Browsing by Subject "sosiaalivakuutus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-15 of 15
  • Niemelä, H; Salminen, K (Kela, Eläketurvakeskus, Työeläkevakuuttajat TELA ja sosiaali- ja terveysministeriö, 2006)
    Publikationen ger en kort översikt av social försäkringens utveckling, nuläge och framtidsutsikter i Finland. Finland utvecklades rätt snabbt till en nordisk välfärdsstat och i slutet av 1980-talet uppnådde den sociala tryggheten i landet den nordiska nivån. Trots nedskärningar under depressionsåren på 1990-talet är finländarnas sociala och hälsorelaterade trygghet fortfarande på en europeisk medelnivå. förändringarna i beholkningens åldersstruktur, globaliseringen och en allt djupare och med utbyggd europeisk integration påverkar också den finländska socialförsäkringen och finansieringen av den.
  • Martikainen, J; Rajaniemi, S (Kela, 2002)
    Sosiaali- ja terveysturvan katsauksia 54
    Lääkehoidot muuttuvat ja kehittyvät nopeasti. Koska uudet lääkehoidot ovat yleensä aikaisempia kalliimpia, hoitojen kustannuksia korvaavien sosiaalivakuutusjärjestelmien ylläpitoon ja kehittämiseen on kaikkialla jouduttu jatkuvasti panostamaan. Tässä raportissa kuvataan EU-jäsenmaiden, Islannin ja Norjan lääkekorvausjärjestelmiä sellaisina, kuin ne olivat vuosien 2001 ja 2002 vaihteessa. Tavallisimmin korvaus lasketaan prosenttiosuutena lääkkeen kustannuksesta. Tällöin järjestelmässä on usein myös erilaisia korvausluokkia: mitä vaikeampaa ja pitkäaikaisempaa sairautta lääkkeellä hoidetaan, sen suurempi osuus lääkkeen kustannuksista yleensä korvataan. Tanskassa ja Ruotsissa on käytössä uudenlainen, ns. portaittainen korvausjärjestelmä. Tässä järjestelmässä vähän lääkkeitä käyttävä potilas maksaa kaikki lääkekustannuksensa itse ja korkeahkon alkuomavastuun ylityttyä lääkekustannuksista korvataan sitä suurempi osuus, mitä suuremmiksi kustannukset nousevat. Raportti sisältää myös tietoja tärkeimmistä järjestelmiin 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa tehdyistä muutoksista. Kustannuskasvun hidastaminen ja korvausten oikea kohdentaminen ovat olleet keskeisiä tavoitteita järjestelmiä kehitettäessä. Varsinaisen korvausjärjestelmän ulkopuolella lääkehoitoja on pyritty rationalisoimaan vaikuttamalla lääkäreiden lääkkeidenmääräämiskäytäntöön. Myös apteekit ja lääketeollisuus on otettu mukaan jakamaan kustannuksia.
  • Niemelä, H; Salminen, K (Kela, Eläketurvakeskus, Työeläkevakuuttajat TELA ja sosiaali- ja terveysministeriö, 2006)
    La présente brochure donne une description d'ensemble de l'évolution, de la situation actuelle et de la perspective d'évolution de la sécurité sociale finlandaise. La Finlande est devenue relativement vite un Etat-providence nordique et la sécurité sociale du pays a atteint, vers la fin des années 1980, le nieveau dea pays nordiques. Malgré lea réductions réalisées pendant la stagnation économique des années 1990, la sécurité sociale et de santé des citoyens continue à être à un niveau moyen européen. Les changements de structure d'âge de la population, la mondialisation et l'approfondissement et l'extension de l'intégration européenne ont leur influence aussi sur la sécurité sociale finlandaise et sur son financement.
  • Aalto, Kalle Verneri (Helsingfors universitet, 2017)
    Suomalaisten luottamus eläketurvaan on alamaissa, vaikka eläkejärjestelmäämme kehutaan kansainvälisesti. Uusi työeläkeuudistus turvaa työeläkejärjestelmän taloudellista kestävyyttä, mutta silti vain kolmasosa suomalaisista uskoo saavansa luvatut eläkkeet tulevaisuudessa. Tässä tutkimuksessa pureudutaan siihen, miksi kansalaiset eivät luota eläkejärjestelmään. Tässä tutkimuksessa analysoidaan laadullisen sisällönanalyysin keinoin Eläketurvakeskuksen tilaaman kansalaispaneelin avovastauksia. Verkkoaivoriihenä toteutetussa paneelissa eri-ikäiset vastaajat vastasivat erilaisiin kysymyksiin liittyen eläketurvan luottamukseen, reiluuteen, oikeudenmukaisuuteen, riittävyyteen ja eläkealalta kaivattaviin palveluihin. Teoreettisena viitekehyksenä ovat luottamuksen ja oikeudenmukaisuuden teoriat. Menetelmänä tässä tutkimuksessa käytettiin laadullista sisällönanalyysi eli aineiston sisältöä kuvataan sanallisesti. Aineistoa on pelkistetty ja luokiteltu erilaisiin kategorioihin, jonka jälkeen käsitteitä yhdestelemällä on edetty kohti abstraktimpaa ja yleistettävämpää kokonaisuutta. Tutkimuksen mukaan ihmisten luottamukseen eläketurvaa kohtaan vaikuttavat luotettavuus, joka rakentuu muun muassa varmuudelle siitä, että eläkettä maksetaan säännöllisesti, riittävä toimeentulo eläkkeellä, sekä oikeudenmukaisuuden kokemukset. Tutkimukseen vastanneiden mukaan eläkkeen tason tulisi olla sellainen, että sillä tulee toimeen, mutta sen ei tarvitse kuitenkaan riittää ylellisyyksiin. Suuria eläkkeitä pidetään yleisesti erittäin epäoikeudenmukaisina ja eläkekatto saa vastaajien keskuudessa myös kannatusta. Eläkeyhtiöiden sijoitustoiminnalta peräänkuulutetaan toisaalta eettisyyttä ja toisaalta riittäviä tuottoja. Eläkkeiden maksamisessa ei saa olla epäselvyyksiä, vaan sovitut eläkkeet pitää maksaa aina ajallaan.
  • Niemelä, H; Salminen, K (Kela, Eläketurvakeskus, Työeläkevakuuttajat Tela ja sosiaali- ja terveysministeriö, 2006)
    This publication provides a concise outline of the historical development of Finnish social security, and of its current condition and prospects. Finland developed relatively rapidly into a Nordic welfare state, and the country's social security reached he Nordic level by the end of the 1980s. Despite the cuts made during the recession years the 1990s, Finnish health and social security is still of an average standard compared to other European countries. The changing age structure of the population, globalisation and further European integration and enlargement are also affecting Finlandäs social security system and its financing arrangements.
  • Niemelä, H; Salminen, K (2006)
    Die Veröffentlichung gibt einen kurzen Überblick über die Entwicklung der sozialen Sicherheit in Finnland, die heutige Situation und die Aussichten. Finnland entwickelte sich verhältnismässig schnell zu einem nordischen Wohlfahtsstaat, und die soziale Sicherheit erreichte gegen Ende der 80er Jahre den nordischen Standard. Trotz der Einschnitte in der Rezession zu Beginn der 90er Jahre ist das Niveau der sozialen und gesundheitlichen Sicherheit europäischer Durchschnitt. die Veränderungen der Altersstruktur bei de Bevölkerung, die Globalisierung und die europäische Integration in bezug auf Vertiefung und Erweiterungen haben Einfluss auf die Finanzierung der sozialen Sicherheit in Finnland.
  • Niemelä, H; Salminen, K (Kela, Eläketurvakeskus, Työeläkevakuuttajat TELA ja sosiaali- ja terveysministeriö, 2006)
    Julkaisu antaa lyhyen yleiskuvauksen suomalaisen sosiaaliturvan kehityksestä, nykytilasta ja kehitysnäkymistä. Suomi kehittyi suhteellisen nopeasti pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi, ja maan sosiaaliturva saavutti 1980-luvun lopulla pohjoismaisen tason. 1990-luvun lamavuosina tehdyistä leikkauksista huolimatta kansalaisten sosiaali- ja terveysturva on edelleen eurooppalaista keskitasoa. Väestön ikärakenteen muutokset, globalisaatio sekä Euroopan integraation syveneminen ja laajentuminen vaikuttavat myös Suomen sosiaaliturvaan ja sen rahoitukseen. Julkaisu on Kelan, Eläketurvakeskuksen ja Työeläkevakuuttajat TELAn ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteinen.
  • Hagfors, R; Hellsten, K; Sakslin, M (Kela, 2008)
    Vuonna 1937 käynnistetty kansaneläkejärjestelmä merkitsi suurta muutosta syrjäkylien asukkaiden elämässä. Moni sai ensimmäistä kertaa käyttöönsä omaa rahaa. Samalla luotiin perusta pohjoismaiselle universaalille hyvinvointivaltiomallille: koko kansa oli vakuutettu. Kansaneläkejärjestelmän elinkaaressa on ollut useita taitekohtia, mutta kansaneläkkeen merkitys koko kansantaloudelle ja huonosti toimeentuleville on ollut kiistaton. Kansaneläkkeen asema toimeentulon turvaajana kuitenkin muuttui lähestyttäessä vuosituhannen vaihdetta, kun kaikille Suomessa asuville maksettavasta eläkkeestä luovuttiin ja kansaneläke tuli riippuvaiseksi muista eläketuloista. Kansaneläkettä saavien määrä väheni merkittävästi. Tässä teoksessa tarkastellaan muuttunutta kansaneläkettä taloudellisesta, sosiaalipoliittisesta ja oikeudellisesta näkökulmasta. Mikä on kansaneläkkeen rooli suomalaisessa sosiaaliturvassa? Keitä ovat nykyiset ja tulevat kansaneläkkeen saajat? Mikä on kansaneläkkeen merkitys eri sukupolville? Mikä on kansaneläkkeen tulevaisuus? Joutaako se tarpeettomana syrjään?
  • Aalto, Marja Arla Johanna (2005)
    Tutkielmassa arvioidaan vuoden 2005 työeläkejärjestelmän eläkeuudistusta: mikä muuttui, ja miten muutokset vaikuttavat eri ihmisiin. Muutosten vaikutuksia arvioidaan käyttäen aineistona koti- ja ulkomaisia eläketutkimuksia sekä tilastoja. Tutkielmassa pohditaan työeläkkeiden tasoa, rahoitusta ja indeksejä sukupolvien välisen ja sukupolvien sisäisen yhteisvastuullisuuden, tulonjaon ja sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta. Tutkielmassa käydään viimeaikaisten tutkimusten valossa hiukan läpi myös sitä, mitä tutkimusten mukaan työelämässä pitäisi tehdä, jotta työssä jatkettaisiin pidempään. Eläkkeelle siirtymiseen kun vaikuttavat hyvin monet asiat. Tutkielmassa pohditaan työurien pidentämisen tavoitetta, ikääntyneiden työttömyyttä ja työnantajamaksuja, työkyvyttömyyseläkkeitä ja muita eläkkeelle siirtymisen syitä sekä työelämän ja vapaa-ajan muutosten vaikutusta eläkkeelle siirtymiseen viimeaikaisten tutkimusten mukaan. Työeläkejärjestelmän organisaatioita, rahastoja ja sijoitustoimintaa arvioidaan kriittisesti. Tutkielmassa luodaan myös lyhyt katsaus eläkeuudistuksiin muissa EU-maissa, sekä arvioidaan EU:n eläkepolitiikan tavoitteiden toteutumista Suomessa. Keskeiset tulokset: Työeläkejärjestelmän kestävyys paranee vuoden 2005 eläkeuudistuksessa elinaikakertoimella ja indeksileikkauksilla. Työuria yritetään pidentää vapaaehtoisesti parantamalla ikääntyiden eläkkeiden karttumista, mutta toistaiseksi vaikuttaa siltä, että ikääntyneenä työskentely kiinnostaa vain harvoja. Eläkejärjestelmä on toistaiseksi turvannut hyvin eläkeläisten toimeentulon, mutta indeksileikkaukset saattavat vaikeuttaa varsinkin nuorena sairastuneiden ja pitkään eläkkeellä olevien tilannetta. Nuoret naiset ja suuret, vuosina 1945-1950 syntyneet ikäluokat hyötyvät eläkeuudistuksesta. Vuoden 1950 jälkeen syntyneet ikäluokat taas eivät pysty enää käyttämään nykyisiä varhaiseläkevaihtoehtoja ja heille tulee korotetut maksut, mutta elinaikakertoimen leikkaamat eläkkeet. Kokonaisuutena eläkeuudistus on kuitenkin onnistunut, koska myös nuoremmille ikäluokille tuli etuja, kuten parannettu palkkaindeksi ja lastenhoidosta ja opiskelusta kertyvät eläkkeet. Muihin EU-maihin verrattuna Suomessa on menetelty kaukonäköisesti rahastoimalla eläkkeitä ja uudistamalla eläkejärjestelmää. Suomi toteuttaa useimmat EU:n eläkepolitiikan tavoitteet. Yksityisiä eläkevakuutuksia ei erityisesti suosita ja valtio on edelleen velkaantunut. Alennettu 63 vuoden vanhuuseläkeikä ja parannettu palkkaindeksi poikkevat muiden EU-maiden uudistuksista. Eläkkeisiin liittyy vielä poliittisia, taloudellisia ja demografisia riskejä. Eläkeuudistuksesta ja rahastoinnista huolimatta työeläkemaksut tulevat nousemaan väestön ikärakenteen vanhenemisen takia, ja eläkejärjestelmän kestävyystavoite ei vielä toteutunut.
  • Sollo, Karoliina (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielman tavoitteena on tarkastella yksityisiä vakuutusyhtiöitä Suomessa valtion ulkopuolisina hallintainstituutioina ja ymmärtää yksityisen vakuuttamisen merkitystä sosiaalivakuutuksen rinnalla. Vakuuttamista ei ole Suomessa tutkittu valtion ulkopuolisen hallinnan näkökulmasta, joten tutkielma tarjoaa uuden tavan tarkastella vakuuttamisen kenttää. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä hyödynnetään Ericsonin, Doylen ja Deanin (2003) teoksessaan Insurance as Governance esille tuomia näkökulmia siitä, miksi vakuutusyhtiöitä tulisi tarkastella valtion ulkopuolisina hallintainstituutioina. Tutkielmaa varten on haastateltu vakuutusalan pitkäaikaisia asiantuntijoita. Haastattelut on toteutettu teemahaastatteluina ja aineiston analyysissa on hyödynnetty teorialähtöistä teemaattista analyysia. Analyysivaiheessa aineistoa on tarkasteltu teoriasta johdetuista teemoista käsin ja teemoja on muokattu Suomen kontekstiin sopiviksi. Analyysin perusteella aineistosta on löydettävissä teorian mukaisia syitä sille, miksi vakuutusyhtiötä on perusteltua tarkastella hallintainstituutioina. Suomen vakuutusmallin erityispiirteiden vuoksi teoriassa määriteltyjä syitä sovellettiin Suomen kontekstiin ja syyt saivat alkuperäisestä teoriasta poikkeavia painoarvoja. Analyysissa esiin nostettiin myös alkuperäisestä teoriasta poikkeava teema, joka käsittelee hyvinvointivaltion tulevaisuutta, sillä teema esiintyi vahvasti aineistossa. Tutkielman perusteella vakuutusyhtiöt käyttävät myös Suomessa valtion ulkopuolista hallintavaltaa toiminnassaan koko vakuutusprosessin ajan. Tämän vuoksi Suomessa yksityisiä vakuutusyhtiöitä on perusteltua tarkastella valtion ulkopuolisina hallintainstituutioina. Lisäksi tutkielman perusteella tulevaisuudessa hyvinvointivaltion palveluiden tarjontaan on odotettavissa muutoksia, mikä saattaa osaltaan mahdollistaa jonkin toisen rinnakkaisen järjestelmän kasvun. Tutkielman laadullisen luonteen vuoksi tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä. Tutkielma toimii avauksena hallinnan näkökulman tarjoamista mahdollisuuksista vakuuttamisen tutkimuksessa.
  • Hellsten, K; Helne, T (Kela, 2004)
    Vakuuttaako sosiaalivakuutus? Mikä se oikeastaan on, ja onko se määriteltävissä? Miten se mahdollisesti eroaa yksityisvakuutuksesta? Mikä tehtävä sosiaalivakuutuksella on ollut ja tulee olemaan hyvinvointivaltiossa? Miten sosiaalivakuutus syntyi, millaisia muotoja se on yli sadan vuoden aikana saanut ja miten se voitaisiin oikeuttaa nykyisin? Tässä teoksessa esitetään näitä ja monia muita kiperiä ja ajankohtaisia kysymyksiä. Kirja kokoaa sosiaalivakuutusta koskevaa suomalaista sosiaalipoliittista, sosiologista, historiallista ja aloustieteellistä tietämystä, ranskalaisella höysteellä. Painopiste on sosiaalivakuutuksen haasteissa, mahdollisuuksissa ja tulevaisuudennäkymissä. Tämän vuoksi kirja heijastaa niitä jännitteitä, joita nykypäivän sosiaaliturvaa ja -vakuutusta koskevaan keskusteluun vääjäämättä liittyy, samalla uusia näkökulmia avaten.
  • Liukko, Jyri (Diakonia-ammattikorkeakoulu, 2013)
    A Tutkimuksia
  • Rahkola, Joonas (2008)
    Tässä työssä tutkin yksilöllisiä sosiaaliturvatilejä sosiaaliturvan rahoituskeinona. Työn pääkysymyksinä ovat sosiaalietuuksien tilirahoituksen vaikutukset työn teon kannustimiin ja tulojen uudelleenjaon saamaan poliittiseen tukeen. Käyn työssä läpi aiheeseen liittyvässä kirjallisuudessa saatuja tuloksia ja malleja sekä arvioin niiden relevanssia. Nykyiset sosiaaliturvajärjestelmät jakavat tuloja uudelleen sekä yksilöiden välillä että yksilöiden elinkaaren sisällä. Erityisesti länsieurooppalaisissa järjestelmissä elinkaaren sisäinen tulojen uudelleenjako on yksilöiden välistä uudelleenjakoa merkittävämpää. Sen järjestäminen verorahoitteisten sosiaalietuuksien kautta aiheuttaa vääristymiä, joista voitaisiin osittain päästä eroon siirtämällä elinkaaren sisäinen uudelleenjako tapahtuvaksi yksilöllisten tilien kautta. Tilirahoitus toisi etuuksien ja maksujen välille läpinäkyvän linkin, mikä vähentäisi sosiaalivakuutukseen liittyvää moraalikatoilmiötä ja lisäisi työn tarjonnan kannusteita. Teoreettiset tulokset tilirahoituksesta ovat positiivisia. Tässä työssä käyn analyyttisesti läpi Bovenbergin ja Sörensenin (2004) mallin tilirahoitukseen siirtymisestä, jossa osoitetaan sosiaalietuuksien tilirahoituksen edut verorahoitukseen nähden. Aina tilijärjestelmä ei kuitenkaan joko toimi halutulla tavalla tai siihen liittyvät kannusteet eivät ole toivottavia. Tässä työssä nostan esiin tilijärjestelmän läpinäkyvyyden edellytyksenä positiivisten kannustinvaikutusten toteutumiselle. Kyseistä teemaa ei ole aiemmin kirjallisuudessa juurikaan käsitelty. Aiemmat tulokset kannustimien paranemisesta perustuvat implisiittisesti oletukselle täydellisestä läpinäkyvyydestä, mikä ei kuitenkaan ole realistinen oletus. Kun työssä käsitellyssä Bovenbergin ja Sörensenin (2004) mallissa luovutaan täydellisen läpinäkyvyyden oletuksesta, mallin tulos tilirahoituksen tehokkuushyödyistä heikkenee. Joidenkin sosiaalietuuksien tarkoituksena on kannustaa tiettyyn sosiaalisesti toivottuun toimintaan. Niiden rahoittaminen tilien kautta ei ole yksiselitteisesti järkevää, koska tilirahoitus kannustaisi niiden kohdalla juuri poispäin kyseisestä sosiaalisesti toivotusta toiminnasta. Käsittelen työssä Suomen sosiaalietuuksia tästä näkökulmasta. Näyttäisi siltä, että merkittävä osa sosiaalietuuksista on sellaisia, joissa tilirahoituksen tehokkuushyödyt eivät ole yksiselitteisesti toivottavia. Lopuksi otan poliittisen taloustieteen näkökulman mukaan sosiaaliturvatilien tarkasteluun. Poliittisen taloustieteen kirjallisuudessa on analysoitu paljon sosiaalivakuutusjärjestelmän rakenteen, erityisesti siihen sisältyvän tulojen uudelleenjaon, ja sen koon välisiä yhteyksiä. Tässä työssä esitän analyyttisesti Casamattan, Cremerin ja Pestieaun (2000A) mallin aiheesta, ja sovellan sen tuloksia tilimalliin. Alustavan tarkastelun nojalla sosiaaliturvaetuuksien tilirahoitus voi heikentää yksilöiden välisen tulojen uudelleenjaon poliittista tukea ja vaikeuttaa siten tuloja uudelleen jakavaa politiikkaa.
  • Mustonen, Esa (Helsingfors universitet, 2011)
    Tutkimuksen ensisijainen tavoite on selvittää, miksi työtapaturma-asioissa tehdään runsaasti valituksia. Keskeisin kysymys koskee sitä, minkälaisia oikeutusperusteluja korvauksenhakijat valituskirjelmissään esittävät ja miten ne kilpailevat vakuutuslaitoksen perustelujen kanssa. Lisäksi tutkimus tarkastelee millaista problematiikkaa ja epävarmuutta liittyy siihen tietoon, johon päätökset perustuvat. Tutkimuksen aineisto koostuu suomalaisen vakuutuslaitoksen 204 valitustapauksesta, joista kukin sisältää vakuutuslaitoksen päätöksen, valituskirjelmän, vastineen valitukseen ja tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen. Tutkimus perustuu teoreettisesti konstruktionismiin, jonka mukaan todellisuus rakentuu sosiaalisesti. Tarkastelun painopisteessä on subjektiivinen kokemusmaailma. Analyysimenetelmänä on käytetty laadullista teema-analyysia, jossa on hyödynnetty diskurssianalyyttistä lähestymistapaa sekä retoriikan analyysia. Tutkimuksen keskeisin tulos on osapuolten käsitysten huomattava poikkeavuus toisistaan ja usein fundamentaalinen ristiriita määrittelykysymyksissä. Tämä poikkeavuus näkyy tutkimuksessa käsitellyissä teemoissa: tapaturman juridispainotteisessa määrittelyssä, lääketieteellisen syy-yhteyden ymmärtämisessä, pysyvän haitan arviossa ja siinä mitkä asiat ylipäätään ajatellaan olevan ratkaisun perusteena. Tulokset tukevat edeltävän tutkimuksen teoriaa, jonka mukaan toimeenpanevaan viranomaiseen usein kohdistetaan valitus koetusta vääryydestä, vaikka asia olisi ratkaistu säädösten mukaisesti. Tähän voivat olla selityksenä elämäkerralliset ja identiteettiin liittyvät syyt. Toisaalta koko vakuutuksen solidaarinen idea, riskiteknologia ja aktuaarinen oikeudenmukaisuus ymmärretään usein väärin, mikä lisää valitusten määrää. Tutkimuksen mukaan lainsäädäntö ja erityisesti asian ratkaisuun vaikuttava oikeuskäytäntö ovat joko korvauksenhakijoiden saavuttamattomissa tai niin vaikeasti ymmärrettäviä, että voidaan puhua asiantuntijatiedon hegemoniasta. Tätä korostaa potilastyötä tekevän lääkärikunnan ja käytännön vakuutuslääketieteen usein vastakkaiset näkemykset. Tulkinnat riskitiedosta poikkeavat selvästi toisistaan, jolloin muutoksenhaku ilmentää usein kahden epävarman kausaliteettiarvion kilpailua. Tässä vastakkainasettelussa toisessa leirissä vaikuttavat olevan asian ratkaisevat instanssit ja toisessa korvauksenhakija sekä lisäksi häntä hoitaneet lääkärit, joiden käsityksiä muutoksenhakijat arvostavat suuresti. Vakuutuslääketieteen käyttämä todennäköisen syy-yhteyden määritelmä ja hoitavien lääkäreiden vastaava kausaliteettiarvio vaikuttavat molemmat ongelmallisilta omista lähtökohdistaan tarkasteltuna. Tutkimus tukee käsitystä siitä, että vakuutusteollisuus muokkaa riskiyhteiskunnan ääriviivoja muun muassa tuottamalla sairaanhoitojärjestelmään emergenttejä ilmiöitä ja luomalla sosiaalista inflaatiota. Lisäksi tutkimus antaa viitteitä siitä, että muutoksenhaku olisi jossain määrin ja joiltain osin sukupuolittunut ilmiö.