Browsing by Subject "sosiaaliset yritykset"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Taskinen, Salla Johanna Talvikki (2005)
    Tutkimuksessa kysytään, millaista julkista tukea suomalaiset työllistävät sosiaaliset yritykset tarvitsevat. Sosiaalinen yritys voi olla millä toimialalla tahansa palveluja tai tavaroita tuottava yritys. Sosiaalisen yrityksen työntekijöistä vähintään 30 prosenttia tulee olla vajaakuntoisia henkilöitä, tai yhteensä vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä. Voidakseen käyttää sosiaalisen yrityksen nimeä toiminnassaan, sosiaalisen yrityksen tulee kuulua kaupparekisteriin ja työministeriön ylläpitämään sosiaalisten yritysten rekisteriin. Sosiaalisten yritysten laki on tullut voimaan vuoden 2004 alussa. Laissa määritellään sosiaalisille yrityksille myönnettävät taloudelliset tuet, kuten vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämisestä yritykselle maksettavat työllistämis- ja yhdistelmätuki sekä projektituki. Sosiaaliset yritykset ovat oikeutettuja muiden yritysten tapaan myös TE-keskusten ja työvoimatoimistojen antamaan yritysneuvontaan. Niiden ohella yritysneuvontapalveluja sosiaalisten yritysten erityistarpeisiin tarjoaa lakisääteinen, työministeriön rahoittama ja Vates-säätiön koordinoima sosiaalisten yritysten tukirakenne. Sosiaaliset yritykset ovat Suomessa osa aktivoivaa työllistämispolitiikkaa, jolla pyritään verokertymän kasvattamiseen työllistämisasteen nostamisen kautta. Työllistämisasteen nostoa vaativat väestön ikääntyminen ja siitä seuraava hyvinvointipalvelujen tarpeen kasvu, sekä OECD-maissa tapahtuvasta verokilpailusta johtuvat julkisen sektorin supistamistavoitteet. Sosiaalisten yritysten kohderyhmänä ovat avoimille työmarkkinoille muita työnhakijoita vaikeammin työllistyvät ryhmät, vajaakuntoiset ja pitkäaikaistyöttömät. Vuoden 2005 syksyyn mennessä sosiaalisia yrityksiä oli rekisteröity Suomessa 22 kappaletta. Yritysten toimialoja ovat muun muassa kierrätys, konepajatoiminta ja hyvinvointipalvelut. Ne työllistävät yhteensä pari sataa henkilöä. Tutkimus lähtee liikkeelle sosiaalisten yritysten vaatimattoman määrän, heikon vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä työllistävän vaikutuksen, sekä julkisuudessa esiintyneen sosiaalisten yritysten taloudellisen tuen tason kritiikin tarkastelusta. Jotta sosiaalisten yritysten määrää ja työllistävää vaikutusta voitaisiin nostaa, tulee sosiaalisten yritysten lakisääteistä tukea ja sen muutosmahdollisuuksia arvioida kriittisesti. Tutkimuksessa on käytetty sosiaalisten yritysten asiantuntijoiden haastatteluja, sekä sosiaalisten yritysten tukea käsitteleviä tekstejä, joita on analysoitu sisällönanalyysin menetelmällä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu suomalaisilla työmarkkinoilla ja työllistämispolitiikassa tapahtuneisiin reformeihin, sekä eurooppalaiseen yhteisötalouden tutkimukseen, jossa sosiaalisten yritysten tukia tarkastellaan yhdessä työllistämistavoitteiden ja sosiaalisten yritysten aikaansaaman makroekonomisen hyödyn kanssa. Tutkimuksen tulosten perusteella sosiaalisten yritysten saamaa lakisääteistä taloudellista tukea tulisi pikaisesti tarkistaa, lain toimeenpanoa TE-keskuksissa ja työvoimatoimistoissa tehostaa, ja mahdollisille uusille sosiaalisille yrittäjille suunnattua tiedotusta lisätä. Sosiaalisista yrityksistä tulisi julkisen tuen avulla tehdä yhdenvertainen yritysmuoto muiden joukossa.
  • Sinervo, Leini (2007)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan sosiaalisen yrityksen mallia ja sosiaalisten yritysten sosiaalisuuden sisältöä yrittäjien ja palkkatuella työskentelevien henkilöiden näkökulmasta sekä palkkatyön merkitystä ja työllistämismallin toimivuutta henkilöstön näkökulmasta. Rakenteellisen työttömyyden oloissa on perusteltua tutkia niitä keinoja, joiden avulla työvoiman kysynnän ja tarjonnan tasapainoa yritetään parantaa. Sosiaalisten yritysten toiminta perustuu lakiin, joka tuli voimaan vuoden 2004 alussa. Lainsäädännöllisen kehyksen mukaisesti sosiaaliset yritykset ovat voittoa tavoittelevia yrityksiä muiden yritysten joukossa, mutta samalla ne sitoutuvat siihen, että 30 prosenttia henkilöstöstä on määritelty vajaakuntoisiksi tai vajaakuntoisiksi ja pitkäaikaistyöttömiksi. Yritykset voivat toimia millä tahansa toimialalla ja niiden on maksettava kaikille työntekijöilleen alan työehtosopimusten mukaista palkkaa. Lisäksi ne kuuluvat työministeriön ylläpitämään sosiaalisten yritysten rekisteriin. Tutkielman teoreettinen osuus kiinnittyy aktiiviseen sosiaalipolitiikkaan ja sosiaaliseen työllistämiseen sekä yritysten sosiaaliseen vastuuseen liittyvään yhteiskunnalliseen keskusteluun. Palkkatyön merkitystä heikkoon työmarkkina-asemaan luokiteltujen kansalaisten parissa on tarkasteltu työorientaation, leimatun identiteetin ja siihen liittyvän vastapuheen kautta. Tutkielman aineistoina on käytetty sosiaalisille yrittäjille suunnattua puolistrukturoitua yrityskyselyä, jotka on koottu puhelinhaastatteluilla 39 yrityksestä. Toisena aineistona ovat palkkatuetussa työssä työskentelevien henkilöiden teemahaastattelut. Haastattelut on tehty syksyllä 2006 yhdeksässä sosiaalisessa yrityksessä ja niihin osallistui neljätoista palkkatuella työskentelevää henkilöä. Metodina on aineistolähtöinen sisältöanalyysi ja fenomenografinen näkökulma. Sosiaalisten yrittäjien oma tulkinta yrityksen sosiaalisuudesta on rajallinen ja liittyy pääasiassa lain mukaiseen työllistämisvastuuseen. Henkilöstön näkökulmasta yrityksen sosiaalisuus näyttäytyy kuitenkin varsin myönteisenä, vaikka sosiaaliseen työllistämiseen liittyy suhteellisen voimakasta diskursiivista leimaamista ja toiseuden tuottamista. Heikkoon työmarkkina-asemaan leimattujen kansalaisten työorientaatio ei olennaisesti poikkea muiden palkkatyöryhmien suhtautumisesta palkkatyöhön, edes pitkittyneen työttömyyden jälkeen. Osallisuus työelämässä tuottaa sellaisia arkisia käytäntöjä, jotka tukevat sosiaalisen yritystoiminnan ja sen kaltaisten mallien edelleen kehittämistä. Keskeisiä lähteitä ovat olleet työpoliittiset tutkimukset, työttömyyttä ja sosiaalista työllistämistä käsittelevät tutkimukset sekä Anna Kulmalan (2006) väitöskirjatyö "Kerrottuja kokemuksia leimatusta identiteetistä ja toiseudesta" ja tekijöiden Arja Jokinen ym. (2004) teos "Puhua vastaan ja vaieta. Neuvottelu kulttuurisista marginaaleista".