Browsing by Subject "sosiaalisuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-14 of 14
  • Törrönen, Sari (2020)
    The aim of this study was to research how authenticity was actualized in school language teaching. The research questions were targeted at analysis and interpretation of pupils’ experiences and views on Swedish language training and use ,when they were doing the given tasks either in or outside of the classroom. The different theoretical definitions of authenticity, suitable for a school context, worked as a base for my own definition.The study consisted of two groups of basic education pupils of which 22 were fourthgraders and 11-13 fifth grades. They were all studying Swedish as an optional subject. The study was carried out as a collective case study and contained five tasks of which three were done in the classroom (the 4th graders) and two out of the classroom (the 5th graders). The data were gathered mainly by questionnaires, but also through observation. According to the research findings, a majority of pupils felt that using the foreign language outside of the classroom was in many cases pleasant, meaningful and sometimes even easy. However, because of their limited language skills, many of them needed assistance, either visual or verbal, during and before the out of the classroom training. The research findings show that the authentic classroom tasks supported foreign language learning in many ways. Words, sentences and pronouncingwere learned by repeating,writing and using themin speech. The typical features of the communicative tasks were also an important part of learning. Among other things, pupil’s autonomy and teamwork were highly appreciated when the tasks’ attractiveness was assessed. The research findings can be especiallyutilised in language teachers’ everyday work, but also in teacher education and workshops.The future research, related to this kind of tasks, should be focused on learners’ learning: what, and how well, they actually learn when they are working with authentic tasks. Also, the use of authentic material and out of the classroom training should be more widely researched in education.
  • Silvennoinen, Inka (2007)
    Tutkielmani tarkoitus on kuvailla raittiutta ilmiönä raittiiden nuorten aikuisten kokemusten näkökulmasta. Pyrkimykseni on selvittää niitä merkityksiä, joita raittiit antavat omalle elämäntavalleen ja kuinka nämä merkitykset asettuvat suhteessa sosiaalisuuteen. Aineistona olen käyttänyt yhdeksän raittiin nuoren aikuisen teemahaastattelua. Alkoholilla on suomalaisessa yhteiskunnassa vaikeasti määriteltävä asema. Sillä on lukuisia kulttuurisesti keskenään ristiriitaisia merkityksiä, jotka vaihtelevat ajasta, paikasta ja tilanteesta riippuen. Alkoholi on toisaalta ongelma, jonka käyttöä pitää kontrolloida ja toisaalta voimajuoma, joka on olennainen osa suomalaista itseymmärrystä. Tämä jännitteinen asema vaikuttaa myös raittiisiin ja heidän kokemuksiinsa. Keskustelua raittiudesta rajaa toisaalta ”suomalainen viinapää”, eli käsitys ongelmajuomisesta suomalaisille ominaisena kulttuurisena piirteenä ja toisaalta suomalaisen raittiusliikkeen pitkä ja yhteiskunnallisesti merkittävä historia. Mary Douglasin (2000) mukaan ihminen on erotteluja tekevä olento. Hahmottaakseen maailmaa ihmiset erottelevat ja rajaavat asioita eri kategorioihin ja antavat niille eettisiä ja moraalisia perusteluita. Keskeisimpiä erotteluita on rajanveto puhtaan ja saastaisen välillä: puhtaus edustaa järjestystä ja saastaisuus epäjärjestystä. Douglasin käsitteet puhtaudesta ja saastaisuudesta tulevat selvästi ilmi myös haastateltavien määritellessä raittiuttaan. Oma elämä saatiin hallintaan erontekojen avulla. Eronteot suhteessa kontrolliin (kulttuuriin) ja kaaokseen (luontoon) sekä puhtauteen ja saastaisuuteen muodostivat haastateltavien henkilökohtaisen suhteen alkoholiin. Alkoholille annettiin runsaasti negatiivisia merkityksiä ja se koettiin uhkana ja riskinä, mahdollisuutena hallinnan menettämiseen ja kaaokseen. Se oli jotain, joka nähtiin omaa kehoa ja mieltä saastuttavana ja turmelevana. Raittiudella tavoiteltiin hallittua ja puhdasta elämää. Tarkasteltaessa raittiuden ja sosiaalisuuden suhdetta keskeiseksi määrittäjäksi näyttäisi nousevan sosiaalinen etäisyys, jota raittius ainakin haastattelujen perusteella tuottaa. Vaikka haastateltaville raittius oli hyvin yksilöllinen ja henkilökohtainen ratkaisu, vaikutti se kuitenkin monin tavoin myös sosiaalisuuteen. Yksilöllinen valinta aktualisoitui sosiaalisissa suhteissa ja tilanteissa aiheuttaen niihin painetta. Tilanteet, joissa alkoholia käytetään ja joiden onnistuminen vaatii humalalla saavutettua yhteisöllisyyden tilaa, asettavat alkoholista kieltäytyvät hankalaan asemaan. Osallistuminen niihin tarkoittaa usein ulkopuolisuuden kokemista ja toisaalta niistä kieltäytyminen vähentää omaa sosiaalista elämää ja sosiaalista tilaa. Alkoholin itsestään selvä ja kyseenalaistamaton asema suomalaisessa vapaa-ajan ja juhlinnan kulttuurissa ilmeni selvästi haastateltavien kokemuksista. Raittius oli poikkeavaa verrattuna alkoholia käyttävien valtavirtaan. Tätä eroa ”normaaliin” vuoroin korostettiin ja vuoroin pyrittiin häivyttämään.
  • Kahri, Mikko Matias (2007)
    Tutkielmassa tarkasteltiin erilaisia tapoja, joilla peräkkäiset eleet ja äänet voivat olla yhteydessä toisiinsa varhaisessa vuorovaikutuksessa, sekä rytmiä varhaisessa vuorovaikutuksessa. Aineistona toimivat lyhyet videonauhoitteet yhden äiti-vauva parin vuorovaikutuksesta. Niistä tehtiin pikkutarkkoja analyysejä. Tutkielma otti vaikutteita keskustelunanalyysistä ja se on tarkoitettu osallistumaan keskustelunanalyytikoiden piirissä käytävään keskusteluun inhimillisen sosiaalisuuden erityispiirteistä (esimerkiksi Enfield ja Levinson 2006). Psykologisista varhaista intersubjektiivisuutta koskevista käsityksistä tutkielman kannalta hyödylliseksi koettiin Beatrice Beeben ja kumppanien käsitykset (Beebe et al. 2003b). Heidän käsityksensä peräkkäisten vuorojen toisiinsa liittymisen tavoista ja suhteen korjauksesta varhaisessa vuorovaikutuksessa olivat avuksi aineiston kanssa työskenneltäessä. Peräkkäisten vuorojen välisistä yhteyksistä todettiin, että niitä syntyy ennen kaikkea edellisen vuoron piirteiden toistamisen kautta (vertaa Uzgiris et al. 1989). Toisaalta peräkkäiset eleet ja äänet saattoivat olla yhteydessä myös sitä kautta, että ne jatkoivat jossain suhteessa siitä, mihin edellinen vuoro oli jäänyt. Tutkittaessa tilanteita, joissa vaikutti kuin keskenään erilaisten eleiden välillä olisi yhteys, päädyttiin käsitykseen, että yhteys syntyi siitä, että äidin edelliseen vuoroon nähden selkeän erilainen vauvan vuoro ilmaisi suhteen korjaamisen tarpeesta. Edelliseen vuoroon nähden selkeästi eriäviä vauvan eleitä seurasi äidin yrityksiä ymmärtää, mikä on pielessä. Voimallisia tunteenilmaisuja huomioitiin vastaanotettavan erilaisilla tavoilla. Vauvan todettiin liikkuvan melko samassa rytmissä omaisen puheen kanssa (vertaa Condon ja Sander 1974), vaikkei saatukaan selvyyttä, millainen yhteys puheen ja vauvan liikkeen välillä täsmälleen ottaen on. Pohdittiin myös sitä, voisiko tällaisesta puheen rytmissä liikkumisesta olla hyötyä vuorottelussa. Äidin todettiin liikkuvan rytmikkäästi puheensa mukana ja koskettelevan vauvaa rytmikkäästi. Tämä ilmeisesti auttoi vauvan puheen rytmissä pysymistä. Äiti näytti kuitenkin myös sovittavan puheensa rytmiä vauvan liikkeen rytmiin. Tällöin äidin rytmi ei olekaan äidin oma rytmi, vaan se tulee vuorovaikutteisesti tuotetuksi. Tämä tuo oman hämmentävä elementtinsä mukaan pohdittaessa puheen ja vauvan liikkeen samanrytmisyyttä. Lopuksi tarkasteltiin vuorovaikutusjaksoa, jossa äiti näytti tuottavan liikkeissään ja äänessään rytmiä, joka organisoi parin vuorottelua.
  • Pakkanen, Anna (Helsingfors universitet, 2015)
    Objectives. Earlier studies have shown intergenerational continuity in child-rearing attitudes. The child-rearing attitudes reflect the atmosphere of childhood. There is only a few longitudinal studies of this topic and temperament has not been studied earlier in this context. The purpose of this study was to examine the intergenerational transmission of parental child-rearing attitudes (i.e. parent's perception of emotional significance and tolerance towards her offspring) using longitudinal data. Also, the role of sociability as a mediating factor for the child-rearing attitudes was examined. There were two hypothesis of the study: There is intergenerational continuity in child-rearing attitudes, and sociability mediates the relationship between child-rearing attitudes of the two generations. Methods. The participants of this study (N=1034) were derived from the ongoing prospective Cardiovascular Risk in Young Finns study. It was started in 1980, when the participants were 3-18 years old. The subsample of this study consisted of six age cohorts (63,2 % women) and their mothers. The self-rated child-rearing attitudes towards the offspring were measured in 1980 by the participants' mothers and 2007 by the participants. The sociability temperament trait was measured by the participants themselves in 1992 at the age from 15 to 30. Linear regression analysis was used to examine the relationships between sociability and child-rearing attitudes. Sobel test was also performed to examine the mediating role of sociability. Results and conclusions. In line with the hypothesis, the child-rearing attitudes were transferred from the older generation to the younger one. The intergenerational transmission was stronger with emotional significance and weaker with tolerance towards the offspring. Sociability did not act as a mediating factor in either one of the child-rearing attitudes. However, sociability was associated with parent's perception of emotional significance of the offspring. The more sociable the participant was at the age of 15-30, the more emotionally significant he/she perceived his/her own offspring in 2007, 15 years later. The interventions that support parenting have long-term effects for future generations because the child-rearing attitudes are intergenerationally transferred.
  • Montgomery, Johanna (Helsingin yliopisto, 2017)
    Objectives: Previous studies have demonstrated that family environment can impact widely on children's development, including their personality. Harsh home environments, such as negative parental child-rearing attitudes, can lead into negative developmental paths. Associations between childhood internalizing and externalizing problem behaviour and development of personality traits are less researched. However, behavioural styles of young children have been linked to their later mental health and personality style. The purpose of this study was to prospectively examine the effects of childhood problem behaviour and maternal child-rearing attitudes on development of negative emotionality and sociability traits. The hypotheses were that childhood problem behaviour and maternal negative child-rearing attitudes predict higher negative emotionality, lower sociability as well as changes in those traits at the second point of personality trait measurement. Methods: The participants (n = 1352) were derived from the longitudinal "Cardiovascular risk in Young Finns" study that began in 1980. Childhood problem behaviour and child-rearing attitudes were self-rated by the participants' mothers' in 1983, when the participants age varied from 6 to 21. The participants then self-rated their negative emotionality and sociability twice in 1992 and 1997, aged between 15 to 35. The associations between childhood problem behaviour, maternal child-rearing attitudes and the later personality traits were examined by linear regression analysis. Results and conclusions: Both internalizing and externalizing childhood problem behaviour were associated with higher level of negative emotionality in youth and early adulthood, but only internalizing behaviour predicted lower sociability. Surprisingly there were no associations between maternal child-rearing attitudes and personality trait development. Also, problem behaviour and child-rearing attitudes did not predict any trait changes at the second point of personality trait measurement. Knowledge about possible long-term effects of childhood problem behaviour on personality development can be utilized in preventative child and youth work.
  • Simonen, Jenni (2007)
    Tutkielma käsittelee nuorten aikuisten alkoholinkäyttöön liittyvää sosiaalisuutta. Usein juomiseen liittyvää sosiaalisuutta on jäsennetty periaatteella, jossa ilmiötä selitetään jonkin yksittäisen nimittäjän (kuten esimerkiksi sukupuolen tai sosiaaliluokan) nojalla. Lisäksi näkemys sosiaalisuudesta on muodostunut yksipuoliseksi. Tässä tutkielmassa aihetta lähestytään toisesta näkökulmasta. Kiinnostuksen kohteena on juomiseen liittyvän sosiaalisen kanssakäymisen moninaisuus ja vaihtelu. Koska juominen käsitetään nuorten keskuudessa yhteisösidonnaisena, jossa nuorten omilla vertaisryhmillä on merkittävä osa, sosiaalisuutta tutkitaan tarkastelemalla niitä tapoja, joilla yksilöt kiinnittyvät toisiinsa ja muodostavat yhteisön. Näin tutkielma keskittyy selvittämään, millaisiin erilaisiin yhdessäolon ja yhteenliittymisen muotoihin nuorten juominen liittyy. Tutkielman teoreettiset lähtökohdat ovat sosiaalisuutta käsittelevissä sosiologisissa teorioissa, jotka tuovat esiin erilaisia tapoja käsitteellistää yksilön ja ryhmän suhdetta. Sosiaalisuuden tarkastelu perustuu seitsemään 17-23-vuotiaiden ryhmähaastatteluun. Aineiston analyysi ammentaa monimerkityksisyyteen viitaten kehysanalyyttisestä perinteestä. Analyysin työkaluna sovelletaan A. J. Greimasin aktanttimallia. Analyysi osoittaa, että nuorten juomiseen liittyvästä yhdessäolosta on erotettavissa kolme erilaista lajia: pidäkkeetön sosiaalisuus, tahdikas sosiaalisuus ja yksilökeskeinen sosiaalisuus. Sosiaalisuuden lajit asettuvat eri kohtiin yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden jatkumolla, ja ne myös yhdistävät eri tavoilla yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden eri piirteitä. Luetellut kolme sosiaalisuuden lajityyppiä ymmärretään tutkielmassa erilaisina tapoina kehystää sosiaalisuutta, tai toisin ilmaistuna, kulttuurisina puhetapoina, joita nuoret käyttävät resursseina kun he jäsentävät juomistilanteita toiminnassa ja keskustelussa. Tutkielman perusteella nuorilla on siis käytössään useita erilaisia juomista ja sen sosiaalisuutta jäsentäviä puhetapoja. Lisäksi tarkastelun kohteena oleva aineisto viittaa vahvasti siihen, että puhetavat eivät ole eriteltävissä esimerkiksi sosiaalisen aseman mukaisesti. Kaikissa haastateltavissa ryhmissä nimittäin tunnistetaan ja käytetään sukupuoleen tai koulutustaustaan katsomatta pidäkkeettömän ja tahdikkaan sosiaalisuuden jäsennyksiä, olkoonkin että pidäkkeettömän sosiaalisuuden mukainen puhe on luontevaa erityisesti miehille. Kolmantena kiinnostavana, vaikkei yhtä vallitsevana puhetapana erottuu yksilökeskeinen sosiaalisuuden laji. Se lienee uusi, nykyajasta kumpuava sosiaalisuuden jäsennys. Parhaiten se hallitaan ryhmässä, jossa pääosa keskustelijoista on naisia.
  • Hannonen, Minttumaaria (University of Helsinki, 1998)
  • Veikkamo, Jarmo (Helsingin yliopisto, 2017)
    This thesis analyzes the economical thinking of the board of a small cooperative. The diversification of societies has created various new objectives along with new business forms which are challenging the traditional and supposedly rational economical thinking. One of these scarcely studied subjects is the subject cooperative of this research. When designing its business, the cooperative is forced to consider the decided business objectives along with the existing business environment. Thus, this research asks how is the discussion of economy manifested in the board meetings and what is the economic model of the cooperative. The conceptual framework of this qualitative study is cultural-historical activity theory. It posits long-term activity as a formation of collectively structured short-term actions that are influenced by structural units of the activity system. Activity is mediated through mental and material cultural artefacts, rules and division of labor, and it is also constantly transforming as a reaction to disturbances and contradictions in the activity. The subject of this qualitative study is an event organized in a cooperative. This event as a series of actions or as a component of an activity builds the activity of the cooperative. The analysis is based on transcribed data from 14 administrative meetings. With content analysis 24 themes with economic facet were distinguished. Five themes were more strictly analyzed, because both speaking turns and the manifestations of transformative agency condensed in these themes. Manifestations of transformative agency are discursive acts used for influencing the topic of discussion. The frequencies of these manifestations were used to present the tendency existing in the themes to transform the activity. The discussions dealing the event concentrated on three board meetings. In the first two meetings economy was strongly discussed as the plan turned out to be financially unprofitable. The decision to arrange the event was postponed, because the board wanted to ensure even a cost price result. Simultaneously designing and marketing was going on. No discussions on the events financial result took place during the third meeting even though the number of participants and total funding was less than needed for the cost price result. The talk about economy was replaced by talks about marketing and external support. Decision to arrange the event was again postponed, but later approved although the goals for financial result were not met. Still, as the unprofitable event as one component of the activity of the cooperative was linked to other components of the activity, an inference was possible that the board is executing a long-term green economy model as it is aiming to produce socially and ecologically sustainable business by partly abandoning its' profit objectives.
  • Hakamäki, Anne-Mari (2017)
    Tämä tutkimus selvittää, mitä pelimanniudella tarkoitetaan 2010-luvun Suomessa kansanmusiikin ammattilaisten ja harrastajien keskuudessa sekä sitä, miten peli-manniutta representoidaan diskursseissa. Kyse on pelkistäen ilmaistuna siitä, millai-sena pelimannius ilmenee tutkimukseen osallistuneiden puheessa. Tutkimuksessa pohditaan millä tavoin pelimanni-termiä käytetään, kuka sitä käyttää ja millaisia edellytyksiä määritelmä pitää sisällään. Viimeisen sadan vuoden aikana maailma ja länsimainen yhteiskunta sen osana ovat kokeneet suuria muutoksia. Eri ilmiöitä kuvaavat määritelmät ovat joutuneet koke-maan omat myllerryksensä tämän nopean kehityksen mukana. Myös pelimannin käsite aiheuttaa vahvasti ristiriitaisia ajatuksia. Sen sisältöä määritellään vuosisadan takaisista lähtökohdista kautta tämän päivän tapaan toimia. Tutkimuksen taustaosuudessa luodaan katsaus kansanmusiikin määrittelyyn ja sen kehitykseen 2010-luvulle tultaessa. Myös pelimanni-sanan historiaa ja muuttuneita merkityksiä sekä käyttöyhteyksiä tarkastellaan tässä osuudessa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu kulttuurisen musiikintutkimuksen ulkokehästä ja tarkentuu identiteetin kulttuuristen ja sosiaalisten sekä paikallisuuden muodostamiin näkökulmiin. Tutkimusaineisto koostuu kansanmusiikin ammattilais-ten sekä harrastajien haastatteluista ja kyselyjen vastauksista. Aineisto on kerätty kolmen vuoden aikana eri menetelmiä ja haastattelumuotoja käyttäen. Tutkimustulokset olen jakanut ja kategorisoinut vastauksista vahvimmin nousseiden teemojen mukaan, jotka liittyvät pelimanniuden kokemuksiin ja yleisiin tulkintoihin. Tuloksista käy vahvimpana ilmi, että pelimannius koetaan aina oman musiikkisuh-teen tai musiikillisen kasvuympäristön kautta.
  • Pohjola, Johanna (2008)
    Pro gradu -työ on etnografinen tutkielma argentiinalaisesta mate-juomasta symbolina. Tarkoitus on selvittää Argentiinassa erityisen rakkaaksi koetun yrttiuutejuoman ja monimerkityksisen symbolin sosiaalista luonnetta ja sitä kautta sosiaaliseen toimintaan liittyviä arvoja argentiinalaisessa yhteiskunnassa. Matea tarkastellaan sosiaalisena toimintana paitsi juomisen, myös puheen muodossa. Tutkimuksen pääkohteena ovat matea koskevat diskurssit. Tutkielmassa selviää, että mate symboloi erityisesti sosiaalisuutta, solidaarisuutta, tasa-arvoa, ystävyyttä, levollisuutta ja kansallista yhteisöä, Argentiinaa. Se on keskeinen sosiaalisen kanssakäymisen väline, jonka avulla merkitään ja järjestetään sosiaalisia suhteita niin yksilöllisellä kuin yhteisölliselläkin tasolla. Maten välityksellä määritellään, millaista on "argentiinalaisuus". Juomaan liittyy voimakas moraalinen jakamisen velvoite, mutta koska kaikkien kanssa ei haluta jakaa, tuottaa juominen sosiaalisia rajoja. Tutkimuksen johtopäätös on, että mate on Argentiinassa keskeinen avainsymboli. Se tarjoaa sosiaalisen toiminnan ideaalimallin, jolle on ominaista solidaarinen, tasa-arvoinen, vastavuoroinen ja rauhanomainen yhteistyö. Mate on itsessään ideaalin mukaista toimintaa, mistä syystä se on symbolisesti tärkeä. Koska sosiaalinen todellisuus kuitenkin on synnyttämiään ideaaleja mutkikkaampaa, edustaa mate yhteisöllisyyden ideaalia ennen kaikkea puheissa. Matediskurssi on ideaalin puhtain muoto. Tutkielman toinen johtopäätös on, että mate edustaa kulttuurista ja historiallista jatkuvuutta sekä tarjoaa symbolisen muodon kansallisen yhteisöllisyyden tunteen vahvistamiseksi. Tutkielma liittyy symbolisen ruoka-antropologian tutkimustraditioon. Siinä on hyödynnetty erityisesti Victor Turnerin ja Sherry B. Ortnerin teoriaa symboleista. Metodologisena lähtökohtana on Greg Urbanin diskurssikeskeinen kulttuurikäsitys, jonka mukaan kulttuuri elää ja uusiutuu diskurssien kierrossa. Maten analysoimisen taustaksi tutkielmassa pureudutaan antropologisen kirjallisuuden avulla ruokaan ja juomaan liittyvään sosiaalisuuteen sekä ruoka-ainesten symbolisiin vahvuuksiin yleisesti. Työssä sivutaan myös maten roolia suomalaisen Metsä-Botnian Uruguayn-tehtaan argentiinalaisten vastustajien toiminnassa. Mate symboloi protesteissa paikallisuutta ja "kansan ääntä". Poliittisella tasolla maten edustamassa sosiaalisen toiminnan mallissa on kyse toimivan demokratian ideaalista, jossa valta ja toimijuus on eliitin sijaan kansalla. Poliittisena symbolina mate edustaa erityisesti vasemmistolaishenkistä, uusliberalismin vastaista ideologiaa. Tutkimuksen aineisto perustuu Argentiinassa syys–toukokuussa 2005–2006 tehtyyn antropologiseen kenttätyöhön. Aineisto sisältää osallistuvan havainnoinnin kautta hankittua informaatiota, haastatteluja, keskusteluja, lehtitekstejä, muuta kirjallista mate-materiaalia sekä kuvia.
  • Lehtonen, Miikka (Helsingfors universitet, 2008)
    The objective of the study was to explore the dimensions of group identity in the guilds of World of Warcraft. Previous research shows that social interaction has an important role in playing games for many players. Social identities are an important aspect of self-concept and since group related cues are more salient than personal clues in computer-mediated communication, the social gaming experience was approached through group identity. In the study a new scale will be developed to measure the group identity in games. Secondary goal is to study how different guild attributes affect the group identity and third goal is to explore the connection between group identity and gaming experience and amount of play. Subjects were 1203 guild members and 106 players not in a guild. The data was gathered by an Internet survey which measured group identity with nine scales, gaming experience with three scales and guild attributes with four scales. Also various background data was gathered. The construct of group identity was analyzed with explorative factor analysis. The typical experiences of group identity was analyzed with cluster analysis and effects of guild attributes with multivariate analysis of covariance. As a result of the study a new scale was developed which measured group identity on six dimensions: self-stereotyping, public and private evaluation, importance, interconnection of self and others and awareness of content. Group identity was experienced strongest in elder middle-sized guilds that had formal rules and that emphasized social interaction. The players with strong group identity had more positive gaming experience and played World of Warcraft more per week than the players who were not in a guild or identified to guild weakly. This result encourages game developers to produce environments that enhance group identity as it seems to increase the enjoyment in games. As a whole this study proposes that group identity in guilds is constructed from the same elements as in traditional groups. If this is truly the case, guild membership may have similar positive effects on individual's mental well-being as traditional positively evaluated group memberships have.
  • Helne, Tuula (2002)
    The focus in the debate on exclusion is often placed on excluded people and their assumed characteristics: passivity, deviance, helplessness. Less attention has been paid to the society that produces this discourse. This study aims to turn the focus away from the periphery and place it on the centre, on the context in which exclusion is construed as a social problem. It asks what 'the society of exclusion' is like. How does the society that has given rise to discourse on exclusion and that this discourse produces look like? The exclusion debate is understood as a diagnosis of our time, as a horizon for investigating its sore points. The sorest pertain to the issue of community and that of the disappearing social. Exclusion is more than a social problem: it is a problem of 'the social'. This approach has been influenced by French research. The perspective is relational: exclusion is seen to arise in relation to other people, society and its institutions. The study also draws on constructionism, particularly its critical branch. It takes the disputability of the concept of exclusion as its starting point and presumes that exclusion is not a social fact or state but something that is constantly reproduced by social discourses and mechanisms. These mechanisms are ideological, linked with governance. As discourses and politics are not detached from each other, it is appropriate to criticise discourses that legitimate otherness and scapegoating by essentialising excluded people. The goal is to increase the degrees of freedom of those defined as excluded. The exclusion discourse includes numerous paradoxes. Efforts are made to include excluded people within the sphere of society and its normality. The presumption is that community is something existent and unproblematic, which the very fact that we speak about exclusion undermines. Moreover, the discourse on exclusion lays down boundaries, weakening our sense of community. The genuineness of the efforts to include excluded people can be doubted. Nor is the attitude towards the community building of the excluded positive. The concept of exclusion was brought into use as there was a need for a concept that describes processes. Nevertheless, excluded people are localised socially, spatially and symbolically. They are located in the periphery or beyond it, in a moral and spatial otherness. Drawing boundaries is, however, becoming increasingly problematic nowadays, as more and more positions are becoming uncertain. The fact that excluded people are described as passive individuals supports policies in which public policy is replaced with activation efforts. The discourse joins the trends that have undermined faith in social insurance and contributed to the shift towards neoliberal private prudentalism. Society is increasingly governed by individualisation. However, in order for a society to be a society, both a sense of community and a language for it are needed. The exclusion discourse is also aiming at these, but its language may not be ideal for the purpose. The book consists of a summary and five articles.
  • Stenroos, Rosanne (Helsingin yliopisto, 2017)
    Akrasia on jo Antiikin filosofiassa esiintynyt ilmiö, jonka ongelma on se, voiko ihminen toimia vapaasti omaa parempaa arvostelmaansa vastaan. Kreikankielinen termi ”akrasia” tarkoittaa voiman, kratoksen, vajavuutta. Akrasia voidaan kääntää itsekontrollin puutteeksi tai vajavaiseksi itsekontrollin kyvyksi. Akrasia nousi uudelleen filosofiseksi kiinnostuksen kohteeksi 1900-luvun puolivälissä, ja siitä lähtien akrasiaa on tarkasteltu toiminnan filosofisena ongelmana. Toiminnan filosofian kontekstissa on tarkasteltu akrasiaa yksilön toimintaa koskevana ongelmana, jolloin kyseessä on jonkinlainen häiriö toimijan arvostelmien, intentioiden ja toteutetun toiminnan välillä. Tällaisissa käsittelyissä toiminnan perusteet ovat puhtaan yksilöllisiä. Kuitenkin inhimilliseen toimijuuteen kuuluvat olemuksellisesti sosiaaliset perusteet. Tutkielma tarkastelee noiden sosiaalisten perusteiden, eli sosiaalisen ulottuvuuden, vaikutuksia yksilön toiminnassa ilmenevään akrasiaan. Tutkielman lähtökohtana on, että inhimillinen toimija on sosiaalinen toimija. Akrasian voidaan Antiikin filosofien tavoin katsoa tarkoittavan luonteen heikkoutta. Nykyaikana akrasia sijoittuu toiminnan filosofian tutkimuskohteeksi, ja tässä tutkielmassa akrasiaa tarkastellaan myös pikemminkin toiminnan kuin luonteen ulottuvuudessa. Tutkielman toisen luvun tarkoituksena on määritellä akraattiselle toiminnalle olemuksellisia tekijöitä. Koska akraattinen toiminta tarkoittaa intentionaalista, vapaata toimintaa vastoin toimijan omaa parempaa arvostelmaa, tarkastellaan toisessa luvussa intentioita, vapaata toimintaa, sekä parempaa arvostelmaa. Akraattista toimintaa käsittelevän alaluvun tarkoituksena on ensinnäkin selventää sitä, mitä akraattinen toiminta voi olla ja toiseksi tuoda ilmi akraattisen toiminnan moninaisia ilmenemismuotoja. Luvussa käsitellään myös itsekontrollia, sillä on esitetty, että akrasiaa ja akraattista toimintaa ei voida ymmärtää ilman käsitystä itsekontrollista. Itsekontrolli mahdollistaa esimerkiksi ryhmään kuulumisen ja laajemmin ilmaistuna sosiaalista toimintaa. Tutkielman kolmas luku tarkastelee sitä, miksi akrasia on filosofinen ongelma. Akrasia on sekä teoreettinen että käytännöllinen ongelma. Teoreettiset ongelmat liittyvät siihen, onko akrasia ylipäätään mahdollinen ilmiö. Esimerkiksi Sokrates on kiistänyt olevan mahdollista, että ihminen voisi toimia vastoin sitä, minkä tietää olevan hyvää. Akrasian loogisuutta ja todellisuutta on problematisoitu myös nykyajan filosofisissa käsittelyissä. Tutkielmassa oletetaan, että akrasia on mahdollinen ilmiö. Tutkielman näkökulma on teoreettisten ongelmien sijaan akrasian käytännön ongelmissa. Akrasia vaikeuttaa esimerkiksi suunnitelmien toteuttamista. Lisäksi akrasian ilmentämä puutteellinen itsekontrolli on itsessään ongelma: toimija ei niin sanotusti ole itsensä hallinnassa. Tutkielman neljäs luku tuo ilmi akraattiseen toimintaan kykenevän toimijan ominaisuuksia sekä toimijuuden sosiaalisuutta. Toimijuuden sosiaalisuuteen liittyvät tekijät ovat osa akrasian sosiaalista ulottuvuutta. Sosiaalista ulottuvuutta voidaan tarkastella läheisten ja kaukaisten suhteiden kautta. Läheistä suhdetta edustaa esimerkiksi toimijan ryhmä ja kaukaisia suhteita edustavat puolestaan esimerkiksi kulttuuri tai sosiaaliset instituutiot, joita toimijat puolestaan voivat ilmentää toiminnassaan. Toiminnan filosofiassa akrasia tarkoittaa vapaata, intentionaalista toimintaa toimijan omaa parempaa arvostelmaa vastaan. Tämä määritelmä rajaa osaltaan sitä, mitä yksilön toimintaan vaikuttavat sosiaaliset tekijät voivat olla. Esimerkiksi hypnoosi ja pakottaminen ovat poissuljettuja, sillä niiden voidaan yleisimmissä tapauksissa katsoa kumoavan toimijan vapaan tahdon. Akrasian sosiaalisessa ulottuvuudessa voi olla kyse sosiaalisesta vaikutuksesta, mikä tarkoittaa sitä, että vaikka toimija ei voi vaikuttaa suoraan esimerkiksi sosiaalisiin instituutioihin, niin hän voi päättää, toimiiko hän niiden mukaan. Akraattisen sosiaalisen ulottuvuuden tekijöiden on oltava toimijalle volitionaalisia ollakseen akraattisia. Edellä mainitusta huomataan, että akraattisella toimijalla on oltava kehittynyt itsereflektion kyky tietääkseen toimintansa perusteet ja niihin mahdollisesti vaikuttavat tekijät. Tutkielman pääluvut ovat viides ja kuudes luku. Viidennessä luvussa esitellään akrasiastrategíoita, eli keinoja, joilla akraattiseen toimintaan voidaan päätyä. Näitä keinoja ovat huomion akrasiastrategia, habituaalinen akrasiastrategia sekä sosiaalisuuden akrasiastrategia. Sosiaalisuuden akrasiastrategia ilmentää selkeästi akrasian sosiaalista ulottuvuutta: esimerkiksi karismaattinen johtaja voi vedota toimijaan siten, että toimija toimii akraattisesti. Lisäksi sosiaaliset instituutiot voivat myötävaikuttaa akrasian ilmenemiseen toiminnassa. Kuudennessa luvussa käsitellään akrasiakatkoksia eli niitä käytännön järjen päätöksenteon kohtia, joissa akrasia voi ilmetä. Näitä kohtia ovat luonteen akrasia, suunnan tai tähtäyksen akrasia, irrationaalisuuden akrasia, sekä tulkinnan akrasia. Tulkinnan akrasiakatkos voi ilmetä puolestaan akraattisena havaitsemisena tai akraattisena puheena, kognitiivisena akrasiana tai emotionaalisena akrasiana. Kukin näistä käytännöllisen järjen päätöksen teon kohdista voi olla toimijan volition alaisuudessa, jolloin ne voivat olla akraattisia: esimerkiksi emootioita voidaan säädellä, jolloin toimijan on mahdollista pykriä vaikuttamaan esimerkiksi emootioidensa voimakkuuteen. Tutkielman seitsemäs ja viimeinen luku tuo ilmi tutkielmaan liittyviä pohdintoja sekä mahdollisia lisätutkimuksen aiheita. Tämän tutkielman näkökulma on yksilön akraattinen toiminta ja siihen vaikuttavat sosiaaliset tekijät. Tutkielmassa oletetaan ja esitetään, että toimijuus on sosiaalista. Tätä toimijuuden sosiaalisuutta ei oteta usein huomioon yksilön akraattista toimintaa tarkasteltaessa. Akrasiaa ja siihen liittyviä sosiaalisia tekijöitä on mahdollista tarkastella myös kollektiivisesta näkökulmasta, mutta aihe vaatii oman tutkielmansa. Akrasia on melko arkipäiväinen ilmiö, minkä mahdollistanee sen useat strategiat ja käytännön päätöksen teon kohdat, joissa akrasia voi ilmetä.
  • Härkönen, Susanna (Helsingfors universitet, 2011)
    In my thesis I study fashion bloggers’ consumption speech. The aim of this study is to clarify.what kind of consumption is expressed in fashion blogs and what kind of development has happened in fashion blogs since 2007 until this study, based on the research material and my own observations. I have applied qualitative research method in this study. I have collected my research material from ten fashion blogs which were written by women in two different time periods in year 2009. In addition the study has etnography and netnography features. I have used typecasting and typology in analyzing the research material. The findings of the study indicate that seeing fashion bloggers as identity-seekers is associated with searching of own style and desire to differentiate. Traditional view of consumers as choosers and passive agents in the market is receding since in this study fashion bloggers appear to be active actors and producers. Also fashion bloggers are constantly seeking new consumer experiences and communicate with each other by conveying meanings through their consumption. In this study fashion bloggers’ consumption speeches appear to be rational in the frame of the consumer ethos of economism and traditional Finnish consumption speech. Economy is a virtue and prices influence buying decisions. However fashion bloggers know how to enjoy consumption in a controlled way. Consumption speeches follow also tradition of the consumer ethos of green consumerism which is manifested in avoiding fanaticism and preference of traditional and social media flea markets. Fashion bloggers’ consumer speeches imply social necessity because maintaining a fashion blog interesting requires continuous passion for new consumer products. On the basis of this study fashion blogs emphasize collectivity and consumption is very feminine. Based on research material and my own observations fashion blogs are changing into lifestyle blogs because they tell more and more of other than consumption related issues. At the same time fashion bloggers are developing from ordinary consumers towards expertise, in other words they are professionalising. Professionalised fashion bloggers act as new age consumer informants and new words and meanings are created in fashion blogs. Also fashion bloggers have develop such knowledge and abilities which can be sold. Fashion bloggers are becoming fashion professionals who are paid for blogging in the future.