Browsing by Subject "sosiaaliset taidot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-18 of 18
  • Pihlava, Aura (Helsingin yliopisto, 2019)
    Purpose and aim of the study. The aim of this study is to examine the different methods how teachers support mental health skills of primary school pupils. The aim is to research how primary school teachers can support mental health skills in their teaching and outside the classroom, for example during breaks. Mental health skills is a new concept mentioned in the educational curriculum of 2014, and includes different dimensions, which are for example self-esteem, social skills and emotional skills. Furthermore, mental health and mental health skills are topics that have been covered a lot recently in the media in the context of schooling. Examining the different methods to support mental health skills helps primary school teachers to recognize them and to benefit from them. Moreover, it can provide primary school teachers the opportunity to reflect on the subject more often. Methodology. This study is a qualitative research. The research data of this study was collected in half-structured interviews and by observing. Three primary school teachers, who all work as first grade teachers, were selected to be interviewed. The interviews were recorded and transcribed after which the results were analyzed using theme analysis. Results of the study and conclusions. The interviewed primary school teachers considered that the methods to support mental health skills on a daily basis consisted of four different dimensions: daily interaction between a teacher and a pupil, feedback, maintaining fairness and supporting peer relationships. The interviewed teachers strive to support mental health skills by including discussions and assignments on mental health topics in lectures and subjects such as art, biology and religion. The interviewed teachers found it helpful to use additional materials besides the material they use for the subjects in order to teach comprehensively about the topic. Supporting mental health skills during the first year of school is especially important in order for pupils to feel safe whlist studying and functioning at school. Moreover, it is important to practice and support mental health skills during the first year of school so that pupils can realize their own skills and improve them if needed when they are growing up.
  • Jyrkiäinen, Juho (Helsingin yliopisto, 2019)
    Teknisen kehityksen vaikutukset työn tulevaisuuteen ovat herättäneet paljon keskustelua viime vuosina. Yhtä aikaa maalaillaan uhkakuvia työttömästä tulevaisuudesta ja nähdään mahdollisuuksia työllisyyden kasvuun teknologisten innovaatioiden vauhdittamana. Tällainen keskustelu ei ole sinänsä uutta, vaan teknologinen kehitys on aina herättänyt kysymyksiä työn tulevaisuudesta. Tässä tutkimuksessa käsitellään tulevaisuuden työelämässä tarvittavia taitoja ja valtion henkilöstön valmiutta automaation ja digitalisaation ohjaamaan työn muutokseen. Automaation ja digitalisaation vaikutuksista työn tulevaisuuteen on runsaasti vaihtelevia arvioita. Joissain tutkimuksissa arvioidaan, että jopa yli puolet nykyisistä työtehtävistä voi kadota seuraavan vuosikymmenen aikana, kun taas optimistisimmissa arvioissa teknisen kehityksen nähdään tuovan lisää töitä. Joka tapauksessa työelämä tulee muuttumaan voimakkaasti, mikä vaikuttaa myös työelämässä tarvittaviin taitoihin. Tulevaisuuden työelämän keskeisiä merkitystään kasvattavia taitoja ovat sosiaaliset taidot, digitaaliset taidot, vaativat kognitiiviset ja systeemiset taidot sekä pärjäämistaidot. Vastaavasti merkitystään menettäviä taitoja ovat fyysiset ja manuaaliset taidot sekä perustason kognitiiviset taidot, kuten yksinkertainen datan käsittely. Tutkimuksessa tarkasteltiin regressiomallien avulla koettuja sosiaalisia taitoja ja pärjäämistaitoja valtion henkilöstöllä. Tutkimusaineistona hyödynnettiin vuoden 2017 VMBaro henkilöstökyselyä, ja regressiomallien selittävinä muuttujina käytettiin sukupuolta, henkilöstöryhmää, ikää, koulutusta ja palvelussuhteen vakinaisuutta. Henkilöstöryhmä vaikuttaa voimakkaasti koettuun sosiaalisten taitojen ja pärjäämistaitojen tasoon. Erot toistavat hierarkiarakennetta selkeästi, eli johtajilla koetut sosiaaliset taidot ja pärjäämistaidot ovat parhaimmat, esimiehillä koetut taidot ovat paremmat kuin asiantuntijoilla, ja muulla henkilöstöllä koetut sosiaaliset taidot ja pärjäämistaidot ovat heikoimmat. Korkeasti koulutetut kokevat sosiaaliset taidot ja pärjäämistaidot vahvempina kuin matalasti koulutetut. Ikäryhmittäisessä tarkastelussa 30–39-vuotiaat erottuvat hieman heikompina muihin ikäryhmiin nähden, ja yli 60 vuotiaat erottuvat muista vahvempien pärjäämistaitojen myötä. Miehet kokevat sosiaaliset taidot ja pärjäämistaidot hienoisesti paremmiksi kuin naiset. Määräaikaiset, eli tyypillisesti vakinaisia työntekijöitä uudemmat työntekijät, kokevat nämä taidot hieman vahvemmiksi kuin vakinaiset työntekijät. Tutkimuksen tulosten tulkinnassa on tärkeää olla suhteellisen varovainen. Objektiivisia ja kattavia mittareita henkilöstön taidoista on hankala rakentaa, ja tässäkin tutkimuksessa työntekijän pärjäämistaitoja ja sosiaalisia taitoja arvioidaan subjektiivisten kyselyvastausten perusteella. Tulevaisuuden työelämässä tarvittaviin taitoihin saattaa voimakkaasti vaikuttaa teknisen kehityksen lisäksi myös muut yhteiskunnalliset kehitysajurit. Sosiaalisten taitojen ja pärjäämistaitojen merkityksen kasvu on kuitenkin jo pidempiaikainen kehityskulku eikä vain arvailua tulevaisuudesta, mikä tuo pohjaa tutkimuksen tulosten hyödyntämiselle. Tämän tutkimuksen perusteella valtion organisaatioiden kannattaa kiinnittää huomioita erityisesti asiantuntijoiden ja toimihenkilöiden valmiuksiin kohdata tulevaisuuden työelämän vaatimukset. Kun työuria pyritään pidentämään, on tärkeää myös huolehtia, että pitkään samassa organisaatiossa pysyvien työntekijöiden taidot pääsevät kehittymään ja ikääntyneiden työntekijöiden vahvuudet, kuten tässä tutkimuksessa esiin nousseet vahvat pärjäämistaidot, osataan hyödyntää. Työelämä tulee joka tapauksessa muuttumaan voimakkaasti, ja vahva osaaminen antaa mahdollisuudet pärjätä työn murroksessa. Tämä luo selkeät kannustimet tulevaisuuden työelämässä tarvittavien taitojen kehittämiselle niin yksilöille kuin myös organisaatioille ja koko yhteiskunnalle.
  • Strömberg, Heidi (Helsingin yliopisto, 2015)
    Goals. The purpose of this research is to find out the social skills of student in special education in primary school. The starting point of the study was to understand the importance of student's social skills in primary school, as well as to find out situations that cause negative interactions. Understanding the situations and meanings will help teachers to perform better in the emergence of conflicts, and to support behaviorally challenging pupils of his growing up. Methods. The study was conducted as a case study. The study was the case of Ursula in fourth-class. Ursula's social skills aimed to find out by observing and informative discussions. Official documents relating to Ursula was used mainly for background information. The study wanted to find out other students views about Ursula with class diaries , the children of etnographic method utilizing. The study was based on the functional and ecological model in which the inclusive approach is essential. Functional and ecological evaluation serve as a good basis for the observation and analysis making payments. Positive thinking and positive support for the student's worked at the main thread of research. Results and conclusions. The results showed the student's self-esteem and self-perception was a major factor behind specific student's social skills expertise. Also, the teacher's role in supporting the student's social skills and self-perception was emphasized. The student in primary school is still with the social skills in trainee level, but this level has each student very unique. Observing the individuality, equality and open interest to students are the keys for a good student – teacher relationship of trust formation. This in turn supports the behavior and social skills in school.
  • Hellström, Sini (Helsingin yliopisto, 2017)
    Henkilökohtaiset kokemukseni diplomi-insinööriopinnoista ja työelämästä herättivät kiinnostukseni tutkia, kuinka työelämätaitoja voitaisiin integroida yliopiston ruotsinkielen opetukseen ja siten edesauttaa opiskelijoiden siirtymistä työmarkkinoille. Työn teoreettisena pohjana toimi Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa tehty tuore selvitys Suomessa tarvittavista työelämätaidoista. Myös muita lähteitä käytettiin selvitettäessä, minkälaisia taitoja ja valmiuksia suomalaisilla työmarkkinoilla tarvitaan. Useimmat löydökset olivat sosio-emotionaalisia, ja tästä johtuen työni käsitteli myös tunnetaitoja ja sosiaalista kompetenssia. Koska työn empiirinen osuus oli pedagoginen kokeilu, sisällytettiin teoriaosuuteen Kraschenin kuvauksia toisen kielen oppimisesta sekä pedagogisia aspekteja liittyen motivaatioon, opettajan lähestyttävyyteen (engl. teacher immediacy) ja opettajan havaittuun välittämiseen (engl. perceived teacher caring). Pedagoginen kokeilu suoritettiin Aalto-yliopistossa maaliskuussa 2017. Tutkimuksen otosjoukon muodosti 17 insinöörialojen opiskelijaa, joista suurin osa oli ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Empiirinen osuus sisälsi kolme erillistä ruotsin oppituntia, joissa käytiin läpi työelämätaitoja. Tunneilla sekä osin kotiläksynä opiskelijat testasivat kaksi harjoitustehtävää. Kyseessä oli pääosin kvantitatiivinen selvitys, mutta opiskelijat saivat täydentää vastauksiaan myös kvalitatiivisin kommentein. Sosio-emotionaalisten työelämätaitojen yhdistäminen ruotsinkielen opetukseen onnistui hyvin. Opiskelijat pitivät tehtäviä sekä kielitaidon että työelämätaitojen harjoitteluun sopivina. Pedagogiset teoriat tukivat substanssiopiskelun yhdistämistä kielenharjoitteluun. Tällöin opiskelijoiden motivaatio kasvaa ja kielioppiin liittyvä jännitys pienenee. Koska Aalto-yliopiston strategisiin tavoitteisiin kuuluu mm. yhteistyökykyisten osaajien kouluttaminen, eettisten toimintamallien omaksuminen ja työelämätaitojen lisääminen, voisi yliopiston kieltenopetus toimia tehokkaana kanavana opiskelijoiden kehittämiseksi kohti näitä tavoitteita. Syksyllä 2016 astui Suomessa voimaan uusi opetussuunnitelma. Suunnitelman mukaan huomiota tulee vastedes kiinnittää mm. opiskelijoiden itsensä johtamisen taitoihin sekä empatiakykyyn. Nämä taidot ovat tunnetaitoja, sosio-emotionaalista osaamista, jonka harjoittelu yliopistossa toimisi luonnollisena jatkumona oppimiselle, joka on aloitettu alakoulussa. Koska tunneälyn kasvattaminen vie pitkän ajan, varsinkin jos ensin pitää oppia pois vanhoista ajattelumalleista, on näiden taitojen harjoittelu hyvä aloittaa aikaisessa vaiheessa. Sosio-emotionaalisten taitojen harjoittelu kannattaa niin yksilön, yritysten kuin koko kansakunnan kannalta. Tunneälykkäät ja sosiaalisesti kompetentit yksilöt ovat onnellisempia ja terveempiä. He sitoutuvat työhönsä paremmin ja ovat työelämässä pidempään. He osaavat hallita kanssakäymistään sekä motivoida itseään. Yrityksille tunneälykäs henkilöstö tuo parannusta tuottavuuteen, tiedonhallintaan, yhteistyön sujumiseen sekä kannattavuuteen. Kansanterveyden ja yritysten kannattavuuden paraneminen on puolestaan elintärkeää Suomen kansantaloudelle. Tämä tutkimus tehtiin pienellä otosjoukolla, joten se ei ole erityisen kattava. Tulokset ovat kuitenkin kannustavia. Olisi mielenkiintoista laajentaa tätä tutkimusta useampiin harjoituksiin, eritasoisille ruotsinopiskelijoille sekä toisiin kieliin. Potentiaali, jota työelämä- ja sosio-emotionaalisten taitojen osaaminen tarjoaa, on ehdottomasti lisätutkimuksen arvoista.
  • Helminen, Ansa (2003)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Thomas Gordonin menetelmää ja siihen perustuvaa nuorten ihmissuhdekurssi Nuiskua. Nuisku tarjoaa kommunikaatio- ja ongelmanratkaisutaitoja, joita ovat: minäviestit, aktiivinen kuuntelu, puuttuminen toisen käyttäytymiseen ja molemmat voittavat-menetelmä sekä viitekehys, jota kutsutaan Käyttäytymisen ikkunaksi. Nuiskun tavoitteiden ymmärtämiseksi käsitellään myös Gordonin menetelmän perusteita ja kehittymistä sekä sen eri vaiheita ja toteutumista Suomessa 25 vuoden aikana. Psykokulttuuria koskeva keskustelu väittää, että uusliberaaleissa yhteiskunnissa hallinnoidaan vapauden kautta. Hallinnoinnilla tarkoitetaan vallankäytön muotoa, jossa on käyttäytymistä ohjaava tekniikka. Tähän liittyen on tarkasteltu, onko Nuisku hallinnointia ja subjektiuden tuottamista, ja millä tavoin se on niitä. Yksilösubjekti muotoutuu käytäntöjen kautta. Yksilö hallinnoi itseään palvellakseen omaa vapauttaan ja autonomiaansa. Ihmissuhdetta voi kehittää minuustekniikalla, jolla yksilö vaikuttaa käytökseensä ja olemisensa tapaan. Nuiskua on tarkasteltu teoreettisesti hallinnointina ja subjektiuden tuottamisena foucaultlaisesta näkökulmasta. Biovallaksi Foucault nimittää sellaista väestön hallinnointia, jossa on pyrkimys samalla kertaa hallinnoida kaikkia yhdessä ja kutakin erikseen. Nuiskun voi katsoa peilaavan Foucault'n hallinnointimallin ajattelua. Vapaus ja valta käsitetään toimintana ja vaikutuksina. Erityisesti tämä korostuu Nuiskussa. Vapaus ei ole valmiina annettu vaan hallinnoinnin menetelmin tuotettu tilanne. Toisaalta subjekti on aina valtasuhteiden alainen eikä voi asettua niiden ulkopuolelle. Valtasuhde on sisäisen vuorovaikutuksen suhde, jolloin on merkittävää, mitä valtasuhteet tekevät ihmisestä. Hallinnoinnin määrittämät diskurssiiviset määrittelyt antavat yhteiskunnallisesti kosketuspinnan hallinnoinnin tekniikoiden ja yksilön identiteetin rakennustekniikoiden välille. Nuiskussa Gordonin menetelmällä pyritään muovaamaan subjektiutta ja tuottamaan vastuullista vapautta tiettyjen ehtojen vallitessa. Taidot antavat välineitä hallinnoida sekä itseä että toista. Yksilöllä on vapaus valita, missä tilanteessa hän haluaa käyttää menetelmän taitoja. Tavoite on tuottaa subjektiutta myös identiteettiä vahvistamalla. Nuiskussa hallinnoidaan vapauden kautta. Aktiivinen valinta tuottaa autonomiaa. Gordon korostaa yksilön omakohtaista vastuuta itseä ja muita kohtaan sekä näiden vastuualueiden välistä suhdetta. Kuitenkaan ristiriitatilanteita ei voi ratkaista aina varsinkaan silloin, kun on puhe arvoista. Koska vuorovaikutustilanne on aina jollakin tavalla valtasuhde, se voidaan ymmärtää hallinnointina. Nuiskussa ei aina ole kyse subjektiuden tuottamisesta, vaan olemassaolevan myönteisen tilanteen vahvistamisesta tai ongelmatilanteen ehkäisemisestä. Tutkimuksen tärkeimmät lähteet ovat Gordonin menetelmän perusteos "Viisaat vanhemmat" (1977) ja Foucault'n hallinnointimalli. Lisäksi Nuiskun toteutukseen liittyvät olennaisesti kurssilaisen työkirja ja ohjaajan käsikirja, jotka pohjautuvat Gordonin menetelmään.
  • Berg, Minna (Helsingin yliopisto, 2014)
    Teaching and learning are interactional processes between the teacher and his or her pupils. Good interaction skills are an essential part of the teacher profession. Learning good interaction skills and creating ways and practices that promote the use of those skills is of ten recommended. However, the teacher studies do not direct the students to process these skills. In the present study, it was explored whether comprehensive school teachers of Finland participating in the three credit follow-up training learned to use social interaction skills during the intervention. The studied skills were based on Gordon's theory (2003). The participants were 20 teachers who attended the training, and 20 teachers not attending the training. The effects of the intervention on teachers were examined by using the DCI-instrument (Talvio, Lonka, Kuusela, & Lintunen, 2012). Qualitative, theory-driven content analysis was used to classify the data. The statistical differences between the pre-test and post-test scores were examined with the Wilcoxon signed rank test. After the intervention, teachers who participated in the training used significantly more listening and active listening skills and communicated in more constructive ways. Furthermore, they used significantly less roadblocks to communication. In the comparison group, no differences between pre- and post-tests were perceived. To conclude, the teachers' course on social interaction skills appeared to achieve its goals, since the teachers learned to apply the studied skills during the intervention. This study adds to the development of continuing teacher training by presenting a way of teaching students skills that enhance the quality of interaction.
  • Näätänen, Sara (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa tehdään katsaus taitovaatimuksen tutkimukseen ja työn taitovaatimuksissa tapahtuneisiin muutoksiin Suomessa 2000-luvulla. Katsauksen tarkoituksena on ymmärtää, miten työn taitovaatimukset ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä teknologian kehityksen seurauksena ja miksi. Työn taitovaatimusten muutosta ja teknologian kehityksen roolia tässä muutoksessa on tärkeä ymmärtää, jotta muuttuvat taitovaatimukset voidaan parhaalla mahdollisella tavalla ottaa huomioon yhteiskunnan päätöksenteossa nyt ja tulevaisuudessa. Tarkastelen tutkielmassa kolmea eri työn taitovaatimusten muutosta kuvaavaa mallia. Nämä mallit ovat osaamista suosivan teknologian muutoksen malli, tehtäväpohjainen malli ja sosiaalisia taitoja korostava malli. Tutkielman rakenne on rakennettu tutkimuksen historian ympärille siten, että kussakin luvussa esitellään kronologisessa järjestyksessä kunakin ajanjaksona vallalla ollut malli työn taitovaatimusten muutoksesta ja sen taustatekijöistä. Teoreettisen osuuden lisäksi kussakin luvussa tarkastellaan taitovaatimusten muutosta myös empiiristen tulosten kautta. Ensimmäinen tutkielmassa esiteltävä malli on osaamista suosivan teknologian muutoksen malli. Mallissa teknologian muutoksen oletetaan olevan luonteeltaan osaamista suosivaa, mikä tarkoittaa, että se täydentää korkeataitoisten työntekijöiden työtä. Empiiriset havainnot näyttivät tukevan havaintoa, sillä koulutetun työvoiman kysynnän kasvu osui samaan aikaan teknologian nopean kehityksen kanssa. Mallin puutteena on, että se tarkastelee taitojen muutosta liian kapeasta näkökulmasta, eikä mallin avulla ole mahdollista tarkastella työllisyysvaikutuksia saman koulutustaustan omaavien välillä tai polarisaation ilmiötä. Osaamista suosivan teknologian muutoksen jälkeen vallalle nousi tehtäväpohjainen malli, jossa taitovaatimusten muutosta tarkastellaan työtehtävien kautta jaottelemalla työtehtävät rutiininomaisiin ja ei rutiininomaisiin tehtäviin ja fyysisiin ja analyyttisiin tai interaktiivisiin työtehtäviin. Tämän uuden jaottelun avulla huomattiin, että teknologian muutos näytti korvaavan etenkin rutiininomaisia työtehtäviä ja täydentävän analyyttisia ja ei rutiininomaisia työtehtäviä. Fyysisiin ja ei rutiininomaisiin työtehtäviin teknologian muutoksella ei näyttänyt juuri olevan vaikutusta. Teknologian nopea kehitys näyttää tuoreiden havaintojen valossa ajaneen myös tehtäväpohjaisen mallin ohi, sillä teknologian kykenee kasvavissa määrin automatisoimaan myös ei rutiininomaisia työtehtäviä. Tuoreimmassa tutkimuksessa onkin kasvavissa määrin korostettu sosiaalisten taitojen kasvavaa merkitystä työelämässä, sillä teknologia ei vielä tällä hetkellä kykene korvaamaan ihmistä monitahoisen sosiaalisen kanssakäymisen tilanteissa.
  • Lämsä, R; Appelqvist-Schmidlechner, K; Tuulio-Henriksson, A (Kela, 2017)
    Työpapereita 132
    Kuntoutujan kuntoutus- ja kuntoutumismotivaatio ovat keskeisiä tekijöitä kuntoutuksen tavoitteiden saavuttamisessa. Tässä arviointitutkimuksessa tarkastellaan neuropsykiatrisessa Oma väylä -kuntoutuksessa olevien nuorten motivaatiota ja ohjaajien käyttämiä motivointikeinoja. 1,5-vuotinen Oma väylä on Kelan rahoittama ja kehittämä kuntoutus, joka on tarkoitettu ADHD/ADD- ja/tai Aspergerin oireyhtymä -diagnoosin saaneiden nuorten ja nuorten aikuisten (18–35-vuotiaat) opiskelu- ja työelämävalmiuksien sekä arjen hallinnan ja sosiaalisten taitojen vahvistamiseen. Kuntoutusta toteutetaan kuudella paikkakunnalla vuosien 2015–2017 välisenä aikana vastaanotto-, ryhmä- ja arkeen integroituina käynteinä. Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla kuntoutujia ja omaisia, havainnoimalla ryhmäkäyntejä ja kuntoutujan arkeen integroituja käyntejä, ennakkoarviota koskevalla kyselyllä ja keräämällä kirjallista materiaalia. Palveluntuottajat voivat käyttää tuloksia oman toimintansa kehittämiseen ja Kela Oma väylä -kuntoutuksen standardin kirjoittamiseen. Tulosten mukaan kuntoutusta edeltävä ennakkoarvio auttoi arvioimaan kuntoutujan kuntoutusmotivaatiota, kuntoutuksen oikea-aikaisuutta ja kuntoutujan toimintakykyä. Kuntoutujien motivaatio oli enimmäkseen hyvä. Hyvää motivaatiota edistivät esimerkiksi kuntoutujan oma-aloitteinen hakeutuminen kuntoutukseen ja aiempi väliinputoajakokemus palveluissa. Nuoria motivoi kuntoutuksen joustavuus ja monipuolisuus, palkitseva sisältö ja mahdollisuus vertaistukeen. Kuntoutujien heikon motivaation taustalla vaikutti nuoren elämäntilanteen muutos tai selkiytymättömyys. Kuntoutujaa oli ehkä painostettu osallistumaan kuntoutukseen. Motivaatioon vaikuttivat myös kuntoutujan ja ohjaajan välinen ”henkilökemia” ja ohjaajan mahdollinen vaihtuminen kesken kuntoutuksen. Ohjaajien käyttämiä motivointikeinoja olivat esimerkiksi kuntoutujan osallistaminen, reflektoiva ja joustava työote sekä myönteisen palautteen antaminen. Kuntoutuksen kohderyhmien tyypilliset vaikeudet esimerkiksi ajankäyttöön ja toiminnanohjaukseen liittyen ovat motivoinnin näkökulmasta haaste. Nuoren vaikeudet voivat näyttäytyä motivoimattomuutena kuntoutukseen eikä ohjaajilla aina välttämättä ollut tarpeeksi keinoja kuntoutujan muutosmotivaation herättämiseen ja ylläpitämiseen. Ohjaajat joutuivatkin työskentelemään jatkuvasti kuntoutujien motivoimiseksi. Tämän tutkimuksen perusteella ennakkoarvio tulisi toteuttaa jatkossa kaikille kuntoutukseen hakeutuville nuorille. Motivaation arviointiin käytettäviin menetelmiin tulisi kiinnittää huomiota. Näin kuntoutus kohdentuisi vielä paremmin niille, jotka ovat motivoituneita muutokseen. Yhteistyötahoja tulisi tiedottaa aktiivisesti ja säännöllisesti kuntoutuksen tavoitteista, sisällöistä ja rajoitteista, jotta palveluohjaus olisi onnistunutta. Työntekijöiden pysyvyys ja ammattitaito ovat tärkeitä, ja kuntoutujalla tulee niin halutessaan olla mahdollisuus vaihtaa omaohjaajaa.
  • Erkinheimo, Emilia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Objectives. Eating disorder (ED) symptoms are quite common in youth, especially among girls. EDs are life-threatening illnesses, but also separate and subclinical ED symptoms are associated with psychological distress, and they present a risk for developing more severe symptoms. EDs are known to be associated with social impairment and problems in social competence. Research is scarcer regarding ED symptoms in the general population and its associations with different aspects of social competence. Longitudinal studies and data concerning boys are especially needed. This prospective study examines whether childhood social competence is associated with ED symptoms in adolescence among girls or boys in the general population. Social competence is understood as a hypernym, and social skills, aggressiveness, social anxiety and social cognition are examined as its aspects. The prospective nature of the study creates a possibility to identify associations between social competence in middle childhood and ED symptoms later in adolescence. Methods. The data was from the Finnish cohort study Glycyrrhizin in Licorice (GLAKU). The final sample included 193 participants, of which 115 were girls (59.6%). The children’s social skills and their tendency towards social anxiety and aggressiveness at 8 years of age were evaluated with the Social Competence and Behavioral Evaluation (SCBE-30) inventory by their mothers. Sociocognitive skills were evaluated with the theory of mind subtests of the NEPSY-II test battery at 12 years of age. At 17 years of age, the participants evaluated their ED symptoms with the Eating Disorder Inventory 2 (EDI-2). The scales used were bulimia, drive for thinness and body dissatisfaction. Associations between the social competence variables and ED symptoms were examined with linear regression analysis separately for girls and boys. Results and conclusions. Lower scores in the theory of mind verbal task predicted an increase in drive for thinness and body dissatisfaction for girls and an increase in bulimia subscale for boys. Concerning the mechanism between ED symptoms and problems in social cognition, it has been suggested that impairments in theory of mind might lead to misunderstandings of others’ verbal and nonverbal expressions, and thus in worse experiences in relationships. These problems might then in turn lead to adopting ED symptoms as maladaptive coping strategies. Even though the effect found in this study was weak, it should not be ignored; even mild sosiocognitive deficits may be a risk factor for ED development, and the deficits might exacerbate as a consequence of EDs. Strengthening theory of mind skills could work as a preventative measure for development or exacerbation of ED symptoms.
  • Parkkila, Minna; Boltar, Leena; Vaalasranta, Liisa; Pitkänen, Sari; Poutiainen, Erja (Kela, 2020)
    Kuntoutusta kehittämässä
    Löydä suuntasi – kokonaisvaltainen ohjausmalli tukea tarvitseville nuorille -hankkeessa (2018–2020) kehitettiin alle 30-vuotiaille, työelämän ja opintojen ulkopuolella oleville nuorille aikuisille matalan kynnyksen ohjausjaksoa, jonka tavoitteena oli tukea osallistujan psyykkistä toimintakykyä, hyvinvointia, itsenäistä selviytymistä sekä vahvistaa sosiaalista kompetenssia. Ohjausjaksolla tuettiin ammatillisten suunnitelmien selkiytymistä, jatkopolkua sekä kartoitettiin palvelutarpeita kokonaisvaltaisesti. Ohjausmallin lähtökohtana oli muodostaa osallistujille työ- ja toimintakyvyn vahvistamiseksi henkilökohtaiset, heille itselleen merkitykselliset tavoitteet, joiden saavuttamista tuettiin asiantuntijan ohjaaman vertaistukiryhmän ja yksilöllisen ohjauksen avulla. Jatko- ja palveluohjauksen tukena toimi hankkeeseen muodostettu nuorten aikuisten parissa työskentelevistä ammattilaisista koottu moninäkökulmainen asiantuntijaryhmä. Löydä suuntasi -hankkeen toteuttajana toimi niin kehittämisen kuin kehittävän arvioinnin osalta Kuntoutussäätiö. Yhteistyökumppaneina toimivat Vantaan kaupungin työllisyyspalvelujen Nuorten palvelut Ohjaamo ja Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö Vamos. Löydä suuntasi -hankkeessa toteutettiin kuusi eri ohjausjaksokokonaisuutta, jonka aloitti yhteensä 58 nuorta aikuista. Tulosten mukaan ohjausjakso tuki osallistujien työ- ja toimintakykyä psyykkisen hyvinvoinnin ja itsetunnon vahvistumisen kautta. Ohjausjaksolla kuvattiin olleen positiivista vaikutusta itsenäiseen selviytymiseen, arkeen ja sosiaalisessa kanssakäymisessä rohkaistumiseen. Jaksolle asetetut henkilökohtaiset tavoitteet toteutuivat myös varsin hyvin. Osallistujien ammatillisten suunnitelmien selkiytymiseen tarvittiin hankkeessa paljon yksilöllisiä ratkaisuja. Jakson käyneiden lähitulevaisuuden suunnitelmat saatiin ohjausjakson aikana pääasiassa hyvin selkiytettyä, mutta osan kohdalla pidempiaikaisten suunnitelmien pohtimista jatkettiin vielä toisella taholla jakson jälkeen. Löydä suuntasi -hankkeen perusteella työn ja opintojen ulkopuolella olevien nuorten aikuisten kohderyhmässä on tarvetta psyykkistä hyvinvointia, työ- ja toimintakykyä ja ammatillisten suunnitelmien selkiytymistä tukevalle ryhmä- ja yksilöohjausta yhdistävälle toiminnalle. Tärkeää toiminnassa on yksilöllisten tarpeiden huomioiminen joustavasti ja ohjaajan tarjoama tuki osallistujalle merkityksellisten tavoitteiden saavuttamisessa. Toiminnassa korostui ohjaajien ammatillinen osaaminen ja aktiivinen ote vuorovaikutusta tukevan toiminnan rakentamisessa sekä ryhmädynamiikan säätelyssä.
  • Appelqvist-Schmidlechner, Kaija; Lämsä, Riikka; Tuulio-Henriksson, Annamari (Kela, 2018)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 153
    Oma väylä -kehittämishankkeen (2014–2018) tarkoituksena oli tukea neuropsykiatrisesti oireilevia nuoria aikuisia koulutukseen ja työmarkkinoille sijoittumisessa ja siellä pärjäämisessä. Kohderyhmänä olivat 18–35-vuotiaat nuoret aikuiset, joilla oli diagnoosina Aspergerin oireyhtymä ja/tai ADHD tai ADD. Tutkimuksen tavoite oli selvittää kuntoutuksen hyödyt, koettu vaikuttavuus sekä soveltuvuus Kelan vakituiseksi toiminnaksi. Kuntoutukseen osallistui yhteensä 220 kuntoutujaa, joista 204 osallistui tutkimukseen. Tutkimusaineistoa kerättiin kyselylomakkeilla, ryhmähaastatteluilla, havainnoimalla kuntoutuskäyntejä sekä keräämällä kirjallista materiaalia palveluntuottajilta. Tutkimusaineisto sisälsi myös diagnoositiedot sekä GAS-menetelmän avulla kerätyt kuntoutujan yksilölliset kuntoutustavoitteet. Tutkimus osoitti, että Oma väylä -kuntoutuksen kaltaiselle psykososiaaliselle tuelle on suuri tarve. Kuntoutujien toimintakyky, mielenterveys, sosiaalinen kompetenssi sekä koettu sosiaalinen yhteisyys vahvistuivat kuntoutuksen aikana. Kuntoutuksen alkaessa työn ja opintojen ulkopuolella olevista 44 % onnistui saamaan työ- tai opiskelupaikan, mutta yli puolet (56 %) oli kuntoutusjakson päättyessä edelleen työelämän tai opintojen ulkopuolella. GAS-arvioiden mukaan kuntoutujista 60 prosenttia saavutti kuntoutukselle asettamansa tavoitteet. Tavoitteiden saavuttamista selittivät kuntoutukseen sitoutuminen sekä luonteva vuorovaikutus ohjaajan ja kuntoutujan välillä. Oma väylä -kuntoutus osoittautui soveltuvaksi ja kohderyhmälle hyödylliseksi. Kuntoutuksen räätälöitävyys asiakkaan lähtökohtien ja tavoitteiden mukaisesti on tärkeää, sillä kuntoutujien toimintakyvyssä ja elämäntilanteessa voi olla suuriakin eroja. Neuropsykiatrisessa kuntoutuksessa palveluntuottajien ammattitaito sekä kokemus neuropsykiatrisesti oireilevien kanssa toimimisesta nousevat merkittävään asemaan kuntoutuksen tuloksellisuuden kannalta.
  • Häkkinen, Piia (Helsingfors universitet, 2017)
    Objectives: The aim of this study was to find out how Mind UpTM -curriculum effects to the children's development in the early childhood education. This study is the part of the Pieni Oppiva Mieli – research project in the University of Helsinki. Program executes Mind UpTM curriculum, which develops children's relaxing, concentration and emotional regulation in the Finnish early childhood education. The focus in this study was to find out how Pieni Oppiva Mieli –intervention (POM) effects to emotional control, social confidence and prosocial skills in the peer relations. According to former studies prosocial behaviour among each other is children's congenetial feature. The peer relations are formed in a quite early phase in the toddlerhood and the lack of social skills might lead to a risk of social rejection. Exercises where children relax and adjust their behaviour together in the peer group effects to the stress regulation, social emotional skills and school achievements in the school age. Methods: The study was conducted in autumn 2015. There were 463 children from three to seven years of age from 30 kindergarten groups taking part in the study in the Helsinki capital area. Children were divided into intervention groups (N=387) and to control groups (N=76). In the interventions groups the execution of the Mind UpTM curriculum was a daily routine for 30 weeks. Core in the curriculum were POM -exercises (brain brakes) three times per day where children were learning relaxation, concentration and recognition of their body sensations. The study data was gathered from KTA scale, which is based on the international Preschool Behavioral and Emotional Rating Scale -method of evaluation of the strengths. The data was analyzed with repeated measures variance analysis and with non-parametric Kruskall-Wallis test (SPSS version 23). Results and conclusions: The result of the study indicates that Pieni Oppiva Mieli –intervention has positive effects to the children's emotion regulation skills. Non-parametric analysis noted effects of intervention also in social confidence and prosocial development. Review of the background variable in the whole data demonstrates that teachers estimated more strengths to girls than the boys in the emotion control and behavioural skills. Children with special needs have fewer strengths in all parts of the evaluation than other peers. It is important in the early childhood education to support children's emotional regulation and prosocial development and via that way prevent negative group phenomenon like bullying and social exclusion in the peer group.
  • Malmgren, Mikko (Helsingin yliopisto, 2017)
    In a city in Länsi-Uusimaa social skills are trained by playing a role-game that is called Synkeän louhoksen seikkailu. Game was invented for teaching social skills to children. Game has five stages that all teaches children to identify and name their feelings, give and receive positive feedback, evaluate own acts and how to resolve social conflicts. I have played role-game for many years and I was very interested about using role-game to teach social skills. Turn out that it is very challenging to measure changes in social skills, because the data was too small and I did not had right tools. So, I had to change my focus. I decided to study role-gaming as a teaching method. I wanted to study role-gaming and how to use it in theory as a teaching method. In this research curriculum and role-gamin theory are compered to find common goals. In this research I study role-gaming, its theory, concept and history. Using it as a teaching method is main focus. There is lot of similarity in many curriculum goals and role-gaming benefits. Research shows that role-gaming is in theory effective for teaching social skills. Benefit for using role-gaming as teaching method is supporting experimental and phenomenon based learning. Down side for using role-gaming is that it requires a lot of work. And there is a lack of scientific research of role-gaming as a teaching method and education for teachers how to use it.
  • Purovaara, Johannes (2017)
    Opinnäytteeni kirjallisessa osassa pohdin kollektiivisen työskentelyä taiteellisissa prosesseissa. Määrittelen tässä tekstissä kollektiivisuuden siten, että taiteellisen työryhmän jäsenet ovat työskentelyssä tasa-arvoisia ja taiteelliset ja työmenetelmälliset päätökset tehdään ainakin jossain määrin yhdessä. Pääkysymykseni on, minkälaiset työryhmässä tehtävät teot lisäävät tätä kollektiivisuuden tuntua ja toteutumista teosprosesseissa. Lisäksi pohdin sitä, minkälaisia taitoja tanssija tarvitsee samanarvoisuutta korostavassa ryhmätyöskentelyssä, jossa ihmisillä toisaalta on vapaus ja toisaalta vastuu tulla näkyviksi enemmän yksilöinä kuin ammattiroolien kautta. Näkökulmani aiheeseeni on, että kollektiivinen työskentelyn tapa manifestoituu päivittäisessä elämässä pieninä tekoina, jotka jokainen vaikuttavat ryhmän ilmapiiriin. Näkökulmani on siis niin sanotusti arkinen. Arkisuudessa tärkein mittari on ajankäyttö. Jotta kollektiivisuus työskentelyssä saavutetaan, sille on budjetoitava aikaa työskentelyajasta. Silloin kollektiivisuus ei jää puheen tasolle, vaan se toteutuu ryhmän jäsenten kehollisessa ja eletyssä kokemuksessa. Pohjaan ajatukseni arkisuudesta Teija Löytösen artikkeliin "Tanssi-instituutioiden kulttuurisia virtoja". Työni keskimmäisen osan alussa kirjoitan siitä, miten erilaisilla tavoilla ihmiset voivat lähestyä kollektiivista työskentelyä. Sen jälkeen avaan teoreettisesti tavoitteellisen ryhmän käsitettä sekä ryhmien toimintaa, tavoitteita ja vaiheita. Lisäksi käsittelen vuorovaikutussuhteissa toteutuvia rooleja ja avaan ajatuksiani ja oletuksiani taiteellisessa työskentelyssä vallitsevista valtasuhteista sekä tanssijan ja koreografin rooleista. Näiden osioiden lähteenä käytän Raimo Niemistön kirjaa Ryhmän luovuus ja kehitysehdot. Seuraavaksi käsittelen ryhmän julkilausumatonta kommunikaatiota minkä jälkeen pohdin tunteiden käsittelemistä ryhmissä. Sen jälkeen avaan vielä dialogisen ja monologisen keskustelun eroja ja luettelen dialogista puheentapaa taiteellisessa työssä mahdollistavia ohjeita. Nämä osiot pohjaan Kirsi Törmin väitöskirjaan sekä Jaakko Seikkulan ja Tom Erik Arnkilin kirjaan Dialoginen verkostotyö. Keskimmäisen osan lopuksi kuvaan dialogisen puheentavan käyttöä Autenttisen liikkeen menetelmän kurssilla, johon osallistuin kesällä 2017. Työni kolmas osa on prosessikuvaus opinnäytteeni taiteellisesta osasta Flashdance. Keskityn kuvauksessani prosessin vahvaan kollektiivisuuteen vaikuttaneisiin tekijöihin. Avaan työskentelyämme omien muistikuvieni kautta. Puran myös auki epätavallista esiintyjäntyötäni teoksessa selittääkseni päätöstäni keskittyä ryhmäprosessin kuvaamiseen. Kuvailen prosessin etenemistä melko kronologisesti, minkä lisäksi poraudun teosprosessin teemoihin. Lopulta avaan kokemustani itse esityksestä ja pohdin lopullisen esityksen suhdetta teosprosessiin. Loppuluvussa summaan yhteen kirjoitusprosessin tuomia löytöjä ja ajatuksia, katsahdan prosessin alkujuurille ja ymmärrän tavoittaneeni jotain sille alun perin asettamistani tavoitteista.
  • Putus, Ilona (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten nuorten ja aikuisten kokemuksia siitä, millainen merkitys kännykällä on heidän sosiaalisen elämänsä yhteydessä. Tähän yhteyteen on määritelty yksilön arkinen sosiaalinen vuorovaikutus, sosiaalinen toimijuus ja sosiaalisuus muita kohtaan sekä yksilön ihmissuhteiden laatu. Merkitysten arvioinnissa on hyödynnetty puolestaan Ervin Goffmanin sosiaalisen vuorovaikutuksen teorioita, yksilön toimijuutta määritteleviä teorioita, Leon Festingerin sosiaalisen vertailun teoriaa sekä Bowlbyn kiintymyssuhdeteoriaa. Aihetta on tutkittu paljon viimeisen kymmenen vuoden aikana erityisesti kvantitatiivisista lähtökohdista, mutta kvantitatiivinen tutkimustieto ei varsinaisesti selitä sitä, miten tai miksi yksilöt ajattelevat kännykän käytön olevan yhteydessä sosiaaliseen elämäänsä. Siksi tämän tutkielman tavoitteena on antaa lisää selittävää ja yksityiskohtaista kvalitatiivista tutkimustietoa aiheesta. Tutkimusaineisto koostuu litteroidusta haastattelupuheesta, joka on kerätty kvalitatiivisen yksilö- ja ryhmähaastattelun metodeilla. Tutkimusaineiston analyysimenetelmänä on käytetty tulkitsevaa fenomenologista analyysia, jonka keskeisenä tavoitteena on yksilöllisten elämänkokemusten ja merkitysten psykologisen sisällön tunnistaminen ja tulkitseminen tutkimusaineistosta. Analyysin näkökulmaan on yhdistetty myös retorisen diskurssianalyysiin liittyvää kielenkäytön funktioiden tarkastelua, jolloin analyysissa huomioidaan myös yksilöiden kielenkäyttö eri merkitysten yhteydessä. Tällöin tarkastelu keskittyy siihen, miten haastateltavat asemoivat itsensä ja muut eri merkitysten yhteydessä ja millaisen vaikutelman he antavat itsestään ja toimijuudestaan kielenkäytön välityksellä. Aineiston avulla päädytään tulokseen, että haastateltavien kokemukset jakautuvat viiteen psykologiseen teemaan, joiden näkökulmasta kännykän käytölle määrittyy hyvin erilainen merkitys yksilön sosiaalisessa elämässä. Ensimmäisessä teemassa haastateltavat ilmaisevat selkeästi kielteisiä henkilökohtaisia kokemuksia kännykän käytöstä ja kokevat sen ensisijaisesti häiritseväksi välineeksi. Toisessa teemassa he puolestaan ilmaisevat myönteisiä henkilökohtaisia kokemuksia kännykän käytöstä ja kokevat sen ensisijaisesti tärkeäksi ja välttämättömäksi välineeksi. Kolmannessa teemassa haastateltavat kokevat kännykän käytön erityisesti jonkun tietyn kohderyhmän toimintana, jolloin sitä ei koeta merkitykselliseksi oman sosiaalisen elämän yhteydessä. Neljännen ja viidennen teeman yhteydessä haastateltavat kokevat kännykän käytön sekä omaan että kaikkien ihmisten sosiaaliseen elämään vaikuttavana toimintana, jolloin se määritellään joko yleisesti normaaliksi tai poikkeavaksi toiminnaksi. Analyysin avulla päädytään sellaiseen johtopäätökseen, että kännykällä voi olla nykyään samaan aikaan sekä positiivisia että negatiivisia merkityksiä yksilön sosiaalisessa elämässä. Positiiviseksi merkitykseksi voidaan tulkita se, että kännykän käyttö voi helpottaa yksilön sosiaalista toimijuutta ja oman kasvotyön hallintaa, jolloin se voi helpottaa yksilöä hallitsemaan omaa sosiaalista elämää. Negatiiviseksi merkitykseksi voidaan tulkita puolestaan se, että kännykän käyttö voi toisaalta myös liikaa määritellä ja hallita yksilön sosiaalista toimijuutta, jolloin se voi lisätä yksilön ahdistusta, epävarmuutta ja toiseuden tunnetta sosiaalista elämäänsä kohtaan.
  • Toivonen, Emmi (Helsingin yliopisto, 2021)
    The purpose of this thesis was to find out how social and emotional learning occurs in the practical theories of classroom teacher students and graduated classroom teachers. The aim was to examine what kind of factors, related to the social and emotional learning, occur in the practical theories of the first class students, the 3th to 5th class students and graduated classroom teachers. In addition, the aim was to examine whether there are any similarities or differences in between the factors that are related to social and emotional learning amongst the participants of this thesis. Furthermore, the aim of this thesis was to understand what are the sources of the practical theories that are related to the social and emo-tional learning. This thesis is a part of a research project led by Karlsson and Pitkäniemi (2011). The aim of this re-search project is to analyse the practical theories of the teacher students. The material of this thesis consists of practical theories of the 1st and 3th to 5th class classroom teacher students and graduated classroom teachers. Students’ practical theories are based on the material collected for a research pro-ject done by the University of Eastern Finland in 2017 and 2019, whereas the practical theories of graduated teachers have been collected via an E-form in 2020 - 2021 as a part of my thesis. My thesis is a qualitative and phenomenographic study. The research analysis has been presented in tables. The results of this thesis indicate that there are factors that are related in the social and emotional learning in the practical theories of the classroom students and graduated classroom teachers. The main factors in the practical theories, related to emotional learning, were the teachers’ social and emotional competence, emotion regulation, social abilities and self-knowledge. There weren’t distinct differences with regards to the social and emotional learning in between the practical theories of students and the graduated teachers. The respondents’ own experience was the main source in all materials related to the social and emotional learning in practical theories. Teacher education as the source for the practical theories was emphasized more often in the practical theories of the first class students than amongst the other respondents.
  • Heikkilä, Minna-Henrikka (Helsingin yliopisto, 2017)
    Parenting sense of competence means the parents' self-assessed ability in the parenting role and how they feel about their ability to positively influence the development of their children. Higher sense of parenting competency has been found to be more abundant in the context of interaction with the child, as well as increased sensitivity to meet the child's needs. The purpose of this study was to determine the level of both fathers' and mothers' parenting sense of competence and its relation to socio-emotional skills of toddlers. There were three research problems: 1) What kind of perception the parents of toddlers have of their parenthood? 2) What kind of socio-emotional skills do toddlers have? 3) How do parents' perceptions of their parenting sense of competence appear in the child's socio-emotional skills? Bronfenbrenner ecological systems theory as well as the parenting process model of Belsky act as a theoretical frame of reference for the study. This quantitative research data consisted of University of Helsinki Children's regulation of stress and learning (Lasso) -research project questionnaires that were collected during the years 2011–2016. In addition to family background data, the parenting sense of competence for fathers and mothers (N = 168) were analyzed on the basis of their self-perceived efficacy and satisfaction. The socioemotional skills of toddlers (N = 121) as assessed by early educators were analyzed aswell. The children were at the time the research 10 to 48 months of age. The data was analyzed by using correlation analysis, t-test, Mann-Whitney test, Kruskal-Wallis test and analysis of variance. Both the fathers' and mothers' parenting sense of competence turned into a strong. Parents' views of their self-efficacy were similar but the mothers' satisfaction with parenting was driven at a higher level than fathers'. Children's socio-emotional skills were evaluated mostly pretty good. Their social self-confidence was at a higher level than their skills in emotion regulation. The connection was most significant with parenting self-efficacy and children's emotion regulation. There was no statistically significant relationship between the family background information and parenting sense of competence or children's socio-emotional skills.
  • Österlund, Tuija (Helsingfors universitet, 2016)
    Aims. The subjects of the study are autistic pupils and their potential prosocial behavior during the school day. The study discusses the factors which are relevant to the autistic student's receptiveness in both guided and free interaction situation. In addition, the aim of the study is to present types of interaction that the autistic students use. The theoretical framework is based on literature on the phenomenon of autism. Methodology. The data was collected in two ways. The first collection was carried out by observing the way the students behaved during the school day and by doing a research diary for a month. Another research data collecting method was videotaping three occupational therapy sessions. The research complies with the characteristics of qualitative research and it has strong ethnographic features. The primary research method is observation. The research data analysis was carried out by theory based content analysis. The study group consisted of ten students and six adults, excluding the researcher. The students were in grades 1 to 6 and from 6 to 12 years of age. Results and Conclusions. Prosocial behaviour such as helping, sharing and comforting was identified in the study. Sharing with the adults was the most common behaviour shown by the students. Also, although not to the same degree, sharing between students themselves was observed. In addition to sharing, helping was observed to some extent and comforting was observed only once. The number, attitude and behaviour of the supervising adults affected significantly an autistic child's capacity to absorb the guided interaction. The students had access to four different interaction methods, as Kangas (2009) had categorized. The methods included, being in their own peace, defending one's own territory, resort to the adults' support and to show willingness to attend a peer support group. In conclusion, this research studied students with autism spectrum disorder. The research observed examples of prosocial behaviour including, helping, sharing and comforting which are not common among children with autism. Additionally, students exhibited a variety of unique and different ways to interact. These have led to the development of the student's social skills during the school day.