Browsing by Subject "sotalapset"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Syrjälä, Jani (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkimukseni käsittelee Ruotsiin lähetettyjen sotalasten muistoja sekä kokemuksia heidän palattua Suomeen sotien jälkeen. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten sotalapset muistavat nyt omia kokemuksiaan sotien jälkeisestä ajasta, ja miten ympäristö- ja kielimuutokset ovat vaikuttaneet heihin myöhemmin elämässä. Tutkimuksen aihe on unohtunut monelta tai käsittelee usealle täysin tuntematonta aihealuetta. Siitä syystä sen taltiointi on erittäin tärkeää, varsinkin koska haastateltavien omat kokemukset ovat vahvasti läsnä ja henkilökohtaisia. Tutkimus koostuu tutkimuslomakkeeni kyselyyn vastanneiden kahdeksan sotalapsen muistoista ajastaan sotalapsena. Haastateltavat kävivät Ruotsissa koulua tai olivat aloittamassa koulun ennen Suomeen palaamistaan. Näin ollen heillä kaikilla oli ruotsi vahvempana kielenä sieltä palatessaan. Tutkimuksen taustana ja haastattelutulosten tukena käytin aikaisempaa tutkimusmateriaalia lapsen kehityksestä, traumoista, kielellisestä kehityksestä, pedagogiikasta sekä talvi- ja jatkosotaan liittyvistä tapahtumista. Tutkimuksen perusteella haastateltavien sotalasten muistot koulunkäynnistä ovat pääasiassa positiivisia. Heille kielen vaihtaminen tuotti vaikeuksia, ja siitä syystä suurin osa muutti opintojen jälkeen takaisin Ruotsiin tai muihin Pohjoismaihin. Tutkimus osoittaa myös sen, että vaikka sotalasten siirrot Ruotsiin olivat suurimmaksi osaa onnistuneita, on myös tapauksia missä näin ei ollut, ja tätä on sotien jälkeisinä vuosina uutisoinnissa peitelty. Ruotsista palanneiden lasten jälkihoito oli myös puutteellista, eikä heille järjestetty koulussa tai sen ulkopuolella riittävää tukea kielen tai muun trauman hoidossa. Kielitaidon puuttuminen sekä biologisten vanhempien ja sisarusten etääntyminen sotien jälkeen oli myös syy siihen, miksi haastateltavista seitsemän kahdeksasta asuu tällä hetkellä Ruotsissa.
  • Kuisma, Hanna (Helsingfors universitet, 2011)
    Kaikkialla maailmassa aseelliset konfliktit luovat yhä edelleen uusia lapsiuhreja. Suomen viime sodat ovat yksi esimerkki näistä. Uusien tutkijasukupolvien nousun myötä toisesta maailmansodasta tuli tutkimuksellisesti riittävän etäinen vasta 1990-luvulla. Sotilaiden, lottien ja kotirintaman naisten sodan rinnalle tuli sota lapsen näkökulmasta. Tutkielman aineisto koostuu kolmesta eläkeikäisen evakko- ja sotalapsen haastattelusta, jotka on saatu Evakkolapset ry:n kautta. Työn tarkoituksena on lisätä ymmärrystä lapsen sotakokemuksesta ja sodan monitasoisista ja pitkäkestoisista vaikutuksista lapsen elämään. Tutkielman tieteenteoreettinen pohja on fenomenologisessa psykologiassa. Lapsen kokemuksen fenomenologista tutkimusta ei ole vielä juuri tehty. Tavoitteena on ensin yksilötasolla kolmen haastateltavan lapsuuden sotakokemuksen mahdollisimman rikas kuvaaminen ja toiseksi sosiaalisella tasolla niiden mahdollisten jaettujen kokemusten löytäminen, jotka ovat yhteisiä näille kolmelle ja oletettavasti myös yleisemmin evakko- ja sotalasten keskuudessa. Kolmanneksi, näistä johtaen yhteenvedossa ja diskussiossa pyritään luomaan yhteiskunnallisella tasolla suuntaviivoja näiden kokemusten yleisempään soveltamiseen pakolais- ja maahanmuuttajatyössä. Kokemuksen jaettavuuden ja yleistämisen tunnustaminen on sosiaalipsykologiaa. Työssä luotu yhdistelmämetodi, fenomenologiapainotteinen IPA, auttaa tämän hahmottamisessa. Yhdistelmämetodi on syntynyt kahta eri fenomenologisen psykologian tutkimussuuntausta ja menetelmää vertaillen. Nämä ovat fenomenologinen ja hermeneuttinen Tulkitseva fenomenologinen analyysi eli Interpretative Phenomenological Analysis (IPA) (Smith, Flowers & Larkin, 2009) ja Amedeo Giorgin (mm. 1985) fenomenologinen menetelmä, jota Suomessa on eniten soveltanut Juha Perttula (2005). Tätä menetelmää kutsutaan siksi Perttulan ja Giorgin fenomenologiseksi menetelmäksi. Haastateltavan aidon kokemuksen esiin saaminen vaatii tutkijalta fenomenologisen metodin noudattamista sekä merkityksien ymmärtämistä, kuvausta ja tulkintaa. Työn ensimmäinen tavoite on saavutettu kolmen haastateltavan oman lapsuuden sota-ajan teemoitetulla kuvauksella. Tulosten yhteenvedossa tulee esiin, että näiden kolmen kokemuksilla on sosiaalista kaikupohjaa muissa suomalaisissa sota- ja evakkolapsissa ja myös laajemmin eurooppalaisen lapsen sodassa. Kaikkien haastateltavien mielestä kokemus lapsuuden sodasta on jättänyt syviä jälkiä ja sitä usein halutaan jakaa, jotta sen kanssa selviytyy. Ajatus näiden tulosten soveltamiskelpoisuudesta pakolaistyöhön jää tässä työssä vain idean tasolle, mutta sellaisia viitteitä tulokset vahvasti antavat.
  • Niittuinperä, Anneli (2002)
    Tämän sotalapsia koskevan elämänkertatutkimuksen aineisto muodostuu taustoja selvittelevästä kyselylomakeaineistosta sekä haastatteluista. Taustakyselyyn osallistui 16 lappeenrantalaisen sotalapsiyhdistyksen jäsentä, joista yhdeksän osallistui myös haastatteluun. Haastatteluaineisto ryhmiteltiin viideksi erityyppiseksi tarinaksi: (1) vapauden ja seikkailun tarinat, (2) vapaus vai rikkaus -tarinat, (3) vapaus vai rakkaus -tarina, (4) tunnetarinat ja (5) yksinäisen sotalapsen tarina. Tutkimus pyrki selvittämään, (1) mitä ja (2) millaisia muutoksia suomalaiset sotalapset kokivat muuttaessaan pois sodan jaloista vieraaseen maahan, (3) mikä joko Suomen tilanteessa tai yksittäisen perheen elämässä aikaansai juuri näiden sotalasten Ruotsiin lähdön, (4) ovatko tutkittavat jatkaneet yhteydenpitoaan kasvatusperheeseensä Suomeen palattuaan, (5) millainen merkitys tällä yhteydellä ja suhteella heille on ollut ja (6) mitä sotalapsiyhdistyksen toimintaan osallistuminen merkitsee tutkittaville ja millainen funktio yhdistystoimintaan osallistumisella heille on. Tutkimuksessa muutto tulkittiin maantieteellisen sijainnin muuttumisen lisäksi myös psykologisten ja emotionaalisten siteiden katkeamisena ja uudelleen solmimisena. Yli puolelle haastatelluista muutto sotalapseksi Ruotsiin merkitsi muutosta suhteessa koettuun vapauteen. Kahdelle tämä vapaus oli vapautta Suomen oloihin verrattuna, kolmen kohdalla ruotsalaisessa perheessä korostuivat valvonta, säännöt sekä yläluokkaisempi ja vauraampi elämäntapa. Yhdessä tarinoista löytyy vielä oma erityinen rakastettuna olemiseen liittyvä juonteensa. Tutkielmassa tarkennettiin myös muutoksen käsitettä. Johtopäätöksenä todettiin, että muutoksen havaitseminen edellyttää erilaisuuden havaitsemista ja tunnistamista, ja muutoksen sietäminen ja muutoksesta selviäminen minän pysyvyyden ja jatkuvuuden kokemista. Sotalapsille tärkeä symbolinen jatkuvuuden merkitys sisältyi kotoa saatuihin vaatteisiin. Niiden katoaminen tai tuhoaminen merkitsi jonkin jatkuvuutta ja pysyvyyttä edustaneen menettämistä. Muutoksen vastavoimaa jatkuvuutta käsiteltiin myös yhteydenpidon näkökulmasta. Taustakyselyn mukaan valtaosa vastaajista oli myöhemmin jollakin tavalla (tapaamiset, puhelut, kirjeet, kortit) pitänyt yhteyttä ruotsalaiseen perheeseensä. Sotalapsiyhdistyksen merkityksestä suurin osa kyselylomakkeeseen vastaajista piti tärkeimpänä sitä, että oli mahdollista tavata "kohtalotovereita", joiden kanssa voi jakaa sotalapsuuteen liittyviä kokemuksia
  • Helin, Marjut (Helsingfors universitet, 2011)
    War children were sent away to shelter without their parents to other Nordic countries, mainly to Sweden. The phenomenon was remarkable. During the Second World War nearly 80,000 children were sent from their homes by trains or boats. These children travelled to foster homes where they were placed with new parents looking after them. After the conclusion of the peace, for some months or sometimes years later, orders were given to send the children back to their families in Finland. Returning back to Finland and to their biological parents and families was not always easy. Deep bonds between the children and their foster families were created and leaving caused grief to those small travellers once again. In some cases, distances were created in the relations between Mothers and their daughters. Many had forgotten their Finnish, and returning to school proved difficult. Some of the war children felt rootlessness, a result of being torn away from their family and culture. The aim of this study is to describe how former war children became mothers by themselves, and later on grandmothers. The study also explores how they describe the meaning of the war and their childhood in their own parenthood and what were their experiences of time in foster homes. Seven former war children and three daughters were interviewed for this study. Interviews were biographical. A narrative approach and thematic reading (by Riessman 2008) has guided the analysis of the texts. According to the results of this study, the importance of having your own home , family and security in childhood relationships is significant. Caring and having responsibility for disadvantaged others was important for former war children. What come from the detailed experiences of the 'war childhood' most of all were the difficulties they found on returning to Finland. Some of them had become very attached to their foster parents. There were varying degrees of language problems among the returnees. Some of the interviewees had completely forgotten their native language. Given that, starting the school at home was difficult. They also remembered continuous travelling.When asked on the outcome of their relationship with their biological mother, most interviewees were happy, with a few experiencing some distance in this relationship. Security and being available to protect their children were important in their own motherhood and grand motherhood. In difficult family situations like divorce, they wanted to give their time and support for helping with grandchildren. Another important aspect in family life is interaction between all its members. Talking things through in families and also in War Child Associations was highly valued. However, talking of war childhood had been silenced in some families. In conclusion, the experiences of former war children should take in consideration when difficult situations between parents and children or children's positions in war zones are resolved. War children also have a lot to give for further educational study.