Browsing by Subject "soveltava kielitiede"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Holttinen, Hanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten Kiinan kieltä opiskelevien yliopisto-opiskelijoiden kielivirheitä heidän kiinan kirjoitelmissaan. Tässä tutkielmassa Kiinan kielellä viitataan Kiinan kansantasavallan viralliseen kieleen, sen puhuttuun standardimuotoon ja yksinkertaistettuja merkkejä käyttävään kirjoitusjärjestelmään. Kiinan kielen kirjoitusjärjestelmä on opiskelijoille erityisen haastava erityispiirteidensä takia ja siksi lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen kiinaksi kestää kauemmin kuin vastaavien taitojen saavuttaminen Suomessa yleisimmin opiskelluissa indoeurooppalaisissa kielissä. Kiinan lukemisen ja kirjoittamisen tukemiseksi on kehitetty Pinyin -tarkekirjoitusjärjestelmä, joka helpottaa Kiinan kielen tuottamista ja ymmärtämistä. Varsinaisen lukutaidon saavuttamiseksi on kuitenkin opeteltava tunnistamaan tuhansia kirjoitusmerkkejä ja niiden eri yhdistelmiä. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää millaiset virheet ovat tyypillisiä suomea äidinkielenään puhuville opiskelijoille ja mitkä Kiinan kielen ominaisuudet ja rakenteet ovat heille erityisen haasteellisia. Tutkielma pohtii syitä korpuksessa esiintyvien virheiden taustalla niiden esiintymisympäristön, ortografian ja välikielen kautta. Suomea äidinkielenä puhuvien Kiinan kielen opiskelijoiden Kiinan kielen oppimisesta ei vielä tiedetä paljoa ja tämän tutkielman tarkoitus on kartoittaa niitä kiinan kieliopin ja sanaston solmukohtia, joiden kanssa opiskelijat erityisesti joutuvat ponnistelemaan. Tutkimuksen viitekehyksenä käytetään virheanalyysin ja välikielen teorioita ja tutkitaan kielenoppijan ja tämän virheiden välistä suhdetta. Tutkielmassa on sovellettu Selinkerin (1972) ja Corderin (1966) luomaa virheanalyysin viitekehystä Kiinan kielen kontekstissa. Tutkimuksessa tarkastellaan kielitaidon kahta eri osa-aluetta, sanastoa ja syntaksia, sekä niissä esiintyviä virheitä. Leksikon analyysin pohjana on käytetty Nationin ja Hunstonin (2013) mallia. Syntaksin analyysiin tukea on haettu Corderin viitekehyksestä ja Lun (1994) mallista Kiinan kielen syntaksivirheiden analysointiin. Tutkimuksen aineistona käytettiin pääosin ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijoiden kotitehtävinä kirjoittamia esseitä ja lyhyitä käännöstehtäviä. Osa opiskelijoista oli Kiinan kielen pääaineopiskelijoita ja tutkimukseen osallistui yhteensä 14 opiskelijaa. Osalla opiskelijoista oli jo aikaisempia kiinanopintoja, kun taas osalla ei ollut Kiinan kielestä juuri mitään aikaisempaa kokemusta. Opiskelijat olivat eri ikäisiä ja osasivat eri kieliä. Osalla opiskelijoista oli kotikielenään suomen lisäksi vielä jokin toinenkin tai kolmas kieli. Tutkimuksen aineistona käytettiin 28 opiskelijoiden kirjoittamaa esseetä ja samaa määrää lyhyitä käännöstehtäviä. Aineisto kerättiin keväällä 2019. Opiskelijoiden tekstit olivat pituudeltaan noin 200-320 merkkiä ja suurin osa opiskelijoista kirjoitti samoista aiheista. Osa teksteistä oli käsinkirjoitettuja, kun taas osa oli kirjoitettu tietokoneella. Opiskelijoiden virheet laskettiin ja analysoitiin niiden kieliopillisten ominaisuuksien mukaan. Luokittelun perusteena käytettiin erilaisia jaotteluja, eikä kirjoitus- ja lyöntivirheitä laskettu mukaan. Tutkimuksessa selviää, että suomea puhuvat opiskelijat kamppailevat melko lailla samojen rakenteiden kanssa kuin muitakin kieliä äidinkielinään puhuvat kiinanopiskelijat. Erityisen vaikeita ovat rakenteet, jotka ovat uniikkeja Kiinan kielelle tai rakenteet, joita ei varsinaisesti löydy suomenkielessä. Selvästi suomenkielestä johtuvaa kielivaihtoa löytyi aineistosta vähän, mutta koska Kiinaa opiskellaan Suomessa pitkälti englannin kielen kautta, esiin tuli joitakin mitä luultavimmin englanninkielestä siirtyneitä yksityiskohtia. Opiskelijat tekivät joitakin varsinaisia leksikkovirheitä. Opiskelijat tekivät huomattavasti enemmän syntaksiin kuin sanastoon liittyviä virheitä. Virheitä oli kokonaisuudessaan niukalti, mutta niiden perusteella saattoi tehdä johtopäätökisä opiskelijoiden virheiden laadusta ja syistä. Tutkielma antaa viitteitä suomea puhuvien kiinanopiskelijoiden tyypillisimmistä virheistä ja välikielestä, sekä käyttökelpoisen pohjan ja hyödyllistä tietoa jatkotutkimuksen, opetuksen ja oppikirjamateriaalien kehittämisen käyttöön.
  • Garant, Mikel; Helin, Irmeli; Yli-Jokipii, Hilkka; Nykykielten laitos 2010-2017 (Suomen soveltavan kielitieteen yhdistys AFinLA ry, 2008)
    Suomen soveltavan kielitieteen yhdistyksen (AFinLA) julkaisuja
  • Suviniitty, Jaana (Helsingin yliopisto, 2012)
    Internationalization is one of the strategic goals of universities and other higher education institutions in Finland. This tends to be transferred to English-medium instruction (EMI) and English degree programs. This "Anglicization has raised concerns and discussion despite its perceived benefits. The aim of this study was to investigate an international Master s Program in the field of engineering and to explore students perceptions of lectures and their comprehension within this Master s Program. These lectures were further examined in order to shed light on what linguistic features used in English as a lingua franca (ELF) lecturing influence students perceptions. This exploratory, descriptive case study takes a phasal approach to obtain a holistic view on this Master s Program. The findings of the study are based on authentic data: video-recorded lecture material, their transcriptions, and surveys. These surveys contain lecture evaluations provided by the students immediately after attending them. Guided by the student evaluations, an analysis based on genre analysis and discourse analysis was conducted to locate the linguistic differences of these lectures. The results indicate that students perception of lectures relates to the use of interactional features regardless of the lecturers perceived English skills. Those lectures students found accessible contained more interactional features than those lectures students found challenging. Additional results, contrary to prior studies, also show that the use of interactional features in native language (Finnish) lecturing is notably lower than in ELF lecturing. Furthermore, the comparison of student achievements when lecturing in the Master s Program was in Finnish with the student achievements from the ELF lectured program showed slightly higher results in the ELF lectured program. Conclusions drawn from these results suggest that when lecturing in a non-native language, lecturers attempt to ensure the audience s comprehension through various linguistic devices, interactional features being one of them. Therefore, ELF lectures do not have an adverse effect on lecture comprehension or course results.
  • Penttinen, Esa; Behning, Jens (Suomen soveltavan kielitieteen yhdistys AFinLA ry, 2017)
    AFinLAn vuosikirja : Suomen soveltavan kielitieteen yhdistyksen (AFinLA) julkaisuja
    The purpose of our mixed methods study is to examine general upper secondary school EFL learners’ and their student teachers’ knowledge of English grammar and its pedagogy in Finland and in Germany. Data was collected from Finland and Germany. The data consist of rst year upper secondary school EFL students’ (n=119 from Finland, n=73 from Germany) and student teachers’ (n=52 from Finland, n=46 from Germany) responses to two survey questions. The results show that the subjects’ awareness of English grammar and its pedagogy was mainly based on intuitive knowledge. It was di cult for both EFL learners and student teachers to build an understanding that would increase their awareness of English grammar and its pedagogy.
  • Tuomi, Tytti (Helsingfors universitet, 2017)
    Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan spontaania puhuttua japania oppimateriaalien luomisen näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitkä ovat ne japanin puhekielen piirteet, jotka sellaisenaan mallidialogeihin jäädessään ovat ongelmallisia dialogien lopulliselle käyttäjälle, kielen opiskelijalle. Tämän lisäksi työssä pyritään löytämään konkreettisia vastauksia, mitä näille piirteille tulisi tehdä, jotta saavutettaisiin samalla sekä autenttiselle spontaanille puhekielelle uskollisia että opiskelijalle selkeitä japanin kielen mallidialogeja. Nämä tutkimuskysymykset kumpuavat spontaanin puhekielen heikosta asemasta japanin kielen opetuksessa ja sitä kautta kielen oppimateriaaleissa. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimii Hymesin ja Canalen kehittämä käsite kommunikatiivinen kielikompetenssi, joka jakautuu neljään eri osa-alueeseen: kieliopilliseen, sosiolingvistiseen, diskurssi- ja strategiseen kompetenssiin. Teoriaosuudessa spontaanille (japanin) puhekielelle ominaisia piirteitä tarkastellaan tämän neliosaisen kategorisoinnin avulla. Aineistoanalyysin tarkastelun kohteena on litteroitu japaninkielinen keskustelunauhoite, joka muodostuu ystävien välisestä spontaanista puheesta. Analyysivaiheessa tutkimusaineistossa esiintyviä japanin puhekielen piirteitä lähdetään muokkaamaan kielen opiskelijan näkökulmasta. Muokkausmetodi jakautuu viiteen eri menetelmään, joita ovat poisto (I), valikoiva säilyttäminen (II), sisäinen laajentaminen (III), ulkoinen laajentaminen (IV) ja säilyttäminen (V). Tutkimustulokset tarjoavat spontaanin puhutun japanin piirteistä ja niiden taustalla toimivista tekijöistä entistä selkeämmän ja konkreettisemman kuvan. Tuloksista on nähtävissä, että luotaessa mallidialogeja autenttisesta spontaanista puhekielestä, haasteeksi nousevat erityisesti puheen reaaliaikaisuus sekä tämän moninainen heijastuminen kielessä. Myös puheen tilannesidonnaisuus ja sen aiheuttamat haasteet mallidialogien luomisessa nousevat analyysissa selkeästi näkyville. Puheen sosiaalista kontekstia heijastelevat piirteet sitä vastoin eivät lukeutuneet näiden ongelmallisten piirteiden joukkoon. Japanin puhekielen piirteiden kartoittamista merkittävämmät tutkimustulokset liittyvät analyysissa käytettyyn metodologiaan: analyysi antaa käytännöllisiä ideoita, miten ja millä perustein puhekielen piirteitä, joita ei sellaisenaan voi jättää mallidialogeihin, on mahdollista muokata. Tutkimustulokset ovat nähtävissä myös niiden konkreettisessa muodossa, sillä työn lopusta löytyy 11 valmiiksi muokattua, spontaaniin puhekieleen perustuvaa japanin kielen mallidialogia.
  • Väisänen, Niina (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomenkielisessä japanin opetuksessa käytettävää kielitieteellistä termistöä ja pyritään kehittämään termistön arvioinnin kriteerejä, joiden avulla ymmärrettävää ja funktionaalisesti kuvaavaa termistöä valikoidaan. Japanin kielen opetuksen ja oppimateriaalien kehittäminen on ajankohtaista etenkin virallisen lukion B3-opetuksen alkamisen myötä. Työn tutkimuskysymys on saanut alkunsa japanin opetuksessa käytettävän termistön epäyhtenäisyyden ja siitä seuranneiden opetuksen epäselvyyksien pohjalta. Teoriaosuudessa käsitellään kielitieteen ja kieltenopetuksen yhteyttä sekä eksplisiittisen kieliopin merkitystä kielen oppimisen kannalta. Lisäksi selvitetään työn kannalta keskeisiä käsitteitä kuten pedagogisen kieliopin piirteitä sekä metakielen merkitystä. Työn keskeinen taustateoria on Martin Haspelmathin kehittämä kielten vertailun teoria, jossa kieliä pyritään kuvaamaan niiden omilla ehdoilla universaalisti pätevien vertailukäsitteiden kautta. Näin kyetään paremmin kunnioittamaan kielikohtaisia ilmiöitä. Lisäksi kieltenvälisten erojen havainnointi sekä eurooppalaisen kontekstin ulkopuolisten kielten tarkastelu laajentaa kielenoppijan käsitystä siitä, millaisia kategorioita kielissä voi esiintyä. Työn aineistona toimivat maaliskuuhun 2016 mennessä julkaistut japanin kielen oppikirjat sekä muutamien eri opettajien itse luomat ja käyttämät kielioppimateriaalit. Analyysi suoritettiin vertailemalla suomalaisissa oppimateriaaleissa esiintyvää termistöä englanninkielisissä japanin kielioppikuvauksissa esiintyvään termistöön sekä yleisesti kielten kuvauksissa käytettäviin kielioppitermeihin ja niiden määritelmiin. Tämän vertailun pohjalta arvioitiin, kuvaavatko käytetyt termit kyseisiä rakenteita ja ovatko ne selkeitä ja ymmärrettäviä, huomioiden kuitenkin kielikohtaisten ilmiöiden kunnioittamisen. Analyysissä nousi esiin sekä termejä, joiden käyttö oli yhtenäistä ja kuvaavaa, että termejä, joiden käytössä oli huomattavan paljon vaihtelua ja epätarkkuutta. Tämän lisäksi keskityttiin tarkastelemaan sellaisia japanin kielen ilmiöitä, joiden omaksumisessa suomalaisella kielenoppijalla voi olla vaikeuksia. Analyysin pohjalta on luotu listaus suositelluista termeistä, joiden katsottiin kuvaavan kielen ilmiöitä ja niiden funktioita hyvin ja olevan soveltuvia lukion kieltenopetuksen käyttöön. Lisäksi työssä on kehitelty sellaista kielioppitermien valikoinnin ja arvioinnin menetelmää, jota olisi mahdollista soveltaa myös muiden Euroopan ulkopuolisten kielten opetuksessa ja oppimateriaalien luomisessa.
  • Heimola, Mirva (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan miten japanin ääntämistä käsitellään suomenkielisissä oppimateriaaleissa. Tutkimuksessa kartoitetaan, millainen asema ääntämisellä on oppikirjoissa ja millaisin termein sitä käsitellään, ja samalla pohditaan, onko käsittely riittävää ja johdonmukaista. Lopuksi pyritään myös antamaan ehdotuksia käsittelytapojen kehittämiseksi. Tutkimuksen materiaalina on käytetty kahdeksaa oppikirjaa, jotka on kaikki kirjoitettu alun perin suomeksi suomenkielisiselle opiskelijoille ja jotka kaikki ovat yleisesti saatavilla. Analyysitapana käytetään kvalitatiivista sisällönanalyysiä, jolla arvioidaan oppimateriaalien ääntämiseen liittyvää sisältöä. Käsittelyssä huomioidaan myös oppimateriaaleihin mahdollisesti liittyvät äänitteet ja oppikirjoista löytyvät harjoitukset. Tutkimuksen teoriaosuudessa käydään ensin läpi ääntämisen teoriaa ja ääntämisen opetusta yleisesti kielitieteen ja opetustieteen näkökulmasta. Tässä osiossa esitellään esimerkiksi erilaisia teorioita siitä, millaiset asiat ääntämisessä ovat yleensä oppijoille vaikeita. Osiossa nostetaan esille esimerkiksi kielten eroja korostava kontrastiivisen analyysin hypoteesi sekä kielten samankaltaisuuksia korostava havaintoassimilaatiomalli. Seuraavassa osiossa kerrotaan japanin ja suomen ääntämisestä ja sen jälkeen vertaillaan kielten foneettisia järjestelmiä. Osiossa pohditaan vertailun ja teorioiden pohjalta, mitkä asiat japanin ääntämisessä mahdollisesti voisivat olla vaikeita tai helppoja suomenkieliselle oppijalle. Varsinaisessa analyysiosassa eritellään kategorioittain miten ääntämistä käsitellään oppikirjoissa. Analyysin perusteella ilmeni, että ääntämisen käsittely on melko vähäistä ja käsittelytapa sekä sen painopisteet vaihtelevat hyvin paljon kirjasta toiseen. Kielen ilmiöihin viittavissa termeissä esiintyy myös paljon vaihtelua. Analyysin, kielen oppimisen teorioiden ja kielten foneettisen vertailun perusteella käsittelylle on esitetty joitakin parannusehdotuksia, mutta on selvää, että aihe vaatii lisää tutkimusta. Erityisen tärkeää olisi tutkia, miten suomenkieliset oppijat todella ääntävät japania.