ja seksuaalisuutta (sopusuhtainen/pimu). Ruumis muodosti ryhmärajat nuorten naisten välille: hyvät naiset ovat terveitä, trimmattuja ja sopusuhtaisia, huonot naiset anorektikkoja, liian miehekkäitä tai seksistisiä pimuja. Kokemus omasta ruumiista oli tutkittavilla kahtia jakautunut. Toisaalta ruumis oli yksityinen subjektiruumis, elämysten ja kokemusten lähde, jossa on hyvä olla. Toisaalta ruumis oli objektiruumis, etäisempi arvioinnin ja tarkkailun kohde. Objektiruumiina saatu huomio tuotti mielihyvää, mutta koettiin myös ahdistavaksi. Keskeisin ruumiinkokemus oli kokemus ristiriidasta - normatiivisen ihannenaiseuden vaatimus kohdattiin jatkuvasti ainakin alitajuisena, mutta ihanneruumis oli mahdoton tavoittaa. Tärkeimmät lähteet olivat: Grosz, Elizabeth (1994): Volatile Bodies. Towards a Corporeal Feminism. Puuronen, Anne - Välimaa, Raili (toim.) (2001): Nuori ruumis. Oinas, Elina (2001): Making Sense of the Teenage Body. Sociological Perspectives on Girls, Changing Bodies, and Knowledge. Heinämaa, Sara (1996): Ele, tyyli ja sukupuoli. Merleau-Pontyn ja Beauvoirin ruumiinfenomenologia ja sen merkitys sukupuolikysymykselle. muut Heinämaan kirjoitukset fenomenologiasta. Deaux, Kay - Philogène, Gina (toim.)(2001): Representations of the Social. Bridging Theoretical Traditions.
  • Justén, Selina (2005)
    In this study, the employees within Wärtsilä Service Business unit were interviewed in order to find out their images of a strategy and the corporate strategy. The aim was to find out whether the employees share a similar view of the corporate strategy and investigate the interpretative side of strategy in the theoretical framework of social representations. An intention was also to find out the lay theories of the participants on a strategy and the corporate strategy and compare them with the existing strategic management literature and with the official corporate strategy. In the spring 2005, a total of 16 participants were interviewed of whom seven were white-collar workers and nine blue-collar workers. The participants represented different hierarchical levels and educational backgrounds. The participants were between 27–60 years old and had worked in a company from 3 to 37 years. All the participants were male. Semi-structured thematic interviews were used to collect the data. The qualitative data was analysed by grounded theory method and the Atlas.ti –computer software was used as a tool for analyses. In large, the participants had similar images of a strategy, although there was not an absolute unanimity. They most often related a strategy to a plan, a goal or a frame of reference. Although, the participants had more polarised images about the corporate strategy than a strategy in general, their images were still somewhat congruent with each other. The participants emphasised their own strategies and work processes alongside the description of the official corporate strategy. The corporate strategy was most often related to humane factors.
  • Kantola, Minna (2002)
    Opinnäytetyössä tarkastellaan työn kulttuurisen merkityksen rakentumista julkisessa keskustelussa sosiaalisten representaatioiden näkökulmasta. Kiinnostuksen kohteena on arkinen ajattelu historiallisessa ja sosiaalisessa kontekstissaan; miten tieteellinen tieto ja kulttuurinen perimä vaikuttavat toimittajien tulkintoihin työyhteiskunnasta ennen ja jälkeen 1990-luvun laman. Tavoitteena on hahmottaa käsitteistä ja kielikuvista rakentuvia tulkintakehikkoja, joiden pohjalta esitetään tulkinta aineistossa heijastuvasta työn sosiaalisesta representaatiosta. Aineistona on yhteensä 30 Helsingin Sanomien artikkelia vuosilta 1986 ja 1996. Materiaali on kerätty ja analysoitu noudattamalla etnografisen sisällönanalyysin periaatteita. Tuloksena esitetään ensinnäkin 8 erilaista käsitekehikkoa, joiden puitteissa työstä ennen ja jälkeen laman kirjoitettiin. Kehikot asetetaan niissä heijastuvien tieteellisten lähteiden ja ihmiskäsitysten pohjalta kahdelle eri ulottuvuudelle. Taloudellisrationaalisen ulottuvuuden kannanotot nimetään vääjäämättömyys- ja moraalipuheeksi, joilla toimittajat korostavat rationaalisten toimijoiden sopeutumista vääjäämättömään muutokseen sekä velvollisuutta työhön. Psykologisemotionaalisen ulottuvuuden kannanotot nimetään huolipuheeksi, jolla toimittajat korostavat yksilön tuntemuksia muutoksen puristuksessa sekä oikeutta työhön. Keskustelu kahdella ulottuvuudella tulkitaan työn poleemiseksi representaatioksi. Toiseksi tarkastellaan toimittajien käyttämää kuvakieltä, jolla he alleviivaavat kannanottojaan.Tuloksena nostetaan esiin liikkeen ja pysähdyksen käsitepari, johon liittyviä ilmaisuja kytketään artikkeleissa eri ulottuvuuksien väittelevään ainekseen varioimalla mm. liikkeen suuntaa tai nopeutta. Havaintojen pohjalta esitetään tulkinta työn hegemonisesta representaatiosta. Liikkeen ja pysähdyksen käsiteparin – representaation kuvallisen ytimen – ympärille rakentuvat kielikuvat konkretisoivat työyhteiskuntaan liittyvää abstraktia uhkaa: kun palkkatyö mielletään liikkeeksi, sen ulkopuolelle jäämisen tai joutumisen katsotaan johtavan pahimmillaan totaaliseen pysähdykseen. Palkkatyöllä taataan itsenäinen toimeentulo ja sitä kautta arvostettu yhteiskunnallinen asema, mikä on liikkeen ja pysähdyksen kielikuvassa naturalisoitunut itsestään selvyydeksi. Samalla konkretisoidaan työttömyys pysähdykseksi, joka johtaa taloudelliseen riippuvuuteen ja huonoon yhteiskunnalliseen asemaan. Julkisuuden on katsottu lamanjälkeisissä olosuhteissa vaalineen palkkatyön ideologiaa – ideologiaa työstä itsekunnioituksen ja osallisuuden lähteenä - ja tarjonneen sitä niillekin, jotka ovat jääneet pysyvästi työelämän ulkopuolelle. Näkemys heijastaa tutkielman aineiston työn sosiaalisen representaation hegemonista ydintä: palkkatyön lähes itsestäänselvyydeksi naturalisoitunutta merkitystä väylänä arvostettuun yhteiskunnalliseen asemaan ei tässä aineistossa juurikaan kyseenalaisteta. Palkkatyön ideologian voimakkuus ja sitkeys havainnollistuu siinä, miten aineiston representaation ulottuvuuksien väittelevä aines kiertyy palkkatyön itsestäänselvyyden – työn sosiaalisen representaation sitkeän kuvallisen ytimen ympärille. Keskeiset lähteet: Alasuutari, P. (1996), Altheide, D.L. (1996), Honkanummi, E. (2002), Moscovici, S. (esim. 1988; 2000), Sounela, R. (2001).
  • Oksa, Siru (2002)
    Naiset ovat Kamerunissa harvoin yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa. Politiikan teko ja johtaminen ovat olleet perinteisesti hyvin vahvasti miesten aluetta. Näin ei ole vain Kamerunissa, vaan myös muualla maailmassa. Kamerunissa kuitenkin on vaikutusvaltaisia naisia: naisjohtajia, naispoliitikoita ja ensimmäisiä naisia. Tutkielman tarkoituksena onkin perehtyä siihen, miten Kamerunissa nähdään nämä”oudot linnut”. Tutkielmassa pyritään löytämään kamerunilaisen yhteiskunnan jakamia sosiaalisia representaatioita vaikutusvaltaisista naisista. Sosiaalisia representaatioita vaikutusvaltaisista naisista etsitään sanomalehtimedia kautta. Sosiaaliset representaatiot muodostuvat monen muunkin tekijän kuin pelkkien sanomalehtien välityksellä, mutta tämän tutkielman tarkoituksena on perehtyä juuri näihin sanomalehtimedian kautta syntyviin sosiaalisiin representaatioihin. Aineisto on kerätty kolmesta Kamerunin tärkeimmästä englanninkielisiä uutisia tuottavasta sanomalehdestä. Aineistoa analysoidaan sekä sisällönanalyysin että positioinnin avulla. Sisällönanalyysin kautta luodaan katsaus siihen, kuinka paljon vaikutusvaltaisista naisista kirjoitetaan paikallisessa lehdistössä. Tätä vertaillaan muista naisista kirjoitettujen artikkeleiden määrään. Sisällönanalyysin kautta katsotaan myös minkälaisiin aiheisiin kirjoituksen vaikutusvaltaisista naisista liittyvät. Positioinnin avulla puolestaan pyritään selvittämään minkälaisissa positioissa vaikutusvaltaiset naiset esiintyvät sanomalehtiartikkeleissa. Positioiden kautta katsotaan saatavan viitteitä vaikutusvaltaisten naisten prototyypeistä, jotka liittyvät sosiaalisten representaatioiden syntyyn. Sisällönanalyysin ja positioinnin tuloksia katsotaan sitten lopuksi feministisen mediatutkimuksen näkökulmasta. Tämän tarkastelun tavoitteena on selvittää miten kamerunilainen sanomalehtimedia toimii sukupuolijärjestelmän kuvaajana ja uusintajana. Tulokset osoittavat, että vaikutusvaltaiset naiset esitetään sanomalehdissä näkymättöminä ja ristiriitaisina. Näkymättömyys tulee siitä, että heistä kirjoitetaan hyvin vähän paikallisissa lehdissä. Tämä on yhdenmukaista aikaisempien naisten esiintymistä mediassa tarkastelleiden tutkimusten kanssa. Ristiriitaisuus puolestaan tulee löydettyjen positioiden kautta. Naiset nähdään usein kahden vastakkaisen position kautta. He ovat joko onnistujia tai epäonnistujia, kiiteltyjä tai haukuttuja jne. Kamerunilaisen yhteiskunnan sosiaaliset representaatiot vaikutusvaltaisista naisista myös ylläpitävät perinteistä sukupuolijakoa. Tärkeimpinä lähteinä tässä tutkielmassa on käytetty Serge Moscovicin eri kirjoituksia, Liesbet van Zoonen näkemyksiä feministisestä mediatutkimuksesta sekä Rom Harrén ja Luk van Langenhoven monipuolisia ideoita positioinnista.
  • Salminen, Minttu (Helsingfors universitet, 2013)
    Tässä sosiaalipsykologian pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kamerunilaisten nuorten sosiaalisia representaatioita naispoliitikoista. Naisten poliittisen osallisuuden lisääminen on hyväksytty yhdeksi kehityspolitiikan tavoitteista niin Suomessa kuin maailmallakin. Tavoitteena on taata kaikille yhtäläiset mahdollisuudet poliittiseen osallistumiseen. Demokratia on keskeneräinen, jopa näennäinen, jos se onnistuu integroimaan vain puolet kansasta osaksi yhteiskuntaa ja päätöksentekoa. Naisten aliedustus politiikassa tarkoittaa käytännössä sitä, että lähes puolet kansasta on marginalisoitunut yksityisen piiriin vailla mahdollisuutta vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin. Naisilla on erilaisia positioita eri yhteisöissä ja siten myös tasa-arvon haasteet ja mahdollisuudet ovat erilaisia eri ryhmissä. Tässä tutkielmassa pyritään ymmärtämään kamerunilaisten nuorten näkökulmaa demokratisoitumisprosessiin. Näkökulmana on sosiaalisten representaatioiden teoria, joka edustaa paikallistiedon ja arkiajattelun psykologiaa. Sosiaaliset representaatiot eli jaetut asenteet, arvostukset ja kollektiiviset käsitykset kehystävät koko poliittisen osallisuuden prosessia vaikuttaen sekä naisten haluun osallistua politiikkaan että naispoliitikkojen toimintaympäristöön. Representaatioita tarkastelemalla päästään käsiksi siihen sosiaalisen todellisuuteen, jossa demokratisoitumiseen pyritään. Aineisto kerättiin touko-kesäkuussa 2011 Länsi- Kamerunissa. Aineisto koostuu kahdeksan nais-, mies-, ja sekaryhmän fokusryhmäkeskustelusta. Haastateltavat ovat korkeakoulutettuja kamerunilaisia nuoria, jotka todennäköisesti edustavat maan tulevia vallanpitäjiä. Sosiaalinen representaatio naispoliitikoista rakentuu seitsemän ulottuvuudet avulla. Ulottuvuudet ovat Taitavat naiset, Voimakkaat naiset, Tunteelliset naiset, Empaattiset naiset, Heikot naiset, Epäpätevät naiset ja Kovat naiset. Representaatio on dynaaminen ja ulottuvuudet ovat keskenään ristiriitaisia. Representaation ydinkysymys kiteytyy sukupuolten välisen vallanjaon ja vastavuoroisen kunnioituksen ympärille. Kamerunilaiset nuoret arvioivat, muokkaavat ja torjuvat representaatioita arkisessa vuorovaikutuksessa ja siten representaation sisällöstä ja merkityksestä neuvotellaan koko ajan.
  • Löflund-Kuusela, Heidi (2005)
    Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan suomalaisissa liikuntalehdissä esiintyviä käsityksiä naisten liikunnasta. Sosiaalisten representaatioiden teoria ja sosiaalinen konstruktionismi toimivat teoreettisina lähtökohtina. Taipumus käsittää sukupuolet toisilleen vastakkaisina ja toisensa poissulkevina näkyy urheilumaailman kahtiajakautumisessa. Yhteiskunnassa vallitsevat käsitykset maskuliinisuudesta ja feminiinisyydestä konkretisoituvat urheiluun liittyvissä käytännöissä, käsityksissä ja odotuksissa ja mm. mediassa. Maskuliinisuus ja feminiinisyys samoin kuin sukupuolten väliset suhteet nähdään sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta kuitenkin rakennettuina, jolloin niistä on mahdollista myös neuvotella. Tutkimusaineistona on kaksi suomalaista liikunnallista aikakauslehteä: Fitness ja Sport. Analysoitavaan aineistoon on rajattu lehtien vuoden 2003 jokaisesta numerosta kaksi erityyppistä artikkelia: numeron pääjuttu ja yksi henkilöjuttu. Fitness-lehteä ilmestyi vuonna 2003 kymmenen numeroa ja Sport-lehteä kuusi. Analysoitu aineisto koostuu siis 16 pääjutusta ja 16 henkilöjutusta. Analyysimenetelmänä on sovellettu teoriasidonnaista laadullista analyysiä, joka mahdollistaa sekä aineistolähtöisyyden että aiemman tutkimus- ja teoriatiedon käyttämisen analyysissä apuna. Liikuntalehdistä löytyi neljä jaettua käsitystä naisten liikunnasta: huippu-urheilu, ulkonäköliikunta, hyvän olon liikunta ja elämysliikunta. Jokaisella liikuntakäsityksellä on liikkuvaa naista kuvaava prototyyppi, ja käsitykseen sisältyy myös oletus tietyntyyppisistä liikuntamuodoista tai -lajeista. Liikunnalle määrittyvät merkitykset ja funktiot vaihtelevat eri käsityksissä. Huippu-urheilu tiivistyy uraan, ulkonäköliikunta ulkonäön välineeksi, hyvän olon liikunta terveyteen ja hyvinvointiin ja elämysliikunta intohimoon. Liikuntalehdet sisälsivät perinteisiä, yhteiskunnassa yleisesti naisten liikuntaan liittyviä käsityksiä (esim. ulkonäköliikunta), mutta niiden rinnalla oli myös uusia, vapauttavampia käsityksiä (erityisesti elämysliikunta), jotka korostavat voimaantumista. Perinteisten näkemysten voidaan katsoa olevan osa sosiaalisen representaation ydintä. Haastavat käsitykset kuuluvat sen sijaan representaation perifeeriseen alueeseen, joka on joustavampi kuin ydin ja sallii siksi hajontaa käsityksissä. Perinteisten ja uudenlaisten käsitysten samanaikainen näkyminen liikuntalehdissä kuvaa naisten liikuntaan liitetyistä merkityksistä käytävää neuvottelua. Tärkeimmät lähteet: Hargreaves, J. (1994). Sporting Females. Critical Issues in the History on Sociology of Women"s Sport; Howard, J. A. & Hollander, J. (2000). Gendered Situations, Gendered Selves; Moscovici, S. (1984). The Phenomenon of Social Representations. Teoksessa Moscovici, S. & Farr, R., M. (toim.), Social Representations; Moscovici, S. (1981). On Social Representations. Teoksessa Forgas, J. P. (toim.): Social Cognition. Perspectives on Everyday Understanding; Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2004): Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi.
  • Huotilainen, Anna (2005)
    Tutkimuksen tavoite Uudet ruoat ovat herättäneet Suomessa runsasta keskustelua. Onko geeniruoka vaarallista? Voiko terveysvaikutteisesta ruoasta saada yliannostuksen? Kuka haluaa syödä sushia? Sosiaalipsykologiaa ja elintarviketeknologiaa yhdistävän väitöstutkimuksen tavoitteena oli tutkia uusien ruokien herättämiä arkipäivän käsityksiä. Uudet ruoat jaoteltiin terveysvaikutteisiin, geneettisesti muunneltuihin, ravitsemusarvoltaan muunneltuihin, etnisiin ja luomuruokiin. Käsitysten tutkimisessa käytettiin sosiaalisten representaatioiden teoriaa. Teorian mukaan uudet ja tuntemattomat asiat herättävät sekä vastarintaa että tarvetta jäsentää niitä suhteessa tunnettuun. Teorian keskeinen ajatus on tuntemattoman tutuksi tekeminen liittämällä uusi asia tuttuun ja luomalla siitä esimerkiksi mielikuvia. Keitä tutkittiin? Tutkimukseen osallistui yhteensä 3242 suomalaista, iältään 15-88-vuotiaita. Tutkimus koostui viidestä osasta: fokusryhmäkeskusteluista (44 osallistujaa); kolmesta isosta kyselytutkimuksesta (v. 2001 734 osallistujaa; v. 2002 1156 osallistujaa; v. 2004 1113 osallistujaa); sekä koeasetelmasta (62 osallistujaa). Koko aineisto kerättiin vuosien 2001 ja 2004 välillä. Tutkimuksen eteneminen: Tutkimuksen alussa tehtyjen fokusryhmäkeskusteluiden perusteella kehitettiin uusien ruokien sosiaalisen representaation mittari. Mittari koostuu keskusteluista poimituista väittämistä, jotka kuvaavat eri tavoin suhtautumista uusiin ruokiin. Tätä 27 väittämää sisältävää mittaria testattiin kolmella isolla kyselytutkimuksella vuosina 2001, 2002 ja 2004. Tärkeimmät tulokset: Uusien ruokien sosiaalinen representaatio koostui viidestä komponentista, jotka olivat 1) uutuuksien epäily ja vastustus, 2) teknologian kannatus, 3)luonnonmukaisuuden kannatus, 4) syöminen nautintona ja 5) syöminen välttämättömyytenä. Tulos tukee aiempia tutkimuksia, joissa on havaittu, että syömiseen liittyy ristiriitoja ja jännitteitä mm. luonnon ja teknologian sekä turvallisen ja vaarallisen välillä. Kolmen vuoden ajanjakson aikana uusien ruokien sosiaalinen representaatio oli erittäin pysyvä otoksesta riippumatta. Representaatio oli yhteydessä perinteisesti käytettyihin ruoka- asennemittareihin: uusien ruokien pelkoon, vaihtelunhaluisuuteen sekä innovatiivisuuteen. Voimakas epäily korreloi vahvasti uusien ruokien pelon kanssa, kun taas vähäinen epäily korreloi vaihtelunhaluisuuden ja innovatiivisuuden kanssa. Uusien ruokien sosiaalinen representaatio (erityisesti vähäinen epäily, teknologian kannatus ja luonnonmukaisuuden kannatus -komponentit) ennusti uusien ruokien käyttöhalukkuutta hyvin. Erityisen korkea ennustuskyky oli terveysvaikutteisten ruokien, geneettisesti muunneltujen ruokien sekä luomuruokien suhteen. Representaation avulla ihmiset pyrkivät tekemään uudesta ja tuntemattomasta tuttua. Uusien ruokien herättämän epäilyn ja vastustuksen vastinparina oli luottamus, ja representaation ydinteemana oli jännite luonnollisen ja toisaalta teknologisen ruoan välillä. Pähkinänkuoressa: Tutkimuksessa yhdistyivät sekä sosiaalipsykologian että elintarviketeknologian kannalta mielekkäät tavoitteet. Sen tulokset ovat käyttökelpoisia paitsi syömisen sosiaalipsykologian ja sosiaalisten representaatioiden teorian myös elintarviketieteiden sekä elintarvikealan markkinointiviestinnän kehittämisessä. Tutkimuksen saavutuksina olivat teoreettisen viitekehyksen soveltaminen uudella tavalla käytännön asiaan sekä uusien ruokien sosiaalisen representaation mittarin kehittäminen. Mittari antoi luotettavia ja pysyviä tuloksia kolmen vuoden ajanjakson aikana. Mittaria voidaan käyttää perinteisten ruoka-asennemittareiden rinnalla tai niiden sijaan, kun halutaan jaotella vastaajia heidän suhtautumistaipumuksensa mukaan esimerkiksi epäilijöihin tai teknologian kannattajiin, tai kun halutaan ennustaa erityyppisten uusien ruokien käyttöhalukkuutta. Tutkimuksen rahoitus tuli Tekesin Elintarvikkeet ja terveys -ohjelmasta.
  • Suhonen, Maarit (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämän tutkielman tavoitteena on ymmärtää, kuinka vihapuhe käsitetään suomalaisessa yhteiskunnassa kahdessa eri kontekstissa: Ylen A-Studion Vihapuheilta-ohjelmassa sekä Suomi24-verkkofoorumilla käydyissä vihapuheeseen ja Ylen Vihapuheilta-ohjelmaan liittyvissä verkkokeskusteluissa. Tutkielma vastaa myös kysymyksiin siitä, rakennetaanko kahdessa eri aineistossa yhteneviä sosiaalisia representaatioita ja millä tavoin aineistoissa positioidaan erilaisia vihapuheeseen liitettyjä toimijoita. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalisten representaatioiden teoria, joka kuvaa arkikäsitysten rakentumista dialogissa. Sosiaaliset representaatiot sekä luovat järjestystä että mahdollistavat yhteisön jäsenten kommunikaation. Tutkielmassa sosiaalisten representaatioiden teoriaa lähestytään osana sosiaalisen konstruktionismin metateoriaa. Sosiaalisten representaatioiden analyysiä täydennetään subjektipositioiden analyysillä – sen tarkoituksena on ymmärtää, minkälaisia positioita aineistoissa rakennetaan suhteessa vihapuheeseen ja mitä funktioita niillä on. Tutkimusaineisto muodostuu Ylen A-Studion 2.2.2017 käydystä Vihapuhe-keskusteluohjelmasta sekä Suomi24-verkkofoorumilla 2.2.–21.2.2017 käydyistä viidestä eri keskustelusta Vihapuhe-ohjelmaan sekä yleisesti vihapuheeseen liittyen. Kahden eri aineiston välillä on dialogisuutta; erityisesti Suomi24-aineiston viesteissä viitataan paljon Vihapuheilta-ohjelmaan, ja aineistot myös jakavat tapoja puhua vihapuheesta. Yhdessä ne ovat osa laajempaa yhteiskunnallista dialogia, jossa vihapuheen merkityksistä neuvotellaan. Ylen Vihapuheillassa ja Suomi24-aineiston keskusteluissa rakennetaan selvästi eroavia käsityksiä vihapuheesta: niissä rakennetaan siis kahta erilaista sosiaalista representaatiota vihapuheesta. Ylen Vihapuhe-ohjelman sosiaalisessa representaatiossa vihapuhe ymmärretään loukkaavana puheena sekä sananvapauden ja epätasa-arvon kautta. Siitä tehdään arkiajattelussa konkreettista internetin ja dialogin puutteen objektivoinneilla. Suomi24-keskusteluissa taas vihapuhe tehdään ymmärrettäväksi sensuurin, epätasa-arvon ja muun muassa maahanmuuttopolitiikkaan liittyvän turhautumisen kautta. Se konkretisoidaan lyömäase-metaforan, median, kansan ja maahanmuuttopolitiikan avulla. Sosiaaliset representaatiot kahdessa eri aineistossa jakavat muun muassa käsityksen siitä, että vihapuhe liittyy ilmiönä yhteiskunnalliseen epätasa-arvoisuuteen ja sananvapauteen. Suomi24-keskusteluissa vihapuhe käsitetään sensuurin välineenä eli lyömäaseena sananvapautta vastaan, ja lisäksi aineisto rakentaa vahvaa käsitystä siitä, että ”kansan” turhautuminen maahanmuuttopolitiikkaan ja median väitettyyn puolueellisuuteen aiheuttaa vihapuhetta. Samalla aineistossa rakennetaan kansan ja päättäjien vastakkaisia positioita, ”kriittisten” ja ”suvakkien” vastakkaisia positioita sekä median ja maahanmuuttajien positioita suhteessa vihapuheeseen. Ylen Vihapuhe-ohjelmassa painotetaan Suomi24-keskusteluita enemmän dialogia, joka myös käsitetään ratkaisuksi vihapuheeseen. Ylen ohjelmassa vihapuheen areenaksi rakennetaan verkkokeskusteluja ja sosiaalista mediaa. Suomi24-keskusteluissa taas Ylen kaltainen julkinen media esitetään syrjiväksi vihapuhujaksi. Suomi24-aineistossa rakennettavalla sosiaalisella representaatiolla haastetaan Ylen Vihapuheilta-ohjelman käsitys vihapuheesta ja esitetään julkiset mediat puolueellisina. Lisäksi sillä vaaditaan sekä julkiseen keskusteluun vihapuheesta puheenvuoroja ”suvakkien” tai maahanmuuttajien vihapuheesta että mediaan debattia ja uutisointia maahanmuuton väitetyistä ongelmista.