Browsing by Subject "sosiaalisten representaatioiden teoria"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Silkelä, Elina (Helsingfors universitet, 2012)
    Tässä tutkimuksessa on selvitetty ilmastonmuutoksen merkityksiä ihmisten arkiajattelussa Etelä-Savon maakunnan alueella. Etelä-Savo valikoitui kohdealueeksi toisaalta rikkaan luonnonympäristönsä ja toisaalta ekoläänihistoriansa vuoksi. Tutkimuksen teoriakehyksenä on toiminut ranskalaisen sosiaalipsykologin, Serge Moscovicin, sosiaalisten representaatioiden teoria (SRT). SRT:n ohjaamana tutkimuksessa on etsitty ilmastonmuutoksen ankkurointeja ja objektivointeja, eli ihmisten tapoja tehdä ilmastonmuutos ymmärrettäväksi ja konkreettiseksi arkiajattelussa, sekä kommunikaatiotyylejä, joiden kautta tieto ja ymmärrys ilmastonmuutoksesta välittyy aineistossa. Tutkimuksen aineistona toimivat Etelä-Savon päivittäissanomalehtien, Länsi- ja Itä-Savon vuosien 2009 ja 2010 artikkelit, joissa mainittiin eksplisiittisesti ilmastonmuutos, ja joissa painottui paikallinen näkökulma. Artikkelitekstejä tutkittiin sekä määrällisellä että laadullisella sisällönanalyysilla ja aineistoon sisältyvistä kuvista valittiin kaksi kuvaa seioottiseen kuva-analyysiin. Tutkimuksen tulokset osoittavat ilmastonmuutoksen sosiaalisen representaation jäsentyvän yhden keskeisen ankkuroinnin ympärille, jossa ilmastonmuutos ymmärretään sairauden metaforan avulla. Tällä "sairaudella" on ilmenevät oireensa paitsi globaalilla ja lokaalilla tasolla ympäristön muutoksina, myös ihmisyksilöissä huolena, syyllisyytenä ja kriittisyytenä. Ilmastonmuutos ankkuroidaan ja objektivoidaan sen ympäristössä näkyvien oireiden avulla, joka tarkoittaa sitä, että itse sairaus on yhtä kuin oireet, eikä näitä kahta voi erottaa. Ympäristön muutokset nousivat yleisimmiksi ilmastonmuutokseen liitetyiksi aiheiksi ja kuviksi myös määrällisissä analyyseissa. Ilmastonmuutoksen globaalin tason merkitykset ja seuraukset, kuten napajäätiköiden jäiden oheneminen, saavat yksimielistä kannatusta eikä ilmiön todellisuutta kiistetä aineistossa. Lokaalilla tasolla kaikki ilmastonmuutoksen merkitykset eivät kuitenkaan ole täysin muotoutuneita. Yleisimmät ja siten vakiintuneimmat lokaalin tason muutoksista ovat mm. talvin lyheneminen ja saimaannorpan pesinnän vaikeutuminen. Sairaus -metaforan mukaisesti oireita pyritään myös "lääkitsemään" joko torjumalla ilmastonmuutosta tai sopeutumalla siihen. Nämä kaksi tapaa ovat osittain päällekkäisiä sekä ristiriitaisia ja liittyvät kiinteästi sairautta aiheuttaviin ja synnyttäviin tekijöihin (luonnonvoimat, yhteiskunnalliset tekijät ja yksilöiden toiminta). Löytynyt ilmastonmuutoksen sosiaalisen representaatio välittyy aineistossa pääasiassa diffuusion, kantaaottamattoman ja eri näkökulmia esittelevän kommunikaatiotyylin myötä. Lopputuloksena on ristiriitaisiakin näkemyksiä sisältävä, poleeminen, sosiaalinen representaatio. Analyysia tukevat semioottisen kuva-analyysin tulokset, jotka paljastavat kuvien sisältöjen keskeisyyden arkiymmärrykselle riippuvan kuvaa tarkastelevan henkilön ryhmäjäsenyyteen nivoutuneista arvoisia. Yleisen mielipiteen muotoutuminen on pitkä prosessi, joka tapahtuu usean eri median puitteissa. Tutkimus oli asetelmaltaan poikittainen ja keskittyi ainoastaan sanomalehtimedian analysointiin. Jatkotutkimuksessa olisikin tärkeää täydentää sanomalehtitutkimuksia haastatteluilla, kyselytutkimuksilla ja internetpalstojen keskustelujen analyyseilla. Monitasoisella ja pitkittäisasetelmallisella tutkimuksella voitaisiin tavoittaa ilmastonmuutoksen paikallisia sosiaalisia merkityksiä nykyistä tutkimusta tarkemmin. Tulevassa tutkimuksessa on myös tärkeää pohtia, miten tieto ilmastonmuutoksen paikallisista merkityksistä voisi olla hyödyksi poliittisia päätöksiä tehtäessä.
  • Justén, Selina (2005)
    In this study, the employees within Wärtsilä Service Business unit were interviewed in order to find out their images of a strategy and the corporate strategy. The aim was to find out whether the employees share a similar view of the corporate strategy and investigate the interpretative side of strategy in the theoretical framework of social representations. An intention was also to find out the lay theories of the participants on a strategy and the corporate strategy and compare them with the existing strategic management literature and with the official corporate strategy. In the spring 2005, a total of 16 participants were interviewed of whom seven were white-collar workers and nine blue-collar workers. The participants represented different hierarchical levels and educational backgrounds. The participants were between 27–60 years old and had worked in a company from 3 to 37 years. All the participants were male. Semi-structured thematic interviews were used to collect the data. The qualitative data was analysed by grounded theory method and the Atlas.ti –computer software was used as a tool for analyses. In large, the participants had similar images of a strategy, although there was not an absolute unanimity. They most often related a strategy to a plan, a goal or a frame of reference. Although, the participants had more polarised images about the corporate strategy than a strategy in general, their images were still somewhat congruent with each other. The participants emphasised their own strategies and work processes alongside the description of the official corporate strategy. The corporate strategy was most often related to humane factors.
  • Lehtonen, Josetta (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten nuorten naisten jaettuja käsityksiä onnellisuudesta. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii Serge Moscovicin sosiaalisten representaatioiden teoria, joka mahdollistaa nuorten naisten keskenään jakamien arkikäsitysten ja mielikuvien selvittämisen. Aikaisempi onnellisuuden tutkimus on keskittynyt pitkälti tutkimaan sitä, mikä tekee ihmiset onnelliseksi, mutta ihmisten käsitykset onnellisuudesta ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Maallikkojen käsitysten onnellisuudesta voidaan kuitenkin uskoa muokkaavan sitä, miten ihmiset elävät, millaisia päätöksiä he tekevät ja mitä he tavoittelevat. Tavoitteena tutkielmassa oli selvittää, millaisia sana-assosiaatioita kaksi suomalaisten nuorten naisten ikäryhmää tuottavat, ja millaisia ulottuvuuksia nuorten naisten tuottamat sana-assosiaatiot muodostavat. Tutkielmassa selvitettiin myös, ovatko jotkut jaetut käsitykset onnellisuudesta yhteydessä korkeampaan tai matalampaan itsearvioituun onnellisuuteen. Lisäksi tutkielmassa pohdittiin teoreettisena kysymyksenä, muodostavatko suomalaisten nuorten naisten käsitykset ja mielikuvat onnellisuudesta sosiaalisen representaation. Aineisto koostui kahden ikäryhmän, 16-18-vuotiaiden teini-ikäisten naisten (N = 227) ja 29-34-vuotiaiden aikuisten naisten (N = 187), sana-assosiaatioista, jotka kerättiin kysymällä vastaajilta heidän ajatuksiaan, käsityksiään ja mielikuviaan onnellisuudesta. Sana-assosiaatioita annettiin yhteensä 2124 kappaletta. Vastaajan arvio omasta onnellisuudestaan saatiin pyytämällä vastaajaa arvioimaan, kuinka onnellinen hän on asteikolla 0-10. Analyysimenetelmänä käytettiin korrespondenssianalyysia, joka suoritettiin ensin teini-ikäisten ja aikuisten naisten aineistoille erikseen, ja tämän jälkeen näiden kahden ikäryhmän yhdistetylle aineistolle. Tulosten perusteella suomalaisten nuorten naisten käsityksissä onnellisuudesta keskiössä ovat perhe, ystävät, rakkaus, terveys, ilo sekä rauha. Teini-ikäisten ja aikuisten naisten tuottamat sana-assosiaatiot olivat hyvin samanlaisia ja molemmille aineistolle muodostui kaksi ulottuvuutta, joiden avulla sana-assosiaatiot olivat tulkittavissa: konkretia vs. tunteet sekä arkipäivän onnellisuus vs. elämästä nauttiminen. Kummaltakaan ikäryhmältä ei löydetty yhteyttä joidenkin tietyn tyyppisten jaettujen käsitysten ja korkeamman tai matalamman onnellisuuteen väliltä. Näin ollen näyttää siltä, että arkipäiväinen ymmärrys siitä, mitä onnellisuus on, on pysyvä ja samankaltainen nuorilla naisilla iästä ja itsearvioidusta onnellisuudesta riippumatta. Useampiin jaettuihin ryhmäjäsenyyksiin nojaavan teoreettisen tarkastelun perusteella voidaan myös todeta, että suomalaisten nuorten naisten käsitykset ja mielikuvat onnellisuudesta näyttäisivät muodostavan sosiaalisen representaation. Tulokset osoittavat etenkin ihmissuhteiden olevan keskeisessä asemassa suomalaisten nuorten naisten käsityksissä onnellisuudessa. Vaikka tulos ei aikaisempien tutkimusten valossa ole yllättävä, sen merkitystä ei sovi vähätellä. Näiden tulosten valossa voidaan pohtia sitä, kuinka nuorten naisten hyvinvointia voitaisiin edistää ihmissuhteiden ja perhe-elämän tukemisen kautta esimerkiksi suomalaisessa työelämässä. Tutkielman toivotaan muistuttavan ihmisiä yksilöinä, ryhminä ja yhteiskuntana sosiaalisten suhteiden olennaisuudesta, ja tarjoavan ymmärrystä ja inspiraatiota siihen, kuinka ihmisten onnellisuutta ja hyvinvointia voitaisiin edistää.
  • Uoti, Veera (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan käsityksiä suomalaisten onnellisuuden erityispiirteistä, onnellisuuden tutkimuksen maallikkokäsityksiä ja onko YK:n onnellisuusraportissa (World Happiness Report) mittaama onnellisuus jotain muuta, kuin miten suomalaiset käsittävät onnellisuutensa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii Serge Moscovicin sosiaalisten representaatioiden teoria, joka mahdollistaa kommenteissa esiintyvien jaettujen onnellisuuden käsitysten mielekkään tarkastelun. Teoria selittää, kuinka ryhmän jäsenet vuorovaikutuksessa muodostavat yhteisen ymmärryksen uusista ilmiöistä, ja kuinka ne kytketään osaksi aiempaa tietoa. Lähtökohtana ja ensisijaisena kiinnostuksen perusteena tutkielmalle on Suomen kolmena peräkkäisenä vuotena saavutettu ensimmäinen sija YK:n onnellisuusraportissa ja sijoituksen nostattama keskustelu. Tutkielman tavoiteena on tunnistaa minkälaisia suomalaisten onnellisuuden erityispiirteitä verkkokeskusteluissa tuotetaan ja mihin ennestään tuttuihin kohteisiin tai kategorioihin ne liitetään. Tavoitteena on myös tuottaa ymmärrystä maallikoiden keskuudessa heräävistä onnellisuuden tutkimuksen käsityksistä sekä ymmärtää paremmin minkälaisia eroavaisuuksia ja samankaltaisuuksia YK:n onnellisuusraportin ja suomalaisten verkkokommentoijien onnellisuuden käsityksissä on havaittavissa. Tutkielman aineisto koostuu YK:n onnellisuusraporttiin liittyvien Helsingin Sanomien ja Ylen verkkojulkaisujen kommenttiosuuksissa esiintyvistä anonyymeista kommenteista. Aineisto koostuu kokonaisuudessaan seitsemästä vuosina 2018 ja 2019 ilmestyneestä uutisen tai artikkelin verkkokeskustelusta, joissa on yhteensä 671 erillistä kommenttia. Tutkielmassa kategorisena ryhmänä tarkastellaan asiapitoista uutismediaa seuraavaa ja siitä keskustelevaa suomalaisten joukkoa. Laadullisena analyysimenetelmänä tutkielmassa käytetään konstruktivistista aineistolähtöistä teoriaa. Tulosten perusteella suomalaisten onnellisuuden erityispiirteitä representoitiin hyvin samanlaisten käsitteiden kautta oli kyse positiivis- tai negatiivissävytteisestä kommentista. Listauksen ensimmäistä sijaa perusteltiin hyvinvointivaltion ja toimivan hallinnon kautta. Samoja käsitteitä käytettiin myös negatiivisissa argumenteissa, ja perusteluina sille, miksi suomi ei voi olla maailman onnellisin maa. Verkkokeskusteluissa nostettiin esiin, että Suomi on moneen muuhun maahan verrattuna hyvä maa elää ja varmasti yksi maailman parhaista paikoista asua. Samaan aikaan kommenteissa esiintyi argumentteja siitä, miten aitoa onnellisuutta on Suomesta turha etsiä ja ettei listan ensimmäinen sija voi pitää paikkaansa. Tulokset osoittavat etekin hyvinvointivaltion tarjoamien mahdollisuuksien, ihmisen oman toiminnan ja asenteen, ihmissuhteiden, vapauden ja turvallisuuden tunteen sekä luonnon olevan keskeisessä asemassa suomalaisten onnellisuuden erityispiirteissä. Tulosten perusteella verkkokeskusteluiden kommentoijat kokivat onnellisuuden käsitteen hyvin monimuotoisena ja subjektiivisena eikä onnellisuudelle koettu olevan sopivaa yksiselitteistä määritelmää sen kompleksisen luonteen vuoksi. Myöskään raportissa käytettyä yhden kysymyksen mittaria ei koettu riittäväksi niinkin laajan käsitteen kuin onnellisuuden mittaamiseen. Tuloksissa osoitetaan, että vaikka YK:n onnellisuusraportin ja kommentoijien onnellisuuden käsityksien välillä oli joitain päällekkäisyyksiä, niistä oli myös havaittavissa eroavaisuuksia. Toisena johtopäätöksenä todetaan, että aineiston kommentoijat ymmärtävät onnellisuuden käsitteen laajemmin kuin miten se YK:n onnellisuusraportissa on määritelty.